“Sairasta” mittausta
Työskentelen huvipuistossa ja ajan laitteita. Sanomattakin on selvää, että meidän tehtävämme on huolehtia ihmisten turvallisuudesta laitteen kyydissä ja siksi mittaamme monet asiakkaat tarkasti ennen laitteeseen astumista. En halua ottaa liian lyhyen lapsen terveyttä tai henkeä vastuulleni, jos laitteessa sattuisikin jotakin. Lapsille tämä seikka on yleensä ihan ok, mutta vanhemmat vetävät lähes poikkeuksetta herneet nenään ja mulkoilevat äkäisinä. Näitä tapauksia puimme ahkerasti tauoillamme ja seuraavakin tapaus aiheutti ennätysmäiset räkänaurut:
Tässä taannoin laitteelleni tepasteli tyttö, jonka pyysin saada mitata. Tytöltä puuttui vaadittavasta pituudesta n. 2cm ja pahoitellen kerroin hänelle, että yksin ei pääse kyytiin mutta huoltajan kanssa kyllä. Tyttö siihen pirteästi vastasi: “Okei!” ja lähti pois. Tällainen tilanne toistuu päivässä hyvässä lykyssä 20 kertaa, joten unohdin asian nopeasti ja jatkoin työtäni normaalisti.
Parinkymmenen minuutin kuluttua vaihdoin työparini kanssa paikkoja ja siirryin ajamaan laitetta ajokopin sisälle, jonne on näköyhteys laitealueelta ikkunan kautta. Työkaverini sai asiakkaakseen erittäin tuohtuneen rouvan, joka hyvään ääneen toisteli tyttärelleen: “Tuoko se oli, joka ei sua päästänyt? Oliko se tuo? Toiko nyt ei voi sentin vertaa joustaa?”. Tätä ja sormella osoittelua jatkui hyvän tovin. Työkaverilleni tämä valioasiakas ja henkisen terveyden huipentuma totesi kylmän rauhallisesti: “Pakkoneuroosi on sairaus!”. Kollegani ei luonnollisestikaan ollut kärryillä mistään tapahtuneesta ja vaihdoimmekin muutaman merkitsevän katseen lasin läpi.
Kun rouva oli vihdoin saanut takapuolensa aseteltua laitteeseen ja istui tyttärensä vieressä, tämä kovaääninen sättiminen jatkui yhä. Sitten hän otti tiukan katsekontaktin minuun ikkunan läpi, osoitti sormella ja liikutti suurieleisesti huuliaan: “SAIRAS!”. Repesin ajokopissani mojovaan nauruun.
Luonnollisestikin sekä äreä rouva että vajaamittainen tyttö nauttivat silminnähden laitteen kyydissä matkastaan. Tärkeintä oli saada taas valittaa. Toisaalta olisin halunnut keskustella rouvan kanssa rakentavaan sävyyn lasten turvallisuudesta ja joustoperiaatteista laitteissa, mutta toisaalta toivoin, etten enää ikinä tapaisi. Ties mitä lipsahtaisi suusta.
Jos joustan sentin, miksen joustaisi puoltatoista tai kahta samantien? Tai ehkä kolmea tai neljää? Siinä kun menisi viimeinenkin järjenhäivä lasten mittaamisesta. Kiitos kuitenkin vielä niille ihanille asiakkaille, jotka ymmärtävät turvallisuuskysymykset ja lasten mittaamiset! Ei ole minun eikä työkaverini vika, ettei alle 140-senttinen pääse laitteeseen. Joillekin tämä on vain niin vaikea käsittää.
T:Pakkoneuroottinen mittaaja (sairas)
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
- Ei vastaavia tarinoita
Ärsyttäviä nämä aasit jotka ei ymmärrä että jotkut määräykset on tarkkoja ja niitä myös noudatetaan. Eihän nyt baariinkaan voi mennä sanoen: “Joo mut mä olisin parin kuukauden päästä 18″
Tais olla tätillä ittellään pakkoneuroosi kun niin auliisti muita ihmisiä siitä syyttää. Tai sitten ei tiiä mitä se ees tarkottaa, kunhan kuulostaa tarpeeks pahalle niin eikun vaan haukkumaan.
Oliko mitta varmasti kalibroitu, jotta näyttää millilleen oikein?
On muuten hassua etteivät jotkut vanhemmat ymmärrä, ettei niitä rajoituksia niihin laitteisiin laiteta ihan huvin vuoksi. Kyllä siinä saattaisi itku tulla, jos tarkastaja-setä/täti päästäisi 135cm pitkän Kullanmurun laitteeseen johon vaaditaan 140cm, ja sitten tulisikin se pahin eli onnettomuus joka johtuu siitä ettei pennun koko ollut riittävä.
