Suolaa, suolaa…
Sattuipa ratkiriemukas asiakas kohdalleni. Olin järjestelemässä hyllyä, kun vanha nainen tulee luokseni ja tervehtimättä kysyy, että olenko henkilökuntaa (en toki, huvikseen olen työvaatteet päällä ja nimikyltti rinnassa järjestelemässä hyllyä!). Vastasin myöntävästi ja nainen kysyi, että missä meillä on suola. Johdatin hänet oikean hyllyn eteen.
Nainen: ”Mikäs näistä on karkeaa suolaa..?”
Minä: ”Tämä tässä.” (näyttää pakettia)
N: ”Entäs hienoa?”
M: (ottaa toisen paketin esille)
N: ”Mitenkähän hienoa tämä suola on, onkohan tämä kuitenkin liian karkeaa…”
M: ”Ikävä kyllä en osaa sanoa.”
N: ”No en ihmettele. Eihän se huushollin hoito varmaan vielä hallussa ole.” (!!!!!!!)
Katsoin kyllä todella typertyneenä ja lopulta sain sanottua, että kyse ei nyt varmaan siitä ole, vaan siitä, etten ole tuota samaista suolaa koskaan ostanut…
N: ”Niin vaan eipä sitä ruuanlaittoa varmaan vielä tule harrastettua.”
Tuossa vaiheessa sanoin vaan, että tässä nämä meidän suolat nyt on ja nainen ihme kyllä kiitti avusta. Savu kyllä nousi korvista ja mietin, että luuleeko nuo vanhat ihmiset, että nuorille voi sanoa ihan mitä tahansa… Sanoinpa eräälle työkaverille tapauksesta ja hänkin oli aika ällistynyt.
T:Nora
--------------------------------------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Yleisestikin ihmetyttää toi asenne, että on muka täysin okei olettaa toisesta ihmisestä jotain alentavaa… eihän toi nainen ollut varmaan edes koskaan aiemmin nähnytkään sua, miten ihmeessä se voisi tietää sun yksityiselämästä jotain? Ja vaikka tietäisikin, ei se oikeuta tollaiseen käytökseen.
Ei todellakaan kaikki nuoret ole uusavuttomia, joten naisen kommentit olivat aika loukkaavia, joskin sinänsä harmittomia… pistää kyllä silti samalla sekunnilla kiehumaan kun tollaista kuulee.
Emmä yhtään ihmettele että tollasia vanhoja rouvia on kun jotkut (jo omassa tuttavapiirissäni kaksi) kolmekymppiset on jo alottanu iän perusteella vähättelemisen. Se alkaa hellällä, säälivällä äänellä julistettuun ”Niin ku sä oot niin NUOOORI” ja aivan varmana päätyy siihen että vanhana kertakaikkiaan ylenkatsoo kaikkia itseään nuorempia ihmisiä.
Nimenomaan! Miksi ihmeessä asiakkailla on mukamas oikeus arvostella asiakaspalvelijan ulkonäköä tai ”olla tietävinään” aspan yksityiselämästä? Aloittajahan saattaa hyvin esim opiskella kokiksi tai muuten vain olla todella kiinnostunut ruoanlaitosta… Ärsyttävää, miten jotkut kehtaavat tuolla tavoin. ”Tuo ei varmaan osaa edes puuroa keittää, niin mihin se suolaa tarvitsisi…” Pitäisikö meidänkin mennä heidän työpaikoilleen aukomaan päätämme kovaan ääneen, että ”ette te varmaan osaa käyttää joukkoliikennevälineitä, kun omat autot ja kaikki!”
Sitä suolaahan ei kannattaisi ylipäätään lisäillä ruokiin kun muutenkin saadaan liikaa suolaa ihan leivästä ym. eli mummeli itse vois päivittää itsensä tähän päivään sen sijaan, että syyttelee nuorempia (itse keksimästään) uusavuttomuudesta…
Joillain kai vaan on tarve jotenkin alistaa toisia ylentääkseen itseään, ja lopputulema on se, että oman idioottimaisuutensahan siinä vain paljastaa. Omalla työpaikallani on n. nelikymppinen sihteeri, joka päivittelee joka kahvitunnilla kaikkien kuullen mun nuoruutta ja suunnilleen epäilee pätevyyttäni (Olen 26 eli en ihan teini). Käytöksen oletan johtuvan siitä, että olen suht korkeassa asemassa ja voi olla vaikeaa vanhemmalle naiselle niellä, että nuorempi olis ajanut edelle urakehityksessä (ja tämä IHAN sihteerejä väheksymättä, huom!!). Mut se on ainoa selitys jonka tän tädin käytökselle keksin. Onneksi tädin jutuille voi aina nauraa niin saa niille pisteen.
