P*skaks vaan kaikki, mikä ei oo omaa
Nyt on aivan pakko jakaa tämänpäiväinen raivostuksen aihe: tuotteiden tiputtelijat.
Olen töissä pienessä kaupassa, jossa olen aina yksin töissä. Näin ollen meillä ei myöskään ole päivystävää siivoojaa, jonka voisi kutsua hätiin tarvittaessa. Noh, kuitenkin useampia kertoja päivässä kaupan lattialle tippuu jokin. Ehkä juuri tästä syystä meidän kaupassa käy näitä jonglöörinalkuja valitettavan usein. En valittaisi, jos näitä olisi vain silloin tällöin, tai jos osaisivat pyytää anteeksi, mutta kun ei.
Esimerkki: Keski-ikäinen nainen hakee jogurtteja ja loppusuoralla ennen kassaa tiputtaa yhden purkin, joka rikkoutuu lattialle.
N: “Heh! Meinasin aluksi ottaa korin, mutta enpäs sitten ottanutkaan. Hehhehhee!”
No, olipas hauskaa. Aasin yksinkertaisuuden takia saan siis siivota. Anteeksipyyntöä ei kuulu, oli nääs niin hauska juttu, kun jogurttipurkki kohtasi lattian ja meni tuhannen suikaleiksi. Että hihhih.
Toinen esimerkki: Keski-ikäinen mies ostaa siksarin olutta. Edellinen asiakas on jo repinyt yhden irti tästä pakista ja näin ollen miehen tarttuessa ripeästi pakkiin, rysähtää irtonainen pullo lattialle. Muut asiakkaat kääntyvät häntä katsomaan ja mies toteaa pikkupoikamaisesti ”mä en tehny mitään!”. Tämän jälkeen hän laskee koko loppupakin lillimään tuohon maahan syntyneeseen olutlammikkoon ja hakee uuden (joo, sen olisi voinut laittaa myös hyllyyn tai antaa kassalle siihen metrin päähän). Ei ehkä ollut asiakkaan vika tuo tapaus, mutta puolustus oli kyllä kuin ala-asteelta.
Sitten on lisäksi nämä, jotka tiputtaa sen kaksi mäyräkoiraa lauantai-iltana siinä 20.15, kun pahin oluenhakurundi on käynnissä ja ensimmäiseksi parahtaa huutamaan ”en kai mää joudu siivoomaan tota?”. Ilmeisesti kyseisille asiakkaille on se olunen sen verran tärkeetä, että ei sitä noin huolimattomasti kaupan ulkopuolella käsiteltäisi.
Sitten vielä sokerina pohjalla eräs (ihan mukava) krapulainen pariskunta, joka saapuu kauppaamme lauantaiaamuna heti ysin jälkeen: Mies hakee pahimpaan tuskaansa 1,5 litran jaffapullon, joka lipeää ja yllättäen halkeaa niskasta, jolloin koko sokeriliemi valuu lattialle. Nainen ei pysty hillitsemään itseään vaan purskahtaa hysteeriseen nauruun. Kassalle tultaessa nainen pyytelee anteeksi, mutta edelleen hihittää koko ajan. Mies on todellakin aivan hiljaa. Olisi ehkä itseäkin naurattanut, jos en olisi heti aamusta sitä lillua joutunut siivoamaan.
Että näin.
T:Diario
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
“Päivystävä siivooja” - riemukas ajatus
Aihetta sivuavasti: Kanssa-asiakkaana harmittaa aina nähdä miten piittaamattomasti aasit jättelevät tuotteita minne sattuu. Viinirypäleet dödöhyllyssä kun ei sittenkään viitsitty niitä ostaa ja silleen.
Katselin kenkiä pari päivää sitten. Joku hiivatin dorka oli sovitellut useampia lenkkareita ja sitä mukaa jättänyt ne kaikki lattialle hyllyjen eteen tien tukkeeksi ja myyjien korjattaviksi. Lisäksi näyttelyhyllyllä oli käytetty sandaali. Joku älypää oli kai vaihtanut omansa uusiin. Hyi hitto! Minä kannatan valvontaa, kassien tarkastuksia, kuittien näyttämistä jne, joista täällä eilen uhottiin. Ilman kontrollia osa jengistä on sikamaisia sotkijoita ja myymälävarkaita.
