Subwayssa aterioiminen
No niin. Tulipahan tuossa taas mieleen kun Subwayssa kävin mutustelemassa sämpylän naamariini ja viereeni tuli kaveri, joka selvästi halusi ottaa kaiken mahdollisen irti uuden myyjän iloisesta palvelusta, ei viitsinyt käyttää omia aivojaan ja sai pitkässä jonossa oman ostoksensa kestämään sietämättömän kauan. Kyseinen keskustelun kulku oli suurin piirtein seuraava:
Myyjä: “Hei, mitä saisi olla?”
Aasiakas: “Leipä.”
M: “Millä täytteellä?”
A: “Kana Teryaki.”
M: “Millä leivällä?”
A: “Kokojyvä.”
M: “Kokonainen vai puolikas?”
A: “Kokonainen.”
M: “Saako laittaa juustoa ja paahtaa?”
A: “Saa.”
M: “Mikäs kastike?”
A: “Mitä niitä on?”
M: “Ne on siinä listassa sun silmien edessä.”
A: “No vaikka Chilimajoneesi.”
M: “Mitäs kasviksia laitetaan?”
A: “Emmä oikeen tiedä.”
M: “Kurkkua?”
A: “Joo.”
M: “Tomaattia?”
A: “Joo.”
M: “Salaattia?”
A: “Joo.”
M: “Sipulia?”
A: “Joo.”
M: “Punasipulia?”
A: “Joo.”
M: “Oliiveja?”
A: “Joo.”
M: “Jalopenoja?”
A: “Joo.”
M: “Suolaa, pippuria, oreganoa?”
A: “Laita suolaa ja pippuria ja vaikka oreganoakin.”
M: “Syödäänkö täällä vai tuleeko mukaan?”
A: “Täällä.”
M: “Tuleeko muuta?”
A: “Tommonen pieni limppari.”
M: “Selvä, entäs muuta?”
A: “Tommonen sipsipussi.”
M: “Ok, vielä jotakin?”
A: “Ei.”
Siis ei herranjumala!! Meinasin jo huikata, että “koitapa ny kaveri yhellä lauseella kertoa mitä haluat nii ei tarvi sen jonon sun takana odottaa koko päivää”! Tilaus olisi luonnistunut näin melko helposti:
Myyjä: “Hei, mitä saisi olla?”
Aasiakas: “Mä ottaisin kokonaisen Kana Teryakin, kokojyväleivällä.”
M: “Saako laittaa juustoa ja paahtaa?”
A: “Kyllä.”
M: “Mikäs kastike?”
A: “Chilimajoneesi.”
M: “Mitäs kasviksia?”
A: “Kaikki saa laittaa.”
M: “Suolaa, pippuria, oreganoa?”
A: “Kaikkia saa laittaa, ja se tulee sitten mukaan, ja sitte vielä pieni juoma ja tommonen sipsipussi, KIITOOOOOS!”
T:Tinke
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
- Ei vastaavia tarinoita
Subin systeemi on tosi hankala. Entäpä, jos hän ei ollut ennen ollut siellä?
Ja olet tietysti sataprosenttisen varma, että tämä kaveri oli ennenkin käynyt Subwayssa ja olisi tarkalleen tiennyt miten siellä toimitaan ja mitä asioita myyjälle pitää osata kertoa? Ai et ole? Ja silti viitsit naputella tänne näin pitkän ja typerän jutun ihan naputtelemisen ilosta. Siis mahtavaa.
Tämä on varmaan joku testi? Vai tosissaanko haluat itsesi esitellä aasiakkaana?
Sinähän tässä ole se perinteinen aasiakas, joka on kerta kaikkiaan LIIAN tärkeä ja LIIAN kiireinen, että ehtisi odottaa edellisen asiakkaan tilauksen hoitoa, ja joka TIETENKIN aina tietää miten homma hoituisi paremmin.
Komppaan edellisiä. Itse toimisin juuri samalla tavalla kuin tapauksen Tyhmä Asiakas. Toisaalta olen myös yrittänyt saada Starbucksista juomaa tilaamalla “kahvin”.
Jaah:ille: omasta mielestäni Subin systeemi on oikein kätevä, nopea ja toimiva. Ja leivät hyviä. Ei mitään muuta kuin positiivista sanottavaa konseptista ja myyjistä.
Katselen yleensä täytteen, sämpylän ja kastikkeen jo ennen tiskille astumista, mutta ne mausteet kyllä otan itsekin periaatteella myyjä kysyy ja minä sanon tuleeko. Kaikkea ei suinkaan aina itselleni tule.
Samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa. Aika nolo juttu.
Olen käynyt tasan kerran Subissa ja about noin se meni meikäläiselläkin. Ei siinä tiedä mistään paahtamisista sun muista miljoonan eri sortin sämpylöistä jos ei ole ennen käynyt.
Tinke on varmaan itse niin tietävä Subway asiakas että muistaa kaiken ulkoa tai sitten hän tilaa aina kerta toisensa jälkeen saman yhdistelmän kun ei uskalla kysyä mitään myyjiltä, silloinhan joku voisi taaempana joutua odottamaan ylimääräiset 20 sekuntia. Hyvä että on tuollaisia hiirulaisia jotka aina ajattelevat takana jonottajan ja myyjän parasta.
Subissa myös kerran käyneenä voin kertoa ettei se välttämättä ihan niin liukkaasti ja nätisti ekakertalaiselta mene.
