Respatyön iloja
Työskentelen vastaanottovirkailijana vartiointiliikkeen palveluksessa eräässä rakennuksessa, jonka tiloissa on noin tusina yritystä. Käytäntö on, että vieraat ilmoittautuvat minulle ja minä soitan isännän hakemaan, koska aulasta ei pääse minnekään ilman kulkutunnistetta. Joskus vieraat tarjoutuvat itse soittamaan isännälle, jos heillä on tämän numero. Se helpottaa yleensä paljon työtäni.
Ensimmäinen tapaus sattui viime viikolla, kun olin vastaanottanut erään herra X:n vieraan. Soitin X:lle pöytäpuhelimeen parikin kertaa, mutta hän ei vastannut. Yleensä jos en saa isäntää kiinni, kirjoitan itselleni muistilapun, kunnes muiden palvelemiselta ehdin soittaa tälle uudestaan. Kirjoitin siis lapun ja siirryin ottamaan vastaan muita vieraita, kirjaamaan saapuneita lähetyksiä ja opettamaan harjoittelijaa. Hetken päästä herra X soittaa.
X: “Mulle on kuulemma vieras siellä aulassa.”
Minä: “Kyllä pitää paikkansa.”
X: “On kuulemma odottanut jo vartin.”
M: “Joo, olen pahoillani tästä, täällä on vähän kiire, mutta yritin kyllä tavoittaa teitä.”
X: “Selvä. Me palataan tähän vielä.”
Olin aivan äimänä langan toisessa päässä. Siis jos herra X kerran tiesi vieraansa olevan aulassa, hän on varmasti ollut yhteydessä tähän. Mutta miksi, oi miksi, hän ei sitten ollut tullut hakemaan vierastaan?? Aivan kuin hän olisi odottanut ajan kuluvan, että olisi voinut soittaa minulle ja valittaa. Onneksi emme koskaan “palanneet asiaan” eikä valitusta tietääkseni lähetetty eteenpäin.
Toinen tapaus sattui samaisessa paikassa. Aulassa on auditorio, jossa järjestetään seminaareja sekä koulutustilaisuuksia. Aluksi ystävälliseltä vaikuttava nainen Y tuli luokseni ja aloitti:
Y: “Toi projektori ei taaskaan toimi tuolla. Tää on noin 50. kerta kun saan tosta valittaa. Mä voin sanoa, että opetan suunnilleen sadassa paikassa eikä missään muualla ole ollut ongelmia projektorin kanssa. Tehkääpä nyt sille jotain!”
Nainen lähti kävelemään takaisin auditorioon päin ja minä sitten huikkasin perään, ettei itseasiassa kuulu työnkuvaani korjata laitteita, mutta voin kuitenkin soittaa huoltomiehen paikalle. Sen tein, ja kun myöhemmin kysyin huoltomieheltä, mikä projektorissa oli ollut vikana, hän vastasi: “Ei siinä muuta kuin ettei se ollut kiinni tietokoneessa”.
Nii-in. Mistäs se projektori muuten tietäisi, että mitä sinne seinälle pitää heijastaa. Myöhemmin ajattelin, että olisinpa lähtenyt naisen mukaan katsomaan projektoria ja nähnyt naisen naaman kun vika oli ilmennyt.
Kolmas tapaus sattui kun olin itse vielä harjoittelija. Eräs mies A tuli sisään ja pyysi tavata rouvan B. Me etsimme B:n yhteystietoja ja huomasimme, että hän onkin virkavapaalla elokuun alkuun asti. Valittelimme sitten asiaa herra A:lle, mutta tämähän pillastui vallan:
“Ei kun minun on saatava tavata hänet nyt!!! On se niin kumma kun ihminen on kuussakin käynyt vuonna 1969 — eikä kumpikaan teistä ollut edes syntynyt silloin — ja nyt ei saada yhtä ihmistä tavoitettua!!!”
Itse olin aivan puulla päähän lyöty. Perehdyttäjäni totesi jotain “Ollaanpas sitä nyt ystävällisiä”. Onneksi kuitenkin saimme kiinni monen minuutin yrittämisen jälkeen kyseisen rouva B:n sijaisen, joka tuli alakertaan vierasta vastaan. Minulle olisi kyllä riittänyt, että herra A olisi pyytänyt kauniisti tavoittamaan jonkun joka hoitaa rouva B:n tehtäviä virkavapaan aikana, eikä tehnyt selväksi, että koska olemme syntyneet vuoden 1969 jälkeen, meille voi vapaasti huutaa, kun yritämme palvella häntä.
Sitten kun rouva B:n sijainen tuli paikalle, herra A alkoi erittäin kohteliaaksi ja ystävälliseksi. Että näin.
