Ranskattaren asennevamma
Tapahtumapaikkana on kesäinen museo, jossa järjestetään opastettuja kierroksia kummallakin kotimaisella sekä englanniksi ja saksaksi. Minun pitämälleni englanninkieliselle kierrokselle tuli sillä kertaa vain yksi opastettava, nainen Ranskasta. Kävipä ilmi, että hänen englantinsa oli todella, todella surkeaa. Hän ei esim. pystynyt kysymään niinkin monisyisiä kysymyksiä kuin että “kuinka vanha tämä tuoli on”.
Minä mietin, että tulee pitkä tunti, kun joudun puhumaan ihmiselle, joka ei tajua mitään. Mutta sitten iski palvelualttius ja päätin vähän ylipalvella. Kävelin yhden toisen oppaan luokse. Tämä opas osasi ranskaa ja ihan ex tempore vaihdoimme poikkeusjärjestelyn avulla hänelle ranskankielisen oppaan. Ajattelin, että no kylläpä tämä meni hyvin. Hyvin tuli hoidettua tilanne ja joustettua.
Sitten kun kierros oli ohitse, tämä ranskaa puhuva opas tuli aivan kypsänä luokseni. Koko h*lvetin kierroksen tämä ihana ranskatar oli korjannut pieniä kielioppivirheitä, joita opastukseen valmistumaton kollegani oli tehnyt. Keskeyttänyt ja kommentoinut, että se kyllä lausutaan “YN” eikä “YYN”. Ja sen sijaan, että hän olisi ollut tyytyväinen häntä varten ilman eri maksua tekemäämme erityisjärjestelyyn, joka johtui hänen surkeasta kielitaidostaan, hänen loppukaneettinsa oli legendaarinen. Kun opas oli lopettelemassa, turisti kehtasi todeta, että “olipa hyvä, että pystyin auttamaan sinua puhumaan parempaa ranskaa”.
Merde, mikä idiootti, sanon minä!
T:Turpis
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
- Ei vastaavia tarinoita
Ranskalaiset ovat tunnetusti erikoisen asennevammasia, jos joku puhuu heidän omaa äideinkieltään väärin. Tiedän, koska olen itse kieltä opiskellut.
Lisäksi heidän kielitaitonsa on monesti todella surkeaa.
Tässä on siis kyseessä todella iso stereotypia ranskalaisista, joka ainakin tämän tarinan mukaan pitää täysin paikkaansa.
Ranskalaiset, niin järjettömän ylpeitä itsestään. Muutenkin hyvin törkeää että jos järjestetään noinkin suuri erikoispalvelu niin siitä vielä kehdataankin valittaa
Ranskalaiset osaa tehdä leipää, konjakkia ja ööö…. siinähän se onkin. Autoja ei ollenkaan. Sry
Ihana kieli-imperialismi.
Viime vuonna Pariisissa:
Pyysin kahvilassa appelsiinituoremehua, kieliopillisesti täysin oikein mutta ilmeisesti vailla aitoa pariisilais aksenttia. Seurauksena myyjätär räjähti nauramaan minulle päin naamaa ja kollegansakin tirskuivat hihoihinsa.
Olipas mukava kahvilareissu se.
Lienee heilläkin hauskaa kun tarvitsee pilkata jokaista turistia joka ei satu puhumaan täydellisesti heidän äidinkieltään… Pitänee päivät kiireisinä.
onneks mun tielleni on tullut vain mukavia ranskalaisia jotka ei välitä jos en täydellisesti osaa kieltä puhua
Hmm.. oon kans kuullu että jenkit pahastuu jos niille ei puhu hyvää englantia.
Siis herranjumala! Olisivat ihmiset kiitollisia että toiset opettelevat heidän kieltään. Pistettäisiin tuokin ranskis opettelemaan suomea ja sen tehtyään pilkattaisiin sitä kaikista mahdollisista äänne-virheistä.
Miksette muuten sanoneet sille suoraan, että opastus olisi ollut myös englanniksi jos hän olisi kyseistä kieltä koskaan viittsinyt opetella. Olisi ehkä mennyt hiljaiseksi.
