Törkyä niskaan feissarille
Monet eivät ehkä tule ajatelleeksi, mutta myös feissarit, eli järjestöjen jäsenhankkijat, ovat asiakaspalveluammatissa. Ja ihmisiä. Elämäni pahin asiakaskonflikti tapahtuikin juuri ollessani feissarin hommissa viime kesänä.
Kuten aina, lähestyin iloisesti noin 50-vuotiasta miestä ja hänen rouvaansa kysyen kiinnostaisivatko heitä mahdollisesti ympäristöasiat. Tähän voi siis vastata joko “kyllä” tai “ei”, ehkä jopa “kyllä/ei kiitos”. Ohjeistuksemme ei ole tuputtaa kenellekään väkisin mitään, joten “ei” riittää kyllä. No tästä ensimmäisestä kysymyksestänihän sitten riemu repesi, kun mies alkoi vihaisesti tinkaamaan että jassoo, kiinnostavatkos sitten MINUA ympäristöasiat. Hieman hämmentyneenä vastasin, että tietysti, enhän muuten tuota työtä tekisi. Mies ei kuitenkaan jättänyt asiaa tähän vaan alkoi kysellä, mitä sitten oikeasti teen ympäristön hyväksi, muuta kuin seisoskelen kaduilla. Aloin sitten tätä selittää, mutta en saanut sanottua juuri mitään, kun mies alkoi haukkua ja solvata minua henkilökohtaisella tasolla todella törkeästi. Koko tämän ajan miehen rouva seisoi katsomassa tilannetta ja hihitti vieressä. Aikani kuunneltuani sanoin miehelle, että minun ei tarvitse kuunnella tuollaista ja kiitos hei. Sivummalle vetäydyttyäni tulee mies sitten uudelleen luokseni jatkamaan tilannetta samaan agressiiviseen tyyliin ja kysyy, että en kai nyt TUOMMOISESTA voi suuttua ja “koita nyt rauhottua, tyttö!” (jaa minä vai?). Tämän lisäksi hän yrittää napata minua kiinni käsivarresta, mutta onnistun juuri ja juuri väistämään. Sanoin miehelle, että hän käyttäytyy todella törkeästi eikä hänellä ole mitään oikeutta koskea minuun. Kiehumispiste oli tuossa vaiheessa jo niin korkealla, etten edes saanut suustani kaikkea, mitä ajattelin, joten kävelin vain pois.
Kun kerroin tapauksesta pomolleni, hän sanoi, että poliisi olisi voinut olla kiinnostunut siitä, että kyseinen pukuherra yritti käydä minuun käsiksi ja pitää väkisin tilanteessa, jossa saisi jatkaa verbaalista väkivaltaansa. Kun olisin sen silloin tajunnut… En tiedä mitä kiksejä nuo keski-ikäiset herrasmiehet saavat siitä, että voivat kohdella muita ihmisiä kuin saastaa. Että joku näkee ikänsä/pukunsa/p*skamaisuutensa kautta olevansa toisten yläpuolella, ettei käytöstapoja tai edes normaalia ihmismäistä käytöstä tarvitse noudattaa… Tämänkin tilanteen kun olisi voinut välttää vain sanomalla “ei kiitos”…
T:annika
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Aivan loistavaa käytöstä kyseiseltä herrasmieheltä! Teihin ärsyttäviin Feikkareihin törmää aivan liian useasti, ette usko jos teille sanoo EI! Te feissarit olette aina mankumassa rahaa, mitä uskomattomiin tarkoituksiin. Eli te olette tämän päivän kerjäläisiä, romanialaisten kanssa. Oikeasti feissarit hävitkää maan päältä!
No niin pahasetä, asiaton kommentti.
Feissausta saa harrastaa kuka vaan mutta nyt tuo vanha herra oli todella asiaton. Mulle ei ole kukaan tuputtanut mitään aatetta väkisin vaan juttu loppuu täysin tuohon kyllä tai ei asteelle.
Keep it going, noita aasiakkaita riittä jatkossa, valitettavasti.
Huh, olipa törkeä herra! Kellään ei ole oikeutta käydä toiseen käsiksi tai muutenkaan.
Fiksujakin feissareita, kuten sinä, löytyy onneksi, jotka uskovat sanan ei. Valitettavasti muutama erittäin ärsyttävä tapaus on tullut vastaan, jotka jankuttavat ja jankuttavat ja lähtevät jopa seuraamaan minua!! Lisäksi ko. feissarit alkavat solvaamaan MINUA ja haukkumaan arvojani ym. mistä heillä ei voi olla aavistustakaan. Sellaiset henkilöt eivät ainakaan kasvata kiinnostusta kyseiseen järjestöön, päinvastoin..
Asiakaspalvelutehtävissäkö? Heh, ihan ohikulkijoita te häiritsette, eipäs nyt yritetä kehittää oikeutusta häiriökäyttäytymisellenne.
Feissarit, nuo paholaisen kätyrit. Onko sekään oikein, että jos jämäkästi sanoo sen kymmenen kertaa EI!, Ei kiinnosta!, ja silti tuollanen hai seuraa. Pääsin yhestäki eroon vasta ku lukittin itteni vartiksi Anttilan vessaan. “Mutku ilmastonmuutos, ILMASTONMUUTOS!”. Ei ainakaan lisää kiinnostusta moiseen ilmiöön, ku sitä tungetaan väkisin suuhun. Olen aasiakas, mitä tulee noihin ärsyttäviin ituhippiwannabeihin.
Sori nyt kaikki feissarit, mutta olen ikävän pitkälle ex-rillintätin, Ohin ja pahan sedän linjoilla.
Minulla on oikeus olla feissaamassa, sillä olen siellä niiden puolesta ketkä eivät siihen itse kykene. Esimerkkinä Unicefin auttamat lapset, jotka eivät itse pysty auttamaan itseään. Minusta minulla on silloin oikeus ja ehkä jopa velvollisuuskin auttaa heittä, koska minä pystyn siihen ja vieläpä suhteellisen pienellä panostuksella.
Varmasti suurin osa feissareista ymmärtävät sanan “ei (kiitos)”, eivätkä tyrkytä mitään. Tietenkin joukkoon voi eksyä muutama mätä omena, aivan samalla lailla kuin muissakin töissä ja ammateissa. En minä kaupankassoja yleistä sen perustteella, että joissain saan todella tympääntynyttä palvelua.
Ihmiset saavat herjata ja ylenkatsoa feissareita, mutta kun heidän töihin tullaan aaseilemaan, niin johan on piru irti?
“Tee työtä jolla on tarkoitus” ;>
Minulle on käynyt niin, että agressiivisenoloinen miespuolinen feissari on sulkenut kulkureittini ja tunkenut ihan liian lähelle asiaansa selittämään. Tilanne oli vähintäänkin ahdistava.
Muutenkin toivon, että koko tällainen ammattikunta poistuu keskuudestamme nopeasti. Samaan sarjaan menee telemarkkinoijat ja ovelta-ovelle-kauppiaat.
Hyi hitto!
(Sanoisin pahemmin, mutta tämä on julkinen foorumi.)
Olen sitä mieltä, että jos ihminen ei, niin kuin alkuperäisen tarinan törkimys, kestä feissareita tai kykene suhtautumaan heihin asiallisesti, ongelmaa on eniten hänessä itsessään. Kun osaa määrätietoisesti sanoa, että “kiitos, en ole kiinnostunut”, tai “kiitos, en ehdi nyt”, tai vaikka “en halua tuhlata aikaasi” ja jatkaa matkaansa, niin aivan varmasti useimmiten pärjää.
En kiistä, etteikö asiattomia feissareitakin ole, ihmisiä kun on moneen junaan, mutta minua ovat aina uskoneet.
(Yllättävän paljon täälläkin on jo ensimmäisissä kommenteissa epämiellyttäviä feissari-kokemuksia. Vinkkinä, “kiitos, olen jo päättänyt, mitä kautta annan rahaa hyvään tarkoitukseen” toimii yllättävän usein, vaikka ei sekään varmasti aina. Vaikka ette antaisikaan rahaa mihinkään, ette silti näin sanoessanne valehtele. Päätös se on sekin.)
*
Ajattelen niin, että jos feissarien toiminta *suhteettoman* paljon jotakuta ärsyttää (eli vaikka nyt niin paljon, että pitää alkaa alkuperäisen tarinan tapauksen tavoin häiriköimään), hänellä saattaa hyvin olla muita vahvempi taipumus “poissa silmistä, poissa mielestä” -ajatteluun. Toisin sanoen pyrkimys sulkea ajatuksistaan ja elämästään pois kaikenlaiset yhteiskunnalliset asiat, joiden kanssa hänen ei ole ihan pakko olla henkilökohtaisesti tekemisissä.
Joku ehkä sanoisi, että näillä ihmisillä on huono omatunto, jota he eivät halua “joutua” kohtaamaan. Näinkin voi olla, mutta syitä välttää maailman ongelmien kohtaamista on varmasti monia, ja jokaisella on kuitenkin tarve myös (enemmässä tai vähemmässä määrin) keskittyä juuri oman elämänsä hallintaan.
SIKSI onkin selvää jokaiselle järkevälle ihmiselle, että feissareille ei ole pakko antaa aikaansa. YHTÄ SELVÄÄ pitäisi olla sen, että myös feissareita pitää kohdella asiallisesti.
Alkuperäiselle kirjoittajalle annikalle sanoisin, että sympatiani ovat ehdottomasti sinun puolellasi. Teit tärkeää työtä feissarina, kiitos siitä. Jos vielä päädyt feissariksi, toivon, ettei vastaavia törkytapauksia kohdallesi osu.
Ja “Paha setä” voisi lakata provoamasta ja opetella suhtautumaan ihmisiin edes vähän ystävällisemmin.
Samaa mieltä aika monen kanssa täällä jo; feissarius on pikemminkin asiakashäirintä- kuin asiakaspalveluammatti. Se ei auta, vaikka feissari uskoisi “ei”-sanaa heti ensimmäisellä kerralla, sillä se varsinainen asia, mikä feissareissa ärsyttää eli tyrkittäminen on tapahtunut jo. Minua raivostuttaa nykyään, kun kaupungilla kulkiessa pitää väistellä isoa joukkoa mitä erilaisimpia asioita tyrkyttäviä ihmisiä. Minusta ihmisillä pitäisi olla oikeus kuljeskella keskustessa rauhassa ilman tyrkyttämistä ja myymisyrityksiä.
Olenkin jo odotellut koska tänne ryntäävät nämä kaikkien rakastamat häiriköt, kuten feissarit ja puhelinmyyjät, kertomaan olevansa asiakas”palvelijoita”… jokohan seuraavana jonossa ovat Romanian kerjäläiset, jotka itkevät asiakas”palvelunsa” aiheuttamaa huonoa kohtelua?
Olen itsekin hetken ollut feissarina ja tiedän kuinka rakkaa työ voi olla. Jos kohtaan kadulla feissari niin kieltäydyn kohteliaasti jos en aio lähteä mukaan.
Todella törkeä mies. Onneksi pääsit hänestä sentään lopulta eroon.
Mulle on tullut vastaan monenlaisia tätä työtä tekeviä… aika monet uskoo kun sanoo että ei kiitos mutta on kyllä tullut nähtyä näitäkin, jotka pomppaa jostain siihen eteen niin ettei voi vain kävellä ohi ja alkavat paasata omaa asiaansa niin, ettei pakoon pääse. Sitten kun sanoo että ei kiitos niin ne on vaan että “NO MUT JOS NYT KUITENKIN..!” ja oman järjestön tuputtaminen jatkuu… tällaiset tilanteet käy aika ahdistaviksi, varsinkin kun olen hyväkäytöksinen ja ujohko enkä “osaa” vaan lähteä siitä töykeästi.
Kirjoittaja vaikutti kuitenkin hyvin asialliselta, pisteet hänelle siitä.
Nää pukuherrat ja minkkiturkkirouvat on just niitä ketkä kuvittelee olevansa muiden yläpuolella ja saa kiksejä tollaisesta nöyryyttämisestä.
