Heh, hauskasti kirjotettu… Ja komppaan kyllä täysin kirjottajaa. Ok, onhan noitakin ihan suht siedettäviä tapauksia, mutta erittäin harvassa. Yhdyn vielä tohon loppuun, voimia virkavallalle ja muille työnsä puolesta deekuja sietävälle..!!

Tämä oli kyllä aika hauska .

Huh mitä porukkaa nuo puistokemistit sun muut lotraajat.

Ilmeikkäästi sanailtua tarinointia! Tulen uudelleen lukemaan.

Yksi elämäni ihanimmista työvuoroista päättyi siihen, että vakispurgumme kusi einestiskillemme. Nim.m. As.pal.ei.enää.

opin edellisessä työpaikassani ”tuntemaan” kaikki (pikku)kaupunkimme spuget: voi jösses mitä porukkaa! ja niihin samoihin naamoihin törmää _aina_ kun on kaupungilla… voisiko niitä edes kierrättää kaupunkien välillä, ettei aina tarvitsisi samoja naamoja nähdä??

Ajat muuttuvat. Neljännesvuosisata sitten Helsingin Torkkelinmäen vakispurgut olivat enimmäkseen harmittomia ja kohteliaita. Ei mitään ”markka tai tulee turpaan” -juttua tai ”paa pari markkaa hernesoppaan” -huttua vaan lakki päästä ja rehellinen kysymys ”Olisiko herralla antaa muutama lantti että saisi illaksi vineton kaupasta?”. No, se on mennyttä aikaa…

”Kuinka pahasti ammatti- ja tapajuopolla, uraa takana väh. 15 vuotta, viiraa päässä, että se kuvittelee todella jonkun uskovan, että hän on esim. yritysjohtaja (tai yleensäkään töissä missään)?” Joo, samaa mieltä olen teidän kanssanne, mutta usein tällaiset tapaukset ovat niitä surkean kohtalon omaavia joilta on ehkä mennyt itsestäänriippumattomista syistä alta hyvä työpaikka, tullut avioero tai jotain muuta maailmaa mullistavaa on kenties tapahtunut. Tuskin kukaan on itse siihen jamaan itseään halusta ajanut. Ovat ehkä olleet toimitusjohtajia tms. ja vielä sopivalla hetkellä kuvittelevat olevansa vieläkin. Silti en puolustele heidän ala-arvoista käytöstään millään tavalla! Sääliksi käy kyllä kovin.

Välillä kismittää maksaa veroja kun tietää mihin osa niistäkin rahoista menee…

”Ok, alkoholismi on sairaus…”

No ei se kylläkään ole.

Kyllä se vaan on. Yksi yleisimmistä päihderiippuvuuksien muodoista ja pitemmällä tähtäimellä hengenvaarallinen.

^Ärsyttää: ”usein tällaiset tapaukset ovat niitä surkean kohtalon omaavia joilta on ehkä mennyt itsestäänriippumattomista syistä alta hyvä työpaikka, tullut avioero tai jotain muuta maailmaa mullistavaa on kenties tapahtunut”

Kumma vaan, että jokainen koskaan eronnut, työpaikan menettänyt tai vaikka sairastunut (itsekin kokenut näistä kaksi kolmesta ja edelleen päihteetön ja työssäkäyvä) ei majoitu metsiköissä, oksentele ratikkapysäkillä tenupäissään ja riehu kaupoissa. Ei se pelkkä kohtalo kaikkea selitä, kyllä siinä on aika lailla omaa myötävaikutusta mukana. Syöpä on sairaus, sitä ei voi valita, mutta sen voi, että tarttuuko siihen pulloon vai ei.

Se on kyllä totta, että kun tuohon spugemaailmaan tarpeeksi syvälle itsensä järjestää, niin sieltä ulospääsy onkin sitten lähes mahdotonta ilman ulkopuolista apua. Riittävän pahasti kun aivonsa marinoi kemikaaleilla, niin ei se järkevä ajatus enää hirveästi luista..

Toiveajattelua? -nimimerkki on ihan oikeassa. Ennen ei puistokemistejä tarvinnut pelätä, päinvastoin. Kovin suojelevia olivat pikku-muumiota kohtaan. Nykyajan sekakäyttäjä-spuget sensijaan ovat hirveän arvaamattomia. Aikuisen miehenkin kimppuun käyvät, kun ”ei v-u yhtä euroa voi v-u antaa v-u”.

Nuoret spuget on pelottavimpia, varmaankin just siks, että niiden veressä rullaa se kiva viinaa ja piriä -cocktail. Vanhemmat on, jopa jossain ratikkapysäkillä, useimmin niitä mukavampia, jotka vielä ilahtuvat ikihyviksi, jos saavat pyytämänsä tupakan.

Mutta toivoisin tosiaan, että amfetamiini lakkaisi olemasta, se on tosiaan ulkopuolisten kannalta paha sekoitus viinan kanssa (ja usein vielä yhdistettynä siihen, ettei ole syöty kunnolla herraties koska -> sokerivajariaggressiivisus vielä päälle).

En itsekään kassalla oikein kestä niitä hajuja. Aiemmassa työpaikassa oli tosin yksi duunari-vakioasiakaskin, jonka tunnistin hajusta ennen kuin näin. Sitten vaan toivomaan, että seuraava asiakas ostaa tuoretta basilikaa (tuoksuu voimakkaasti), niin päivä oli pelastettu..

On niillä spurguillakin oikeus käydä kaupassa ja elää tässä maailmassa. Jos noin paljon kuvottaa niin kannattais ehkä pitää pieni reality-check -palaveri itsensä kanssa. On niitä pahempiakin asioita maailmassa.

Ja sen takia ne on niin hankalia kun ovat tottuneet siihen että jokapaikassa katsotaan kieroon ja halveksutaan.

juho, taidat olla melkoinen kukkahattutäti ja ylisuvaitsevainen. Eli juuri sellainen mistä tämäkin yhteiskunta tällä hetkin kärsii.. Kaikki pitäisi sulattaa ja niellä purematta. Juu ei onnistu itseltä eikä monelta muultakaan, mutta hyvää jatkoa vain sinulle valitsemallasi suvaitsevaisuuden tiellä.

Kirjoittajalle:
Luuletko että ”spurgut” ovat saaneet monta vaihtoehtoa elämälleen, ja ihan vapaaehtoisesti valinneet sen tien, millä nyt kulkevat? Uskon todellakin, että he vaihtaisivat paikkoja kenen tahansa terveen, asunnollisen, tasapainoisen ihmisen kanssa. Vaikkapa sinun kanssa. Kodittomaksi alkoholistiksi päädytään epäonnisten sattumusten kautta. Hän on ollut samanlainen pieni vauva kuin sinäkin aikoinaan, kunnes ympäristö on tehnyt tepposiaan.

Jos yhdistetään elämän huonot lähtökohdat (hajanainen perhe, ehkä alkoholiongelmaa, köyhyyttä), epäonnistumiset sosiaalisessa maailmassa (työttömyys, kouluttautumattomuus, huono-onniset ihmissuhteet) ja taloudellinen epävakaisuus, on luonnollisesti suurentunut riski alkoholisoitua. Se on tavallaan itsemurha, luovuttaminen, kun on iskenyt ajatus ”vaikka teen kaikkeni, tilanne ei parane.”

Yllättävän moni ”spurgu” on 90-luvun laman aikana kovasta työstä huolimatta joutunut saattamaan firmansa konkurssiin, alkoholi on maistunut masennukseen (surullista kyllä, muuta apua ei aina ole tarjolla), alkoholi tuo luonnollisesti ongelmia ja lopulta vaimo kyllästyy, perhe jättää ja asunto saattaa mennä alta.

Jos ainoat kaverit ovat alkoholisoituneita työttömiä, on hyvin vaikea muistaa itsekuri ja -kunnioitus. Toiset selviävät paineesta, mutta kaikki eivät ole yhtä vahvoja.

Jos jutun kirjoittaja on itse päässyt elämässä helpolla, taloudelliset ongelmat ovat tuntemattomia eikä ole tavannut lähiympäristössä alkoholi- tai mielenterveysongelmaista ihmistä, ymmärrän kyllä kantasi. Eihän pahanhajuiset ihmiset ole kivoimpia asiakkaita, minunkaan mielestä. Mutta he ovat silti ihmisiä, kuten kukkahattutäti sanoi. Ihmisiä, jotka ovat kohdanneet vastoinkäymisiä ja langenneet heikkouksiinsa.

Asiakaspalvelussa törmää ikäviin asiakkaisiin, täytyy olla tilanteen tasalla ja huolehtia omasta ja muiden asiakkaiden turvallisuudesta, mutta aika provosoivasti väheksyit yhtä asiakasryhmää. Itse selviän näiden ”laitapuolen kulkijoiden” kanssa ihan kivasti, puhun heille kuin muillekin, hymyilen ja olen ystävällinen. Yllättävän usein tämä ”spurgu” on juuri se yksi kymmenestä, joka sanoo ”kiitos hei” lähtiessään. Tsemppiä kuitenkin työhösi, tarkistele asenteitasi…

^ ”kukkahattutäti ja ylisuvaitsevainen”, kumpaakin samaan aikaan, mielenkiintoista..

Oikeassa juho siinä mielessä on, että ihmisiä ne laitapuolenkulkijatkin ovat. Joillakin ihmisillä nyt vaan menee välillä vähän huonommin ja siihen kurjuuteen on helppo sitten jumittua, tai ainakin vaatii melkoisesti sisua nousta sieltä paskasta joskus ylöspäin.

Ihmisten asenteethan siinä vaikuttaa myös aika paljon, eli se spitaalisena kohtelu nyt ei ainakaan helpota sitä pohjamudissa rypemistä.

Tietenkään ei tarvitse huonoa käytöstä hyväksyä keneltäkään, mutta lähtökohtaisesti IMO inhimillinen kohtelu kuuluu kaikille, oli sitten päällä puistokemistin univormu tai minkkiturkki.

Kaupoilla on valta valita asiakkaansa joten spurgut vois käännyttää suoraan pääovelta ulos, kuten tehdään ainakin meidän paikallisessa kauppakeskuksessa. Tai jos tulevat uhoomaan niin pieni koulutus takahuoneessa auttaa, ei tule toista kertaa. Siihen että spurguksi muka joutuu on puutaheinää, suurin osa spurguista on sitä työtävieroksuvaa sorttia jotka mieluummin on karenssissa kuin menevät kursseille. Jostain syystä kyllä spurgujen määrä on vähennyt, liekö halpa viina auttanut karsimisessa.

voi hyvänen aika. kyllä sen nyt kaikki tietävät, että spugetkin ovat ihmisiä. ne nyt vaan sattuu olemaan paikoitellen erittäin hankala ja aggressiivinen ‘asiakas’ryhmä (harvoin ne mitään ostaa, joko vaan pyörivät tai pöllivät).
se, että jollain ranta-anterolla on lama-aikoina ollut hankalaa, ei ole myyjän vika. silti olemme heidän kanssaan tekemisissä jopa siihen pisteeseen, että tulee katkeraa puukkoa kylkeen, useimmiten vieläpä olemme täysin asiallisia ja kohtelemme kuin muitakin asiakkaita.
mitä vittua, kirjoittajan, eli rehellisen veronmaksajanko tässä pitäisi anteeksi pyytää?!
itsepähän olette nuo kapitalistit valtaan äänestäneet, huolehtikoon jokainen siis itsestään ja toimeentulostaan.

