“Tollasenhan vois tehdä itekin!”
Markkinoita kiertävän käsityöläisen asiakkaat ovat enimmäkseen mukavia ja aurinkoisia, onhan markkinoille tulo vapaaehtoinen päätös eikä sinne yleensä mennä etsimään mitään tarkalleen ennalta määrättyä asiaa. Uusia keksintöjä ihmetellään ja ihastellaan. Rohkeimmat ostavat heti yhden itselleen ja jotkut jäävät kyselemään että voisiko tätä tehdä toisessa värissä ja eri mallisena. Valitettavasti kuitenkin tämän palstan ajattelemattomat päähenkilöt ehtivät kyllä sinnekin:
- (Kuiskaten kaverille) Ai että, ai että! Tässähän olis kiva idea. (Ääneen) Monta silmukkaa tossa on? Mistä tätä lankaa saa?
- Hirveen kalliita. Tommosiahan vois tehdä itekin.
- Mummo vois tehä meille tollaset. Otetaan noista valokuva.
- Hyi kun on kalliita, ohhoh, ähhäh, tommosiahan saa Ikeasta 10 eurolla.
- (tiettyä esinettä halajavalle lapselle) Tules nyt Irmeli! Mennään kotiin, tehdään siellä itte samanlainen.
- Mitä tossa on sisällä? Miten oot saanut noi noin tarkasti tohon? Miten se pysyy noin? Miten ton voi sitten pestä? (myyjä kertoo avuliaasti tuotoksestaan) Jaa jaa. En mä oo ostamassa, mä vaan on alkutuottaja kaikille tossa käytetyille materiaaleille ja taidan ruveta tekemään noita meidän tilapuotiin.
- Onpas istuvia, hyviä! Tosi hyviä. Just tämmösiä oon ettinytkin. (Ostaa useamman tuotteen) Mä kato ostin nää kaavoiksi niin alan ite tehä näitä myyntiin.
Monet näistä kommentoijista eivät ole tulleet ajatelleeksi sitä että käsityön idea on yleensä juuri se mistä tekijälle maksetaan! Se että on keksinyt luoda tunnetulla tekniikalla asian joka sopii käyttötarkoitukseensa ja on esteettinen sekä jollain tavalla yllättävä. Ennen kuin juuri oikea muoto on löytynyt, työpajassa on vierähtänyt hyvä tovi ja luultavasti kasa materiaaleja on tullut käytetyksi niihinkin versioihin joissa idea ei toimi yhtä hyvin. Kun sitten lopulta pöllähtää ihmisten ilmoille valmiin tavaran kanssa niin jokainen käsityöläinen ainakin vähän pelkää että joku tulee, matkii valmiin idean ja ryhtyy tehtailemaan samaa halvemmalla.
Tietysti kopioiminen on sallittua ja on myös totta että useimmissa uusissa keksinnöissä on elementtejä jostain mitä tekijä on nähnyt muualla. Sitä ei voi välttää ja se pitää vain hyväksyä. Silti on todella ilkeää ja ajattelematonta oikein hieroa toisen naamaan sitä että suunnitelmana on ottaa ilmaiseksi hänen vaivansa tulos ja ryhtyä hyötymään siitä itse! Onneksi kuitenkin kiitos seisoo lopussa - se joka keksii asioita luonnostaan keksii niitä vielä jatkossakin kun taas kopiokissa joutuu tyytymään niihin joita muilta tipahtelee ja on lopulta aina vähän myöhässä.
Osa kommentoijista taas ei muuten vain tunnu oikein hahmottavan sitä miten erikoistumistalous toimii. Se, että esine on tehty työtavalla jota monet osaavat ei yleensä tarkoita sitä että kovin moni saisi aikaiseksi vastaavaa kapistusta säällisessä ajassa saati sitten että lopputulos olisi laadullisesti tyydyttävä. Siksi monet tyytyvät ostamaan asian valmiina sellaiselta jolta se sujuu ja siksi esineellä on hinta. Se että sen teoriassa voisi tehdä itse ei muuta sitä ilmaiseksi!
Hintojen vertaileminen halpatuotettuihin teollisiin versioihin on tietysti jo lähtökohtaisesti järjetöntä. Materiaaleista lähtien kaikki on toisenlaista - ei halvinta vaan tarkoituksenmukaisinta ja eettis-ekologisesti kestävää. Käsityöläinen myös menee takuuseen tuotteestaan, osaa korjata sen ja on olemassa vielä 10 vuoden päästä jos esineesi menee rikki. Miettikäähän taloutenne yli satavuotiaita esineitä. Onkohan jokin niistä mahdollisesti kiinalaista jäännöserää joka on saatu paikalliseen halpahalliin huokealla vaiko kenties käsityötä?
