Jep jep.. osanottoni hankalista (a)asiakkaista.

Mutta kannattaisiko sun oikeasti vaihtaa alaa? (Joo, tämä on asiakaspalvelijoiden avautumispaikka, tiedän.)

Näitä palstan juttuja lukeneena olen alkanut miettimään, että kumpi loppujen lopuksi on pahempi, huono asiakaspalvelija vai aasiakas. Ääliömäistä käytöstä ei voi puolustella mitenkään, mutta kuitekin toinen näistä tekee työtään, toinen edustaa vain itseään.

Itsekin työssäni joudun kohtaamaan monenlaista pallontallaajaa, mutta tiedän tämän olevan osa työtäni. Sen sijaan jos itse asiakkaana törmään aasiakaspalvelijaan, ei voi kuin ihmetellä ko. henkilön suhtautumista omaan työhönsä ja asiakkaisiinsa.

Tää on hauska palsta ja näitä juttuja on hauska lukea, mutta koittakaaa nyt hyvät aspat ottaa vähän rennommin. Turha aasiakkaista on näin kettuuntua.:)

Jokaisella pitäisi olla työssään oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, se asia on sanomattakin selvää. Mutta muuten ei sympatiaa heru. Ruusujen myynti on samanlaista tuputusta kun puhelinmyynti ja feissauskin (laillisia nekin), ja ihan yhtä toivottua toimintaa. Ravintolassa maksaa ainakin drinkeistä ja mahdollisesti sisäänpääsystäkin, joten siellä nyt ainakin toivoisi olevansa tuputukselta turvassa, vaan ei.

Ihan oikeasti ravintola-alalla työskentelevätkin joutuvat kärsimään samanlaisista törkeyksistä kuin sinä, sillä erotuksella että he ovat siellä palvelemassa maksavia asiakkaita, sinä olet kaupustelemassa. Niinpä varaan myötätuntoni mielummin heille.

Ruusujen myynti ylipäätään on hölmö idea joka käyttää hyväkseen alkoholin vaikutuksen alaisena olevien alentunutta arvostelukykyä. Pitääkö se ostettu ruusu sitten jättää pöytään vai ottaa mukaan tanssilattialle ja muutenkin roudata mukana koko illan ajan, vai hylätäkkö se heti ostamisen jälkeen?

Jos jätkäporukan homovitsit ottavat aivoon, niin pakkoko niille on mennä edes myymään niitä ruusuja? Haluaisit kyllä niiltä rahaa, mutta et halua tulla ikävästi torjutuksi? Sitä saa mitä tilaa, sanotaan. Ja pidätkö sinä sitten itseäsi muita ylempänä kun sinun pitäisi muiden puolesta saada päättää, onko jokin lahja tai ele toivottu vai ei?

”Jos miehesi haluaa ostaa sinulle ruusun, anna hänen ostaa se! Sinun ei kannata suuttua miehellesi moisesta ritarillisuudesta. Itse ainakin olen otettu, jos minulle ostetaan ruusu. Mikset olisi sinäkin? Miehesi haluaa vain olla kohtelias.”

Minä en halua, että mieheni ostaa minulle ruusun, sillä en pidä ruusuista. Kohteliasta on kuunnella lahjan saajaa, eikä väkisin ostaa sellaista, mitä toinen ei halua.

”Ruusujen myynti ylipäätään on hölmö idea joka käyttää hyväkseen alkoholin vaikutuksen alaisena olevien alentunutta arvostelukykyä.”

Juu, yhtä hölmöä kuin baarin pitäminen. Mitä siis yrität sanoa tällä? Ei ne ruusunmyyjät pelkästään baareissa ole.

”Jos miehesi haluaa ostaa sinulle ruusun, anna hänen ostaa se!”

Ei millään pahalla, mutta ei kyllä mitenkään ole sun asiasi määräillä kenen pitäisi antaa ostaa itselleen ruusuja. Katsos kun meillä jokaisella on oikeus päättää omasta puolestamme halutaanko me niitä ylihinnoiteltuja kukkasenjämiä riesaksemme kesken mukavan illanvieton, kiitosta vaan

”Minä en halua, että mieheni ostaa minulle ruusun, sillä en pidä ruusuista. Kohteliasta on kuunnella lahjan saajaa, eikä väkisin ostaa sellaista, mitä toinen ei halua.”

En minäkään halua baarin lattialle jäävää, ylihintaista tylsää kukkaa ”osoituksena kohteliaisuudesta”. Mieheni huomioi minut kyllä muutenkin, eikä tarvitse tällaista showta järjestää. Itse olen asiakkaana aina kohtelias ja ymmärrän asiakaspalvelun raskauden, mutta tuo ruusun myynti on jotenkin ällöttävää ja epäilyttävää toimintaa. Tulee kerjäläiset mieleen.

Pukeutuneina nätteihin mekkoihin, ja mekon alta löytyy tavalliset housut ja lenkkarit.