“Ohjeistuksemme ei ole tuputtaa kenellekään väkisin mitään, joten “ei” riittää kyllä.” Ai, hyvä tietää että tällainen ohjeistus on olemassa, sillä yksikään feissari joka minulle on tullut puhumaan ei ole uskonut sanaa “ei”. Aina tulee “ootko nyt ihan varma” “sä et varmaan tiedä näistä asioista” “kyllä nyt kannattaisi kuitenkin kiinnostaa”. Kyllä minua kiinnostaakin ihmisoikeudet ja luonnonsuojelu, ja yritän toimia elämässäni näiden asioiden edistämiseksi ja mukaisesti. Mutta silti sanon aina feissarin yrittäessä puheilleni kysymykseen “kiinnostaako ihmisoikeudet” että no ei todellakaan. En vain jaksa tuollaista tyrkyttämistä, samaa kastia kuin puhelinmyyjät. En mitään suurempia angsteja feissareista/puhelinmyyjistä saisi, jos ne uskoisivat kun sanoo ei. Tiedän että he tekevät vain työtään mutta onko sitä sitten pakko tehdä ihmistenahdistelu-työtä. Kyllä luonnonsuojelemisen ja ihmisoikeuksien puolesta voi tehdä muutakin työtä, ja varmaan hyödyllisempääkin. Luulen että monille ihmisille tulee antipatioita koko järjestöä/järjestöjä kohtaan tällaisten asioiden takia.
@Arawn: Oon kyllä sinänsä samoilla linjoilla sun kanssa. Eräskin kerta Kampin keskuksessa oli JOKA KERROKSESSA useampi tällainen tyrkyttäjä (ei sentään mistään järjestöistä, vaan esim. kauneudenhoitotuotteita myymässä), yleensä vielä juuri sopivasti linnottautuneina rullaportaiden päihin, niin että täytyi ihmeellisesti ninjailla että pääsi väistämään niitä. Nekin kojut oli niin näkyvillä, että kyllä luulisi niiden, joita tuotteet kiinnostaa, löytävän ne muutenkin!
Tuohon edelliseen vielä lisäykseksi, että noiden lisäkysymysten lisäksi feissarit monesti alkavat seuraamaan tai yrittävät estää kulkua. Mielestäni uskomattoman törkeää, jos ihminen sanoo kerran ei niin ei se mielipide yhtäkkiä positiiviseksi muutu ja kiinnostus asiaan kasva mankumalla/häiriköimällä/suoranaisesti ahdistelemalla, korkeintaan huononee.
Ja tuohon äskeiseen kommenttiini vielä, että kyllähän niillekin voisi sanoa ei, mutta kun a) puolet ei usko b) on rasittavaa hokea joka puolelle koko ajan “ei”. Haluaisin keskittyä omiin ajatuksiini kävellessäni enkä siihen että joku kiljuu perään “MISS! MISS!” (juu aika monet niistä oli ulkomaalaisia…).
Mutta ei kai se nyt ole kenellekkään epäselvää, että toiseen ihmiseen ei saa käydä kiinni vaikka kuinka inhoaisi asiaa, jota kyseinen henkilö esittää?
Oli ne jotkut feissarit kuinka kamalia tahansa, se ei silti oikeuta sellaiseen käytökseen mitä tarinan mieheltä tuli - kellään ei ole oikeutta tehdä noin, oli feissari tai aasiakas. Hyi saamari. Mua olis alkanu ainakin pelottaa, niin aggressivisiksi noi “herrasmiehet” joskus yltyy.
Mä olen sitä mieltä että tarjoamaan saa tulla, ihan sama mulle, kunhan uskoo että “ei kiitos” tarkoittaa juuri sitä, ja mua ei ole onneks kukaan lähteny seuraamaan. Kerran jopa pysähdyin ja tein ns. kaupat (Unicef), eli on ihmisiä jotka välittää, ja katutoiminta voi olla juuri se joka herättää sen jonkun ihmisen. Mutta tosiaan, olis hyvä jos noita idiootteja tuputtajia vois karsia feissareiden joukosta koska hyvää asialleen he eivät ainakaan tee.
Pari ajatusta alkupään kommenteista:
Sanonta “paholaisen kätyrit” on sinänsä kätevä ja värikäs ilmaus, mutta minun kokemukseni mukaan feissarit ovat kyllä ihan muunlaisten asioiden kätyreitä.
Myöskään “häiriökäyttäytymiseksi” en *asiallista* feissausta luokittelisi. Jos ihan tavallinen ihminen tulee vastaan kadulla, ja kysyy teiltä pari kysymystä, niin onko sellainen nyt niin kovin kamalaa? Ei sen ihmisen tarvitse olla edes feissari, kyllä tuntemattomiakin ihmisiä voi ihan muutenkin puhutella, vaikka sellainen mahdollisuus suomalaisia hätkähdyttääkin.
Minä olen pahoillani siitä, jos kuka tahansa joutuu kohtaamaan uhkaavan oloisia feissareita, *aivan samalla tavalla* kuin olen pahoillani siitä, jos joku feissari joutuu kohtaamaan uhkaavan oloisia törkymöykkyjä. Kun mietin monien järjestöfeissarien edistämiä tavoitteita, en kuitenkaan toivo, että feissarit “poistuvat keskuudestamme” ihan heti. Tietysti sitten, jos kaikki maailman ongelmat on saatu ratkaistua, eikä näitä feissareita enää tarvita, mutta ennen sitä en kannata “poissa silmistä, poissa mielestä” -mentaliteetin liiallista suosimista.
Ja vielä, mätiä omenia tosiaan mahtuu varmasti jokaiseen ammattikuntaan. Ehkä voimme tässäkin tapauksessa olla yleistämättä sitä koskemaan kaikkia samaa työtä tekeviä, niinkuin monet täällä fiksusti tekevätkin.
“Monet eivät ehkä tule ajatelleeksi, mutta myös feissarit, eli järjestöjen jäsenhankkijat, ovat asiakaspalveluammatissa.”
Monet eivät ehkä tule ajatelleeksi sitä sen takia, että te ETTE ole asiakaspalveluammatissa. Sillä, että pysäyttelette ohikulkevia ihmisiä kadulla ei ole mitään tekemistä ASIAKASPALVELUN kanssa.
Kuka muka oikeasti vasta tuossa tyrkyttämisvaiheessa havahtuu maailman epäkohtiin ja herää halu auttaa? Pistää nimensä paperiin lähinnä siksi että pääsisi ko. tyypistä mahdollisimman nopeasti eroon.
Nykypäivänä tietoa tulee muutenkin liikaa joka tuutista, ei sitä tarvitse tulla huutamaan päin naamaa kun on kiire töihin! Itse olen kyllä huolissani maailman tilasta ja autan parhaani mukaan. (rahallisesti en koska ei ole varaa) Rupeaa vain ärsyttämään tuollaiset saarnaajat jotka tulevat hyppimään naaman eteen eivätkä usko sanaa “ei”.
Ne Kampin kauppakeskuksen kauneuskojutyypit ovat ehkä vielä ärsyttävämpiä. Näen kyllä että se puoti siinä on ja saattaisi ehkä kiinnostaakin jos saisi rauhassa tutkailla ilman että joku suunnilleen nappaa hiuksista kiinni ja istuttaa tuoliin johonkin muodonmuutokseen!
Ihmetyttää nämä jotka väittävät että feissareista ahdistuvat omaisivat jotenkin huonon omatunnon tai että “poissa silmistä, poissa mielestä” -mentaliteetti saataisiin vähenemään feissauksella. Jos yhdellä reissulla keskustaan törmää neljään kertaan saman järjestön feissariin, niin se ei enää ole mitään muuta kuin ahdistelua. Eikä sillä auteta mitään kehitysmaiden lapsia, päinvastoin. Ymmärrän hyvin jutun herran reaktion - saipahan feissari maistaa omaa lääkettään.
Ylipäänsä ihmetyttää että samat ihmiset jotka vastustavat autoja tai julistekieltoja keskustoissa koska julkisen tilan pitäisi kuulua kaikille (josta olen osittain samaa mieltä) kuitenkin yleensä myös feissaavat, eli vievät tuota samaa julkista tilaa muilta.
“Minulla on oikeus olla feissaamassa” sanoi joku kommenttien alkupuolella. Noh, minulla on ihan yhtäläinen oikeus kertoa sinulle mitä mieltä olen sinun feissaamisestasi. Se että tunnet olevasi oikealla asialla ei pyhitä keinojasi.
“Itse olen kyllä huolissani maailman tilasta ja autan parhaani mukaan. (rahallisesti en koska ei ole varaa)”
Aivan. Vaikutan omilla arjen valinnoillani, mutta en todellakaan ala syytämään rahaa järjestöille, koska en tiedä mihin ne loppujenlopuksi päätyvät. Olen myös sen verran itsekäs, etten halua syödä perusmakaronia 24/7 rahoittaakseni jonkun järjestön hallintakuluja.
Törkeää käyttäytymistä tuolta “herrasmieheltä”.
Mutta… Itse ainakin suorastaan vihaan kaikkia aatteidensa (tai työnantajansa aatteiden) tuputtajia, eli ns. feissareita. Oli ne sitten miten hyvällä asialla tahansa. Vaikka asia minua kiinnostaisikin, niin silti minä haluaisin kulkea kaupungilla rauhassa (ei ne muut ihmiset yritä pysäyttää sua joka välissä). En halua, että joka kadunkulmassa ja niiden välilläkin on kymmenittäin kaikenmaailman tuputtajia, jotka huutelevat ja kyselevät “kiinnostaiskos sua”, “no kuitenkin kiinnostaa”, “ei tässä menisi kauaa”. Todella tympeää yrittää kierrellä niitä, kun yleensä se “ei” tai “ei kiitos” ei edes tehoa. Ja vaikka tehoaisikin, niin seuraavan kerran kun taas tulen paikan ohi, niin sama kysely… ARGH! Ei ihme, jos jotkut räjähtävät näihin tuputtajiin.
Minun silmissäni nuo feissarit vaan pahentavat niiden hyvillä asioilla olevien järjestöjen mainetta! Toivottavasti nämä feissaajat edes saavat hyvää palkkaa työstään. Itse en moiseen lähtisi, vaikka maailmanloppu tulisi. Autan mieluummin maailmaa muulla tavoin.
turha äijä. ei kenelläkään ole oikeutta käyttäytyä agressiivisesti feissaajia kohtaan, ei vaikka miten heidän feissailunsa ottaisi päähän. en ole feissaamisen puolesta enkä vastaan, vaan vastustan agressiivista käyttäytymistä.
Ai, hyvä tietää että tällainen ohjeistus on olemassa, sillä yksikään feissari joka minulle on tullut puhumaan ei ole uskonut sanaa “ei”.
Sulla on sitten ollut tosi paska tuuri, koska mulla taas viimeisen vuoden-parin aikana ei oo kertaakaan jäänyt kukaan jankkaamaan, riittää kun sanon “ei kiitos”. Näin siis unicef/greenpeace/maailmanpelastusfeissareista. Ne Kampin keskuksen tyypit on usein rasittavia, pari kertaa meinattu tarrata käteen kiinni.
Pulla sanoi: “Oon kyllä sinänsä samoilla linjoilla sun kanssa. Eräskin kerta Kampin keskuksessa oli JOKA KERROKSESSA useampi tällainen tyrkyttäjä (ei sentään mistään järjestöistä, vaan esim. kauneudenhoitotuotteita myymässä), yleensä vielä juuri sopivasti linnottautuneina rullaportaiden päihin, niin että täytyi ihmeellisesti ninjailla että pääsi väistämään niitä.”
Jep, Kamppi on kaiken pahan alku ja juuri. Käyn siellä melko usein, tai ainakin kävelen läpi, ja olen opetellut kiertokikkoja. Joko siis ihan vaan kävelen pidempää reittiä jotta vältän nuo tyrkyt, tai sitten otan salaisen aseeni eli kännyn, ja näpyttelen sitä kireä ilme kasvoillani, sen näköisenä että älkää vaan jumalauta puhuko mulle :))) On tehonnut tähän saakka! Ja totta, kun niille sanoo kerran että no thanks (en ole suomenkielisiä tyrkkyjä Kampissa edes tavannut), niin ne lähtee perään höpöttäen juttujaan. Siitä on asiakaspalvelu kaukana, ja niin on muuten feissaamisestakin. Siinä kun ei voida katsoa olevan asiakasta ollenkaan, vaan viaton huono-onninen ohikulkija, samoin kuin ei asiakaspalvelijaakaan, sillä feissari saattaa kyllä palvella aatetta tms, mutta ei tuota vastoin tahtoaan asiakkaaksi pakotettua henkilöä.
Joo, ahdistaa kyllä joskus kun menee Tampereella siihen Anttilan kävelykadun päähän kun kattoo että jaha tossa on unicefin tyyppejä, tossa greenpeacen, tuolla järjestön y ja tuolla vielä järjestön x feissareita, ja siitä sitten pitäis koittaa kävellä läpi. Parhaiten pääsee kun pitää kuulokkeet korvissa ja välttää katsekontaktia. Sama juttu asematunnelissa, vituttaa kun siinä 50 metrin matkalla tulee 5 eri rastapäätä kysymään että kiinnostaako ihmisoikeudet kun ite koitat keretä junaan. Joku raja.