Ja nuo tavaroiden tiputtelijat pitäisi pistää käytöskouluun, ja asenteen tarkastukseen. Jos tajuttaisiin että on kyse meidän yhteisestä edusta voisi motiivi olla erilainen.
Ja samaan hintaan Ritahan taidat kannattaa myös kuolemantuomiota naisen kotiinjäämistä perheäidiksi yms.. Hei Rita mulla on hyvä ehdotus, jos asiakkaista on vaivaa niin ammutaan kaikki aasiaakkaat etukäteen, aspalle ase käteen ja pärstäkertoimen perusteella lupa tappaa kaikkein epämieluisimmat.
^^mä olen ollut päivystävänä siivoojana hetken. Ostoskeskuksessa kun pärähti illalla kaljapullo rikki niin minä lähdin siivoomaan. Muutaman kerran vaan pääsin päivystämään, korvaus meinaan oli sen verta mukava että olisin useamminkin käynyt
Silloin kun minä viimeksi tiputin vahingossa kaupassa lasipullon, kävin kysymässä asiakaspalvelijalta siivousvälineitä. Heti oltiin estelemässä ja sanottiin, että ei se mitään, hän tulee kohta ja siivoaa.
Ihan vaan toinen näkökulma asiaan.
jugular, sinun tapauksessahan sinä ET ollut aasi, kun olit omatoimisesti halukas siivoamaan aiheuttamasi sotkun. Ei ihme, ettei aspaa ärsyttänyt. Mutta tuollaiset, jotka tiputtelevat tavaraa, ja sanovat “oho” ja häipyvät paikalta, ovat kyllä aaseja.
Hei Paha Setä: Kiinnostavasti muuntelit sanojani. Jääköön vinoileva kommenttisi omaan arvoonsa.
Itse varmaan menisin niin noloksi tiputettuani jotain että tajuaisin vasta kotona etten pyytänyt edes anteeksi.
Siis voi elämä!:D On se rankkaa ku pitää välillä moppi kädessä heilua.. Itekki oon sitä hommaa tehny ja eikai se nyt minua noin saanu kiehumaan.
^Mahtaisiko se olla se välinpitämättömyys, mikä kiukuttaa?
Jeps Rita pyrin aamutuimaan ilman aamukahvia kommentoimaan mihin tälläiset viattomat kontrollivaatimukset voivat pahimmillaan johtaa. Ei ollut tarkoitus hyökätä ihan noin kovasti yksittäisen nimimerkin päälle, mutta vedinkin sitten luettuani sinun kommenttisi aamukahvipurut suoraan nenän kautta. Eli valvontaa tulee olla, mutta valvonnasta ei saa tulla lähtökohtaista. Säätäisivät sen verran kovat sanktiot sotkuista, rikkomisesta yms häiriökäyttäytymisestä. Varmaan muutaman tiputetun kaljakeissin jälkeen, joista tulis hintaa vaikka keissin hinta*4 rupeaisi tavarat pysymään käsissä. Ja sotkuista voisi laskuttaa satasen per kerta kun aasit eivät itse siivoa, todennäköisesti rupeaisi paikat pysymään siistinä.
Joskus pikkulikkana ulkomailla tipuntin vahingossa esineen kaupassa. Korvasin sen. Saman pitäisi pistää nämä tarvaroiden tiputtelijat tekemään. Loppuisi ainakin huolimattomuus.
Jotkut tuntuvat ajattelevan, että koska hän ei ole maksanut tavaraa niin sitä ei tarvitse kohdella hyvin. Sen siis voi kantaa sylissä välittämättä tippuuko se ja sen voi jättää ihan minne tahansa jos sitä ei halua ostaa. Totuus tietty on, että ne menee hävikkiin ja jokainen asiakas maksaa tuon hävikin kustannuksia. Mutta jos tiputtelijat joutuisivat korvaamaan rikotun tavaran niin oppisivat kantapään kautta.
Ihmeellistä, että esimerkiksi kirppareilla Suomessa, joudut korvaamaan särkyneet esineet mutta kaupassa et. Toki kauppa saa ne verotuksessa takaisin jne, mutta olisi se vain NIIIIN paljon kätevämpää pyytää heti korvausta.
