Suomalaiselle naiselle sopivat housut
Olipa kerran espanjalaisessa vaateketjussa:
Aasiakas selaa alehousurekkiä. Hän kysyy “Hei! Oliskohan muualla kuin tässä alerekissä sellaisia yksiä housuja joita oon teiltä aikaisemmin ostanut?”, johon myyjä vastaa “millaisetkohan housut on kyseessä?”. Kyseisessä myymälässä on satoja erilaisia housuja joten kyseisten housujen etsiminen vaatii EDES JONKINLAISIA tuntomerkkejä. “No ne semmoset suomalaiselle vartalolle sopivat housut” asiakas selittää. “Olikohan housut minkäväriset, -malliset tai -hintaiset?” myyjä kyselee. “No siis ne semmoiset suomalaiselle vartalolle sopivat, ei liian korkee vyötärö, ei liian matala vyötärö. Eikä liian leveet lahkeet.” “Eli olisiko kyseessä jokin tämäntapainen housu?” kysyy myyjä ja näyttää tavallisesta mustasta suorasta housusta kapealahkeisempaa versiota. Housuissa on myös aikuiselle naiselle sopiva “standardi” vyötärönkorkeus, ei siis matala, eikä korkeakaan. “Juu ei ne ole nuo housut, nuo minulla on” asiakas kertoo. “Muistuttaako ne näitä housuja jollain tavalla?” myyjä kysyy kärsivällisesti. “No siis ne suomalaiselle vartalolle sopivat housut, tiedän että teillä on niitä!!” asiakas sanoo tietävän oloisena. Myyjä toistaa asiakkaalle “jos voisitte ystävällisesti kertoa jotakin näistä housuista niin olisi helpompi löytää ne jos niitä vielä on alesta jäljellä”.
“Tuolla normaalihintaisella puolelta saattaisi löytyä, oletteko katsoneet sieltä?” myyjä ehdottaa. “Ahaa, siis missä tuolla ne voisivat olla?” asiakas kysyy. “Tuolla normaalihintaisten puolella on monia housuja ja paha sanoa kun en tiedä mitkä housut on kyseessä että missä juuri teidän etsimät housut ovat, mutta tuollapäin ovat ne normaalihintaiset tuotteet”, myyjä selittää kaikella kunnioituksella. “Siis voisitko tulla näyttämään missä ne housut siten ovat”, asiakas vaatii. Myyjä kyselee koska asiakas on kyseiset housunsa ostanut, että jospa housut olisivat erästä perussarjaa joka kuuluu myymälän valikoimaan vuodesta toiseen, vaikka muut tuotteet vaihtelevat trendien ja kysynnän mukaan. “No siis minulla on niitä kahdet ja sitten minulla on nämä ja nämä housut ja nyt minä etsin niitä suomalaiselle vartalolle sopivia, kumma kun et ymmärrä!!!” asiakas tuhahtaa. On se niin itsestään selvää että monesta sadasta eri housusta on myyjän ilman selkeää kuvausta kyseisistä housuista helppo löytää juuri ne housut jotka ovat juuri ne SUOMALAISELLE VARTALOLLE SOPIVAT!
T:ninnipinni
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Suomalaiselle naiselle sopivat? Nyt on varmaan parempi ettei sano mitään
Huh huh
Varmaan aikoinaan myyty ko. housut rouvalle mainoslauseella että nämä ovat suomalaiselle naiselle sopivat. Nyt sitten luulee että niillä on joku erityinen malli suomalaiselle naiselle :)))
Onkohan teillä siellä liikkeessä joku myyjistä myynyt tiettyä mallia “suomalaiselle vartalolle sopivana” ja asiakkaalle jäänyt käsitys, että kaikki muutkin myyjät myyvät ko. mallia samalla myyntipuheella? Onkohan jotain mallia mainostettu kyltissä tai ilmoituksessa tuolla väittämällä esim. vuonna nakki ja kirves?
Niinpä niin. Suomalaisillahan onkin vain yksi ainoa vartalomalli.
Mahtavaa
Tulee aivan erään norjalaisen miestenvaateliikken myyjä-ajat mieleen 
aasiakkaat, koittakaa hei muistaa ne aamulääkkeet!
Lunttu:
Oiskohan: …kyseessä niinsanottu kiertoilmaus tässä “myyntipuheessa”.
On se hienoa, että nuija muistaa monetko housut hänellä on, mutta ei niiden väriä, kokoa tai mallia.
hehe. taitaa olla keskivartalolihavuudelle niissä housuissa tilaa.
Ai ai, tää kuulostaa niin tutulta!