Mukava nähdä että joku vihaa työtään enemmän kuin minä…

aikuisena ihminen on vastuussa omista teoistaan, turha on syytellä olosuhteita. Asia on erikseen kuinka hankalaa tai helppoa on pysyä erossa viinasta, mutta kyllä se on se oma käsi joka tarttuu pulloon…

Heikot sortuu elon tiellä.

Viimekädessä se tosiaan on ihmisen oma tyhmyys/viisaus joka päättää, eikä olosuhteiden summa. Jos ei lohtua löydä muualta kuin pullosta tai pillereistä, niin voisi raadollisesti sanoa että omapahan on ongelma sitten. Ja typeryys.
Varmasti jokainen pidemmän linjan spuge on jossain vaiheessa elämäänsä miettinyt, että nyt taidan mennä aika lujaa alas pyllymäkeä. Ja monella tuntuu jääneen sitten vaan sille ajatuksen tasolle tämä. Ikäväähän se on.

nuo idiootit jotka puolustelevat spurguja on niitä jotka eivät niiden kans ole koskaan ollu tekemisissä!!! vittu, se on oma valinta! suurin osa niistä viihtyy just tuollasena kännisenä paskana, jonka ei tarvitse ottaa vastuuta mistään. kaikki maksetaan valmiiksi, ja aina on hyvä fiilis päällä kun on kännissä.
kännisten ainainen valitus on vain sitä että haluavat itselleen huomiota. ne ei oikeasti halua tehdä mitään muutoksia elämäänsä. muutenhan sen olisivatkin tehneet. koska apua saa jos ihminen haluaa. kun ihmisellä toimii se tapa elää ja olla, niin ei se sitä ala vaihtamaan.
maailmanparantajat: älkööt vaivautuko vastaamaan tai kommentoimaan tähän.

Alkuperäinen kirjoittaja kertoo, että kohtelee myös näitä ranta-anteroja asiallisesti ja ystävällisesti, mikäli HE myös käyttäytyvät samoin. Kyllä monelta voi aspahymy hyytyä, kun tenukeppi alkaa rähjätä. Hymyt ja päähän taputtelet eivät enää auta, kun toinen on selkeästi agressiivinen. Elämä ei ole niin mustavalkoista. Pelkääminen on normaalia ja jos toinen käyttäytyy uhkaavasti, ei paljon empatiaa heru ”elämän kaltoin kohtelemalle kulkurille”. Toisen vuosikurssin hyvin emppis sosionomi-opiskelija voi tulla kokeilemaan millon vaan.

Tämä on jo kyllä trollille vastaamista, mutta menköön:

”Kaupoilla on valta valita asiakkaansa joten spurgut vois käännyttää suoraan pääovelta ulos, kuten tehdään ainakin meidän paikallisessa kauppakeskuksessa.”

Kaupat voivat ainoastaan valita kenelle myyvät ja syy ei saa olla syrjivä. Pääovelta käännyttäminen ei sallittua ole, ellei ko. henkilöstä tiedetä etukäteen hänen aiheuttavan harmia/häiriötä (esim. juuri aikaisemmin tiloista poistettu).

”Tai jos tulevat uhoomaan niin pieni koulutus takahuoneessa auttaa, ei tule toista kertaa.”

Ja milläköhän se sinne takahuoneeseen päätyy? Ei ainakaan vapaaehtoisesti, olettaisin. Entä mitä tämän koulutus pitää sisällään?

Terveisiä tosiaan vaan näille steissin ihanille elämäntaiteilijoille, innolla odotan taas huomista perjantai-iltavuoroa, oikea työnteko jää aina vähemmälle, kun näitä puisto(tai tässä tapauksessa asema)kemistejä saa vahtia, ettei yksikään kuse nurkkiin tai dokaa Fairypulloa nurkan takana maksamatta.
On näissäkin niitä asiallisia tapauksia, osa on oikein mukaviakin, mutta kun aletaan puhua näistä viinapäissään ördäävistä, aggressiivisista luusereista, jotka ovat valmiita hakkaamaan myyjän päästäkseen lämpimään paikkaan yöksi tai pariksi, ei täältä päästä lähde kyllä mitään sääliä. Voisin minäkin täällä itkeä, miten maailma potkii päähän ja herrat rikastuvat ja lihovat eikä isi halannut pienenä tarpeeksi, ja ottaa siitä tekosyyn jäädä kotiin makaamaan ja nuuskimaan liimaa sossun rahoilla, jos haluaisin, mutta sen verran löytyy jumalauta itsekunnioitusta ja -kuria, että en alennu turvonneeksi, kusenhajuiseksi spurguämmäksi, joka kuljettaa haisevan takkinsa alla liimapuikkoa kotiin saadakseen halvemmat tujaukset.

Lewis sanoi 21/11/2008
Terveisiä tosiaan vaan näille steissin ihanille elämäntaiteilijoille, innolla odotan taas huomista perjantai-iltavuoroa, oikea työnteko jää aina vähemmälle, kun näitä puisto(tai tässä tapauksessa asema)kemistejä saa vahtia, ettei yksikään kuse nurkkiin tai dokaa Fairypulloa nurkan takana maksamatta.
On näissäkin niitä asiallisia tapauksia, osa on oikein mukaviakin, mutta kun aletaan puhua näistä viinapäissään ördäävistä, aggressiivisista luusereista, jotka ovat valmiita hakkaamaan myyjän päästäkseen lämpimään paikkaan yöksi tai pariksi, ei täältä päästä lähde kyllä mitään sääliä. Voisin minäkin täällä itkeä, miten maailma potkii päähän ja herrat rikastuvat ja lihovat eikä isi halannut pienenä tarpeeksi, ja ottaa siitä tekosyyn jäädä kotiin makaamaan ja nuuskimaan liimaa sossun rahoilla, jos haluaisin, mutta sen verran löytyy jumalauta itsekunnioitusta ja -kuria, että en alennu turvonneeksi, kusenhajuiseksi spurguämmäksi, joka kuljettaa haisevan takkinsa alla liimapuikkoa kotiin saadakseen halvemmat tujaukset.

———–
Jep. Aamen.

Tämä on taas niitä kummallisia ilmiöitä mitä Suomessa katsotaan hiljaa hyväksyen. On se jännä ettei näihin alkoholisoituneisiin ”joita ympäristö on kohdellut niin kaltoin että on ajauduttu huonoille teille” juurikaan näe muissa maissa, tai jos näkee niin vähemmissä määrin tai sitten jossain todella syrjässä.

Asun itse USA:ssa ja tokihan täälläkin näkee suurissa kaupungeissa joskus kodittomia, mutta eivät he silti ole niitä kännissä örveltäviä ja pahalta haisevia spurguja mitä Suomessa notkuu kaupunkien keskustoissa. Omalla lähiostarillani, missä on iso ruokakauppa, viinakauppa ja kaljakauppa ja pari pikaruokaravintolaa, en ole KOSKAAN nähnyt yhtään spurgua.

Kuinka moni suomalainen voi sanoa samaa?

”Kuinka moni suomalainen voi sanoa samaa?”

Ei varmaan ainutkaan, täällä kun sosiaalitoimistosta saa aika paljon kuukaudessa rahaa ja sillä kyllä juo pullon jos toisenkin.

Se on aivan huuhaata ettei muka Yhdysvalloissa olisi kodittomuutta. Koska yhteiskunnan turvaverkkoa eli mm. sosiaalitoimistoa ei ole, työttömäksi jouduttuaan ei tarvitse olla juoppo joutuakseen kadulle. Sekin riittää ettei ole kavereita tai sukua jeesaamassa kun jää työttömäksi. Myös working poor-ilmiö lienee monille tuttu – vaikka töitä paiskisi kuinka, sairauden sattuessa kohdalle voi käydä niin että se vähäkin omaisuus menee kun ei enää jaksa käydä töissä. Ja taas on kodittomuus edessä pahimmassa tapauksessa.

Teen itse sosiaalialan työtä jossa näen myös laitapuolenkulkijoita. Heistä (eritoten nuorista pirinisteistä) löytyy paljon sellaisia, jotka ovat eläneet päihdeperheessä ja sitten teini-iässä alkaneet itsekin käyttää jos jonkinlaisia aineita. Elämän eväät eivät ole olleet kummoiset, ja aika moni jää samaan jamaan mitä ovat nähneet pienestä pitäen. Toisaalta pohjalle pääsee kyllä ihan menestynytkin ihminen kun tarpeeksi paljon ja pitkään leikkii päihteillä. Eikä kaikista päihdeperheen lapsista tule tietenkään narkkeja.

En niputtaisi kaikkia päihdeongelmaisia samaan kastiin, osa on osansa valinnut hyvistä kasvuolosuhteista huolimatta ja toiset ovat sitten esimerkiksi hoitamattomien mielenterveysongelmien vuoksi kadulla. Kukaan ei hae hoitoon jos itse ei halua, ja psykoottisena apua tuskin ymmärtää enää hakea.

Olen heittänyt toimistosta ulos riekkuvia päihteiden käyttäjiä – jos ei osaa käyttäytyä niin sitten pitää pysyä poissa. Päihteiden käyttäjät eivät ole mitään langenneita enkeleitä joita pitää taputtaa päälaelle, vaan moni osaa myös manipuloida ja uhkailla saadakseen mitä haluaa. Se ei poista sitä tosiasiaa, että hekin ovat ihmisiä ja toivon että heille on palveluita (katko yms.) olemassa. Pohjalta ei ainakaan pääse koskaan, jos siihen halukkaille ei ole tarjolla tukea. Pitkän juomisputken lopettaminen ilman lääkitystä saattaa tappaa, joten lopettaminenkaan ei ole vain halusta kiinni tietyn vaiheen jälkeen. Huumeiden koukuttavuudesta puhumattakaan.

JATKUU EDELLISESTÄ TEKSTISTÄ
Jos juopon ihmisoikeudet eivät kiinnosta, kannattaa kiinnostua omistaan. Minä en haluaisi elää yhteiskunnassa jossa osa on niin pohjalla ja ilman mitään tukia että voi samaan hintaan pistää jonkun vaikka hengiltä.

Ylipäänsä joskus tuntuu näitä juttuja lukiessa, että kärkkäimpiä ovat mielipiteissään (kumpaankin suuntaan) ne joilla ei ole kokemusta asiasta. Asiat eivät ole mustavalkoisia tyyliin juopporessu vs. vaarallinen yhteiskunnan vihollinen, vaan jokaisen päihteidenkäyttäjän tarina on omansa. Kusipäitä löytyy (ja juomalla se piirre senkun lisääntyy) ja toisaalta taas niitä jotka häpeävät olemassaoloaan eivätkä tekisi pahaa kärpäsellekään. Karu tosiasia on kuitenkin se, että pitkälle edennyt päihdeongelma (eritoten mm. mainitut pirinistit) tarkoittaa hyvin usein riehumista, väkivaltaa ja vaaraa ulkopuolisille. Kaupan myyjän pitää pitää huoli omasta ja muiden asiakkaiden turvallisuudesta => häirikkö pihalle. Ei se päihdeongelma sillä ratkea että saa mennä ärrälle ördäämään… Sehän ei poista hyvää kohtelua niille, jotka käyttäytyvät hyvin. Siitä hajusta ei nauti kukaan, vaikka työni puolesta kestänkin sitä enemmän kuin kaupan myyjät. Oma valinta, joten en valita.

