Pidä lapsesi kytkettynä, kiitos…
Työskentelen suurehkossa tavaratalossa, jossa myydään kaikkea vessanpaperista sähkötyökaluihin. Kun perheet tulevat lastensa kanssa, ei lapset jaksa seurata vanhempiaan joka paikkaan, vaan jäävät lelu- tai karkkihyllyjen välittömään läheisyyteen. Tänä kyseisenä päivänä myyjiä oli poikkeuksellisen vähän ja muutenkin olimme tyhjentämässä varastokuormaa hyllyihin ennen toisen kuorman saapumista.
Liikkeeseen saapuu äiti kahden pienen lapsen kanssa. Lapset suuntaavat juosten kohti leluhyllyä, äiti löntystää hitaasti kohti vaateosastoa. Lapset jaksavat katsoa tavaroita nätisti ehkä viisi minuuttia, jonka jälkeen alkaa hippa- ja piilosleikit ympäri kauppaa.
Tämän jälkeen pikkumukulat äkkäävät juuri tulleen ison erän kirkkaanvärisiä kumisämpyläkenkiä, ja jokaista väriähän pitää sovittaa jalkaan, totta kai. Myyjäkollega tulee vähän ajan päästä kehottamaan lapsia siirtymään muualle, koska kumisämpylämeri on levinnyt viiden metrin säteellä lattialle, pussit revitty auki ja parit toisistaan.
Lapset palaavat takaisin leluhyllylle, josta he äkkäävät askartelutarvikkeet, ja etenkin akryylimaalipullot. Kun arvoisa kollegani on saanut kumisämpylät takaisin laareihin ja on matkalla jatkamaan tehtäviään, hän havaitsee kyseiset kultamussukat puolen litran kirkkaansinisen maalipullon kanssa lattialla, lattia täynnä taiteellisia kämmenpainatuksia, maalilammikosta puhumattakaan. Työkaverini ohjaa tämän jälkeen lapset tiukassa valvonnassa takaisin äitinsä huomaan, joka lastensa siniset kädet huomatessaan vaan tuumaa että ovatpa lapset päässeet maalaamaan (niin mutta kenen maaleilla, ja missä…?).
Kollega ohittaa minut sanoen muutaman ärräpään ja jotain “demonilapsista helvetin esikartanosta”. Äidillekin oli painotettu, ettei jättäisi tästedes lapsiaan valvomatta kaupan sisällä. Kollega rientää hakemaan siivousvälineitä ennen kuin maali jämähtää lattiaan kiinni.
Kyseinen äiti tulee luokseni kysyen olisiko meillä yleistä vessaa, jossa penskat voisivat pestä kätensä. Ohjaan äidin lastensa kanssa varastossa sijaitsevaan vessaan, ja käsienpesu sujuukin ihan vaivattomasti, äiti palaa lapsineen myymälän puolelle.
Äiti jatkaa lapsien kanssa matkaansa elintarvikeosastolle jossa on jos minkälaista keksiä. Lapset alkavat marisemaan keksin perään ja äiti alkaa valkkaamaan appelsiini-, mansikka- ja suklaakeksien välillä. Seuraan tapahtumaa oman hyllyntäytön ohessa ja ennen kuin kerkeän kissaa sanoa, äiti tempaisee erimakuisten keksien paketit auki ja maistattaa eri keksejä mukuloillaan. Penskat mussuttaa keksejä hyvillään ja ottavat vielä toisetkin maistiaiset ja tunkevat muutaman keksin taskuunsa, ennen kuin päättävät että haluavatkin noita viereisiä fanipaloja…
Seuraan tapahtumaa hyllynvälistä ja ajattelin itsekseni notta jaa, äidillä onkin nyt sitten monta keksipakettia pahan päivän varalle. Vielä mitä, äiti rullaa avatut keksipakkaukset “kiinni” ja takaisin hyllyynsä…!