“Mutta silti sanon aina feissarin yrittäessä puheilleni kysymykseen “kiinnostaako ihmisoikeudet” että no ei todellakaan.”
Ei kiitos, mulla on jo!
Aikoinaan paransimme maailmaan kojuista käsin. Ei mitään feissausta, vaan koju pystyyn ulos. Kiinnostuneet tulivat tutkimaan tarjontaa, ei-kiinnostuneet eivät häiriintyneet. Samaa suosittelisin feissareillekin.
Kojuidea kuulostaa hyvältä. Liiankin hyvältä, että kukaan sitä älyäisi toteuttaa… ehkä sit ihmisten ahdistelulla tosiaankin saa parempia tuloksia.
“Ymmärrän hyvin jutun herran reaktion - saipahan feissari maistaa omaa lääkettään.”
Vaan kun ei saanut. Asiallista feissaria häiriköi asiattomasti käyttäytynyt mies. Ehkä hän kosti sillä jonkun toisen feissarin asiattomia tekoja, ehkä ei.
*
Sanottakoon tämä nyt selvästi:
En moralisoi ketään siitä, jos he eivät halua feissareita kuunnella. Se on jokaisen oma valinta. En siis kommentoi myöskään siksi, että haluaisin jokaisen riemumielin hyväksyvän feissarit elämäänsä ja kyselemättä noudattavan heidänkään ilosanomaansa, vaan ainoastaan siksi, että feissareitakin saisi kohdella asiallisesti. Minuakin joskus ahdistaa feissarien määrä, mutta hyväksyn siitä itselleni aiheutuvan ahdistuksen ja tulen toimeen sen kanssa.
On totta, että tietoa tulee joka tuutista. Feissarit ovat oikeastaan yksi tällainen “tuutti”, toisin sanon viestintäkanava edistämilleen asioille. Tässä mielessä olen joskus ollut feissarien vapaaehtoisena asiakkaana ainakin sen verran, että olen kuunnellut, mitä heillä on sanottavana, ja kysynyt lisäkysymyksiä.
Odotan myös feissareilta asiallista käytöstä, ja että sanaani uskotaan. Tähän asti on uskottu.
Voishan niille vastata että kiitti ei nyt kiinnosta, kun minuu kiinnostaa enempi keretä junaan/töihin/bussiin tms… Ja sit vaan laukata äkkiä kiireisen näkösenä ohi!
Fyysinen koskemattomuus kuuluu niin aasiakkaalle, aspalle kuin feissarillekin, vaikka olenkin täysin samaa mieltä siitä, että feissaus ei ole asiakaspalvelutyötä.
Vaikka en itse henkilökohtaisesti pidä feissareista, uskon silti että he itse pitävät työtään arvokkaana joten vaikka minua ei kiinnostaisikaan, niin yritän silti sanoa sen kohteliaasti.
Feissarit, puhelinmyyjät, muut tyrkyttäjät tai kerjäläiset EIVÄT ole asiakaspalveluammatissa. Minä en katso että minun pitäisi olla mitenkään erityisen kohtelias ventovieraalle ihmiselle, joka ei muuta halua kuin päästä rahoihini käsiksi.
Nyt taisi feissari saada maistaa omaa lääkettään.
Ei ollut feissarista kivaa kun ilkeä setä tuli perässä ja yritti ihan tarttua hihasta kiinni. Yleensähän ne ovat feissareita jotka yrittävät sitkeästi roikkua perässä kiinni vaikka mitä sanoisi.
Eikä feissari saanut suunvuoroa ilkeältä sedältä. No voi sentään. Yleensä homma menee toisin päin. Yritä siinä saada feissarilta suunvuoroa kun hän alkaa omaa asiaansa vaahtoamaan.
Edelleenkin, asiakaspalvelutyötä? Missä vaiheessa minun ja tälläisen kadulla hortoilijan välille on syntynyt asiakassuhde? Ei missään vaiheessa. Ihan samalla tavalla ovat kadulla sattumanvaraisesti ohikulkijoita häiritseviä loosereita kuin nämä katukuvaan ilmestyneet kerjäläisetkin, nämä vain kerjäävät jollekin multikansalliselle jättiyhtiölle rahaa.
On se hassua että kun ihmiselle tarjotaan palvelua ilman että persettään täytyy ylös nostaa, niin se ei ole muuta kuin tyrkyttämistä? Puhun siis puhelinmyynnistä. Sen sijaan kun menet puhelinkauppaan ja myyjä samat asiat sinulle selittää, hän on se asiakaspalvelija, mutta puhelinmyyjä ei..
Mutta feissauksessa minua ärsyttää suuresti se, että feissaajan ei tarvitse itse kuulua kyseiseen järjestöön. Palkkahan tuolla alalla on käsittääkseni ruhtinaallinen. Mitä olen ymmärtänyt, kyllä on niitäkin ihmisiä ketkä pysähtyvät kuuntelemaan, ainakin Tampereen katukuvassa on usein nähtävissä feissareita jotka kertovat asiastaan jollekin ohikulkijalle ja tämä jopa kuuntelee.
Asiakaspalvelua tai ei, jokaisella meillä on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Mikään, ei mikään, vie tätä oikeutta asiakaspalvelijalta/muulta työntekijältä pois!
Hukka: Kauppaan mennään koska itse halutaan ostaa jotakin. Sen sijaan jos minulla ei ole kiinnostusta tilata jotakin juorulehteä kesken saunaillan niin kyllä se alkaa vituttaa kun niitä parikin samana iltana saattaa soitella.
Niitä ei saa edes valita. Mitä jos kaikkien mahdollisten tuotteiden myyjät soittelisivat?
Teoriassa hyvän asian puolesta kun työtä tekevät niin ihme millasta kommenttia täällä tulee… Myönnettäköön että kyllä se jossain vaiheessa alkaa käymään hermoille kun monta kertaa päivässä joutuu sanomaan että ei kiitos. Oivoi.
No joillekin soittelee, ompa kaverini tilannut jopa alushousut puhelinmyynnistä
Onneksi on olemassa robinson-palvelu jolla myynnin voi estää. Varsinkin jos puheluja tuntuu tulevan jokaisena viikonpäivänä niin suosittelen lämpimästi! Eipä ole vuoteen tullut häiriköiviä puheluita ja tuntemattomiin numeroihin uskaltaa vastata.
Se nyt vain menee niin että tietoa pitää välittää. Itse myyn puhelimessa kaikenlaista suuressa yrityksessä. Meissä suomalaisissa on se vika että olemme tyhmiä ja jääräpäisiä. Suurin osa näistä ikävistä kokemuksista tulee siitä ettei järki uppoa suomalaisen päähän. Jos minä esim tarjoan tapaa säästää rahaa ja sinä kieltäydyt siitä olet minun mielestäni typerä idiootti joka ei välitä omaisuudestaan yhtään mitään.
Ja tosia asia on tämä, PUHELIMESSA on PARHAAT tarjoukset mitä löytyy.
“On se hassua että kun ihmiselle tarjotaan palvelua ilman että persettään täytyy ylös nostaa, niin se ei ole muuta kuin tyrkyttämistä?”
No joo, 99% näissä tapauksissa ihmiselle tarjotaan palvelua jota hän ei ole pyytänyt, ei halua ja josta hän ei myöskään ole kiinnostunut “kuulemaan lisää”. Natsu tuossa jo selittikin puhelin- ja kauppamyynnin eron, toivottavasti ymmärsit?
“Palkkahan tuolla alalla on käsittääkseni ruhtinaallinen.”
Onko n. 10e/h ruhtinaallinen? Tai no, on luultavasti verrattuna esim. siivoojan palkkaan, ja onhan se kadulla hengailu selkeästi mukavampaa kuin vessojen siivoaminen. Eli ei kai se suuri ihme ole, jos nuoriso lähtee mieluummin tähän “asiakaspalvelu”duuniin, oli oma ajatusmaailma millainen hyvänsä.
Itse olen feissarin kautta tullut liittyneeksi Amnestyn jäseneksi. Kun homman hoitaa korrektisti, feissaus on ihan ok tapa taistella hyvien asioiden puolesta. Ja esimerkiksi kidutettujen tai nälkäisten lasten pelastamisen puolesta toimiva feissari on miljoona kertaa symppiksempi kuin joku uskontoa tyrkyttävä peelo.
(Enemmän ärsyttävät ne penikat, jotka keräävät rahaa jonkin hiton palloilujoukkueen peliasuja varten tms. itsekkääseen tarkoitukseen. Menkööt töihin suolakaivokseen.)
Feissarin täytyy tietty olla herkkä sille, haluaako ihminen ottaa kontaktia vai ei. Jos on kovin iilimato, pitää olla valmis saamaan myös sen mukaista kohtelua. Jälleen kerran molemminpuolinen kunnioitus on se avainsana.
Tuon esimerkin äijä oli kyllä loistava esimerkki siitä, millaisia raivotaunoja kadulla voi kohdata. Vaimo varmaan hihitteli siitä ilosta, ettei itse ollut juuri sillä hetkellä raivotaunon puruluuna.
Ymmärrän täysin ihmisiä, jotka ärsyyntyvät feissareista ja puhelinmyyjistä. Toivoisin kuitenkin suopeampaa suhtautumista, sillä usein nämä työntekijät ovat hyvin nuoria, kenties vasta ensimmäisessä työpestissään.
Työnhaku ei ole aina helppoa ja nuoren, jolla on vain lukiokoulutus eikä aiempaa työkokemusta täytyy monesti tyytyä näihin ns. “paskahommiin”, vaikkei itse ehkä siitä niin innoissaan olisikaan. On se työkokemus niin arvokasta.
Itse sinnittelin yhden kesän puhelinmyyjänä, ja olin kyllä kiitollinen jokaisesta ystävällisestä tai edes asiallisesta asiakkaasta. Tosin koitin itsekkin olla tuputtamatta liikaa, enkä sitten tehnytkään suuria tuloksia.
En väitä, että ventovieraille pitäisi alkaa selittelemään omaa rahatilannetta/maailmankatsomusta, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitäisi käytöstavat osata. Tarinan mies ei osannut.
Se vielä pitää lisätä, että yleensä ne jotka valittavat kaupassa että kaikki on niin kallista ovat niitä jotka eivät kuuntele ammatilaisia ja sitä mitenkä voi säästä esim kännykkä tai sähkölaskuissaan. Navetan taakse vain ja pinoon.
Kehitän vielä joku päivä laitteen jolla saa luurinlyöjään paiskaajien ja haistattelijoinen kännyn posahtamaan soiton jälkeen niin saadaan tapoja myös “aikuisille” lapsille.
hullu mies. mul ei yleensä oo mitään ongelmia feissareiden kanssa. hyvää työtähän ne tekee. tänää vaa jouduin vähä innokkaamman kaverin eteen ja lopputulos oli et se ei lopettanu myymistä ennen ku suostuin. opiskelijalle jopa se 5e/kk voi vaan olla vähä vaikee maksaa. vuokra ja ruoka ois kuitenki tärkeempiä. en tosin ilmottanu mun tilinroo ku ei ollu sitä mukana. pitää kai sanoo niille sit ku ne soittaa et muutin mieleni ja laitan isomman lahjotuksen sit ku on oikeesti varaa..
Feissarit ovat suunnilleen yhtä hyödyllinen porukka kuin puhelinmyyjätkin. Kun mihinkään oikeisiin töihin ei pääse(?) niin tehdään sitten mitä tahansa.
Jos ympäristö tai ihmisten/eläinten oikeudet kiinnostaisivat, ottaisin itse yhteyttä sopivaan järjestöön, en todellakaan halua nähdä kadulla jotain tuputtamassa tätä(kään) minulle.
Vielä vähemmän haluaisin, että em. järjestöille antamani rahat menevätkin vain jollekin kadulla pyörivälle henkilölle oikean avun sijaan.
Ja mikäli nyt ei käynnyt selväksi, niin muiden avustaminen ei kuulu allekirjoittaneen suosikkipuuhiin. Etenkään ventovieraiden joiden tilasta en ole minkäänlaisessa vastuussa.
