Päättämättömät asiakkaat ja huonot suupyyhkeet
Rasittavimpia asiakkaita on mielestäni tapaukset, jotka soittavat (mielellään kiireisimpään mahdolliseen aikaan) tehdäkseen tilauksen, ja aloittavat puhelun: “Hei, minkäslaisia pitsoja tai kebabeita teillä on?”. Usein suosittelen asiakkaalle fantasiapitsaa, koska 33:n pitsan ja 12:n kebabin luetteleminen täytteineen voisi viedä tovin jos toisenkin(ja ainoana kassatyöntekijänä tilanne kostautuu aina muille asiakkaille). Silti joku taliaivo saattaa jäädä inttämään, että “eikun luettele kaikki, ja täytteet ja hinnat kanssa, niin voin täällä alkaa sitten miettimään, mitä otetaan”. WTF?!! Vakavissani olen miettinyt, miksi on niin kertakaikkisen vaikeaa päättää ENNEN soittamista mitä haluaa, tai edes minkä tapaista. Ja asiakashan ei tietenkään hyväksy vastausta “voitteko soittaa, kun olette päättänyt”, koska HÄN haluaa palvelua. Asiakaspalvelijana erityisesti pidän näiden jurpojen aiheuttamista lieveilmiöistä työssäni, kun kymmenen minuutin puhelimessa vatvomisen jälkeen alkaa kassajono rutista minulle, koska “läärään” puhelimessa. (Mitähän numerotiedustelussa muuten tuumattaisiin, jos sinne soittaisi samaan tyyliin: “tota mä en iha viel tiedä… ehkä Keski-Suomee… tai Pohjois-Karjalasta joku… mitäs sä suosittelisit? Tai voitko kuule ensin luetella kenen kaikkien numerot mä voin saada täältä?”).
Meidän pitseriassa on kuulemma (monien lukuisien huonojen asioiden lisäksi) myös huonot suupyyhkeet, koska ne tarttuvat pitsaan kiinni - erittäin tuohtunut herra halusi asiasta informoida tässä ennen joulua. DAA! Onko niitä pyyhkeitä pakko tunkea sinne annoksiin, ne on KÄSI- ja SUUpyyhkeitä!!! Ja toisaalta, eikö suupyyhkeen idea nimenomaan se olekin, että se tarttuu käsiin ja suupieliin jääneisiin “roiskeisiin”?!? Ei niitä nyt varmaan silikonistakaan kannata valmistaa.
T:aina niin iloinen ja pirteä
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
sinne numeropalveluun tulee oikeasti silloin tällöin noita mainitsemiasi puheluita.
Tuttu tilanne tuo ensimmäinen.
Kerran töissä oli hillitön kiire, työskentelen siis pääosin yksin ja mieshenkilö soittaa aluksi ihan ystävällisen puhelun, että hän tilaisi pitsaa. Myönnän olleeni huono aspa, kun en peittänyt pientä kiirettä äänestäni vaan kysyin “minkähän laista?” kuitenkin ihan ystävällisesti, vaikka hengästyneenä ja nopeasti puhuen.
Vastauksena saan kiukkuista ihmettelyä “mitä sinä oikein hoputat siinä, ei minulla ole vielä tätä nettiäkään auki, jossa nämä teidän listat on enkä tiedäkään edes mitä ottaisin”
MITÄ SITTEN SOITAT!!!??
Voisiko joku täällä pyörivä aasi valistaa minua, mikä ihme tässäkin taas oli takana?
Voit olla oihan varma, että perjantai-iltana on kiirettä ja vaikka työntekijöitä olisi useampi, ei siellä kenelläkään silti ole aikaa puhelimessa odotella, kun availet internettiä ja sitten vasta alat mietiskelemään!
Samaan asiaan liittyvä kummastuksen aihe:
“ONKO KIIRETTÄ, onko kiire, kuinka nopeasti saa, meneekö kauan!!!!!! ai ei, no hmm…. mitähän me sitten otettaisiinkaan…”
Öh, ensinnäkään en tiedä kauanko menee, ennenkuin saan tilauksesi, kymmenen pitsaa valmistuu himppusen hitaammin kuin yksi.