On se kumma juttu, että kaikenmaailman alkoholisteja, narkkareita, ja liimanhaistelijoita pitäisi loputtomiin ymmärtää ja sääliä. Itsenhän he ovat tilanteeseensa syyllisiä!

Ei minunkaan isäni ole ikinä mikään spurgu ollut vaikka oli avioton lapsi jonka oma äiti hylkäsi, ja sukulaiset halveksivat…! Hänet oli 15-vuotiaana ajettu pois ottoperheestään maailmalle elättämään – ja vielä tyhjin käsin… Nyt hän asuu omakotitalossaan, ja viettää rauhallisia ja onnellisia vanhuudenpäiviä äitini ja veljeni kanssa. Eikä käytä päihteitä!

Jos näiden myötätuntoisten omassa lähisuvussa olisi näitä päihteitten, liimojen, ja tinnerien väärinkäyttäjiä, niin tuskinpa säälipisteitä kovin paljon ropisisi. Varsinkaan kun nämä yrittäisivät käyttää läheisiään hyväkseen niin rahallisesti kuin fyysisestikin. Minä olen kokenut tämän tuurijuoppojen enojeni taholta. Eikä, sattuneista syistä, hirveästi säälitä vieläkään muutkaan alkoholistit.

Kyllä oksennus meinasi väkisin päästä kun tällainen spurgu änkesi silloiseen työpaikkaani kirjastoon. Kuset ja paskat housussa, umpihumalassa. Asiakkaat pelkäsivät ja yökkäsivät ja joihinkin naisiin hän yritti käydä käsiksikin. Soitin huoltomiehet paikalle, ja he veivät miehen ulos.

Täytyy sanoa että olen yksinomaan iloinen siitä että tämä viisikymppinen (!) aivonsa ryypännyt spurgu liikkuu nykyisin rollaattorilla – eikä tule enää kirjastoon!

”Se on aivan huuhaata ettei muka Yhdysvalloissa olisi kodittomuutta”

Kukaan ei sanonut ettei siellä ole kodittomuutta, USAsta kirjoittaja sanoi ettei siellä pahemmin ole spurguja.

tämä oli aivan loistava!
Ihanasti kirjoitettu =)

No mitä hittoa. Ihmisiä nekin ihan oikeasti on. joskus tulevat jotain juttelemaan ja vaikka mielelläni välttelenkin, niin vielä ei ole mitään vaarallista sattunut.

eräs päivä kaupungilla:

- anteeks, ei sulla olis 50 senttiä heittää. Ihan rehellisesti myönnän, että meen sillä ostamaan tuolta viinipullon alkosta.

no mies oli rehellinen, joten köyhältä opiskelijalta löytyi.

Toinen pyysi kymmentä senttiä. Minulla ei ollut, joten annoin 20. Hän halusi antaa vaihtorahaa, mutta eipä hänelläkään ollut, joten 20 senttiä tuli takaisin.

ei ne läpeensä pahoja ole.

Tässä asiassa yleistäminen on kyllä vaarallista. Kuten ”montaa mieltä” asiantuntevasti sanoi, juoppous on kaikkea muuta kuin mustavalkoinen asia. On toki olemassa harmittomia juoppoja ja kaikille vaarallisia riehujia, mutta suurin osa päihteidenkäyttäjistä on siltä väliltä.

Ihmisiä spurgutkin ovat totta kai, mutta kännisten kanssa asioidessa tulee aina pitää mielessä, että sen ihmisen aivoissa vaikuttaa myös päihteet, joten ei todellakaan kannata luottaa tämän logiikkaan ja omaan järjenkäyttöön. Riippuvuus on asia, joka menee monen muun jutun edelle, ja kun ollaan sekaisin niin siinä ei paljoa realiteetit vaikuta.

Itse päihdeperheessä kasvaneena tunnen sen todellisuuden, eikä todellakaan tee mieli hyysätä ja taputtaa päähän spurguja, vaikka sosiaalialalla työskentelenkin. Apua täytyy olla tarjolla, kun sellaista pyydetään, mutta valitettavasti pakkokeinojakin joutuu käyttämään.

Tässä yhteiskunnassa emme onneksi voi poistaa epätoivottuja kansanosia, joten niitä täytyy vain sietää ja itse pitää huolta turvallisuudestaan.

Jos päihtynyt tulee multa kadulla jotain pyytämään, en ota riskiä vaan keksin nopeimman keinon poistua tilanteesta, koska en ole tekemisissä järkeään käyttävän ihmisen kanssa. Spurgujen kanssa ei vaan ole mitään muuta ennakointikeinoa – kohteliaasta käytöksestä voi saada ihan yhtä hyvin turpaansa kuin vittuilusta. Ei siis todellakaan ole terveellistä yleistää.

Alkoholismi ei todellakaan ole mikään sairaus, se on itsekurin puutetta jos ei pysty jättämään pulloa syrjään. Ainaiset selitykset huonoista oloista ja sairauksista ovat vain keino millä voidaan syyttää muita kuin itseä. Suvaitsevaisuuden aamenella saadaan puliukosta syytön jonka ympäristö on tuhonnut pakottamalla juomaan.
Juodun työn takia näitä menetettyjä sosiaalitapauksia katsomaan/raudoittamaan/raahaamaan pihalle joka ilta. Ja he pystyvät jatkamaan tätä verorahoilla, niillä samoilla verorahoilla joita tavalliselle ihmiselle annetaan pitkin hampain.
Sen verran hyysäyssosialismiin kyllästyneenä minulle sopisi jos spurguille annettaisiin kaksi vaihtoehtoa: Jätä viina, ota itseäsi niskasta kiinni ja yritä uudelleen saada elämästä kiinni tai palellu pakkaseen.
Tiedän että olen julma mutta elämässä heikot kuolevat ja vahvat elävät. Niin olkoon.

Vätänpä ,että suurin osa spurguista on tehnyt jossain vaiheessa pitkän työuran. Sattuuko kukaan täällä muistamaan, että suomessa oli lama 90luvun alussa? Silloin meni monelta työpaikka ja alko viina maistumaan. Miettikää sitä seuraavan kerran kun otatte helpotusta suruunne/ahdistukseenne. Entä jos se pahaolo ei lähdekkään heti pois….

Spurgujen tai kenenkään muunkaan huonoa käytöstä ei tule suvaita, mutta asiat eivät silti aina ole niin yksinkertaisia. Tässä elämässä kaikenmoista kokeneena voin sanoa, että mikään muu ei ota aivoon yhtä paljon, kuin ne jotka hokevat ota itseäsi niskasta kiinni. Eivät ne spurgut hyvältä tuoksu, mutta eivät tuoksu hajuvedellä kyllästetyt naisetkaan, minusta silti niin kauan kuin käyttäytyvät fiksusti ovat tervetulleita minun puolestani. Itsekin olen ainakin niin kamalan heikko ja paska ihminen, että olen tarvinnut toisten apua, vaikka en ole aina osannut sitä itse pyytääkään, joten olen kyllä toisista välittämisen kannalla, myös niiden heikkojen. No onhan nykyään vallalla tämä asenne, että jos joku pyörtyy keskellä kauppaa tai saa puukosta, niin sehän ei soita apua, jolle asia ei kuulu.

Kuten sanoin huonoa käytöstä ei tarvitse suvaita kenekään taholta, ei niin opettajan, papin kuin sen spurgunkaan, mutta itse kuitenkin yritän aina muistaa sen, että koskaan ei tiedä, koska joku minun omaisistani tai minä itse olen joutunut ties mihin. Sen itseään vahvana pitävänkin vahvuus voi pettäää jonain päivänä, siinä voi sitten vähän näkökanta muuttua.

Kaitpa kamalista säryistä kärsivälle särkylääkeriippuvaisellekin voisi sitten sanoa, että olet vain heikko paska, kun et pysty olemaan lääkettä ottamatta. Yhtälailla pahanolon helpottamista on se viinan juominenkin. Se on aina niin helppoa kertoa ratkaisu ongelmiin, joista ei itse tiedä mitään, kun on niin vahva. Mitäköhän mieltä kyllästynyt on eläkeläisistä, he ovat varmaan ihan turhia yhteiskunnalla, ei muuta kuin itseään niskasta kiinni ja töitä loppuun asti tai sitten paleltukoot pakkaseen. Eihän se nyt mitään todista, että olet joskus tehnyt työtä, voihan moni niistä spurguistakin olla tehnyt joskus töitä. Eihän yhteiskunnan tarvitse ketään hyysätä, jos et itse pidä itsestäsi huolta niin kuole sitten.

Kaikki ovat ihmisiä ja minusta arvokkaita, mutta huonosti käyttäytyvät saa vartija minun puolestani roudata pellolle oli sitten kaupunginjohtaja tai puistokemisti.

”Miltzu sanoi 21/11/2008

Asun itse USA:ssa ja tokihan täälläkin näkee suurissa kaupungeissa joskus kodittomia, mutta eivät he silti ole niitä kännissä örveltäviä ja pahalta haisevia spurguja mitä Suomessa notkuu kaupunkien keskustoissa. Omalla lähiostarillani, missä on iso ruokakauppa, viinakauppa ja kaljakauppa ja pari pikaruokaravintolaa, en ole KOSKAAN nähnyt yhtään spurgua.”

Täällä Uudessa-Seelannissa valitettavasti tilanne on toinen. Täällä vakispurgu on maori-taustainen viisikymppinen mies joka seilaa ees taas pääostoskatua rahaa pummaten. Ei koulutusta, ei perhettä, ei tukia, ei kotia. Pahemmassa jamassa kuin moni suomalainen vastineensa. En oikein tiedä miten suhtautua heihin. Ehkä paras auttamistapa olisi ostaa ruokaa ja antaa se heille, eikä niinkään sitä käteistä?

Heh, niinpä onkin minävain. Mutta uskallan väittää että spurguja on jenkeissäkin – ei vain ehkä ”kunnon ihmisten” näkyvillä siinä määrin kuin Suomessa. Täällä ei ole vielä sellaisia slummeja joissa elettäisiin eristäytyneessä kurjuudessa, toisin kuin suuremmissa maissa.

”Sattuuko kukaan täällä muistamaan, että suomessa oli lama 90luvun alussa? Silloin meni monelta työpaikka ja alko viina maistumaan.”

Oi halleluja! Ja jos olisi silloin ymmärtänyt jättää ne viinapullot kauppaan ja lähteä vaikka opiskelemaan, kuten moni muu teki, niin olisi todennäköisesti saanut uuden työpaikan muutaman vuoden sisällä. Mutta mitäs turhia kun voi sossun rahoilla vetää viinaa ja kieriskellä itsesäälissä ja saada Jellyn kaltaiset hyväuskoiset höpsöt vielä uskomaan, että eihän vika heissä itsessään ole. Syyllinen on oikeasti YHTEISKUNTA!

Me laman keskellä ammattiin valmistuneet sentään ymmärretään, ettei kaikkea elämässä tuoda tarjottimella nenän eteen vaan joskus joutuu itsekin näkemään vähän vaivaa. Jopa työpaikan etsimisessä. Työttömäksi joutuminen ei ole MIKÄÄN peruste sille että heittää elämänsä hunningolle ja alkaa viinahuuruissaan häiriköidä muita ihmisiä, eikä tätä öykkäröintiä ole tosiaan kenelläkään velvollisuus hyväksyä eikä sietää.