Minulla on ihan hyviä kokemuksia ranskan puhumisesta Ranskassa. Muutaman kerran olen jotain ostanut/laskua pyytänyt ranskaksi ja ranskani on suoraan sanottuna aika kammottavaa, varsinkin, kun opiskelin sitä viimeksi lukiossa lukuisia vuosia sitten. Kukaan ei ole nauranut ja lihatiskin rouvakin oli oikein ystävällinen, kun yritin selittää, mitä halusin.
En toki tarkoita sitä, ettäkö epäilisin ikäviä tarinoita. Olen vain kiitollinen, etten itse ole törmännyt moiseen - ainakaan toistaiseksi…
Tosissaan idiootti museossa kävijä. Tuskin kansallisuudesta kiinni. Tunnen vastaavia tapauksia muunkin maalaisissa. (Ei tarvitse kauempaa hakea kuin omasta suvusta
Kaiken kansan kuullen korjaili oppaan ranskaa jonka ei pitäisi opastuksessa pääasia olla ja vielä luuli tehneensä päivän hyvän työn. Eräs italialainen korjasi minulta kerran sanan tutka ääntämisen, ei ra DAR, kuten luulin, vaan RAA dar. Mielelläni olisin korjauksen ottanut mutta heppu teki sen jotenkin niin omahyväisesti että kysäisin tiukkaan sävyyn päälle jotta vaihdetaanko englannin kielelle (mikä oli hänelle tosi tuskallista). Johan muuttui äänensävy asiallisemmaksi.
Itse olen jutellut kasvotusten englantia ainoastaan yhden ranskalaisen kanssa, joten otantani on varsin suppea. Hän ei osaa englantia hirveän hyvin ja lauseista joka kolmas sana olikin ranskaa, jota en ymmärrä aakkosia enempää (varmaan niitäkään). Hyvin silti sujui ja kun saman aiheen takia ko. konferenssissa oltiin, molemmat ymmräsi toisiaan eikä kukaan pahoittanut mieltään
Päivittäin ulkomaalaisten kanssa (pääosin yhdysvalloista) jutellessa netissä ihmettelevät yleisesti suomalaisten suht virheetöntä tapaa kirjoittaa englanniksi, verrattuna englantia äidinkielenään puhuvaan. Mene ja tiedä mikä siinäkin on…
On tuo kyllä kohtuu idioottimaista valittaa toisen kielitaidosta, jos toinen oikeasti yrittää ja varsinkin tässä tapauksessa “erikoispalveluna”…
“Päivittäin ulkomaalaisten kanssa (pääosin yhdysvalloista) jutellessa netissä ihmettelevät yleisesti suomalaisten suht virheetöntä tapaa kirjoittaa englanniksi, verrattuna englantia äidinkielenään puhuvaan. Mene ja tiedä mikä siinäkin on…”
Olen ollut kirjeenvaihdossa useamman (teini-ikäisen) amerikkalaisen kanssa, ja heistä jokainen on sanonut, että kirjoitan parempaa englantia kuin he itse, ja että jos eivät tietäisi, eivät huomaisi ettei äidinkieleni ole englanti. Ja minä olen pitänyt itseäni huonona englannissa… Jossain vaiheessa aloin huomata, että kieleni tosiaan on parempaa kuin joidenkin kirjekavereideni. Hämmentävää.
Itse asiassa useampi ranskalainen kaverini on sanonut, että jos haluaa tosi huonoa palvelua, pitää mennä Pariisiin, missä pariisilaiset pitävät huolen siitä, että kielitaitoasi ja olemustasi pilkataan. Muualla Ranskassa on paljon rennompaa sen suhteen ja jos ulkomaalainen yrittää puhua kieltä, niin ollaan oikein otettuja.
Olen asunut Ranskassa (Lyonissa), käynyt siellä koulua jne. ja aksenttini/murteeni on jostain suunnalta, kieliopillisesti kuitenkin virheetöntä. Auta armias kun käyn Pariisissa ja menen vähänkin ‘hienompaan’ liikkeeseen/kahvilaan niin heti katotaan kuin jotain halpaa makkaraa, vaikka selkeäsi puhunkin ‘oikeaa’ Ranskaa. Pariisi on ihana kaupunki mutta siellä asuu ihan jumalattomasti kielisnobeja.
