Pikkukaupungin iloja
Työskentelen pienen paikkakunnan suurimman ruokakaupan kassalla. Ja jokainenhan tietää pikkukaupungin kirouksen/siunauksen: kaikki tuntevat toisensa. Tässä päivänä muutamana olin talvilomalla ollessani käymässä omassa kaupassa ruokaostoksilla. Oli perjantai, ruuhkapäivä, ja kassoilla näkyi olevan jonoa. Pyörin siinä kaikessa rauhassa hevi-osastolla, kun eräs vanhempi herrasmies tulee kiskomaan hihasta.
Aasiakas: “Sinä siinä! Ala mennä heti kassalle!”
Minä: “Anteeksi?”
A: “Etkös sinä ole täällä töissä?”
M: “Kyllä vain, mutta olen itse asiassa juuri lomalla.” (Talvivaatteeni muistuttavat ilmeisesti erehdyttävän paljon työasuani.)
A: “No entäs sitten?”
M: “Niin… olen lomalla, siis en töissä. Ja kaikki kassathan ovat näköjään käytössä.”
A: “On tämä kyllä kumma paikka, kun ei muka saateta sen vertaa… jupinaa, mutinaa…”
Seison siinä hölmistyneenä tuntien itseni jollakin tapaa kauheaksi laiskuriksi.
***
Ja auta armias, jos erehdyt syystä tai toisesta pistämään nenäsi siihen toiseen isoon ruokakauppaan.
“No mitäs se X-kaupan täti täällä Y-kaupassa tekee, hehheh?”
***
Ja totta kai, kun olen itse jossakin toisessa kaupassa asiakkaana, minulta tullaan kysymään neuvoa ja minun PITÄÄ tietää, miten toinen kauppa asiansa hoitaa, kun olen kerran itsekin kaupassa töissä.
T:Kassakka
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Todetkaamme jälleen, että asiakaspalvelijat ovat vain yhteen asiaan ohjelmoituja robotteja, joilla ei ole työn ulkopuolista elämää. *sarkasmipläjäys*
Missäköhän ukko oli itse töissä, ja olisikohan häneltä voinut vaatia jotain palveluksia omaan alaansa liittyen? Kiva jos vaikka roskakuskin saisi ruokareissun yhteydessä viemään firman roskat…
Tuo on muuten harvinaisen ärsyttävää, kuten aiemminkin olen varmasti todennut jonkun tarinan yhteydessä, kun tullaan kiskomaan hihasta töihin kun on vapaalla. Ja silloinhan pitäisi tietysti painua palvelemaan suurta ja mahtavaa aasiakasta koska on paikan työntekijä, se ei merkitse yhtikäs mitään, että sillä hetkellä ei ole töissä. Voi räkä.
Älä välitä. Itse työskentelen oman alani “merkkiliikkeesä” ja usein tarvikeliikkeessä käydessäni joudun “myyjäksi” sanomaan mikä tarvikeosa käy asiakkaan autoon…Mutta ei se minua ainakaan vielä toisaalta häiritse.
No tuollainen käytös on törkeätä vaikka oikeasti olisikin töissä
Hetkinen, eli vaikka olisitkin ollut töissä, niin sinun olisi pitäny muuttua ylimääräiseksi kassapisteeksi, koska kaikki kassat oli jo auki? Hahahahaha. Jessus noiden aasiakkaiden järjenjuoksua.
Äläkää nyt ottako niin kauhiasti itseenne. Minä olen hortonomi ja joka helevetin kesä joka tsiisuksen puutarhan joka petunian osastolla minua luullaan myyjäksi. Ei haittaa. Siinäpä källäävät ja saavat tdella tyhmiä vastauksia. Nam,nam. Ihan odotan kevättä. Taas!
maaemo: Kerros mulle, mistä hortonomin tunnistaa ulkonäöltä. Vois kevään puutarhaostoksilla hyödyntää tätäkin tietoa
Mistä muuten johtuu, että ihmiset jotka ihan tyytyväisinä jonottavat vaikkapa terveyskeskuksessa tai apteekissa, saavat hepulin, jos he joutuvat jonottamaan ruokakaupassa??
Juuri tällaisten väärinkäsitysten välttämiseksi, en juuri moikkaile asiakkaille vapaa-ajalla… Moni on kyllä yrittänyt ottaa katsekontaktia, huonolla menestyksellä… Yleensä en ole huomaavinaankaan, loukkaantukoot siitä sitten jos tahtovat. Onneksi kilpailijan kauppa on lähempänä kotia muutenkin..
matkamies maan:
Vastaan, vaikken maaemo olekaan.
Hortonomista varmasti uhkuu kasvien keskellä ammattitaitoisuutta, iloisuutta, kauneutta ja ystävällistä asennetta. Siksi ihmiset luontevasti rohkenevat lähestyä häntä kysymyksillään. Sama kuin joidenkin olemuksesta uhkuu asiantuntemus atk-myymälässä, ja kenellä missäkin.
Kyllä luulisi noilla eväillä tunnistavan asiantuntijan, rohkeasti vaan neuvoja kysymään.
Ei sinulla mitään elämää ole, huijaat vain!
(Joillekin asiakkaille vain ei mene jakeluun nämä jutut. Lääkäreillä on varmaan pahinta
“Voisitko sä vilkasta kun meidän Liisin nenässä on jotain kummallista, eikä ole oikein normaaliajalla aikaa…”)
Häh:
Pikkukaupungin lääkäri tapaa lauantaina ystäviensä päivällisillä tuntemansa asianajajan. Ihmisten jatkuvasta neuvojen kysymisestä turhautuneena hän ottaa asian puheeksi, ja kysyy, voisiko siitä ihan rehellisesti laskuttaa kyselijöitä.
Asianajaja vastaa, että laskuta vain: “Se on ihan oikein, oppivat, että hyvistä neuvoista pitää maksaa.” Lääkäri huokaa helpottuneena, kun saa vahvistuksen omille ajatuksilleen, ja kiittää tuttavaansa. Tiistaiaamuna tuo posti laskun: “Lainopillinen konsultaatio, 80 e alv”.
(Vanha vitsi, mutta toimii joku kerta.)
Voi tuo on kyllä inhaa kun ei saa olla vapaa-ajallaan rauhassa.
Olen itse baarissa töissä ja aika monesti on käynyt niin että kun istun sidukan kanssa pöydässä niin joku kantis on repimässä tiskin taakse myymään.
Ja on kerran tultu minun kotiovelleni selvittämään asikkaalle annettua porttikieltoa, huoh.
Plus ainakin niilla tyopaikoilla milla itse olen monesti ollut ei vapaa-ajalla edes _saa_ tehda tyotehtavia vaikka tyopaikalla kavisikin, syyna se etta kulkulupa/henkilokuntakortti puuttuu ja/tai myos univormu.