Se on tämä suomalainen mentaliteetti. Monet näistä kavereista olivat rakennusmiehiä tai muita vastaavia suorittavan luokan työntekijöitä. Koko elämänsä ovat pitäneet luterilaisina työtä jotenkin pyhänä asiana, eihän ne ilman osaa elää.

No niin, joka tapauksessa, eihän suomalaisia spurguja voi hengiltä jäädyttää eikä nälkään tappaa, ellei ihan tuhoamisleiriasteelle mennä. Juurihan tässäkin keskustelussa kerrottu eri tapoja, joilla spurgut pyrkivät hankkimaan lämpöä ja ravintoa, mikäli heillä ei ole sattumalta varaa hankkia sitä. Olen ymmärtänyt, että osa jopa painelee asuntoloista takaisin puistoihin nukkumaan – asuntolassa kun pitäisi olla selvinpäin.

Omasta mielestäni spugeja hyysätään ihan liikaa. Saan ällötys- ja inhorefleksin heti kun semmoinen kävelee vastaan.
Ensin maksetaan veroja, jotta valtio voi antaa ne spurgulle. ”Voi raukkaa kun ei oo työtä eikä asuntoa. Ota tosta vähän rahaa olueen.”
Ja sitten tullaan keskustaan inisee ”Olisko rouvalla heittää 2 euroa?”

Sen sijaan asemakäytävässä kookosnaminyyttejä jakavalle munkille voin hyvinkin heittää jokusen euron.
Pointtini tässä on se, että vaikka kuinka olisi työtön, voisi sen kolikkonsa eteen tehdä jotain töitä. Soittais vaikka huilua.

Mievuan ja Kyllästynyt ovat kyllä siinä väärässä, että alkoholismi ON sairaus. Siitä voi lukea vaikka täältä:

http://raittius.net/pages/info.php

Toki alkoholismiin ajautuminen on omaa syytä, mutta kun siihen on ajautunut, se on sairaus, josta ei pääse eroon sen enempää kuin epileptikko epilepsiasta taikka skitsofreenikko skitsofreniastaan. Perustelutkin löytyvät linkin takaa.

asiakkaan-puolesta;

Tuota, mulla on ollut todella lyhyt ja traumaattinen lapsuus, mielenterveysongelmia ja taloudellisia ongelmia, ja silti olen tällä hetkellä itseni elättävä, opiskeleva, työssäkäyvä, ja taustalta moitteeton (koskaan luottotiedot menneet, talousongelmien aikaan en vain ole syönyt mitään tai pahimmillaan olen kävellyt avojaloin kun ei ollut rahaa kenkiin).

Elämä on tosiaan täynnä valintoja.

Ymmärrän kyllä että spuget on kanssa ihmisiä ja niilläkin on varmaan enimmäkseen ikäviä taustoja ja syitä olla sellaisia, mutta huonoa käytöstä ei keltään tarvitse sietää ja usein ne ovat todella huonoja ja ikäviä asiakkaita.

Sitäpaitsi, eikö tää yhteiskunta vois järjestää jonkinlaisen pakkohoitolaitoksen (korostan sanaa -pakko-) alkoholiongelmaisille? Säästyis ehkä pitkällä tähtäimellä rahaa terveydenhoitokuluista ja sosiaalituesta…

aasiakkaan-puolesta:

ai että ympäristö on tehnyt tepposet? ehkä jossain määrin niinkun, mutta kyllä jokainen älkoholisti on ITSE sen korkin joskus avannut ja alkanut juomaan, joten on siten oman tiensä valinnut… Enpä usko, että tässä yhteiskunnassa ketään on _pakotettu_ alkoholistiksi.

vaikka elämö kohtelisi miten, vois siitä selvitä ilman alkoholismiakin.

^ anteeksi typot! uudet rakennekynteni tekevät tepposensa näpytellessä…

NE rakennekynnet, jotka otin, kun päätin rajoittaa radikaalisti alkoholin juontia! vaikka ilmeisesti minun pitäisi juurikin nyt korkatata illan ensimmäistä…

”Ja sitten tullaan keskustaan inisee “Olisko rouvalla heittää 2 euroa?””

Multa ne aina kyselee markkoja

Ihme puolustelua spurguja kohtaan. Itse kullakin on elämässään ylä- ja alamäkiä, pitäiskö tässä siis tarttua pulloon? On ihan totaalisen paskapuhetta, etteikö tuollanen olis itse aiheutettua. Ei kukaan niitä pakota juomaan/käyttämään aineita. Mietinpä tässä omia sotaan osallistuneita isovanhempiani (ja monia muita) joiden kohdalla voi jo puhua traumaattisesta elämänvaiheesta. Eivätpä he sitten missään vaiheessa kuitenkaa alkoholisoituneet. Toki oli niitäki, jotka sitten yrittivät unohtaa kokemansa alkoholilla sun muilla, en väitä sitä. Pointtini on se, että jos kaikki sotaankin osallistuneet olisivat sen jälkeen totaalisen alkoholisoituneet ja ryvenneet loputtomassa itsesäälissä, olisi tämä meidänkin yhteiskunta varmaan ihan toisenlainen, eikä välttämättä missään positiivisessa muodossa.

“Sattuuko kukaan täällä muistamaan, että suomessa oli lama 90luvun alussa? Silloin meni monelta työpaikka ja alko viina maistumaan.”

Hassua, en itse tunne YHTÄÄN laman vuoksi alkoholisoitunutta tyyppiä. Sen sijaan tunnen ihmisiä, jotka laman myötä potkut saatuaan hankkivat uuden ammatin (joskin sitten palkkaluokaltaan alemman). Tuokin on veruke, millä ihmiset puolustelee riippuvaisuuttaan. Töitä saa ihan aina, oli lama tai ei. ihmiset vain luulevat, että kun sinulla on maisterin tutkinto tai insinöörin paperit taskussa ja työpaikka menee, ei voi missään tapauksessa mennä vaikka laitoshuoltjaksi, kouluttautua lähihoitajaksi, tai hakeutua muutenkaan aloille missä on jatkuva työvoima pula.

Kyse taitaa loppujenlopuksi olla siitä, että kaikki meistä eivät ole vahvoja, ainakaan läpi elämänsä. On helppo neuvoa ja antaa ohjeita, kun on sivustakatsoja. On helppo viilentää välit ihmiseen, jolla menee huonosti. On helppo ottaa etäisyyttä asioihin ja tehdä niistä itselle vieraita, katsella kauempaa ja ihmetellä, että miksi tuo noin toimii ja elää. Miksei se elä oikein ja hyvin?

Ajattele, jos sinä olisit tehnyt työsi aina tunnollisesti, antanut sille kaikkesi. Entä jos olisit ollut aina niin kiinni työssäsi, niin innostunut siitä, että sinulla ei olisi riittänyt aikaa hankkia perhettä ympärillesi? Miltä tuntuisi, kun eräänä päivänä esimiehesi hieman vaivautuneena pyytäisi sinut huoneeseensa, näyttäisi sinulle päätteeltään laskevia käyriä ja kiemuroita, puhuisi taantumasta ja kasvun heikentymisestä, selittäisi, ettei tämä ole helppoa kenellekään. Matkalla viimeistä kertaa töistä kotiin, pysähtyisit miettimään, millä maksat asuntosi, autosi? Millä maksat elämisen?

Olet hämmentynyt, mietit, miksi juuri sinun täytyi lähteä. Miksi juuri sinä? Onko se lama oikeasti tulossa, onko se jo päällä vai menikö se ohi? Teitkö jotain väärin? Ehkä olit sittenkin vain huono työntekijä, ehkä sinusta ei vain ollut mihinkään. Et saa nukutuksi etkä syödyksi. Mikään ei oikein tunnu enää miltään. Ystävien soitot vähenevät, et itsekään jaksa enää soitella, eikä huvita käydä oikein missään. Joskus käytte baarissa ”nollaamassa”, mutta sekään ei tunnu enää miltään. Sitäpaitsi ystävien mielestä sinä juot nykyään liikaa. He ovat ottaneet etäisyyttä, ehkä jotenkin huomaamattaan. He hokevat itselleen, ettei ole aikaa, on omankin elämä elettävänä ja omatkin ongelmat.

Huomaat, ettei arki eroa viikonlopusta. Otat silloin tällöin yömyssyn jos toisenkin, että saisit nukutuksi. Toisinaan otat enemmänkin, ikään kuin vahingossa, siinä samalla, kun katselet televisiota yksin kotona. Eihän sillä ole niin väliä enää. Asunto ei tunnu enää kodilta, kun siellä viettää koko päivän ja yön. Se tuntuu vankilalta.

Myyt asunnon, että pääset velkataakasta, et ajattele enää tulevaisuutta, vaan menetät toivosi, vaivut masennukseen. Elät kuin horroksessa. Päivät vain virtaavat ohitsesi, ne muuttuvat viikoiksi, viikot kuukausiksi ja niin edelleen. Joskus iltaisin muistelet, miten hyvin kaikki ennen olikaan.

Ei ole varaa maksaa vuokraa, pitäisi muuttaa pienemmälle paikkakunnalle, pienempään asuntoon. Pitäisi ja pitäisi. Maksuhäiriömerkinnät rajoittavat elämää kummasti. Kaikki tuntuu raskaalta, et jaksa enää, elämä ei enää kiinnosta. Et osaa ottaa sitä enää hallintaasi, sinusta tuntuu, ettet pääse kiipeämään kuilun ylemmälle reunalle, sinä haluat enää vain pudota siihen kuiluun, koska sen sinä ansaitset. Olet huono ihminen, et saa pidettyä huolta edes itsestäsi. Etkä edes pidä itsestäsi enää.

Sinun on kylmä, mutta et voi mennä minnekään. Raaka viina lämmittää yössäkulkijan kurkkua, sinä kiroat kirkon portailla, kun senkin ovet ovat öisin kiinni.
Sinulla ei ole enää yhtään mitään.

Yrität pummata ohikulkijalta markkaa, tai euroa, mitä ne nyt nykyään ovatkaan. Ohikulkija on yhä kiinni elämässä, hänellä on kiire töistä kotiin, ja hän tuhahtaa sinulle: ”Menisit töihin!” aivan kuin sinä aikoinaan kaltaisillesi spurguille.

Kaikki meistä eivät ole vahvoja. Joskus tarvitaan vain hetken heikkous, mikä johtaa syöksykierteeseen, niin kovaan pudotukseen, että olet loppuelämäsi pyörällä päästäsi.

Helsingin kantakaupungin spurgut on tulleet tutuksi mutta kuten tässä edelläkin on todettu niin näitä on joka lähtöön. Mietin vieläkin, mitä kuuluu asunnottomalle pariskunnalle, jotka vaikuttivat vaan jossain vaiheessa pudonneen kelkasta ja viettäneen joskus normaalielämääkin – aina olivat hyvin ystävällisiä likaisissa vaatteissaan tullessaan ostamaan aamukaljojaan.

Suurin osa laitapuolenkulkija-asiakkaistani on aina käyttäytynyt hyvin ja ikävimmät asiakkaani ovat kyllä olleet muita kuin spurguja. Tosin on tietysti nämä tapaukset, joiden perään soitettu poliisit tai joiden kanssa tapeltu oluen varastamisesta (en ajattele edes näitä pöllijöitä asiakkaina) enkä vaan niputa kaikkia spurguja yhdeksi joukkioksi joten ei edes ekana tule mieleen nämä tyypit kun joku sanoo ’spurgu’.