Itse olen joskus baarimaijana asiakkaiden puolitahallaan kaadellessa tuoppeja iskenyt rätin käteen ja sanonut, että siivoa kiitos, itse en nyt ehdi, jos haluat vielä juotavaakin saada.
Ja aina, kaupassa jotain tiputtaessani pyytänyt siivousvälineitä. Joskus kiitetty ja kielletty, joskus kiitetty ja annettu siivota. Tämän jälkeen saanut aina paistatella hyvän asiakkaan maineessa. =)
On se ihme, kun suomalaiset hukkuu käytöstavat kerta toisensa jälkeen. =)
Pahalla sedällä on hyvä idea, mutta toteutus olisi harmillisen hankalaa. Jos kaikki ärsyttävät asiakkaat ammuttaisiin, ei ruumispinojen käsittelyyn kuluvaa vaivaa olisi kukaan valmis näkemään. Tappaminen kuulostaa lisäksi pitkällä tähtäimellä (hehee) toimimattomalta strategialta. Ennen pitkää nimittäin asiakkaat vaihtaisivat kauppaa jos 27,8% sisään tulevista ihmisistä joutuisi madon ruoaksi (osuus on tieteellisesti vedetty päästä). Siksi ehdotankin, että tyhmiä (ja ennen kaikkea rumia) asiakkaita vain haavoitettaisiin kivuliaasti. Tällainen säilyttäisi asiakasvirrat pidempään ja olisi aspojen kannalta kuitenkin kohtalaisen nautinnollista. Esimerkiksi särkyneestä pullosta vuotaneen kaljan nuoleminen lattialta lasinsirujen joukosta voisi opettaa nopeastikin olemaan tarkempi pullojen kanssa. Täältä tähän tällä kertaa.
minä ainakin siivoan itse aasien jäljet ihan hyvällä, kaikki pääsee sillätavoin paljon helpommalla. vaikka lapsen oksennusta kassan edustalta puunatessa olisi kiva kuulla edes pahoittelut tai kiitos vanhemmilta…
Kiitos lievennyksestä, Kiltti Paha Setä
Enpä minäkään valvonnalla tietenkään tarkoittanut mitään miliisitouhuja enkä sellaista touhua että ihmisiä tarvitsisi holhota ja loukata.
Hyvä esimerkki asiallisesta kontrolloimisesta on vaikkapa yliopiston valvontakokeet, missä valvojat tarkistavat kaikilta kokelailta henkilöllisyyden. (Entinen kesäduunini) Kenenkään ei tarvitse siitä loukkaantua koska se on kaikkien edun mukaista, ja menee rutiinitoimenpiteenä. Jos sitä ei olisi… jaa-a, väärinkäytöksiä esiintyisi ihan takuulla.
Toinen ihan kiva esimerkki on kirpparit missä kassit jätetään kassalle. Koska kaikki sen tekevät, ketään yksittäistä henkilöä ei erikseen epäillä varkaaksi. Se on vain rutiinitoimenpide, ja onpa lisäksi kevyt kulkea ilman kassia. Kun siihen on tottunut, ei edes ajattele koko asiaa. Siitä on jopa kiitollinen, jos sattuu että omat tavarat ovat myynnissä samaisella kirppiksellä.
Korvausvelvollisuus rikottujen tavaroiden suhteen vaan. En tiedä mikä meille ihmisille on siinä niin vaikeaa, mutta ainakin itse tuppaan maksamaan kaupassa rikkomani tavarat ja mahdollisuuksien mukaan myös siivoamaan jälkeni. Eikö se nyt ole ihan oletusarvoinen toimintatapa, minähän sen rikoin niin kai minä sen maksan ja siivoankin? Eipä tunnu olevan.
Otsikko kyllä kiteytti aika lailla kaiken. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan, esimerkiksi siihen, miten ihmiset käyttäytyvät julkisissa WC:issä. Se kun ei ole oma, niin siitä siisteydestä ei välitetä sitäkään vähää, paperia on joka paikassa ja pönttö jätetään vetämättä ym… Ihmiset nyt ovat pohjimmiltaan keskimäärin aika lailla perseestä. Niin kauan kun itseen ei vaikuta tämä ylimääräinen työ millään tavalla niin hyvä, mutta aijai sitä huutoa kun aspalla sattuukin vahinko ja jono seisoo pari ylimääräistä minuuttia…
“Ihmiset nyt ovat pohjimmiltaan keskimäärin aika lailla perseestä. Niin kauan kun itseen ei vaikuta tämä ylimääräinen työ millään tavalla niin hyvä, mutta aijai sitä huutoa kun aspalla sattuukin vahinko ja jono seisoo pari ylimääräistä minuuttia…”
Siis niin totta!