Mutta ei ne suomalaisetkaan aina niin suvaitsevaisia ole. Äitini on suomalainen mutta koska olen suurimman osan elämästäni asunut Itävallassa ja Ranskassa, puhun suomea hieman murtaen (silti kieliopillisesti oikein). Aina välillä saa kaupassa yms. osakseen sellaisia ’s-tanan ulkomaalainen’ katseita. Enimmäkseen ihmiset on kuitenkin aivan ihania.
“Päivittäin ulkomaalaisten kanssa (pääosin yhdysvalloista) jutellessa netissä ihmettelevät yleisesti suomalaisten suht virheetöntä tapaa kirjoittaa englanniksi, verrattuna englantia äidinkielenään puhuvaan. Mene ja tiedä mikä siinäkin on…”
Itse ainakin opetellessani vierasta kieltä olen aina keskittynyt huolellisesti siihen, miten sanat kirjoitetaan (jopa siis puhutun kielen kustannuksella) johtuen siitä, että kirjoittaminen ja ääntäminen poikkeavat toisistaan toisin kuin suomen kielessä pääosin. Olen sitten törmännyt siihen hämmentävään tosiseikkaan, että minulle on paljon selvempää, miten joku pidempi englanninkielinen sana tavataan kuin natiiveille kollegoilleni. Ja kyseessä on vielä ihan koulutettuja ihmisiä. No vastaavasti annan sitten kyllä tasoitusta ääntämispuolella…
Jenkeistä: Aikanaan kun olin siellä 17-vuotiaana vaihdossa, törmäsin herttaiseen kysymykseen: “Oletko sä oikeasti ulkomaalainen vai onko sulla vain aksentti?” Mikä se “vain aksentti” nyt sitten olisikaan…
Tämä ranskalaisten hupsuus menee myös niin päin, että viime talvena kun hengailin ihanan ranskalaismiehen kanssa, koitin korjata hiukan hänen englantiaan tämän tästä. Lopulta mies tokaisi: “Jos sä et lopeta, mä en puhu enää mitään.” …lopetinhan minä.
Me suomalaiset itse sen sijaan taputamme käsiämme innosta, jos joku osaa edes kiitoksen sanoa.
Täytyy myöntää, että musta on tosi upeaa ja ihanaa jos joku oikeasti on suomea opetellut, ja sitä puhuu. Korjaan vain, jos se on tarpeen, kun toinen ei vaikka tunnista jotakin käyttämääni sanaa.
Minun italiaani korjasi aivan ihana eläkkeellä oleva opettajatar. En kokenut loukkaavana, sillä hän osasi korjata väärin sanomaani lausetta hauskalla tavalla, joka naurattaa vieläkin. Minulla nimittäin oli pieni lunttilappu, johon tämä opettajatar sitten punakynällä merkitsi oikean tavan, ja sitten vielä toistatti pari kertaa kunnes meni hyvin. Jatkoin italian puhumista, ja kehityin jo parissa viikossa tosi paljon.
Suomalaisten hyvä englanninkielentaito selittyy sillä, että meillä painotetaan todella paljon kielioppia, joskus jopa ääntämisen kustannuksella. On ihan normaalia, että suomalaiset osaavat parempaa englantia kuin sitä äidinkielenään puhuvat.
Kyllä suomessakin osataan naureskella ja katsoa nenänvartta pitkin. Minä olen alueelta, jossa puhutaan erittäin vahvasti murretta. Kun vierailen pääkaupunkiseudulla, minulle usein hymyillään ja naureskellaan, ja usein myös kommentoidaan “ai sä oot maalta?”. Että kiitos siitäkin… Tarinan ranskatar oli kyllä tosi idiootti, itse olisin varmaan kommentoinut jotain nasevaa takaisin. Asiakaspalvelija tahi en. =)
Se on kyllä erittiän tuttua, että varsinkin amerikkalaiset kirjoittavat todella huonoa englantia. Itse keskustelen päivittäin IRCissä englanninkielisillä kanavilla, joissa monesti saa huomata, että heille tuottaa suuria vaikeuksia kirjoittaa niinkin yksinkertaisia sanoja kuten “there” ja “their” oikein.
