Pelottava asiakas
Olen ollut kirpparilla jonkin aikaa töissä. Siellähän tapaa kaikenlaista kansaa.
Aasiakas (isokokoinen mies) tulee kassalle maksamaan ostostaan. Viivakoodi oli hintalapussa niin nuhjunen, ettei kone sitä lukenut. Tällöin tietty pitää käsin näplätä koodi koneeseen. Kun oli isommasta tavarasta kyse, oli helpompi irrottaa hintalappu ennen näpyttelyä. Tästähän aasiakas tuohtui (äänensävy oli hyvin hyökkäävä).
A: “Mitä sinä sitä irrotat?”
M: “Kone ei nyt lue tätä viivakoodia, joten jouduin sen käsin syöttämään koneelle.”
A: “Älä irrota sitä hintalappua!”
M: “Olisi helpompi laittaa koodi koneeseen, jos lapun irrottaa…”
A: “Se ei tule mulle, vaan kaverille ja siihen pitää jäädä hinta!”
M: “Te saatte tästä kyllä kuitin, josta hinta selvästi näkyy.”
Aasiakas jatkaa karjumista.
A: “Miksi se ei sitä viivakoodia lue?”
Siinä tuhannen kiireessä ei olisi enää aikaa jahkailla yhden asiakkaan kanssa ja sanon:
M: “En nyt voi alkaa selittämään kassajärjestelmämme toimintaa…”
A: “Ja minä en sinulle minun kuittitarpeitani!”
Kiltisti sitten tiskin yli kurkkien ja tiiraillen saan koodin näpyteltyä.
Yleensä asiakkaat nimenomaan haluavat hintalaput pois tuotteista. Monesti saakin syyt niskaan kun EN ota niitä hintalappuja. Tässäkin tapauksessa asian olisi voinut selittää AAVISTUS ystävällisemmin.
Erään toisenkin kerran olen tähän samaiseen mieheen törmännyt. Esittelin hänelle pyynnöstä lukollisessa vitriinissä olevaa partakonetta.
Mies pyörittelee sitä kädessä ja avaa teräosan, joka paljastaa, ettei kone olekaan uusi, kuten hintalapussa väitetään. Sanoin siihen VITSILLÄ, että sitä on näköjään koekäytetty, ja naurahdin päälle (seuraavasta vuorosanasta hoksasin tavanneeni miehen aikaisemminkin).
A: “Eihän se silloin uusi ole! Puolusteletko sinä tämän myyjää?!”
Minä hämilläni, että ei tietenkään ja en…
Mies sitten syyttelee minua siitä, että hintalapussa lukee “uusi”, vaikkei niin todellisuudessa olekaan. Älytöntä…
Pari kertaa tämän jälkeenkin näin miestä kirpparilla, mutta poistuin aina takavasemmalle. Tuntuu, että oli ihan sama mitä sille sanoi, se huusi kuitenkin jostakin. Se nyt on selvä, ettei sillä huumorintajua ainakaan ollut!
T:ex-kirppistyttö
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Viivakoodit ja lukolliset lasivitriinit kirpparilla? Missä tällaista oikein on :–D
lukollisia lasivitriinejä kyllä oon nähnyt kirpparilla (ettei ne kalliimmat tavarat lähde kävelemään) mutta että viivakoodit.
Ainakin täällä Kempeleessä on yhdellä kirpparilla viivakoodit ja lukolliset lasivitriinit. Minun mielesta oikein näppärää
Ja Turkkusessa kans on ainakin isoilla kirppiksillä näin.
Kiva äijä, meidän työpaikalla käy välillä samanmoinen
Kuinkahan tyhmä sitä pitää olla, että olettaa kirpputorilla uuden tarkoittavan täysin käyttämätöntä? Uusi se on meidän autokin, vaikka mittarissa on jo 30 000km…
Oulussa on myös parillakin kirpparilla viivakoodit. Kätevää.
Ja sanaa vanha käyttämällä tietää sitten tuotteen olevan käytetty?
Meilläkin päin yhdellä kirpparilla on viivakoodit.
Ja kyllä uusi on minusta käyttämätön.
Olen toisaalta sitä mieltä, että uudet ja käyttämättömät tuotteet eivät oikein kuulu kirppareille. Toki jonkun yksittäisen virheostoksen voi pois myydä, mutta kun välillä näkee kokonaisia kojuja täynnä vielä paketissaan olevaa tavaraa. Ne kuuluisivat mielestäni ihan muihin paikkoihin, esimerkiksi ihan vaikka omaan myymälään, mieluummin kuin käytettyjen tavaroiden myymälään.
laki tosin kieltää uuden tavaran myymisen kirpputorilla, mutta mitäs pienistä…
Laki ei kiellä uuden tavaran myymistä kirpputorilla, mutta tällöin kauppaaminen on normaalia verotettavaa liiketoimintaa. Laki sen sijaan määrittelee että omassa käytössä olleen tavaran myyminen kirppiksellä on verotonta.
Kirpparillahan “uusi” tarkoittaa vähänkäytettyä ja suht vähän aikaa sitten ostettua tavaraa, esim. vain kerran päällä olleita juhla-asuja.
“Vanhojakin” tavaroita olen joskus kirpparilta bongannut, ne ovat yleensä jotain mummolan vintiltä kaivettua roinaa.
Ollaanpas sitä paineessa
Tavallaan pelottavaa, mutta ehkä kyseessä on vaikkapa sairaus?