Toiseksi, vastaushetkellä odotusaika voi olla sen 15 minuuttia. Kun viivytät minua puhelimessa mietiskelyilläsi ja tuumailuilla, ehtii tiskille tulla paljon uusia asiakkaita, puhelimeen varaustuuttausta seuraavasta soitosta, uuni valmistaa pitsaa, jotka pitää ottaa pois eli se kolmen minuutin lisäaikamietintä muuttuu yli kymmenen minuutin pidennykseksi alkuperäiseen odotusaikaan. Se aika kun ei kulu suhteessa, eli 15 minuutin odotusaika puhelun alussa ei kolmen minuutin puhelun jälkeen ole välttämättä se 18 minuuttia, vaan mahdollisesti 25 minuuttia. Sitten olen paska asiakaspalvelija, kun puhelun alussa valehtelin, että kestäisi sen 15 minuuttia.
Olisi kuule kestänyt, jos olisit sanonut HETI mitä otat ja olisin päässyt ne heti tekemään.
Lisäyksenä edelliseen, kun kyseessä ei koskaan puhelimessa ole tyyppi, joka haluaisi tietoja tuotteista tai apua tai suositteluja, vaan siellä ihan oikeasti kuvitellaan, että minulla on aikaa kuunnella luuri korvalla ähinää ja puhinaa ja miettiväistä mutinaa, jota siis ei kohdisteta minulle avun toivossa.
Eri asia jos on jotain oikeaa kysyttävää gluteenista tai siitä, onko salamimakkarassa hevosenlihaa, mutta silloinkin voi soittaa uudestaan, kun päätös on tehty saatujen tietojen perusteella.
Jos oikeasti haluaa kunnon palvelua ja opastusta, ei puhelin siihenkään ole se paras vaihtoehto, ole hyvä ja tule paikan päälle, niin opastan ihan kädestä pitäen. Tarkennuksena, meille on kuitenkin jonkun sieltäkin päästä tultava, kun kotiinkuljetusta ei ole.
En tajunnut tota suupyyhejuttua? Siis mikä se on? Ja mitä se tekee siellä pizzassa? En oikeesti tajunnut.
Hmm..: tarkoittavat ilmeisesti servettiä/lautasliinaa, joskaan en suupyyhe-sanaa ole koskaan ennen kuullut käytettävän..
En jaksanut lukea loppuun asti *tiedän käyttäytyneeni kuin aasi(kas)*, mutta mieleen tulee tämä, kun mies meni kiireellä tilaamaan pizzaa (a)asikaspalvelijalta, joka ei viitsinyt ilmoittaa, että on 50min jono. Minähän siellä jäädyin 2kk vanha lapsi sekä 1kk vanha koiran kanssa. Lopulta jätin huutavan lapsen ja tärisevän koiran pennun autoon ja menin sisälle ja mieheni avustuksella kysyin, että jokohan ne nro ja nro pizzat on valmiita?
Ei, kun tässä on vielä sellanen 30min jonoa..
Jaha, annappas ne rahat takasin, mennään jonnekin muualle.
Jospa edes olisi ilmoittaneet, että tuollainen jono olisi, mutta ei!
Pizzeeriassa ei siis ollut ketään, vaan olivat puhelin tilauksella tehtyjä..
Mä ymmärrän jos joku soittaa silloin, kun olen tilaamassa ja paikalla ei ole ketään muuta, kuin se yks henkilö (ja kyllä silloinkin pitää olla selvillä mitä tilaa), niin silloin tietenkin on pakko vastata puhelimeen ja ottaa tilaus..
hahaa. Muistampa itse erään tapauksen kun olin pienessä ravintolassa syömässä. Menin yksin sisään, suoraan tiskille ja tilasin safkat. Istuin tyhjään pöytään odottamaan. Olin ainoa asiakas koko paikassa. Nooooh…odottelin siinä ja katselin kun kaveri tiskin takana kävi tiskaamassa ja vihelteli siinä omiaan. 30min myöhemmin menin kysymään että anteeksi mutta onko ruoka valmista? Jätkä sanoi että “voijee, TAAS mä unohdin!!”.
Miten niin TAAS? Tätä sattuu siis useamminkin. Eikä se yhtään ihmetellyt että mitä tuo yksinäinen jamppa istuu odottavan näköisenä pöydässä.
vänkkääjä…ei jumala mitä touhua! Hajosin