Oma bravuurini oli kysyä mitä eroa on vehnä- ja ruisleivällä. Saaneet varmaan tytöt hyvät naurut sinä päivänä, kun oli ajatuksenkulku mulla vähän jäissä
Juu. mäkkärillä systeemi on huomattavsti helpompi, mutta ku maailma on täynnä niitä pässejä:
Minä: hei.
A: pieni hampurilainen, pieni juoma ja pieni pirtelö.
Minä: käykö juusto vai tavallinen hamppari, mikä juoma ja minkämakuinen pirtelö?
A: mitä niitä pirtelöitä on?
minä: just tasan ne samat maut, jotka oli eilenki ku kävit täällä viimeksi!!
Edellinen dialogi toistetaan kahdeksan tunnin työpäivän aikan aika tarkasti noin 160 kertaa. Jos joku ei tajua, että se oikeesti alkaa tosissaan vituttaan viimeistään 30:n kohdalla, nii on aika aasi.
“mihin ihmiset jättää aivot, kun ne lähtee kotiovesta ulos?”
oli tää vähän ilkeää, mut periaatteessa ymmärrän.
Meilläkin, työskennellessäni pikaruokapaikassa, joutui välillä päivästä toiseen pumppaamaan samoista asiakkaista ne tiedot yksi kysymys kerrallaan.
Mikä siinä oli niin vaikeaa sanoa suoraan mitä halusi?
Niin, ei sitä voi ensimmäisellä kerralla tietää, mitkä käytännöt Subissa oikein on. Varmasti saattaa hämmentää. Muissa pikaruokapaikoissa kuitenkin on täysin erilainen järjestelmä.
Tosin tietysti kyseessä saattoi olla ko asiakkaan testi; kuinka monta kysymystä kysytään, jos ei yhtään johdattele?
Oon nyt samaa mieltä edellisten kanssa. Subissa vaan jotenkin aina pää sekoaa
Siellä tulee käytyä niin harvoin ja vaihtoehtoja on paljon!
Mikäli tarina on tosi, niin ihmetyttää miksei myyjä sanonut myös kasvisten/vihannesten kohdalla “katopa tosta et mitä haluat” kuten hän teki kastikkeiden kanssa? Kun ne kasviksethan näkyy siitä tiskistä asiakkaalle..
Subin systeemi on ensikertalaiselle hirveän hankala. Siinä ei saa välttämättä mitään tilattua, jos myyjä ei auta.
Luojan kiitos tämä postaaja ei ole myyjä Subilla. Jäisi monelta ensimmäiseksi js viimeiseksi käynniksi.
Tuo kuulosti lähes samalta, kun Pietarissa kävin paikallisessa ostoskeskuksessa Subwaylla. Kun kaikki on venäjäksi, oli käsin käyty keskustelu kutakuinkin tuon tapainen.
Onneksi oli asiantunteva ja kärsivällinen myyjä.
Itse ensimmäistä kertaa käydessäni Subissa jäin kauemmaksi katselemaan listaa mahdollisista lisukkeista ja vaihtoehdoista, ettei sitten tarvinnut muuta kuin luetella mitä ei ottanut annoksen väliin. Ei ole mikään pakko rynniä tiskille saman tien miettimättä mitä ottaa ja millä.
No, subissakin ne eri vaihtoehdot on kuitenkin aika selkeästi näkyvillä… ja seinällä vielä “näin tilaat” -ohje.
Ensimmäinen käynti Subilla on hankala! Kun lopulta istuu patonkinsa kanssa pöydässä niin ei tahdo muistaa mitään koko ostotapahtumasta.
Ensimmäisen käynnin jälkeen Subin systeemi on mielestäni erittäin nopea ja kätevä.
mulla menee melkein toi sama aika kun en oo tottunu vielä tohon subin tilaus systeemiin. osaan nyt sentään kertoa että mitä haluan väliin, ettei niitä tarvi yksitellen luetella, mutta silti.
kaikki ei osaa, jos ei oo monesti käyny.
No menikö tohon nyt oikeesti niin kauan vaivaa ja aikaa kaikilta, jos oletetaan että myyjä on ripeä ja osaa asiansa niin myyjä voi kysellä sitä seuraavaa täytettä jo siinä samassa kun mättää edellistä sinne sämpylään. Ainakin tekstistä sai käsityksen että kaverin vastaukset kumminkin tuli kuin apteekin hyllyltä eikä miettinyt sen enempää. Suht saman verran aikaa sen sämpylän kokoomiseen menee, sanot sitten kerralla kaikki mitä haluat taikka vaihe vaiheelta sanot mitä laitetaa-
Ja niinku sanottu, se subin systeemi on ensikertalaiselle usein tosi hankala.
Tää on NIIN SELVÄ provo, joku vitsi! Ei voi olla kenenkään todellinen mielipide! Tai sitten on joku todella aasi! Kyseessä oleva keskustelu on AIVAN NORMAALI keskustelu Subissa asioidessa!
Myyjä kysyi mitä asiakas haluaa, asiakas vastasi! Herranjumala mikä tässä muka on!
ei-näitä-provoja-jaksa:
Veit munat suustani!
Kirjoituksesta näkee suoraan, että kirjoittaja on joku peelo, joka ei ole koskaan edes Subissa käynyt, koska:
a) täytteet on ihan päin väärin, sipuli (tavallinen, ei puna-) on liikaa, paprikat puuttuu, ja siellä pitää olla SUOLAKURKKUA!
b) mausteista unohtui valkosipuli,
c) Subissa kysytään AINA, tuleeko oliiviöljyä tai viinietikkaa.