Ja tuota tapahtuu usein, että iän perusteella päätellään, että kuka on hyvä työntekijä ja kuka ei. Huomasin sen työsuhteen alussa, kun suurin osa vanhemmista asiakkaista meni aina vanhan työntekijän kassalle..Kun oppivat huomaamaan, että minä olen ehkä nopeampi kuin liki neljäkymmentä vuotta vanhempi kollegani, niin rupesi hieman tavat muuttumaan..:)
Olen toki nuori, 19-vuotias, mutta kaipa sitten näytän niin kakaralta, että en voi osata ruokaa laittaa.:P Nykyään kuitenkin suuri osa hieman alle parikymppisistä asuu kuitenkin omassa kämpässä jo, niin pakkohan sitä on opetella jotain kokkauksen perusasioita.
Meillä on muuten myös veikkaus kaupassamme, ja olen siinä tosi usein. Siinä käy silloin tällöin nainen, jonka palvelemista melkeinpä inhoan. Hän on tottunut asioimaan siinä kollegani aikaan, joka on ollut töissä jo varmaan kymmenen vuotta siellä..Noh, jos minä satun olemaan veikkauksessa ja nainen tuo kenonsa tms. tarkistettavaksi ja siinä ei satu olemaan voittoa niin kuuluu ”sinä se et kyllä osaa ikinä tarkistaa tuota oikein, kun **** tarkastaa, niin on voitto”. Öööh..Ei siinä mitään, jos vitsillä sanois, mutta sanookin niin ilkeällä äänensävyllä. Ja pari vkoa sitten työkaverini teki naiselle loton, satuin olemaan siinä vieressä ja nainen sanoi mulle ”suttaahan tyttö ne jokeri-numerot siitä. vai osaatko edes??”
Itse teen (omasta mielestäni) oikein herkullista ruokaa mutta en silti tiedä noista suolapaketeista kaikkea, pitäisikö meidän nuoreten alkaa päteä vanhuksille siitä etteivät he ymmärrä tekniikasta/elektroniikasta mitään?
Ei liity asiakaspalveluun mitenkään, mutta eräs mummo kävi muutaman tapaamisen jälkeen minulle avautumaan, kun en osannut korjata housujani. Lisäksi hän kävi neuvomaan autolla ajamisesta, vaikkei hänellä ollut edes korttia. Minä nyt vain yksinkertaisesti olen niin käsi, etten osaa mitään vaatteisiin liittyvää, ja inhoan käsitöitä sydämeni pohjasta. Sen sijaan osaan monta muuta asiaa todella hyvin, sellaisia, mitä se mummokaan ei osaa, vaikka hyvä olisi osata. *huokaus*
Njaa, ottakaa tuollaiset kohteliaisuutena – vanhempana ihminen huomaa usein, miten nuoremmille tietyt selviöt jutut ovat ihan uutta tai outoa, ja enemmän ihminen tuollaisissa jutuissa luokittelee itseään vanhaksi ja nuoruutensa menettäneeksi kuin toista osapuolta jotenkin huonommaksi.
Huolestukaa sitten, kun alkavat olettaa, että taitavat asiakaspalvelijan omat lapset tuoda lapsenlapsia liian usein hoitoon…
Seuraavan kerran pitää sitten tokaista että joo, en mä noista tavallisista suoloista tiedä, kun kotona käytän vaan gourmet-suolahiutaleita. Paitsi graavaamiseen, sitä varten on ihan merisuolaa…
^ Hyvä heitto. Tosin itse olisin varmaan sanonut että ”en tosiaan tiedä näistä suoloista koska pyrin tietoisesti välttemään sitä ja maustan ruokani ihan muilla mausteilla. Ihan vaan koska en halua suomalaisia kansantauteja, siksi välttelen myös rasvaa ja sokeria.”