Kyllä siinä itkukin saattaisi tulla, mutta todennäköisesti tulisi myös syyte huvipuistoa ja laiteen valvojaa koskien. Kun ei sen kullannupun turvallisuudesta huolehdittu tarpeeksi…
Sama ongelma ihmisillä on kylpylöiden turvamääräysten suhteen. Lähes päivittäin saivat vastaanotossa selittää, että lapsen täytyy olla vähintään 14-vuotias että pääsee uimaan ilman TÄYSIKÄISTÄ huoltajaa. Isä/äiti oli tuonut lapsilauman uimaan, eikä aikonut itse mennä mukaan; joukossa on yksi 14-vuotias ja muut ovat tyyliin korkeintaan 10-vuotiaita. Useimmiten vanhemmat totesivat iloisesti: -No mut kiva, meidän Jattajuttalotta (se 14-vuotias) voikin sitten toimia koko porukan huoltajana. Eikä mennyt millään perille, että ne alle 14-vuotiaat tarvii sen täysikäisen huoltajan, eikä 14-vuotias ole täysikäinen vaan vain tarpeeksi vanha päästäkseen uimaan ilman sitä täysikäistä huoltajaa…
Aah, huvipuistojen pituusrajat! Oli uskomaton sattuma, miten jokaikisen pari senttiä vajaa metrin mittasen natiaisen kanssa oli JUST VIIME VIIKOLLA käyty neuvolassa mittaamassa… Ja silloin oli kyllä tasan sata senttiä ihan varkulla! Meillä oli ajokopin seinällä oma “neuvolasenttien muuntotaulukko”, niin usein sama kuvio toistui.
Ja tosiaan, ei ne lapset koskaan siitä suutu, jos niiltä kieltää pääsyn laitteeseen, mutta vanhemmat kyllä nostaa jumalattoman metakan.
sitä huudon ja lööppien määrää, mikä olisi seurannut, jos alamittaiselle lapselle olisi käynyt huonosti siinä laitteessa…
Ihmisten ei pitäisi stressata noin pienestä.. Itse ollut aina melkö lyhyt, ja aikas kauan sai odottaa et esim. 140cm tuli täyteen. Vaikka isosisko ja kaverit pääsikin laitteisiin kauan ennen mua, en siitä suuremmin kyllä koskaan mieltäni pahoittanut. Eikä vanhempani todellakaan koskaan lähteneet huvipuiston henkilökunnalle asiasta huutamaan!
Itseasiassa luulisin, että vaikka olisinkin jollakin lapsen uhmalla vaatinut vanhempiani kiljumaan “pahalle sedälle/tädille”, olisivat henkilökunnalle huutamisen sijaan selittäneet minulle tilanteen tms.
Asiakas oli tietysti idiootti, mutta en silti ymmärrä yhtä juttua. Miten se vanhemman mukaan meneminen auttaa mitään noin niin kuin turvallisuuden kannalta? Tai siis, jos vaikkapa turvakaide on suunniteltu yli 140-senttisille, ja sitten se alimittainen lapsi siihen menee, niin ei se minun järjen mukaan mitään auta vaikka äiti kirkuu vieressä…
Selittäkää nyt yhelle tyhmälle
Oma käsitykseni on se, että kun alimittaisen vanhempi on mukana kyydissä, niin vastuu lapsesta on hänellä.
Tuskin missään laitteessa on niin tarkat mitat turvalaitteiden suhteen, että esim. 135 senttinen ipana sieltä putoaisi. Joku raja on kuitenkin asetettava.
Puukie: huoltajaa saatetaan tarvita laitteessa esimerkiksi evakuointitilanteissa, jos ihmisiä aletaan yksi kerrallaan turvavaljaisiin sitomaan ja kantamaan/avustamaan pois jumiutuneesta laitteesta. 140-senttiset lapset osaavat melko hyvin jo hoitaa itsensä sellaisissa tilanteissa. Tai ihan vaan rauhoittelumielessä, mikäli laite pysähtyy pitkäksi aikaa kesken ajon raiteille. Moni 120-senttinen ipana ei ehkä haldaisi tilannetta yksin. Muun muassa.
Ai että se toimintakyky on pituudesta kiinni…
eipä olis luulenut.
laitteiden pituusrajat laitevalmistajan määräämiä ja viranomaisten hyväksymiä.ja työntekijän vastuulla on niiden noudattaminen.kypsyyden arviointi jääköön sinne neuvolaan:)
Huoltajan vastuulla selittäisin tuota ehkä kans, vaikka mutulla mennäänkin. Jos huoltaja on tietoinen pituusmääräyksistä jne., hän on myös tietoinen valitsemastaan riskistä, jos lähtee pikkupirpanan kanssa laitteeseen. Vanhempi myös varmasti katsoo ja varmistaa, että “liian pieni” lapsi on turvallisesti kyydissä eikä pääse matkan aikana heittelehtimään/putoamaan/mitään muutakaan kamalaa. Tää on siis mutua, että miksi lapsi voidaan päästää vanhemman kanssa.
Eikä se ikäkään kypsyyttä merkitse… ja useimmiten tietyn ikäiset lapset ovat suunnilleen samanmittaisia, pituus on helpompi tarkistaakin kuin ikä.
Ja miksi leffoissakin on ikärajat, mutta niiden alle olevat lapset voivat päästä huoltajan kanssa? Eihän se huoltajan läsnäolo elokuvasta väkivaltakohtauksia poista.
