Se EI ole henkilötunnus! Päivän uutispommi!
Työskentelen pankin asiakaspalvelussa. Asiakkaan soittaessa ja esittäessä asiansa tiedustelin henkilötunnusta. Asiakas kertoi syntymäaikansa ppkkvv-muodossa. Ystävällisesti tiedustelin vielä loppuosaa, jolloin asiakas räjähti puhelimessa. Hän halusi “sen viimeisen kerran” sanoa, että se ppkkvv-xxxx EI ole henkilötunnus, VAAN se on sosiaaliturvatunnus! Itseni hilliten kiitin asiakasta tästä uudesta tiedosta ja tiedustelin hänen sosiaaliturvatunnustaan, jonka hän vastahakoisesti kertoi ja saimme selvitettyä hänen ongelmansa. Teki mieli kysyä asiakkaalta, että onko nyt väestörekisterikin väärässä, kun kutsuu tuota maagista 11-merkkistä koodia henkilötunnukseksi…
T:Saana
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Ei vanha koira uutta opi. Tosin sosiaaliturvatunnus terminä vaihdettiin näköjään henkilötunnukseksi jo vuonna 1971, joten luulisi, että ihmisten tietojen päivityksessä (kansankielessäkin) olisi reilussa 35 vuodessa tapahtunut päivitystä. Mutta kun ei niin ei.
“Alun perin tunnuksen nimi oli työeläkekortin numero ja sen antoi vuosina 1962-1972 Eläketurvakeskus (ETK). Tunnus otettiin laajamittaiseen käyttöön lakisääteisen sairausvakuutuksen käyttöönoton yhteydessä 1.4.1964. Myöhemmin, vuosina 1964-1970, tunnuksia antoi myös Kansaneläkelaitos (KELA) ja nimi muuttui sosiaaliturvatunnukseksi (sotu). Vuoden 1971 alusta, kun Väestörekisterikeskus (VRK) siirtyi atk-pohjaiseen väestörekisteriin, tunnuksen nimi on ollut henkilötunnus. “
Hoh, koomista, itse kun olen päässyt näpäyttämään päinvastoin - että se on nykyään henkilötunnus, ei sosiaaliturvatunnus
Tuotakin termiä näkee vielä satunnaisesti, viimeksi viime syksynä täytin yhtä lomaketta (ei kuitenkaan minkään virallisen tahon) jossa kysyttiin sosiaaliturvatunnusta…
olen sanaton…
Täytyy tunnustaa, että tämä henkilötunnus vs. sotu oli mulle ihan uutta….
Mä olen aina puhunut sotusta vaikka en ollut vielä edes syntynyt, kun henkilötunnus tuli nimeksi.
Mutta mielestäni soppaa hämmentää kyllä se, että on useampia paikkoja, joissa kysytään syntymäaikaa ja kun on ilmoittanut päivän, kuukauden ja vuoden , niin aspa närkästyneellä äänellä kysyy sitä “loppuosaa”. Sitä siis en tajua, että jos kysytään syntymäaikaa, niin miksi asiakkaan siitä pitäisi tajuta, että tarvitaan hetun loppuosa myös…
Albin kanssa samaa mieltä! Syntymäaika EI ole yhtä kuin hetu tai sotu tai ihan mikä hyvänsä mihin tarvitaan “se loppuosa”… Jos kysytään syntymäaikaa, minä ainakin sanon sitten vain ja ainoastaan sen syntymäajan!
Henkilötunnus on puhekielessä SOTU. On mielestäni ymmärrettävää että se menee sekaisin. Mutta se, että asiakas ryhtyy rähjäämään asiakaspalvelijalle puhelimessa, on asiatonta ja typerää. Sympatiani ovat asiakaspalvelijan puolella.
