Rehellisyysalennus
Työskentelen vaatekaupassa, eräänä päivänä kassalleni saapuu asiakas.
Hän ostaa takin ja rannerenkaan. Takin hän ystävällisesti nostaa tiskille, josta otan hinnan.
Sitten hän irrottaa ranteestaan korun ja ojentaa sen minulle. Rannekorussa ei ollut hintalappua, joten kävin hakemassa toisen samanlaisen josta saan hinnan lyötyä koneelle.
Tähän asti kaikki hyvin…
Tämän jälkeen asiakas tokaisee minulle: “Saankos minä nyt rehellisyysalennusta, kun tuon rannekorunkin maksoin? Olisinhan vain voinut kävellä tämä kädessä ulos liikkeestänne.”
Katsoin asiakasta hölmistyneenä, sanottavaa en tilanteeseen keksinyt… Naurahdin vain…
Nooh, eikä siinä vielä kaikki! Sanon summan ja rahastan. Asiakas maksaa kortilla, ostokset ylittävät 50e, joten kysyn henkkarit.
Kirjoitan henkkareiden loppuosan kuitin alareunaan ja samalla laitan omat nimikirjaimeni myyjälle merkittyyn kohtaan.
Tähän asiakas hyvin tylyyn äänen sävyyn: “No minä jo luulin että sinä allekirjoitatkin sen minun puolestani..”.
Minä samalla naurahtaen: “Että en nyt sentään”.
Kiitän ja sanon näkemiin asiakkaalle.
Siitä lähtien on heitetty duunikavereiden kanssa hyvää läppää “rehellisyysalennuksesta”.
Että kaikenlaisista alennuksista sitä kyllä kuulee. 
T:Kassatypsykkä
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
- Ei vastaavia tarinoita
Kaiken olisi vielä kruunannut henkilöllisyystodistuksen kysymisen jälkeinen räjähdys siitä, että “mitä se sulle kuuluu!?! se on salainen!”
Kerro seuraavalla kerralla että rehellisyysalennus on jo laskettu hintaan mukaan. Rannerengaskin on suhteellisen kallis sakkojen kera.
Itse olisin varmaan sanonut suoraa jotain “Ei mutta teidän ei nyt tarvitse maksaa sakkoja kun ostitte rehellisesti”
“Kaiken olisi vielä kruunannut henkilöllisyystodistuksen kysymisen jälkeinen räjähdys siitä, että ‘mitä se sulle kuuluu!?! se on salainen!’”
Tai se, ettei kortti olisikaan ollut oma
Olisit vaan sanonut että alennuksia ei tipu, mutta että asiakasta vahditaan jatkossa (kuka tietää jos se seuraavan kerran pöllii, varsinkin kun “rehellisyysaleja” ei tippunut
)
No huh huh… tuohon rannekorujuttuun olisin kyllä luultavasti itse vastannut “Sitten se olisi ollut myymälävarkaus” mutta minä en olekaan aspa.
Voi huoh aaseja
Kaikkee ne keksii.
Saisikohan aasiakkaita johonkin tutkimuslaitokseen lasikoppeihin, ni tätä hauskaa materiaalia kertyis paljon enemmän ku nyt.
Paitsi että itte oon saanu rehellisyysalennusta.
Se oli vaihtorahojen yhteydessä, olin saanu liikaa ja joku yksityisen kioskin täti antoi miun pitää liiat rahat. Tietysti eri jossain ketjuliikkeessä ja varsinkin jossei pomo itte oo töissä.
Ja tuo tarinan vonkuminen oli ihmeellistä, mut jos sillä on samanlainen kokemus ku miulla?
Mulle on käyny töissä samanlainen juttu kanssa. Oli unohtunu asiakkaan laskulle bongaa yksi juoma ja tää asiakas ystävällisesti siitä mulle huomautti ja kiitin häbtä kovasti rehellisyydestä ja vein sitte uuden laskun..Nooh, tää aasi oli kanssa vaatimassa rehellisyysalennusta. Ei kyllä meinannu pokka siinä kohtaa pitää..