T:Käsityöläinen
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Omalle työlleen saa tietysti hommattua esim. hyödyllisyysmallisuojan, jos se on oikeasti uudenlainen malli (vaikka olisikin jollain perinteisellä ja kauan tunnetulla tavalla tehty). Hyödyllisyysmallisuojaa ei tosin saa jo olemassa olevalle tuotteelle, jonka käyttötarkoituksen on muuttanut (esim. lapio, vaikka sitä käyttäisikin “vasarana” naulojen lyöntiin)..
Muuten tämä koko juttu on ihan täyttä asiaa. Ei tulisi mieleenkään mennä tuolla tavalla kenellekään vittuilemaan.
Jaa että jos älyää soveltaa näkemäänsä ideaa, jota tekijä ei ole älynnyt suojata, niin on aasiakas? Häh?
Eikös tästä ole se vitsikin, että myyjäisiin pitää ripustaa aina myyntipöydän yläpuolelle kyltti: Joo, osaisit tehdä itsekin, mutta teitkö?
Voinet käytännössä lohduttaa itseäsi sillä, että niistä “asiakkaista”, jotka uhoavat tekevänsä “ilmaiseksi” samanlaisen itselleen, 95 % ei sitä tule koskaan tekemään. Ja lopuistakaan ei kukaan ilmaiseksi. Ja komppaan, etenkin tuo, että ilmoitetaan suoraan että ruvetaan tekemään _myyntiin_ tuotetta on todella törkeää käytöstä! Ei tulisi mieleenkään kopioida noin tökerösti.
“Onkohan jokin niistä mahdollisesti kiinalaista jäännöserää joka on saatu paikalliseen halpahalliin huokealla vaiko kenties käsityötä?”
Kiinalaista käsityötä löytyisi tuossa ikäluokassa
On tuo kyllä hieman törkeää vedellä tuollaisia päin myyjää, mutta eipä sille mitään voi.
Itse olen erinäisiä suunnitelmia väsäillyt ja “käsityönä” tehnyt myyntiin, mutta pistinpä sitten ideankin samalla jakoon piirustuksineen ja sanoin, että jos hinta on väärä, niin saapi tehdä itse
Jäin miettimään tuota hyödyllisyysmallisuojaa, ja tarkistin vähän asioita, kun en ollut siitä aiemmin kuullut. Näyttäisi ikävä kyllä (Patenttirekisterihallituksen mukaan)siltä, että tämä oikeus ei liity käsitöihin: “Hyödyllisyysmallioikeuden voi saada tekniseen ratkaisuun, jota voidaan käyttää teollisesti. — Keksintö eroaa selvästi ennestään tunnetuista silloin, kun se ei ole itsestään selvä keskitason ammattimiehelle.”
Villapaidan- tai linnunpöntöntekijälle tästä ei siis kauheasti liene hyötyä. Tai no jos nyt keksii erityiset linnunpönttösaranat, ehkä sitten. Voiko designin (esim. tietyn pitsineulekuvion) suojata? Ja voi tai ei, miten sitä voi vahtia, niin kauan kuin kukaan ei harjoita laajamittaista tuotantoa?
Loistava kirjoitus, aamen.
Ihmiset ei todellakaan tule ajatelleeksi sita, miten paljon aikaa, vaivaa ja rahaa erilaisten kasitoiden, taide- ja designtuotteiden tuottaminen vaatii. Raaka-aineet maksavat laadukkaissa tuotteissa jo huomattavasti (otan esimerkiksi kasinnyplatyn pitsin; aito silkkilanka ei ole mitaan halpaa!), samoin kunnolliset valineet niiden tuottamiseen, niiden ideointiin menee aikaa, niiden prototyyppien valmistamiseen menee aikaa, niiden valmistamiseen menee aikaa (esim. jo parin sentin pituinen patka pitsia vaatii kymmenien tuntien tyon - laskekaapa siita tuntipalkkaa..). Kun ottaa kaikki nama huomioon, plus sen, etta tuotteen hinnasta tulisi jaada tekijalleen myos palkka & kate jne. niin miettikaapa oikeasti onko ne tuotteet nyt oikeasti kalliita vaiko torkean halpoja.