Onhan niitä asiattomia feissareitakin, joille ei kelpaa pelkkä ei. Esimerkkinä voin ottaa, kun olin menossa kamppiin. Siinä ihan narinkkatorin nurkalla feissari hyökkäsi kimppuun ja kysyi että kiinnostaako ympäristö/laptensuojelu/ihmisoikeudet tms. johon vastasin että ei kiinnosta. Feissari jatkoi vieressäni kävelyä siitä huolimatta ja tuputti koko narinkkatorin matkan omaa asiaansa.
Ja kyllä ne käämit alkaa minullakin palaa, kun mennen tullen kolme feissaria siinä torin matkalla ahdistelee.
Jos kerta löytyy noinkin paljon innokkaita maailmanpelastajia niin miksi eivät tee jotakin oikeasti hyödyllistä ja konkreettista? Eläinten pelastusta ja hoitoa / roskien keruuta / ahdistele hallitusta tms. Ei se raha aina ratkaise. :/
“Jos kerta löytyy noinkin paljon innokkaita maailmanpelastajia niin miksi eivät tee jotakin oikeasti hyödyllistä ja konkreettista? Eläinten pelastusta ja hoitoa / roskien keruuta / ahdistele hallitusta tms. Ei se raha aina ratkaise. :/”
Ratkaisee sen verran että jollain on elettävä. Ja mielelläänhän siinä varmasti yhdistää sitten työn ja uskomansa asian/halun auttaa.
Itselleni on osunut kohdalle vain mukavia feissareita ja Unisefissä olen mukana viidellä eurolla, joten nykyisin pääsen näiden feissajien ohitse vain hymyilemällä nätisti ja sanomalla että olen jo mukana. Enkä ole muutenkaan joutunut kenenkään muun järjestön feissareiden edessä pysähtymään, sanonut vain pikaisesti että ei kiitos ja jatkanut matkaa, ja aina ovat paikalleen jääneet. Ikävää että muiden kohdalle on sattunut epämukavia feissaajia, mutta asennetta “haluan kävellä kaupungilla rauhassa”, en silti oikein ymmärrä. Kaatuuko päivänne siihen jos joudutte uhraamaan äänihuulianne sanoihin “ei kiitos.” pari kertaa? (Ja tarkoitan näitä joille ei ole sattunut kohdalle edes tyrkkufeissaria.)
Pulla: Joo, Kampin keskus on ihan vihoviimeinen paikka noiden tyrkyttäjien takia. Ilmeisesti yrittää keskus riipiä rahaa kaikkialta, mistä saa… Yllättäen ei tee paljoa mieli pyöriä siellä - eikä sitten tule pyörittyäkään.
Aasiakas: “Myöskään “häiriökäyttäytymiseksi” en *asiallista* feissausta luokittelisi. Jos ihan tavallinen ihminen tulee vastaan kadulla, ja kysyy teiltä pari kysymystä, niin onko sellainen nyt niin kovin kamalaa? Ei sen ihmisen tarvitse olla edes feissari, kyllä tuntemattomiakin ihmisiä voi ihan muutenkin puhutella, vaikka sellainen mahdollisuus suomalaisia hätkähdyttääkin.”
Tavalliset ihmiset kyselevät asioita hyvin satunnaisesti eivätkä yleensä halua rahaa vaan esim. suuntaneuvoja. Se on ok. Sen sijaan feissarit päivystävät alueilla X, joita sitten täytyy joko välttää tai sietää heidän tyrkytyksensä. Jos käy usein keskustassa niillä alueilla, se on _lähes jokapäiväistä_. Kyllä se on jo kamalaa.
Tuossa feissari-systeemissä on sekin vika, että feissareiden ahdistelua joutuvat sietämään nekin, jotka jo kuuluvat kyseisiin järjestöihin. Tietenkään feissarit eivät päältä näe, kuka kuuluu ja kuka ei, joten kyselevät sitten kuuluviltakin. Ja jo se tyrkytysvaihe on itselle kovin ahdistava, ihan huolimatta siitä, että feissari luovuttaa heti kuultuaan “kuulun jo” -kommentin. Vahinko on jo tapahtunut, asiaa on jo tyrkytetty, rauhaani häiritty.
Se on tietysti selvää, että tarinan mies toimi erittäin asiattomasti ja väärin.
Feissarit ovat rasittavia. “Kiinnostavatko ihmisoikeudet? Kiinnostaako ympäristöasiat?” Totta kai kiinnostavat, mutta sen sijaan ei kiinnosta ventovieraan luennointi tai asian tuputtaminen. Inttternetti on olemassa, feissareillekin tiedoksi.
Jos feissarit eivät muuten ärsytä, kokeilkaapa kävellä Helsingissä rautatieasemalta (sieltä Simonkadun puolelta) Sokoksen ja Lasipalatsin ohi Kampin keskukseen. Tämän kävelymatkan jälkeen varmasti feissarit rupeavat korpeamaan, niitä kun tunkee naamalle jokaisesta puskasta ja viemäriaukosta.
Ehkä ei kannattaisi olla pitkätukkainen ja maiharitakkinen - tällaisia hipinretaleita nuo feissarit vainoavat jatkuvasti. Ja vaikka luonnonsuojelu tai ihmisoikeudet kiinnostavat, osaan kyllä ihan itse tutustua aiheisiin ilman että kiireen keskellä (työpaikalle menossa, lounastauolla) haaskalinnut rupeavat tuputtamaan omaa asiaansa.
Tämän takia vastaankin nykyään “Ei kiitos, uskonto kieltää” tai jotain muuta yhtä typerää. Siinäpä ihmettelevät suu pyöreänä vastausta. Toimii paremmin kuin “ei”.
En edes lukenut tuota jorinaa juuri otsikkoa pidemmälle, mutta jos minua tulee joskus feissari vastaan, (eli näitä jotka pelottelevat ja kiristävät kadulla vanhuksilta rahaa), työ muuttuu aika äkkiä fist-to-face toiminnaksi.
Feissarit ovat niin rasittavia, että itse olen joutunut vähentämään liikkumista esimerkiksi Asematunnelissa ja Rautatieaseman lähistöllä muutenkin.
On tuskastuttavaa tulla jatkuvasti pysäytetyksi. Erityisesti siksi, että omaan käytöstavat, jotka vaativat pysähtymään, kuuntelemaan alkuhöpötyksen loppuun ja sitten vastamaan “ei kiitos”.
Puhelinmarkkinointi on saastaisin ihmishäiriköinnin laji, mutta ei tuo feissaaminen jää siitä kovin kauas.
“Otan yhteyttä, jos on tarvetta”
Täällä yksi entinen ihmisten ahdistelija.
Tein feissausta parina kesänä erään luontojärjestön hyväksi, koska koen, että he tekevät tärkeää työtä. Järjestö on suomalainen ja toiminut maassamme kymmeniä vuosia, silti sen toiminta ja menetelmät olivat vieraita suurimmalle osalle ihmisistä. Olin aina kohtelias, ja uskoin, jos henkilö ei ollut asiastani kiinnostunut. Joka päivä sain silti mukaan muutaman uuden kannattajajäsenen keskisuuresta kaupungistamme. Törmäsin usein jo feissaamiini ihmisiin, ja monet jäivät iloisina juttelemaan kanssani ja kertoivat, kuinka hyvillään olivat liittymisestään. Toisaalta tuli “kettutyttö” -ym kommentteja ihmisiltä, jotka eivät edes tienneet, mitä asiaa ajoin… Noh, meitä on moneksi. Vaikka työ oli raskasta, oli se silti antoisaa. Olen muistellut hymyillen monet kerrat, niitä urpojakin. 
hellurei!
Pääsipähän meikäläisenkin mieltä kirvoittamaan moinen ajatus, että eikös tosta feissaamisesta saa palkkaa provikkaa saaduista uusista asiakkaista ? Sinänsä ymmärrän hingun kysyä mahdolliselta asiakkaalta toistamiseen, että eikö nyt varmasti kiinnosta. Harmikseni tähän joskus törmää vaikka useimmiten pelkkä pään pudistelu riittää kertomaan, että en ole kiinnostunut tällä hetkellä jäämään jutulle. Kaiken a ja o:han on se jos satut vahingossa ottamaan katsekontaktin em. työn harjoittajaan niin voit olla varma, että kyllä se/hän tulee juttelemaan. Tähän tosiaan useimmiten pätee se neuvo, että välttää sitä katsekontaktia, huom. siis useimmiten. Joskus Helsingissä ruttopuistossa kun tuli istuttua päivää paistattelemassa oli kieltämättä ärsyttävää kun feissari nasautti siihen meidän seurueeseen istumaan ja yritys oli kova saada meitä asiakkaiksi. Olihan se ikävä pyytää neitokaista poistumaan vähän voimaakkimmilla sanoilla mutta joku roti sentään, se oli jo mun mielestä pienimuotoista ahdistelua ja väkisin rahan ruinaamista. heh, eikä sille kelvannu kun yritettiin lahjottaa tyhjät pullot et olis voinu viedä ne kauppaan ja laittaa ne sinne keräykseen =), no onneks joku ystävällinen pullomummu tuli ja rahat tais mennä ihan oikeeseen osotteeseen.
Mutta ihan alkuperäiseen viestiin vielä sen verran , että eipä tuollainen käyttäytyminenkään ole mistään kotoisin. Ehkä kyseisellä herralla oli sen verran kerääntynyt antipatioita feissaajia kohtaan , että päätti sitten purkaa ne sinuun. Varsinainen paukapää sanon minä.
HALOO!!!
Vaikka ihminen olisi kuinka rasittava, ei se anna oikeutta käydä toiseen käsiksi ja alkaa uhkailemaan/mennä henkilökohtaisuuksiin. Kuten tarinan herra teki.
Ihmeellinen nykymaailma, että jos jokin tarpeeksi vituttaa, niin sen saa sitten kostaa sille ihmiselle ihan fyysisellä väkivallalla, jonka aika moni näyttäisi hyväksyvän tai ei ainakaan korvaansa lotkauta.
Sanokaa nyt, että olen ymmärtänyt jotain näistä kommenteista väärin?
Yksi hyvä, joka feissareille toimii:
“Kiitos, olen jo jäsen. Jatka hyvää työtä.”
“Jos feissarit eivät muuten ärsytä, kokeilkaapa kävellä Helsingissä rautatieasemalta (sieltä Simonkadun puolelta) Sokoksen ja Lasipalatsin ohi Kampin keskukseen.”
Ja jos ei vieläkään ärsytä, niin koittakaapa asua alueella jossa feissarit päivystävät suunnilleen kotiovellanne. Joka jumalan kerta kun lähdet töihin, kauppaan tai ylipäänsä ovesta ulos, hyökkää joku teini kansio kainalossa vastaan ja haluaa tietää kiinnostuksesi milloin mihinkin asiaan. Hymyiltyäsi kohteliaan “ei kiitoksen” ja käveltyäsi pari metriä lisää, on vastassa seuraava feissari. Parhaassa tapauksessa vieläpä saman järjestön. Kolmen minuutin kauppamatkalla tulet pysäytetyksi keskimäärin kolme kertaa. Jatkakaa tätä pari vuotta ja tulkaa sitten tänne kertomaan, ettei se nyt niin kamalaa voi olla, jos joku teille joskus kadulla jotain puhuu!
Ja puhelinmyyjälle kannattaa tokaista kyllästyneesti että teet samaa työtä itsekin joten lehtiasiat on kunnossa, morjens.
Tai sanoa, että joku sukulainen on töissä samalla firmalla.
Tai, että on telemarkkinointi kiellossa.
Tehoavat myös. =)
“Koska mua ärsyttää tällainen ammatti ja sen edustajat niin mulla on oikeus sanoa näille ihmsille ihan mitä itse huvittaa.” Ei näin. Vaikka feissarien ammatista /edustamista asioista/yms olisi mitä mieltä hyvänsä, niin mikään ei oikeuta olemaan törkeä tai käymään käsiksi. Tällainen käytös kertoo ihan kaiken tarpeellisen ihmisen luonteesta.Vaikka kuinka ärsyttäisi, niin varainhankinta kaduilla on täysin laillista, ja feissari työntekijä siinä kuin ihan kuka tahansa muukin. Jälleen kerran: työntekijän kimppuun käyminen ei ole oikea, eikä missään nimessä hyväksyttävä, tapa tehdä maailmaa mieleiseksenne. Itse inhoan uskonnon tyrkyttämistä, mutta eipä ole tullut mieleen hyökätä verbaalisesti tai fyysisesti jehovien tai pelastusarmeijalaisten kimppuun. Se olisi minusta väärin ja törkeää.
Jumalauta hipit, hankkikaa oikea duunipaikka ja lakatkaa häiritsemästä ihmisiä jotka ovat matkalla opiskelemaan/oikeisiin töihin!!!!!