Täällä oli joskus hampurilaisketjussa joku kommentti, että käykääpä Subissa ja laskekaa, montako kysymystä ja vastausta tarvitaan. Tässä se nyt nähdään.
*
Muuten olen sitä mieltä, että Subissa on loistava systeemi. Vastaa, ja sinulta kysytään, kysy, ja sinulle vastataan. Asia hoituu, ja kun asiakaspalvelija puhuu samaan aikaan kuin tekee, tähän menee vähemmän aikaa kuin siihen, että huudat koko tilauksen yhteenpötköön heti etukäteen, ja sitten myyjä joutuu kysymään uudestaan, kun jotain pakosta menee ohi tai ehtii unohtua. Ruoatkin on paremmat kuin hampurilaispaikoissa.
Harmi, että söin jo, muuten olisin lähtenyt hakemaan Subin.
Joo alko mullekin tulla tässä lukiessa nälkä
Oon käynyt Subissa monta kertaa, mutta aina siinä ostotapahtumassa on olevinaan jotain vaikeaa. Eri myyjilläkin on eri tyyli, jotkut muistaa tasan tarkkaan koko litanian jonka asiakas yhdellä henkäyksellä suustaan päästää, toiset alkaa sitten joka vaiheessa vielä kysellä että ai niin mitä salaattia tulikaan, että tuliko tätä, entäs tätä… en oikein enää itsekään tiedä, miten siellä Subissa pitäisi tilata!
Kyllä minä ainakin osasin elämäni ensimmäisellä kerralla lukea Subissa ensin ne ohjeet sieltä seinältä ja katsella vähän tiskiä ja vasta kun olin suurinpiirtein varma kaikesta, menin tekemään tilaukseni tiskille.
Kuvattu tapaus kuuluu luokkaan: “Mä-olen-odottanut-ainakin-kymmenen-tuntia-tässä-
baaritiskillä-enkä-ole-valinnut-juotavaani-listasta-
etukäteen-enkä-myöskään-katsonut-hintaa-saati-
kaivanut-rahoja-valmiiksi.”
*huokaus*
Turha siinä on rutista ja valittaa jotakuta tumpeloksi, jos ei osaa toimia samalla lailla kuin kirjoittaja. Toisille asiat ovat yksinkertaisia ja jokapäiväisiä, toinen kokee taas turhauttavana ja vaikeana. Vaikka muutaman kerran olen Subissa käynyt, en siltikään oikein pidä asioinnista siellä. Mielummin menen muualle.
Joo Subin systeemi on kyllä ensikertalaiselle ihan outo, ei missään muualla valittavaa oo noin paljoa.
Tuskin se onnistuu heti toisellakaan kertaa, mutta ehkä ajan kanssa… Nimim. kerran subissa ~vuosi sitten.
No ny jumalauta! Kymmeniä kertoja olen yrittänyt kassalla heittää heti alkuun koko litanian. Kaurahunajaleivälläkasvissubijuustollapaahdettunailmanjalopenojamuttakaikkimuutkasviksetkylläjasitten etikkajaöljyjamausteetkiitos! Joka kerta kysyy neiti tai herra siellä tiskin takana yksitellen jokaisen osasen. Että Subin neiti pitää nyt ihan vaan turpansa kiinni ja häpeää! Sietämätöntä.
Subway on paska paikka. Just tällaset “PUOLIKASHUNAJAKAURATERIYAKIJUUSTOLLAPAAHDETAANHUNAJAMAJONEESILLAKAIKILLAVIHANNEKSILLAPAITSIPUNASIPULILLAJAJALAPENOLLAJA EIÖLJYY TÄNNE HETI MUL ON KIIRE JA OON TILANNU TÄN 15KERTAA ENNENKI” -asiakkaat on niitä pahimpia. Sitten valitetaan kun “ET *ITTU SAANU LAITTAA TÄTÄ TÄHÄ LEIPÄÄN!!! Vaik ihan selkeesti sanoin jo heti alussa!” Että iloisempaa asiakaspalvelua varmasti saa etenemällä parisen asiaa kerrallaan.
Eipäs oo ko. paikassa tullu käytyä, enkä taia sitten enää käyäkkään tuon jutun jälkeen… Meinaan ettei vaan tuu oltua liian tyhmä ja mietittyä liian kauan…
Subwayssa en mielelläni asioi, koska koko tilausprosessi täytyisi tietää ennalta, ettei ärsytä kiukkuista asiakaspalvelijaa. Listalta kun katsoo, niin siellä on joku leipä 4,90, mutta sen tilaaminen ei riitä. Pitäisi tietää millainen sämpylä, minkä kokoinen (koot tietenkin amerikkalaisina idioottimittoina, jalkoja ja tuumia), paahdetaanko, laitetaanko kastiketta ja jos niin mitä, tuleeko juustoa, mitä kasviksia jne. Prosessi on perseestä ja sen takia paikka menettää asiakkaita. Ei siellä käy alkuunkaan mielellään, kun vakiokävijät kerran osaavat tämän kuin vettä vain, mutta satunnainen kävijä ei sitä muista. Tunsin itseni tällä viikolla nöyryytetyksi, kun en heti tiennyt mitä halusin ja ryhdyin kyselemään kastikkeista onko niissä sinappia.
Mäkkärissä prosessi toimii. Bigmac-ateria kolalla kiitos ja tuote tulee pakattuna ilman tyhmiä kysymyksiä. Vika on subwayssa ja sen ylimielisessä henkilökunnassa.