Hyödyllisyysmallisuoja ei tosiaan käy, mutta mallioikeus voisi kelvata:
“Mallioikeudellisen suojan kohteena on tuotteen tai sen osan ulkomuoto. Malli suojaa siis muotoilua. Suojan kohteena voivat olla arkisetkin esineet, kuten esimerkiksi kirjahylly, solmio, sämpylä, graafinen symboli tai jopa hampurilaispaikan interiööri. Tämän lisäksi on mahdollista suojata tuotteen irrottamaton osa eli esimerkiksi kankaan kuvio tai kahvikupin korva.”
(http://www.prh.fi/fi/mallioikeudet/mallioikeuspahkinankuoressa.html)
Miten ihmiset kehtaavat vielä myyjän kuullen suunnitella itse tekevänsä tuotteen itse ja vielä ottavansa valokuvan. Voihan sellaisia supista kauempana kaverilleen, mutta tuollainen rehvastelu on väärin.
Olen itsekkin ottanut salaa kuvan kivasti keksitystä paidan mallista markkinoilla ja suunnitelleeni muokkaavani itse tekemällä oman paidan. En näe siinä väärää, kunhan ei kailota kaikille vieressä oleville…
Periaatteessahan käsityöllä on sama tekijänoikaus kuin musiikilla ja taiteella esimerkiksi, eli ei tarvitse maksaa maltaita suojasta (ellei sitten ole niin erikoinen tai tiettyyn brandiin liitetty, vertaa esim. Marimekon Unikko).
Maessuilla ja markkinoilla olen ottanut tavakseni kertoa työtavat ja ohjeet niitä haluaville. Se joka osaa työn tehdä, ei sanallisia ohjeita enää tarvitse vaan tekee suoraan. Se joka haluaa yrittää, on tervetullut kokeilemaan (ja seuraavalla kerralla ostamaan, kuten on käynytkin). Itse tekeminen ja kokeileminen tuovat työlle enemmän arvostusta (tietää miten vaikea oikeasti on tehdä) kuin tiukkapipoinen salaaminen.
Toki itseäni myös kyseisenlaiset kommantoijat ärsyttävät valtavasti, mutta ratkaisuni on tehty järjellä-ei sydämellä.
Pahimpina näen kommentit: “joo me nähtiin tämä viimeksi ja ukki teki. Eihän tää nyt kestä yhtään mitään, laatu on niin huono…” (Ettei myyjällä/alkuperäisellä tekijällä ehken sitten olisi ollut kenties joku tekninen ratkaisu…)
Minä myyn käsitöitä verkko kaupalla. Muutaman kerran joku on laittanut sähköpostia ja kysynyt miten joku tuotteeni on tehty (miten esim. vetoketju on ommeltu!) ja mitkä ovat sen ulko mitat, että voivat sitten itse tehdä samanlaisen. Aivan käsittämätöntä minusta, kun olen kuitenkin suunnitellut juttuja kuukausikaupalla, että ne ovat erikoisia ja erityisiä ja siksi kiinnostavia. Luuleeko joku, että annan tarkat ohjeet sitten ihan tosta vaan ja ilmaiseksi, kelle vaan?
Pahin tällainen varas on joskus toinen käsityöläinen… Äitini tekee elääkseen keramiikkaesineitä (taide, ei käyttö), joiden ideat syntyvät omasta päästä. Toki keramiikassakin on vaikea tehdä mitään, mitä ei olisi tehty jo ennestään. Äidillä on kuitenkin aina ollut pyhä periaate, että idean täytyy olla oma, ei matkittu.
Valitettavasti on olemassa toinenkin keraamikko, jonka työjälki on onneksi täysin eri, mutta jonka mallistoon kuuluvat kaikki samat tuotteet mitä äidilläni. Ikävä kyllä ko. henkilö kulkee usein samoja markkinoita ja messuja ja ottaa ilmeisesti salaa kuvia koska kaikki äidin uudet ideat löytyvät muutaman kuukauden päästä hänen myyntipöydältään. Värejä myöten…
Näille käsitöille on vaikea hakea mallisuojaa ja kalliksikin tulisi jos tätä systemaattista kopiointia alkaisi kieltämään. Helpointa on siis vaan purra hammasta yhteen ja tyytyä siihen tietoon että ideat ovat olleet alunperin omia. Onneksi ko. apinoijan työjälki on paljon huonompaa.
Äidillä on aina ollut periaatteena, että edes asiakkailta tulleita ideoita ei oteta käyttöön. Toinen puoli tätä ideoita varastelevaa aasiakasta on nimittäin se henkilö, joka ehdottelee, että “eikö semmonen ja semmonen olis kiva? Mikset tekis sellasta ja sellasta pupua tai koiraa tai karhua?” Joskus tekisi mieli kysyä, että mikset sit itse tee sellaista jos se niin hieno olisi???