Rouvahan itse kysymyksillään osoitti, ettei hänkään tiedä ruuanlaitosta mitään, kun ruuanlaittotaidon kriteeriksi asetti suolalaatujen tuntemuksen.
”Ja tuota tapahtuu usein, että iän perusteella päätellään, että kuka on hyvä työntekijä ja kuka ei.” Tapahtuipa tässä yks päivä, kun mummeli kyseli mateista (painot ja mädit yms). Punnasin siinä yhden ja kysyin että tuleeko nyljettynä vai ei, niin mummo alkaa kuittailemaan että ”Ethän sä madetta osaa nylkeä, sä viet sen vaan tonne takahuoneeseen ja joku kokeneempi nylkee sen sun puolesta”. Selvä, ehkä asia on näin että en ole kovin kokenut mateen nylkijä, mutta ei siitä tarvi alkaa kuittailemaan mun iän takia vaiikka olenkin alle 2kymppinen..!
Mulle opetettiin mateen nylkeminen jo yläasteella köksän tunnilla. Enkä muuten sen kokemuksen jälkeen enää nylje. Yöks.
Yksi erittäin nuoren näköinen ystäväni vastaa aina, kun joku huomauttaa hänen ”nuoresta” iästään, että ”se ongelma onneksi poistuu ajan myötä”.
Itse olen keski-ikäinen, mutta suosin nuoria myyjiä. Jos vanhemmalta kysyy onko jotain tuotetta, niin hän ei tiedä eikä osaa sitä selvittää. Nuoremmat myyjät yleensä saavat asian selville tai ainakin osaavat neuvoa, mistä saa tietoa. Epäilen, että vanhemmat naiset eivät osaa käyttää tietokonetta ja katsoa esim. tavaran tilauksia ja toimituksia. Heille näyttää kuuluvan vain kassakoneen näpyttely ja juoruilu keskenään tai omien tuttujensa kanssa.
Ensin et OSAA vastata asiakkaan kysymykseen tuotteesta ja sitten vielä ihmettelet miksei sinua oteta tosissaan
Ensin et OSAA vastata asiakkaan kysymykseen tuotteesta ja sitten vielä ihmettelet miksei sinua oteta tosissaan
Oi, trolli ehti ketjuun vähän myöhässä. Voi sentään.
(Ja kysymys siitä, että onko tämä hieno suola liian karkeaa on kyllä aika älyvapaa. Liian karkeaa mihin? En mä karkeaa merisuolaa laittaisi puuroon, mutta joihinkin muihin tarkoituksiin se on vallan sopivaa.)
Vastaavassa tilanteessa katson aasiakasta suoraan silmiin, hymyilen ja kysyn selkeästi artikuloiden: ”Anteeksi, mutta mitä tarkoitit?” Jako on vapaata – ja huom. tein tätä töissä eikä pomoni koskaan napissut. Itseään ei saa antaa tallata, vaikka onkin aspa.
Meillä käy palvelutiskillä aika paljon keski-ikäisiä ja vanhempia, jotka selkeästi ihan piruillakseen kysyvät kamalan tarkkaan lihoista ja niiden valmistusohjeista. Olen parikymppinen blondi, joten tietenkin näytän siltä etten tiedä mitään, vaikka siinä huivi päässä kokin takki päällä seisonkin. Sitten tuijotetaan haavi auki kun latelen ohjeet suoralta kädeltä… -__- Niin ärsyttävää.
Urh. Itse hermostuin äitini tädille (mummoni sisko
) kun yritin grillata makkaraa mummon luona uudella kiertoilmauunilla, tämmöinen on siis minulle ihan utopia-keksintö, en sellaista itse omista 
Äidilleni siinä tokaisin että kun en osaa, tämä mummon sisko siinä tokaisemaan ”kannattais varmaan opetella jos meinaat sen miehenpuolikkaas ruokkia.” YIARGH! Äidillä oli naurussa pitelemistä kun napsautin että kylläpähän tuo ruokaa saa, eikä kertaakaan ole valittanut.
Sitten vasta tajusi että puhuttiin uunista joka on hänelle vielä enemmän hepreaa..
Meni vähän off-topic mut ei se mitn.
Hirveää vittuilua sullekin osunut töissä.
En ymmärrä miten enään voi työskennellä asiakapalvelusssa. TAi niin no, ehkäpä asenteessasi on hivenen vikaa.