On niitä peeloja subbarin henkilökunnassakin. Sanon yleensä heti, mitä haluan tyyliin: puolikas kokojyvä kananrinta ilman juustoa ja saa paahtaa. Muisti loppuu hyvinkin usein myyjältä tuohon kananrintaan. Juustot ja paahtamisen hän kysyy kuitenkin uudestaan. Että silleen. Mikä nyt sitten on kätevää?
“Mikä nyt sitten on kätevää?”
“Kätevää” on annostella niitä sanomisiaan sopivankokoisiin paloihin, pari asiaa kerrallaan, mikä ottaa kohtuullisesti huomioon viestinnän molemmat osapuolet. Kyllä se onnistuu.
Ja muillekin, kyllä siellä asioida uskaltaa, jos ruoasta pitää.
Menee tietysti mainostuksen puolelle, joten sanotaan, että on Subin konseptissa kyllä yksi vikakin. Mutta se ei ole se, että asiakas saa kertoa, mitä haluaa, ja palveluprosessi on kehitetty tätä konseptia varten.
Eräs Saara: Taas krapulassa? Äreä ja silmät harittaa? Vai mistä se “Subin neiti” siihen tuli?
(Juttu on viereisen asiakkaan perspektiivistä kirjoitettu.) No, en sano pahalla, krapulasihan ei minulle kuulu pätkääkään. Ja voihan se krapulakin olla paitsi sietämätön myös luova olotila. 
Aloittelevat leiväntekijät ovat ehdottomasti parhautta! Tilaan itse aina vaan vegen samalla täytteellä (siis kasviksilla ja kastikkeilla) allergioiden takia. Monesti vakiintuneet työntekijät laittavat rehuja liian vähän, ikäänkuin siihen tulisi muutakin kuin rehut. Aloittelija taas tunkee sen sämpylän niin täyteen että hyvä jos suuhun mahtuu.
Subway muutenkin on mahtava paikka allergikolle, jos nyt ei ole mitään älytöntä kosketusallergiaa. Lihattoman tilatessakin kysytään, saako tehdä samoilla hanskoilla kuin lihallinen… ja kysellään saako käyttää samaa veitseä kuin muihin jne. Palvelu <3
Kohtuus kaikessa. Kätevää on hallita kokonaisuudet (”mitä kasviksia?” “kaikki muu paitsi suolakurkku”), mutta on hölmöä luetella koko ominaisuusrimpsu samaan syssyyn (”Kaurahunajaleivälläkasvissubijuustollapaahdettunailmanjalopenoja, muttakaikkimuutkasviksetkylläjasitten etikkajaöljyjamausteetkiitos”), koska ei myyjä voi muistaa koko hoitoa kerralla.
Ei kertomuksen asiakas minusta aasiakkaalta vaikuttanut.
itse ensi kertaa subwayssa asioidessani ollin kyllä just tarinan aasiakas..mutta tajusin kasviksia kysellessä sanoa, että kaikkia paitsi sitä ja sitä…ja tuntui kyllä jonon hidastajalta, vaikka aspa tätä ei missään vaiheessa osoittanut.jokaisen oma valinta meneekö tilaamaan ruokaa asenteella en-tiedä-mitä-haluan.itsekkin olisin voinut katsella tarjontaa tarkemmin ennnen jonoon menoa..
Mutta entäpäs jos kyseisellä asiakkaalla oli vaikka huono näkö, tai joku peitti näkyvistä ne “selkeästi esillä” olevat vaihtoehdot?
Toistelen samaa kuin aika moni muukin, että ihan normaalilta keskustelulta se kuulosti. En rupea välttelemään tai arastelemaan myyjän mielipiteen kysymistä vain sen vuoksi että siellä jonon perällä on joku joka ei ole varannut tarpeeksi aikaa odottaakseen sen verran että kysyn vaihtoehtoja. En tietenkään aio ruveta ehdoin tahdoin hidastelemaan tai jättää täysin huomiotta muita ihmisiä, mutta mielestäni jos menee ravintolaan/pikaruokalaan/subiin kiireaikana, pitäisi osata varautua siihen että jonottamaan voi joutua pidempäänkin kuin puoli minuuttia. Jos toiminta on liian hidasta, löytyy lähistöltä varmasti toinenkin paikka jossa tankata ruokaa maaruun.
Tai sitten olen tosi aasi.
Subissa en ole koskaan syönyt - ensimmäisen kiven saa vapaasti heittää -, mutta ohi olen kävellyt useasti. Lisäksi näköni on heikko, liekö edes laillista että ajan autoa ilman laseja kun hirveän kauas ei näe. (Monissa fast food -mestoissa se menu on kaukana tiskin takana, eikä sitä oikeasti pysty lukemaan.) Tuollainen “oletan että asiakas on täällä 42:tta kertaa” kuulostaa todella hirveältä - jos ensimmäisellä sub-kerrallani palvelu olisi tuollaista, se olisi samalla myös viimeinen kerta!
En tiedä lainkaan, millaisia täytteitä Subissa saa, ja tuskin olen ainoa suomalainen joka ei ole ko. paikassa koskaan syönyt. Antakaa ensikertalaisille asiakkaillekin mahdollisuus, jooko?
“Kyllä minä ainakin osasin elämäni ensimmäisellä kerralla lukea Subissa ensin ne ohjeet sieltä seinältä ja katsella vähän tiskiä ja vasta kun olin suurinpiirtein varma kaikesta, menin tekemään tilaukseni tiskille.”