Ymmärrän kirjoittajan näkemyksen, vaikka en itsekään voi sietää näitä ruusujen tuputtajia. Itse osaan kyllä käyttää sanapartta Ei kiitos, ja näin heistä pääsee helpolla eroon. Ja olen samaa mieltä monen muun kirjoittajan kanssa – kesken illan vieton on lähinnä ärsyttävää jos mies alkaa ostelemaan ruusuja. Mutta tämä on vain oma näkemykseni, ja on toki ihmisiä jotka haluavat ruusuja miehiltään milloin vain.

kinuaja: kannattaisiko sinun vaihtaa lukemaasi sivustoa? Olet selvästikin tietoinen mikä tämä sivusto on ja mitä se pitää sisällään. Täällä löytyy varmasti sinulle paljon kritisoitavaa ja moralisoitavaa. Varmasti löytyy niitä yksilöitä Suomenmaasta, jotka laillasi ovat sitä mieltä, että kaikkien asiakaspalvelijoiden toimenkuvaan kuuluu niellä saaveittain p**kaa, tai sitten he ovat huonoja asiakaspalvelijoita ja heidän pitää vaihtaa ammattia. Voitte ihan vapaasti perustaa itsellenne oman sivuston tämän seikan käsittelyyn. Se ei häiritse minua tippaakaan, ja tulen mielelläni lukemaan avatumisianne ikävistä aspoista. Tämä sivusto on kuitenkin niitä aspoja varten, että he saavat purkaa turhautumisensa täällä, ettei sitä tarvitse asiakkaiden edessä tehdä. Tekeekö se sitten heistä kaikista huonoja aspoja, kerro sinä kun tiedät…

Ja yllättävän paljon ärsyyntyvät naiset tuosta ruusujen myynnistä/ostamisesta näköjään!! Repesin oikein nauramaan… voi hyvänen aika.. sanokaa niille miehillenne siellä kotona, ettette niiltä halua ruusuja kesken ryyppyillan, ettei tarvitse siinä ruusunmyyjän edessä sitä kohtausta aiheuttaa!
Ja miehet, jos se oma pikku kullannuppu on taas kännipäissään vetänyt jotkun kiukkuraivarit ja murjottaa nyt yökerhon nurkassa, se ruusu tuskin auttaa asiaa.. kyllä ne prinsessat vaativat jotain ihan muuta leppyäkseen…

”Itse osaan kyllä käyttää sanapartta Ei kiitos, ja näin heistä pääsee helpolla eroon.”
Ehkä osasta. Jossakin on myyjinä romanialaisia kerjäläisiä ja heistä ei pääse eroon noin helposti. Ehkä siis tästä aiheutuu kammo kaikkia ruusukauppiaita kohtaan

Listoista puuttui tärkein ohjeistus: Jos haluat myydä ruusuja, mene kukkakauppaan töihin. Älä täytä julkista tilaa kaupustelulla ja tyrkytyksellä. Kadut ovat kävelemistä varten ja ravintolat ravintolapalvelua varten. Muut onnenonkijat ovat siellä vain tiellä ja ihmisten riesana.

Kaupungissamme kukkamyyjiä oli muutama vuosi sitten, mutta ei enää.

Itsestäni oli mukavaa kun sai lahjaksi esmes lakkiaspäivänä vielä ruusun illalla tai ihan muuten vaan joku mies haluaa sen lahjoittaa.

On miehiltä hieno aloite antaa ruusu jos haluaa jutustelemaan naisen kanssa. Ei aina tarvitse odottaa sinne viimesille hitaille (siis jos sattuu olemaan sen verran selvinpäin että häveliäisyyttäkin vielä löytyy ).

”kannattaisiko sinun vaihtaa lukemaasi sivustoa?”

Siis täh? Eikö netistä saa lukea muuta kuin sellaisia sivustoja, joissa on vain fiksuja kirjoituksia? Sittenhän nettiin ei jää enää mitään luettavaa.

Romaneista ja kerjäläisistä ei päässyt eroon edes Aatu, mutta ne nyt eivät mitään laillista elinkeinoa harjoitakkaan. Kotikaupungissani noita on aina välillä ”myymässä” ruusuja, mikä tarkoittaa että lyödään mummolle ruusu käteen ja odotetaan tyly ilme naamalla käsi ojossa. Jos rahaa ei tule, tai mummo yrittää palauttaa ruusun (mitä ei ole alunperinkään halunnut ostaa), alkaa metakka. Näihin nähden ei tämä ruusutyttötoiminta kovin pahalta vaikuta.

Pahoittelut ammatinvalinnasta.

Ymmärrän sinänsä asiakkaiden närkästyksen. Asun pk-seudulla, ja Helsingin keskustassa ei voi paria metriä kulkea, ennen kuin feissari, suomea osaamaton kosmetologi tai puhelinliittymän myyjä tulee tyrkyttämään tuotteitaan, eikä yleensä ”ei kiitos” riitä, vaan juttua jatketaan niin kauan, että ”asiakas” joko häipyy tai sanoo rumasti. Suurimmissa kauppakeskuksissa tuntuu, että ainoastaan kauppojen sisällä on suojassa näiltä tyypeiltä. Siksi pelkästään se, että baarissa joku tulee tarjoamaan ruusua, herättää monissa ne raivon tunteet, joita edellä mainitut kaupustelijat ovat aikoinaan aiheuttaneet.

Ruusuntyrkyttämisellä ja ASIAKASPALVELULLA ei taas kerran ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta joo pääsipä kukkaistyttö purkamaan sydäntään kuitenkin. Toivottavasti tuli parempi olo.

Huh, joo, Helsingin citykäytävässä pyörii öisin vierasmaalaisen näköisiä naisia, jotka ovat selvästi ostaneet marketin halpisruusukimpun ja yrittävät sitten myydä sitä eteenpäin yksi kerrallaan. Ovat tungettelevia ja tosi ärsyttäviäkin. Baareissa olevat ruusunmyyjät eivät häiritse, koska he käyttäytyvät hyvin ja uskovat ”ei kiitoksen”. Mutta vielä kivempi oli harvinaisuus, johon kerran törmäsin: sämpylätyttö! Korissa vastapaistettuja höyryäviä lämpimäisiä. Paljon parempi idea minusta kuin ruusu.

Ja joo, en kaipaa ruusuja, en omalta enkä muiltakaan miehiltä. Ei se säily kotiin asti kuitenkaan, kuivuu tai paleltuu tai joutuu jo baarissa tönityksi, jos on kovin vilkasta. Mutta sämpylä ois kiva.