Kampista kun aamulla kävelee kauheella kiireellä Elielinaukiolle bussiin, niin välillä on niitä perkuleen rastapäitä niin paljon että melkeen pitää potkia pois tieltä ettei myöhästy bussista.
Ja ihan vinkkinä: kun kävelen ohi ja tarkoituksella jätän katsekontaktin ottamatta, se tarkoittaa sitä että EI KIINNOSTA - pysy kaukana tai saat täyslaidallisen ikävää kommenttia!
Itseäni ärsyttävät feissareissa seuraavat asiat:
1) HEIDÄN KYSYMYSTAPANSA (Kiinnostaako maailmanrauha / ihmisoikeudet / ilmastoasiat) –> Kyllä kiinnostaa, mutta ei se tarkoita etteikö voisi kiinnostaa jollei liity teidän jäseneksi! Ts. saatan jo auttaa asiaa muilla tavoin.. Tuntuu tyhmältä vastata EI, mutta välillä on pakko, jos ei ehdi / kiinnosta jäädä feissattavaksi (Ehkä kymmenettä kertaa tänään).. Mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan:
2) HEITÄ ON LIIKAA SAMALLA ALUEELLA (JOPA SAMAN JÄRJESTÖN EDUSTAJINA!!) (Ihan mikä tahansa vakavakin asia pistää ärsyttämään, jos sen takia tulee pysäytetyksi viiden metrin välein, eikä asiallinen kieltäytyminenkään aina tehoa).. Mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan:
3) HE EIVÄT (LIIAN) USEIN KUNNIOITA “ASIAKKAAN” VASTAUSTA KYSYMYKSEEN, JONKA ESITTÄVÄT (Asiakas-sana lainausmerkeissä, koska eihän oikeasti julkisella paikalla eteenpäin kiiruhtava ihminen sinänsä vielä / juuri sillä hetkellä ole kenenkään asiakas, vaan ainoastaan ohikulkija!)
Joten ainakin itseeni pätee se, että varainkeruu hyväntekeväisyystyöhön on suotavaa ja miksei toivottavaakin, mutta tämänhetkisellä feissaus-kulttuurilla tuntuu olevan kovin vähän tekemistä ko. asian kanssa.
Ensiksi: tsemppiä alkuperäiselle kirjoittajalle!
Äijä oli törkeä, sillä siisti.
Ja te jotka itkette täällä ettette voi mennä enää steissille tai Kampin keskukseen koska feissarit häiritsee, menkää itseenne, ongelma on omassa päässänne!
Jos itse ei omaa senverran rohkeutta ja itseluottamusta että voi kuitata feissarit “Ei kiitoksella” tai vaikka olemalla sanomatta mitään, niin ei siitä oikein voi syyttää kuin itseään.
Itse kerron feissareille oikeastaan enne kuin he ehtivät sanoakaan mitään, että “olen jo mukana tuossa”. Se itseasiassa pitää paikkansa kahden järjestön kohdalla, mutta käytän sitä kaikkiin, koska se on varsin toimiva keino.
Mutta ei kannata tosiaan vetää hernettä nenään noin mitättömästä asiasta ja se että ei voi mennä paikkaan jossa on feissareita menee jo jonkinlaisen mielenhäiriön puolelle.
vinkki:
kun näette lauman näitä tyyppejä lähestyvän, känny korvalle ja puhumaan. eivät kehtaa keskeyttää kun on ‘puhelu’ menossa. tai sit voi oikeesti soittaa jollekin ;D
mut alkuperäisen kirjoituksen kaltaista toimintaa en hyväksy missään nimessä, hyi olkoon. saunantaakse tommoset äijät.
“Monet eivät ehkä tule ajatelleeksi, mutta myös feissarit, eli järjestöjen jäsenhankkijat, ovat asiakaspalveluammatissa.”
Alku jo tökkii. Ei tuo ole mitään asiakaspalvelua. Mut jos on elämänsä ensimmäisessä työsuhteessa, jossa on muita ihmisiä läsnä, sitähän voi äkkiä ajatella olevansa aspa.
“Jumalauta hipit, hankkikaa oikea duunipaikka ja lakatkaa häiritsemästä ihmisiä jotka ovat matkalla opiskelemaan/oikeisiin töihin!!!!!”
Juuri näin.
Korjataanpa alkuperäistä kommenttia. Kiinnikäymistä en hyväksy, ainakaan tuolla tavalla mitä tämä Aasiakas harrasti. Mutta olen itsekin joutunut todella agressiivisen feissauksen uhriksi. Feissari tuli n.10cm päähän ja alkoi paasata erittäin kovalla äänellä ja uhkaavasti asiansa puolesta. Kun sanoin hänelle että, ei, en ole kiinnostunut, feissari kävi tästä suivaantuneena melkein huutamaan minulle että “mikä on kun ei kiinnosta?” Ja kun erehdyin sanomaan että sori on kiire töihin, hän pyrki estämään paikalta lähtöni. Sanoin muutaman kerran nätisti että pois tieltä. Ei uskonut, vaan otti kädestäni kiinni ja jatkoi uhkaavin äänenpainoin että kyllä tämän asian täytyy kiinnostaa. Sanoin kerran päästä irti, ei päästänyt, jolloin pyöräytin kundin rannelukkoon, ja heitin lonkkaheitolla asfalttiin. Ja tämä ei ole ainut tapaus milloin feissarit pyrkivät joko yhtä/lähes yhtä agressiivisesti päälle! Eli feissaus ei ole asiakaspalvelu työtä, vaan asiakashäirintä työtä.
Itse nimittäisin asiakaspalvelijaa ihmiseksi joka on asiakasta varten töissä palvelemassa, eikä tarjoamassa väkisin “palvelua”.
Täällä on jo hurjasti vinkkejä, miten feissareita voi vältellä. Tämä poikkeaa jo reilusti aiheestam mutta moni teistä varmaan on kaupan alalla töissä. Miten työnantajanne suhtautuu siihen, että pahimmissa feissauspaikoissa kauppojen myynti voi kärsiä siitä, että asiakkaat kiertävät koko liikkeen kaukaa?
Itsekään en ajattele feissaajien olevan asiakaspalvelijoita. Ärsyttää, kun kotikaupungissaki pahimmillaan neljä feissaria tukkii kävelykadun siten, ettei ohi pääse ilman että vähintään pari tyyppiä hyökkää tyrkyttämään jotain. Kun selviää ensimmäisestä laumasta, kohta odottaakin jo toinen.
Ehkä viestin aloittaja on asiallinen feissari, mutta ne joihin minä törmään jatkuvasti eivät ole. Ei-sanaa ei todellakaan kuunnella saati uskota…
Ohoh, jo on vain katkeraa ja kyynistä kommenttia tullut. (Olisipa mahtava tietää vastaajien iät. ;>) Monet jopa kokevat oikeaksi toiminnaksi käydä käsiksi feissareihin ja feissareiden nimittely on ihan hyväksyttävää.
Vaikka ei pitäisikään toisen harjoittamasta työstä, niin moinen ajattelumalli kertoo jo niin paljon ihmisestä, että en kyllä haluaisi teidän kanssa olla joka päiväisessä elämässä tekemisissä.
Feissauksesta sen verran, että toki sitä voi mennä itse internettiin ja surffata järjestöjen sivuille. Ongelma on vain siinä, että aikuisten oikeasti kukaan ei niin tee! Kaunis ajatus, mutta tässä pätee kyllä aiemminkin esille tullut sanonta “poissa silmistä, poissa mielistä”. Feissarit ovat siellä kadulla jakamassa tietoa, (periaatteessa palvelemassa mahdollisia asiakkaita), mutta on ihmisen oma asia mitä sillä tiedolla sitten tekee.
Nykyään feissaus tuo kuitenkin järjestöille jo yli puolet heidän liikevaihdostaan, joten ajatelkaapa millainen tilanne maailmalla olisi jos feissausta ei olisi. Kyllä järjestöt tarvitsevat sitä rahaa pystyäkseen auttamaan kohdettaan, pelkällä pyhällä hengellä kun maailmaa tänäpäivänä ei pelasteta. Itse olen opiskelija ja olen mukana Unicefilla 5:llä eurolla kuussa, ei edes opintotuella elävän maailma tuohon kaadu.
Ja kohteliaisuudella pötkii maailmassa jo pitäkälle. Itse ainakin olen ystävällinen niin sille feissarille, puhelinmyyjälle, kassaneidille tai parkkipirkollekin. Se, että ei pidä jonkun työstä, ei oikeuta käyttäymään aasimaisesti.
Tsemppiä feissareille, teette tärkeää ja arvokasta työtä!
“Nyt taisi feissari saada maistaa omaa lääkettään.”
Minusta tällainen asenne on aika ikävä ja turhan provokatiivinen. Vai onko fiksua kostaa asialliselle feissarille jonkun asiattoman toiminta käymällä aggressiiviseksi?
Ja joo, myönnän, että rinnastukseni siihen, että joku muu ihminen tulee kadulla puhuttelemaan ei ollut täysin pätevä, onhan siinä intensiteetissä eroa.
Myös feissauskulttuurissa, esimerkiksi siinä, paljonko (etenkin saman järjestön) feissareita on pienellä alueella, ja sitten tietysti siinä, että uskotaan kun sanotaan, on varmasti kehitettävää. Varmastikin feissarit tästä toimintakulttuurista myös keskenään ainakin jonkin verran keskustelevat ja pohtivat fiksuja toimintatapoja. (Kaipa hommaan jokin perehdytyskin on.) Siinäkin työssä kuitenkin vaihtuvuus on luultavasti suurta.
Tuli eilen tätä ketjua luettuani mieleen taannoinen uutinen, jossa oli vertailtu helsinkiläisten keskimääräistä kävelyvauhtia muihin paikkoihin ja kaupunkeihin Suomessa ja maailmalla. Jos muistan oikein, helsinkiläiset olivat maailmankin mittakaavassa aika hätäisiä.
Helsinki, kiireisten ihmisten kaupunki, jossa ei ole aikaa häiriötekijöille.
*
Pääkaupunkielämän tunnelmapalana pätkä Dannyn Kuusamoa:
“Helsinki.
Savuinen, sumuinen kaupunki.
Ihmiset ei tunne edes naapuriaan.
Kaikilla on kiire,
harva täällä hymyilee.
Näkymättömät laudat nykivät ja repivät sätkynukkeja,
jotka poukkoilevat kuin saaliskalat sumpussa.
Kaikilla on kiire ei minnekään.”
Voin ilolla tunnustaa olevani 32-vuotias, en sitten tiedä mikä oli ajatuksena tuossa “olisi kiva tietää vastaajien iät”. Uskoakseni olen ylittänyt sen iän, jolloin ollaan koppavia nirppanokkanuoria, mutta en ole vielä siinä iässä, jolloin ollaan koppavia nirppanokkaämmiä
Edelleen seison sanojeni takana siitä, että feissauksessa ei ole asiakasta vaan viaton huono-onninen ohikulkija, samoin kuin ei asiakaspalvelijaakaan, sillä feissari saattaa kyllä palvella aatetta tms, mutta ei tuota vastoin tahtoaan asiakkaaksi pakotettua henkilöä.
“Nykyään feissaus tuo kuitenkin järjestöille jo yli puolet heidän liikevaihdostaan, joten ajatelkaapa millainen tilanne maailmalla olisi jos feissausta ei olisi.”
Totta, kerjäloisten ilmestyttyä katukuvaan maailmasta onkin tullut melkoinen utopia!
Itse kuulun niihin ihmisiin jotka osaavat hakeutua itsenäisesti haluamansa järjestön/uskonnon uhriksi, jos pakottava tarve on. Jos minua lähestytään näiden asioiden tiimoilta julkisella paikalla on tyrkyttäjän oman terveytensä takia parempi uskoa ensinmäistä kieltäytymistä.
Feissarit ja puhelinmyyjät ovat mielestäni ammattieina pahimipia syöpäläisiä mitä työväestöstä löytyy.