Itsekin yritin tätä taktiikkaa, mutta kun tiskillä ei ollut jonoa, myyjä heti minut nähdessään huikkasi “Hei mitä tulee?” ja aloitti kyselyrumban. En siinä sitten kehdannut sanoa, että odota hetki jos toinenkin, en ole vielä tutustunut tarjontaan (olin päässyt ehkä juuri silmäilemään leipävalikoimaa). Tuolloin saatoin hyvinkin muistuttaa esimerkin aasiakasta.
Subit ovat kyllä hyviä, mutta tuo aasiakkaaksi leimaaminen epäilyttää, kun myyjä on ainakin minulta aina kysynyt sen “tilaa näin” -listan mukaan ensin leivän, sitten täytteet jne.
Elämä on vaikeaa.
Huomataanpa nyt kuitenkin, että tämän tarinan kirjoittaja ei ole subwayn myyjä, vaan paikan toinen asiakas. Tai pikemminkin henkilö, joka oli tämän tarinan aasi
Mitäs ihmeellistä tssä nyt oli? Subbarin systeemi on todella hankala ja sekava. Itsekin ensimmäisellä kerralla sain jotain aivan eri matskua jota olin hakemassa. Voisi selkiyttää annoksia tms. Myyjä tässä on ollut aasiakas jos tuosta hermostunut..
En ole koskaan käynyt Subwayssa, mutta olen joskus miettinyt että pitäisi mennä. Tämän ketjun innoittamana kävin heidän nettisivuillaan katsomassa tarjontaa. Ja suureksi ilokseni huomasin, että ovat huomanneet tämän tilausongelman, ja tarjoavat oivan apuvälineen: http://www.subway.fi/dm/file.phtml?id=331
Eli printtaa ja täyttää valmiiksi, ja ei kun myyjälle antamaan. Kätevää ja nopeaa!
Subin systeemi on joillekin vähän hankala. Ja tuntuuhan se oudolta, että pitää lukea “kuinka tilaat”- ohjeet ennen kun kehtaa tiskille mennä.
Pidätän itselläni oikeuden kysellä myyjältä siinä tilausta tehdessä.
Alkuperäsessä tarinassa myyjä olis voinu vähän kädellä viitata vaikka niihin kasviksiin, että asiakas tietäis mitä on tarjolla. Joskus katse saattaa jäädä johonkin ihan muuhun kun siihen mitä siellä lasin takana on.
Subin systeemi noin muuten on loistava, jokainen saa just sitä mitä haluaa ja myyjätkin usein kaiketi tottuneet kaikenlaisiin tampioihin, että kärsivällisyyttäkin riittää :).
Pitäisi tietää millainen sämpylä, minkä kokoinen (koot tietenkin amerikkalaisina idioottimittoina, jalkoja ja tuumia)
Suomalaiset vastaavat idioottimitat ovat puolikas ja kokonainen. Niilläkin pystyy tilaamaan.
Itse muistelen nähneeni Subissa kyllä senttimittoja, mutta saattaa olla että matemaattinen ajattelu on tehnyt tepposet ja olen automaattisesti kääntänyt mitat 15 ja 30 sentiksi.
En oo koskaan käyny Subissa. En ole uskaltanut…
Anteeksi nyt vaan kauheasti, mutta kuvailit erittäin tarkasti sen meikäläisen ensimmäisen käyntikerran Subissa. Poislukien tietty se, että leivän täytteet oli eri, enkä ostanut mitään muuta, mutta kyllä mua tartti ihan kädestäpitäen johdatella Subissa tilaamisen ihmeelliseen maailmaan. Ei ollut mitään käsitystä eri vaihtoehdoista, joten oli pakko kysyä.
Kai minäkin sitten olin tyhmä.
Mun mielestä Subwayssa saakin olla pihalla, jos on esim. sielä ensimmäistä kertaa, tai toista.
Mielenkiinnolla odotin tämän sivuston juttuja, mutta tämä juttu on niin syvältä ja turha, että taidanpa siirtyä takaisin muille sivuille.
“Kai minäkin sitten olin tyhmä.”
MZL: Kaikkihan me olemme.
“Mun mielestä Subwayssa saakin olla pihalla, jos…”
Mun mielestä missä vaan saa olla pihalla, varsinkin jos tarkenee. Avuttomuus on anteeksiannettavampaa kuin ilkeys.
“Kyllä minä ainakin osasin elämäni ensimmäisellä kerralla lukea Subissa ensin ne ohjeet sieltä seinältä ja katsella vähän tiskiä ja vasta kun olin suurinpiirtein varma kaikesta, menin tekemään tilaukseni tiskille.”
Hyvä Minna!
Voi huoh….
Häh, ei multa ole koskaan näiden vuosien aikana kysytty otanko valkosipulia, joten onko nyt ihan varma että se kuuluu mausteisiin?!
Ja kyllä, nykyään mitat ovat sentteinä (15 ja 30) ainakin parissa toimipisteessaä (en ole useammassa käynyt) sekä heidän nettisivuillaan.
