Rautakaupan arkea, valitettavasti
Tässä on tullut luettua paljon aasiakkaista ja ajattelin kertoa tämän päivän tapahtuman. Tämä siis tapahtui työkaverilleni.
Itse olin siis parhaillaan syömässä toisessa kerroksessa kun kuuntelin neuvonnan kuulutusta: “Lattiaosastolle kaivataan myyjää”. Noh, palasin osastolle ja kollega aloitti vuodatuksen:
Kyseinen myyjä eli kollegani oli auttamassa toista asiakasta n. 25m päässä tapettiasioissa. Siististi pukeutunut herrasmies ei löytänyt myyjää osastolta ja oli siis päättänyt kävellä 75m infoon kysymään apua. Toverini palasi tiskille nopeasti ja kävi seuraavan keskustelun.
Myyjä: “Terve, kuinka voin auttaa?”
Aasiakas: “Hyvää päivää. Minä kun en löytänyt myyjää, mutta ottaisin noita tarjous-jalkalistoja (samalla seisoen kyseisen hyllyn vieressä)”.
M: “??? Olkaa hyvä vaan???”
A: “Niin ottaisin niitä ja tarvitsen 28 juoksumetriä.”
M: “??? Paketissa olisi 30m.”
A: “Niin juu, ottaisin siis niitä.”
M: “??? Olkaa hyvä ja ottakaa vaan, ja maksaa voi kassalla.”
A: “Siis kassalleko vain?”
M: “Kyllä kyllä, nippu kouraan ja kassalle.”
Noh, useiden kehotuksien jälkeen kyseinen mies otti nipun kouraansa ja suuntasi kiitellen kassaa kohti.
Herranjumala kuinka ihmiset voi olla avuttomia/TYHMIÄ!!! Vaikka kyseinen rautakauppa myy palvelua ja aasiakkaat odottaa sitä, niin mietityttää että kuinka kaverilla pysyy vasarakaan kourassa jos ei ensimmäiseen varttiin saa edes listanippua nostettua hyllystä oma-aloitteisesti. Nykypäivänä kun kaikilla on kiire, niin voi ohittaa oma-aloitteellisuuden täysin ja syyttää myyjää kun kaupassa menee kokonainen vartti.
T:Ippe
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Siististi pukeutunut herrasmies ei tainnut ymmärtää, että ne eivät ole metritavaraa joka pitäisi erikseen hinnoitella, vaan pakattua kappaletavaraa.
Perinteisessä lautatarhassahan toivomasi oma-aloitteisuus ei tulisi kuuloonkaan: siellä sanotaan myyjälle kuinka monta metriä tavaraa tulee, ja sitten myyjä mittaa ja merkitsee lapulle/jotenkin muuten, paljonko tavaraa on. Ja vasta sitten mennään kassalle.
No aika usein kuitenkin rautakaupassa ja muissakin palveluliikkeissä ei tavaraa niin vain poimita hyllystä kainaloon ja kanneta kassalle, vaan ensin lampsitaan sen palvelleen myyjän kanssa palvelupisteeseen, jossa tämä naputtelee koneelleen ties mitä ja antaa asiakkaalle paperin jonka kanssa sitten mennään kassalle. Niin kotonani en rautakaupassa ole, että tietäisin mikä tavara on sellaista, joka vaatii myyjän apua ja minkä kanssa kävellään suoraan kassalle.
Eipä tämä kyseinen herrasmieskään tarinan mukaan vaikuttanut kiireiseltä tai millään lailla epäkohteliaalta. Myyjästä jäi taas aika epämiellyttävä kuva…
No eihän myyjäkään ollut itse tilanteessa epäkohtelias. Silti nuo loppukommentit pistää ihmettelemään. Kun asiakas luuli olevansa ostamassa metritavaraa, niin myyjä leimaa hänet heti avuttomaksi ja tyhmäksi. Jos oli tilannetaju asiakkaalta hukassa, on se kyllä Ipeltäkin.
Aspoille kysymys: jos asiakas ei tiedä saako määrätyssä tilanteessa toimia oma-aloitteisesti vai ei, onko vähemmän aasimaista pyytää paikalle sitä myyjää ennen kuin toimii itse, vai pitääkö vain toimia itse ja kärsiä seuraukset jos ei olisi saanutkaan olla oma-aloitteinen?