He monesti kirjoittavat “there”, kun tarkoittavat “their”. Myöskin “Than” ja “Then” tuntuvat aiheuttavan suuria vaikeuksia.
Nettajan kommentin oheen: Minun suomalaiset aikuisopiskeijani osaavat kirjoittaa englantia hyvin mutta jopa ylioppilaille joudun erikseen opettamaan perusasioita ääntämisestä, kuten että there, their ja they’re äännetään kaikki kolme samalla tavalla. Ovat usein yllättyneitä ja ottavat tiedon mielellään vastaan, mutta ihmettelevät “miksi kukaan ei ole kertonut???” Sitä minäkin ihmettelen, etenkin kun kirjaimet aika kivasti vastaavat ääntämistä, vaikkakin eri systeemin mukaan kuin suomessa. Tänä aamuna juuri uudelle opiskelijalleni kertoilin että W ei vastaa englannissa V:tä ja sen nimikin on “kaksois-u” eikä kaksois-v”. Whisky on siis “uiski”
Yksi virhe jota ei kyllä tee yksikään englantia vieraana kielenä opiskellut on “would of” kohtaan johon kuuluu “would have”.
Jos haluatte muuten tuntea suurta ylemmyyttä omasta englanninkielentaidostanne, suosittelen seuraavaa youtube-pätkää: http://www.youtube.com/watch?v=5dTr1eJ54T8
Erityisesti kannattaa lukea kommentit. Sivujen 19-21 kieppeillä on nimimerkki RocketMichael1892M, jonka taitoihin voi verrata omaa kielioppiymmärrystään.
“Itse olen jutellut kasvotusten englantia ainoastaan yhden ranskalaisen kanssa, joten otantani on varsin suppea. Hän ei osaa englantia hirveän hyvin ja lauseista joka kolmas sana olikin ranskaa”
Itse asiassa englannin kielen sanoista varmaan ainakin kolmasosa on suoria lainoja ranskan kielestä, esim. kaikki -ion-päätteiset sanat, ja monet muut.
Tosiaan monesti englantia äidinkielenään puhuvat, erityisesti amerikkalaiset, näyttäisivät jostain syystä päättelevän sanan kirjoitusasun pelkästään sen äänneasusta. Tämä selittää mm. nuo there-their- sekä than-then -sekaannukset: there ja their äännetään samalla tavalla, kuten myös than ja then.
“kirjoittaminen ja ääntäminen poikkeavat toisistaan toisin kuin suomen kielessä pääosin”
Pikemminkin suomen ääntäminen on johdonmukaisempaa kuin englannin ääntäminen. Eli suomessa kukin kirjain ja kirjainyhdistelmä äännetään käytännössä aina samalla tavalla riippumatta sen ympärillä olevista kirjaimista. Englannissa taas monien kirjainyhdistelmien ääntäminen ei ole läheskään niin yksikäsitteistä, vaan aika mielivaltaista. Esimerkiksi vokaaliyhdistelmä ‘ei’ sanoissa “weird” ja “their” äännetään hyvin eri tavoin, kuten myös ‘ere’ sanoissa “here” ja “there”, kuten myös ‘ove’ sanoissa “dove” ja “move”. Näitähän riittää…
Hirviö: Käsittääkseni kirjoituksestani lainaamasi “kirjoittaminen ja ääntäminen poikkeavat toisistaan toisin kuin suomen kielessä pääosin” tarkoittaa juuri sitä, mitä itsekin esität.
Olen toki huomannut, että suomen kielessä ääntäminen on johdonmukaisempaa kuin lähestulkoon missään muussa kielessä. Eli yritin itsekin esittää, että suomen kielen ääntäminen on pääosin säännönmukaista. Toki on poikkeuksia, kuten vaikka sana vauva, jossa ääntyy ikään kuin kaksi v:tä, vaikka toista ei kirjoiteta näkyviin. Tälle ilmiölle oli kai joku nimikin, mutta on päässyt unohtumaan.
