Rillikaupan arkea
Asiakaspalvelutilanteen hallintakykyni koki uusia ulottuvuuksia kun aloitin työssäni optiikkaliikkeessä. Otteita minun ja kanssaihmisteni arjesta:
————
Asiakas tulee liikkeeseen tarjouskupongin kanssa, jossa luvataan silmälasien huolto eurolla.
Aasi: “Yks tällänen.” (länttää lapun pöytään)
Myyjä: “Okei, kiitos, ja olisko sulla sitten ne lasit?”
A: “Ei mulla oo koskaan mitään laseja ollu, vai NÄYTÄNKÖ MÄ NIIN VANHALTA et tarviin jotkut lasit?!”
M: “Ette toki, mutta tarvitsisin tähän tarjoukseen lasit, jotka huollan.”
A: “No heitä lappus sitte vaikka roskiin, jos mä en sillä mitään saa!”
————
Vakuuttava asiakas on se, joka tulee liikkeeseen niin vääntyneiden lasien kanssa, ettei niitä ole tunnistaa silmälaseiksi, ja sanoo: “Jätin ne illalla yöpöydälle ja aamulla ne oli tällaset”. HEI, NIIN VARMAAN, voidaan me tyhmiä olla, mutta ei ihan niin tyhmiä…
————
Aasi: “Katselin teillä joskus sellaista kehystä… Onkohan se täällä vielä?”
Myyjä: “Selvä, millaiset ne olivat? Onko teillä malli ylhäällä?”
Aasi: “Joo ei oo… Ne oli sellaset… sellaset… oliskohan niissä ollu jotain VÄRIÄ?”
Myyjä: “Selvä se, koitetaan etsitä -.-”
T:SalZucca
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Eipä se lasien tarve taida olla enää iästä kii.
“Jätin ne illalla yöpöydälle ja aamulla ne oli tällaset.”
Mikäs tässä on omituista? Tuohan voi olla aivan totta. Lasit on illalla jätetty yöpöydälle ja aamulla ne löytyvät täysin murjottuna samalta pöydältä tai jostain lähettyviltä. Jos kerran niin on käynyt, niin miksei asiakas niin kertoisi. Ehkäpä asiakas tuolla haluaa kertoa sen, ettei todellakaan tiedä, miten lasit ovat siihen kuntoon menneet? Vaihtoehtoja voi olla mm.
- hän itse on unissaan ne murjonut
- perheen koira on käynyt muokkaamassa laseja
- perheen taapero on käynyt leikkimässä laseilla.
ShadowMan, ei todellakaan. Kokoajan näkee entistä nuorempia jolla on lasit jotenka iästä se ei ole kiinni.
AM, joka toisella asiakkaalla on sama mielenkiintoinen stoori laseistaan. Usein samalla penätään takuuta laseille, jotka niin kovin mystillisesti ovat itsekseen pongahtaneet yöllä kieroon/rikki.. Asiakas yrittää alkeellisen tarinan avulla uskotella, että lasit ovat sutta ja sekundaa kun ihan itsekseen hajoilevat yön aikana. Uskottavaa vai mitä.
Olen kuullut että ihmiset “vahingossa” istuvat lasiensa päälle jotta saavat kotivakuutuksesta uudet. On siinä vakuutusvirkailijoilla pokassa pitämistä kun niin monet pokat pitää korvata.
Minulle on kyllä käynyt lasien kanssa niin hassusti, että linssejä putsatessa se nenäpidike putosi käteen. Enkä käsitellyt laseja kovakouraisesti enkä varsinkaan pitänyt siitä nenäpidikkeestä kiinni vaan siitä kaaresta, mikä on linssien välissä.
Että vähän kehno rakenne… No, korjauksen sain ilmaiseksi. En minä nyt mielelläni olisi pokia vaihtamaan lähtenytkään, kun se on aina niin työläs operaatio ja olin juuri löytänyt hyvät.
Sitä vaan pitää päästä sanomaan, ettet ole ollut ihan johdonmukainen, kun ykkösesimerkissä olet sekä sinutellut että teititellyt samaa asiakasta.
Pakko tosin myöntää, että itsekin tulee joskus törppöiltyä, koska kysymykset tulee helposti esitettyä te-muodossa, koska tavallaan tarkoittaa eism. koko perhettä, mutta sitten “ole hyvä” on monesti kuitinantotilanteessa luonnollisempi, vaikka tietty pitäis noudattaa samaa linjaa, jolle on lähtenyt. Siksi saatankin kuittia ja korttia takaisin ojentaessani usein sanoa asiakkaan lailla “kiitos” “ole/olkaa hyvän” sijaan.
Arawn juu nenätyynyjen irtoaminen on ihan tavallista ja niitä vaihdellaan usein. Ei tee pokasta kehnoa eikä sitä todellakaan tarvitse uusia :DDDD
“Sitä vaan pitää päästä sanomaan, ettet ole ollut ihan johdonmukainen, kun ykkösesimerkissä olet sekä sinutellut että teititellyt samaa asiakasta.”