Asiakas ja asiakaspalvelija: On, ainakin täällä päin valkosipuli on se neljäs maustejauhe.
no kun kerran on kyseessä tälläinen konsepti missä saa rakentaa itse patongin alusta loppuun ja siinä joutuu esittämään kysymyksiä muutenkin enemmän kuin yhden niin mitä tässä nyt valitetaan.
normistihan mennään heseen ja sanotaan “x-ateria kiitos” syötkö täällä vai otatko mukaan? joo en. ja thats it. ai niin sielläkin piti valita juoma ja tuleeko ranskalaiset isoina vai pieninä tuleeko muuta jne jne jne…
valitettavasti tälläisissä pikaruokaloissa joutuu esittämään enemmän kuin yhden kysymyksen.
ota vettä välillä jos suu kuivuu. tai vaihda alaa. et selvästikään ole asiakaspalvelija.
ja et ilmeisesti ole paikallisesta subwaysta (ONNEKSI)
“et selvästikään ole asiakaspalvelija.”
Tekstihän oli tosiaan kirjoitettu jonossa seuraavana odottavan kärsimättömän asiakkaan perspektiivistä, joten osut ehkä oikeaan ainakin tässä kohtaa.
Muutenkin olet kyllä oikeassa siinä, että kysely kuuluu konseptiin.
jos mä menen johonkin paikkaan ekaa kertaa ja kasvatan nyt ihan kauheasti jonoa taakseni kyselemällä tyhmiä niin sanon monesti sekä myyjälle että muille asiakkaille että en oo ennen käyny täällä-kestää hetki, sori. subwayssa en oo käyny mutta oon joskus ollu muualla vähän sormi suussa uusista systeemeistä. kyllä mua on ainakin ymmärretty ja huumorilla pärjää pitkälle.
No jopas, ei mun testaamissa paikoissa ole kuin oregano ja pippuri maustetöniköissä, nyt alkoi justiin kiinnostamaan että mikä se oreganon, pippurin ja valkosipulin lisäksi tarjolla oleva mauste on???
Itseasiassa kertomastasi jutusta tulee mieleen minun ensimmäinen kerta Subwayssä. En voinut tietää miten hommat siellä hoidetaan, joten en mitenkään tehokkaasti hommia hoitanut.
Kävin ensimmäisen kerran subwayssä Kroatian Zagrebissa. Voi sitä myyjä raukkaa…
Olen muutaman kerran käynyt Subwayssa, ja mennyt asenteella: kyllä-minä-tiedän-mitä-tilaan-ei-tarvi-sitten-kysellä. Jos sitten on puoli sekuntia hiljaisena ja harkitsevana, niin myyjä aloittaa heti kyselyn. Minusta tuo on pelkästään sujuvaa kun kysytään joka asiaa, niin ei voi miettiä liian kauaa
Heh heh, minä olen samanlainen aasi kuin tässä tarinassa.. Olen jopa käynyt Subissa pari kertaa, mutta en edelleenkään ole ihan perillä siitä, miten siellä tilataan. Eri maissa on mennyt vähän eri tavalla. Lontoossa Starbucksissa mua katsottiin myös nenänvartta pitkin, kun en tiennyt ensikertalaisena, että “one latte, please” ei riitä, vaan pitää tajuta sanoa “one tall single wet cafe latte”…
Oli varmaan muut asiakkaat onnellisia, kun päätin tehdä ruokailusta helppoa ja menin - silloin vielä espanjaa osaamattomana - erään lattari-amerikan maan Subwayhin tekemään tilaustani. Siinähän sai hyvän tovin kassalla vähäisellä kielitaidollaan yrittää selittää, mitä haluaa, kun kukaan myyjistä ei osannut englantia. Mua nolotti ihan sietämättömästi, kun jono takana kasvoi. Noh, onneks lattarit on lupsakoita - “mañana”.
Minua harvemmin ärsyttää, jos ‘joudun’ kysymään erikseen tuleeko leipä kokonaisena vai puolikkaana ja millä täytteellä jne. Ihan jokapäivänen tilanne, kuuluu työnkuvaan. Enemmän Subwayssa ärsyttää ne asiakkaat, jotka kertovat koko tilauksensa yhdellä lauseella ja katsovat sitten pitkin nenänvartta, kun myyjä ei kaikkea muista. Kun myyjä kyselee tilauksen kohta kohdalta, leivän valmistus on sujuvaa (riippuen tietenkin kauan kutakin kohtaa jäädään miettimään :D) ja hän saa juuri sen verran tietoa kun on siinä hetkessä tarpeellista ja minkä pystyy muistamaan.
Subwayn yksi vahvuuksista on mielestäni vuorovaikutus asiakkaan ja myyjän välillä. Leipä tehdään asiakaan nenän alla ja kyselemisen lomassa tulee helposti jutusteltua mukavia, päivästä ja asiakkaasta riippuen. Harvinaista herkkua kun aspa tuntee itsensä ihmiseksi ruoka-automaatin sijaan.
Mun tilaus olisi luultavasti kuulostanut juuri tuolta (aloitusviesti), koska oon käynyt tähän mennessä tasan kerran Subwayssa. Sillon olin yhtä pihalla.. Ja musta oli ikävä se tilanne, kun kauheella kiireellä kyseltiin juuri nuo kysymykset, ja tökättiin se mun käntty seuraavalle. Mut käyn toki toistekin, kun leipä oli hyvää.
Lisään muuten vielä TomTomin kommenttiin viitaten, että tosiaan Subwayssa jossa minä kävin (pääkaupunkiseudulla) asiakaspalvelija muistutti nimenomaan robottia. Ei pukahtanut mitään ylimääräistä, sen kun kyseli kauhean nopeasti kaikki nuo peruskysymykset. Ja mulla tosiaan kesti hetken että ne kysymykset meni tajuntaan asti, kun olin ensikertalainen. Voi toki olla että satuin johonkin ruuhka-aikaan, mutta mukavien jutustelu oli siellä palvelusta kaukana. Saattaa tietysti olla niin aspa kuin paikkakohtaistakin, en käy yleistämään mitään kun olen tosiaan vasta sen kerran käynyt.