Alkoholi sitäpaitsi maistuu muillekin kuin näille Tokoinrannassa ryyppääville. En tiedä, ovatko hienompia ja parempia ihmisiä ne, joilla on vielä asunto tallella ja jotka voivat kiskoa niitä mäyräkoiria neljän seinän sisällä.

kyllä oli raju mutta todellakin totuutta löytyy tekstistä!

Omalla tavalla heitä säälin, mutta rohkenen epäillä että jos elämä on heitä potkinut päähän niin heitä on taatusti yritetty auttaa, aina vaan sortuvat. JOKAINEN ON OMAN ONNEN SEPPÄ….

…..kun niitä spurguja meidän ravintolassa aina silloin tällöin näkee;

yksi ukko marssi kuselta ja paskalta haisevana rappusia ylös, pyysi olusen (oli muuten todella haastavaa hänelle lausua sana OLUT…) ja en myynyt koska promilleja taatusti siinä 3 paikkeilla.
heitin ukon pihalle ja hetken päästä hän marssii takasin sisälle, makkara kourassa, läiskii sen pöydälle ja tahtoo sen olusen nyt kun oli ruokaa mukana (vielä vaikeampi oli nyt lausua OLUT sanan…)
Oli huvittava tilanne…

Toinen kerta niin kaupungin Spurgujen pormestari, jakäyttäen muuta tuoksua kainaloissa kun rexonaa ja Kourosta; marssi sisälle kuin omaan olohuoneeseen ja keskeytti nuoren parin herkän illallisen kerjäämällä rahaa… HÄVETTI!!!

En tajua mitä ne vetää ne voimat että jaksavat ne portaat kiivetä meille???? kun eivät muuten tolpillaan pysy…

Joten nämä spurgut voisi todellakin pysyä kaukana palveluita tuottavista yrityksistä kun korkki on jäänyt auki…=/

koala sanoi: ”Töitä saa ihan aina, oli lama tai ei.”

Tuo ei valitettavasti ole yleisesti ottaen totta! Se toimii kyllä, jos on tarpeeksi nuori. Mutta valitettavasti totuus on pitkälle se, että ei juuri kukaan halua palkata yli viisikymppistä. Ja juuri näitä monet firmat laittavat pihalle, koska he ovat firmalle kalliita, paljon kalliimpia kuin uransa alkupuolella olevat nuorukaiset.

Sitäpaitsi, eikö tää yhteiskunta vois järjestää jonkinlaisen pakkohoitolaitoksen (korostan sanaa -pakko-) alkoholiongelmaisille?

Jos oletetaan että elämä on täynnä niitä valintoja, ei ehkä täysin vapaita ja olosuhteiden vaikuttamattomissa, mutta valintoja kumminkin, miten meinasit että pakkohoito parantaa nämä valinnat?

Spuget voivat olla todella rasittavia asiakkaita (joskin monet käyttäytyvät hyvinkin) mutta heillä on ihmisoikeudet ja heitä koskevat samat lait kuin muitakin. Pakkohoitoon voidaan aikuinen ottaa vain jos hänellä on mielisairaus, hän on vaaraksi itselleen ja toisille, ja mitkään muut keinot eivät sovellu käytettäviksi.

Pakkohoidossa harvemmin parannutaan: se voi kannatella ihmistä pahimman yli tai olla paikka jossa oireet saadaan hallintaan. Varsinainen kuntoutuminen tapahtuu yleensä sen jälkeen. Toisekseen, pakkohoidon perusteiden ja rajoitusten murentamiseen pitää suhtautua vakavasti. Minä ainakaan en suostu siihen että mielenterveysongelmaisten ihmisoikeuksia ruvetaan kaventamaan siksi että jotakuta vituttaa että sporan etuosassa on ahdasta kun takaosassa istuu tavallista löyhkäävämpi asunnoton alkoholisti, ja olisi niin kiva että sen saisi piilotettua jonnekin lukkojen taa.

”Se on aivan huuhaata ettei muka Yhdysvalloissa olisi kodittomuutta. Koska yhteiskunnan turvaverkkoa eli mm. sosiaalitoimistoa ei ole, työttömäksi jouduttuaan ei tarvitse olla juoppo joutuakseen kadulle. ”

En tosissaan väittänyt ettei kodittomuutta olisi, vaan nimenomaan sanoin että niitä kodittomia täällä näkee, vaan ei spurguja. Toisekseen on vale etteikö täällä olisi sosiaalitoimistoa eikä minkäänlaista turvaverkkoa. Sosiaalitoimisto löytyy, olen siellä käynyt itsekin koska samainen viranomainen myöntää sosiaaliturvakortit.

Minulla on ystävä joka ei pysty mielenterveysongelmien vuoksi tekemään töitä ja on kolmen lapsen yksinhuoltaja, ja hän saa sosiaalitoimistolta n. 1500 dollaria kuussa. Sen lisäksi, koska hän on Irakin sodan veteraani, hän saa eräänlaista veteraanieläkettä 2500 dollaria kuussa. Neljä tonnia ”ilmaista rahaa” valtiolta mielestäni on jo ihan kohtalainen turvaverkko.

On täysi illuusio ja hyvän propagandan tuotos että Suomen sosiaaliturva ja ”ilmainen” terveydenhuolto jne olisi jotenkin huippuluokkaa ja ainutlaatuista maailmassa. Kallis ja toimimaton systeemi se on.

Myyjänen:
Jos henkilö on revitty alkoholiliitteisten terveysongelmien takia haudan partaalta juuri ja juuri elävien kirjoihin ja se sama henkilö vetää taas viinalla maksansa tainnoksiin ja tulee taas samaan remppaan, niin siinä vaiheessa on mietittävä että mikä helvetin itu ja hyöty systeemissä oikeasti on. Ongelmaisten paikkaaminen kuntoon kun ne meinaavat kuolla kaduille KUNNES ne kuolevat kaduille ei mun mielestä ole sosiaalista vastuuntuntoa.

Mutta kaipa se vaikeiden, asunnottomien ja selkeästi itselleen vaarallisten alkkisten oikeutta ryypätä itsensä hengiltä kaventaisi jos heidät lunastettaisiin pakkohoitoon ja kuivatukseen ja annettaisiin se viimeinen mahdollisuus saada elämänsä kuntoon.

Pointti siis todelakaan ei ollut että spuget lukkojen taa pois silmistä, kuten myyjänen ilmeisesti kyynisesti toivoisi itse tai tykkää vain syöttää sanoja muiden suuhun, vaan kokeilla jotain radikaalia ja kenties oikeasti toimivaa vieroitusta.

Mutta suomessa on tuo huumevieroituskin (ei varsinaisesti liity aiempaan aiheeseen, vaan kommentti itsessään) siinä tilassa, että oikeasti vieroitushoitoon haluavatkaan ei sinne pääse.

Tämän tiedän kun on ystäviä joilla on ollut sekä alkoholi- että huumeriippuvuusongelmia. Ja samasta syystä tiedän varsin hyvin miten vaarallisia ne ovat itselleen, ja läheisilleen. Enpä voi syyttää yhtään ihmistä joka ei jaksa yrittää auttaa pahasti johonkin koukkuuntunutta ystäväänsä, koska kiittämätöntä hommaa on se eikä voimat riitä vahvemmallakaan yksilöllä.

Pointti siis todelakaan ei ollut että spuget lukkojen taa pois silmistä, kuten myyjänen ilmeisesti kyynisesti toivoisi itse tai tykkää vain syöttää sanoja muiden suuhun, vaan kokeilla jotain radikaalia ja kenties oikeasti toimivaa vieroitusta.

Se oli niin sanottu kärjistys. Vihjaisin että esim. tässäkin keskustelussa on tullut esille aika paljon mielipiteitä joiden mukaan spuget ovat ärsyttäviä koska häiritsevät ns. normaaleja ihmisiä ja loisivat yhteiskunnasta eli näiden normaalien ihmisten verorahoista. Ehdotin kärkevästi että suuri osa näistä hoitoonohjausvaatimuksista ei ole altruistisia vaan motivaaltioltaan ”en halua katsoa/kuulla/haistaa niitä”.

Mutta kaipa se vaikeiden, asunnottomien ja selkeästi itselleen vaarallisten alkkisten oikeutta ryypätä itsensä hengiltä kaventaisi jos heidät lunastettaisiin pakkohoitoon ja kuivatukseen ja annettaisiin se viimeinen mahdollisuus saada elämänsä kuntoon.

Mä saattaisin olla samaa mieltä jos uskoisin että pakkohoidosta olisi suurta hyötyä. Vaan kun en usko. Jos olet seurannut viime aikojen uutisia, olet huomannut että osa kadulla asuvista ei edes halua muuttaa pois siitä roskiksesta. Osa taas ei edes usko että pystyisi. Tällaisen aikuisen ihmisen pakkohuostaanotto ei palvele ketään. Itse asiassa vieroittautuminen on suhteellisen helppoa (ja kyllä, tämä siitä huolimatta että se voi alkoholin tapauksessa tappaa) verrattuna siihen että palaa normaaliin elämään ja pysyy irti siitä alkoholistaan.

Perustan kokemukseni psykiatriseen sairaanhoitoon, mutta pakkohoidossa ei kokemukseni ja näkemäni mukaan parannuta. Pakkohoito turvaa elämää, ja on ihan kätevää kun ihminen on sekaisin kuin seinäkello ja saadaan aikaa ratkaista akuutein kriisi tai rukata lääkkeet kondikseen. Varsinainen kuntoutuminen tapahtuu sen jälkeen ja vaatii myös omaa motivaatiota.

Musta on surullista että tarvitsevat eivät saa hoitoa, ja sitä tarvitaan paljon enemmän. Sitä en vaan ymmärrä miten pakkohoito muka parantaisi tai miten sen tarjoaminen lisäisi resursseja niille jotka haluavat ja tarvitsevat hoitoa. Pahimmillaan pakkohoitoon määrääminen saa ihmiset entistä vakuuttuneemmiksi siitä että yhteiskunnalla ei ole hoitoa joka voisi heitä auttaa, ja tekee avun hakemisesta entistä epätodennäköisempää. Samoin tekee pakkohoidon perusteiden murentaminen. Ihmiset hakevat apua epätodennäköisemmin jos uhkana on joutua tuosta vaan lukkojen taa.

Ja niin joo. Katson kaverisi joilla on huumeongelma ja korotan omilla kavereillani sekä sukulaisilla jotka ovat juoneet itsensä hengiltä. Sillä se tietysti tekee minusta a(a)siantuntijan.