Ihmiset narisevat vaatteita tekevälle aina kun ovat niin kalliita,no tottakai ovat,luulevatko että mittatilaustyön saa puoli ilmaiseksi,jos vaate istuu täydellisesti ja tekemiseen on käytetty aikaa ja vaivaa.Nykyään ei osata arvostaa käsityötä vaan kaikki tosiaan pitäis saada puoli-ilmatteeksi tai samaan hintaan kuin tehtaassa tehty massatuote.Pöh.
Mä puolestani luulen, että käsityön arvostus on laskenut sen takia, että ihmiset nykyään ostaa kaiken, eikä tee itse. Kun sitten joskus sattuvat yrittämään itsekin, niin arvostus kyllä nousee kohisten.
Kyllähän se naapurin mummi neuloo sukat lapsille kirpparilangoista nopsaan, vaivatta ja puoli-ilmaiseksi, mutta kun mummista aika jättää, ja joudutaan pitämään lapset sukissa itse, niin…
Juu tosiaan..
Tuo hyödyllisyysmallisuoja ei tosiaan näytä käyvän, mutta mallioikeussuoja enemmänkin..
Lisäksi, jos mahdolista tuotteelle voi hakea tavaramerkkisuojaa (joka suojaa enimmäkseen esim. tuotteessa olevaa kuvaa tai mainoslausetta)..
Ja täytyy myös muistaa, että näistä oikeuksistahan ei ole mitään hyötyä, jos ei aio puolustaa oikeuksiaan..
Ja rahan lisäksi tähän kaikkeen todennäköisesti kuluu aikamoinen määrä aikaa..
“parin sentin pituinen patka pitsia vaatii kymmenien tuntien tyon - laskekaapa siita tuntipalkkaa..”
Höphöp. Osaava nyplääjä nyplää esim. 10 cm levyistä verhonreunapitsiä n. 2-5 cm/h.
Ihan samaa mekin täällä tekniikan puolella teemme. Aina kun asennusmiehet käy jossain asentamassa, ne tulee takaisin rullat täynnä kuvia kilpailijoiden laitteista. Sitten niitä tutkaillaan ja jos tarvetta on, kopioidaan ideoita.
Mutta toi on kyllä aika perseestä että oikein isoon ääneen ilmoitetaan siitä. Eihän mekään naapurin T&K-osastolle soitelle että oli muuten pirun hyvä idea se nönnönnöö ja nyt alettiin kehittelemään samaa eteenpäin.
“Hirveen kalliita. Tommosiahan vois tehdä itekin.”
Niin no, täähän on ihan totta, mikäli sanoja on itse käsityöihmisiä. Mikä on ongelma? Ilmeisesti taas näitä juttuja, että “asiakas” (onko se edes mikään asiakas jos se ei osta mitään? sanotaan mieluummin ohikulkija) on kommentoinut jotain kaverilleen ja myyjä on siitä vetänyt pultit.
“(tiettyä esinettä halajavalle lapselle) Tules nyt Irmeli! Mennään kotiin, tehdään siellä itte samanlainen.”
Ja äidin olisi toki pitänyt ostaa sulta kyseinen -todennäköisesti heille tarpeeton- esine kun lapsi sitä vaatii, sen sijaan että kiinnittää lapsen huomion muualle sanomalla jotain ympäripyöreää siitä että kotona saat? Just. Katotaan sitten kun sulla on lapsia että miten mahdat ite käyttäytyä
^Varmaan osaa monikin tehdä itse, mutta kyse tässä onkin hienotunteisuudesta ja niistä kauan sitten kadonneista käytöstavoista… Tarvitseeko kaikki se, mitä ajattelee, sanoa ääneen?
Nypellys..joo no, ehkapa sita yksinkertaista ja helppoa ala-asteella opittua “verhopitsia” tekeekin, mutta nyt olikin kyseessa vaativat mallit jotka vaativat todella sita osaamista ja ammattilaisuutta. ( Ja virkkaushan ei tahan liity, ihan toim.huom.varmuuden vuoksi).
http://www.ladentelledupuy.com/fichiers_tissutheque_uk/1182174350_bruxelles5.jpg
“Jaa että jos älyää soveltaa näkemäänsä ideaa, jota tekijä ei ole älynnyt suojata, niin on aasiakas? Häh?”
Väärin.