Ja koska esim. englannin kielessä kirjoitusasu vaikuttaa maallikosta täysin mielivaltaiselta (kai siinäkin jotain logiikkaa oikeasti on?), varmin keino oppia kirjoittamaan sanat kirjaimelleen oikein on takoa ne päähän niin kuin ne kirjoitetaan. Tästä tavasta oli omana kouluaikana hyötyä kokeissa, mutta kuten todettu, suullinen kielitaito jäi kyllä lapsipuolen asemaan.
“Käsittääkseni kirjoituksestani lainaamasi “kirjoittaminen ja ääntäminen poikkeavat toisistaan toisin kuin suomen kielessä pääosin” tarkoittaa juuri sitä, mitä itsekin esität.”
Ymmärsin siis väärin, eli niin, että olettaisit olevan jonkin ainoan oikean kirjoituksen mukaisen ääntämistavan, jota suomen kielessä noudatetaan paremmin kuin englannissa, eli englannissa ääntäminen “poikkeaisi” kirjoituksesta, mutta suomessa ei. Tällaista kirjoituksen mukaista, ainoaa oikeaa ääntämistapaahan ei tietenkään ole, vaan kielen X tapa ääntää kirjaimet tai niiden yhdistelmä on tietenkin ainoa oikea vain kielen X sanoille.
Hirviö: Niin tarkoitin tietysti sitä, että suomessa esim. kirjainmerkki a ääntyy aina “a” riippumatta kontekstistaan, kun taas useissa muissa kielissä näin ei ole, vaan sama merkki voi ääntyä milloin mitenkin (ko. kieleen kuuluvalla tavalla), mikä tekee oikeinkirjoituksesta hankalaa. En suinkaan kuvittele meidän kielessämme käytössä olevan systeemin olevan se ainoa oikea, mistä muut sitten olisivat lipsuneet. Kirjoitettu suomen kieli kun nyt ei kuitenkaan ole mikään kirjoitetun kielen edelläkävijä…
Muistan lukeneeni jostain, että tuo mainittu ero esim. suomen ja englannin välillä johtuu kielien ikäerosta. Joskus aikoinaan englantikin on ollut johdonmukainen, mutta aikojen saatossa kirjoitettu ja lausuttu kieli ovat eriytyneet toisistaan. Suomellekin ilmeisesti käy pikkuhiljaa samalla tavalla.
Surullista on se, että vaikka vieraan kielen taitomme kasvavat, suomen kielen osaaminen vähenee. Näin ainakin voisi päätellä vaikkapa sanomalehtiartikkeleista
“Päivittäin ulkomaalaisten kanssa (pääosin yhdysvalloista) jutellessa netissä ihmettelevät yleisesti suomalaisten suht virheetöntä tapaa kirjoittaa englanniksi, verrattuna englantia äidinkielenään puhuvaan. Mene ja tiedä mikä siinäkin on…”
Siskon mies on britti ja joskus ihmettelikin kun suomessa opetaan niin hienoja englanninkielisiä sivistyssanoja ettei itsekään osaa. Amerikasta en tiedä, mutta englannissa ei opeteta äidinkieltä kouluaineena niinkuin suomessa (tietty kirjottaan jne mutta ei kielioppia), siksi eivät osaa sitä kirjoittaakaan..
Takaisin alkuperäiseen tarinaan. Itse olisin oppaan asemassa vaihtanut kielen englantiin jos ei ranska kerran kelpaa, eikai kukaan jaksa opastaa tai ylipäätään puhua jos toinen kokoajan korjaa! (paitsi jollain kielitunnilla…
)
Siinä olis voinut mennä patonki poikittain kun se “niin rakas ranskan kieli” vaihtuukin kesken opastuksen englanniksi
Jepjep..
Omasta mielestäni se, että moni suomalainen osaa paremmin englantia kuin mitä natiivit, johtuu yksinkertaisesti siitä, että he opiskelevat englantia vieraana kielenä.
