Rillipiru
Asiakas: “Hei, haluaisin ostaa silmälasit.”Myyjä: “Tulisiko teille yksitehot vai monitehot?”
A: “En tarvitse, haluan vain silmälasit.”
M: “Onko teillä voimakkuustietoja?”
A: “Ei ole.”
M: “Voisimme sitten varata aikaa optikolle?”
A: “En tarvitse optikkoa, haluan vain silmälasit, että näkisin jotain!”
M: “Hyvä herra, emme voi tehdä teille silmälaseja, ellemme tiedä voimakkuuksianne. Optikko voisi tarkistaa näkönne, jolloin saisimme tarvittavat arvot.”
A: “Mikä h*lvetin paikka tämä tälläinen on, kun täältä ei edes saa silmälaseja??!”
Luuleeko joku tosiaan, että arvomme ihmisten silmälasien tarpeen päästämme? Ovatko ihmiset todella niin tyhmiä?
T:”asiakaspalvelu on ihanaa…”
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Heh, kyseessä selvästi mies, joka tuntee alentuneensa silmälasiostoksille. Oma isäukkoni sinnitteli pitkään ennenkuin äite puhui ympäri että hankkisi lasit. Joillekin se on vanhuuden merkki kun näkö huononee eikä sitä “nöyryytystä” halua kestää yhtään enempää kuin on tarve..
Hukka, niinpäniin. Se on vanhalle jäärälle kova paikka kun täytyy antaa periksi vanhenevan kropan krempoille
Jospa oli vaan silleesti lievästi likinäköinen tai mitä näitä on. Myydäänhän marketeissakin niitä halpoja lukulaseja jollain vakiotasatehoilla tyyliin sovita ja koita näetkö paremmin ja jos särkee päätä 10min jälkeen niin oma moka. Tietysti oikea optikkoliike on vähän huono paikka lähteä ostamaan moisia, jos ei sopivuudesta ja laadusta halua maksaa.
Luuli kait ostavansa silmälasit optikolta kuin maitoa kaupan hyllyltä.
Eikka: Eipä tunnu nykyään olevan se maidonkaan ostaminen helppoa: http://www.aasiakas.net/index.php/2008/maito-ongelma/
Hahaha, olipa riemastuttava
Olis tuolle pitänyt vastata että et sinä rillejä tarvitse, parempi vaan kun menet ilman ja kompastut jonnekin ja humpsahdat ojan pohjalle!
Likinäön lisäksi aasi omisti myös erittäin vakavan asennevamman.
Silmälaseja enemmän tuo hyypiö tuntuu tarvitsevan kurinpalautusta ja aivojumppaa.
vitsi mä rakastan tota “mikä tämä tällainen paikka on, kun täältä ei saa EDES” -lausetta, mikä aasien suusta niin usein kuuluu.
“Eikka: Eipä tunnu nykyään olevan se maidonkaan ostaminen helppoa:”
Hahaha, juu ei, on se maailma menny vaikeeks!
Onko elämä nykyaikana oikeasti näin hankalaa? Mikä kaikkia ihmisiä vaivaa? Miksi kaikki ovat inhottavia ja ilkeitä toisilleen? Oi miksi?
Tsemppiä ystävälliselle aspalle
Kuulostaa arkipäivältä optikkoliikkeen myyjänä.
Suurin osa asiakkaista on täysin pihalla tuotteista eivätkä tiedä mitä tarvitsevat. No, meidän myyjien tehtävä on tietenkin auttaa ja sen mielelläni teenkin.
Rasittavaksi homma menee siinä vaiheessa, kun aasi ei voi myöntää tietämättömyyttään (etenkään nuoren naismyyjän edessä), äyskentelee, väittää mitä kummallisempia juttuja muka kovinkin tuotetietoisena ja pätevänä ja niin edelleen. Ja tietenkin olettaa, että myyjä ymmärtää kristallipallostaan katsomalla mitä asiakas on vailla, kysymättä sitä aasilta.
Hinnat on tietysti ikuinen vääntämisen aihe. Asiakkaiden on hankala hahmottaa tuotteiden eroja ja siten hintaeroja. Ensin halutaan parhainta laatua, mutta sitten saadaan paskahalvaus hinnasta, kun naapurin halpaputiikissa jossa myydään kiinalaista massatuotantoa edustavia halpiskehyksiä oli niin paljon halvemmat hinnat. Yllättäen joku laadukkaampi merkkikehys onkin kalliimpi.
Myöskään asiakkaat eivät tajua, että heidän omilla silmälasienkäsittelytottumuksillaan olisi jotain tekemistä lasien kestävyyden kanssa. Samaten rillien kulumista käytössä on mahdotonta ymmärtää, sillä “nehän ovat vain päässäni tai pöydällä”. Harvaa esinettä kuitenkaan käytetään päivittäin, kuten silmälaseja..
Palvelulle ei haluta myöntää mitään hintaa tai arvoa. Vai millä muulla alalla aasi nostaa mellakan siitä, että emme korjaa ilmaiseksi kilpailijalta hankittua tuotetta? Optisella alalla tämä on täysin hämärtynyt aasien mielessä. Ehkä asiakkaat on passattu pilalle. Kaikki pitäisi olla ilmaista. Kun tullaan teettämään meille jotakin työtä, esim. taivututtamaan netistä tilattu rillejä joiden materiaali on vieläpä kaiken lisäksi kaikkea muuta kuin taivutusta kestävää, niin aasille täytyy erikseen kertoa, että tämä sitten muuten maksaa. Ja suurin osa on ihmeissään! Vain optisella alalla tämä on mahdollista.
Vielä sokerina pohjalla ovat mummelit jotka tuovat ikivanhoja kakkuloitaan oikaistavaksi istuttuaan niiden päälle tai nukahdettuuan ne päässä jälleen kerran.. Siinä kun alat varoittelemaan, että tämä ajan saatossa haurastunut moneen kertaan väännelty museokapine saattaa hajota taivutettaessa, niin voi sitä närkästyksen määrää. Sillä “kyllä se on aina ennenkin kestänyt”. Ja tällä perusteella tietenkin kestää ikuisesti.
Pakko mainita vielä töhnärillit. Eipä olisi uskonut miten likaisia rillejä ihmiset nenällään kantavat. Vuosien aikana kerääntyneet kovettuneet keltaiset ihorasvapaakut nenätyynyjen varsissa, jam!
Kuitenkin pidän hommastani, ja suurin osa aaseista menee huumorilla. Mutta välillä on vaan pakko kummastella tuota ihmisten järjenjuoksua..
^Lisäys vielä edelliseen..
Yleisin selitys sille miten rillit hajosivat tai vääntyivät on seuraava: “Laitoin ne illalla ihan normaalisti yöpöydälle ja aamulla ne olivat tällaiset..” Kuulostaako uskottavalta?
Yleensä tällä selityksellä siis haetaan syytä rillien hajoamiseen ja yritetään ikäänkuin syyttää tuotteen huonolaatuisuutta tapahtuneesta. Kun ne ihan itsekseen vääntyvät.. Kelvottomat viettävät yöaikaan jotain salaista elämää.
Korjaamme lasit kyllä ilman selityksiäkin. Turha väittää että sangat ihan itsekseen solmuun vääntyivät.