Se on kyllä ihan jokaisen oma valinta että avaako viinapullon korkin vai ei. Ei sitä viinaa niille spurguille kukaan väkisin kurkkuun kaada. Alkoholismi on sairaus, mutta jos ei edes halua parantua niin turha kerjätä sääliä. Olisihan se hienoa, jos spurgut saataisiin raittiiksi kunnon kansalaisiksi ja vaikka ihan töihin, mutta jos kerran mieluummin juo lasolia sillan alla kuin edes yrittää päästä kuiville, niin paleltukoot sitten kännissä pakkaseen. Kyseessä on loppujen lopuksi ihan oma valinta mitä elämällään tekee. Jokaista spurgua kohden on ainakin kymmenen ihmistä, joilla on mennyt yhtä huonosti eivätkä he ole ratkenneet juopottelemaan. Minun mielestäni on hyvä, että yhteiskunta tukee ihmisiä, jotka oikeasti haluavat elämänsä kuntoon ja heille pitäisi tarjota siihen myös mahdollisuus. Jos ihminen ei halua apua ja asuu mieluummin roskiksessa, niin pärjätköön ilman apua tai kuolkoon, omapa on asiansa. Julmaa, mutta yhteiskunnankin resurssit ovat rajalliset eikä niitä kannata tuhlata vastentahtoisten pakkoauttamiseen.

OLLI MUNKIN FAIJA TYÖTÄN JA MUTSIL SYÖPÄ ENKÄ SILTI ALKUNU SPUGEGS ET IHAN OMA VIKA SE VAAN ON

Hei kaikki sosiaalidarwinistit, avaimia ajatteluun:

Vaikka keskitysleiriltä selviäminen voidaan nähdä ihailtavana neuvokkuutena, voidaanko millään inhimillisellä mittarilla sanoa että siellä tuhoutuminen olisi halveksuttavaa?

Elämä asettuu aina elämän puolelle, ja jotenkin uhreja syytetään. Mutta PARHAAT eivät selviytyneet eivätkä parhaat kuolleet. SATTUMA ratkaisi.

Jos jokainen on oman onnensa seppä ja ihminen on ympäristöstä huolimatta pohjimmiltaan samankaltainen, miksi korkean elintason maissa on eriävä määrä syrjäytyneitä ja köyhyyttä? Haluavatko nämä ihmiset olla köyhiä ja ongelmaisia enemmän kuin muissa yhteisöissä?

Olisi saivartelua ja moraalisen vastuun välttelyä väittää, ettei meillä, yhteisöllä olisi vaikutusta siihen, millaisia ihmiskohtaloita ympärillämme elää, vaikka viimekädessä oman elämän suunta onkin itse määriteltävä.

Te, jotka olette haastavista lähtökohdista huolimatta onnistuneet rakentamaan eheän elämän, onnitteluni. Tarinanne eivät kuitenkaan todista mitään fataalia – ne asettuvat gaussin käyrälle samalla tavalla kuten niidenkin tarinat, jotka kaatuivat elon tiellä.

Laitapuolenkulkijat ovat helppoja katalysaattoreita oman moraalisen itsetunnon kohottamiselle. He eivät ole enää oikeita ihmisiä vaan yhteiskuntamme kollektiivisessa tajunnassa eläviä hahmoja, johon voimme heijastaa omat syntimme ja syyllisyydentuntomme.

En sano ettenkö pelkäisi ja vihastuisi kun väärästä katseesta uhataan väkivallalla tai kun joku istuu eritteet housussa viereeni metrossa. Sääli ja loputon ymmärtäminen eivät ole ratkaisuja, mutta tuskin ovat myöskään heitteillejättö tai välinpitämättömyys.

Asiakaspalvelijoille toivon kaikkea hyvää ja jaksamista.

”Miltzu: En tosissaan väittänyt ettei kodittomuutta olisi, vaan nimenomaan sanoin että niitä kodittomia täällä näkee, vaan ei spurguja”

Jos olisit lukenut koko ketjun, olisit huomannut että virhe oli jo huomattu tuolta osin ja olin kirjoittanut lisää aiheen tiimoilta. Olen samaa mieltä Suomen sosiaaliturvasta kokonaisuudessaan, korkeilla veroilla ei saada sellaista vastinetta kuin pitäisi.

Spurgujen läsnäolosta jenkeissä: tämä riippuu osavaltiosta sekä asuinalueesta. Lämpimämmissä etelävaltioissa sekä länsirannikolla on helpompaa elää kadulla ja muuttua haisuliksi; pohjoisessa, keskilännessä ja idässä kylmä korjaa karua satoa sään viilentyessä.

Ystäväni työskentelee New Orleansin alueella mielenterveystoimistossa ja hänellä on monia, monia värikkäitä (ja hajurikkaita) tarinoita em. kategoriaan mahtuvista ihmisistä.

Miksi narkkarit, alkoholistit ja muut luuserit saavat lisääntyä? Ongelmat seuraavat vaan lapsille ja heidänkin lapsilleen. Adoptio vaatii pitkää prosessia, miksi lapsen voi pyöräyttää kuka vain vaikka lapsenhoidolle ei ole mitään edellytyksiä- hädin tuskin itsestään osaavat huolta pitää.

Miksi sossu maksaa RAHAA densoille? Kai nyt kaikki tietää mihin nekin rahat menevät heti ekana parina päivänä. Mieluummin ruokalippuja ja palveluseteleitä, että käyttäisivät tuet oikeasti tärkeisiin asioihin.

Ongelmat ratkeaisivat jos joku helteinen kesä viina olisi heinäkuun ajan täysin ilmaista..Eiköhän ne spurgut ittensä hengiltä jois tuona aikana.

Alkoholismi on todellakin sairaus, lisäksi maassamme kärsitään (ellette ole huomanneet?) pahanlaatuisista mielenterveysongelmista, jotka purkautuvat eri tavoin. Toiset ”nautiskelevat” sitä lasinpesunestettä ja palelevat siltojen alla pahanhajuisina, toiset pahoinpitelevät perheensä säännöllisesti, jotkut tappavat. Joillakin murheet ovat niin pahasti pään sisällä, että he sulkeutuvat masennukseensa. Onko sekään hyvä?

Ja kun joku mainitsi, että ”spurgujen” puolustajat eivät luultavasti ole olleet sellaisten kanssa tekemisissä. Minä olen, liikaakin – lisäksi opiskelen alalle. Koen että ihmisten, myös ”spurgujen” auttaminen on erittäin tärkeää. Toki yhtä lailla heidän, joiden ongelmat ovat pienempiä. Jokainen ansaitsee saada apua, jokainen ansaitsee elää. On julmaa väittää muuta.

”Ongelmat ratkeaisivat jos joku helteinen kesä viina olisi heinäkuun ajan täysin ilmaista..Eiköhän ne spurgut ittensä hengiltä jois tuona aikana.”

Joo, spurgut ja about 50% muistakin suomalaisista Onhan se nähty, että jos tämä kansa saa eteensä ilmaista (tai edes tosi halpaa) viinaa niin sitähän on PAKKO juoda kunnes taju lähtee, vain koska se on ilmaista.

Miksi narkkarit, alkoholistit ja muut luuserit saavat lisääntyä?

Koska epäonnistumista elämässä ei ole tässä ketjussa esiintyneistä asenteista huolimatta saatu kriminalisoitua, saati että ko. henkilöiltä olisi viety sellainen perusihmisoikeus kuin ruumiillinen koskemattomuus.

Vähän oftopicciin menee, mutta menköön. Mua ärsyttää aivan suunnattomasti kaikki irti huumeista sun muut keräykset, miks helvetissä pitäis antaa narkeille tai spugeille rahaa. Kukaan ei pakota niitä dokaamaan tai narkkaamaan.Alkoholismi tms ei ole sairaus. Joakisella ihmisellä on addiktio johonki asiaan ja on omasta tahdosta kiinni antaako sen addiktion hallita omaa elämäänsä. On multakin joskus muija lähteny ja kämppä menny, mutta eikun uutta kehiin ja elämä jatkuu. ei sitä tarvii surra ryyppäämällä vuosikausia pari kertaa riittänee.

Koo: No älä anna niille rahaa? Kukaan tuskin pakottaa.

”Toiset “nautiskelevat” sitä lasinpesunestettä ja palelevat siltojen alla pahanhajuisina, toiset pahoinpitelevät perheensä säännöllisesti, jotkut tappavat.”

Ja sinä ihmettelet, miksi me kunnon kansalaiset haluamme mahdollisimman kauas näistä elämässään epäonnistuneista? Kunnon densat eivät aiheuta kanssaeläjilleen mitään muuta kuin haittaa.

Mun puolesta saa dokata aivonsa pihalle, mutta sillä sekunnilla kun alkaa häiriköimään meikäkäistä, kannattaa varautua siihen että täältä pesee ja välillä linkoaakin! En minä tapa jos joku pummaa paria euroa tai tupakkaa, mutta jos vaatimusta terästetään uhkauksella niin jo läsähtää.

Ensikskin, alkuperäisessä tekstissä oli käsittääkseni kyse rähjäävistä spurguista? Eikä yleistys, että kaikki spurgut olisivat jotenkin rasittavia.
Ne ei onneksi nimittäin ole, niistäkin löytyy jopa voisin sanoa mukavia persoonia. Mutta niitäkin löytyy, jotka kännipäissään alkavat riehumaan syyttä suotta ja joita saa jopa pelätä. Ja siinä on todella epämielyttävä olla koska kyseinen henkilö saattaa todella käyttäytyä uhkaavasti.

Ja tähän onko alkoholismi sairaus vai ei, niin kyllä on, mutta kaikki spurgut eivät ole alkoholisteja ja vastaavasti kaikki alkoholistit eivät ole spurguja.

Maake: ”Ja sinä ihmettelet, miksi me kunnon kansalaiset haluamme mahdollisimman kauas näistä elämässään epäonnistuneista? Kunnon densat eivät aiheuta kanssaeläjilleen mitään muuta kuin haittaa. ”

Pitäisikö mielenterveys- ja alkoholionglemaisille kehitellä joku oma kiva pikku lähiö kauas meidän ”normaalien” asuinalueista? Näinkö ongelmat ratkeaisivat, eristämällä ongelmaiset? Mietihän vähän. Pitäisikö ihmisrotua jalostaa niin, että vain ”parhaat” yksilöt saavat jatkaa sukua jne? Alkaa kuulostaa todella pelottavalta, vaikka jaksan uskoa ettei kukaan ollut tosissaan.

Enkä luonnolliseti puolustele väkivaltaa harjoittavia tai sillä uhkailevia. Mutta niin kauan kun tilanne ei ole vaarallinen, pitää henkilölle tarjota kaikki mahdollinen apu ja mahdollisuudet normaaleihin olosuhteisiin. Rikas auttaa köyhää, terve auttaa sairasta, vahva puolustaa heikkoa.
Ulkopuolisille vaaralliset yksilöt kaipaavat tietysti erilaista apua ja väliaikaista eristämistä, tehokasta hoitoa. (Mutta vaarallisuus ei valitettavasti lue otsassa, eikä sitä aina voi päätellä mistään: liian usein se paljastuu vasta kun ongelmat ovat kasvaneet pään sisällä liian suuriksi. Pulsuthan ovat aika helppoja tapauksia lopulta, verrattuna vaikkapa pekkaeerikkeihin jotka lyhyessä ajassa saavat enemmän tuhoa aikaan kuin iso kasa pulsuja koko elämänsä aikana).

Pk-seudusta en tiedä, mutta ainakaan täällä Tampereen seudulla reilun neljännesvuosisadan aikana en ole kohdannut ”spurgun” toimesta uhkaavaa tilannetta. Olen myös kassatyöntekijä keskustan myymälässä. Varkaat ovat yhä useammin varakkaan näköisiä, sellaisia joista ei arvaisi.