T:Alph
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
hehe kuulostipa tutulta jutulta
etten ois ollu opissa tollon 
buah
Ärh, että ärysttää nämä tyypit jotka ajattelevat että siivoajia / aulaihmisiä / puhelinvaihdetta tmv voi rauhassa sättiä ja kohdella muuten kaltoin, kun ovat “alempiarvoisia”
Sen kyllä ymmärrän että mainittu projektori-idiootti toi projektoriongelmansa aulavastaanotolle, kellepä muullekaan asiasta ilmoittaa, satunnaisilla esitelmijöillä tuskin on joka paikan huoltomiehen suoraa numeroa.
“Palataan tähän vielä”
Tuttu lause täälläkin, mutta sitä ensimmäistä kertaa odottaessa, kun asiaan oikeasti palataan. 
Mä olin kans viime kesänä 6vk aulasihteerinä.
Hassua kyllä, mutta aaseja ei tullut.
Joku kyllä tuli tiuskimaan et miks liikuntasetelien jako voi olla niin vaikeeta.
Toinen tuli suoraan edellisestä työpaikasta raksalta (haisevana) kyselemään töitä. Siin sit taas isännälle soittelemaan.
Mutta muuten tosi hienoo. Eikä sitä nyt uskalla samassa talossa työskenteleville päätään aukoa miten sattuu.
Tehnyt nyt viime vuosina samaa työtä- ja niin tutulta kuulosti kaikki
Tuo isännän tavoittaminen on kyllä yks “piru”- joitain kertoja sattui myös näin, että olin soitellut isännälle pari kertaa saamatta häntä kiinni, laittanut vielä tekstaria perään että vieras odottelee- kun isäntä sitten loppujen lopuksi saapui, saattoi hän ihan “kirkkain silmin” sanoa vieraalleen, ettei hänelle kyllä ole ilmoitettu! Sitten lähtivät aulasta naureskellen osaamattomalle respaTYTÖLLE. Hohhoi.
Ihastuttavia ovat myös semmoiset palaverien ja koulutusten ym. isännät, jotka eivät ilmoita vierailijoitaan etukäteen respaan, vaikka heitä olisi viisikymmentä tulossa. Tässä kohteessa jossa minä olen vierailijoita käy vilkkaimpina päivinä kaikkineen varmaan lähemmäs sata (muiden toimipisteiden työntekijät täysin ulkopuolisten yritysten vieraat). Kaikkien ulkopuolisten vieraiden täytyy vieläpä allekirjoittaa vierailijalomakkeet ja niihin liittyvä salassapitosopimus. Yleensä teen vierailijakortit ja esitäytän lomakkeet vieraiden nimillä etukäteen jos vaan saan listan ajoissa, mutta jos ei niitä isäntä ilmoita niin sitten vieraat joutuvat kirjoittelemaan kaiken itse ja joudun naputtelemaan joka ikisen vierailijakortin yksitellen käsin siinä samalla aikaa. Tottahan isäntä sitten tuskailee, kun koko se muutama kymmenen ihmistä on kerralla siinä tiskillä ja kun niillä menee ah, niin kamalan pitkään siinä sisäänkirjautumisessa…!
Yleensä näiden tapausten jälkeen muistan kyllä kohteliaasti muistuttaa isäntää, että jatkossa ne nimet on suotavaa lähettää mulle jo etukäteen. Parhaillaan kun siinä tiskillä vielä tuon vieraiden vastaanottamisrumban lisäksi käy omaa väkeä kyselemässä mitä ihmeellisimpiä kysymyksiään ja puhelin soi yms, niin hommat sujuisivat paljon helpommin kun johonkin näistä olisi jo pystynyt etukäteen varautumaan. Mutta se on kai kiva toisten katsella kun siinä hiki otsalla respaTYTTÖ yrittää selviytyä hymyssä suin.
Puuh! Tulipa pitkä kommentti!
Ikkuli: oih, taidetaan olla samaisen firman palveluksessa… Voimia meille kaikille (a)asiakaspalvelijoille!!
Tässä jo asiakkaat kyllä sais miettiä mitä laukoa. Tästä kyllä pisteet asiakaspalveluksen esimerkillisestä toiminnasta. Asiat kuulostaa hoidetuilta sekä vielä ystävällisesti. Jos ongelmia tulee ja ei jotain käytöstä siedä: silloin käännytään esimiehen puoleen joka hoitaa asiakkaan joko käyttäytymään tai sitten poistumaan.
Ja sillä aspatyöllä ja avaruusmatkustuksellahan on paljon yhteistä….
ShadowMan, kenties vuonna 1969 olikin?
Y: “Toi projektori ei taaskaan toimi tuolla. Tää on noin 50. kerta kun saan tosta valittaa. Mä voin sanoa, että opetan suunnilleen sadassa paikassa eikä missään muualla ole ollut ongelmia projektorin kanssa. Tehkääpä nyt sille jotain!”
Uskallampa väittää että kyseinen (nais?)henkilö on ollut allekirjoittaneen opettajana joskus ammoisina lukioaikoina.
Mustahiuksinen, harakanoloinen eukko?
Voi kuinka tuttua minullekkin tuo oli kun istuin hetken astetta vilkkaammassa respassa. Kiitosta ei ikinä saa, mutta valitusta sitäkin enemmän.