Itse olen apteekissa töissä (kyllä, hyvin samankaltainen paikka kuin rautakauppa;) ) ja olen törmännyt samankaltaiseen ilmiöön: ihmiset eivät ota itse tuotteita itsehoitopuolelta, vaan suuri osa ajasta itsehoidossa menee siihen, että ojentelet asiakkaille paketteja ja parhaimmillaan saat vielä viedä ne kassalle! Ymmärrän kyllä, että ns. jemmoista saa asiakkaille antaa tuotteita mutta ihan siitä “paraatihyllyltä” saa ojennella vaikka asiakas aivan selvästi näkee tuotteen. Jotkut vielä tässä vaiheessa tarjoavat rahaa, pistää vaan miettimään, miten saisi kauniisti sanottua, että kassalle maksettais…=)
Mä en kyllä nyt ymmärtänyt mitä valittamista tässäkin asiassa oli? Pitikö kirjoittajan vaan päästä tänne kirjoittelemaan eikä muuta juttua tullut mieleen? Jos tuo oli rautakauppanne hankalin asiakas niin onnittelen mukavasta työpaikasta ja helpoista asiakkaista!
Itse rautakaupassa en myöskään aina tiedä mitä saa ja kannattaa noukkia itse ja viedä kassalle ja mihin pyytää myyjää. Melkein aina kun menen jotain perusjuttua hakemaan, on tullut kannattavammaksi etsiä myyjä ja kuulla häneltä eri vaihtoehdoista ym. ja aina kun osastolla on naputeltu tuotteet koneelle ja lähetetty lapun kanssa kassalle on saanut alennusta, kun taas kassalla ei saa. Tässä tietysti oli kysymys jo alennetusta tuotteesta mutta mistäs sen tietää vaikka herra olisi ollut muutakin vailla mutta ei enää kehdannut pyytää palvelua kun myyjä ei sitä selvästi halunnut antaa.
Mistä noita typeriä asiakaspalvelijoita oikein sikiää? Ei tuossakaan ollut muuta ongelmaa kuin aspan asenne.
Myrkynkeittäjä: Voi kuule. Minä ottaisin oikein mieluusti itse mömmöni apteekkien itsehoitopuolelta, mutta kun en koskaan _ehdi_ tehdä sitä. Kun ovesta astuu sisään, myyjä iskee hihaan kiinni ja alkaa kysellä, että mitä saisi olla. Mitä siihen nyt sitten sanoisi? Jos tullaan oikein tarjoamaan palvelua, pitäisikö siitä sitten kieltäytyä, koska tietää, mitä haluaa - vaikkei kyllä ehkä tietäisi, missä päin apteekkia tuotteet ovat. Olen joskus kieltäytynyt ja sitten palloillut vartin apteekissa etsimässä oikeaa hyllyä, joka olikin takahuoneessa, minkä olemassaolon havaitsin vasta tämän vartin jälkeen. Eli tästä lähin otan apteekkarin avun nätisti vastaan.
Hei eipäs vääristellä asiaa… Aloittajahan kertoi että ei ollut itse tuossa tilanteessa. Se kyllä jäi epäselväksi että oliko lopussa esitetyt näkemykset asiakkaan ominaisuuksista aloittajan vaiko sen alkuperäisen myyjän.
Näin sivullisena vähän hitaaltahan tuo asiakas vaikutti, mutta ei myyjä mitenkään epäasiallinen ollut. Ainoa epäasiallisuus oli nuo arviot asiakkaasta jutun lopussa.
Otetaan siellä kaupassa se silmä käteen ja järki toiseen ja mietitään ihan hetki itsekseen, ei voi olla vaikeata, eikä tarvitse sitten jälkeenpäin ruikuttaa kun myyjät nauravat aasiakkaiden avuttomuudelle.
Taitaa porukalla samaten olla vähän nyt hukassa tämän sivuston tarkoitus… Tämähän on juurikin asiakaspalvelijoiden avautumispaikka. Tarvitseeko siis asiakkaan aina olla varsinaisesti vajaa että asiakaspalvelija voi avautua täällä?
On eri asia juurikin että kuinka hyvin hoitaa itse tilanteen, täällä saa puolestani avautua justiin niin paljon kuin tykkää, sitä varten tää on tehtykkin… Jos ei tykkää lukea näitä niin varmaan ei sitten tule tänne lukemaan näitä
P.S. En ole aspatyössä…
Sami, toki saa, mutta ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön eli jos juttunsa lähettää, niin on syytä sitten varautua siihen että palaute ei ole ainoastaan myötäilevää. Tai sitten voi olla lukematta sitä kommenttiosuutta. Vai onko kommenttiosia tosiaan varattu vain puolustukselle?