Laulujoutsen: Suomalaiset ovat kyllä huippupuhtaita vessojen suhteen, jos vertaa moneen muuhun maahan. Venäjällä ja Ukrainassa julkiset vessat ovat siinä kunnossa, että niitä ei ihan oikeasti halua käyttää.
Katso vaikka tuolta kuva nro 17: http://www.cs.helsinki.fi/u/kavonen/reissu/album/
(Valitettavasti en saa yksittäistä kuvaa esiin, typerä flash.)
Sen lisäksi, että vessat ovat siivottomia, haisevat kuolemaakin pahemmalta ja ovat muutenkin ruosteessa, liassa ja töhnässä, niissä on sellainen jännä piirre, että jos sattuu olemaan pönttö, siinä ei ole muovikansia. En osaa yhtään arvata, miksi. Ei vain ole.
Eron huomaa myös junissa. Kun matkustaa Tolstoilla Moskovaan, sen vessa pysyy siistinä koko matkan. Kun reissaa sisäisillä yöjunilla sielläpäin, vessa on jo alusta asti melko karmeassa kunnossa tai vähintäänkin pian matkan alkamisen jälkeen. Ja haisee kuolemalta, taas kerran.
Tämä on ihan pienestä pitäen opittu juttu.
Seurasin kerran eräässä marketissa Kuopiossa, kun nuorehko pariskunta noin vuoden-kahden ikäisen taaperonsa kanssa oli ruokaostoksilla. Pentu juoksi täysin apinana hyllyjen välissä, pysähteli sinne tänne, otti mistä kulloinkin sattui olemaan alahyllyltä jotain ja paiskasi sen oikein voimalla lattialle. Uusi juoksupyrähdys, pysähdys, nosto ja paiskaus. Juoksu, nosto ja paiskaus. Kerta toisensa jälkeen. Katsoi oikein vielä äitsykän suuntaan että enkös olekin taitava.
Äitsykkä käveli rattaiden ja iskän kanssa täysin välittämättä toiseen suuntaan, välillä pysähtyi ihmettelemään että missä muksu on, nosteli lattialle heitellyt, ruttaantuneet ja rähjääntyneet tavarat takaisin hyllyyn ja palasi isukin luo haahuilemaan. Missään vaiheessa ei yrittänytkään kieltää pikkuapinaa, katsoa sen perään tai laittaa sitä rattaisiinsa estääkseen lisätuhotöitä. Sinne jäivät hyllyyn kulmastaan sisäänpainuneet 0,5 l Hyla-maitotölkit, kuhmuuntuneet keksipaketit, kahtia taittuneet suklaalevyt.. sinne vaan pokkana takaisin hyllyyn…
Kun tulin kassalle juuri ennen tätä tuholaisperhettä, katsoin heitä kysyvästi ja mietin, että möläytänkö oikein kovaan ääneen: KAI TE MAKSATTE KAIKKI NE TAVARAT MITÄ TUO LAPSENNE HEITTELI LATTIALLE TUOLLA KAUPASSA??? En sitten viitsinyt. Toivottavasti joskus jossain kaupassa joku puuttuu tähän ja antaa porttikiellon mokomille tahallistuholaisille. Kun eihän sitä pikku JanicaPetteriä VOI kieltää, sillehän tulee paha mieli!
Odotelkaas sitä JanicaPetteriä kaljaa ostamaan kymmenen vuoden päästä…
“Kun tulin kassalle juuri ennen tätä tuholaisperhettä, katsoin heitä kysyvästi ja mietin, että möläytänkö oikein kovaan ääneen: KAI TE MAKSATTE KAIKKI NE TAVARAT MITÄ TUO LAPSENNE HEITTELI LATTIALLE TUOLLA KAUPASSA??? En sitten viitsinyt.”
Et _viitsinyt_? Justiisa näin.