Peruspulsut ovat ja pysyvät, melko kohteliaasti pyytävät kadulla euroa ja jos ei heru, saattavat sanoa ”kiitos kuitenkin”. Tappelijat ovat yleensä nuoria erivärisiä (pääosin suomalaisia) alkoholiin tottumattomia… heitäkin totisesti pitäisi jeesata ajoissa.

Kerran aamuyöstä Helsingissä pikaruokalassa kaksi (humalaista) tavallisen näköistä nuortamiestä ahdisteli, haukkui, uhkasi tappaa ja lopulta pahoinpiteli yksin hampurilaistaan syövää, laihaa laitapuolen kulkijaa, joka ei juuri jaksanut vastustaa vahvempiaan. Vasta pahoinpitelyn siirryttyä fyysiselle tasolle, vartija vaivautui puuttumaan simputtamiseen. Jos tilanne olisi ollut toisinpäin, pulsu olisi takuulla viskattu lumihankeen alta aikayksikön.

”Pitäisikö mielenterveys- ja alkoholionglemaisille kehitellä joku oma kiva pikku lähiö kauas meidän “normaalien” asuinalueista? Näinkö ongelmat ratkeaisivat, eristämällä ongelmaiset?”

muutos on jo alkanut. helsingissä itäkeskus, kontula, vuosaari ja useimmat kerrostalokeskittymät siltä väliltä, malminkartano, malmin kerrostalot. ylipäänsä jokainen alue, jossa on kaupungin asuntoja, joiden vuokra menee 80% tapauksista sossun piikkiin. näillä alueilla elävät ne eivät-vielä-sillan-alle spurguuntuneet alkoholistit, silmät kiiluen bilettävät pirinistit ja omana lisänään se osa maahanmuuttajista, joiden sopeutumisohjelma on vahvasti epäonnistunut. tietyissä taloyhtiöissä on arkipäivää, että tupakalle mennessä saattaa vastakkaiselta parvekkeelta lentää olohuoneellinen huonekaluja kun isä on vähän ottanut ilolientä, huntuun pukeutunut äiti opastaa lastaan virtsaamaan hissin lattialle, ala-asteikäiset harjoittavat rotusidonnaisia joukkotappeluita röökit huulessa ja lähibaarista löytää kuuden lapsen äidin, joka saattaa hädin tuskin muistaa kysyttäessä, että kahdella lapsista isä saattaa olla sama.

”muutos on jo alkanut. helsingissä itäkeskus, kontula, vuosaari ja useimmat kerrostalokeskittymät siltä väliltä, malminkartano, malmin kerrostalot. ylipäänsä jokainen alue, jossa on kaupungin asuntoja. näillä alueilla elävät ne eivät-vielä-sillan-alle spurguuntuneet alkoholistit, silmät kiiluen bilettävät pirinistit ja omana lisänään se osa maahanmuuttajista, joiden sopeutumisohjelma on vahvasti epäonnistunut.”

Tämä oli niin herkullinen että oli pakko lainata. On totta että eritoten tietyt kiinteistöt ovat jo eriytyneet niin että kukaan ”normaali” ihminen ei menoa katsele. Kuitenkaan Suomessa ei ole vielä alueellista segregaatiota kuten mainitsitkin joten asialle olisi vielä tehtävissä jotain. (Esim. Merja Rastas on tutkinut teemaa.)

Kannattaa muistaa että kaupungin asunnoissa asuu myös runsain mitoin pienituloissa taviksia, joilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin joko muuttaa Helsingistä tai asua kaupungin asunnossa. Monelle kivassa yhtiössä asuvalle kaupungin asunnon stigma lienee suurempi haitta kuin se että talossa olisi sosiaalisia ongelmia ylen määrin.

Vinoutan itse Itä-Helsingin väestöä odotetusta: Opiskelen yliopistossa ja myös puolisoni on korkeasti koulutettu, jo valmistunut. Asumme silti täällä kaupungin asunnossa kunnes minäkin saan opinnot kasaan, koska hinta on halpa ja ympäristö viihtyisä – asunnon ostokin alueelta on ollut puheissa sitten kun se on mahdollista. Suurin osa meidän talomme asukkaista on aivan tavallisia ihmisiä. Jos juoppoja tms. löytyy, ovat kyllä hiljaista sakkia. Kolikolla on siis kaksi puolta, kuten kaikki tietänemme…

P.s. Asuuko lainaamani kommentin kirjoittaja idässä myös vai mistä olet päätynyt oletukseesi?

Pakko sen verran todeta tähän väliin, että usein päihteiden (etenkin alkoholin) käyttö on seuraus, ei syy. Tällä tarkoitan siis sitä, että harvemmat alkoholistit juovat kämppää ja perhettä alta, vaan erinäisten sattumusten summana joku onneton päähän potkittu yksilö ei löydä enää lohtua muusta kuin päihtymistilasta.

Tokihan se pulloon tarttuminen on silloinkin kunkin oma valinta, mutta ihmisillä on yksilöllinen määrä henkisiä resursseja ja jossain pisteessä ne loppuvat, jolloin apua haetaan sieltä mistä sitä helpoiten kuvitellaan saavansa.

Alkuperäisenä ajatuksena kirjoittajalla taisi olla nimenomaan huomion kiinnittäminen näihin huonosti käyttäytyviin spurguihin, joita kaikki siis eivät ole. Itsekin kun olen suht isossa kaupungissa asuessani törmännyt jos jonkinmoiseen vipeltäjään, on pakko sanoa että koskaan en ole tuntenut oloani turvattomaksi kun joku on tullut lanttia pyytämään.

Alkoholismi ei ole sairaus. Se on VALINTA.

Alkoholin käytöstä seuraa sairauksia.

Usein alkoholiongelma kehkeytyy jo lapsena tai ainakin alaikäisenä. Minun mielestäni lapsi ei ole yksin vastuussa tekemisistään. Eihän se ole mitenkään päin normaalia kehitysvaiheessa. (Maistaminen ehkä, mutta ongelmakäytön uhat kyllä pitäisi aistia.) Helposti jää vailla (mieleistä) opiskelupaikkaa, 15-vuotiaana on tehtävä myös suht iso päätös: lukio vai ammattikoulu. Vai kortisto. Ja siinä tipahtaa helposti normaalielämän rattailta, aika vaikea sitä on enää ottaa kiinni.

Tunnen henk. koht muutaman keskiluokkaisen alkoholistin ja niiden ongelmat ovat kyllä puhtaasti itseaiheutettuja.

Kun ei ole keksitty mitään tekemistä iltasella, ollaan sitten juotu vähän kaljaa. Vuosia homma menee ihan hyvin, aluksi juodaan vain parina iltata pari kaljaa ja viikonloppuisin mäyris. Pikkuhiljaa kaljaa alkaa kulumaan enemmän, ensin sixpäkki illassa parina iltana viikossa. Jonkun ajan kuluttua menee taas vähän enemmän. Lopulta vuosien jälkeen touhu alkaa olemaan jo sellaista, että viikonloppuna ollaan perjantaista sunnuntaihin kännissä ja kaikki illat pikkutuiskeessa. Sitten alkaa tulemaan ongelmia töissä, kun sinne mennään krapulassa tai pahimmassa tapauksessa vedetäänkin seuraava työpäivä viinaa. Tässä vaiheessa vaimo lähtee kävelemään, jonka jälkeen homma ratkeaa ja työpaikka, joka on tuonut säännöllistä rytmiä, menee ryyppäämisen takia.

”Pitäisikö mielenterveys- ja alkoholionglemaisille kehitellä joku oma kiva pikku lähiö kauas meidän “normaalien” asuinalueista? Näinkö ongelmat ratkeaisivat, eristämällä ongelmaiset?”

Kuulostaa ainakin toimivammalta ratkaisulta kuin tämä nykyinen.

”Ulkopuolisille vaaralliset yksilöt kaipaavat tietysti erilaista apua ja väliaikaista eristämistä, tehokasta hoitoa. ”

Tuollaiset ihmiset tarvitsevat nappia otsaan, ei mitään hyssyttelyä ja ymmärrystä.

Miettikääpä, mihin suuntaan maha kääntyy apteekissa, kun tällainen haisukasa istuu nenän eteen loossiin, ja viettää siinä ainakin varttitunnin kun ei löydy kelakorttia, ei sossun maksusitoumusta, reseptitkin ovat jossain persposkien ja kalsarinreuhkojen välissä ja keskeneräinen viinapullo löyhkää pöydällä. Kyllä meilläkin on yksi jos toinen joutunut jättämään tällaisen ihmisen palvelemisen kesken ja pyytämään toisen paikalle, koska on pakko mennä oksentamaan… Sääliksi käy, mutta myös pistää vihaksi, että miten tällaista voi olla, miksi joku tekee moista itselleen?

atteekintäti: niinpä, säälittää ja vihastuttaa. Miten yksilö ja yhteiskunta voi olla niin voimaton, ettei asioita saada parempaan jamaan?

jepsistä: kirjoittaja asuu myös kaupungin asunnossa, malmilla, jossa kaikki pätkässä mainitut asiat olen nähnyt oikeasti tapahtuvan.. idässä olen vain ollut viitisen vuotta töissä.

”Ja aut’armias, jos spuge on saanut jostain rahaa! Sitten todella omistetaan maailma!”
Kuinka olen odottanut että joku sanoo tämän ääneen

Ilmeisesti zlt50:n pitäiis muuttaa myös tänne itään niin elämänlaatu paranisi. Asuin itse myös Malmilla hetken aikaa eikä ollut valittamista. En asunut kaupungin asunnossa mutta siellä ”pahemmilla” kulmilla vuokralla kuitenkin. Eikä ollut valittamista sielläkään. Ehkä mulla on ollut vain hirmu hyvä säkä, tai sitten olen opiskelu/työssäkäynti-yhdistelmästä niin väsynyt etten huomaa mitään.

Mut joo, oikeasti olen sitä mieltä että kaupungin asunnoissa asuu suurelta osin ihan työssäkäyviä taviksia. Jos itse sattuu kiinteistöön jossa muut ovat pirinistejä hörhöjä niin siinä voi kyllä usko mennä ko. asumismuotoon.

koala sanoi: “Töitä saa ihan aina, oli lama tai ei.”

Joo saahan niitä duuneja laman aikana jos on sanotaan alle 25-vuotias korkeakoulututkinnon suorittanut ja suostuu olemaan ympäri vuorokauden työnantajan käytettävissä. Lisäksi ne duunit ovat usein paskapalkkaisia vuokratyö-paskaduuneja surkein työehdoin jotka voivat loppua milloin vain. Mutta sellaisiin ei yksikään itseään kunnioittava ihminen ryhdy. Ellei sitten ole ottanut ylisuurta asuntolainaa tai kulutusluottoja joihinkin citymaasturinromuihin.

Useimmiten en edes kiinnitä huomiota jutun yhteyteen kirjoitettuihin kommentteihin, mutta tänään silmään iski ehdottomasti nimimerkki ”Asiakkaan-puolesta”. Kysyn vaan, pitääkö niiden helevetin kukkahattutätien pilata työpäiviemme ohella myös yksi harvoista kanavoistamme purkautua? Ei tälle sivustolle kannata tulla itkemään kuinka ihanaa sakkia spurgut on, tai kuinka kamalasti joku kohteli teitä mäkkärin kassalla kun vähän vaan vilautit melaa tai kuinka sinut aina kännissä poistetaan baarista etkä saakkaan antaa sille viimeiselle tarjoilijalle viidensiä potkuja sen illan aikana.