“Voin ilolla tunnustaa olevani 32-vuotias, en sitten tiedä mikä oli ajatuksena tuossa “olisi kiva tietää vastaajien iät”. Uskoakseni olen ylittänyt sen iän, jolloin ollaan koppavia nirppanokkanuoria, mutta en ole vielä siinä iässä, jolloin ollaan koppavia nirppanokkaämmiä :)”
Hain kommentilla sitä, että ihan vain kadulla havainnoinnin perusteella olen huomannut nuorten henkilöiden (n. alle 30 v.) olevan paljon kohteliaampia ja kiinnostuneempia niin feissausta kuin muutakin (järjestö/avustus)toimintaa kohtaan. Tylyä sanoa, mutta n. keski-ikäiset henkilöt - varsinkin naiset - tuntuvat olevan kaikista vähiten kiinnostuneita avustustoimintaa kohtaan. (Kenties elämän tuoma kyynisyys ja katkeruus on jo tarttunut heihin? :D)
Tämä siis perustuu lähinnä omiin ja tuttujen havaintoihin, enkä todellakaan yleistä sitä kaikkiin keski-ikäisiin (naisiin), joten ei tarvitse vetää hernettä nenään, jos sattuu kuulumaan ko. kohderyhmään.
Mielestäni voi jättää myös sen kortin pois, jossa joku kohta toteaa nuorten olevan vielä niin sinisilmäisiä ja “helposti höynätettävissä”. Tämä ei kyllä pidä paikkaansa, sillä uskoisin suurimman osan suomalaisista nuorista (täysi-ikäisistä) olevan omilla aivoillaan ajatteleviä, fiksuja henkilöitä.
“minulla on oikeus feissata”.. No helvetti sentään, minulla on vissiin ihan yhtälainen oikeus olla kuuntelematta sinun feissaustasi.
Vastikään sain tietää että usein feissauksesta vielä maksetaan kohtuu hyvin (Amnestyn kyseessä summa taisi olla luokkaa 10,50€ /tunti) joten voitte samalla lopettaa kitinänne siitä kuinka teette pyyteettömästi hyvää työtä ihan sydämenne ilosta.
Feissaus on tasan niin kaukana asiakaspalvelutyöstä kuin olla ja saattaa. Käsittääkseni asiakas valitsee yrityksen jonka asiakas haluaa olle eikä “asiakaspalvelija” valitse jotain satunnaista jamppaa kadulta jota yrittää taivutella asiakkaakseen. Se on myyntiä, ei asiakaspalvelua.
Itsehän olen 29v. Ja kyllä suomen nuoriso 20 ja alaspäin on naaivia ja helposti höynäytettävää. Lukekaa vaikka uutsinen 16v.n tilamaasta palkkamurhasta. Tuo siis pahimpana esimerkkinä.
Feissarit ärsyttävät minuakin, sillä mielestäni minulla on oikeus kulkea kadulla ilman mitään häirintää ja tyrkyttämistä. Aina voi tietysti sanoa kohteliaasti kiitos ei, mutta ei sitäkään aina jaksaisi kun kaupungilla liikkuu useasti.
Kampin keskusta ja osittain Forumiakin vältän juuri sen takia, että siellä on juuri niitä käsivoiteen ym. tyrkyttäjiä. Reittiä saa tosiaan suunnitella että onnistuu kiertämään ne ja yleensä kun joku niistä alkaa esim. Kolmen Sepän patsaan lähellä tulla kohti niin alan kaartaa näkyvästi pois, mikä yleensä toimii.
Voisiko joku suunnitella sellaisen EI FEISSAREILLE-rintamerkin, jotta he tajuaisivat jo heti ensi vilkaisulla jättää rauhaan? Tai Reclaim the streets vs feissarit?
->jeijei: allekirjoitan saman, keski-ikäiset ja sitä vanhemmat daamit voivat olla aspoille pain in the ass, ja useimmiten ovatkin sitä (ja kyllä, useammin kuin miehet jotka haluavat vain äkkiä pois palvelutilanteesta eli yleensä ostoksilta
)
Puhelimitse lehtiä myyviin auttaa useimmiten sanoa, että ei lue muita kuin uskonnollisia lehtiä.
Tai sitten voi kysyä onko heillä kenties pornolehtiä myytävänä.
Eihän niillä ole kumpiakaan…
Vaikka olisi feissari, puhelinmyyjä tai kerjäläinen, se ei oikeuta tuollaiseen käytökseen aasiakkaan puolelta. Vai pitäisikö sano aahdisteltavan
Solvaaminen henkilökohtaisella tasolla ja fyysinen kiinnikäyminen sekä sen yrittäminen ovat aina väärin, riippumatta tilanteesta.
16-vuotiaat eli alaikäiset eivät ole feissauksen kohderyhmää. Mutta hiuksia sen enempää halkomatta; lahopäitä kuuluu kaiken ikäisiin, kokoisiin ja hajuisiin. Voisin myös väittää, että suhteellisen vasta täysi-ikäistyneet eivät edes ole feissauksen suurin “asiakasryhmä”. Enemmänkin kahdestakymmenestä ylöspäin.
““minulla on oikeus feissata”.. No helvetti sentään, minulla on vissiin ihan yhtälainen oikeus olla kuuntelematta sinun feissaustasi.”
Onko joku toisin väittänyt? Tietenkin sinulla on oikeus olla kuuntelematta tai olla lähtemättä mukaan avustustoimintaan. Ihmisellä ei kuitenkaan ole oikeutta käyttäytyä aasimaisesti _minkään ammatin_ harjoittajaa kohtaan - ei edes feissaajaa kohtaan. Sama tietenkin toisin päin; kukaan työntekijä ei saa olla aasimainen (mahdollista) asiakasta kohtaan. Mätiä omenia kuitenkin löytyy kummaltakin puolelta ja alalta kuin alalta.
Ja voisin lopuksi vielä väittää, että 10 euroa/tunti siitä, että saa lokaa niskaan, ei ole kovin kummoisesti. Kyllä siinä täytyy jo siihen työhönkin uskoa, että sitä jaksaa vähänkään kauempaa. Tokihan se on myös ammatinvalinta kysymys, niin kuin aina.
Huh huh, eikö tämän pitänyt olla se asiakaspalvelioiden henkireikä? Nyt täällä lynkataan kaikkia vain niihen häiriö käyttäytyjien tähden. Samalla tavalla te muka oikeat asiakaspalveliat osaatte joskus häiriökäyttäytyä. Joskus autokaupassakaan ei saa rauhassa katsella vaan jokut tulee tyrkyttämään kaikkea, sama jossain elektroniikkakaupassa.
Oletteko ikinä ajatelleet, että siis kyllä kaikki liikkeetkin tyrkyttävät itseään eri tavoin mainostamalla tunkemalla väkisin mainoslehtiä postilaatikkoon ym, jotkut menevät myös messuille tyrkyttämään omia tuotteitaa ja toiminta saattaa olla jo lähellä Feissausta. Ei ne asiakkaat itsestään sinne kauppaan ilmesty. Feissaus on tapa mainostaa ja mielestäni feissari muuttuu siinä vaiheessa asiakaspalveliaksi kun hän rupeaa asiakasta siinä palvelemaan, moni tulee myös itse kyselemään. Onko teillä niin suppea maailmankatsomus, että oikea asiakaspalvelu mielletään vain kaupankassa - helpdesk linjalle,
Ei auta se että sanoo jo kuuluvansa ko. järjestöön. “ET NÄYTÄ SILTÄ! KUULUKKO VARMASTI?! PALJONKO LAHJOITAT?!”. Itselläkin tekee välillä mieli nostaa tuollanen ärsyttävä hipinretku naamakilluttimista puuhun roikkumaan ja mietiskelemään että mitä tuli tehtyä. Menen kaupungille hakemaan asiaa X, en kuuntelemaan mitään propagandoja. Mua ei kiinnosta luonnonsuojelu, ihmisoikeudet, uskonlahkot jne. jos ne tullaan esittämään mun kotiovelle tai keskellä kaupunkia. Mun puolesta feissauksen ja ovelta-ovelle -kiertelyn vois kieltää kokonaan. Ja maailma pelastuu <3
Geijjo sanoikin sen mitä ajattelin seuraavaksi kirjoittaa; asiakaspalvelu ei ole enää vain tiskin takana istumista. Siinä jää äkkiä muitten yristysten jalkoihin, sillä nykyään kilpailu on todella kovaa. Kyllä nykyään alalla kuin alalla kosiskellaan potentiaalisia asiakkaita eri tavoin, ei jäädä odottelemaan josko se asiakas itse päätyisi meille.
Feissaus on samalla tavalla myymistä kuin mikä muukin. Ja ihan samalla tavalla toimivat liittymämyyjät kauppakeskuksissa jne., aktiivinen myynti on nykypäivää. En sano, ettäkö aktiivinen myynti olisi aina näin mahdollisen asiakkaan kannalta kivaa, mutta ymmärrän myös sen, että paljon tehokkaampaa se on kuin passiivinen asiakkaan odottelu.
“Joskus autokaupassakaan ei saa rauhassa katsella vaan jokut tulee tyrkyttämään kaikkea, sama jossain elektroniikkakaupassa.”
Onko se niin helvetin vaikea käsittää että julkinen tila jossa on pakostakin liikuttava päästäkseen paikasta A paikkaan B, ei ole autokauppa johon mennään omasta vapaasta tahdosta?!? Sama pätee elektroniikkakauppaan.
Minä en mene edellä mainittuihin tiloihin ellen halua niiden palvelua/tuotteita.
Onpa tämä viestiketju muodostunut ikäväksi. Itse vastustan väkivaltaa kaikissa muodoissa ja tilanteissa, täällä pelottavan monessa kommentissa uhkaillaan väkivallalla
“Itselläkin tekee välillä mieli nostaa tuollanen ärsyttävä hipinretku naamakilluttimista puuhun roikkumaan”, “Nyt taisi feissari saada maistaa omaa lääkettään.” (viitaten alkuperäisen asiakkaan tapaukseen” “Navetan taakse vain” ja , “työ muuttuu aika äkkiä fist-to-face toiminnaksi.”
Hyi helvetti! Häpeäisitte.
““Joskus autokaupassakaan ei saa rauhassa katsella vaan jokut tulee tyrkyttämään kaikkea, sama jossain elektroniikkakaupassa.”
Onko se niin helvetin vaikea käsittää että julkinen tila jossa on pakostakin liikuttava päästäkseen paikasta A paikkaan B, ei ole autokauppa johon mennään omasta vapaasta tahdosta?!? Sama pätee elektroniikkakauppaan.
Minä en mene edellä mainittuihin tiloihin ellen halua niiden palvelua/tuotteita.”
Se on kuule mukavampi katsella niitä autoja rauhassa kuin, että myyjä tulee väkisin tyrkyttämään ja puhumaan paskaa siihen viereen, kusettavat senkukn kerkeää. Autokauppiaan käsitys huippukuntoisesta autosta on loppuun ajettu mätä pakkeli paska. Saanut tuon karvaasti kokea.
Sen auton kunto ja muu on helpompi itse silmämääräisesti tarkistaa kuin, että myyjä kertoo sen olevan huippukunnossa vaikka takakaaren on ruosteessa, sisällä haisee tupakki ja moottori pukkaa sinistä savua.
Niin en tietenkään sais yleistää niinkuin feissareita. Mutta autokauppiaatkin yrittää vain tehdä voittoa eivätkä yleensä tiedä myymistää autoista mitään varsinkaan kunnosta. Heiltä en saa kuulla autosta sitä mitä haluaisin. Kun menen elektroniikkakauppaan menen katsomaan joko tarjontaa tai ostamaan tuotetta en kuuntelemaan myyjän myyntipuheita. Monesti itse tietää hakemistaa tuotteista paremmin kuin myyjä.
“Huh huh, eikö tämän pitänyt olla se asiakaspalvelioiden henkireikä?”
Piti, ja siksi ihmettelenkin mitä feissarin kirjoitus tekee täällä.
Kannattaa sitten teidänkin yrittäjien/asiakaspalvelioiden lopettaa se mainostaminen ja tyrkyttäminen. Ei minua teidän paskat tuotteet kiinnosta. Tiedän kyllä mitä haluan ostaa.
Kyllä, feissarin “asiakas” ei ole se ohikulkija vaan järjestö, jolle hankitaan jäseniä -> jäsenmaksuja -> varoja. Suurin osa ohikulkijoista tuntuu tämän tiedostavan.
Aivan samastahan on kyse puhelinmyynnissäkin: toiminta ei ole asiakaspalvelua, vaan asiakashankintaa, ja siksi ei-tervetullutta - ainakin sille hyvin suurelle väestönosalle, joka tämän tarkoitusperän tiedostaa.
Uskomatonta suvaitsemattomuutta ihmisiltä, joilla on kuitenkin varaa haukkua muita!