Mut näitä riittää
Tilanne:
Myyjä: “Noh, olettekos te varastamassa tänään jotakin?”
Asiakas: “En tällä kertaa.”
Myyjä: “Okei, eli karkkipussin hinta tipahtaa 1,70€:sta yhteen euroon! Rehellisyysalennuksen takia tietenkin.”
Toinen mahollinen tilanne:
M: “Noh, olettekos te varastamassa tänään jotakin?”
A: “Kyllä itseasiassa, päivän lehden ja vähän jotain muutakin.”
M: “Ikävä kyllä en sitten voi antaa rehellisyysalennusta. 1,70€ kiitos.”
….
Että tällasta olis rehellisyysalennuksen käyttöönoton jälkeen kaupassakäynti.
Niin tai sitten myyjä antaisi siitä vielä enemmän alennusta, kun asiakas myöntäisi varkautensa.. Apuva ^^ ihme aasi kyllä tuo asiakas..
Hehe, tää on kyllä loistava juttu.
Tästä riitti iloa jopa ostosreissulle kaupunkiin, kun pyörin esimerkiksi kirjakaupassa mukanani vasta vain pienoinen ostettavaksi valittu tuote..kiersin monta kertaa ihan ovien edestäkin, mutten kuitenkaan sortunut! Ajattelin rehellisyysalennuksen olevan mieluisampi tapa säästää..
itselleni on käynyt lähes samalla tavalla: iäkäs nainen maksoi yhden casinoarvan, mutta olikin ottanut pinkasta vahingossa kaksi. hän tuli puolen tunnin päästä takaisin ja vaati minulta korvausta (alennusta ties mistä, jotain ilmaiseksi tms…) siitä, että oli tullut rehellisesti asian huomatessaan maksamaan myös toisen arvan. selitin naiselle silmät kirkkaina että sepä taisi sitten olla myymälävarkauteen rinnastettavissa ja tällä periaatteellahan saisin kaikille kioskista pöllineille antaa korvauksia
“iäkäs nainen maksoi yhden casinoarvan, mutta olikin ottanut pinkasta vahingossa kaksi. hän tuli puolen tunnin päästä takaisin ja vaati minulta korvausta (alennusta ties mistä, jotain ilmaiseksi tms…) siitä, että oli tullut rehellisesti asian huomatessaan maksamaan myös toisen arvan.”
Anteeksi mitä???
Nainen olisi siis saanut arvan ilmaiseksi vain pitämällä sen itsellään, mutta päätti sitten tulla maksamaan sen ja vaati samalla rehellisyydestään korvausta?
Hölmö tyypi, olisi vaan pistänyt arvan kotona piironginlaatikkoon ja ollut hiljaa.
En muutenkaan tajua rehellisyysalennuksen ideaa… Siis eikö olekaan normaalia odottaa ihmisiltä rehellisyyttä ihan ilman mitään rahaa ja korvausta?
minä:
Aika jännää, että aikuiset ihmiset kinuavat rehellisyysalennusta. Tähän mennessä olen vain lasten kuullut anelevan kiitosta tai jopa palkkiota siitä, että ovat tunnustaneet tehneensä väärin. Lapsen ontuvan logiikan nyt vielä saattaa jotenkin ymmärtää, mutta että aikuisetkin.
“Rehellisyysalennuksen” pyytäminen tuntuu hemmetin tekopyhältä, varsinkin kun sen ymmärtää tuon kassintutkimuskeskustelun kääntöpuolena.
Rehellisyysalennus on jo huomioitu etukäteen kaupan toimintatavoissa ja asiakasta kohtaan osoitetussa luottamuksessa ennen kuin tämä on edes tehnyt mitään sen ansaitakseen, joten sellaiseen vetoaminen tuntuu aivan uskomattoman häikäilemättömältä.
Kyllä, alennusta olisi pitänyt saada, ja oli muuten mummeli nopea sen suhteen, mitä olisi pitänyt/voinut saada ilmaiseksi. “Rahan kiilto” silmissä