Baarissa on kyllä tullut tosiaan näitä ruusutyttöjä nähtyä, mutta kun ovat nätisti siirtyneet eteenpäin kun ”ei kiitos” on sanottu, niin ei kyllä häiritse. Työtähän se on sekin. Mannet on sitten asia erikseen tyrkytyksineen.

Ruusutytöt kyllä ainakin meilläpäin käyttäytyvät ihan asiallisesti. Jos ei halua ruusua niin hän vain jatkaa eteenpäin. Pahemmalta tyrkytykseltä joku kauppakeskuksen liittymämyynti tuntuu kuin nämä ruusutytöt.

”Listoista puuttui tärkein ohjeistus: Jos haluat myydä ruusuja, mene kukkakauppaan töihin. Älä täytä julkista tilaa kaupustelulla ja tyrkytyksellä. Kadut ovat kävelemistä varten ja ravintolat ravintolapalvelua varten. Muut onnenonkijat ovat siellä vain tiellä ja ihmisten riesana.”

Kaduilla emme myy, se olisi lainvastaista. Toki saamme myydä, jos joku tulee meiltä kysymään, mutta emme saa kaupata ruusuja kaduilla kenellekään. Kadut tosiaan ovat meillekin kävelemistä varten, pitäähän jotenkin siirtyä baarista toiseen.

Onko kaupan myyjä mielestäsi onnenonkija? Älä sotke meitä romanikukkamyyjiin, jotka ovat niitä todellisia tyrkyttäjiä. Me ymmärrämme sanat ”kiitos ei” ja siirrymme eteenpäin.

Nimenomaan tarkoitin, jotta baarissa pärjää Ei kiitoksella. Kadulla on onneksi helppo päästä karkuun

Kävin 90-luvulla tanssimassa Helsingin Vanhassa Maestrossa erinäisiä kertoja ja silloin tutustuin tuohon ruusunmyynti-ilmiöön. Olin aluksi hiukan hämmentynyt kun joku tanssittajista osti minulle ruusun mutta toki otin sen kiittäen vastaan. Ruusunmyyjälady toi tyhjän Vichypullon maljakoksi jotta ruusu ei kuihtunut ennen kuin lähdin kotiin. Kovasti oli kiva idea mutta siitä en pitänyt että silloin tällöin tämä lady hyökkäsi paikalle ja alkoi taivutella minut juuri pöytään saattanutta kavaljeeria ostamaan ruusua, eli siis tyrkyttää. Se oli kiusallista sekä kaverille että minulle, mutta ilmeisen hyvät apajat naiselle koska hän haki jmuutaman kerran jälkeen oikean maljakon pöytääni kun näki minut. Muilla naisilla oli ruusu Vichypullossa

Muuten – ööö – miksi muka homo ei voisi ja haluaisi ostaa ruusua jollekulle jota ihailee?

Ruusut on ihan mukava ele kun sellaisen saa…ja ei minua häiritse tavan ruus tytöt jotka nätisti kysyvät toisin kun joku manne poika roikkuu perässä ”OSTA!OSTA!!!!”..silloin pitää jo hakea henkilökunta että saa olla rauhassa

”Kaduilla emme myy, se olisi lainvastaista.”

Ruusukauppiaita tosiaankaan ei taida kaduilla pyöriä, vaikka muuta vastaavaa kulkuestettä siellä vilistääkin.

”Onko kaupan myyjä mielestäsi onnenonkija?”

Kaupan myyjä myy hänelle osoitetun tiskin takana. Suosittelen muillekin.

Saat täydet sympatiani! Varsinkin kun näitä kommentteja lukee, tulee mieleen pari asiaa:
1) Jostain on raha revittävä elämiseen. Siispä kun vuokra on maksettava, tehdään työtä jota on tarjolla.
2)Se, kuka löytää työpaikan, jossa eivät itse työ, asiakkaat tai työkaverit joskus ketuta, kerro ihmeessä minullekin! Inhimillisiä olentoja kun olemme, kaikki ei voi olla aina kivaa.

Jaksamisia kaikille (t)yönsankareille!

Kuullostipa niin tutulta.. Itse tein noita hommia vaan parisen kk:tta jo useempi vuosi sitten, mut edelleen muistan millasta oli baareissa kiertää..*kylmänväristys* Mutta toisaalta, taputan itseäni ollalle ja kaikkia muitakin jotka tuota hommaa jaksaa, jos tossa työssä jaksaa niin jaksaa melkein missä (asiakaspalvelu)työssä tahansa:):)

Kylläpäs tähän viestiketjuun on eksynyt paljon kärttyisiä ämmiä. En yleensä käytä kyseistä sanaa, mutta nyt se sopi kuin nenä päähän.

Näillä ruusutytöillä on muutenkin pahemman lainen ”rasite” taakkanaan. Hyvin suuri osa meistä muistaa ne opetukset ja varoitukset, joita olemme saaneet eteläisempien maiden ”ruusutytöistä”. Opaskirjoja myöten varoitetaan pikkurikollisuudesta, väkisin myymisestä, taskuvarkaudesta, käsilaukkujen pihistämisestä, jne. joihin sikäläisten ruusutyttöjen sanotaan syyllistyvän. Ohjeeksi neuvotaan pikaista poistumista ruusutytön luota, ei saa edes pysähtyä, puhumisesta nyt puhumattakaan. Ei sitten ihme, että ensimmäinen ajatus ruusutytöstä on opitun kaltainen, kielteinen ja torjuva.

”Ruusuntyrkyttämisellä ja ASIAKASPALVELULLA ei taas kerran ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta joo pääsipä kukkaistyttö purkamaan sydäntään kuitenkin. Toivottavasti tuli parempi olo.”

Tarinan julkaiseminen ei ole kirjoittajan käsissä, vaan ylläpidon. Turha kirjoittajaa syyllistää kautta rantain tahi suoraan.