Itse olen ollut niin feissarina kuin monissa muissakin asiakaspalvelutöissä, mutta pakko kyllä myöntää, että ihmisten ikävimmän puolen näkee juuri tuolla kaduilla. Kun hain feissariksi ja aloitin työt, ei ollut käynyt mielessäkään, että heihin voidaan suhtautua noin kielteisesti. Itse olin jo aikaisemmin juuri feissarin kautta liittynyt erääseen järjestöön ja muutenkin kadulla vastaan tulevat mainostavat/tietoa jakavat/rahaa keräävät ihmiset ovat aina olleet minulle mukavia ja minä heille, joten naiivi käsitykseni oli, että muutkin kuin minä osaavat käyttäytyä inhimillisesti.
Kampin keskuksessa päivystävät tuote-esittelijät ovat kyllä kovempia tyrkyttämään kuin yksikään tapaamani feissari, mutta heillekin on ihan mukava jutella ja jos olen kiireinen, kerron heille muutamalla sanalla, että nyt en ehdi jäämään. Ei ole kertaakaan päivääni pilannut!
Ikävää lukea täältä, että muut asiakaspalvelijat suhtautuvat noin agressiivisesti kanssaeläjiinsä. Ehkäpä ne omat aasiakkaat vetävät sitten hermot niin tiukille, että täytyy päästä jollekin toiselle viattomalle purkamaan turhautumisensa. Nykyisinkin toimin itse asiakaspalvelutehtävissä, mutta ehkäpä se sitten on minulle oikea ala, sillä kertaakaan ei ole ikävänkään työpäivän jälkeen tullut mieleen riehua kaupankassoille, feissareille tai muillekaan ihmisille.
@myynti-ihminen: Minä olen töissä kiireisellä kioskilla, ja silti jaksan aina käyttäytyä kohteliaasti muita ihmisiä kohtaan.
Tästä huolimatta inhoan tyrkyttämistä ja sitä, että mua pysäytellään kadulla. En inhoa feissareita henkilöinä vaan tapaa, jolla he ottavat minuun kontaktia.
Kojut olisi paljon parempi tapa, kiinnostuneet voisivat rauhassa hakeutua niiden ääreen katselemaan ja hankkimaan tietoa. Vilkkaalla paikalla ja oikeanlaisella näkyvyydellä tällainen kojun pitäminen saattaisi olla hyvinkin hedelmällinen tapa hankkia uusia asiakkaita.
Inhoan puhelinmyyntiäkin. Ehkä se raja menee siinä, kun joku puhuu ja pitäisi kuunnella vaikkei kiinnosta. Painetut mainokset on ok, koska niitä voin katsella rauhassa ilman, että veisin kenenkään aikaa tai potisin huonoa omaatuntoa jos en päätäkään ostaa/lahjoittaa mitään. Ehkä näitä unicef-luonnonsuojelu-mitälie -yhdityksiäkin huomioisin paremmin, jos nämä lähettäisivät mainoksensa postitse.
Jokainen ihminen on erilainen, ja vaikka joitakin ei haittaa kadullapysäyttely, ei se tarkoita että se ei saisi haitata minua. Haluan itse rauhassa kiinnostua asioista ja tutkia niitä juuri silloin kun se minulle sopii. Shoppailuretken haluan pyhittää shoppailulle, en yli-innokkaiden mainostajien väistelyyn.
Mua ei kyllä (asun Helsingin keskustassa) hirveästi ole feissarit kiusanneet. Tosin kuulun itse tuonne kävelyvauhtitilaston kärkipäähän - kaupungilla kävelyvauhti alkaa kai lähennellä jo powerwalking-tasoa. Ei pysy feissariparat perässä
Itsekin puhelinmyynnissä työskennelleenä: paras tapa on ehdottomasti sanoa tiukkaan sävyyn (ennen kuin myyjä ehtii aloittaa litaniaansa), kiitos, mutta minua ei kiinnosta, kiitos hei! ja luuri kiinni. Säästät omaa, ja provikkapalkalla toimivan puhelinmyyjän aikaa.
“Kyllä, feissarin “asiakas” ei ole se ohikulkija vaan järjestö, jolle hankitaan jäseniä -> jäsenmaksuja -> varoja. Suurin osa ohikulkijoista tuntuu tämän tiedostavan.”
Järjestö on feissarin työnantaja, ei asiakas (feissari ei ole yksityinen yrittäjä tms.). Mahdollisia asiakkaita ovat kadulla kulkevat ihmiset. Eikä feissarit hae jäseniä ja jäsenmaksuja, koska liittymällä kuukausilahjoittaksi sinusta ei tule käsittääkseni järjestön jäsentä - sinä vain tuet yhdistyksen toimintaa. Näin jos aletaan hiuksia halkomaan.
“Aivan samastahan on kyse puhelinmyynnissäkin: toiminta ei ole asiakaspalvelua, vaan asiakashankintaa, ja siksi ei-tervetullutta - ainakin sille hyvin suurelle väestönosalle, joka tämän tarkoitusperän tiedostaa.”
Eikö samalla tavalla kaikki myyntitoiminta ole asiakashankintaa? Asiakaspalvelu ei ole pelkästään asiakaslähtöistä toimintaa, vaan työntekijä voi olla myös itse aktiivinen.
Feissarit ovat kadulla palvelemassa mahdollisia(!) asiakkaita ja samalla antavat tietoa siitä kiinnostuneille (=asiakkaille), eli feissarit ovat myös markkinoimassa järjestöä ja sen toimintaa. Toisaalta, feissarit samalla palvelevat jo järjestön olemassa olevia lahjoittajia, jos heillä tulee aiheesta jotain kysyttävää - eikö se ole asiakaspalvelua? Minusta Unicefin asiakassähköpostiin vaastaava ja kadulla tietoa antava feissari tekevät periaatteessa samaa työtä, poikkeuksena se että feissari myös tekee myyntityötä.
Ehkä teidän, jotka olette niin negatiivisella kannalla feissareita kohtaan, kannattaisi tutustua feissaritoimintaan paremmin. Silloin kun teillä ei ole kiirettä minnekään, niin menkää jonkun järjestön feissarin luo ja jututtakaapa sitä hetkisen. Ehkä se ei sitten olisi enää niin kamala mörkö, joka jokaisen kulman takana väijyy?
Ja vielä kerran, ystävällisyydellä pötkii pitkälle.
Xfoon ja jeijein kommentit kun yhdistää, niin saadaan lopputulokseksi, että nopeilla jaloilla pötkii pitkälle.
Mitä moninaisempien tuotteiden, palvelujen ja ajatusten aktiivinen myynti ja markkinointi (tyrkyttämiseksikin joku ehkä voisi sanoa
), on tietysti lisääntynyt. “Kaupallisuus valtaa katutilan” jne., hälyä tulvii joka tuutista, eikä mainoksilta voi välttyä. Kaupunki on basaari.
Hektisessä kaupunkielämässä taaksejäänyt hetkinen on iäksi menetetty.
(Varmasti “ei feissausta kiitos” -lätkällekin joku keksisi käyttöä, joten siitä vaan, jos siltä tuntuu.)
Pulla: Ei kaikista ja kaikesta tarvitsekaan tykätä, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitää osata käyttäytyä. Sinä ilmeisesti osaat, joten hyväksyn täysin mielipiteesi face-to-face-toiminnasta. Lähinnä kauhistelinkin näitä, jotka ovat valmiita käyttämään henkistä tai fyysistä väkivaltaa toiseen ihmiseen.
Eiköhän täällä ole jo kaikki oleellinen sanottu.
Liityn ihmisten katurauhaa puolustavien joukkoon.
Feissari EI OLE asiakaspalvelija.
“Joskus autokaupassakaan ei saa rauhassa katsella vaan jokut tulee tyrkyttämään kaikkea, sama jossain elektroniikkakaupassa. ”
Eri asia. Auto- tai elektroniikkakauppaan mennään katselemaan juuri autoja tai elektroniikkaa, ja on varsin todennäköistä, että aiotaan ostaa jotain. Myyjä tulee kysymään, josko voisi auttaa valitsemaan jonkin tuotteen. Myyjä ei tyrkytä mitään. Feissari taas tuputtaa uskonnonomaisesti ajatusmaailmaansa ja kinuaa rahaa ihmiseltä, joka halusi vain kävellä ohi.
“Oletteko ikinä ajatelleet, että siis kyllä kaikki liikkeetkin tyrkyttävät itseään eri tavoin mainostamalla tunkemalla väkisin mainoslehtiä postilaatikkoon ym,”
Mainoslehtinen ei väitä vastaan, kun sen heittää roskikseen. Toisaalta jos mainoslehtisen heittää aamulla roskiin, se ei tule iltapäivällä takaisin.
“jotkut menevät myös messuille tyrkyttämään omia tuotteitaa ja toiminta saattaa olla jo lähellä Feissausta.”
Messuvieraat menevät messuille nimenomaan tutkailemaan jonkin alan uutuuksia ja kehitystä. Heitä siis kiinnostaa kuunnella esittelijöitä. Yritätkö nyt väittää, että julkiset tilat ovat poikkeuksetta verrattavissa messuhalleihin?
“mielestäni feissari muuttuu siinä vaiheessa asiakaspalveliaksi kun hän rupeaa asiakasta siinä palvelemaan”
Edelleen, asiakassuhdetta ei synny, jos feissari vaan nappaa satunnaisen ihmisen kadulta.
“moni tulee myös itse kyselemään.”
Tässä mennään harmaammalle alueelle. Ehkä voidaan jo ajatella, että asiakaspalvelu olisi kyseessä, koska asiakas itse ja oma-alotteisesti tulee juttelemaan esittelijälle.
“Voisiko joku suunnitella sellaisen EI FEISSAREILLE-rintamerkin”
Vassokuu, saa käyttää vapaasti (ja saa myös kertoa, missä rintanappeja saisi tehdä/teettää yksittäiskappaleina @Hki, halvalla tietenkin):
EI FEISSAUSTA KIITOS
1) normaali kieltomerkki: http://img238.imageshack.us/img238/6186/eifeissaustakiitos26cmsl7.png
2) sama shokkiväreillä (pinkki): http://img374.imageshack.us/img374/5267/eifeissaustakiitospink6au8.png
Tausta on läpinäkyvä. Jos selain ei käsitä läpinäkyvyyttä, samat kuvat valkoisella taustalla:
1) http://img72.imageshack.us/img72/4981/eifeissaustakiitos2whittv9.png
2) http://img72.imageshack.us/img72/4492/eifeissaustakiitospinkwcn8.png
Kuva on kooltaan 6cm x 6cm 300dpi resoluutiolla printattuna ja itse merkki 40mm halkaisijaltaan, reunoille jää siis sentin verran tilaa. Tuosta saa skaalattua esim. pienemmän 35mm napin tulostamalla 350 dpi tarkkuudella tai 20mm rintanapin 600dpi tarkkuudella. Kuvia saa käyttää vapaasti ei-kaupallisissa tarkoituksissa. Enjoy!
Miten musta tuntuu et ton alkuperäsen tarinan pointti on jääny monelta tajuamatta..Ja feissarit tekee mun mielestä tärkeetä työtä. Asiat johon he yrittävät saada ihmisiä rahaa lahjoittamaan ovat sen verran tärkeitä, että niitä pitääkin “tuputtaa” ihmisille. Suomalaiset saa vaan suurinpiirtein paniikkikohtauksen jos vieras ihminen tulee puhumaan ,saatika yrittää saada antamaan rahaa…
“Ehkä teidän, jotka olette niin negatiivisella kannalla feissareita kohtaan, kannattaisi tutustua feissaritoimintaan paremmin. Silloin kun teillä ei ole kiirettä minnekään, niin menkää jonkun järjestön feissarin luo ja jututtakaapa sitä hetkisen. Ehkä se ei sitten olisi enää niin kamala mörkö, joka jokaisen kulman takana väijyy?”
Ja pitäisi tuhlata kallisarvoista aikaa sellaseen, mikä ei kiinnosta pätkääkään?
Navetan taakse vaan kaikki feissarit. Hävettääkö kirjoittaa näin? Ei.
Feissaus ei ole asiakaspalvelua. Jos minä keksin vaikka hankkia rahaa asialle x soittelemalla omatoimisesti naapurien ovikelloa niin tekeekö se minusta asiakaspalvelijan? Ei. Asiakaspalvelu on työtä joka lähtee asiakkaan halusta tai tarpeesta saada joku tuote tai palvelu eikä kaduilla häiriköinti mitenkään täytä kriteerejä.
Jos feissaus on nostanut järjestön saamia tuloja niin kyllä se helvetti nostaa niitä menojakin kun feissaajille pitää maksaa lähes sadan euron päiväpalkkaa. Minä ainakaan EN RAHOITA TÄLLÄISTÄ HÄIRIÖKÄYTTÄYTYMISTÄ!