Nämä aasiakas.netin tarinathan ovat sanasta sanaan nauhoilta purettuja, joten jokainen sanamuoto on siis oikeasti sellaisenaan ilmaistu ja jokainen tilanne sellaisenaan tapahtunut.
Ja sen lisäksi että kyse voi olla kirjoitusvirheestä, niin tuskin aspan arvoa kannattaa katsoa siitä, että joskus vahingossa lipsahtaa sinutteluksi, varsinkin kun sen korjaa heti. Tai siis oliko tän esillenostamisessa muuta pointtia kuin pelkkä päteminen, kun tarina ei millään tavalla liittynyt teitittelyyn?
Teitä vaan harmittaa kun ette itse oivaltaneet aspan epäjohdonmukaisuutta!
Plöö: Laseistani eivät siis nenätyynyt irronneet vaan se toinen pidike kokonaan, katkesi siitä metallisankakohdasta. Se minua hämmensi.
Siellä optikkoliikkeessä vaan epäiltiin, saako sitä pidikettä enää kunnolla hitsattua kiinni ja sittenkin, kun se saatiin, sanottiin, ettei juuri saisi väännellä - mutta pakko oli, kun lasit eivät enää istuneet ja päätä alkoi virheasennon vuoksi suorastaan särkeä. Onneksi se paikka kesti pienet väännöt. Muuten olisi ollut pakko hankkia uudet kehykset. Ja tappeluksi se olisi mennyt, koska mielestäni olin jokseenkin syytön, lasit olivat vasta 1,5kk vanhat.
Kotivakuutus ei korvaa silmälaseja. Ainakaan käsittääkseni.
^Kyllä korvaa. Tai kai se riippuu vakuutuksesta mutta kyllä korvaa.
Kannattaa aina lukea ne vakuutusehdot. Jotkut vakuutukset korvaavat lasit, jotkut vaativat lääkärintodistuksen muistakin vaurioista ja jotkut eivät sitten kai korvaa ollenkaan.
“Jotkut vakuutukset korvaavat lasit”
Laajimman turvatason kotivakuutus korvaa. Silloin ei ole merkitystä, millä tavalla lasit rikkoontuivat.
“Jotkut vaativat lääkärintodistuksen muistakin vaurioista”
Jos lasit rikkoontuvat tapaturman yhteydessä, vaikkapa pyörällä kaatuessa, ne voidaan korvata henkilön tapaturmavakuutuksesta. Tämä siis vain jos ihmiselle itselleen on sattunut tapaturma, muulloin aina oltava kotivakuutus.
“Teitä vaan harmittaa kun ette itse oivaltaneet aspan epäjohdonmukaisuutta!”
Päivän parhaat naurut!
:D 
Hyvän aspan ei tartte tuossa asiassa olla johdonmukainen, jos muuten osaa hommansa hyvin ja samoin tuollaisen asian osaaminen ja HUOMAAMINEN ei todellakaan tee kenestäkään hyvää aspaa.
lillipelli:
Sarkastiseksi heitoksi tuo oli tarkoitettukin
Ihan tosi. Pöksyt oikein kastuu kun saa bongailla epäjohdonmukaisuuksia internetistä, kun niitä niin harvoin tulee vastaan. Eipä ehdi tottua niihin todellakaan… Ja sen lisäksi on varmaan jo nähty, kuinka ihmiset lankeavat polvilleen ja kiittävät johdatuksesta, kun tarttuu kaikkein irrelevateimpaan asiaan.
Se mikä on yhdelle ihmiselle irrelevanttia on toiselle elefanttia. Ei ihan äkkiä pitäisi lähteä sanelemaan ketä mikäkin saa kiinnostaa näissä keskusteluissa.
Esimerkiksi minua kiinnostaa ammatin puolesta viestintä eli siis myös sinuttelu tai teitittely. Joskus aspa on aloittanut teitittelemällä minua mutta kohta on jatkanut sinuttelulla. Ehkä siksi että on havainnut luontevammaksi. En tiedä, mutta jännä pohtia. Liittyy hyvin olennaisesti asiakaspalvelun psykologiaan.
^Se, että aspa aloittaa teititellen ja yhtäkkiä vaihtaa sinutteluksi, johtuu varmaan useimmassa tapauksessa huonosta taidosta käyttää teitittelymuotoa. Tietyt asiakaspalvelutilanteeseen kuuluvat perusfraasit, kuten “Otatteko kuitin?” tulevat teititellen ihan automaattisesti, mutta kun pitäisi sanoa jotain normaaliin kaavaan kuulumatonta, lipsahtaa helposti sinuttelun puolelle. Itselläni ainakin kassalla välillä suu kävi nopeammin kuin ajatus juoksi, minkä vuoksi sinä ja te olivat sitten iloisesti sekaisin.
L’Eena: Juuri tuolla tavalla itselleni käy joskus! Ja jos itselle käy noin, sitten voi helpommin käsittää kun muillekin käy
“Ne oli sellaset… sellaset… oliskohan niissä ollu jotain VÄRIÄ”
vaatekaupan arkea -.-
“selvä,mennään etsimään”