Silloin nimittäin kielioppiin kiinnittää oikein erikoista huomiota (varsinkin, kun äidinkieli on minulla suomi, mikä on kielenä ihan eri tyyppinen kuin muut eurooppalaset kielet)..
Samasta syystä ulkomaalaiset, jotka ovat opetelleet suomea osaavat yleensä suomen kieliopin paljon paremmin kuin natiivit suomalaiset..
Esim. Minulta ulkomaalaiset kysyvät paljon sitä, että mikä sijamuoto tulee minkäkin verbin jälkeen ja mistä sen tietää..
Ja joskus on täytynyt myöntää, ettei minulla ole aavistustakaan. Ei silti - osaan minä siihen oikean sanan laittaa, mutta en vain enää muista niiden sijojen nimiä..
Mutta ulkomaalaiset muistavat, koska se on heidän tapansa opetella suomea.
Ei se ole helppoa ruotsalaisillakaan;
Ruotsin kielen oudoimpana lauseena pidetään yleisesti Värmlannin murteen lausahdusta
I åa ä e ö, o i öa ä e å,
mikä tarkoittaa suomeksi Joessa on saari, ja saaressa joki.
Ruotsin kieli on puhevika, jota puhutaan kahdessa maassa: Ruotsissa ja Suomessa. Se on kehittynyt lähes yhtä harvinaisten puhevikojen, Tanskan ja Norjan kielen, pohjalta. Suomessa se on virallinen kieli vain, koska noin 6 prosenttia maan asukkaista on rantasveduja, jotka ovat lähteneet Suomeen pakoon kauheasta maastaan ja oppineet puhumaan tätä puhevikaa (suht) ymmärrettävästi. Lisäksi Ruotsin hallitus yritää kiusata Suomen nuorisoa pakottamalla heidät opettelemaan ruotsia. Sitten he ihmettelevät teinien kasvavia itsemurha-lukuja.
Ruotsin kielessä on kaksi “sanasukua”: en ja ett. Miksi niitä kutsutaan suvuiksi, sitä ei kukaan tiedä, mutta epäillään että se johtuu siitä kun maailman fiksuin ruotsalainen Alfred Nobel älysi suoraan suomennettuna, että “kun ihmisillä on sukulaisia, niin miksei sanoilla!”. Havaittuaan, että kaikki hänen sukulaisensahan ovat ruotsalaisia, Alfred keksi äkkiä dynamiitin päästäkseen edes osasta eroon. Suvuksi kutsumisella saattaa olla myös jotain tekemistä sen kanssa, että aivan kuten sanatkin, ovat kaikki ruotsalaiset sukua toisilleen.
(Otteita Hikipediasta, ennenkuin joku tulee lynkkaamaan mua)
Kiku: Taas tätä lapsellista ruotsista itkemistä ja mukamas “oi-niin-kekseliäästi” pilkkaamista, aikuistuisit jo…
Ja asiaan
Ranskalaiset (kuten jo aiemmin mainittiin moneen kerttaan) yleensä tuppaavat olemaan erittäin elitistisiä kielensä kanssa. Heidän mielestään heidän ielensä on jotenkin parempi ja jalompi kuin kaikki muut mailman kielet.
Hyvä esimerkki tästä oli kun heidän tämän vuoden euroviisilaulu oli tarkoitus laulaa englanniksi, niin siitä syttyi kunnon sanasota “kun ranksa on nyt selvästi kuolemassa kun sitä ei lauleta euroviisuissa” joka päätyi siihen että esittäjäraukka joutui kääntämään yhden säkeistön ranskaksi.
Olen kuullut tapauksista joissa rankalaiset ovat jopa kieltäytyneet palvelemasta englannikisi vaikka ovat täysin ymmärtäneet mitä asiakas haluaisi, sekä ovat olleet valmiita palvelemaan toisella kielellä kuin heidän oi-niin-jalolla kielellä.
Eli siis ranskalaisilla on vakava ylivoimaisuuskompleksi oi-niin-jalon kielensä kanssa, joka tulee usein esiin, esim. juuri tälläisissa tilanteissa…
Taavi: taas tätä yhyy-jotain-pilkataan-en-kestä-lukea-edes-loppuun.