Ei kaikkiin laitteisiin tietenkään pääse lyhyempi vanhemman kanssa, usein se raja on 140 cm ja sillä siisti. Mutta joihinkin, missä ollaan vaikka yhden puomin alla vierekkäin tai istutaan peräkkäin tai esim. törmäilyautoissa, missä liian lyhyt lapsi (alle 120 cm) ei vaan yllä polkimelle, vanhemmasta voi oikeasti olla apua
Ja ne määräykset tulee sieltä laitevalmistajalta, ja kukaan laitekuski ei ole niin hullu, että kävisi niistä tinkimään, vaikka isukki saisi minkälaisen itkupotkuraivarin hämmästelevien lasten silmien edessä.
Määräykset tulevat tosiaan laitevalmistajilta, kuten mainittua, ja ne hyväksytetään viranomaisilla. Laitetyöntekijöille niitä on perusteltu mm. edellä mainituin syin ja rajoitusten noudattaminen on ehdotonta.
(Laite, johon 120-senttinen pääsee huoltajan kanssa, on kyllä suunniteltu siten, että 120-senttinenkin pysyy itsestään kyydissä ilman, että kukaan pitää kiinni.)
On hyvä että edes jossain lapsille asetetaan tiukat rajat. Ja yrikset (tai säätiöt kuten eräs huvipuisto) saa määritellä omat toimintaperiaatteet. Kuitenkin jos tarkkaa 1-2 cm eroa perustellaan joustavuudella ja kuinka sitä on vaikea perustella miks toinen pääsee ja toinen ei, niin pitäisi tässä ottaa huomioon myös kengät ja hiusten/lakin korkeus. En ole koskaan nähnyt huvipuistossa että kenkiä olisi pitänyt ottaa pois.
Toisaalta hyvä vinkki vanhemmille. Tolppakengät vain kaikille kakaroille jalkaan huvipuistopäiväksi!
Vai että korkeapohjaiset kengät lapsille jalkaan huvipuistopäiväksi
Itse olen kai sen verran poikkeava tapaus, että olisin tuollaisessa tilanteessa valmis tinkimään lapseni huvitteluoikeudesta turvallisuuden sijasta vaikka pahan mielen uhallakin. Ipanat ehtii kyllä elämänsä aikana riekkua vaikka missä ja harvalle jää pysyviä henkisiä arpia, vaikka jollain huvipuistoreissulla joku vehje jäisikin kokematta.
Hyvä että edes jossain huvipuistossa laitetaan selvät rajat lapsille. Uskomattoman monessa perheessä rajoja niille millapettereille ei tunnu nykyisin olevan ollenkaan…
Minkä ihmeen takia noista pituusrajoista tarvitsee suuttua, kaikella todennäköisyydellä seuraavana kesänä se kersa on kasvanut jo sen verran, että pääsee kepeästi laitteeseen kuin laitteeseen. Vetävätköhän vanhemmat herneen nenuun siitäkin, jos jeminajessicalle ei myydä vielä 17-vuotiaana kaljaa, vaikka ihan kohta se olisikin luvallista.
Okei, kiitoksia vastauksista. Juuri sellaista tilannetta mietinkin, minkä mai otti esille, eli siis kaikkiin laitteisiin ei pääse huoltajankaan kanssa. Itselle kävi lapsena monta monituista kertaa tuollaisissa “yhden puomin” laitteissa sillä tavalla, että piti ihan oikeasti pitää itteään käsivoimilla kiinni siinä, kun olin niin hontelo (=pitkä ja superlaiha). Eli puomia ei vaan saanut vedettyä tarpeeksi tiukalle.
noi puomit on tosiaan kämänen turvasysteemi vaikka en koskaan pudonnu lintsillä nii joskus tuntu että meinaa, oli tosi pelottavaa
varsinki rainbowssa ja vuoristoradas meinasin sinkoutua ulos härveleistä.
luulisin et se vanhempi voi tarrautua siihen ipanaan josse meinaa sinkoutua laitteesta.
särkänniemessä pienenä jännäsin, että pääsenkö vauhtimatoon vai en, ku en ollu ihan tarpeeks pitkä (just joku 2 senttiä varmaan liian lyhyt). Äiti käski laittaa hatun päähän ja sillai, etten vedä sitä ihan tiukasti päätä myöten. Pääsin laitteeseen, voi olla, että mua ei ees mittautettu. Mutta, ku miettii..niin ei se vauhtimato nyt ainakaan tunnu mitenkään kauhean vaaralliselta. Ei siinä voi ees tippua…vai voiko?
Mun serkku yritti joskus 90-luvulla päästä Gröna Lundissa “isojen laitteisiin” tolppakenkien kanssa. Mut siellä oltiinkin tarkkana, eikä päästetty (mitattiin ilman kenkiä). Ihan hyvä; itsekin pitkänä ja tosi laihana olin ihan paniikissa, kun tuntui, että luiskahdan pois kyydistä..