Kenkäkaupassa kun olen myyjänä niin usein tulee asiakkaita liikkeeseemme, jossa on erittäin laaja valikoima naisten, miesten ja lasten kenkiä, tiedustelemaan että “Ostin teiltä semmoset kauniit kengät tossa viime syksynä, olisikohan teillä vielä niitä?”. Ja selvennykseksi mainittakoon että mallistot vaihtuvat luonnollisesti joka vuosi 2krt vuodessa (kevät/kesä ja syksy/talvi). Kun sitten kyselet, että minkä merkkiset, väriset, millainen korko (korkea/matala/millainen muoto), oliko saapas/nilkkuri/avokas/juhlakenkä/ulkoilujalkine jne. niin vastaukseksi saa yleensä “no sellaset kauniit mustat kengät ne oli! ei teillä ilmeisesti sitte ole niitä enää”. Kun näytän malliksi muutamaa erilaista kenkää, että muistuttiko ulkonäöllisesti tätä ni vastaukseksi tulee hyvinkin usein “ei ne noi ollu, onko noi sun mielestä todellakin kauniit?!” hämmästyneellä äänensävyllä ja sitten poistutaan liikkeestä.
Että tällästä. Ja alaa olen todellakin vaihtamassa heti kun vain mahdollista, ei riitä mun hermot tähän työhön enää pitempään!
^ Voisi todeta, että todennäköisesti kauniimmat kuin kantajansa.
Mä en tajuu miten asiakkaille ei jää päähän minkänäköset housut/kengät on joskus ostanu, jos kerran olivat niin hyvät että käyttivät, tykkäsivät, ja nyt ovat jopa hakemassa juuri sellaisia taas! Vai eikö niillä sanavarasto riitä? Aika mysteeri.
Ravintola-alalla yhtä hämmentävää on “jotain hyvää”. No…minkähänlaisesta sinä satut pitämään, toisille se kun on sisäelimiä, toisille tuoreita kasviksia, toisille mahdollisimman alkoholipitoista juomaa.
Eikä edes osata tarkemmin eritellä..ja jos vielä kehtaavat tulla sanomaan, että Ei ollut hyvää kun en pidä sienistä!, niin avot. 
GJ veit sanat suustani!
Eri asia jos asiakas sanoo pitävänsä vaikka lihasta ja pyytää sen jälkeen suosittelemaan liha-annosta. Mutta listalla on monta kymmentä ruokaa sienistä sisäelimiin niin minkäs teet. Siinä sitten aletaan kyselemään asiakkaan mieltymyksiä ja sitä kautta selvittämään… Sen sijaan asiakas olisi voinut alun perin sanoa esim. ” Haluaisin joko lihaa tai kanaa, voitko suositella jotain tiettyä annosta”. Säästetään kaikkien aikaa!
Tiedän tunteen, eli en yhtään tarkoita vähätellä tuollaisen tilanteen ärsyttävyyttä (meillekin soitetaan milloin minkäkinlaisissa “kaverilla on sellanen palvelu, et.. noh tiedäthän sä”-tyyppisissä asioissa), mutta pakko sanoa, että aina ei tunnu meidänkään (”asiakaspalvelijoiden”)ihan ymmärtävän edes kuvauksesta mitä etsitään.
Kenkäkaupassa myyjä tuli kysymään voiko auttaa ja pahoittelin ensin jos en hallitse “kenkäsanastoa” ja kerroin etsiväni mustia saapikkaita, mieluiten ihan nahkaa, “pyöreähköllä” kärjellä ja paksulla, “koko kantapään kokoisella” korolla, totesin etten varmaankaan osaa ohuilla piikkikoroilla kävellä. Seurasin myyjää, hän johdatti minut kenkähyllylle ja alkoi esittelemään kenkiä. Ihan kivan näköisiähän ne olivat, mutta kaikki esitellyt kengät vaan sattuivat olemaan Leningrad Cowboys-kärjellä varustettuja kävelykenkiä, useimmissa vielä piikkikorko.. En tiennyt ihan noin epäselvä olevani..
Tampereella oli joskus yksi farkkumyymälä, jossa
myyjät vain katsomalla osasi arvioida mitkä housut sopii. Aika hyvää ammattitaitoa oli se.
Tuosta “jotain hyvää” tuli mieleeni rouva, joka töissäni tuli kysymään, että onko meillä sellaista kastiketta. Minä tiedustelin että minkälaista.. “No semmoista hyvää”, tuli vastaus… (Lisäkysymykset loppujen lopuksi johtivat oikean kastikkeen rouvan koriin.)