“Selvinpäin”
Pienen tovin kassatätinä ruokakaupassa viihtyneenä törmäsin eräs aamu kymmenen aikoihin varsin miellyttävään asiakkaaseen. Noin 25v mies, selvästi aivan sekaisin joko alkoholista tai viinasta, tuli kassalleni siideritölkki kädessä.
Asiallisesti totesin että “emme taida nyt myydä tätä teille”.
Tätä seurasi “S**TANAN H**RA, ET OO TAINNU IKINÄ SAADA MUNAA. KUTSUKAA VAIKKA KYTÄT JA PUHALLUTTAKAA MUT, EN VARMASTI OO OTTANU YHTÄÄN MITÄÄN!” -huutelu.
Juu… selvinpäin toki.
T:nunnulix
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Kyllä se viinakin aivan samaa alkoholia sisältää.
Heh, ihan pistämätön logiikka tuo: että kun on kerran saanut munaa, niin sittenhän sitä yhtäkkiä tekee ihan mitä vaan - siinäkö toivossa, että saisi joskus lisää?
“alkoholin tai viinan”
Pikemminkin pistämätön logiikka että jos ei ole koskaan saanut munaa on huora…
Jos se sattumalta olisikin ollut selvinpäin liikkeellä oleva sairas tai vammainen ihminen, jolla vain sattuu olemaan palautuskoneeseen menevä siideripullo kädessään ja tasapainohäiriöitä, niin ei silti tarvitse rähjäämällä asiaansa selvittää. Kuvauksesta puuttuu tuoksuhavainto, mutta varmaankin myös se viittasi humalatilan suuntaan?
toi, mua just pelottaa omassa asiakaspalvelutyössä, kun ei oo vielä kokemusta humalaisista ihmisistä, että jos jollakin on joku vamma/rajoitteisuus etten menis sit sellasta sekottamaan alkoholia nauttineeseen
Tutulle kävi kerran tuollaisessa tilanteessa hieman nolosti. Kassalle oli tullut mies, joka oli ostamassa 6-packin ja pussin jotain karkkia. Sanoi, että se vaikutti ihan humalaiselta, mutta ei haissut kylläkään paljoa viinalle. Oli sitten todennut tälle miehelle, että karkit voinmyydä, mutta oluet jää kauppaan. Mies oli ensin kamalan huudon jälkeen onnistunut sanomaan, että on diabeetikko ja verensokeri on kovin alhainen, jonka vuoksi saattaa vaikuttaa kummalliselta. No näin oli sitten ollutkin, rannekkeet ja kaikki. Mutta mistä noista voi ikinä tietää.
Siinä vaiheessa kun myyjää, tarjoilijaa tai ketätahansa henkilökuntaan kuuluvaa kutsutaan iloluontoiseksi naisihmiseksi pannaan peli poikki.
Oli aasiakas kännissä, pilvessä, sairas tai vain pahalla mielellä.
Omaisellani on MS-tauti. Hän vaikuttaa aina humalaiselta vaikka olisi selvin päin, hoipertelee ja tärisee, puhuu epäselvästi. Ikävä kyllä tämä vaikuttaa asiakaspalveluun varsin negatiivisesti, eivät tiedä mikä tauti on kyseessä eivätkä ole olleet monessakaan paikkaa empaattisia.
Että ottakaa asiakaspalvelijat oikeasti selvää asioista JA kuunnelkaa tosissaan niitä mukana kulkevia omaisiakin - voi nimittäin olla ikävä päätös mukavalle illalle kun luullaan humalaiseksi kuolemansairasta ihmistä.