Voi olla, että tämänkin kommentin takana on 4 vuoden aspatyön nostattama viha kukkahattuja vastaan, tai tämän illan baarikierros, mutta painu *ittuun täältä kukkahattu. Tee oma sivustos jonne voit sitten ruikuttaa kuinka kamalasti tämä aspojen maailma sinua kohtelee, mutta älä missään nimessä tule aspa sivustolle sitä julistamaan.

PS
”Asiakkaan puolesta” voi sitten mun puolesta ottaa nämä piri viinapäät omaan huostaansa ja tarkastella lähemmin tätä ihmisrodun lempeää, leppoisaa ja erittäin hyvänhajuista puolta.

Joku kommentoi että tottakai spurgut ovat vittumaisia asiakaspalvelijoille koska kaikki katsovat heitä kieroon. Itse halveksin ja pelkään heitä ja varsinkin nistejä koska lapsuudessa ja aikuisiällä olen saanut erittäin traumaattisia kokemuksia spurguilta. Siksi kävelen vain pois jos tulevat rahaa tai jotain muuta pummimaan. Tiedän paljon tapauksia että juuri dokaamisen takia on saanut potkut töistä että turha mitään lamaa tai surkeaa lapsuutta on syyttää.
Ja mitä vikaa on siivoojan työssä, itse teen mieluummin sitä kuin tarjoilijan töitä mitä olen myös tehnyt, siivoojan palkalla pärjää ihan hyvin ellei välttämättä tarvitse kaikkia helvetin pelejä ja vehkeitä ja vaatteita monen tonnin edestä kuussa. Ja siivoushommia aina löytyy että tuskin tarvitsisi kenenkään työttömänä olla. En tajua miksei sitä voisi tehdä vaikka sen aikaa että löytää oman alan töitä, jos on jäänyt työttömäksi.
Nistit ovat todella hyviä manipuloimaan ihmisiä ja huijaamisessa maailmanmestareita, varsinkin läheisiltään ja ystäviltään ovat aina pummimassa rahaa ja itsellekin on tehty tosi paskamaisia temppuja. Pistän välit saman tien poikki jos joku kavereistani alkaa aineita käyttämään. Huumeilla saa vain pidemmän päälle pahan olon itselle ja muille.
Näille spurgujen puolustajille: tuskin tekään enää sanoisitte että ihmisiähän he vain ovat jos esim joku heistä kävisi päällenne tai haistattelisi tai käyttäisi hyväksi lastanne.

Kun taannoin kävin matkapuhelinkaupassa noutamassa sinne korjattavaksi jättämäni puhelimen, odottelin oven avaamista seuranani eräs spurgu. Molemmat marssimme ovien avauduttua sisään ja sain puhelimeni. Spurgu siinä vieressä sitten aloitti sarjansa:
-Vaihda mun puhelin.
-Hm? No mikäs tossa on vikana?
-Vaihda se parempaa.
-No en mä tolla perustalla kyllä pysty vaihtamaan sitä.
-Mä oon kanta-asiakas.
-En mä silti voi vaihtaa sitä.
…..(Sain tässä ajassa omat asiat hoidettua ja valmistauduin lähtemään)…
-Laita mulle vähä musiikkia?
-En mä voi sulle musiikkia siihen laittaa?
-Mikset?
-No mistä mä sitä sulle laitan?
-No lataa mulle nyt vähän musiikkia? Mä oon kanta-asiakas.
-Emmä nyt sulle mitään musiikkia ala tässä lataamaan…

Mitä ihmettä jotkut teistä näitä spurguja oikein säälii?! Jos mä olisin tarttunu pulloon joka kerta kun mut jätettiin, joku asia meni pieleen tms. niin mä olisin dokannut itseni jo hengiltä. Kyllä ihmisessä itsessään on se valinta, että tarttuuko pulloon vai ei. Jos on tarpeeksi munaa olla tarttumatta, ei joudu spurguksi. Oikeasti.
Tässä maailmassa on vain pärjättävä. Kauppaan ei ihan oikeasti myöskään mennä paskanhajuisena – se on sosiaalinen tilanne ja sitä pitää kunnioittaa niin että edes yrittää olla haisematta pahalle. Ilmaisia suihkujakin löytyy varmasti jostain asuntolasta tai edes uimahallista – jos sinne kännipäissään pääsevät ja on varaa maksaa se pari euroa. Jos nyt on pakko huutaa kaikille miten elämä on menny pilalle ja yhteiskunta on päin v*ttua, älkööt tehkö sitä mun kuullen. Mä en oikeasti voi toisten ihmisten valinnoille yhtään mitään enkä sille, miten joku on ITSE OMASSA HEIKKOUDESSAAN aiheuttanut itselleen alkoholismin. Ihan oikeasti. Tässä maailmassa ei ole varaa lannistua isoistakaan asioista. Eteenpäin on mentävä. Jos sitkeyttä ei löydy, sitä ei löydy pullostakaan. Ja mullakin on oikeus asioida kaupassa tai olla ratikassa niin että mun ei tarvi tukehtua siihen ylettömään vanhan viinan ja virtsan hajuun. Tässä yhteiskunnassa on moni asia pielessä, mutta se ei muutu kaduilla huutelemalla. En myöskään halua kuulla, miten vaimo petti vuonna 1962 tai miten Vanhanen on idiootti. Alan olla niin hiton kyllästynyt spurguihin.

Spurgut uuniin malliin -42, niin maailma pelastuu.

Kävin taannoin ex-työpaikassani kirjastossa asiakkaana – joutuakseni JÄLLEEN erään paikallisen laitapuolenkulkijan HUORITTELUN kohteeksi. Syystä etten avannut hänen nakkipakettiaan. (KIRJASTOSSA EI SAA RUOKAILLA!!!)

Kun hän vielä lisäsi ”Nuo nuoret eivät sitten osaa mitään” repesin nauruun. Eihän hän itsekään osannut edes vaivaista nakkipakettia avata – ja minä olen sentään jo yli nelikymppinen perheenäiti!

Että silleen. Kun kaikenmaailman laitapuoloenkilkijat jättäisivät muut ihmiset rauhaan niin heidät hyväksyttäisiin paremmin. Useinmiten asia ei niin ole.

Päihteitten ja lääkkeitten väärinkäyttäjät ovat uskomattoman taitavia manipuloimaan kanssaihmisiään, ja syyllistämään heitä omista ongelmistaan. Kuka haluaa auttaa se tehköön sen ihan vapaasti. Muttei tarvi tulla ihmettelemään miksi kiitosta ei koskaan kuulu – vaan nämä ”avuttomat kohtalonsa uhrit” vievät vaikka tuhkat pesästä jos siitä on vain heille itselleen hyötyä!

Juu, aika surullisia tapauksia useimmat noista spurguista. Jos kohteliaasti tulisivat paria euroa pyytämään (ts. se hattu päästä esimerkki, joka mainittiin jo aiemmin) voisi minulta ne irrotakin, mutta se että tungetaan käsi melkein kurkkuun ja vaaditaan ”Anna v*ttu nyt ees pari euroo!” kyllä saa aikaan vaan soiton poliisille.

Kerran todistin vierestä bussissa, kun eräs laitapuolenkulkija kovasti jutteli ja halusi taputella vierasta isoa koiraa. No omistaja ei siitä ihan lämmennyt ja voin kyllä ymmärtää miksi, mutta se että eräs toinen matkustaja siihen tiuskaisi, että ”Ei se koira siitä kulu jos vähän rapsuttaa!” meni kyllä yli. Juu, ei kulu ei, mutta kyseinen pultsari voi kyllä kulua ja vakavasti jos kyseinen vieras koira ei satu tuntemattomista ihmisistä – varsinkaan voimakkaan hajuisista – pitämään. Omistaja kuitenkin varmasti koiransa parhaiten tuntee, joten jos ei päästä tuntemattomia sen luokse on sen takana varmaan hyvä syy.

Voi juma se haju oikeesti mikä niistä lähtee! On tehny monesti mieli sanoa, että tervetuloa sitte vasta kauppaan ku oot pessy nuo vuoden paskat ja kuset ittestäs. Sillon ku alotin hommat kaupassa niin luulin etten ikinä totu niihin hajuihin mitä spurguista huokuu. Tai no ei niihin totu, mutta niitä yökkäysreaktioita on oppinu hillitsemään. Muistan sen ensimmäisen haisevan pultsarin todella hyvin jota jouduin palvelemaan. Vedet vuoti silmistä ja kokoajan tuntu, että tulee iha just yökkäys. Siitä hajusta voin sen verran sanoa, että seuraava kassajonossa oli parinmetrin päässä siitä tyypistä. Se haisi niin pahalle. Se haju jäi leijaamaan vielä sinne kauppaan toviksi senki jälkeen kun se häipyi.

Palasin juuri suomeen asuttuani 15 vuotta kanadassa ja en voi uskoa miten huonoksi tämä pultsari tilanne on mennyt. Ei viikkoakaan vierähdä ettei pultsari sanoisi jotain ärsyttävää tai agressiivista raitiovaunussa joko minulle tai jollekin muulle. Kanadassakin näitä spurguja on, mutta paljon, paljon vähemmän ja ne on onnistuneesti eristetty keskikaupungin kaduilta toiseen helposti vältettävään kaupunginosaan. Tavalliselle työssäkäyvälle ihmiselle ei niistä juuri haittaa ole. Sosiaaliturvarahaa ne jonkin verran saa, mutta ei helposti, eikä tarpeeksi että sillä eläisi ilman sortumista muihin ongelmallisiin elämäntapoihin. Heillä on paljon huonommat olot kuin suomispurguilla ja niistä on paljon vähemmän haittaa.

Kysymyksiä … Ovatko ne todellisuudessa vaarallisia ja kun välttely ei ole vaihtoehto kuinka pitäisi menetellä kun ne
agressiivisesti ahdistelee?

Olen niin &”#¤%@ kyllästynyt näihin spurguihin, että jos joku tulee ahdistelemaan, luultavasti räjähdän. Painokelpoisena teksti kuulostaa tältä mitä suusta tulee: ”Te elätte täällä veronmaksajien rahoilla, sekä minä että mieheni maksetaan yhteensä pari tonnia veroja kuussa että saadaan teillekin viinat ja muut tsydeemit maksettua. Loppuiko veronmaksajien rahat kesken kun tulette pyytämään paria euroa? Anti olla viimeinen kerta että sinä tai kukaan sun hyväveli tulee mua ahdistelemaan. Ette ilmeisesti tajua että teitä tai teidän mielipiteitä ei kaipaa normaalien ihmisten keskuudessa kukaan”.

Kerran olin bussiin menossa kun joku puistokemian maisteri (loistava nimitys!) istui pysäkillä. Siihen tuli bussi ja tämä maisteri uhosi että saisi koska tahansa irroitettua renkaan bussista. (Varmistin tämän asian tutulta bussikuskilta ja sain kuulla, ettei niitä pultteja paljoa mennä irrottelemaan ilman kunnon koneita). Uhosi vielä että hän on hyvä työntekijä (ihan varmasti, jos ei ole kännissä tai katkera) ja hänet irtisanottiin turhaan. Olisi pitänyt kysyä, onko kysymyksessä viinan aiheuttama irtisanominen vai oliko henkilö yksinkertaisesti tyhmä.