Äiti suuntaa kohti kassaa, minä lähden noutamaan avatut keksipaketit hyllystä. Menomatkalla bongaan naisten vaateosaston rekin alle mytätyn naisten valkoisen tunikan, joka on yltä päältä sinisessä maalissa, ilmeisesti sillä on yritetty saada enimmät maalit käsistä pois.
Matkalla kassalle kohtaan edellämainitun kollegani myymäläpäällikön kanssa, joka kantaa tyhjää maalipurkkia. Annan hänelle sottaisen tunikan sekä näytän keksipaketteja, myymäläpäällikkö pyörittää epäuskoisena päätään.
Vielä epäuskoisempi oli kyseinen vatipää-äiti, joka ihmetteli kolmen ylimääräisen keksipaketin, tunikan sekä maalipurkin päätymistä veloitettavaksi maksun yhteyteen:
“Mitä te noita minulle työnnätte, en minä niitä osta!”
Tätä seurasi myymäläpäällikkömme kertaus korvausvelvollisuudesta ja myymälävarkauden määritelmästä (lapsien taskuihinsa sullomat keksit), jonka jälkeen äiti maksoikin laskunsa, tosin yrittäen soperrella että eiväthän hänen muksunsa ikinä näin rumasti käyttäytyisi, varmasti oli jonkun toisen asiakkaan lapset olleet asialla, kehtaammekin hänen kullannuppujaan syyttää! Samaan aikaan lapset kinuavat hihnan loppupäässä keksipakettejaan, vaatteet sieltä täältä sinisten kämmenjälkien peitossa…
———-
Tähän samaan putkeen on pakko kertoa eräästä toisesta nuoresta asiakkaasta, joka ihan aikuisten oikeasti osaa käyttäytyä paremmin kuin monet aikuiset yhteensä. Naapurin pieni eskari-ikäinen poika käy yksin silloin tällöin ostamassa kahden euron vesipyssyn, sanoo kassalle tullessaan päivää ja pistää pyssyn hihnalle. Kuullessaan summan poika maksaa aina koko summan pelkillä viisisenttisillä. Maksettuaan hän kiittää ja toivottaa oikein hyvää päivänjatkoa kauniisti hymyillen. Kyseinen poika on monesti pelastanut koko päivän. Ilmeisesti kasvatustapoja on monia! 
T:Myöskin tuleva äiti
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Paskapuhetta. Keksitty tarina, eikä muuten ollut edes hauskasti kirjoitettu vaikkakin yritystä oli.
Ja koo voi pitaa sen sievan provosuunnuppunsa supussa. Noi arviot voi pitaa ihan itsellaan.
Tosta on kylla jo aasiakkuuskin kaukana, se on jotain pahempaa.. aasiakas from hell!! Hirvittaa mita niista mukuloista tulee isona kun aippa osoittaa noin oivaa esimerkkia..
Keksitty? Oikeastihan tuollasilta EI missään nimessä saa periä korvauksia vaan tulee tarjota ruokaliput ketjun ravintolaan
On noita kauhukakaroita nähty. Joskus tullut ilmiannettua henkilökunnalle niitä, kun itse asiakkaana olen kaupoissa pyörinyt.
Siihen vielä ku olis lyöny kaupan päälle parit kaulapannat ja hihnat…
Minkä ikäinen äiti mahto olla kyseessä? On vaan kasvattajan vastuu päässy unohtumaan.
Loistavaa toimintaa, että saitte korvaukset tuhotuista tuotteista. Esimerkillistä.
Olin aikoinani tietokonekorjaajana puljussa joka myi ja korjasi myös matkapuhelimia. Tietty etninen vähemmistö oletti että ne näytepuhelimet ovat lasten iskunkestäviä leikkikaluja. Sillä aikaa kun lapset hakkasivat puhelimia lattiaan/seinään/pöytään oli vanhemmilla aikaa “neuvotella” hinnoista kassalla.
Itse asiassa myymälävarkauden tunnusmerkit täyttyvät vasta kun henkilö on ohittanut kassalinjan. Jolloin voidaan hyvällä syyllä olettaa, ettei ole aikomustakaan maksaa ottamiaan hyödykkeitä.