Olen itsekin näihin kukkaistyttöihin törmännyt, eikä yhdestäkään ole ollut minkäänlaista vaivaa. Uskon, että suurin osa ymmärtää sanan ”kiitos ei”, mutta silti ihmisten täytyy kehittää heistä suurikin ongelma. On se niin karseeta kun joutuu kahdella sanalla vastaamaan vieraalle henkilölle..

Onpas nyt kun näinkin viattomasta ja mukavasta asiasta kuin ruusunmyynti saatiin aikaan näin ikävä viestiketju. Tyrkyttämisestä en pidä, mutta jos joku kauniisti minulle ruusua kauppaa, saatan vaikka ostaa itselle ja vallan ilahdun, jos joku mies minulle sellaisen haluaa tarjota. Paljon enemmän kuin drinksusta. Tosin haluankin mieluummin mieheni herrassellaisina.
Itse kun jonkun aikaa notkuin kahva-apinana, tuli ruusutyttöjä tavattua ja ainakin meillä he olivat aina tervetulleita, myös asiakkaiden mielestä.

Ihmettelen kuinka nimenomaan naiset ovat vetäneet herneen nenään jos seuralainen haluaisi ostaa hänelle ruusun. Asian voi tulkita siten että suomalaiset naiset ovat niin persoja viinalle, että ruusun ostamiseen käytetty raha menee heidän mielestään hukaan. He ajattelevat että rahan voisi käyttää järkevämmin, eli tarjoamalla hänelle ilmaiset drinkit.

En muista että kukaan olisi sylkenyt lasiin kun tarjolla on bissee, sidukkaa tai shotteja. Kaikki on kelvannut.

”Ihmettelen kuinka nimenomaan naiset ovat vetäneet herneen nenään jos seuralainen haluaisi ostaa hänelle ruusun.”

Ja minä ihmettelen miten täällä jaksetaan viljellä tuota herne nenään -fraasia joka hiton tilanteessa, silloinkin kun se ei mihinkään edes sovi. On se kumma jos eriäviä mielipiteitä asioista ei saa sanoa ääneen ilman että kaikenmaailman ketut VETÄÄ SIITÄ HERNEEN NENÄÄN

Ja hohhoijaa, yleensä kai tilanne on se että mies yrittää ostaa naiselle ruusua, eikä toisinpäin, joten ei kai siinä kauheesti ihmettelemistä ole jos ”nimenomaan naiset” ovat niitä jotka ei sitä ruusua halua. Jos olis toisinpäin että nainen tarjoais miehelle ja mies saisi valita ottaako ruusun vai drinksun, niin kuinkahan kävisi ja kukahan siinä tilanteessä VETÄISI HERNEEN NENÄÄN?

Tsiisus näitä juttuja…

Tsemppiä ruusutytöille! Olen muutaman kerran ostanut, vaikkakin useamman kerran ollut ostamatta. Voin kyllä kuvitella miten kaameaa homma saattaa olla etenkin pahimipina kännitunteina.

”Jos miehesi haluaa ostaa sinulle ruusun, anna hänen ostaa se! Sinun ei kannata suuttua miehellesi moisesta ritarillisuudesta. Itse ainakin olen otettu, jos minulle ostetaan ruusu. Mikset olisi sinäkin? Miehesi haluaa vain olla kohtelias.”

Jos satunnainen miesasiakas haluaa kähmiä sinua, anna hänen kähmiä! Sinun ei kannata suuttua moisesta ritarillisuudesta. Ainakin minä olen otettu, jos minulle osoitetaan kiinnostusta pienellä perseellekäynnillä. Mikset olisi sinäkin? Miesasiakkaat haluavat vain olla kohteliaita.

Satiiri sikseen, mutta tästä toivottavasti kävi ilmi, miten naurettavaa on alkaa toisille saarnata siitä mistä heidän tulisi pitää ja mistä ei. Sinun mielipiteesi kun ei ole se ainoa oikea, vaikka olisit kuinka otettu! Jokuhan voisi olla ihan oikeasti otettu tuosta perseellekäynnistäkin.

Teinkö itsestäni pellen kun ostin ruusutytölle ruusun?

Jokuhan voisi olla ihan oikeasti otettu tuosta perseellekäynnistäkin.

Niin, paitsi että se perseelläkäynti on paitsi todella huonoa käytöstä myös laitonta. Toisin kuin se ruusun kauppaaminen.

Ei mahda mitään, mutta ruusujen tyrkyttäminen ravintolassa on yhtä ärsyttävää kuin se, että puhelinmyyjä soittaisi seuralaiselle kesken illallisen. Ravintolassa toivoisi saavansa olla rauhassa tyrkytysmyynniltä, jota tulee ihan tarpeeksi muualla vastaan.

Kukkien myyntiin pätee kohdallani sama sääntö kuin uskontoihin, niitä ei tarvitse tulla tuputtamaan naaman eteen, jos joskus tarvitsen niitä osaan kyllä itsekin hakea. Kylillä on ainakin kolme hautaustoimiston ja kukkakaupan yhdistelmää.

Ostin kerran eukolle ruusun kioskista, sellainen asuntovaunuun pykätty laitos, ihan kuin grilli, mutta myi rasvaisten eväitten sijaan kukkia. Eukkohan kaivoi kuumemittarin esiin ja meinasi mukamas soittaa valkotakkiset paikalle. Mutta kyllä minä tiedän että se oli oikeasti mielissään.