“(Otteita Hikipediasta, ennenkuin joku tulee lynkkaamaan mua)”
Mun mielestäni vaan helvetin hyvä kevennys tähän keskusteluun
Ihan tasan samaa mieltä kuin tuo Kikun kirjoitus! Pois pakkoruotsi! Joskin tässä kommentoinnissa on tuntunut olevan tärkeintä muiden tekemien virheiden morkkaus eli pakko jatkaa; kun lainaat tekstiä joltain/jostain muualta, käytä lainausmerkkejä
Mutta joo, englanti on mielestäni kielistä helpoin. En tiedä miksi, mutta englanti ollut ala-asteelta lukioon 9 tai 10. Väittäisin että asiaa auttaa se että katselen tv:stä ohjelmat lukematta tekstiä ja kuuntelen paljon englanninkielistä musiikkia. Nykyään k.o kieltä tulee puhuttua ihan liian vähän, työni puolesta kun puhun lähinnä suomea. Kielioppi on hallussa, sen olen kuullut monestikin =). Puhuminen ja kirjoittaminen englanniksi on mielestäni vain kivaa huvia.
Monikohan englanninkielinen voi sanoa samaa?
Lettu hei!
PKS:än alueella pahimpia kielipoliiseja ovat ne junantuomat joiden tukka pyörii vieläkin pönttövuoren tunnelin ilmaviran takia.
Oikeita Stadilaisia panee naurattaen kun joku junthi käyttää slangisanoja ja aivan päin honkia.
Stadin murre (oikeaa slangia ei enään juuri kukaan osaa) on sekoitus Suomen murteita, Ruotsia, Venäjää, Saksaa, ja lisääntyvässä määrin Englantia.
Täällä kannattaa puhua rohkeasti omaa murrettaan, jos asut täällä muutamankin kuukauden sinulle nauretaan kun menet kotiseudullesi käymään.
Kerrankin ketju jossa ei whinetetä. sorry offtopic, mutta kiva lukea ilman iänikuista valituista mitä muissa ketjuissa.
Ranskalaisista olen huomannut sen ilmiön, että kun he ovat muuttaneet toiseen maahan esim. Ruotsiin (mistä kokemukseni ovat peräisin) ja opetelleet puhumaan ruotsia erittäin huonosti ääntäen, niin kun sinä menet heidän palveltavakseen ja puhut suomenruotsia melko sujuvasti, niin he pilkkaavat ja korjaavat silloinkin sinun ruotsinkielen taitojasi ennen kuin suostuvat palvelemaan!! ihan sairaita. Vaatekaupassa normaalisti asioidessa myyjä puhu niin surkeaa ruotsia, että jouduin vaihtamaan englantiin, niin ukko suuttu ja rupes haukkumaan Suomea ja kuinka surkeaa se on kun en osaa ruotsia. Ja baarissa ei suostunut antamaan lasia mulle kun sanoin vahingossa en kun olisi pitänyt sanoa ett. Jotenkin tuntuu, että niiden pitää aina päteä, vaikka niiden oma kielitaito on aivan mustasta aukosta.
Saataisiinko me suomalaisetkin olla asiakkaille törkeitä kielitaidon perusteella?
Jos puhuu surkeaa suomea, nauretaan päin naamaa. Jos ei puhu suomea ollenkaan, haukutaan asiakas pataluhaksi 
Jos muualla niin miksemme mekin? Asiakkaat valittaa muutenkin, vaikka tämän keskustelun perusteella suomeasta saa tuplasti parempaa palvelua kuin muualla.
Ranskalaiset turistit tunnistaa ylimielisyydestä missä tahansa, vaikkeivat ehtisi suutaan avaamaan.
Irlannissa todistin muutamaankin otteeseen tapauksia, joissa keskellä autotietä marssii turisti asenteella “tämä on kävelytie kun minä niin sanon” ilmeisesti. Ranskalaisia tottakai.
Mitä kielitaitoon tulee, niin keskiverto ranskalainen englanninkielen opettaja puhuu huonompaa englantia kuin kuka tahansa keskiverto suomalainen (ei-opettaja). Ja Ranskaanhan ei auta mennä, jos ei ranskaa osaa, niin töykeitä ovat.