Kun ite söin ekan kerran subilla, niin keskustelu oli just ton tasonen. Paitsi et sanoin alussa, et saa paahtaa ja kun se subi oli valmis, niin kysyin, et eikö se paahdakaan sitä ja koko homma alko alusta. Mistä mie olisin voinu tietää, et se paahto tulee juustojen laiton jälkeen? Paahdetaanhan grillivoikkarikin vasta, kun kaikki täytteet on välissä. Mutta tosissaan ekan kerran se on vähän hankala systeemi, vaikkei mikää dorka oliskaa.
Minä olen käynyt kait kolme kertaa subilla, ja olen edelleen siinä uskossa, että palvelutapahtuman kuuluukin kulkea juuri noin että myyjä kyselee mitä laitetaan. Ainakin se tulee niin nopeeta vänkäämään (lue: palvelemaan), etten ole vielä ehtinyt miettiä (saati keksiä miten homma toimii) mitä halua, niin sitten alan hätäpäissäni sanelemaan jotain, mitä nyt ehkä voisin haluta. Minusta subin systeemit on jotenkin hankalat, kun on niin paljon vaihtoehtoja, ja kaikki pitää itse osata sanoa
;)
Mä olen sitä mieltä että alkuperäisen kuvailema tilanne on se miten se aina menee. Vai luuletteko oikeesti että jos latelen kaiken heti alkuunsa, että aspa muistaa mitä tilasin? No ei muista.
Jos tilaan esim puolikas kokojyvä grillatulla kananrinnalla, paahtamatta, juustolla, kaikki kasvikset paitsi jalapenot, kastikkeiksi hunajasinappi ja makeasipuli, mausteeksi valkosipulia ja otan mukaan, muistaako aspa tämän, häh? Ei tarvitsekaan muistaa koska katsokaas kun sitä varten hän tekee subin siinä näkö- ja kuuloetäisyydellä jotta voi siinä tehdesä kysellä mita laitetaan.
Hyvä, että ovat kehittäneet tuollaisen lomakkeen. Joskus olen Subissa yrittänyt sanoa, että kastikevalinnan jälkeen kaikkia sötsseleitä saa laittaa, mutta silti ovat usein kyselleet yksitellen, että saako mitäkin laittaa.
Itse pikaruokapaikassa työskentelevänä tykkään siitä kun kun ihmiset sanovat yhdellä lauseella koko tilauksensa. Kääpä menee välittömästi jos joku jonossa kymmenen minuuttia seissyt alkaa vasta kassalla arpomaan että mitä haluaisi tai ei vaan saa asiaansa sanottua vaan odottaa että luen hänen ajatuksensa. Joskus tuntuu itsestäkin tyhmältä kun joutuu kysymään sata kysymystä ihmiseltä joka ei osaa lukea valmiista menutauluista että mitä maksaa pelkkä hamppari ja mistä kaikista hamppareista saa aterian. Se vaan on joillekin ihmisille niin kovin vaikeaa lukea ne tilausohjeet ja ne taulut siellä silmien edessä….
No kyseinen asiakas sentään ymmärsi ja puhui suomea. Minä sekoilin tässä kesällä Berliinin Subwayssä… xD
Ei se kovin liukkaasti itseltäkään sujunut ensimmäistä kertaa subissa. Katsoin listaa ja luulin että homma hoituisi tyyliin hesen “juusto hampurilainen” kiitos. Mutta ei. Alkoi kamala kuulustelu että mitä haluan patonkini väliin jne.
No mutta jos ei oo koskaa nenen käyny subissa, kuten esim mä. Ei satu täälpäin olee ainuttakaa.
Subway on eri asia kuin joku muu pikaruokapaikka koska muuttuvia tekijöitä on paljon paljon enemmän. Olen samaa mieltä että Hesessä toki tilataan kaikki yhdellä kerralla, kerrosateria kokiksella kiitos mutta Subissa on niin paljon valittavaa että en ainakaan itse ole koskaan törmännyt aspaan joka muistaisi joka vihanneksen ja kastikkeen jos latelen ne kerralla.
Minusta subin systeemi ei ole sen kummempi kuin perusgrillikään. Uudella grillillä mä kysyn aina, mitä mausteita niillä on. Kaikissa paikoissa ei ole salaattia tai majoneesia, toisessa valkosipuli on ilmaista ja toisessa ei jne.
Yleensä vieroksun tuollaisia paikkoja kun on allergioita ja sellainen mielikuva että annokset on joko valmiita tai sitten kaikki rehut ovat yhtenä sekasalaattina. Nyt kaikki saa mitä haluaa ja selvästi näkee, mitä tarjolla on.
Ainoastaan kastikkeiden kohdalla tuo systeemi pettää. Purkkeja on vaikka mitä ja kun kysyy, mitä kastikkeita on, sanotaan “tuosta kolmosen kohdalta” eli tarrasta numero 3, jossa on listattu kolme kastiketta + majoneesi. Toisille asiakkaille selostetaan koko valikoima, toisille ei. Riippuu myös vuorossa olevasta työntekijästä.