Itse työskentelen kassahenkilönä, ja vaikka kaupan tavarat eivät ole omiani, niin silti piittaamattomuus suututtaa. Kun tavara otetaan hyllystä se on heti omaa: sitä saa paiskia puristella ja litistää kärryssä/korissa. Kun sitten tullaan kassalle ja esine on rikki, niin sitä ei otetakaan.
Esim. 1 Henkilö ojentaa kassalle täysin räjähtänyttä viili- tai jugurttipurkkia. “En otakaan tätä, kun tämä olikin jo rikki. En huomannut.” Heh heh. Pahoittelisit edes rikkoontumista. Turha valehdella, että purkki oli jo otettaessa rikki. Moinen sotku kyllä vähintään tuntuu käteen, jso ei näe. (Tämä erittäin yleistä.)
Esim. 2 Palvellessani edellistä asiakasta kuuluu kamala posaus, kun hihnalle lastaajalta tippuu jokin nestemäistä ainetta sisältävä muovinen pullo lattialle. Jos tavarat lastaa päällekkäin korkeaksi pinoksi, niin ei kai ole yllätys, että jossain vaiheessa alkaa ropista? Neste levivi laajalti: jopa hihnan paukkaupäähän. Tämä pudottaja noukki purkin lattialta (eritteitä pursusi runsaasti ulos, ja joka_paikka oli sotkussa). kommentti oli: “En otakaan tätä tuotetta.” (ihanko tosi?)
Esim. 3 Ollessani itse asiakkaana eräässä liikkeessä panin sattumalta merkille kun n. viisikymppinen mies lappasi makaronipusseja koriinsa. Yksi sitten riepottelussa repesi ja sotkut levisivät, niin loputkin heitettiin sitten pitkin ja poikin. Paikalta poistutaan kiireen vilkkaasti. Hyvin toimittu!
Paljon pelastaisi, jos edes pyytäisi anteeksi, kun joka tapauksessa asiakkaan ei tarvitse itse vahinkojaan korvata.
Pitäisi pistää asiakkaat maksamaan rikkomansa tuotteet, ehkä se hymy sillä hyytyisi.
J.t sen sanoi, maksajiksi vain jos rikkoat. Varsinkin jos kyseessä on tahallinen rikkominen, kuten vauvajutussa jonka Monee kertoi (vanhempien piittaamattomuus tilanteelle), voi rikkojan ottaa kiinni ja soittaa poliisin paikalle lievän ilkivallan takia. Tämän voi tehdä joko asiakas tai myyjä ja kauppa voi tällöin vaatia vahinkoja korvattaviksi.
Eri asia tietysti on vahingossa hajonneet, esimerkiksi revenneen monipaukkauksen sisältö lattialle, jotka tosiaan korvataan. Vähintä mitä asiakas voi tehdä, on pyytää myyjää paikalle selvittämään asiaa ja ei tee pahaa pyytää siivousvälineitäkään
Vahinkojahan sattuu, ja jossain vaiheessa mäyräkoirien kanssa piti olla extratarkkana, koska jos pahvi oli kulmasta vähänkään rikki, yksi pullo tipahti ennen kuin ehti kissaa sanoa. Suuri osa asiakkaista meillä suhtautui kyllä ihan asiallisesti, jos jotain hajosi vahingossa, pahoittelivat ja osa tarjoutui maksamaan (käytäntö oli ettei tarvitse, jos on vahinko).
Kerran sattui kyllä tosi ärsyttävä mies, jolla sattui nestesaippuaputeli vuotamaan kärryihin. Tyyppi otti valitettavan tapahtuman suurimpana mahdollisena henkilökohtaisena loukkauksena ja tivasi, miten pakkaus voi olla hyllyssä jos se on auki (kierrekorkki oli ollut löysällä). Yritin siinä sitten selittää, että tokihan yritämme katsoa, kun hyllytämme, mutta aina ei voi kaikkea huomata, ja ainoa keino varmistaa ettei purkki aukea vahingossa on hitsata se kiinni. Tarjoilin paperia ja autoin pyyhkimään saippuoituneita pakkauksia, kiitosten sijasta sain vain tuhahtelua. Eikä se käsienpesusaippua nyt myrkyllistä ole! Kaiken huipuksi mies ei vaivautunut avaamaan suutaan, että saippuaa oli valunut lattiallekin - itse en nähnyt tiskin takaa, ja vasta seuraavat asiat sitten ihmettelivät, että onpa liukas lattia. Hyvä, ettei kukaan kaatunut.