En kyllä oikein ymmärrä tätä ”ei ammattia X saisi olla olemassa” -kerhoa. Tai siis saahan sitä valittaa, ihan vapaasti, mutta kun nyt ruusunmyyjät, feissarit ja puhelinmyyjät ovat olleet olemassa aika monta vuotta eikä loppua näy, niin nämä liiketoiminnat selvästikin kannattavat. Ja se tarkoittaa että joku ostaa niiltä (tai lahjoittaa rahaa feissarien tapauksessa). Ilmeisesti tässä maassa on kuitenkin paljon ihmisiä joille homma on ok, joten turha loukkaantua siitä että ne ovat olemassa vaikka itse ei niistä tykkääkään.

Sillä ei edes ole väliä mitä mieltä enemmistö on. Enemmistö varmaan esim. on sitä mieltä että liha on ihmisen peruskauraa, mutta siitä huolimatta on tarpeeksi ihmisiä pitämään pystyssä ekokauppoja ja kasvisravintoloita. Vapaa maa ja silleen.

Noniin, vapaa maa ja silleen, mutta kyllä ihan turhaa stressiä aiheuttaa itselleen jos VETÄÄ HERNEET NENÄÄN asioista, jotka väistämättä ovat olennainen osa humalaisten parissa työskentelystä.

Samoin vanhoista vitseistä hermostuville antaisin Kummelia mukaillen vinkin: ”Keksi uus, apina!”

Älkää olko niin tosikkoja!

Minustakin on aika naurettavaa valittaa esim. sellaisista asioista kuin miehistä, jotka pyytävät suukkoa. Minusta se ei ole törkeää, vaan ihan normaalia kanssakäymistä, varsinkin baarissa. Itse olen saanut suukon ruusunmyyjältä, joten näköjään kysyä aina kannattaa.

Toinen on tuo vanhoista vitseistä valittaminen. Me kaikki saamme kuulla vanhoja vitsejä usein, vaikka emme edes olisi asiakaspalvelijoita. Joten miksi valittaa tuollaisesta normaaliin elämään kuuluvasta asiasta?

Onneksi ruusutytöt ovat nykyisin täysi-ikäisiä. Vielä kymmenen-viisitoista vuotta sitten savon puolen hotelli-ravintolassa pöllähti keskiyön jälkeen lapsia myymään ruusuja änkyräkännissä oleville miehille. Ilmeisesti poliisi on tehnyt lopun moisesta.

Mitä nää ruusutytöt oikein on? En ole koskaan tavannut. Kuulostaa joltain suuren kaupungin touhulta.

Jännä juttu tosiaan, että ihmiset ärsyyntyvät jopa tuollaisesta. Onko niitä ruusuneitoja sitten muunkinlaisia, kuin mihin itse olen eri kaupungeissa törmäillyt, eli leveämekkoisia tyttöjä suurehkon kukkakorin kanssa. Kiertelevät baareissa illan ja yön aikana ja joskus joku saattaa pysähtyä eteen ja kysyä tyyliin:”Haluaisitteko ostaa kukan?” Useimmiten eivät edes pysähdy, vaan tekevät kierrosta ja korkeintaan pysähtelevät hetkiseksi ja mahdollisesti hakevat katsekontaktia.

Ei kertaakaan usean vuoden, kaupungin ja jokusen baari-illan aikana ole tullut missään vastaan tapausta, joka ei olisi jatkanut matkaansa päänpudistuksen, torjuvan käsieleen tai ”ei kiitos” fraasin jälkeen. Tai sen ettet kiinnitä häneen kummempaa huomiota. Ja niin kukkakori lipuu taas eteenpäin.

Omien kokemusteni perusteella puhelinmyyjät/feissarit/hihhulit yms. ovat aivan toiselta aurinkokunnalta. Jo sen takia, että hyvin todennäköisesti näistä riveistä löytyvät ne tapaukset, jolle se ”ei kiitos” ei riitä, vaan pahimmillaan juostaan rinnalla kyselemässä syytä siihen miksei maailman pelastaminen kiinnosta… Huoh. Tai toistellaan puhelimessa Ei:tä siihen asti kunnes näyttää, että peli on pakko viheltää poikki itse.

Aiemmin olen törmännyt myös ilmiöön romanikukka”kauppias”. Eli olin kävelemässä mietteissäni ja yhtäkkiä eteen pongahtaa mies, joka ojentaa minulle kukan. Sen enempää ajattelematta otan kukan ja kiitän. Kummastuneena heitin kysymyksen mistä moinen kunnia (ajattelin jotain polttarijuttua tms.) ja hän alkoi selittämään käsimerkein ja paperilappusin miten hänen perheensä asuu jossain kaukana ja hänen pitää päästä sinne ja on köyhää ja kurjaa jne. ja rahaa tarttis saada. Siinä kehkeytyikin mukava tovi, kun koetin suht kohteliaasi antaa kukkaa takaisin ja sanoa, että kiitos, mutta ei kiitos. Meilläpäin kun lahja lykätään kouraan, niin ei odoteta vastalahjaa kuin korkeintaan oman pään sisällä.

Tuo kukan lahjana saamisen ja lääppimisen vertaaminen toisiinsa on mielenkiintoisen kaukaa haettua. Vähän niin kuin poskisuudelman saaminen yllättäen (oikea poskisuudelmahan ei edes kosketa poskea) vastaa raiskatuksi tulemista.

Kiinnikäyminen loukkaa koskemattomuutta ja voi aiheuttaa ainakin itsellä täysin spontaanin puolustusreaktion, jossa lääppijä joutuu tutustumaan johonkin meikän nivelistä tai raajojen päistä. Tämä tietysti hyvinkin tilanne- ja henkilökohtaista. Kukasta voi sentään aina kieltäytyä, tai ottaa vastaan ja laittaa vain pöydälle. Jos se unohtuu baarii, niin ei voi mitään. Lääppijät harvoin kysyvät ensin lupaa tai varoittavat aikeistaan sen kummemmin.