Mutta ikävää kyllä useimmiten se on vain humalainen joka viinan tuskissaan kieltää asian…
Omainen, en todellakaan usko että asiakaspalvelijoilla on velvollisuus “ottaa selvää asioista”, ts. tietää/tunnistaa kaikkien maailman sairauksien oireet ja vielä pystyä yhdellä silmäyksellä näkemään onko asiakkaalla jokin näistä sairauksista vai onko se humalassa. Lääkärit on asia erikseen, eikä nekään muuten ymmärtääkseni ihan sekunnissa pysty potilaan tilaa määrittelemään… Valitettava tosiasia on se, että asiakas on PALJON useammin humalainen kuin MS- tai muunkaan taudin edustaja, joten ymmärtänet miksi ensimmäisenä oletuksena on useimmiten tuo humala jos asiakkaan tila todellakin siltä vaikuttaa.
Ja huorittelua ei sitten tarvi hymyillen sietää keneltäkään, ei humalaiselta eikä minkään sortin sairaalta.
Omainen, MS-tautiin ei kuole.
Hoiperrellen ja Omainen:
Miksi ihmeessä tarvii joka väliin lykätä noita “mitäjosonkinsairas” juttuja…
Eiköhän toi s**tana huorittelu nyt sen jo paljastanut minkä “alan” ihmisestä oli kyse.
Vai kuuluuko huorittelu esim. MS-taudin oireisiin?
Näihin olis hyvä heittää aina joku Tourette-seivi.
“Omainen, MS-tautiin ei kuole.”
Ööö…kuolee. Ehkä nykyään pystytään tautia hidastamaan paremmin, mutta olipas huvittavasti sanottu…
Make, kuten sanoin: ei tarvitse rähjäämällä asiaansa selvittää vaikka olisi millainen sairas tai vammainen.
Sitä paitsi myös täysi-ikäiset CP-vammaiset voivat vetää lärvit niin halutessaan. Samoin diabeetikot, joille viinan kanssa läträäminen on aina hengenvaarallista. MS-tauti ei ole mikään este alkoholismin kehittämiselle jne.
Kaikilta voi ja pitää vaatia käytöstapoja. Häirikkö on häirikko vaikka sillä olisi millainen nippu diagnooseja takataskussa.
mä laitoin ihan sen takia itse tuon “mitä jos onkin sairas” - jutun, koska koen sen tilanteen tosi epämiellyttävänä jotenkin jos menen epäilemään jotain asiakasta kännissä olevaksi ja onkin joku sairaus vaan. se riippuu ihan jokaisesta henk. koht. miten asian kokee , mutta kaipasin vaan vinkkejä miten asia pitäisi ottaa siihen halusin vaan neuvoja.
Suosittelen myymään sen siiderin tai six-packin vaikka olisi kuinka jurrissa. Pääsee helpommalla, eikä se ole toisten ihmisten homma määräillä aikuisten juomisesta vaikka olisi kuinka vahingollista toisella, vaikka laki näin määrääkin.
Toi kuulostaa hyvältä idealta siihen asti kun siitä jää kiinni, tai saa samat ihmiset aina ihan hirveessä kunnossa narisemaan juotavaa “kun viimeksikin myit”.
Joo ja muutenkin siitä lain rikkomisesta (jos tietty sattuu jäämään kiinni) sai markka-aikana tonnin sakon. Ja sehän tulee myyjälle, ei kaupalle. Tosin en tiedä, mikä nykyisin on käytäntö joten elekää ristiinnaulitko jos tämä ei enää ole voimassa
Mutta silloin historiassa mulla ei ainakaan olis ollut löysää tuon vertaa…
Jos on joku sairaus, sen voi varmaankin ihan asiallisesti todeta, johon myyjä voi sitten pahoitella väärinkäsitystä ja myyntitilanne jatkuu normaalisti.
Ei paranna uskottavuutta se huutaminen. Vai ovatko nämä sitä ihmistyyppiä, joka ajattelee että kovimmin huutava on eniten oikeassa?
Kyllähän noita väärinkäsityksiä sattuu. Kerran bussissa bussikuski luuli sokeaa humalaiseksi, ilmeisesti siksi että hänellä silmät vähän oudon näköiset sokeuden takia. Kuski pyysi kyllä anteeksi kun asian oikea laita tuli ilmi.