Tarranhaltijat
Tässä muutama viikko sitten keskustelin erään vanhan kassatyökaverini kanssa hänen blogissaan niistä uskomattomista piirteistä, joita ruokakauppojen asiakkaat omaavat. Ystäväni kokoaman listan ärsyttävien asiakkaiden arkkityypeistä luettuani tuli itsellenikin mieleen eräs ryhmä. Henkilökuntatarran haltijat.
Kaikki, jotka ovat työskennelleet osuuskaupan leivissä, tietävät, mitä tarkoitan. Selvennykseksi: osuuskaupan henkilökunta saa s-etukorttiinsa tiimiin kuuluvuudestaan merkiksi joka vuosi vaihtuvan värillisen tarran, jota vastaan alennukset myönnetään.
Haluaisin ilmaista mielipiteeni näistä ihanista päivänpiristäjistä, jotka ovat jatkuvasti, ja etenkin ruokakaupan kassalla hyvin tietoisia siitä, että kuuluvat suuren ja mahtavan osuuskaupan suureen ja mahtavaan henkilökuntaan.
Maksutapahtuman lähestyessä tarranhaltijat tuovat tarranhaltijuutensa avuliaasti julki, mikä on hirvittävän ystävällisesti ajateltu, sillä kassanhoitajat eivät useimmiten kykene huonoilla silmillään ja hitailla hoksottimillaan huomaamaan tuota selkeällä värikoodilla kortista erottuvaa tarraa. Tarranomistajien velvollisuuksiin nimenomaan kuuluu maksutapahtuman lähestyessä kantavaan ja topakkaan äänensävyyn ilmoittaa, että heidän kortissaan on tarra. The tarra. He haluavat olla ehdottoman varmoja siitä, etteivät tarran suomat edut jää missään tapauksessa saamatta.
Etujen saamisen varmistaakseen tarranhaltijat saattavat myös kysyä kassatyöntekijältä maksutapahtuman yhteydessä ystävällisen avuliaaseen sävyyn, että “Näithän sä sen tarran siinä?”. Vaihtoehtoisesti he saattavat rohkaisevasti ja iloisesti korttia ojentaessaan tokaista, että “Mulle kuuluu sitten se henkilökunta-alennus”.
Sen lisäksi, että tarranhaltijoiden mielestä kassan ominaisuuksiin ei kuulu rekisteröidä vihreästä kortista esim. kirkkaanpunaisella erottuvaa paperinpalasta, ei kassan ominaisuuksiin missään nimessä ainakaan kuulu tietää, mitä tuollainen tarra kortissa tarkoittaa. Kuinka kassat sitä voisivatkaan tietää, hehän ovat vain kassoja.
Hehän ovat vain kassoja, eikä kassoille opeteta heidän työsuhteensa alettua yhtään mitään, heidät vain paiskataan kassalle ummikkoina, tekemällä oppimaan, jotta kaikki tietäväiset asiakkaat voisivat heitä neuvoa.
Erittäin piristävää on, kun tarranhaltija ryhtyy esimerkiksi jouluruuhkan tukkoisimmassa ytimessä ostokset maksettuaan älykkäästi väittelemään, että “Kyllä sä nyt laskit tämän alennuksen ihan väärin, tästä pitäis tulla enemmän.”. Kassatädin lempeä toteamus “Ei, kyllä tämä kone sen ihan itse laski, en minä.” ei auta pätkän vertaa, vaan vastaukseksi innokas tarranhaltija kiroaa kassaneidin painumaan takaisin “koulun penkille opettelemaan prosenttilaskua” ja ryntää itse neuvontaan kiehumaan saatuaan ”erittäin huonoa ja ruokotonta asiakaspalvelua”. Kuinka syvästi kassatyöntekijät saavatkaan kiittää näitä ihania asiakkaitaan siitä, että pientä, tai suurempaakin draamaa järjestämällä he tekevät kassatyöntekijöiden arjesta jännittävämpää.
Merkittävää on, ettei näiden hurmaavien tapausten mielestä kassaneideillä itsellään mitään tarraa ole. Sellainen on ainoastaan ravintolatyöntekijöillä, abc:n myyjillä ja sokoksen tädeillä, sillä he eivät ole mitään kassoja, vaan oikeita myyjiä. (Sokoksen myyjän ja kaupankassan välinen huomattavin erohan on Sokoksen myyjien käyttämä korkea-arvoisuutta, ammattitaitoa ja älykkyyttä ilmentävä tummansininen univormu. Univormu edellyttää heitä esimerkiksi katsomaan alaspäin köyhän näköisiä opiskelijoita ja muita nuoria, sekä pyytämään henkilöllisyystodistuksen visa electronilla maksetusta viiden euron ostoksesta.)
Kaupankassalla sain huomata, kuinka kertakaikkisen kaunista on, että tässä maailmassa on vielä ihmisiä, jotka tyhmempiään, avuttomimpiaan ja vähäosaisimpaan elämän vaikeissa ongelmatilanteissa neuvovat ja opastavat!