mun kassalle kerran tuli joku äijä poikansa kanssa. niillä oli korillinen kamaa mm. pääsiäismunia, niin eiköhän se äijä kippaa sen korin siihen vaan toistepäin ettei tarvii latoo jokaista siihen erikseen..
no tietty pari munaa meni rikki ja se poika sano siitä isälleen.. niin se äijä vaan naureskelee: “hehheh.. munatki hajos.. ei me nyt näitä rikkinäisiä munia oteta, jätetään nää pois..” :S
hitto mä kiehuin raivosta siinä sen jälkeen..
ainii ja kerran jonkun kakara pissas meidän kaupan lattialle.. en tiedä miten se on mahdollista, mutta niin vaan kävi. niin akka kävi vaan sanomassa työkaverille että lapsi pissas lattialle.
ei sitten ite voinu sitä siivota..
jos oma kakara joskus pissais kaupan lattialle, niin kyllä mä ne ite sieltä siivoisin kuin että käskisin jonkun myyjän sen tehdä.
123: tuo oli asiakkaalta jo aika törkeää. Siis jos lapsi ei osaa vielä pidättää ja vanhemmat ei osaa pukea sille vaippaa, niin pitäisi kyllä osata edes pyytää anteeksi. Oon itsekin nähnyt vastaavanlaisen tilanteen. Jos vaan olisin tietänyt missä kyseinen äiskä on töissä olisin vienyt kissani sinne vääntämään tortut. Piru vie.
Ärsyttävintä on se, jos aasiakas tiputtaa vaikkapa jugurttipurkin lattialle jossain maitohyllyllä, mutta ei sitten viitsi mainita siitä myyjille. Siellä se sotku saa sitten rauhassa lojua lattialla kunnes joku myyjä sattuu kulkemaan seuraavan kerran ohi. Ja asiakkaat paheksuu kun on niin sottainen kauppa kun ei edes jugurttia lattialta viitsitä siivota. Että näin.
^Ja jostain kumman syystä ennen kuin kukaan ehtii sotkua siivoamaan, siitä on kävellyt tai jyrännyt kärryillä läpi pari tusinaa aasiakasta. Kukapa sitä nyt eteensä katsoisi kävellessään? Tässä on kyllä se etu, että jugurttivanaa pitkin on helppo henkilökunnankin suunnistaa vahinkopaikalle…
Tuo lasten pissailu liikkeiden lattialle on yllättävän yleistä. Myyjänä jouduin useamman kerran siivoamaan vanhempien kultamussukoiden eritteitä mitä ihmeellisimmistä paikoista. Harvoin (ehkä kerran kymmenestä) vanhempi kyseli siivousvälineitä, yleensä tultiin vain kassalle ilmoittamaan että meidän kultsipallerolla kävi vahinko, jos edes ilmoittaa viitsittiin. Olihan se erittäin kivaa kun toinen asiakas tuli sanomaan että tuolla teidän leluhyllyn luona on pissaa tai hyllyssä on pehmokoira joka on oksennuksessa. Olisin rikas jos kaksikin kymppiä olisi jokaisesta eritteen siivouksesta saanut.
Rikkoutuneiden tuotteiden korvaaminen tuntuu olevan erittäin vaikeaa. Lahjatavarakaupassa jossa työskentelin perittiin rikkoutuneista tuotteista vain puolet myyntihinnasta jos tavaran rikkoutuminen oli vahinko. Etenkin aikuisille tuntuu olevan erittäin vaikeaa tunnustaa rikkoneensa jotain. Lapset ja nuoret tulivat usein rikkoutuneen tuotteen kanssa kassalle ja olivat valmiita maksamaan aiheuttamansa vahingon. Mitä vanhempi rikkoja oli, sitä harvemmin hän kassalle tuli “tunnustamaan” tekonsa. Ja sitten oli näitä terroristilapsia jotka pistivät posliinia ja lasia palasiksi ääntäkin nopeampaa tahtia, eikä vanhemmilla kiinnostanut pätkääkään. Kun sitten vanhempien maksaessa ostoksia alkoi kyselemään, että mitenkäs nämä teidän kultamussukan tuhoamat tavarat, sai yleensä kuulla suurimman osan yleisistä haukkuma- ja kirosanoista. Lähestulkoon aina vanhemmat kuitenkin maksoivat jälkikasvunsa aikaansaannokset piiiitkän neuvottelun jälkeen. Luulisi olevan aikuiselle ihmiselle selvää, että itse- ja lapsen aiheuttamat vahingot korvataan. Argh! Vieläkin nousee karvat pystyyn näitä muistellessa.