Siis sehän on henkilöturvatunnus. Tai parhaassa tapauksessa henkilöllisyysturvatunnus… Jos ei haluta / tarvita loppuosaa niin sanotaan “syntymäaika, pelkkä alkuosa riittää”. Nämä siis ihan käytännössä kuultuja tulkintoja…
Se on sitten eri juttu, että joissain paikoissa tuntuu olevan käytäntönä kysyä ensin se syntymäaika ja sitten erikseen loppuosa. Näissä tapauksissa ei kyllä koskaan ole oltu närkästyneitä tms. vaan nimenomaan jäänyt tuntuma, että ovat halunneetkin ensin sen pelkän synt.ajan. Mahdollisesti sen takia, että sen varmemmin saa kerralla? Tai hakevat tiedot synt.ajalla esiin ja tsekkaavat haun jälkeen loppuosan täsmäämisen?
pikkurouva sanoi 5/6/2008
“Siis sehän on henkilöturvatunnus. Tai parhaassa tapauksessa henkilöllisyysturvatunnus”
Kyllä se on pelkkä henkilötunnus.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930886
Minuakin ärsyttää, kun kysyvät ensin syntymäaikaa ja sitten loppuosaa. Kun vain joskus muistaisi sanoa sen syntymäajan loppuosan uudelleen
Monesti piruuttani luettelen syntymäajankin tyyliin “toukokuun 5. päivä 1974″. Jos haluaa hetua, niin kysyköön hetua, …tana.
Edellisten kirjoittajien kanssa täysin samaa mieltä. Itseänikin ärsyttää kun kysytään syntymäaikaa ja sitten kun sen kerron niin ollaan ihan hiljaa ja odotetaan sitä loppuosaa. Puhelimessa efekti korostuu kun ei näe sen aspan naamaa ja ei tiedä odottaako se loppuosaa vai näppäileekö juuri koneelle sitä syntymäaikaa.
Työskentelen puhelinaspassa, ja minua ärsyttävät nuoret, jotka käyttävät HeTusta nimeä “henkkarit”.
Keskustelu voi mennä seuraavaan tapaan:
Minä: “Saisinko asiakastunnuksenne”.
Asiakas: “En muista, mut löytyy varmaan mun henkkareilla.”
Minä: ” Henkilötunnuksella kyllä löytyy”.
Välillä tekisi mieli kysyä, että haluatko tulla sieltä Utsjoelta tänne Etelä-Suomeen näyttämään sen henkilöllisyystodistuksen.
Itsekin olen vielä nuori ja tiedän, että tuo ei ole iso asia, mutta silti se vain sorahtaa välillä korvaan.
Myös ärsyttää se, että jos kysyn henkilötunnusta, niin annetaan vain loppuosa: “-123A”. Useammalla ihmisellä voi olla sama loppuosa, joten en minä niitä asiakastietoja pelkällä loppuosalla löydä.
Löytyihän täältä tästäkin tarina, kun tarpeeksi kauan etsiskeli..
Itse olen kommentoijein kanssa samoilla linjoilla. Opiskelijana saa käydä kaikenlaisissa virastoissa (mm. KeLa, työkkäri, YTHS etc.) ja monesti niissä kysytään aluksi syntymäaikaa..
Ja sitten ihmetellään, kun siitä puuttuu se “loppuosa” ja kysytään sitä vielä erikseen..
(eikä todellakaan selvyyden takia vaan koko numerosarja näppäillään vasta, kun se on kokonaan saatu)..
Ehkä olen vähän naivi, kun luulen, että asiakaspalvelija oikeasti haluaa sen tiedon, mitä kysyy.
Kun multa kysytään syntymäaikaa, annan sen mielelläni muodossa tammikuun kuudes tuhatyhdeksänsataaseitsemänkymmentäkaksi. Sitten, jos kysytään “loppuosaa”, vastaan muodossa kello seitsemäntoista kolmekymmentäkahdeksan. Yleensä tässä vaiheessa aasi-palvelija ymmärtää virheensä ja käyttää “hyvempää suomea” jatkossa.