Olin töissä paikassa jossa piti kulkea keskimäärin kuuden feissarin ohi. Hermot meni niin kireälle että otin mukaan vesipullon josta uhkasin heittää nestettä kiusaajien päälle. Suositan tätä konstia kaikille. Jos valtio ei pysty tai halua suojella kansalaisiltaan häiriköiltä niin otetaan omankäden oikeus mukaan. Julkinen liike pystyyn ja jääköön hipinretkut kotiin syljeskelemään kattoon (pienempi paha) tai vaikka kerrossiivoajiksi jossa ammatissa heistä on jotain hyötyä yhteiskunnalle.
“Miten musta tuntuu et ton alkuperäsen tarinan pointti on jääny monelta tajuamatta..Ja feissarit tekee mun mielestä tärkeetä työtä. ”
Höpöhöpö. Minä olen joskus kuulunut järjestöihin (Amnesty ym.) mutta nykyään boikotoin näitä tämän häiriköinnin takia. En halua rahoittaa näitä m*lkkuja! Pisteet vaan tarinan herrasmiehelle hyvästä käytöksestä.
Annika-ressu voisi feissaamisen sijasta mennä takaisin koulunpenkille oppiakseen kirjoittamaan sivistyssanat kuten “aggressiivinen” oikein.
Huh huh, onneksi en ole kenenkään teidän lapsenne. Tai onneksi en joudu olemaan tekemisissä tämän sivuston porukan kanssa, kerrassaan järkyttävää luettavaa. Suositaan sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa, ja vain sen vuoksi, että ei pidetä toisen ammatista. Kyllä taitaa oma napa olla tämän sivuston porukalla todellakin lähinnä. Ja tämä porukka asiakaspalvelutyössä? Ihmettelen suuresti.
^Feissaajatko sitten saa harjottaa henkistä väkivaltaa? Solvaamista, moralisointia ja jopa kiinni tarttumista? Paskat, seuraava hipinretku joka muhun koskee niillä paskasilla näpeillään saa selkäänsä. Varmaan ensimmäistä kertaa ikinä, mokomat vapaan kasvatuksen hedelmät.
Toimin itse feissarina ja ymmärrän kyllä, että toisia ärsyttää - en ikinä lähde tyrkyttämään. Kun sanotaan “Ei” niin se myös tarkoittaa minulle eitä. Toivotan vain hyvää päivänjatkoa, enkä lähde kulkemaan perään. Jotkut tekevät niin, yleensä yrittävät kyllä katsoa milloin ihmisen kanssa voi lähteä kävelemään, eli miten tyyppi ottaa asian.
Sitten tästä “parveilusta”. Tällä hetkellä Helsingissä feissaa muistaakseni kuusi järjestöä. Kesällä järjestöjä on enemmän. Sen takia paikkojen jakamista varten on ihan oma varausjärjestelmänsä, johon on merkattu paljonko feissareita mihinkin paikkaan mahtuu. Saman järjestön edustajia on aina useampi kuin yksi samassa paikassa, koska kukaan ei saa feissata yksin. Kadulla kun ei välttämättä ole turvallista (en kaipaa tähän kommentteja siitä, miksei ole, mutta tämä on syy saman järjestön edustajien parveiluun samassa paikassa). Lisäksi on mukavampi olla kadulla jonkun tutun kanssa, välillä kun ihmiset käyvät ikäviksi, niin on hyvä päästä purkamaan asiaa jollekin.
Asematunneli ei kuulu paikkavarauksen piiriin, vaan se on “vapaa” alue. Sinne feissarit menevät, jos tulee kylmä tai sataa. Kauniilla ilmalla asematunnelissa ei yleensä ole ainuttakaan feissaria, mutta tilanne kärjistyy sateella, kun meillä ei ole muuta paikkaa. Ikävää se on meillekin, emme me halua häritä ihmistä, jolta on kysytty jo kuusi kertaa samaa asiaa, mutta ei siellä ehdi näkemään jokaisen työntekoa, keneltä on kysytty ja keneltä ei.
Palkka-asiaan, mistä oli jossain välissä puhetta, eri järjestöillä on eri systeemit palkkauksen suhteen. Toisilla on pohjapalkka provikka, toisilla tuntipalkka. Eikä palkka tosiaan päätä huimaa, mutta tutkinnottomana opiskelijana on vaikea saada parempaakaan.
Ja nämä kommentit “mene oikeisiin töihin”, niin koen todellakin olevani oikeassa työssä, vieläpä äärimmäisen tärkeässä sellaisessa. Jos saan työlläni hankittua järjestölle rahoitusta (rahojen mennessä vaikkapa öljyntorjuntajoukkojen varustamiseen ja koulutukseen), saan aikaan varmasti tärkeämpiä asioita, kuin vaikkapa suunnittelemalla taustakuvia kännyköihin. Ja niin. “OIKEA TYÖ” voi jonkun mielestä olla häilyvä käsitys, mutta minulla on työsopimus, minulle maksetaan palkkaa, käyn kokouksissa ja koen työni palkitsevaksi. Myös monet pysähtyvät henkilöt kiittelevät siitä, että olen tuonut kertomani asiat heidän tietoisuuteensa. Minulle harvoin haistatellaan, minä hymyilen kun huomaan ihmisen virnistävän, että “taas tuo” enkä pahastu vaikka ei pysähdytä. Joskus joku tulee haukkumaan feissareita yleisesti, silloin pääsen kertomaan miksi joku asia työssämme on näin tai näin…
Feissaus on järjestöille äärimmäisen kannattavaa, ja ne pystyvät tekemään työtään feissareiden ansiosta kokonaisvaltaisemmin kuin koskaan ennen.
Minulla ei ole feissareita vastaan sinällään mitään (ja tarinan mies käyttäytyi aivan järkyttävästi!), mutta kun kävelet kaupungilla tunnin pari, ja joku tulee taas viidenen kerran tunnin sisällä tuputtamaan jotakin, saattaa siinä itseä alkaa hiukkasen ketuttaa. Helsingissä, keskustan alueella liikkuessa näihin nimittäin törmää aivan liian usein. En häiriinny yhdestä feissarista, mutta viides tai ties miten mones alkaa jo ottaa päähän.
Puhelinmyyjälle ei tarvitse vastata, mutta feissarin kontaktia ei voi välttää edes sanomalla, että on kiire “No ei tässä mene kuin hetki!” tai sanomalla, ettei ole rahaa moiseen “no mutta sä voit itse päättää, maksat vaikka vaan vitosen kuussa!”. Kiitos mutta ei kiitos. Molemmat esimerkit elävästä elämästä. Mitä kohtaa sanasta ei feissari ei ymmärrä?
Ja ei, feissari ei ole asiakaspalvelija. Feissarin tarkoitus ei ole saada “asiakasta” tuntemaan oloaan viihtyisäksi tai auttaa päivittäisissä asioissa (kaupan myyjät, apteekkarit jne). Feissari vain on ja tuputtaa jotakin, mitä ihmiset eivät yleensä halua. Asiakaspalvelijan tarjoituksena on puolestaan tarjota sitä, mitä asiakas haluaa (televisioita, ruoka-annoksia tms).
“Jos valtio ei pysty tai halua suojella kansalaisiltaan häiriköiltä niin otetaan omankäden oikeus mukaan.”
“Pisteet vaan tarinan herrasmiehelle hyvästä käytöksestä”
Tällaiset kommentit osoittavat että feissarithan ne juuri ovat niitä häiriköitä, eivät suinkaan ihmiset jotka tekevät/toteuttavat tällaisia sairaanpuoleisia uhkailuja. Minua inhottaa/pelottaa enemmän tietää että kaduilla liikkuu vapaana tällä tavalla ajattelevia ihmisiä kuin feissareita. “tämä kyseinen ammatti häiritsee minua, joten minulla on täysi oikeus tehdä sen harjoittajille ihan mitä tahansa haluan. ” Kettutyttö-logiikkaa. Hyökätään ammatinharjoittajien ja työntekijöiden laillisen elinkeinon kimppuun kun itseä ketuttaa jokin asia.
Se on ikävää että feissaaminen häiritsee, enpä itsekään ole immuuni, mutta toisen ihmisen, joka ei siis lain, kirkon eikä minkään muunkaan instanssin silmissä tee yhtään mitään väärää, kimppuun käyminen verbaalisesti tai fyysisesti ei ole hyväksyttävää eikä muuten laillistakaan. Koittakaapa vaikuttaa siihen valtiovaltaan feissamisen estämiseksi, se se vasta olisi miehen työ. Mutta eipä taida rahkeita riittää muuta kuin nuorten feissarien piinaamiseen. Kovaa on, elämä.
Jostakin käsittämättömästä syystä olen itse selvinnyt vailla taisteluvammoja kymmenestä vuodesta Helsingin keskustassa liikkumisesta. Ehkä feissareiden aiheutta post-traumaattinen stressi iskee sitten eläkeiässä.
Äijä käyttäytyi törkeästi, sitä ei voi kieltää, mutta mieluiten kieltäisin koko feissari-bisneksen. Ei se ole oikein, että joudun vaihtamaan reittiäni kadulla, että voisin välttää edessä vaanivan feissarin.
Mieluummin tarjoan tupakan sille joka ilta kärttävälle puliukolle, kuin juttelen feissarille. Toinen on sentään aidosti rappiolla ja pulassa, eikä nosta palkkaa tuntemattomien ihmisten häiritsemisellä.
Feissareiden ansiosta hyväntekeväisyysjärjestöjen avustukset ovat ehkä lisääntyneet, mutta organisaatioiden paisuessa ja byrokratioituessa ne hallintokulutkin kasvavat samalla mitalla.
Esim. kuinka monta tuhatta/kymmentä tuhatta 5-10 euron lahjoitusta kuukaudessa tarvitaan, että edes avustusjärjetön juoksevat kulut kuten palkat/mainoskulut yms. saadaan kuoletettua ja pystytään yhtäkään lahjoitettua villasukkaa lähettämään nälkää näkeville lapsille?
Kun järjestöillä on lukemattomia virkoja ja rahareikiä feissareista toimistotyöntekijöihin, sihteereihin, kahvinkeittäjiin, kuskeihin, kaluston ja kiinteistöjen huoltokustannuksiin. Lisäksi menestyneimmät (=isoimmat) avustusjärjestöt mm. hyödyntävät mainostoimistojen suht hinnakkaita palveluita jotka kaikki maksetaan mm. avustustuloilla.
Montako ihmistä feissarin pitää päivän/oman uransa aikana saada lahjoittajaksi, että kuolettaa edes omat palkkatulonsa ja että siitä riittäisi ropoja sinne hyväntekeväisyyteenkin asti. Tosin ilmeisesti toiminta ei ole tappiollista, koska silloin feissari toiminta lopetettaisiin luultavasti nopeasti.
Mutta eipä esim. tämän takia tee mieli pysähtyä ja tukea tuota teollisuutta vaan jos haluaa auttaa, niin pyrkii sitten etsimään oma-aloitteisesti niitä muita keinoja saada apua perille. Etenkin kun olen itsekin törmännyt useampaan tyyppiin jolle kohtelias: “ei kiitos” tai “valitettavasti minulla on kiire junalle” tms syy ei ole kelvannut, vaan on lähdetty kävelemään perässä tai vierellä ja alettu syyllistämään/tivaamaan/epäilemään minua, koska vastaus ei ilmeisesti miellyttänyt. Nykyään sitä mieluummin väistelee ja varoo ottamasta katsekontaktia kun pelkästään töistä lähtiessä, lounaalla tai kaupassa käydessä joutuu helposti torjumaan keskimäärin n. 4 lähentely-yritystä. Ja tämä siis yhteen suuntaan mennessä. Sama kiirastuli odottaa paluumatkalla.
Come on “papu”, tutki vähän asioita ennen kuin hutkit.
Oli kyseessä mikä bisnes tahansa - kännykät tai ihmisten auttaminen - on markkinointi aivan älyttömän tärkeä osa sitä. Esimerkiksi Nokian rahoista viidesosa menee markkinointiin. Tämä tapahtuu siksi, että myynti kasvaa markkinoinnilla erittäin tehokkaasti. Kun myynti kasvaa, voidaan voitosta suurempi osa upottaa itse asiaan (tuotto tai avustukset) ja vastaavasti taas lisää markkinointiin, jolloin myynti kasvaa entisestään.
Jos tuotetta ei markkinoida, sitä ei ikinä saada myytyä. Sama pätee avustuksiinkin. Matalalla profiililla toimiva avustusjärjestö tuottaa asiall