Meidän liikkeeseemme kusi kerran ovesta sisään harhaillut pultsari. Ai kun oli mukavaa. Äijä meinasi vielä jäädä kuseensa torkuille, kunnes vartija kävi hakemassa.
Moni antaa lastensa leikkiä kaupan tavaroilla, mikä on mielestäni aivan käsittämätöntä. Tuote kun ei luultavasti pysy myyntikuntoisena jos sitä laahataan kaupan lattialla tai järsitään ja kuolataan siihen. Raivostuttavaa välinpitämättömyyttä ja tyhmyyttä vanhemmilta.
Minun käsittääkseni kaupalla on kyllä laillisesti oikeus vaatia korvaus tuhotusta tavarasta halutessaan. Suurin osa vain ei näin tee, vaan käytännöksi on otettu tuotteen hävikkiin pistäminen. Silloin tällöin jossain pikku putiikeissa kuitenkin näkee lappuja joissa kerrotaan että asiakas joutuu korvaamaan rikkomansa tuotteen tai tietyn osan sen myyntihinnasta.
Nuppu: “Esim. 1 Henkilö ojentaa kassalle täysin räjähtänyttä viili- tai jugurttipurkkia. “En otakaan tätä, kun tämä olikin jo rikki. En huomannut.” Heh heh. Pahoittelisit edes rikkoontumista. Turha valehdella, että purkki oli jo otettaessa rikki. Moinen sotku kyllä vähintään tuntuu käteen, jso ei näe. (Tämä erittäin yleistä.)”
Halusit uskoa tai et, mutta näitäkin sattuu. On tullut kopattua mukaan maitopurkkeja ynnä muuta, joiden olen havainnut myöhemmin kaupassa vuotavan. Ja ne ovat vain makoilleet ostoskorin pohjalla, joten itse tuskin olen niitä särkenyt. Pahiten hajalla olevista tietysti näkee eikä ota, mutta esim. noita vuotokohtia on usein vaikea havaita silmämääräisesti.
Olen kerran kantanut kassalle asti pohjastaan haljenneen vanukaspurkin, joka ilmeisesti oli jäänyt jyrän alle kuljetusvaiheessa. En tätä huomannut hyllystä ottaessani, koska kansi oli ehjä ja mitään ei ollut valunut ulos, koska tuote oli sen verran kiinteää laatua. Eikä purkki takuulla ollut mennyt rikki ostoskorissani, koska sen kaltaisen vaurion aikaansaamiseen olisi vaadittu rutkasti voimaa. Tunsin itseni kyllä täydelliseksi aasiakkaaksi, kun tämän huomasin ja ojensin purkin kassalle sanoen: “En otakaan tätä, kun tämä on rikki…” Tulipa vain siinä mieleen, kuinka monta kertaa omalla kassauralla tuli (hiljaa mielessä tietysti…) leimattua aasiksi kaikki purkin rikkojat.
meitsi aasiakkaana kauan sitten: kerran ku olin pussikaljalla, alaikäisenä, kytät tuli kaataa meiän kaljat maahan. porukasta vanhimman näköisenä menin sitte kauppaan hakee lisää juomista. kahmin syliini kalja ja siideripulloja (siihen aikaan ei vielä ollu paljous alennuksia, ni ostettiin irtopulloja). olin jo aika humalassa, niin eiköhän yks kaljapullo räsähtäny maahan kassan edessä. kysyin pokkana, et voinko käydä hakee uuden tilalle ja tarjouduin maksaa rikki menneen. kassa sano et hae vaan uus, ei tota rikkimennyttä tartte maksaa, eikä kysyny henkkareita.
Arawn:
Juu, vahinkojakin toki sattuu. Esimerkissäni yritin tuoda esille räikeimmät tapaukset kuten kuvailin sanoin “täysin räjähtänyt”, jolla tarkoitin, että jos tuote on siinä kunnossa sitä EI voi ottaa epähuomiossa.