Aasiakas on se, joka tästä “neronleimauksestaan” kailottaa idean ja työn tehneelle myyjälle.
Ei minusta ole mikään ongelma, ettei asiakas osta tuotetta vaan tekee itse. Hienoahan se on jos ihmiset jaksaa itse tehdä. Ja se realiteetti on ehkä vain pakko hyväksyä että niin kauan kuin halvalla massatuotettua tavaraa on myynnissä, ei käsityöstä pääse hääveille tuntipalkoille - ei ennenkuin ihmiset ymmärtävät hyvän tuotteen arvon, uniikkituotteen arvon, ei lapsityövoimalla tehdyn tuotteen arvon, ja alkavat hirveän kulutuksen sijaan ostamaan kalliimpaa mutta vähemmän/vain todelliseen tarpeeseen. Mutta törkeää kyllä myyntiin kopioida toisen tuote. Jotain tapoja pitäisi olla :/
Itselläni on joskus ollut myynnissä maalaamiani tauluja. Ihmisillä on todella suuria vaikeuksia tajuta, miksen myy originaalimaalaustani samaan hintaan kuin Ikeasta saa Picasson maalauksesta printtikuvan (ja vielä kehystettynä!)
” Jeemen sanoi 26/6/2008
Ihmiset narisevat vaatteita tekevälle aina kun ovat niin kalliita,no tottakai ovat,luulevatko että mittatilaustyön saa puoli ilmaiseksi,jos vaate istuu täydellisesti ja tekemiseen on käytetty aikaa ja vaivaa.Nykyään ei osata arvostaa käsityötä vaan kaikki tosiaan pitäis saada puoli-ilmatteeksi tai samaan hintaan kuin tehtaassa tehty massatuote.Pöh. ”
Lisäisin tähän vielä nämä kommentit:
“äkkiäkös sä sen teet” (painottaen tätä kommenttia! )
“eihän vaatteiden tekeminen nyt niin vaikeeta oo..”
“surautat vaan tosta noin ja noin vaan, eihän se nyt niin vaikeeta oo..”
“miten se nyt noin kallista on, ku kuka tahansa tuollaisen osais tehdä..”
Miten ihmisille on päässyt tulemaan sellainen luulo, että mittojen mukaan tehty vaate, tai ihan vain jonkun vaatteen korjaaminen tai muokkaaminen olisi niin helppoa, nopeaa ja halpaa?!
Itse kyllä syyllistyn siihen, että katselen niin käsityöläisten, kuin isojen vaateketjujenkin vaatteita ja “kopioin” ne, kun kerta itse osaan tehdä, mutta muokkaan vaatetta aina itselleni sopivaksi, persoonalliseksi.
Koskaan ei kuitenkaan tulisi mieleeni, että jos omatekemiäni vaatteita myisin, että kopioisin mallit joltakin toiselta. Toistaiseksi siis käytän ammattitaitoani vain omaksi hyödykseni.
Taulukommenttiin kannattaa näpäyttää, että käypäs ensin ostamassa se picasson alkuperäinen työ ja tule sitten avautumaan näiden taulujen hinnoista.
Mutta yleisenä valitettavana tosiasiana on se, että maailmassa on lopulta aika vähän ihmisiä, jotka keksivät/tekevät nerokkaita ideoita ja pääsevät hyötymään niistä itse.
Kyky ideoida ja toteuttaa ei välttämättä kulje käsi kädessä bisnessilmän kanssa. Toisilla on taas kyky nähdä idean potentiaali ja keksiä miten se myydään. Ja jos on tällaisia taipumuksia, niin pääomaa yleensä karttuu taipumusten johdosta ja se taas tekee entistä helpommaksi ottaa ideoita ja laittaa ne esim. massatuotantoon, kun idean alkuperäinen kehittäjä toimii monesti yksin ja on kuluttanut omat rahansa kehitystyöhön eikä välttämättä edes tietäisi mikä olisi paras markkinointistrategia. Saati että olisi edes varaa siihen.
Eikä kaikkea tarvitse toteuttaakaan itse. Senkun palkkaa toisia ihmisiä tekemään sen mekaanisen työn ja itse keskittyy myymiseen. Tällaiset myynnin ammattilaiset kulkevat toreilla ja katsovat millä tuotteilla olisi taloudellista potentiaalia, kun taas käsityöläinen kulkee ja etsii ideoita ja miettii miten niitä voisi ehkä soveltaa omissa töissään. Joskus nämä ominaisuudet yhdistyvät myös yhdessä henkilössä, mutta se on paljon harvinaisempaa.