Jos itse saisin kukan (ilmaisen) juoman sijasta, niin olisin lähinnä imarreltu, riippuen tietysti jälleen siitä lahjan antajasta. Tuttuni, läheiseni tai vieraat naiset voivat niitä antaa vapaasti vaikkein kukista itse piittaakaan. Jos niitä tulisi tuntemattomilta miehiltä tai vaikka miespuolisilta työkavereilta jonkin muun kuin vitsin vuoksi, niin silloin vähintään kulmakarva kohoaisi.

Reagointi epämielyisiin lahjoihin on lähinnä persoonalisuuskysymys. Kaikki lahjat tai vaikka tuputetut ruuat eivät ole mieluisia, mutta kieltäytyäkin voi monella tavalla. Joko suuttua siitä, kun toinen ei automaattisesti osaakaan lukea ajatuksia ja tiedä mitä sinä haluat/odotat (tai et odota) saavasi, tai sitten homman voi hoitaa esim. normaalisti kieltäytymälläkin. Jos siitä seuraa väittely tai tappelu, niin se on sitten sen lahjan antajan ongelma, hänhän sen aloitti.

en ole vielä koskaan mennyt kukkakauppaan ryyppämään, joten jos yhtäkkiä häiritään illalista tai muuta illanviettoa kauppamalla kukkia, saatan ärsyyntyä ja todeta pelkästään ei, ilman kiitosta.

sinä kun usein keskeytät minun mielestäni tärkeän keskustelun (vaikka olisin humalassa. keskustelu on minun mielestäni tärkeä) , joten älä ihmettele, jos ärsyynnyn.

jos kerran olet näyttävästi pukeutuneena tanssiravintolassa tai baarissa, joissa useimmilla on tarkoitus saada kontakti vastakkaiseen sukupuoleen, älä ihmettele jos satun yrittämään sinuakin, yrittänyttä ei laiteta……

samoin jos kauppaat tuotteitasi paikassa, jossa noin 99% on humalassa, olet siitä erittäin tietoinen ennen sinne tuloasi ja sinun pitää ymmärtää, että humalassa käydään kauppaa aivan toisin kuin selvin päin.

ja ainakin 90% kukkien myyjistä lähtee mukaan, jos rahaa on riittävästi tarjolla, kuten muistakin ihmisistä, asia erikseen on, tarvitaanko tuhat vai miljoona euroa.

äläkä luule, että portsarit saavat tulonsa sinulta, asiakkaat heidän palkkansa maksavat, joten eipä olekkaan kirkossa kuulutettu, kumpi ulos lähtee riidan tullen.

ja joissakin perheissä se on vaimo, joka rahoista päättää, joten parempi olla järjestämättä perheriitaa ruusunmyynnillä, sillä perheen sisäiset asiat eivät sinulle kuulu, vaikka kuinka haluaisit tienata.

sitten muutamia faktoja, joilla voit pärjätä tuossakin ammatissa:

huomioi, että toimit humalaisten kanssa ja joudut sietämään asioita, joita ei normaalissa kukkakauppassa joudu kestämään
(tosin ideahan on käyttää humalaisia miehiä hyväksi ja myydä ruusuja ylihintaan heille)

hyvällä huumorintajulla saa kaupaksi enemmän.

samoin pienellä flirtillä, jota te harrastatte PALJON , mutta älä sen jälkeen valita, jos mies kiinostuu sinusta

samoin kehitä ”pelisilmää” milloin ja kenelle ruusuja kannattaa tarjota.

pyydä ITSE ensin anteeksi häiriötä, jonka aiheutat myynnilläsi ja sen jälkeen KYSY saatko myydä ruusuja ko pöytään/seurueelle.

älytöntä sovinismia.. pitäisi sietää lääppimistä?? On yksiselitteisesti TYLYÄ kieltäytyä lahjasta. kuuluu käytöstapoihin ottaa kohteliaasti vastaan tarjottu lahja. Flirttailu ja vonkaaminen ovat kaksi eri juttua. Eivät ne kukkamyyjät myy seksiä.
Onko kukaan täällä kuullut käytöstavoista?

kaikki kirjoittajan tyyliset SUOMALAISET jonkun yrityksen palveluksessa toimivat ruusutytöt uskovat hienosti sanaa, kun ystävällisesti hymyillen sanon ‘ei kiitos’.
ovat varmaan itsekin tietoisia, että ko. homma menee top 10 paskimmat työt ikinä, mutta vuokra on maksettava ja laskut erääntyvät. mä en henk. koht. anna mitään negaa ruusutytöille, he käyttäytyvät hyvin ja on se ihan mukavaa jos joku ukkeli mua joskus ruusulla muistaa kesken illan.

ja ainakin 90% kukkien myyjistä lähtee mukaan, jos rahaa on riittävästi tarjolla, kuten muistakin ihmisistä, asia erikseen on, tarvitaanko tuhat vai miljoona euroa.

Joo-o, jokainen nainen on potentiaalinen huora. Kiesus.

Minulle on kolme kertaa ruusutytöltä kukka ostettu, koskaan en ole sitä pyytänyt. Joka kerta olen ilahtunut, pieni nätti ele. Myös mies on ollut tyytyväinen saadessaan ilahduttaa.
Kerran kun oli vielä matkaa taitoin vain pään ja laitoin tukkaani. Muuten on mennyt koko komeus kotiin asti.
Ei tämänkään niin vakava asia tarvitse olla. Jotkut tykkäävät jotkut eivät.