Kyllähän itsekin keräilen kassalla rikkinäisiä tuotteita asiakkailta pois, kun eivät itse ole huomanneet. Esim. lihapaketit, josta tursuaa marinaadia ulos pienestä reiästä. Asiakas ei ole itse huomannut.
^Ne lihapaketit, joista pursuaa pienestä reiästä ulos marinadia, ovat juuri niitä, jotka aasiakas on laittanut kärryynsä alimmaiseksi ja heittänyt sitten maitotölkin kulma edellä perään. Eli tuskin oli rikki hyllystä otettaessa.
Jopa siivousalan TES:siin kuuluu 10,43 euron korvaus ulosteen tai oksennuksen siivoamisesta - on jokseenkin käsittämätöntä, jos kaupan henkilökunta joutuu moisiin toimenpiteisiin ilman minkäänlaisia bonuksia. No, kaupan alan työehtosopimuksia kirjoitettaessa ei varmaan ole huomioitu mahdollisuutta, että asiakkaat tekevät kaupassa tarpeitaan…
Kaipa se totuus on tässäkin puolivälissä. Asiakaspalvelijoiden tehtävä on palvella, eli ei asiakkaiden homma ole ryhtyä kaupan tiloja siivoamaan vaikka itse olisikin vahingossa jotain sotkenut. Toisaalta asiakkaiden tehtävä on käyttäytyä ihmisiksi, jotta he ansaitsevat tulla asiakaspalvelijoiden taholta kohdelluksi asiakkaina. Sivustakin tympii katsella kuinka jotkut antavat lastensa tehdä mitä vain puuttumatta asiaan.
Itse olen usein löytänyt hyllyistä avautuneita pakkauksia yms, joten kyllä niitä siellä on. Joskus hedelmäosastolla on saattanut heikkotekoinen pussi hajota jo muutaman tomaatin tai omenan jälkeen ja sisältö on levinnyt ympäriinsä - en tällöin koe omaksi tehtäväkseni ryhtyä kaikkea lattialta keräilemään, koska kauppa on sen viallisen pussin tarjonnut. Myyjälle toki vinkkaan jos sellainen näkyvissä on. Toisaalta jos jotain hyllystä pudotan, pidän luonnollisena sen takaisin nostaa. Ja lapsi istuu kärryssä tai kulkee tiukasti mukana, ei irrallaan sotkemassa.
Näissä jutuissa lienee kaksi periaatetta, joiden varassa toimittaessa kaikki sujuu:
1) Asiakaspalvelija on asiakaspalvelija ja palvelee asiakasta myös kömmähdysten sattuessa, pitäen roolinsa vuoksi pokkansa vaikka asiakas ei aina niin oikeassa olisikaan.
2) Asiakas kunnioittaa asiakaspalvelijan roolia ja ihmistä roolin takana ja vaikka olisikin eri mieltä jostain asiasta ristiriitatilanteessa, tuo mielipiteensä esille asiallisesti.
Ongelmia sitten syntyy, jos asiakas on aasi tai asiakaspalvelija ei ymmärrä rooliaan vaan käyttäytyy kuin asiakas olisi tullut hänen kotiinsa häiritsemään. Molempia on nähty.
Minä olen ollut kesätöissä päivystävänä siivoojana isossa automarketissa joskus vuonna miekka ja kypärä. Ritalle tiedoksi, että riemu oli siitä hommasta aika kaukana.
Päivystyksen lisäksi huolehdin mm. myymälän konttori- ja sosiaalitilojen siisteydestä, joten työpäivän aikana sai urakoida ihan kiitettävästi.
Jugurttipurkki on vielä pikku juttu, mutta todellista työn iloa kokee kun kuivaa ensin litran kaljaa lattialta ja sen jälkeen kaapii sillipurkin sisällöt kassojen välistä…
Tuli mieleen kirjoituksestasi, että kuljen pyöratuolilla ja valitettavasti tavaroita tippuu suuremmassakin tavaratalossa, en valitettavasti selkäni takia pysty tuotteita nostamaan. Mainitsen asiasta kyllä myyjälle. Myymälöiden hylly tiloja voisi järkiperäistää monissa paikoissa.