Korvia höristämällä ja netin epämääräisiä huhuja seuraamalla on pääteltävissä että on myös chilimajoneesia, barbeque-kastiketta ja muita mitä ei siinä “kolmosessa” mainita. En ole jokaista kylttiä, lappua ja tarraa käynyt suurennuslasin kanssa läpi, mutta en tiennyt että valkosipuliakin on saatavissa ennen kuin eräs työntekijä siitä minulle mainitsi.
Itse kun aterioin Subissa ensimmäistä (ja tähän mennessä ainoaa) kertaa pari vuotta sitten, minulle kävi vähän sama juttu kuin Tinkelle tuossa alkupostauksessa, mutta myyjää kohtaan. Minä kun kuvittelin että homma toimisi samalla logiikalla kuin hampurilaispaikoissa: valitaan lyhyeltä listalta leipä, pyydetään se, maksetaan se ja saadaan se. Mutta sitten alkoikin suullinen tentti. Tajusin pian etteivät kysymykset lopu koskaan, mutta yritin parhaani mukaan nopeuttaa tilannetta pyytämällä myyjää valitsemaan joka kohdassa puolestani. Se ei kuitenkaan oikein onnistunut:
A: “Lihapullaleipä.”
M: “Millä leivällä?”
A: “Mikä vain.”
M: (listaa vaihtoehdot pyytämättä, kysyy käykö X)
A: “Joo mikä tahansa käy.”
M: “Eli X”?
A: “Joo joo.”
M: “Kokonainen vai puolikas?”
A: “Ööö… kokonainen.”
M: “Saako paahtaa, laitetaanko juustoa, pippuria, punasipurila, voidellaanko oliivi- vai auringonkukkaöljyllä jne.” (kaikki erikseen)
A: “Ihan mikä tahansa käy, valitse itse. Mä vaan haluan lihapullaleivän.” (kaikkiin erikseen)
M: (luettelee joka kohdan kaikki vaihtoehdot pyytämättä, ehdottaa aina jotakin ja jää odottamaan vahvistusta)
A: “No joo joo.” (joka kohtaan erikseen)
M: “Laitetaanko punaviini-, chilimajoneesi-, vai kissankusikastiketta, jalapenoja, habaneroja, hattivatteja, syöttekö täällä vai otatteko mukaan jne.?” (kaikki vieläkin erikseen)
A: “MÄ SANOIN ETTÄ IHAN MIKÄ TAHANSA KÄY VOI JEESUS MÄ HALUAN VAAN LEIVÄN ENKÄ FORT KNOXIN AVAIMIA MITEN TÄ VOI OLLA NÄIN VITUN VAIKEETA”
M: “Tuleeko muuta?”
A: “NO VITTU EI”
En ole sen koommin siellä asioinut, vaikka sinänsä myyjätär käyttäytyi niin iloisesti ja kohteliaasti kuin absurdi tilanne antoi myöten. Koko systeemi toi vain mieleeni sen Spede Pasas-sketsin jossa rautakaupan myyjä käy hakemassa tikkaat ja kiipeää ne ylös ennen kuin kurkistaa alimmalle hyllylle.
Olen itse Subilla töissä. Alussa kuvailtu tapaus on täysin normaali tapa toimia. Itseäni eniten myyjänä ärsyttää se jos asiakas latelee ensimmäisessä lauseessa kaiken haluamansa. Kaikkea on mahdoton muistaa. Kasviksista ja kastikkeista ei todellakaan kannata puhua ensimmäisessä lauseessa. Leipälaadusta aloitetaan koska valmistusta ei voi aloittaa ellei sitä tiedetä.
Subin vahvuuksia on nimenomaan kontakti asiakkaan ja myyjän välillä (tosin suomalaiset asiakkaat ei usein innostu juttelemaan), ja se että asiakas todella valitsee kaiken mitä oman leipänsä väliin laitetaan. Ensikertalaisilla ei ole mitään pelättävää, myyjä tosiaan kysyy kaiken joten ei huolta. Senkin voi mainita että on ekaa kertaa Subilla jos pelkää leimautuvansa aasiksi. Tervetuloa Subille!
Muistan kyllä oikein hyvin ensimmäisen Subway vierailuni parin vuoden takaa. Luulin tosissani, että se on vähän kuin McDonalds tms.. Sanotaan leipä, minkä haluaa ja sen sitten sieltä saa. Mutta oltiinkin kyllä ihan puulla päähän lyötyjä, kun alkoi tulemaan vastaavia kysymyksiä
Sen jälkeen viisastuneena olen osannut kyllä toimia aivan eri tavalla niin Suomessa kuin ulkomaillakin 
Itsekin olin ensimmäistä kertaa Subilla asioidessani totaalisen pihalla. Hiippailimme kaverini kanssa vaivihkaa sisälle, tarkoituksenamme vähän katsella, mutta eikö myyjä alkanutkin heti meille innolla myymään patonkejaan. Piti siinä vähän nolona kysyä, että miten tämä systeemi oikein toimii… Mutta myyjähän selitti kohteliaasti, miten tilaus hoidetaan ja saimme leipämme. Nykyään käyn aika usein Subilla
Ja hei, ei tietämättömyys tee ihmisestä aasiakasta!
Subwayn patongit ovat tosi hyviä, mutta valitsen helpomman vaihtoehdon. Jonot ovat aina tosi pitkät, ja vaikka kuinka kuvittelen valmistautuneeni hyvin, kysymyksiä alkaa sateleen. Subissa pitäisi olla myös valmisvaihtoehdot (jossa täytteet ja mausteet mainittu). Olisi nopeampaa, kun voisi vain sanoa, että otan tuon numero viitosen, kiitos.