Monta kertaa olen ruusutyttöihin törmännyt, aina ovat kiltisti jatkaneet matkaa jos on sanottu ”ei kiitos”. Ja ainakaan tähän mennessä ei yksikään ruusujen kohteista ole pahastunut.. Tosin yleensä kysyn ensin haluaako seuralainen ruusun, ja aika harvoin se on kieltäydytty. Eri asia on sitten nämä romanialaiset ruusun tyrkyttäjät kadulla, niille teen nykyään kylmästi niin että otan ruusun, kiitän ja jatkan matkaa. Turha tulla ulisemaan rahaa, jos ei etukäteen kerro että on maksullinen. Jostain syystä tosin kotikaupungin romanialaiset eivät nykyään enää tyrkytä minulle ruusuja.. Tiedä mistä se johtuu, lehdissähän he väittävät olevansa yksittäisiä ”yrittäjiä”… ja teille keiden mielestä ruusutytön pitäisi ”vain sietää kännisiä lähentelijöitä”, kertokaapa missä olette töissä, niin tulen sinne pikku kännissä kavereitteni kanssa lähentelemään teitä. Vai onko se jotenkin eri asia, että olette esim. jossain konttorissa töissä? Antaako se teille ravintoloissa työskenteleviä suuremman suojan kännisten kähmintää vastaan?

Itse aikanaan toimin ruusutyttönä opiskelujen lomassa enkä edes koskaan osannut ajatella koko työtä tyrkyttämisenä. Kävin aina tietyissä samoissa baareissa ja kiersin baarin paikan koosta riippuen pari-kolme kertaa hakien asiakkaita juuri katsekontaktilla. Useimmiten asia kävi niin että asiakas joko viittilöi luokseen tai tuli minun luokse.

Käpälöintiin huomasin parhaiten toimivan pelästynyt kiljahdus, yleensä ote irtosi samantien. Kaikenlaista törkyä sai välillä kuulla nuorten miesten (!) suusta, mutta kun aina vastasi niihin asiallisesti niin lopulta asiakas saattoikin ostaa ruusun
Näin esimerkiksi että aluksi kysellään suihinoton hintaa ja kun vastaan että enhän minä tässä ole kaupan vaan nämä ruusut [hinta] niin nuori herra päätyi ostamaan ruusun. Ihan sama miten aloituskeskustelu lähtee kunhan kauppa käy

Itse pidin kyseisestä työstä. Hauskaa oli ja oppi samalla aika sanavalmiiksi kaikenlaisissa tilanteissa

Joops, itse ei ole tarvinnut edes sita ”ei kiitosta” sanoa, pelkalla paan ravistuksella tai katseen muualle kaantamisella ovat siirtyneet seuraavaan asiakkaaseen…joten eivat ole olleet ongelma. Tarrautujat ovat sitten eri asia, ja niita pidan aina potentiaalisina taskuvarkaina…

Meidän kaveriporukassa on monesti ostettu ruusuja, milloin on juhlittu toisen synttäreitä ja milloin valmistujaisia ja milloin muuten vaan ostettu ruusuja. Mutta on alennustakin saatu kerran, vielä markka-aikaan kun ruusut maksoivat 20 markkaa, kaverini osti mulle tusinan ja sai kaksi ilmaiseksi, hinta oli siis vaivaiset 200 markkaa.

”Myyjänen sanoi 5/1/2009
ja ainakin 90% kukkien myyjistä lähtee mukaan, jos rahaa on riittävästi tarjolla, kuten muistakin ihmisistä, asia erikseen on, tarvitaanko tuhat vai miljoona euroa.

Joo-o, jokainen nainen on potentiaalinen huora. Kiesus.”

en mielestäni maininnut missään naisista, vaan se kun on ihmisluonto ahneen puoleinen, aivan sama onko kyseessä mies vai nainen.

väitätkö kirkkain silmin, että jos joku tajoaa miljoona euroa yöstä kanssasi käteisellä etukäteen, kieltäytyisit tarjouksesta?

lol, uskoo ken tahtoo, yli puolet lähtee jo 10.000 euron hinnasta mukaan.

muille vastauksena, en myöskään puhunut missään vaiheessa kähmimisestä, vaan ainoastaan ”yrittämisestä”

Minä toimin ruusutyttönä opiskelun ohella ja se miten asiakkaat kohtelevat ruusutyttöjä on aika paljon kiinni siitä miten ruusutytöt käyttäytyy.
Jos annat suukkoja vanhoille sedille sen takia, että saat sen yhden ruusun myytyä niin takuu varmasti jotkut muut baarin sedät ryhtyvät kähmimään sinua. Lisäksi, jos keikistelet asiakkaille niin on todennäköistä, että saat niitä ei haluttuja ehdotuksia.
Haluan vain sanoa, että ruusutyttöjen pitää miettiä käytöstään. Sitä voi antaa ihan vääriä viestejä asiakkaille omalla kehonkielellään. Ei vika ole aina asiakkaan asenteessa. Kannattaa miettiä ensin omaa käytöstään ja sitten vasta osoitella asiakasta syyttävästi.

”ÄLÄ yritä kurkkia mekkoni alle. Et löydä sieltä stay-uppeja ja korkkareita, vaan tavalliset housut ja lenkkarit. Hähä.”

No huh!

Johan on ”staili”!

Get of me!

Heti tuli mieleen romanit jotka joskus väijyi Helsingin Rautatieasemalla ja huitoivat ohikulkijoita nahistuneilla ruusupuskilla naamaan…

Kyllä niitä ruusuja kuitenkin näkee ihmisillä pitkin iltaa, joten kyllä niillä kysyntää on, eli miksi lopettaa? Ja mulle tulee aina jotenkin täällä Porissa hyvä mieli, kun nään ruusumyyjän; tulee ”vanhanaikainen” olo Ja kiltisti ovat aina hymyssä suin menneet pois jos sanon ”ei kiitos”. Siihen saattaa tietenkin vaikuttaa myös se, että itsekin hymyilen näin vastatessani. Ja siihen on turha ryhtyä, että käytetään humalatilaa hyväkseen. Huh, jos alkaa oikee miettimää, ni sen voisi liittää kaikkeen muuhunkin.