Mutta joka junaan näitä “kasvattajia” riittää. Ikäväähän se on.
No mutta ne lapsethan olivat jo ohittaneet kassalinjan ja eivätkös ne keksit olleet heidän taskuissaan.
Eiköhän se tuhottujen tavaroiden piilottelu jo ole selvä osoitus siitä, ettei aio maksaa, ja siten täytä myymälävarkauden kriteerit.
tää on IHAN satavarmasti tumma maahanmuuttaja-äiti!!! niitä ei mitkään säännöt koske.
koo, älä ikinä aliarvioi ihmisen typeryyttä. Voin kokemuksesta sanoa, että juuri kun luulet tavanneesi maailman tyhmimmän, tulee vastaan joku vielä tyhmempi.
Ei oo mikään pakko olla maahanmuuttaja, tiedänpä yhden parin poikalapsia eräässä erittäin valkoisessa perheessä jotka todennäkösesti saavat aikaan yhtä paljon kaupoissa kuin nuo kullannuput. Kun ei olla hennottu sanoa lapsille “EI” koskaan, niin sitä niittää mitä kylvää.
Onko maahanmuuttajat uusi suolakurkku?
Heh, tunnen minäkin yhden pariskunnan joka on alkujaan kotoisin jostain outokummun suunnalta. Lapset on täysin pellossa kasvatettuja, joista ei enää pieksämälläkään saisi oikeita ihmisiä.
^ hmm.. hieman häiritsee tuo viittaus outokumpulaisuuteen, ikään kuin vihjaisit sillä olevan jotain tekemistä lasten huonon kasvatuksen kanssa…
Kieltämättä jostain syystä nykyaikana pienten lasten vanhemmat eivät juuri välitä mitä lapsensa tekevät kaupoissa, kunhan itse saavat vain tehdä ostoksensa rauhassa. Esimerkiksi itse työskentelen lastenvaatemyymälässä ja saan lähes päivittäin käydä korjaamassa näyteikkunaamme kun pennut on siellä rymynneet äidin ostoshetken ajan, joka kestää usein helpostikin pari tuntia. Somisteet on usein otettu ikkunasta matkaan, oli ne kyniä, leluja, tai mitä vaan. Ja kassalla olevaa kello on niiiiiiiin pirun mukava soittaa vaikka myyjä seisoo vieressä. Äiti toteaa vain yhden kerran kultamussukalleen, että “elä viitsi” sen kummemmin kieltämättä. Tai parhaimmassa tapauksessa äiti antaa vuorot niille 7 pennulleen, että jokainen varmasti voi kilisyttää sitä kelloa….jumaliste!
Kansallispukuisia eläkeläisiä, veikkaan…
Markov heräsi mielenkiinto kenen pennuista puhut?
ei huhhuh, luulin jo kuulleeni kaiken, mutta tää oli kyllä jotain ihan uskomatonta. lisääntyminen luvanvaraiseksi!!
“Markov heräsi mielenkiinto kenen pennuista puhut?”
En kyllä rupea nimiä täällä kertomaan, eikä ne välttämättä ole juuri outokummusta kotoisin. Sieltä päin maaseudulta, saattaa olla juankoskelta tai kaaviltakin. En tiedä tarkalleen, joensuussa asuvat nykyisin. Jos sielläkään, asumus tuntuu vaihtuvan pari kertaa vuodessa kun lapset särkevät ensin asunnon remonttikuntoon ja vanhemmat laiminlyövät vuokranmaksuja.
Hassua kyllä miten nykyään leimataan rasistiksi heti kun sanoo jotain poikkipuolista maahanmuuttajista. Saman tien unohdetaan mitä on sanottu suomalaisista tai miten on kehuttu ulkosuomalaisia. Minulla on ollut intialainen, kiinalainen, venäläinen ja nyt puolalainenkin työkaveri ja hyvin on tultu toimeen, mutta se ei merkitse mitään, kun mainitsen jotain negatiivista ulkosuomalaisista olen automaattisesti ja pysyvästi natsirasisti.