Taas tulee ot:tä, mutta tämä on taas sarjassamme harvinaisen epäselvästi kerrottuja.. olit itse siis syömässä, kunnes kuulutettiin myyjää, lähdit osastolle, jossa työkaverisi halusi vain avau
Mitä jos aspa olis hoitanut asian niin kuin aspan kuuluu, sen sijaan että hämmästelee asiakkaan kysymystä ja muka ystävällisesti toteaa että “????olkaa hyvä?????!?”. Tolla tyylillä ois voinu kutsuu asiakasta suoraan idiootiks-
Asian ois voinu hoitaa aspan puolelta esim. näin :
Myyjä: “Terve, kuinka voin auttaa?”
Aasiakas: “Hyvää päivää. Minä kun en löytänyt myyjää, mutta ottaisin noita tarjous-jalkalistoja (samalla seisoen kyseisen hyllyn vieressä)”.
M: Selvä kuinka monta kpl otetaan ? *myyjä OJENTAA asiakkaan haluaman määrän asiakkaalle*
A: “ ja tarvitsen 28 juoksumetriä.”
M: “Tässä olisi 30 m paketti käykö tämä?”
A: “Niin juu, ottaisin siis niitä.”
M: *myyjä OJENTAA paketin asiakkaalle ja ohjaa kassalle*
A: “Siis kassalleko vain?”
M: Juu kassalle vain *ja hymy päälle*
juu ps. en tiijä myydäänkö jalkalistoja paketteina vai miten.
kassaNEITI 19, jalkalistoja myydään sekä paketteina että metritavarana.
Lautatarhoissa, jossa on pääasiallisesti raakatavaraa, sitä myydään metritavarana, mutta rautakaupoissa jne ne ovat määrämittaisia “valmiita” kappaleita.
No, olen sen verran pöhlö rautakaupassa asioiva, että olisin varmaan toiminut samalla tavalla. Mistä sen tietää, mitä voi itse käpälöidä ja minkä myyjä antaa? Ja eikös myyjät ole siellä auttamassa eivätkä arvostelemassa? Jos siis aasiakas pysyy kohteliaalla linjalla, en näe tässä mitään ongelmaa. Aasiakkaana aion kyllä tulevaisuudessakin tehdä tyhmiä kysymyksiä. Naurakoot aspat kuinka paljon vaan. Nauru pidentää ikää.
Käy meilläkin Täyden Palvelun Luontaistuotemyymälässä asiakkaita, jotka pysähtyvät hyllyn eteen haluamansa tuotteen kohdalle, osoittavat tuotetta ja sanovat “ottaisin tämän.” Ja myyjä pikkupikku jaloillaan kipittelee kassan takaa kaupan toiselle puolelle, ottaa paketin käteensä ja kipittelee takaisin kassan taakse rahastamaan. Onneksi sen verran omatoimisia ovat asiakkaamme että useimmat saavat hilattua itsensä lompakkoineen sinne kassalle myöskin, ettei tarvitse uudestaan lähteä lenkkeilemään rahojen/korttien perään.
No, eipä pääse jäsenet jäykistymään
Joo meidän kiskalla kans aina silloin tällöin tulee vastaan tilanteita, että asiakas tulee tiskille ja sanoo vaan että “joo ottaisin noita siidereitä pari kpl.” “Joo ole hyvä vaan, siellä niitä kylmässä on.” ja näytän hymyillen suunnan. “Niin siis mä ottaisin niitä pari.” “Niin…? Ole hyvä vaan, siellä niitä on.” “Niin ottaisin sellaisia pari.” ja asiakas alkaa kaivaa rahojaan esiin. No, mitäpä muutakaan sitten kuin itse hakemaan. En kyllä ymmärrä mistä tällainen ajatusmalli, meidänkin kioskilla kun asiakkaiden on paljon helpompi käväistä siellä juomakaapilla kuin myyjän.