Tosta englanninkielen osaamisesta; ottakaa huomioon myos se, etta Suomessa media on _tulvillaan_ englannin kielta ja on ollut jo monia monia vuosia. Televisiossa on englannin kielisia ohjelmia joita meilla ei (onneksi) dubata, samoin leffat esitetaan alkuperaiskielella teattereissa (onneksi), radio, mainokset, sloganit jne. (heh, tuokin, slogan ;)) Tottakai se kieli tarttuu ainakin jossain maarin kun se on koko ajan lasna, siihen kun viela lisataan se etta suomalaisista suurin osa opiskelee tai on opiskellut englantia viela koulussa, ja oma kielemme on kuitenkin aika “neutraali” eli meilla ei ole vahvaa aksenttia ,niin ei ole mikaan ihme etta osaamme sita hyvin.
Muualla maailmassa tv nayttaa yleensa suurimmaksi osaksi kotimaista tuotantoa ja ulkomaiset dubataan joten muita kielia ei niin paljoa kuule. Nain varsinkin taalla englannissa. Ja olen huomannut itsekin sen, hammennyksekseni, etta saan korjailla liiankin usein pomojeni kirjoittamia kirjoitusvirheita..
Ranskalaisten kielisnobiudesta itselläni ei ole kokemuksia, vaikka Ranskassa on tullut vietettyä aikaa keskivertoreissaajaa enemmän. Ainakin pienemmissä kaupungeissa ihmiset ovat olleet erittäin ystävällisiä, vaikka eivät olisi osanneet sanaakaan englantia; eräässä kenkäkaupassa asiointi sujui lähinnä viittomalla ja ilmeilemällä, mutta malleja ja kokoja kannettiin hymyillen eteeni, ja molemmat osapuolet vaikuttivat tyytyväisiltä lähtiessäni sopivien kenkien kanssa. (Ja lisähuomiona; kyseessä oli suht “arkinen” kenkäkauppa, ei luksusliike, ja ostohetkellä olin aika perusnuoren näköinen.)
Myöhemmin opettelin sönköttämään muutaman sanan ranskaa, joten juuri ja juuri saan tilattua kaksi kahvia ja kiitokset päälle, ja aina on kohdeltu asiallisesti. Vain kerran myyjä on korjannut lausumistani, ja iski silmää päälle, joten sekin jäi positiivisena mieleen.
Pariisissakin olen saanut ainoastaan hyvää palvelua, ehkä minulla on sattunut olemaan tuuria…
Ei sinänsä kovin yllättävä tarina, näin ranskankielisillä on tapana. Asiakaspalvelijana olen kyllä huomannut, että niin on jenkeillä ja briteilläkin.
Asuin monta vuotta ranskankielisessä maassa. Olin ollut saman kahvilan kanta-asiakas jo kaksi vuotta ja minua oltiin aina palveltu hyvin, vaikka puhuinkin englantia. Kahvilaan palkattiin uusi tarjoilija, 35-vuotias nainen, jolle tilaus täytyi tehdä ranskaksi, koska muuta tämä ei suostunut ymmärtämään. Kuukauden tilasin ranskaksi kyseiseltä tarjoilijalta, joka koki asiakseen korjata ranskan ääntämystäni. Kuukauden päästä paloi käämit ja tilasinpahan pirskatti suomeksi. Kuin ihmeen kautta, nainen alkoi puhua kielillä! “ÄÄääähhh…. Eeeehhmmm… Ingliiisch’ö? Detsch’ö?” Mais oui! Merci! Und ich hätte gerne einen grossen Kaffee mit Milch und Zucker <3
vut.:
Hohoo, sama ilmiö huomattiin mekin Pariisissa pari vuotta sitten! Paloi käämi, kun missään ei puhuttu englantia emmekä osanneet ranskaa, joten puhuimme sitten kaikkialla pelkkää suomea. Alkoivat aina puhua suoraan englantia, jos esim. kaupassa kysyi jotain suomeksi.