T:nanncy
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
- Ei vastaavia tarinoita
Itse olen kanssa joskus käyttänyt kyseistä tarraa.
sen verran täytyy todeta, että valitettavan useasti kassalta jäi kyseinen merkki kortista vailla huomiota. tätä tapahtui oikeastaan vain ruokakaupoissa, joissa en asiasta juurikaan jaksanut valittaa kun ei elintarvikkeista saa kuin muutaman prosentin pois.
“He haluavat olla ehdottoman varmoja siitä, etteivät tarran suomat edut jää missään tapauksessa saamatta.”
Ja mitäköhän vikaa tässä on? Jos on oikeutettu etuihin niin kai ihmisellä on oikeus pitää huoli siitä, että myös saa ne edut? Kuten edellisessä kommentissa tuli ilmi, niin kassat (kuten muutkaan maailman ihmiset) eivät tosiaankaan aina huomaa ihan kaikkea ja mielestäni on täysin asiallista mainita siitä etukäteen. Jos tuo on mielestäsi älykkyytesi aliarviointia, niin ongelma taitaa olla lähinnä omassa päässäsi
Se myös on erittäin mukavaa ja huomaavaista, kun nämä kyseisen tarran omaavat henkilöt laittavat sen tarrallisen etukorttinsa jo hyvissä ajoin siihen tiskille, niin että kassaneidillä on varmasti hyvin aikaa huomata the tarra. Mutta ei, eihän se riitä, vaan sitten, kun maksutapahtuma lähestyy, sitä tiskin päällä olevaa korttia aletaan siitä tarran kohdalta sormella nyhkiä vähä vähältä lähemmäs kassaneitiä.
Sokosen “myyjän” ja kassaneidin välillä on eroa, jotta ne Sokoksen tantat juoksee vaan meilläpäin karkuun, jos haluaisi palvelua ja opastusta. Siinä kassalla tönöttävät kaikki.Kassaneiti sentään palvelee. Ymmärrän sinua täysin.
“Hehän ovat vain kassoja, eikä kassoille opeteta heidän työsuhteensa alettua yhtään mitään, heidät vain paiskataan kassalle ummikkoina, tekemällä oppimaan, jotta kaikki tietäväiset asiakkaat voisivat heitä neuvoa.”
No itseasiassa, kun minä aikanani kauppaan menin töihin ja kassallehan minut ekana iskettiin ja sanottiin, jotta alahan näppäillä! Mutta, enhän minä olekaan ollut koskaan S-ryhmässä töissä.
Minua alkoivat kassa-aikoinani eniten sapettamaan nämä the tarran omistajat, jotka käyttivät korttiaan väärin. Koitettiin saada bonukset ja samalla omat alennukset jollekin kummin kaiman lapsenlapselle. Siinähän sitten kuuntelit sitä huutoa, vaikka the tarran omistaja tiesi takuulla, miksei korttia voida näin käyttää..
Siinä tapauksessa, jos tarra on oikeasti jäänyt huomaamatta, saa pitää tietysti sanoa, itsekin sanon. Mutta kun sitä toisinaan huudellaan suurinpiirtein jo sieltä kassajonosta saakka… Tuo vain kyllä on sellainen asia, joka kolmen kassavuoden aikana alkoi melkoisesti väsyttää ja ärsyttää.
Olen samaa mieltä L:n kanssa siitä, että tarranhaltijoita, jotka käyttävät korttiaan väärin, oli järjettömät määrät! Sitä yritettiin jakaa siinä kassaneidin edessä koko suvulle tai kaveriporukalle, mikä ei tietenkään ole sallittua
Suhteellisen noloa mielestäni, kun on kyseessä itse henkilökuntaan kuuluva ja näin ollen säännöt tunteva henkilö.
Käsittääkseni jos henkilökuntakorttia käyttää väärin, se johtaa jopa potkuihin. Sitten vain kuittikopiota ja toimitus esimiehelle tai infoon. Olen kuullut tapauksista, jossa potkut on tulleet, koska se on henkilökohtainen.
Eihän sitä varmaan heti huomaa, jos kassa ei olekaan havainnut tarraa ja laskuttanut normaalisti? Kenties vasta kuittia katsoessaan, pahimmillaan jo kotona. Jos joku on tällaiseen törmännyt, veikkaisin, että sen jälkeen kyllä sanoo aina kassalla, että siinä on se tarra. Näin minäkin tekisin.
Jos kaikki kassat oikeasti joka kerran huomaisivat sen tarran, sitä ei tarvitsisi sanoa. Mutta mistä sen tietää, millainen kassa kulloinkin osuu.
Minäkin pidin aiemmin tapanani sanoa pankkikorttia ojentaessani, tahdonko sen luotolle vai pankille. Huomasin aika pian, että se on hyödytöntä, koska suurin osa kassoista kuitenkin kysyy sitä uudestaan - he eivät siis huomioineet sanomisiani. No, ei sillä minulla ole merkitystä, kummin päin asia menee, joten lopetin käytäntöni ja odotan nykyään, että kassa kysyy minulta. Ajattelin vain, että säästäisi kenties kassan aikaa, jos ei tarvitsisi kysellä minkä lisäksi joku täälläkin muistaakseni nurisi, mikseivät ihmiset voi ojentaessaan sanoa, tahtovatko pankille vai luotolle. Voi sen sanoa, mutta 80% tapauksista siitä ei ole hyötyä.