Ja jottei joku ala ihmettelemään, niin kassa-alue on oma “linnakkeensa”. Tiskin edestä, missä asiakkaat seisoo, on reilu metri juomakaapille. Että så där…
edellisestä postista jäi näköjään puolet pois, mutta asia oli se että onko ihan pakko laittaa noita ylinmääräisiä sepustuksia näihin tarinoihin, jos ei osaa niitä mitenkään loogisesti ilmaista. Tässäkin asia menee oikeastaan näin; olin syömässä->kuulutettiin myyjää->menin myymälään->työkaveri kuulutti koska halusi kertoa tälläisen tarinan.. häiritsee myös hieman tuo kohta jossa työtoverisi oli palvelemassa toista asiakasta, ja palasi vain yht´äkkiä tiskille..
pulla; tollasessa tilanteessa voisit vaan sanoa että “luuletsä et tää on joku teboil?!?”
Vierailija kirjoitti: “kassaNEITI 19, jalkalistoja myydään sekä paketteina että metritavarana. Lautatarhoissa, jossa on pääasiallisesti raakatavaraa, sitä myydään metritavarana, mutta rautakaupoissa jne ne ovat määrämittaisia “valmiita” kappaleita.”
Kunpa se olisikin noin helppoa. Rautakaupoissa on kyllä tarjolla kappaleittain tai valmiissa paketeissa hinnoiteltua tavaraa (jonka voi siis suoraan kantaa kassalle ja kassa tietää mitä maksaa), mutta monissa suurissa rautakaupoissa on tarjolla listoja ja vastaavaa tavaraa myös metrihinnoiteltuna (mikä taas vaatii sen myyjän apua ennen kassalle menoa).
Jos tavaraan olisi selkeästi merkitty, onko se kappale- vai metrihinnoiteltua, ei olisi mitään ongelmaa. Valitettavasti oudot nimikkeet, sekavat ties missä sijaitsevat hintalaput sekä suljettujen ja avattujen pakkausten ja sikin sokin irrallaan olevan tavaran suloinen sekamelska muodostavat sellaisen kokonaisuuden, josta ainakaan meikäläinen ei pysty ilman myyjän apua selvittämään, miten mikäkin on hinnoiteltu. Kokemuksen perusteella ei voi edes päätellä tuotteeseen liimatun EAN-tarran tarkoittavan kappalehinnoittelua.
Jos myyjältä kysyminen tuollaisessa tilanteessa on aasiakkuutta, olen sitten rautakaupassa aasiakas ja sellaisena pysyn. Mistä tulikin mieleen, että voisi kaivaa esille Speden legendaarisen rautakauppasketsin. Rautakaupan arjesta kun oli puhe…
Pullalle halusin vain kertoa, että monessa pääkaupunkiseudun r-kioskissa on nuo alkoholijuomia sisältävät kaapit lukossa tai tiskin takana, jolloin siis asiakas joutuu tilaamaan juomansa myyjältä.
En tietenkään tiedä onko asiakkaasi tottuneet tuohon r-kioskin tilaustyyliin vai ei, mutta tuollakin voisi olla osuutta asiaan. Tosin myönnetään, joskus se asiakas on vain aasiakas
oli varmaan ostamassa jollein mulle tuotteita kun oli niin TYHMÄ. Minäkin joudun käymään miehni asioilla sata kertaa vuodessa jossain autoliikkeissä ja rautakaupoissa. sitten lunttaan sekunttia ennen kuin myyjä tulee palvelemaan minua lapusta mitä piti pyytää. puhun hepreaa myyjälle ja myyjä ymmärtää. antaa minulle kohteliaasti haluamani ja minä menen kassalle ja vien ostokset miehelleni. enkä vieläkään tiedä mitä olen ostanut. Mutta se onnistuu paljon helpommin kun voin pyytää myyjää etsimään minulle kyseisen tuotteen kun en edes tiedä mitä olen etsimässä. Vaikka seisoisin tuotteen päällä en tunnistaisi sitä.
Meillä Puukeskuksella nuo ovat about jokapäiväinen ilmiö ja siis juurikin tuolla kaavalla. Sitten on nämä sankarit jotka eivät tahdo maksaa määrämittaisesta paketista kun siinä on ehkä se 2jm ylimääräistä. Niitäkin on yllättävän paljon enkä silti luokittele niin aaseiksi että tänne jaksaisin kirjoittaa. Yksi peräkärrytapaus löytyy kyllä täältäkin…
Mutta niin, kyseiset tyypit tosin ovat usein myös niitä joille se ylimääräinen osuus on mitä ilmeisimmin vain hyvä juttu, ammattirakentajat/-remontoijat kun ottavat (lähes) aina sen 10% hukkavaraa.