No huhhuh!!
Onneksi sentään edes joku pieni lapsi pystyy pelastamaan jonkun päivän tollaisten törppöjen
paskan jauhamisen jälkeen!!
Taas todistus siitä että kaikkien ei pitäisi saada lapsia, (munasoluputket, vai mikä nyt niiden nimi oli, tukkoon ja auki kun on käyty kurssi lastenkasvatuksessa)…
Niin uskomattomalta kun tarina kuulostaakin, totuus on usein tarua ihmeellisempää. Maailmassa todellakin on tuollaisia kauhukakaroita ja tuollaisia älykääpiö vanhempia.
Tiedän, että tuollaisia tapauksia on, enkä pidä tätä tarinaa yhtään epäuskottavana. Entisessä kotikaupungissani niitä näki enemmän. Tiedä mistä sekin sitten johtuu…
Meillä tavaratalossa 95 % vanhemmista pitää hyvin huolta jälkikasvustaan ja lapset osaavat käyttäytyä, mutta sitten on niitä poikkeuksia. Eniten harmittaa se, että kun henkilökunta kieltää lapsia tekemästä jotakin vanhempien ollessa jossain toisella puolella kauppaa, niin lapset eivät ota näitä komenteluja kuuleviin korviinsa. Onneksi useimmat uskovat vanhempiaan. Siinä on sitten kassalla pahassa välikädessä, kun lapset leikkii vaarallisessa paikassa tms. ja jono kassalla kasvaa, kun mitkään komentelut ei auta. Ja minä sentään osaan mielestäni olla aika jämäkkä, joskus jopa ilkeä. Onneksi vartijan voi kutsua paikalle, vaikka eihän sekää mikään lapsenvahti ole.
“Niin uskomattomalta kun tarina kuulostaakin, totuus on usein tarua ihmeellisempää. Maailmassa todellakin on tuollaisia kauhukakaroita ja tuollaisia älykääpiö vanhempia.”
Ihmeellisintä tässä tarinassa on se, että näiden kauhukakaroiden vanhemmat suostuivat melkein mukisematta maksamaan. Lähes poikkeuksetta tuollaisen käytöksen jälkeen kun yritetään ojentaa, saa paskaa niskaan sankosta kaatamalla. Luulisi oppivan jos joutuu joka kerran maksamaan sotkettuaan kaupan ja nappailtua tavaraa hyllyistä kuin kotonaan.
useesti näkee kaupoissa että lapset riehuvat ja vanhemmat työntelevät kärryjä katsellen muualle vaikka lapset tekis vaikka mitä!
Kyllä aivan kaikista kulttuureista löytyy mitä hirveimpiä kakaroita!!! “Huvittavampaa” on että aikuisetkin käyttäytyvät vielä karseammin.. Pisteet myymäläpäällikölle joka seisoi teidän takana tässä jutussa! Voisi kuvitella että kuinkas muuten mutta ei aina ole niin itsestään selvää :/
Tuohon ulkomaalaisuusjuttuun: Meidän lähikaupassa käy usein pieni tyttö, ehkä noin 6 vuotias, hän kiittää ja tervehtii. Hänellä on etniset juuret aasiassa. Olen nähnyt että aina meidän enemmistön lapset kiljuu ja riehuu. En ole ikinä nähnyt vähemmistön.
“nykyaikana pienten lasten vanhemmat eivät juuri välitä mitä lapsensa tekevät kaupoissa, kunhan itse saavat vain tehdä ostoksensa rauhassa”
Joku lastenvaatekaupanmyyjä tässä nyt yrittää leimata kaikki nykyajan vanhemmat samaan sektoriin. Minä katson mitä lapseni tekevät kaupassa, he kulkevat minun seurassani ja jos jotain “epäillyttävää” on tekeillä, puutun asiaan heti. Juttelemme myös kotona yleisellä paikoilla käyttäytymisestä. Käymme myös ravintolassa jossa opettelemme tapoja. Olen yksinhuoltaja ja usein väsynyt työpäivän jälkeen.