Tuota.. onko S-ryhmän käyttämä kassajärjestelmä tosiaan niin vanhanaikainen että tarvitaan tuollainen tarra ja kassalta näpyttelyä jotta alennus tulee?! Uskomatonta.
“Minäkin pidin aiemmin tapanani sanoa pankkikorttia ojentaessani, tahdonko sen luotolle vai pankille. Huomasin aika pian, että se on hyödytöntä, koska suurin osa kassoista kuitenkin kysyy sitä uudestaan”
Sen takia sitä tulee kysyttyä uudestaan, koska 80% tapauksista asiakas vain mumisee jotain epämääräistä kävellessään kassan ohi pakkaamaan. Ota siitä sitten selvää oliko se pankki vai luotto. Mikään ei oo teille koskaan hyvin, shaatana!
Viimeksi viikko sitten jäi myyjältä tarra huomaamatta. Ei ollut eka kerta eikä varmasti vika. Itse en asiasta etukäteen mainitse sillä OLETAN teidän kassaneitien sen huomaavan, mutta aika usein jää huomaamatta… Not a big deal. En vain ymmärrä kirjoitusta koska n 2krt kuussa ale jää saamatta/pitää korjata kaupassa…. Joten jos joku säästää sinun ja omaa aikaansa niin onpa iso harmi. Vaikka se ärsyttääkin välillä niin suht pieni valituksen aihe. Ja kyllä, olen itsekin aspa ja kuulen samaa päivittäin mutta en näe ärsytystä uuden kirjoituksen arvoiseksi…
P.S. Kaikki tarraa käyttävät ei välttämättä ole itse henkilökuntaa, tarran kun saa kaikki samassa taloudessa asuvat rinnakkaiskortin haltijat
“Sen takia sitä tulee kysyttyä uudestaan, koska 80% tapauksista asiakas vain mumisee jotain epämääräistä kävellessään kassan ohi pakkaamaan.”
Niin tai sattuu sanomaan sen samaan aikaan kun kassa ottaa kortit ja sanoo kiitos, jolloin kassa ei tietenkään kuule mitä asiakas mahtoikaan juuri sanoa. Eipä ole kertaakaan minulta kysytty asiaa uudestaan, koska pidän huolta siitä etten puhu kassan kanssa päällekkäin mitään.
Meillä on sama juttu etukortin kanssa. Pitää joko suureen ääneen todeta, että tässä olis tää kortti, pistetäänhän bonukset talteen!/sitä heilutellaan kassaneidin naaman edessä(!!) ja toki vielä tarkistetaan kassan ojentaessa kortti takaisin, että “käytithän sä sitä korttia?”
Ja kun kortti ojennetaan kassalle, sinä aikana ei tietenkään voi ottaa rahoja/pankkikorttia esille vaan pitää ensin odottaa kortti takaisin, laittaa se huolellisesti lompakkoon ja vasta sitten kysyä, että paljonkos ne tekikään..Huoh.
Niitä tarroja on korteissa myös aivan muilla kuin kaupan työntekijöillä tai heidän perheenjäsenillään… esim. myymälätoimikuntien jäsenillä, jotka eivät ole välttämättä olleet päivääkään kaupassa töissä. Kärsivällisyyttä hyvät kollegat sinne kassalle. Ei mua ainakaan häiritse tarroistaan ilmottavat asiakkaat pätkän vertaa!
Itse syyllistyn kyllä siihen että jätän korttini kassan eteen, jos lähden pakkaamaan ostoksia jo kun niitä kassa vielä lyö.
zebra, meinasin sanoa ihan samaa. Kyllä multa joskus kysytään uudestaan, tyyliin “kumpi se olikaan?” - välillä katkeaa ajatus itse kultakin. Vain poikkeustapauksissa kassa ei noteeraa kun sanon, mahtaako johtua siitä että otan katsekontaktin, puhun selkeästi, ja toistan jos huomaan vahingossa puhuneeni kun toinen ei ole valmis.
“Minäkin pidin aiemmin tapanani sanoa pankkikorttia ojentaessani, tahdonko sen luotolle vai pankille. Huomasin aika pian, että se on hyödytöntä, koska suurin osa kassoista kuitenkin kysyy sitä uudestaan - he eivät siis huomioineet sanomisiani.”
Kyse ei välttämättä ole siitä, että kassa ei huomioisi sanomistasi: itselle ainakin usein käy niin, että vaikka selvästi kuulen, että asiakas sanoo vaikkapa “pankille”, niin kun ensin vedän bonukset ja ao-alennukset ja joissakin tapauksessa näppäilen vielä hk-alennuksetkin, niin siinä “katkeaa ajatus” sen verran, että tulee automaattisesti kysyttyä “pankille vai luotolle”, kun vedän pankkikorttia. Ja samalla tajuan itsekin, että niin joo, sehän sanoi sen jo. Mutta kun sitä vain tulee automaattisesti kysyttyä. Sama homma kuin se, että kysyn automaattisesti s-etukorttia, jos asiakas ei sellaista anna. Kysyn sitä, vaikka asiakas olisi alkuun jo sanonut, että ei omista kyseistä korttia. Kassalla robotisoituu.
JOo, kuten Amy kirjoittaa niin usein tuollaiset kysymykset ja fraasit tulevat vain automaattisesti… Meidän kaupassa on aina kauhea kiire ja usein paljon jonoa, ja monet asiakkaat varmaan ymmärtävätkin miksi kassalla ei pysy kaikki päässä ja miksi välillä täytyy huokaista
Ainahan sitä yrittää myös ihan omilla aivoillaankin ajatella, mutta valitettavaksi sitä robotisoituu.
Sen alennuksen korjaaminen jälkeenpäin on niin raivostuttavaa, ja se oikeasti on joskus jäänyt ottamatta, niin ehkä se ei oo niin kauheeta jos joku siitä muistuttaa. Senkin voi tehdä asiallisesti…
Itselläni on ollut vakiasiakas, joka toimii aina samalla tavalla. Itsekin toimin kaikille tasapuolisesti samalla tavalla. Ensin sanon oikean loppusumman, vaikka jo näkisinkin aletarran, ja vasta kortin vedettyäni ja alet näppäiltyäni kerron alennetun summan. Tämä mamma aina ensimmäisen summan sanottuani sanoo “anteeksi kuinka” vähän sihen sävyyn että väärin meni ja sitten annan alennukset…
Jos sanoisin vain alennetun summan, asiakas ei välttämättä huomaa muutosta ja rupeaa naputtamaan, että tulio varmasti alet. Kuitistahan sen sitten kans tietty näkee.
joo,pakko sanoa että itellä on myös monen monta kertaa jäänyt alet saamatta..itestä ainakin mukavempaa jos siitä sanoo ni ei tarvi ainakaa alkaa myöhemmin korjaileen…
“Univormu edellyttää heitä esimerkiksi katsomaan alaspäin köyhän näköisiä opiskelijoita ja muita nuoria, sekä pyytämään henkilöllisyystodistuksen visa electronilla maksetusta viiden euron ostoksesta.” –monessa paikassa katsotaan henkkarit aina kun visa electronilla maksat,vaikka summa olisi vaivaisen euron verran…ei ole mikään sokoksen juttu vaan…
sai muuten jotenki semmosen kuvan tästä tekstistä että itse olet jotenki kateellinen/katkera näille sokoksen myyjille…
“Kyllä sä nyt laskit tämän alennuksen ihan väärin, tästä pitäis tulla enemmän.”. Kassatädin lempeä toteamus “Ei, kyllä tämä kone sen ihan itse laski, en minä.”
Tuo pistää ärsyttämään. Monestikin saa kuulla kassalla, että sinä laitoit tälle väärän hinnan! Voi v*n tollo, määhän näppäilenkin jokaisen ostoksen hinnan käsin!
Itse sanon, että anteeksi, mutta koneella taisi olla väärä hinta!
Itse huomasin kanssa että ei tarvi olla edes kovin pitkää kassahommissa ennen kun alkaa robotisoitumaan siihen. Lopetettuani yhden työni olin vielä monta viikkoa aina saadessani jonkin setelin lyömässä sitä ensin käteiselle sitten summa ja hyväksy
Hmm, kuulostaa kovin yleistämiseltä… Ja miksi ihmeessä sinua, joka kassalla istut, häiritsee, jos asiakas ystävällisesti ilmoittaa jo alkuun, että “Hei, minulla on muuten henkilökunta-tarra”. Sehän on ystävällistä sinua kohtaan ja voit heti näpätä henkilökunta-alennusnappia. Ei kai tuo lause VOI häiritä ketään niin kovasti, ja , jos häiritsee, niin olisiko syytä mennä itseensä? Ihan samalla tavallahan asiakas saattaa sanoa kassalla, että omistaa s-etukortin tai maksaa luotolla? Eikö tuo kuulu päivittäin kuulemiisi fraaseihin, kun toinen haluaa SINUN TYÖTÄSI HELPOTTAAKSEEN ilmoittaa tarrasta. Tuskin kyse on siitä, että kyseinen tarran haltija pitää sinua “niin tyhmänä, ettet huomaisi tarraa”. Ja varmasti moni näistä tarranhaltijoista on sinunlaillasi töissä kaupassa myös, eikä varmasti pidä sinua typeränä, vaan tosiaan tahtoo ainoastaan olla avuksi.
Ja ei, minulla ei ole henkilökuntatarraa, mutta kohtaan niitä työssäni ravintolassa päivittäin, enkä ole koskaan häiriintynyt siitä, jos asiakas on sanonut ennen laskun pyytämistä, että hänellä on henkilökuntatarra. Päinvastoin, voinhan heti merkitä, että hänen tilauksensa on henkilökuntahintainen. Käsittämätöntä, että joku voi tuollaisesta ärsyyntyä.
Dea: Sitä alennus-nappia ei voi näppäillä milloin vaan. Pitää ensiksi vetää se S-etukortti ennen kuin laittaa sen alennuksen.
Itsekin teen yleensä kassalla niin, että vaikka jo näkisin että henkilökuntatarra löytyy, niin ilmoitan ensiksi alentamattoman hinnan ja kortin vetämisen jälkeen alennetun hinnan, jotta asiakas noteeraa, että alennus on annettu.
Tinde: aa, sitten se toimii eri tavoin kuin ravintoloissa. Sitten ei mitään.
Mua välillä ärsyttää se tarrasta mainitseminen, välillä ei… Riippuu päivästä =) Kuitenkin, kun on monta vuotta kassalla ollut, on oppinut katsomaan sen etukortin ennen vetämistä. Ihan alussa mulle sattui pari kertaa etten huomannut tarraa, ja sitähän on sitten kiva korjata jälkeen päin… Virheistä opppii. Muutama henkilökuntatarran omistaja on muuten ollut ihmeissään kun alkoholista ja tupakasta ei tullutkaan alennusta, oli ilmeisesti jäänyt jokin kohta säännöistä lukematta…
Mummot muuten yleensä on mun kokemuksen mukaan niitä, jotka kiirehtii siitä alennuksesta mainitsemaan.
Oletteko myös huomanneet, kuinka ihmiset ojentelevat niitä korttejaan joskus ihan ensimmäiseksi. Kun sitten lasket kortin käsistäsi siihen kirjoitusalutalle ja alat kauhoa ostoksia hihnalta, asiakas nappaa korttinsa tyytyväisenä takaisin ja rupeaa pakkaamaan yms. Kun saat homman valmiiksi ja olisi aika ruveta käsittelemään maksutapahtumaa, huomaatkin ettei se halvennuskortti olekkaan siinä ja joudut pyytämään korttia uudestaan. Saat vastaukseksi ihmettelyä ja silmienpyörittelyä kun ei se mennytkään silleen kun aasiakas oli ajatellut.
Toinen yhtä raivostuttava tapa on asetella se halvennuskortti ihan ihme paikkoihin kuten meillä esim. skannerin päälle tai kassapöydälle siihen ohjurin taakse. Olenpa muutaman kerran availlut kassapöytää ja kaivellut sen uumenista niitä kortteja pois kun on laitetu kortit sievästi hihnalle.
Oikein osuva kirjoitus, nanncy, aiheutti raikuvat naurut varsinkin tuo Sokoksen tädeistä kertova kohta. Kyllä meille Sokoksen tantoillekin tulee silti the Tarran omistavia aasiakkaita tasaiseen tahtiin. Eikä muuten riipu siitä missä toimipaikassa tarran haltija työskentelee ja minkä ikäinen on. Samalla tavalla huomautetaan kaikista alennuksista ja tarjouksista.( Esim. Triumphin liivit -20% S-etukortilla ja aasiakas ostanut Actuellet. Harhaanjohtava mainos, tottakai, eihän siinä ole kuin 50×70juliste jossa Triumphin logo ja isoilla kirjaimilla liivien nimi.) Itse en koe katselevani asiakkaita sinisessä univormussani sen pahemmin nenänvarttani pitkin kuin edellisen työpaikkani vihreässä puvussa, sitä työpukua kun on pakko käyttää, halusi tai ei. Eiköhän se asenne ole jokaisen korvien välissä, meitä ihmisiä kun riittää joka lähtöön.
Huh mikä kommenttiräjähdys täällä odottikaan!
Tuossa kassakollegani jälleen juttelimme asiasta, ja haluaisin asettaa mielipiteeni ytimen esille uudestaan.
Ärsyttävät asiat kassalla -listalla tämä tarrasouvi ei suinkaan olisi ylimmässä kärjessä - palstaa lukiessani olen törmännyt useisiin hirviästi enemmän ärsyttäviin asioihin, mutta tämä oli sellainen, josta ei oltu aikaisemmin puhuttu.
Muutama tärkeä pointti:
- ei se, mitä sanoo, vaan se, miten sanoo.
En tuonut kenties tarpeeksi hyvin esille, minkälaisista tarranhaltija-tyypeistä ärsyynnyn. Sellaisista, jotka HYVIN ylimieliseen sävyyn henkilökunta-alennuksestaan kassalle ilmoittavat. Tavaten, ehkä jopa huutaen. Tässä kirjoituksessani käytin adjektiiveja kuten “ystävällisesti” ja “rohkaisevasti” ja “iloisesti”, mutta ilmeistä on, että on kyse päinvastaisuudella leikittelevästä ironiasta. Tämä seikka meni kenties joltain ohitte, pahoittelut vaikealukuisuudestani.
- ravintoloissa minäkin ilmoitan tarrani olemassa olosta, sillä tieto tarvitaan laskua tehdessä, toisin kuin kassalla, jossa ale-koodi näppäillään loppusumman jälkeen.
-”Niitä tarroja on korteissa myös aivan muilla kuin kaupan työntekijöillä tai heidän perheenjäsenillään… esim. myymälätoimikuntien jäsenillä, jotka eivät ole välttämättä olleet päivääkään kaupassa töissä.” Juu, tiiän! Jänskää miten kärkkäästi ihmiset tarttuvat seikkoihin, jotka eivät juurikaan liity itse asiaan.
-minä en kihise raivosta, jos asiakas ystävälliseen sävyyn pikaisesti pakkaamaan matkalla ollessaan huikkaa, että kortissa on tarra. Kihisen raivosta silloin, kun se sama, sopuliturkkiin pukeutunut burberry-matami, joka ostaa ainoastaan ruokaa (josta tarra lohkaisee huimat pari prosenttia pois hinnasta) tulee JOKA KERTA KASSALLA ASIOIDESSAAN erikseen ilmoittamaan minulle, että a) hänen kortissaan on tarra koska b) hän kuuluu henkilökuntaan ja c) tarra tarkoittaa sitä, että hänelle kuuluu alennus joka d) on 15 prosenttia ja jonka e) kanssa minun tulee olla erityisen tarkkaavainen.
-sokoksen tantalle esitän anteeksipyynnön yleistämisestä, sillä on aivan totta, että mukavia univormutätejäkin on, aivan kuin vaikkapa töykeitä prisman kassoja. Kuvaukseni oli kohdistettu erään länsi-suomalaisen kaupungin sokoksella työskenteleville tädeille, jotka eivät koskaan malta uskoa, että minäkin tahdon joskus ostaa jotain vähäsen kalliimpaa.
- viimeisin ja tärkein pointtini: yleistäminen on keino, jolla mielipiteestä saadaan useimmiten helpolla elävämmän ja hauskemman kuuloinen. Ylisanat kuuluvat humorismiin ja mielipidekirjoituksiin. Lisäksi sivuston säännöissä lukee, että liian tarkkoja määritelmiä henkilöistä, kaupungeista taikka firmoista ei teksteihin saa sisällyttää ja sen takia on lähes välttämätöntä tehdä pikkuruisia yleistyksiä.
Haluaisin vielä sanoa, että jos työni olisi pelkästään ärsyttäviä asioita täynnä, en varmastikaan olisi tehnyt paluuta kassalla vuoden tauon jälkeen, vaan olisin mennyt pakkaamaan kännyköitä.
Keskustelu versotkoon!
Ai niin, kiuze: on.
Joops. Itse olen kerran sanonut etukäteen että on hk-tarra, ja se oli prismassa AO-päivien aikaan. En tiennut minkälainen systeemi heillä on, meillä on hankalaa laittaa oikein kaikki jos saa tietää vasta lopussa että asiakkaalle kuuluu hölöt.
Olen kuullut ennenkin tuon karkuunjuoksemiskommentin meistä myyjistä. Se kyllä jotenkin loukkaa, koska yleensä kun ‘juoksemme’ yritämme etsiä esimerkiksi asiakkaalle joka on tissit paljaana kopissa jotain tiettyä liiviä tai puseroa. Myös muovipusseja tulee hakea, samoin kuittinauharullia, rampata infossa hakemassa sitäsun tätä, soitella varauksia läpi, purkaa kuormaa..tarkoitan lähinnä sitä, että tietääkseni kukaan meillä ei asiakkaan nähdessään juokse karkuun. Toivoisin että ihmiset vähän miettisivät ja menisivät itseensä.
ja ps.
Meidän S-marketin naiset (ja muutama mies)ovat todella mukavia ja juttelemme pitkään lähes joka päivä. Emme ole vain työkavereita vaan myös toistemme asiakkaita. Miksi ihmeessä pitää ketjun tai toimipaikan/yksikön sisällä aina erotella porukka eri joukkueisiin, eikö nyt voitas vaan puhaltaa yhteen hiileen?
Kiitos nanncy anteeksipyynnöstäsi, se oli hieno ele vaikka en sellaista kaivannutkaan. Palstan tarkoitushan on päästää höyryjä ulos ja hyvä kun se toimii! Todellakin, joka lähtöön on meitä niin sokkarilla, mäkkärissä kuin yksityisellä puolellakin. Sinunkin kirjoituksestasi pointti löytyi kyllä hyvin ja sai aikaan niin hyvät naurut kuin peiliin katsomisenkin. Itse olen työskennellyt niin pikkukaupan kuin kahvilankin kassoilla ja useissa muissa asiakaspalvelutehtävissä kotiSuomessa ja ulkomailla ja samat ongelmat ne ovat joka paikassa. Silti juuri ne aasiakkaat ja työtoverit tekevät työstä mielekkään - ja kyllä huumorintajustakin on apua..
Ravintolassa ei tarvitse tarrasta mainita etukäteen sen pahemmin kuin kaupassakaan.. ainakaan sillä kassajärjestelmällä mitä minä käytän…
Vanilli: Toiset osuuskaupat antavat ainakin tupakasta henkilökunta-alen, siksi varmaan joku hämmästynyt jos jossain ei anneta =) Ja nanncylle: aiempi kommenttini ei ollut tarkotettu mitenkään kärkkääksi, vaan ihan toteamukseksi millaisilta asiakkailta noita tarroja myös löytyy. Onneksi joillakin nuo tarrat ovat tosiaan vain tuon toimikunta-ajan =). Meillä ainakin ne on ne tarrojaan eniten “mainostavat”!
Oikein mukavaa tätäkin päivää kaikille kollegoille =), koitetaan jaksaa!
Kassajärjestelmiä on erilaisia, ja tuosta vaan lonkalta en pysty asiakkaana arvaamaan että onko asiakaspalvelijan kannalta parempi (pääsee vähemmällä työllä)se että hän tietää alennustarrastani ennenkuin ryhtyy tuotteitani kassaan lyömään vai onko väliä.
Ainakin meidän kaupungissamme kahviloissa ja ravintoloissa on hyvä ilmoitttaa tästä tarrasta suurinpiirtein sieltä kassajonon päästä :), on nimittäin näyttänyt niin monta kertaa menevän kassan päivä pilalle kun on huomannutkin tarran vasta maksutapahtuman yhteydessä ja kaikki uusiksi. Ovat myös huomauttaneet että olisi syytä ilmoittaa etukäteen. Että näin, siitä saattaa jäädä joillekin selkäytimeen ilmoittaa asiasta etukäteen joka paikassa.
Jepulis, kuten sanottu, lähes poikkeuksetta ravintoloissa ja kahviloissa tarrasta kandee ilmoittaa etukäteen, niin mullekin eräs tarjoilija kerran kertoi.
Otin kantaa vain ja ainoastaan ruokakauppojen, ja nimenomaan vielä osuuskaupan kassoilla asioimiseen.
Ja vielä kerran: ei yksikään asiakaspalveluhenkinen kassaneiti, edes minä, revi salihousujaan jos asiakas tarrastaan oikeasti_kohteliaasti ilmoittaa. Housujen repiminen tulee kyseeseen silloin, kun asiakkaan eleistä, äänensävyistä, sanavalinnoista ja ajoituksesta on erittäin suoraan rivien välistä luettavissa, että hän ei missään tapauksessa usko kassaneidin huomaavan tarraa taikka tietävän mitä se tarkoittaa.
He saattavat iskeä kortin tiskiin ja osoittaa sormellaan tarraa, kysyä, näkeekö kassaneiti nyt varmasti mikä siinä kortissa kiiltelee, tietääkö hän, että kaikista tuotteista tulee alennusta, osaako hän lyödä alennuksen koneeseen ja laskeehan kone varmasti alennuksen oikein.
Tällainen toimitus luo kassalle erittäin nihkeän tunnelman, ja kassaneiti saa lähes poikkeuksetta tuntea itsensä tarpeettomaksi ja typeräksi.
Tämän kaltaisia jäätävän ylimielisiä asiakkaita tapaa kassalla yllättävän paljon, ja useimmiten nämä turhantärkeät epäilijät toistavat saman litanian joka ainoa kerta kassalle tullessaan.
Ei, kaikki kassatädit eivät tosiaankaan erota sitä pientä tarraa, itseltäni on sen verran usein jäänyt henkilökunta-alet saamatta, että annan nykyään aina S-korttini kassalle tarrapuoli myyjää kohti. On tietysti eri asia, jos sitä rahaa löytyy valmiiksi kukkarosta niin paljon, ettei näillä huimilla henkilökunta-aleilla niin väliä ole, mutta näin köyhänä nuorena todellakin pidän huolen, että saan kaikki minulle kuuluvat alennukset, teenhän myös aika rutosti töitä niiden eteen.
En tiedä miksi The tarraa ilmoitellaa. 1 voi olla se ylpeys. Ja toineh se että tarra voi tosiaan jäädä huomaamatta. Ilmoitteluintoa tosiaan nostaa se, jos edellisessä kaupassa kassa ei kiinnittänyt huomiota tarraan ja sitten tarvitsee kutsua kassavastaava että voidaan mitätöidä jo tapahtunut maksutapahtuma ja ottaa uudestaan. Ymmärrän, se vie aikaa ja mieluummin sitä sitten huomautetaan kassalle.
Jos aasiakas haluaisi olla korrekti, hän voisi kuunnella hinnan, ja jos kassa ei ilmoita uutta hintaa, voisi hänelle siitä kysyä että “tuliko niistä se alennus?.”
Ja ei, Elannon kassakoneet eivät ole niin fiksuja että ymmärtäisivät jonkun hassun kuvan päälle. Jos kortteihin haluttaisiin sisäänasentaa alennusoikeus, tarvitsisi työntekijän s-kortti uusia kun hänen aloittaa ja lopettaa työskentelynsä. Tämä taas vaatii rahaa ja jonkun aikaa.
Ja se 4 napin painaminen ei ole niin iso vaiva, joskus vaan sattuu unohtumaan tms.
Eräät meidän paikkakunnan Sokoksen kosmetiikkaosaston myyjät (yleensä ne vanhemmat) eivät juokse karkuun, vaan hipsuttelevat (muka huomaamattomasti) perässäsi pitäen sinua mahdollisena myymälävarkaana, koska ikäsi ei ole vielä edes 25 vuotta. Joku kerta vielä nenänvarttaan pitkin katsoen erään myyjän piti kysyä melko ylimieliseen sävyyn :”Käteisellä vai kortilla?”
Eräälle tutulle oltiin taas tokaistu hänen etsiskeltyään melko kallista huulipunaa (hänellä oli varaa), että kuule kannattaisi siirtyä varmaan katselemaan noita Lumenen tuotteita kun nämä on aika hintavia sulle? (Saavatko Sokkarin myyjät provikkapalkkaa..?)
Onneksi myyjäkanta aina välillä vaihtuu näihin ystävällisempiin..
no toivottavasti päästään nopeasti uudistamaan korttikanta niin, että kaikilla on etukorteissaan siru, joka automaattisesti laittaa sen alennuksen siihen laskuun. siruun saataisiin sitten päivitettyä tieto, että kyseinen tyyppi kuuluu tai ei kuulu henkilökuntaan. ei tartte enää kenenkään olla huolissaan, tai tärkeillä tarroilla.
kerran alepassa jäi hölöt saamatta ja kun mainitsin asiasta, sain kyllä sen rahan takasin mikä alunnuksena kuului. mutta paikalle odoteltiin kassavastaavaa tekemään korjauksia ja jono kasvoi… sen jälkeen olen kyllä aina maininnut maksaessani tarrasta. sori jos teen väärin. olen ajatellut vaan sitä kassaa ja jonoa…
tähän oli jo pakko päästä kommentoimaan
olen siis eräässä raflassa töissä, baaritiskin takana.. mulle oli selvää jo niinä aikoina, kun extrana alotin hommat, että viinasta ei aleja heru, ja siksi en käsitäkään, miten on niin v*tun vaikeeta sisäistää tuo asia. joka toinen tarran omistaja tilatessaan sitä oluttaan muistaa huomauttaa, että hälle sitten henksuale.. aina hymyilen yhtä maireasti, “ja huikea ale tuleekin”-yleensä totean.. vedän pisteet, laskutan. siinä sitten ihmetellään että mihin ne alet jäi.. tampio, et ollu saamassa…
tiedän olevani väärällä alalla
Olenko nyt ymmärtänyt oikein että henkilökunta-alennus tarraa voi käyttää perheenjäsenet?
Mä olen ollut eräässä osuuskaupan ravintolassa töissä nyt 7 vuotta ja totean baarimaijalle että sillon ku alotin työt kyseisessä paikassa oli henkilökuntatarran omistavilla halvempi kalja ja siideri.. että voiskohan johtua niistä “ajoista” että jotkut sitä alea vielä kyselee…
ja -mie vaan- jos olet töissä osuuskaupassa ja sulla on riittävästi tunteja ni samassa taloudessa asuvat ketkä omistavat sinun korttiin rinnakkaiskortin saavat omiin kortteihinsa oman tarran.
Ei henksutarroissa mikään muu vituta, jokainen vilautelkoon sitä niin paljon kuin haluaa, mutta yksi asia minua pännii suunnattomasti, nimittäin se että kuvitellaan että sitä tarraa saa sitten poikaystävä, äiti, paras ystävä ja kaikki muut tutut käyttää. Onko oikeasti niin, että kun esimies on työntekijälleen antanut henkilökunnalle kuuluvat etuudet tarran muodossa, niin samalla EI ole mainittu että niin, tämä on sitten henkilökohtainen… Sitä EI saa muut käyttää!!?? Tapaus ei ole sattunut ONNEKSI vielä omalle kohdalle, mutta naapuriravintolassa oli kuulemma joku nuori pimu alkanut vaahdota tarjoilijalle, kun alennusta ei oltu annettu vaikka poikaystävä maksoi. Siis mitä? Jos olisin ollut itse kyseinen tarjoilija (olen siis S-ketjuun kuuluvassa ravintolassa vuoropäällikkönä) olisin ottanut tytöltä kortin tarroineen päivineen talteen ja kertonut ilmoittavani hänen esimiehelleen henkilökuntaetuuksien väärinkäytöstä. Ehkäpä tämä herättelee näitä osuuskauppatyöntekijä-aaseja, sillä väärinkäytöksistä seuraa kirjallinen varoitus, tiedänpä jopa välittömän irtisanomisen kyseisenlaisessa tapauksessa. Väärinkäytös luetaan petokseksi!
Pitäisikö kaupan alan laatia kassaprotokolla, jota on ehdottomasti noudatettava? Siinä määriteltäisiin, missä järjestyksessä mitäkin pitää tehdä. Esimerkiksi asiakkaan pitäisi odottaa, että kassahenkilö saa ostokset koodattua, asiakkaan pitäisi kertoa Tarran olemassaolosta, kassahenkilön pitäisi vastata “sain”, jos tajusi Tarran olemassaolon jne. Ihan niin kuin armeijassa. Protokollavirheestä rankaistaisiin asiakasta pistämällä jonon perälle. Jos jonoa ei olisi, pitäisi ostokset kärrätä kaupan ympäri. Kassahenkilöä rankaistaisiin virheistä ylimääräisillä kassanlaskennoilla, työajan jälkeen. Lihasmuisti on paras muisti!