Teknisen tuen tarinoita, vol. 1
Olen töissä erään oppilaitoksen mikrotuessa. Talossa oli muutamia vuosia sitten vaihdettu sähköpostijärjestelmää ja tästä johtuen monella oli selaimella käytettävän webbimailin kanssa ongelmia. Eräs opettaja sitten tuli kyselemään apua sähköpostinsa kanssa ja ajattelin ensin kyseessä olevan tuon saman ongelman.
Ongelman kuvaus on, että sähköpostin lähettäminen ei onnistu. Tuolla tavalla juuri webbimailin selainongelma ilmeni.
- “Käytätkö webbimailia sähköpostin lukemiseen?”
- “Mitä se tarkoittaa?”
- “Siis kun luet postia, avaatko sivun Internet Explorerilla tai Mozilla Firefoxilla?”
- “En taida…”
- “Onko käyttämäsi ohjelma sitten jokin näistä: Mozilla Thunderbird, Outlook Express, Netscape Communicator…”
- “Joo! Communicator se oli. Se kuulostaa tutulta.”
Netscape Communicator oli jo tuolloin ikivanha ohjelma, jota oppilaitoksessa monet vielä käyttivät, koska olivat sen joskus opetelleet. Asensin ohjelman sitten koneelleni ja pyysin opettajaa seuraamaan vierestä ja sanomaan, missä vaiheessa virhe tapahtuu. (Mainittakoon, että en uskonut järjestelmässä olevan vikaa, vaan tilanteen olevan ns. PEBKAC)
- “Eeei tämä kyllä nyt näytä yhtään tutulta…” (Epävarmalla sävyllä)
- “Ok, ehkä käytät uudempaa versiota ohjelmasta. Asennan sen tähän toiselle koneelle, niin katsotaan siitä sitten.”
Vähän ajan päästä:
- “Ei tämä nyt vieläkään ole yhtään tutun näköistä…”
Tässä vaiheessa alkoi itseltä ideat loppua. Sanoin, että mennään katsomaan sinne koneelle, missä hän on yrittänyt lukea postiaan, että kuinka hän sitä yrittää.
- “Ei tarvitse mennä. Se on mulla tässä mukana.”
Ja hän kaivoi Nokia Communicatorin laukustaan. Tässä vaiheessa oli siis kulunut jo lähemmäs 10 min kaikkine odotuksineen ohjelmien asennusten kanssa. En tietenkään osannut arvata, että kyseessä olisi puhelin, jolla hän yritti lukea postejaan.
Puhelinten ongelmat eivät edes kuuluneet meille vaan kehotin häntä seuraamaan netissä olevia ohjeita puhelimen asetusten säätämisestä. Sanoi tehneensä niin ja kun itse kävin niitä läpi, niin kaikki näytti hyvältä. Sanoin, että en pysty enempää tekemään vaan hän voi joko soittaa eräälle toiselle teknisen tuen henkilölle (isohko oppilaitos) tai puhelinoperaattorilleen.
Lyhyen (5-10min) puhelun jälkeen tälle toiselle teknisen tuen henkilölle hän alkoi soittelemaan operaattorinsa tekniseen tukeen. Tämä kaikki siis edelleenkin mikrotuen työhuoneessa vaikka asia ei enää meille kuulunutkaan. Soitettuaan Soneran asiakaspalveluun ja kyseltyään vähän aikaa sähköpostinsa toimivuudesta hän sai selville, että onkin Elisan asiakas.
Puoli tuntia suunnilleen meni tuohon ja siitä olin itse neuvomassa kymmenisen minuuttia. Jostain syystä hän jäi mikrotuen huoneeseen jatkamaan ongelman selvittelyä. Onneksi kyseinen opettaja ei sentään käyttäytynyt mitenkään hankalasti vaan oli koko ajan ystävällinen.
T:MikroMikko
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Voi ei, mikä ongelma. Varmasti on jäänyt noin pahan tapauksen vuoksi monelta yöunet väliin.
Näin kokkina voisin vaatia sua tekeen pariki asiaa ja ihmetellä kun et tajua edes mistä liemestä lähdetään rakenteleen. Älä vaan vaihda uraa. kuulostat täydelliseltä.
Juu, eihän se oo yhtään tyhmää jäädä toisen työhuoneeseen puhumaan puhelua. Ja ihan kaikille voi käydä niin että soittelee Soneralle kun sopparissa ja jokaisessa kotiin tulevassa laskussa lukee Elisa.
Mutta mä olenkin ilmeisesti missannut sen kohdan jossa kielletään tarinoiden kertominen jos ne ei ole pahuuden asteikolla 1-10 yksitoista.
Luulis nyt sen verran välähtävän että viimeistään kun ruvetaan tietokoneelta Netscapea esittelemään niin saattais saada pukahdettua että “No kun enhän mä tietokoneella vaan tällä puhelimella…”
Mikrotuen huoneessa seisoskelun syyn ehkä ymmärrän (vaikka se taatusti rasittavaa olikin): tyyppi kun oli hiukan pihalla eikä tiennyt mistä sen avun loppujen lopuksi saisi, niin paras pysyä turvallisessa paikassa josta voi joltakulta ehkä kysyä sitten jos kuulee vaikka puhelimesta jotain teknillisiä termejä.
Tää kyseinen opettaja taisikin olla JU 88