”Minustakin on aika naurettavaa valittaa esim. sellaisista asioista kuin miehistä, jotka pyytävät suukkoa. Minusta se ei ole törkeää, vaan ihan normaalia kanssakäymistä, varsinkin baarissa.”

Hmm. Mutta jos kirjoittaja olisi baarimikko tai tarjoilija se olisi sinusta erittäin epäsopivaa? Tässä nähdään taas miesten logiikka, huh. Mietippä ite kännistä, iljettävää 60+ naista kinuamassa sulta pusua. Tykkäisitkö?

Rupesi tosissaan hymyilyttää kun lukee näitä.

Hyvä tytöt! Ainakin meidän työ aiheuttaa kohinaa immisissä. Se on varmaan kuitenkin kaiken myymisenkin/mainonnan alku..?

Mulla on tästä hommasta myös mielipiteitä niin että hyvä ku joskus kerkee ne työkavereille ees kaikki kertomaan, joten en kummaksu että kanssaihmisilläkin on sanottavaa. Olis ihan hirveesti kaikkee sanottavaa, mutta kylläpä nuo on tainnu tulla kaikki jo selviks. Et jos jättäisin toiston pienemmälle. Mäkään en siitä kopeloinnista tykkää. Mun mielestä, vaikka flirttaankin (ja myönnän sen) ei se silti vaan tarkoita että mua sais tarrata tissistä ja nuolla korvaan tms. Kyllä sitte, jos luvan annan. Mutta kun ei ne koskaan ole lupaa kysy.
Saanhan tuossa normaalillakin työpaikalla flirttailla eikä asiakkaat siellä heti hyppää selkään.
Joo, onhan se ero, että baarissa ihmiset on humalassa ja suurinosa parin haussa, mutta haluaisin muistuttaa suomalaista kolmijalkaväkeäkin siitä että ei sitä naista humalaisella puristamisella (ainakaan pelkästään tai ainakaan kaikkia) saa omakseen.
Ja muistuttaisin myös, etteivät kaikki ole NIIN humalassa ja eivätkä kaikki ole parin haussa.
Jos itse lähden vapaalla baariin, lähden tanssimaan omien likkakamujeni kanssa ja pidän hauskaa. (Hauskan pitoon ei tarvitse kuulua ihme pariutumis- pakkomielteet eikä välttämättä aina humalakaan. Enkä pidä muuten ahdistelusta silloinkaan.

Haluaisin tietää kuka suomalainen mies oikeasti SIIS IHAN OIKEASTI maksaisi 10 000, ja vielä etukäteen. (Mä ainaki ottaisin ne massit ja veisin sen kotiin, mutta häipyisin ovella.) xD

Mä oon ollu ainakin ylpeä ollessani näinkin kauan ruusutyttönä. Jollain hullun-hassulla tavalla tykkään oikeesti täst duunista. Ja myönnän myös, että niinku varmaan kaikilla hommilla, sillä on myös ne huonot puolensa. Mut silti, on mulla ollu muitaki töitä, mut missää mul ei oo ollu näin hauskaa!

Mut ihan parhait hetkii on ku on saanu tutustuu uusiin ihmisiin (sekätyökaverit että asiakkaat) ja jotku asiakkaat osaa olla oikeesti tosi kivoi ja ne pelastaa koko illan kun saa sut nauramaan ja kertoo hyvii juttui. (Kiitos Kouvolan pojat ja tytöt!) Myös ravintoloitten ja festareitten henkilökunnat on ollu ihan mahtavii! (Terveisii RMJ:n JV-pomolle!)

”Illan jatkot!” ;D

Taalla maailmalla on enemman kuin yleista etta noita ruusuja myy miehet ja etta niita ostetaan prostituoiduille. YKSIKAAN normaalinainen ei halua etta hanelle ostettaisiin ravintolassa/baarissa mitaan ruusuja. Kutsutaanhan niita huorien kunniamerkeiksi.

No jo on siellä mualimalla asiat huonosti. xD Mä ku luulin että huorille annetaan rahaa palkkioksi teoistaan. Mun mielestä kukka/ruusu on romanttinen ele ja heittää mulla jalat aina veltoksi huomiosta.

Minun on kyllä todella vaikeaa ajatella näitä kukkaistyttöjä asiakaspalvelijoina. Mielestäni kyse on pääsääntöisesti ammattihäiriköistä tai onnenonkijoista.

Varsinkin keskieuroopassa tuntuu riittävän näitä kukkaistyttöjä, joiden mukaan lähtee sitten vielä kellot ja lompakotkin. Onneksi täällä tilanne ei vielä pääsääntöisesti ole niin villi.

Muistan lukeneeni, että Suomessa on ainakin kerran verottajalle ilmoittautunut ihminen, joka on toiminut joulupukkina. Mahdottoman hienoahan se on lukea, että ruusutyttö on oikea asiakaspalvelija ja virallisesti ammattia hoitava ihminen… Silti en yhtään jaksa ihmetellä, jos joku joskus ei ole ihan täydellinen asiakas ja epäilyksiä ammatin harjoittajaa kohtaan löytyy…

Jaksamista töihin vaan, ihan varmasti on raskas duuni… Toivottavasti jaksat vielä kirjoittaa niitä tarinoitakin. En halua ajatella pahalla ketään rehellisen työn raatajia, mutta en uskalla kuitenkaan mennä lupaamaan ettenkö mittaisi seuraavallakin kertaa aika happamana nenänvartta pitkin, kun satut kohdalle tyrkyttämään tuotteitasi.

Mun mielestä toi ruusujen kauppaaminen on just söpöä! En oo ennen ees kuullu/nähny tommosta! Mun mielestä hauska idea (: