Törkyä niskaan feissarille
Monet eivät ehkä tule ajatelleeksi, mutta myös feissarit, eli järjestöjen jäsenhankkijat, ovat asiakaspalveluammatissa. Ja ihmisiä. Elämäni pahin asiakaskonflikti tapahtuikin juuri ollessani feissarin hommissa viime kesänä.
Kuten aina, lähestyin iloisesti noin 50-vuotiasta miestä ja hänen rouvaansa kysyen kiinnostaisivatko heitä mahdollisesti ympäristöasiat. Tähän voi siis vastata joko ”kyllä” tai ”ei”, ehkä jopa ”kyllä/ei kiitos”. Ohjeistuksemme ei ole tuputtaa kenellekään väkisin mitään, joten ”ei” riittää kyllä. No tästä ensimmäisestä kysymyksestänihän sitten riemu repesi, kun mies alkoi vihaisesti tinkaamaan että jassoo, kiinnostavatkos sitten MINUA ympäristöasiat. Hieman hämmentyneenä vastasin, että tietysti, enhän muuten tuota työtä tekisi. Mies ei kuitenkaan jättänyt asiaa tähän vaan alkoi kysellä, mitä sitten oikeasti teen ympäristön hyväksi, muuta kuin seisoskelen kaduilla. Aloin sitten tätä selittää, mutta en saanut sanottua juuri mitään, kun mies alkoi haukkua ja solvata minua henkilökohtaisella tasolla todella törkeästi. Koko tämän ajan miehen rouva seisoi katsomassa tilannetta ja hihitti vieressä. Aikani kuunneltuani sanoin miehelle, että minun ei tarvitse kuunnella tuollaista ja kiitos hei. Sivummalle vetäydyttyäni tulee mies sitten uudelleen luokseni jatkamaan tilannetta samaan agressiiviseen tyyliin ja kysyy, että en kai nyt TUOMMOISESTA voi suuttua ja ”koita nyt rauhottua, tyttö!” (jaa minä vai?). Tämän lisäksi hän yrittää napata minua kiinni käsivarresta, mutta onnistun juuri ja juuri väistämään. Sanoin miehelle, että hän käyttäytyy todella törkeästi eikä hänellä ole mitään oikeutta koskea minuun. Kiehumispiste oli tuossa vaiheessa jo niin korkealla, etten edes saanut suustani kaikkea, mitä ajattelin, joten kävelin vain pois.
Kun kerroin tapauksesta pomolleni, hän sanoi, että poliisi olisi voinut olla kiinnostunut siitä, että kyseinen pukuherra yritti käydä minuun käsiksi ja pitää väkisin tilanteessa, jossa saisi jatkaa verbaalista väkivaltaansa. Kun olisin sen silloin tajunnut… En tiedä mitä kiksejä nuo keski-ikäiset herrasmiehet saavat siitä, että voivat kohdella muita ihmisiä kuin saastaa. Että joku näkee ikänsä/pukunsa/p*skamaisuutensa kautta olevansa toisten yläpuolella, ettei käytöstapoja tai edes normaalia ihmismäistä käytöstä tarvitse noudattaa… Tämänkin tilanteen kun olisi voinut välttää vain sanomalla ”ei kiitos”…
T:annika
--------------------------------------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Aivan loistavaa käytöstä kyseiseltä herrasmieheltä! Teihin ärsyttäviin Feikkareihin törmää aivan liian useasti, ette usko jos teille sanoo EI! Te feissarit olette aina mankumassa rahaa, mitä uskomattomiin tarkoituksiin. Eli te olette tämän päivän kerjäläisiä, romanialaisten kanssa. Oikeasti feissarit hävitkää maan päältä!
No niin pahasetä, asiaton kommentti.
Feissausta saa harrastaa kuka vaan mutta nyt tuo vanha herra oli todella asiaton. Mulle ei ole kukaan tuputtanut mitään aatetta väkisin vaan juttu loppuu täysin tuohon kyllä tai ei asteelle.
Keep it going, noita aasiakkaita riittä jatkossa, valitettavasti.
Huh, olipa törkeä herra! Kellään ei ole oikeutta käydä toiseen käsiksi tai muutenkaan.
Fiksujakin feissareita, kuten sinä, löytyy onneksi, jotka uskovat sanan ei. Valitettavasti muutama erittäin ärsyttävä tapaus on tullut vastaan, jotka jankuttavat ja jankuttavat ja lähtevät jopa seuraamaan minua!! Lisäksi ko. feissarit alkavat solvaamaan MINUA ja haukkumaan arvojani ym. mistä heillä ei voi olla aavistustakaan. Sellaiset henkilöt eivät ainakaan kasvata kiinnostusta kyseiseen järjestöön, päinvastoin..
Asiakaspalvelutehtävissäkö? Heh, ihan ohikulkijoita te häiritsette, eipäs nyt yritetä kehittää oikeutusta häiriökäyttäytymisellenne.
Feissarit, nuo paholaisen kätyrit. Onko sekään oikein, että jos jämäkästi sanoo sen kymmenen kertaa EI!, Ei kiinnosta!, ja silti tuollanen hai seuraa. Pääsin yhestäki eroon vasta ku lukittin itteni vartiksi Anttilan vessaan. ”Mutku ilmastonmuutos, ILMASTONMUUTOS!”. Ei ainakaan lisää kiinnostusta moiseen ilmiöön, ku sitä tungetaan väkisin suuhun. Olen aasiakas, mitä tulee noihin ärsyttäviin ituhippiwannabeihin.
Sori nyt kaikki feissarit, mutta olen ikävän pitkälle ex-rillintätin, Ohin ja pahan sedän linjoilla.
Minulla on oikeus olla feissaamassa, sillä olen siellä niiden puolesta ketkä eivät siihen itse kykene. Esimerkkinä Unicefin auttamat lapset, jotka eivät itse pysty auttamaan itseään. Minusta minulla on silloin oikeus ja ehkä jopa velvollisuuskin auttaa heittä, koska minä pystyn siihen ja vieläpä suhteellisen pienellä panostuksella.
Varmasti suurin osa feissareista ymmärtävät sanan ”ei (kiitos)”, eivätkä tyrkytä mitään. Tietenkin joukkoon voi eksyä muutama mätä omena, aivan samalla lailla kuin muissakin töissä ja ammateissa. En minä kaupankassoja yleistä sen perustteella, että joissain saan todella tympääntynyttä palvelua.
Ihmiset saavat herjata ja ylenkatsoa feissareita, mutta kun heidän töihin tullaan aaseilemaan, niin johan on piru irti?
”Tee työtä jolla on tarkoitus” ;>
Minulle on käynyt niin, että agressiivisenoloinen miespuolinen feissari on sulkenut kulkureittini ja tunkenut ihan liian lähelle asiaansa selittämään. Tilanne oli vähintäänkin ahdistava.
Muutenkin toivon, että koko tällainen ammattikunta poistuu keskuudestamme nopeasti. Samaan sarjaan menee telemarkkinoijat ja ovelta-ovelle-kauppiaat.
Hyi hitto!
(Sanoisin pahemmin, mutta tämä on julkinen foorumi.)
Olen sitä mieltä, että jos ihminen ei, niin kuin alkuperäisen tarinan törkimys, kestä feissareita tai kykene suhtautumaan heihin asiallisesti, ongelmaa on eniten hänessä itsessään. Kun osaa määrätietoisesti sanoa, että ”kiitos, en ole kiinnostunut”, tai ”kiitos, en ehdi nyt”, tai vaikka ”en halua tuhlata aikaasi” ja jatkaa matkaansa, niin aivan varmasti useimmiten pärjää.
En kiistä, etteikö asiattomia feissareitakin ole, ihmisiä kun on moneen junaan, mutta minua ovat aina uskoneet.
(Yllättävän paljon täälläkin on jo ensimmäisissä kommenteissa epämiellyttäviä feissari-kokemuksia. Vinkkinä, ”kiitos, olen jo päättänyt, mitä kautta annan rahaa hyvään tarkoitukseen” toimii yllättävän usein, vaikka ei sekään varmasti aina. Vaikka ette antaisikaan rahaa mihinkään, ette silti näin sanoessanne valehtele. Päätös se on sekin.)
*
Ajattelen niin, että jos feissarien toiminta *suhteettoman* paljon jotakuta ärsyttää (eli vaikka nyt niin paljon, että pitää alkaa alkuperäisen tarinan tapauksen tavoin häiriköimään), hänellä saattaa hyvin olla muita vahvempi taipumus ”poissa silmistä, poissa mielestä” -ajatteluun. Toisin sanoen pyrkimys sulkea ajatuksistaan ja elämästään pois kaikenlaiset yhteiskunnalliset asiat, joiden kanssa hänen ei ole ihan pakko olla henkilökohtaisesti tekemisissä.
Joku ehkä sanoisi, että näillä ihmisillä on huono omatunto, jota he eivät halua ”joutua” kohtaamaan. Näinkin voi olla, mutta syitä välttää maailman ongelmien kohtaamista on varmasti monia, ja jokaisella on kuitenkin tarve myös (enemmässä tai vähemmässä määrin) keskittyä juuri oman elämänsä hallintaan.
SIKSI onkin selvää jokaiselle järkevälle ihmiselle, että feissareille ei ole pakko antaa aikaansa. YHTÄ SELVÄÄ pitäisi olla sen, että myös feissareita pitää kohdella asiallisesti.
Alkuperäiselle kirjoittajalle annikalle sanoisin, että sympatiani ovat ehdottomasti sinun puolellasi. Teit tärkeää työtä feissarina, kiitos siitä. Jos vielä päädyt feissariksi, toivon, ettei vastaavia törkytapauksia kohdallesi osu.
Ja ”Paha setä” voisi lakata provoamasta ja opetella suhtautumaan ihmisiin edes vähän ystävällisemmin.
Samaa mieltä aika monen kanssa täällä jo; feissarius on pikemminkin asiakashäirintä- kuin asiakaspalveluammatti. Se ei auta, vaikka feissari uskoisi ”ei”-sanaa heti ensimmäisellä kerralla, sillä se varsinainen asia, mikä feissareissa ärsyttää eli tyrkittäminen on tapahtunut jo. Minua raivostuttaa nykyään, kun kaupungilla kulkiessa pitää väistellä isoa joukkoa mitä erilaisimpia asioita tyrkyttäviä ihmisiä. Minusta ihmisillä pitäisi olla oikeus kuljeskella keskustessa rauhassa ilman tyrkyttämistä ja myymisyrityksiä.
Olenkin jo odotellut koska tänne ryntäävät nämä kaikkien rakastamat häiriköt, kuten feissarit ja puhelinmyyjät, kertomaan olevansa asiakas”palvelijoita”… jokohan seuraavana jonossa ovat Romanian kerjäläiset, jotka itkevät asiakas”palvelunsa” aiheuttamaa huonoa kohtelua?
Olen itsekin hetken ollut feissarina ja tiedän kuinka rakkaa työ voi olla. Jos kohtaan kadulla feissari niin kieltäydyn kohteliaasti jos en aio lähteä mukaan.
Todella törkeä mies. Onneksi pääsit hänestä sentään lopulta eroon.
Mulle on tullut vastaan monenlaisia tätä työtä tekeviä… aika monet uskoo kun sanoo että ei kiitos mutta on kyllä tullut nähtyä näitäkin, jotka pomppaa jostain siihen eteen niin ettei voi vain kävellä ohi ja alkavat paasata omaa asiaansa niin, ettei pakoon pääse. Sitten kun sanoo että ei kiitos niin ne on vaan että ”NO MUT JOS NYT KUITENKIN..!” ja oman järjestön tuputtaminen jatkuu… tällaiset tilanteet käy aika ahdistaviksi, varsinkin kun olen hyväkäytöksinen ja ujohko enkä ”osaa” vaan lähteä siitä töykeästi.
Kirjoittaja vaikutti kuitenkin hyvin asialliselta, pisteet hänelle siitä.
Nää pukuherrat ja minkkiturkkirouvat on just niitä ketkä kuvittelee olevansa muiden yläpuolella ja saa kiksejä tollaisesta nöyryyttämisestä.
”Ohjeistuksemme ei ole tuputtaa kenellekään väkisin mitään, joten “ei” riittää kyllä.” Ai, hyvä tietää että tällainen ohjeistus on olemassa, sillä yksikään feissari joka minulle on tullut puhumaan ei ole uskonut sanaa ”ei”. Aina tulee ”ootko nyt ihan varma” ”sä et varmaan tiedä näistä asioista” ”kyllä nyt kannattaisi kuitenkin kiinnostaa”. Kyllä minua kiinnostaakin ihmisoikeudet ja luonnonsuojelu, ja yritän toimia elämässäni näiden asioiden edistämiseksi ja mukaisesti. Mutta silti sanon aina feissarin yrittäessä puheilleni kysymykseen ”kiinnostaako ihmisoikeudet” että no ei todellakaan. En vain jaksa tuollaista tyrkyttämistä, samaa kastia kuin puhelinmyyjät. En mitään suurempia angsteja feissareista/puhelinmyyjistä saisi, jos ne uskoisivat kun sanoo ei. Tiedän että he tekevät vain työtään mutta onko sitä sitten pakko tehdä ihmistenahdistelu-työtä. Kyllä luonnonsuojelemisen ja ihmisoikeuksien puolesta voi tehdä muutakin työtä, ja varmaan hyödyllisempääkin. Luulen että monille ihmisille tulee antipatioita koko järjestöä/järjestöjä kohtaan tällaisten asioiden takia.
@Arawn: Oon kyllä sinänsä samoilla linjoilla sun kanssa. Eräskin kerta Kampin keskuksessa oli JOKA KERROKSESSA useampi tällainen tyrkyttäjä (ei sentään mistään järjestöistä, vaan esim. kauneudenhoitotuotteita myymässä), yleensä vielä juuri sopivasti linnottautuneina rullaportaiden päihin, niin että täytyi ihmeellisesti ninjailla että pääsi väistämään niitä. Nekin kojut oli niin näkyvillä, että kyllä luulisi niiden, joita tuotteet kiinnostaa, löytävän ne muutenkin!
Tuohon edelliseen vielä lisäykseksi, että noiden lisäkysymysten lisäksi feissarit monesti alkavat seuraamaan tai yrittävät estää kulkua. Mielestäni uskomattoman törkeää, jos ihminen sanoo kerran ei niin ei se mielipide yhtäkkiä positiiviseksi muutu ja kiinnostus asiaan kasva mankumalla/häiriköimällä/suoranaisesti ahdistelemalla, korkeintaan huononee.
Ja tuohon äskeiseen kommenttiini vielä, että kyllähän niillekin voisi sanoa ei, mutta kun a) puolet ei usko b) on rasittavaa hokea joka puolelle koko ajan ”ei”. Haluaisin keskittyä omiin ajatuksiini kävellessäni enkä siihen että joku kiljuu perään ”MISS! MISS!” (juu aika monet niistä oli ulkomaalaisia…).
Mutta ei kai se nyt ole kenellekkään epäselvää, että toiseen ihmiseen ei saa käydä kiinni vaikka kuinka inhoaisi asiaa, jota kyseinen henkilö esittää?
Oli ne jotkut feissarit kuinka kamalia tahansa, se ei silti oikeuta sellaiseen käytökseen mitä tarinan mieheltä tuli – kellään ei ole oikeutta tehdä noin, oli feissari tai aasiakas. Hyi saamari. Mua olis alkanu ainakin pelottaa, niin aggressivisiksi noi ”herrasmiehet” joskus yltyy.
Mä olen sitä mieltä että tarjoamaan saa tulla, ihan sama mulle, kunhan uskoo että ”ei kiitos” tarkoittaa juuri sitä, ja mua ei ole onneks kukaan lähteny seuraamaan. Kerran jopa pysähdyin ja tein ns. kaupat (Unicef), eli on ihmisiä jotka välittää, ja katutoiminta voi olla juuri se joka herättää sen jonkun ihmisen. Mutta tosiaan, olis hyvä jos noita idiootteja tuputtajia vois karsia feissareiden joukosta koska hyvää asialleen he eivät ainakaan tee.
Pari ajatusta alkupään kommenteista:
Sanonta ”paholaisen kätyrit” on sinänsä kätevä ja värikäs ilmaus, mutta minun kokemukseni mukaan feissarit ovat kyllä ihan muunlaisten asioiden kätyreitä.
Myöskään ”häiriökäyttäytymiseksi” en *asiallista* feissausta luokittelisi. Jos ihan tavallinen ihminen tulee vastaan kadulla, ja kysyy teiltä pari kysymystä, niin onko sellainen nyt niin kovin kamalaa? Ei sen ihmisen tarvitse olla edes feissari, kyllä tuntemattomiakin ihmisiä voi ihan muutenkin puhutella, vaikka sellainen mahdollisuus suomalaisia hätkähdyttääkin.
Minä olen pahoillani siitä, jos kuka tahansa joutuu kohtaamaan uhkaavan oloisia feissareita, *aivan samalla tavalla* kuin olen pahoillani siitä, jos joku feissari joutuu kohtaamaan uhkaavan oloisia törkymöykkyjä. Kun mietin monien järjestöfeissarien edistämiä tavoitteita, en kuitenkaan toivo, että feissarit ”poistuvat keskuudestamme” ihan heti. Tietysti sitten, jos kaikki maailman ongelmat on saatu ratkaistua, eikä näitä feissareita enää tarvita, mutta ennen sitä en kannata ”poissa silmistä, poissa mielestä” -mentaliteetin liiallista suosimista.
Ja vielä, mätiä omenia tosiaan mahtuu varmasti jokaiseen ammattikuntaan. Ehkä voimme tässäkin tapauksessa olla yleistämättä sitä koskemaan kaikkia samaa työtä tekeviä, niinkuin monet täällä fiksusti tekevätkin.
”Monet eivät ehkä tule ajatelleeksi, mutta myös feissarit, eli järjestöjen jäsenhankkijat, ovat asiakaspalveluammatissa.”
Monet eivät ehkä tule ajatelleeksi sitä sen takia, että te ETTE ole asiakaspalveluammatissa. Sillä, että pysäyttelette ohikulkevia ihmisiä kadulla ei ole mitään tekemistä ASIAKASPALVELUN kanssa.
Kuka muka oikeasti vasta tuossa tyrkyttämisvaiheessa havahtuu maailman epäkohtiin ja herää halu auttaa? Pistää nimensä paperiin lähinnä siksi että pääsisi ko. tyypistä mahdollisimman nopeasti eroon.
Nykypäivänä tietoa tulee muutenkin liikaa joka tuutista, ei sitä tarvitse tulla huutamaan päin naamaa kun on kiire töihin! Itse olen kyllä huolissani maailman tilasta ja autan parhaani mukaan. (rahallisesti en koska ei ole varaa) Rupeaa vain ärsyttämään tuollaiset saarnaajat jotka tulevat hyppimään naaman eteen eivätkä usko sanaa ”ei”.
Ne Kampin kauppakeskuksen kauneuskojutyypit ovat ehkä vielä ärsyttävämpiä. Näen kyllä että se puoti siinä on ja saattaisi ehkä kiinnostaakin jos saisi rauhassa tutkailla ilman että joku suunnilleen nappaa hiuksista kiinni ja istuttaa tuoliin johonkin muodonmuutokseen!
Ihmetyttää nämä jotka väittävät että feissareista ahdistuvat omaisivat jotenkin huonon omatunnon tai että “poissa silmistä, poissa mielestä” -mentaliteetti saataisiin vähenemään feissauksella. Jos yhdellä reissulla keskustaan törmää neljään kertaan saman järjestön feissariin, niin se ei enää ole mitään muuta kuin ahdistelua. Eikä sillä auteta mitään kehitysmaiden lapsia, päinvastoin. Ymmärrän hyvin jutun herran reaktion – saipahan feissari maistaa omaa lääkettään.
Ylipäänsä ihmetyttää että samat ihmiset jotka vastustavat autoja tai julistekieltoja keskustoissa koska julkisen tilan pitäisi kuulua kaikille (josta olen osittain samaa mieltä) kuitenkin yleensä myös feissaavat, eli vievät tuota samaa julkista tilaa muilta.
”Minulla on oikeus olla feissaamassa” sanoi joku kommenttien alkupuolella. Noh, minulla on ihan yhtäläinen oikeus kertoa sinulle mitä mieltä olen sinun feissaamisestasi. Se että tunnet olevasi oikealla asialla ei pyhitä keinojasi.
”Itse olen kyllä huolissani maailman tilasta ja autan parhaani mukaan. (rahallisesti en koska ei ole varaa)”
Aivan. Vaikutan omilla arjen valinnoillani, mutta en todellakaan ala syytämään rahaa järjestöille, koska en tiedä mihin ne loppujenlopuksi päätyvät. Olen myös sen verran itsekäs, etten halua syödä perusmakaronia 24/7 rahoittaakseni jonkun järjestön hallintakuluja.
Törkeää käyttäytymistä tuolta ”herrasmieheltä”.
Mutta… Itse ainakin suorastaan vihaan kaikkia aatteidensa (tai työnantajansa aatteiden) tuputtajia, eli ns. feissareita. Oli ne sitten miten hyvällä asialla tahansa. Vaikka asia minua kiinnostaisikin, niin silti minä haluaisin kulkea kaupungilla rauhassa (ei ne muut ihmiset yritä pysäyttää sua joka välissä). En halua, että joka kadunkulmassa ja niiden välilläkin on kymmenittäin kaikenmaailman tuputtajia, jotka huutelevat ja kyselevät ”kiinnostaiskos sua”, ”no kuitenkin kiinnostaa”, ”ei tässä menisi kauaa”. Todella tympeää yrittää kierrellä niitä, kun yleensä se ”ei” tai ”ei kiitos” ei edes tehoa. Ja vaikka tehoaisikin, niin seuraavan kerran kun taas tulen paikan ohi, niin sama kysely… ARGH! Ei ihme, jos jotkut räjähtävät näihin tuputtajiin.
Minun silmissäni nuo feissarit vaan pahentavat niiden hyvillä asioilla olevien järjestöjen mainetta! Toivottavasti nämä feissaajat edes saavat hyvää palkkaa työstään. Itse en moiseen lähtisi, vaikka maailmanloppu tulisi. Autan mieluummin maailmaa muulla tavoin.
turha äijä. ei kenelläkään ole oikeutta käyttäytyä agressiivisesti feissaajia kohtaan, ei vaikka miten heidän feissailunsa ottaisi päähän. en ole feissaamisen puolesta enkä vastaan, vaan vastustan agressiivista käyttäytymistä.
Ai, hyvä tietää että tällainen ohjeistus on olemassa, sillä yksikään feissari joka minulle on tullut puhumaan ei ole uskonut sanaa “ei”.
Sulla on sitten ollut tosi paska tuuri, koska mulla taas viimeisen vuoden-parin aikana ei oo kertaakaan jäänyt kukaan jankkaamaan, riittää kun sanon ”ei kiitos”. Näin siis unicef/greenpeace/maailmanpelastusfeissareista. Ne Kampin keskuksen tyypit on usein rasittavia, pari kertaa meinattu tarrata käteen kiinni.
Pulla sanoi: ”Oon kyllä sinänsä samoilla linjoilla sun kanssa. Eräskin kerta Kampin keskuksessa oli JOKA KERROKSESSA useampi tällainen tyrkyttäjä (ei sentään mistään järjestöistä, vaan esim. kauneudenhoitotuotteita myymässä), yleensä vielä juuri sopivasti linnottautuneina rullaportaiden päihin, niin että täytyi ihmeellisesti ninjailla että pääsi väistämään niitä.”
Jep, Kamppi on kaiken pahan alku ja juuri. Käyn siellä melko usein, tai ainakin kävelen läpi, ja olen opetellut kiertokikkoja. Joko siis ihan vaan kävelen pidempää reittiä jotta vältän nuo tyrkyt, tai sitten otan salaisen aseeni eli kännyn, ja näpyttelen sitä kireä ilme kasvoillani, sen näköisenä että älkää vaan jumalauta puhuko mulle
)) On tehonnut tähän saakka! Ja totta, kun niille sanoo kerran että no thanks (en ole suomenkielisiä tyrkkyjä Kampissa edes tavannut), niin ne lähtee perään höpöttäen juttujaan. Siitä on asiakaspalvelu kaukana, ja niin on muuten feissaamisestakin. Siinä kun ei voida katsoa olevan asiakasta ollenkaan, vaan viaton huono-onninen ohikulkija, samoin kuin ei asiakaspalvelijaakaan, sillä feissari saattaa kyllä palvella aatetta tms, mutta ei tuota vastoin tahtoaan asiakkaaksi pakotettua henkilöä.
Joo, ahdistaa kyllä joskus kun menee Tampereella siihen Anttilan kävelykadun päähän kun kattoo että jaha tossa on unicefin tyyppejä, tossa greenpeacen, tuolla järjestön y ja tuolla vielä järjestön x feissareita, ja siitä sitten pitäis koittaa kävellä läpi. Parhaiten pääsee kun pitää kuulokkeet korvissa ja välttää katsekontaktia. Sama juttu asematunnelissa, vituttaa kun siinä 50 metrin matkalla tulee 5 eri rastapäätä kysymään että kiinnostaako ihmisoikeudet kun ite koitat keretä junaan. Joku raja.
”Mutta silti sanon aina feissarin yrittäessä puheilleni kysymykseen “kiinnostaako ihmisoikeudet” että no ei todellakaan.”
Ei kiitos, mulla on jo!
Aikoinaan paransimme maailmaan kojuista käsin. Ei mitään feissausta, vaan koju pystyyn ulos. Kiinnostuneet tulivat tutkimaan tarjontaa, ei-kiinnostuneet eivät häiriintyneet. Samaa suosittelisin feissareillekin.
Kojuidea kuulostaa hyvältä. Liiankin hyvältä, että kukaan sitä älyäisi toteuttaa… ehkä sit ihmisten ahdistelulla tosiaankin saa parempia tuloksia.
”Ymmärrän hyvin jutun herran reaktion – saipahan feissari maistaa omaa lääkettään.”
Vaan kun ei saanut. Asiallista feissaria häiriköi asiattomasti käyttäytynyt mies. Ehkä hän kosti sillä jonkun toisen feissarin asiattomia tekoja, ehkä ei.
*
Sanottakoon tämä nyt selvästi:
En moralisoi ketään siitä, jos he eivät halua feissareita kuunnella. Se on jokaisen oma valinta. En siis kommentoi myöskään siksi, että haluaisin jokaisen riemumielin hyväksyvän feissarit elämäänsä ja kyselemättä noudattavan heidänkään ilosanomaansa, vaan ainoastaan siksi, että feissareitakin saisi kohdella asiallisesti. Minuakin joskus ahdistaa feissarien määrä, mutta hyväksyn siitä itselleni aiheutuvan ahdistuksen ja tulen toimeen sen kanssa.
On totta, että tietoa tulee joka tuutista. Feissarit ovat oikeastaan yksi tällainen ”tuutti”, toisin sanon viestintäkanava edistämilleen asioille. Tässä mielessä olen joskus ollut feissarien vapaaehtoisena asiakkaana ainakin sen verran, että olen kuunnellut, mitä heillä on sanottavana, ja kysynyt lisäkysymyksiä.
Odotan myös feissareilta asiallista käytöstä, ja että sanaani uskotaan. Tähän asti on uskottu.
Voishan niille vastata että kiitti ei nyt kiinnosta, kun minuu kiinnostaa enempi keretä junaan/töihin/bussiin tms… Ja sit vaan laukata äkkiä kiireisen näkösenä ohi!
Fyysinen koskemattomuus kuuluu niin aasiakkaalle, aspalle kuin feissarillekin, vaikka olenkin täysin samaa mieltä siitä, että feissaus ei ole asiakaspalvelutyötä.
Vaikka en itse henkilökohtaisesti pidä feissareista, uskon silti että he itse pitävät työtään arvokkaana joten vaikka minua ei kiinnostaisikaan, niin yritän silti sanoa sen kohteliaasti.
Feissarit, puhelinmyyjät, muut tyrkyttäjät tai kerjäläiset EIVÄT ole asiakaspalveluammatissa. Minä en katso että minun pitäisi olla mitenkään erityisen kohtelias ventovieraalle ihmiselle, joka ei muuta halua kuin päästä rahoihini käsiksi.
Nyt taisi feissari saada maistaa omaa lääkettään.
Ei ollut feissarista kivaa kun ilkeä setä tuli perässä ja yritti ihan tarttua hihasta kiinni. Yleensähän ne ovat feissareita jotka yrittävät sitkeästi roikkua perässä kiinni vaikka mitä sanoisi.
Eikä feissari saanut suunvuoroa ilkeältä sedältä. No voi sentään. Yleensä homma menee toisin päin. Yritä siinä saada feissarilta suunvuoroa kun hän alkaa omaa asiaansa vaahtoamaan.
Edelleenkin, asiakaspalvelutyötä? Missä vaiheessa minun ja tälläisen kadulla hortoilijan välille on syntynyt asiakassuhde? Ei missään vaiheessa. Ihan samalla tavalla ovat kadulla sattumanvaraisesti ohikulkijoita häiritseviä loosereita kuin nämä katukuvaan ilmestyneet kerjäläisetkin, nämä vain kerjäävät jollekin multikansalliselle jättiyhtiölle rahaa.
On se hassua että kun ihmiselle tarjotaan palvelua ilman että persettään täytyy ylös nostaa, niin se ei ole muuta kuin tyrkyttämistä? Puhun siis puhelinmyynnistä. Sen sijaan kun menet puhelinkauppaan ja myyjä samat asiat sinulle selittää, hän on se asiakaspalvelija, mutta puhelinmyyjä ei..
Mutta feissauksessa minua ärsyttää suuresti se, että feissaajan ei tarvitse itse kuulua kyseiseen järjestöön. Palkkahan tuolla alalla on käsittääkseni ruhtinaallinen. Mitä olen ymmärtänyt, kyllä on niitäkin ihmisiä ketkä pysähtyvät kuuntelemaan, ainakin Tampereen katukuvassa on usein nähtävissä feissareita jotka kertovat asiastaan jollekin ohikulkijalle ja tämä jopa kuuntelee.
Asiakaspalvelua tai ei, jokaisella meillä on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Mikään, ei mikään, vie tätä oikeutta asiakaspalvelijalta/muulta työntekijältä pois!
Hukka: Kauppaan mennään koska itse halutaan ostaa jotakin. Sen sijaan jos minulla ei ole kiinnostusta tilata jotakin juorulehteä kesken saunaillan niin kyllä se alkaa vituttaa kun niitä parikin samana iltana saattaa soitella.
Niitä ei saa edes valita. Mitä jos kaikkien mahdollisten tuotteiden myyjät soittelisivat?
Teoriassa hyvän asian puolesta kun työtä tekevät niin ihme millasta kommenttia täällä tulee… Myönnettäköön että kyllä se jossain vaiheessa alkaa käymään hermoille kun monta kertaa päivässä joutuu sanomaan että ei kiitos. Oivoi.
No joillekin soittelee, ompa kaverini tilannut jopa alushousut puhelinmyynnistä
Onneksi on olemassa robinson-palvelu jolla myynnin voi estää. Varsinkin jos puheluja tuntuu tulevan jokaisena viikonpäivänä niin suosittelen lämpimästi! Eipä ole vuoteen tullut häiriköiviä puheluita ja tuntemattomiin numeroihin uskaltaa vastata.
Se nyt vain menee niin että tietoa pitää välittää. Itse myyn puhelimessa kaikenlaista suuressa yrityksessä. Meissä suomalaisissa on se vika että olemme tyhmiä ja jääräpäisiä. Suurin osa näistä ikävistä kokemuksista tulee siitä ettei järki uppoa suomalaisen päähän. Jos minä esim tarjoan tapaa säästää rahaa ja sinä kieltäydyt siitä olet minun mielestäni typerä idiootti joka ei välitä omaisuudestaan yhtään mitään.
Ja tosia asia on tämä, PUHELIMESSA on PARHAAT tarjoukset mitä löytyy.
”On se hassua että kun ihmiselle tarjotaan palvelua ilman että persettään täytyy ylös nostaa, niin se ei ole muuta kuin tyrkyttämistä?”
No joo, 99% näissä tapauksissa ihmiselle tarjotaan palvelua jota hän ei ole pyytänyt, ei halua ja josta hän ei myöskään ole kiinnostunut ”kuulemaan lisää”. Natsu tuossa jo selittikin puhelin- ja kauppamyynnin eron, toivottavasti ymmärsit?
”Palkkahan tuolla alalla on käsittääkseni ruhtinaallinen.”
Onko n. 10e/h ruhtinaallinen? Tai no, on luultavasti verrattuna esim. siivoojan palkkaan, ja onhan se kadulla hengailu selkeästi mukavampaa kuin vessojen siivoaminen. Eli ei kai se suuri ihme ole, jos nuoriso lähtee mieluummin tähän ”asiakaspalvelu”duuniin, oli oma ajatusmaailma millainen hyvänsä.
Itse olen feissarin kautta tullut liittyneeksi Amnestyn jäseneksi. Kun homman hoitaa korrektisti, feissaus on ihan ok tapa taistella hyvien asioiden puolesta. Ja esimerkiksi kidutettujen tai nälkäisten lasten pelastamisen puolesta toimiva feissari on miljoona kertaa symppiksempi kuin joku uskontoa tyrkyttävä peelo.
(Enemmän ärsyttävät ne penikat, jotka keräävät rahaa jonkin hiton palloilujoukkueen peliasuja varten tms. itsekkääseen tarkoitukseen. Menkööt töihin suolakaivokseen.)
Feissarin täytyy tietty olla herkkä sille, haluaako ihminen ottaa kontaktia vai ei. Jos on kovin iilimato, pitää olla valmis saamaan myös sen mukaista kohtelua. Jälleen kerran molemminpuolinen kunnioitus on se avainsana.
Tuon esimerkin äijä oli kyllä loistava esimerkki siitä, millaisia raivotaunoja kadulla voi kohdata. Vaimo varmaan hihitteli siitä ilosta, ettei itse ollut juuri sillä hetkellä raivotaunon puruluuna.
Ymmärrän täysin ihmisiä, jotka ärsyyntyvät feissareista ja puhelinmyyjistä. Toivoisin kuitenkin suopeampaa suhtautumista, sillä usein nämä työntekijät ovat hyvin nuoria, kenties vasta ensimmäisessä työpestissään.
Työnhaku ei ole aina helppoa ja nuoren, jolla on vain lukiokoulutus eikä aiempaa työkokemusta täytyy monesti tyytyä näihin ns. ”paskahommiin”, vaikkei itse ehkä siitä niin innoissaan olisikaan. On se työkokemus niin arvokasta.
Itse sinnittelin yhden kesän puhelinmyyjänä, ja olin kyllä kiitollinen jokaisesta ystävällisestä tai edes asiallisesta asiakkaasta. Tosin koitin itsekkin olla tuputtamatta liikaa, enkä sitten tehnytkään suuria tuloksia.
En väitä, että ventovieraille pitäisi alkaa selittelemään omaa rahatilannetta/maailmankatsomusta, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitäisi käytöstavat osata. Tarinan mies ei osannut.
Se vielä pitää lisätä, että yleensä ne jotka valittavat kaupassa että kaikki on niin kallista ovat niitä jotka eivät kuuntele ammatilaisia ja sitä mitenkä voi säästä esim kännykkä tai sähkölaskuissaan. Navetan taakse vain ja pinoon.
Kehitän vielä joku päivä laitteen jolla saa luurinlyöjään paiskaajien ja haistattelijoinen kännyn posahtamaan soiton jälkeen niin saadaan tapoja myös ”aikuisille” lapsille.
hullu mies. mul ei yleensä oo mitään ongelmia feissareiden kanssa. hyvää työtähän ne tekee. tänää vaa jouduin vähä innokkaamman kaverin eteen ja lopputulos oli et se ei lopettanu myymistä ennen ku suostuin. opiskelijalle jopa se 5e/kk voi vaan olla vähä vaikee maksaa. vuokra ja ruoka ois kuitenki tärkeempiä. en tosin ilmottanu mun tilinroo ku ei ollu sitä mukana. pitää kai sanoo niille sit ku ne soittaa et muutin mieleni ja laitan isomman lahjotuksen sit ku on oikeesti varaa..
Feissarit ovat suunnilleen yhtä hyödyllinen porukka kuin puhelinmyyjätkin. Kun mihinkään oikeisiin töihin ei pääse(?) niin tehdään sitten mitä tahansa.
Jos ympäristö tai ihmisten/eläinten oikeudet kiinnostaisivat, ottaisin itse yhteyttä sopivaan järjestöön, en todellakaan halua nähdä kadulla jotain tuputtamassa tätä(kään) minulle.
Vielä vähemmän haluaisin, että em. järjestöille antamani rahat menevätkin vain jollekin kadulla pyörivälle henkilölle oikean avun sijaan.
Ja mikäli nyt ei käynnyt selväksi, niin muiden avustaminen ei kuulu allekirjoittaneen suosikkipuuhiin. Etenkään ventovieraiden joiden tilasta en ole minkäänlaisessa vastuussa.
Onhan niitä asiattomia feissareitakin, joille ei kelpaa pelkkä ei. Esimerkkinä voin ottaa, kun olin menossa kamppiin. Siinä ihan narinkkatorin nurkalla feissari hyökkäsi kimppuun ja kysyi että kiinnostaako ympäristö/laptensuojelu/ihmisoikeudet tms. johon vastasin että ei kiinnosta. Feissari jatkoi vieressäni kävelyä siitä huolimatta ja tuputti koko narinkkatorin matkan omaa asiaansa.
Ja kyllä ne käämit alkaa minullakin palaa, kun mennen tullen kolme feissaria siinä torin matkalla ahdistelee.
Jos kerta löytyy noinkin paljon innokkaita maailmanpelastajia niin miksi eivät tee jotakin oikeasti hyödyllistä ja konkreettista? Eläinten pelastusta ja hoitoa / roskien keruuta / ahdistele hallitusta tms. Ei se raha aina ratkaise. :/
”Jos kerta löytyy noinkin paljon innokkaita maailmanpelastajia niin miksi eivät tee jotakin oikeasti hyödyllistä ja konkreettista? Eläinten pelastusta ja hoitoa / roskien keruuta / ahdistele hallitusta tms. Ei se raha aina ratkaise. :/”
Ratkaisee sen verran että jollain on elettävä. Ja mielelläänhän siinä varmasti yhdistää sitten työn ja uskomansa asian/halun auttaa.
Itselleni on osunut kohdalle vain mukavia feissareita ja Unisefissä olen mukana viidellä eurolla, joten nykyisin pääsen näiden feissajien ohitse vain hymyilemällä nätisti ja sanomalla että olen jo mukana. Enkä ole muutenkaan joutunut kenenkään muun järjestön feissareiden edessä pysähtymään, sanonut vain pikaisesti että ei kiitos ja jatkanut matkaa, ja aina ovat paikalleen jääneet. Ikävää että muiden kohdalle on sattunut epämukavia feissaajia, mutta asennetta ”haluan kävellä kaupungilla rauhassa”, en silti oikein ymmärrä. Kaatuuko päivänne siihen jos joudutte uhraamaan äänihuulianne sanoihin ”ei kiitos.” pari kertaa? (Ja tarkoitan näitä joille ei ole sattunut kohdalle edes tyrkkufeissaria.)
Pulla: Joo, Kampin keskus on ihan vihoviimeinen paikka noiden tyrkyttäjien takia. Ilmeisesti yrittää keskus riipiä rahaa kaikkialta, mistä saa… Yllättäen ei tee paljoa mieli pyöriä siellä – eikä sitten tule pyörittyäkään.
Aasiakas: ”Myöskään “häiriökäyttäytymiseksi” en *asiallista* feissausta luokittelisi. Jos ihan tavallinen ihminen tulee vastaan kadulla, ja kysyy teiltä pari kysymystä, niin onko sellainen nyt niin kovin kamalaa? Ei sen ihmisen tarvitse olla edes feissari, kyllä tuntemattomiakin ihmisiä voi ihan muutenkin puhutella, vaikka sellainen mahdollisuus suomalaisia hätkähdyttääkin.”
Tavalliset ihmiset kyselevät asioita hyvin satunnaisesti eivätkä yleensä halua rahaa vaan esim. suuntaneuvoja. Se on ok. Sen sijaan feissarit päivystävät alueilla X, joita sitten täytyy joko välttää tai sietää heidän tyrkytyksensä. Jos käy usein keskustassa niillä alueilla, se on _lähes jokapäiväistä_. Kyllä se on jo kamalaa.
Tuossa feissari-systeemissä on sekin vika, että feissareiden ahdistelua joutuvat sietämään nekin, jotka jo kuuluvat kyseisiin järjestöihin. Tietenkään feissarit eivät päältä näe, kuka kuuluu ja kuka ei, joten kyselevät sitten kuuluviltakin. Ja jo se tyrkytysvaihe on itselle kovin ahdistava, ihan huolimatta siitä, että feissari luovuttaa heti kuultuaan ”kuulun jo” -kommentin. Vahinko on jo tapahtunut, asiaa on jo tyrkytetty, rauhaani häiritty.
Se on tietysti selvää, että tarinan mies toimi erittäin asiattomasti ja väärin.
Feissarit ovat rasittavia. ”Kiinnostavatko ihmisoikeudet? Kiinnostaako ympäristöasiat?” Totta kai kiinnostavat, mutta sen sijaan ei kiinnosta ventovieraan luennointi tai asian tuputtaminen. Inttternetti on olemassa, feissareillekin tiedoksi.
Jos feissarit eivät muuten ärsytä, kokeilkaapa kävellä Helsingissä rautatieasemalta (sieltä Simonkadun puolelta) Sokoksen ja Lasipalatsin ohi Kampin keskukseen. Tämän kävelymatkan jälkeen varmasti feissarit rupeavat korpeamaan, niitä kun tunkee naamalle jokaisesta puskasta ja viemäriaukosta.
Ehkä ei kannattaisi olla pitkätukkainen ja maiharitakkinen – tällaisia hipinretaleita nuo feissarit vainoavat jatkuvasti. Ja vaikka luonnonsuojelu tai ihmisoikeudet kiinnostavat, osaan kyllä ihan itse tutustua aiheisiin ilman että kiireen keskellä (työpaikalle menossa, lounastauolla) haaskalinnut rupeavat tuputtamaan omaa asiaansa.
Tämän takia vastaankin nykyään ”Ei kiitos, uskonto kieltää” tai jotain muuta yhtä typerää. Siinäpä ihmettelevät suu pyöreänä vastausta. Toimii paremmin kuin ”ei”.
En edes lukenut tuota jorinaa juuri otsikkoa pidemmälle, mutta jos minua tulee joskus feissari vastaan, (eli näitä jotka pelottelevat ja kiristävät kadulla vanhuksilta rahaa), työ muuttuu aika äkkiä fist-to-face toiminnaksi.
Feissarit ovat niin rasittavia, että itse olen joutunut vähentämään liikkumista esimerkiksi Asematunnelissa ja Rautatieaseman lähistöllä muutenkin.
On tuskastuttavaa tulla jatkuvasti pysäytetyksi. Erityisesti siksi, että omaan käytöstavat, jotka vaativat pysähtymään, kuuntelemaan alkuhöpötyksen loppuun ja sitten vastamaan ”ei kiitos”.
Puhelinmarkkinointi on saastaisin ihmishäiriköinnin laji, mutta ei tuo feissaaminen jää siitä kovin kauas.
”Otan yhteyttä, jos on tarvetta”
Täällä yksi entinen ihmisten ahdistelija.
Tein feissausta parina kesänä erään luontojärjestön hyväksi, koska koen, että he tekevät tärkeää työtä. Järjestö on suomalainen ja toiminut maassamme kymmeniä vuosia, silti sen toiminta ja menetelmät olivat vieraita suurimmalle osalle ihmisistä. Olin aina kohtelias, ja uskoin, jos henkilö ei ollut asiastani kiinnostunut. Joka päivä sain silti mukaan muutaman uuden kannattajajäsenen keskisuuresta kaupungistamme. Törmäsin usein jo feissaamiini ihmisiin, ja monet jäivät iloisina juttelemaan kanssani ja kertoivat, kuinka hyvillään olivat liittymisestään. Toisaalta tuli ”kettutyttö” -ym kommentteja ihmisiltä, jotka eivät edes tienneet, mitä asiaa ajoin… Noh, meitä on moneksi. Vaikka työ oli raskasta, oli se silti antoisaa. Olen muistellut hymyillen monet kerrat, niitä urpojakin. 
hellurei!
Pääsipähän meikäläisenkin mieltä kirvoittamaan moinen ajatus, että eikös tosta feissaamisesta saa palkkaa provikkaa saaduista uusista asiakkaista ? Sinänsä ymmärrän hingun kysyä mahdolliselta asiakkaalta toistamiseen, että eikö nyt varmasti kiinnosta. Harmikseni tähän joskus törmää vaikka useimmiten pelkkä pään pudistelu riittää kertomaan, että en ole kiinnostunut tällä hetkellä jäämään jutulle. Kaiken a ja o:han on se jos satut vahingossa ottamaan katsekontaktin em. työn harjoittajaan niin voit olla varma, että kyllä se/hän tulee juttelemaan. Tähän tosiaan useimmiten pätee se neuvo, että välttää sitä katsekontaktia, huom. siis useimmiten. Joskus Helsingissä ruttopuistossa kun tuli istuttua päivää paistattelemassa oli kieltämättä ärsyttävää kun feissari nasautti siihen meidän seurueeseen istumaan ja yritys oli kova saada meitä asiakkaiksi. Olihan se ikävä pyytää neitokaista poistumaan vähän voimaakkimmilla sanoilla mutta joku roti sentään, se oli jo mun mielestä pienimuotoista ahdistelua ja väkisin rahan ruinaamista. heh, eikä sille kelvannu kun yritettiin lahjottaa tyhjät pullot et olis voinu viedä ne kauppaan ja laittaa ne sinne keräykseen =), no onneks joku ystävällinen pullomummu tuli ja rahat tais mennä ihan oikeeseen osotteeseen.
Mutta ihan alkuperäiseen viestiin vielä sen verran , että eipä tuollainen käyttäytyminenkään ole mistään kotoisin. Ehkä kyseisellä herralla oli sen verran kerääntynyt antipatioita feissaajia kohtaan , että päätti sitten purkaa ne sinuun. Varsinainen paukapää sanon minä.
HALOO!!!
Vaikka ihminen olisi kuinka rasittava, ei se anna oikeutta käydä toiseen käsiksi ja alkaa uhkailemaan/mennä henkilökohtaisuuksiin. Kuten tarinan herra teki.
Ihmeellinen nykymaailma, että jos jokin tarpeeksi vituttaa, niin sen saa sitten kostaa sille ihmiselle ihan fyysisellä väkivallalla, jonka aika moni näyttäisi hyväksyvän tai ei ainakaan korvaansa lotkauta.
Sanokaa nyt, että olen ymmärtänyt jotain näistä kommenteista väärin?
Yksi hyvä, joka feissareille toimii:
”Kiitos, olen jo jäsen. Jatka hyvää työtä.”
”Jos feissarit eivät muuten ärsytä, kokeilkaapa kävellä Helsingissä rautatieasemalta (sieltä Simonkadun puolelta) Sokoksen ja Lasipalatsin ohi Kampin keskukseen.”
Ja jos ei vieläkään ärsytä, niin koittakaapa asua alueella jossa feissarit päivystävät suunnilleen kotiovellanne. Joka jumalan kerta kun lähdet töihin, kauppaan tai ylipäänsä ovesta ulos, hyökkää joku teini kansio kainalossa vastaan ja haluaa tietää kiinnostuksesi milloin mihinkin asiaan. Hymyiltyäsi kohteliaan ”ei kiitoksen” ja käveltyäsi pari metriä lisää, on vastassa seuraava feissari. Parhaassa tapauksessa vieläpä saman järjestön. Kolmen minuutin kauppamatkalla tulet pysäytetyksi keskimäärin kolme kertaa. Jatkakaa tätä pari vuotta ja tulkaa sitten tänne kertomaan, ettei se nyt niin kamalaa voi olla, jos joku teille joskus kadulla jotain puhuu!
Ja puhelinmyyjälle kannattaa tokaista kyllästyneesti että teet samaa työtä itsekin joten lehtiasiat on kunnossa, morjens.
Tai sanoa, että joku sukulainen on töissä samalla firmalla.
Tai, että on telemarkkinointi kiellossa.
Tehoavat myös. =)
”Koska mua ärsyttää tällainen ammatti ja sen edustajat niin mulla on oikeus sanoa näille ihmsille ihan mitä itse huvittaa.” Ei näin. Vaikka feissarien ammatista /edustamista asioista/yms olisi mitä mieltä hyvänsä, niin mikään ei oikeuta olemaan törkeä tai käymään käsiksi. Tällainen käytös kertoo ihan kaiken tarpeellisen ihmisen luonteesta.Vaikka kuinka ärsyttäisi, niin varainhankinta kaduilla on täysin laillista, ja feissari työntekijä siinä kuin ihan kuka tahansa muukin. Jälleen kerran: työntekijän kimppuun käyminen ei ole oikea, eikä missään nimessä hyväksyttävä, tapa tehdä maailmaa mieleiseksenne. Itse inhoan uskonnon tyrkyttämistä, mutta eipä ole tullut mieleen hyökätä verbaalisesti tai fyysisesti jehovien tai pelastusarmeijalaisten kimppuun. Se olisi minusta väärin ja törkeää.
Jumalauta hipit, hankkikaa oikea duunipaikka ja lakatkaa häiritsemästä ihmisiä jotka ovat matkalla opiskelemaan/oikeisiin töihin!!!!!
Kampista kun aamulla kävelee kauheella kiireellä Elielinaukiolle bussiin, niin välillä on niitä perkuleen rastapäitä niin paljon että melkeen pitää potkia pois tieltä ettei myöhästy bussista.
Ja ihan vinkkinä: kun kävelen ohi ja tarkoituksella jätän katsekontaktin ottamatta, se tarkoittaa sitä että EI KIINNOSTA – pysy kaukana tai saat täyslaidallisen ikävää kommenttia!
Itseäni ärsyttävät feissareissa seuraavat asiat:
1) HEIDÄN KYSYMYSTAPANSA (Kiinnostaako maailmanrauha / ihmisoikeudet / ilmastoasiat) –> Kyllä kiinnostaa, mutta ei se tarkoita etteikö voisi kiinnostaa jollei liity teidän jäseneksi! Ts. saatan jo auttaa asiaa muilla tavoin.. Tuntuu tyhmältä vastata EI, mutta välillä on pakko, jos ei ehdi / kiinnosta jäädä feissattavaksi (Ehkä kymmenettä kertaa tänään).. Mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan:
2) HEITÄ ON LIIKAA SAMALLA ALUEELLA (JOPA SAMAN JÄRJESTÖN EDUSTAJINA!!) (Ihan mikä tahansa vakavakin asia pistää ärsyttämään, jos sen takia tulee pysäytetyksi viiden metrin välein, eikä asiallinen kieltäytyminenkään aina tehoa).. Mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan:
3) HE EIVÄT (LIIAN) USEIN KUNNIOITA ”ASIAKKAAN” VASTAUSTA KYSYMYKSEEN, JONKA ESITTÄVÄT (Asiakas-sana lainausmerkeissä, koska eihän oikeasti julkisella paikalla eteenpäin kiiruhtava ihminen sinänsä vielä / juuri sillä hetkellä ole kenenkään asiakas, vaan ainoastaan ohikulkija!)
Joten ainakin itseeni pätee se, että varainkeruu hyväntekeväisyystyöhön on suotavaa ja miksei toivottavaakin, mutta tämänhetkisellä feissaus-kulttuurilla tuntuu olevan kovin vähän tekemistä ko. asian kanssa.
Ensiksi: tsemppiä alkuperäiselle kirjoittajalle!
Äijä oli törkeä, sillä siisti.
Ja te jotka itkette täällä ettette voi mennä enää steissille tai Kampin keskukseen koska feissarit häiritsee, menkää itseenne, ongelma on omassa päässänne!
Jos itse ei omaa senverran rohkeutta ja itseluottamusta että voi kuitata feissarit ”Ei kiitoksella” tai vaikka olemalla sanomatta mitään, niin ei siitä oikein voi syyttää kuin itseään.
Itse kerron feissareille oikeastaan enne kuin he ehtivät sanoakaan mitään, että ”olen jo mukana tuossa”. Se itseasiassa pitää paikkansa kahden järjestön kohdalla, mutta käytän sitä kaikkiin, koska se on varsin toimiva keino.
Mutta ei kannata tosiaan vetää hernettä nenään noin mitättömästä asiasta ja se että ei voi mennä paikkaan jossa on feissareita menee jo jonkinlaisen mielenhäiriön puolelle.
vinkki:
kun näette lauman näitä tyyppejä lähestyvän, känny korvalle ja puhumaan. eivät kehtaa keskeyttää kun on ‘puhelu’ menossa. tai sit voi oikeesti soittaa jollekin ;D
mut alkuperäisen kirjoituksen kaltaista toimintaa en hyväksy missään nimessä, hyi olkoon. saunantaakse tommoset äijät.
”Monet eivät ehkä tule ajatelleeksi, mutta myös feissarit, eli järjestöjen jäsenhankkijat, ovat asiakaspalveluammatissa.”
Alku jo tökkii. Ei tuo ole mitään asiakaspalvelua. Mut jos on elämänsä ensimmäisessä työsuhteessa, jossa on muita ihmisiä läsnä, sitähän voi äkkiä ajatella olevansa aspa.
”Jumalauta hipit, hankkikaa oikea duunipaikka ja lakatkaa häiritsemästä ihmisiä jotka ovat matkalla opiskelemaan/oikeisiin töihin!!!!!”
Juuri näin.
Korjataanpa alkuperäistä kommenttia. Kiinnikäymistä en hyväksy, ainakaan tuolla tavalla mitä tämä Aasiakas harrasti. Mutta olen itsekin joutunut todella agressiivisen feissauksen uhriksi. Feissari tuli n.10cm päähän ja alkoi paasata erittäin kovalla äänellä ja uhkaavasti asiansa puolesta. Kun sanoin hänelle että, ei, en ole kiinnostunut, feissari kävi tästä suivaantuneena melkein huutamaan minulle että ”mikä on kun ei kiinnosta?” Ja kun erehdyin sanomaan että sori on kiire töihin, hän pyrki estämään paikalta lähtöni. Sanoin muutaman kerran nätisti että pois tieltä. Ei uskonut, vaan otti kädestäni kiinni ja jatkoi uhkaavin äänenpainoin että kyllä tämän asian täytyy kiinnostaa. Sanoin kerran päästä irti, ei päästänyt, jolloin pyöräytin kundin rannelukkoon, ja heitin lonkkaheitolla asfalttiin. Ja tämä ei ole ainut tapaus milloin feissarit pyrkivät joko yhtä/lähes yhtä agressiivisesti päälle! Eli feissaus ei ole asiakaspalvelu työtä, vaan asiakashäirintä työtä.
Itse nimittäisin asiakaspalvelijaa ihmiseksi joka on asiakasta varten töissä palvelemassa, eikä tarjoamassa väkisin ”palvelua”.
Täällä on jo hurjasti vinkkejä, miten feissareita voi vältellä. Tämä poikkeaa jo reilusti aiheestam mutta moni teistä varmaan on kaupan alalla töissä. Miten työnantajanne suhtautuu siihen, että pahimmissa feissauspaikoissa kauppojen myynti voi kärsiä siitä, että asiakkaat kiertävät koko liikkeen kaukaa?
Itsekään en ajattele feissaajien olevan asiakaspalvelijoita. Ärsyttää, kun kotikaupungissaki pahimmillaan neljä feissaria tukkii kävelykadun siten, ettei ohi pääse ilman että vähintään pari tyyppiä hyökkää tyrkyttämään jotain. Kun selviää ensimmäisestä laumasta, kohta odottaakin jo toinen.
Ehkä viestin aloittaja on asiallinen feissari, mutta ne joihin minä törmään jatkuvasti eivät ole. Ei-sanaa ei todellakaan kuunnella saati uskota…
Ohoh, jo on vain katkeraa ja kyynistä kommenttia tullut. (Olisipa mahtava tietää vastaajien iät. ;>) Monet jopa kokevat oikeaksi toiminnaksi käydä käsiksi feissareihin ja feissareiden nimittely on ihan hyväksyttävää.
Vaikka ei pitäisikään toisen harjoittamasta työstä, niin moinen ajattelumalli kertoo jo niin paljon ihmisestä, että en kyllä haluaisi teidän kanssa olla joka päiväisessä elämässä tekemisissä.
Feissauksesta sen verran, että toki sitä voi mennä itse internettiin ja surffata järjestöjen sivuille. Ongelma on vain siinä, että aikuisten oikeasti kukaan ei niin tee! Kaunis ajatus, mutta tässä pätee kyllä aiemminkin esille tullut sanonta ”poissa silmistä, poissa mielistä”. Feissarit ovat siellä kadulla jakamassa tietoa, (periaatteessa palvelemassa mahdollisia asiakkaita), mutta on ihmisen oma asia mitä sillä tiedolla sitten tekee.
Nykyään feissaus tuo kuitenkin järjestöille jo yli puolet heidän liikevaihdostaan, joten ajatelkaapa millainen tilanne maailmalla olisi jos feissausta ei olisi. Kyllä järjestöt tarvitsevat sitä rahaa pystyäkseen auttamaan kohdettaan, pelkällä pyhällä hengellä kun maailmaa tänäpäivänä ei pelasteta. Itse olen opiskelija ja olen mukana Unicefilla 5:llä eurolla kuussa, ei edes opintotuella elävän maailma tuohon kaadu.
Ja kohteliaisuudella pötkii maailmassa jo pitäkälle. Itse ainakin olen ystävällinen niin sille feissarille, puhelinmyyjälle, kassaneidille tai parkkipirkollekin. Se, että ei pidä jonkun työstä, ei oikeuta käyttäymään aasimaisesti.
Tsemppiä feissareille, teette tärkeää ja arvokasta työtä!
”Nyt taisi feissari saada maistaa omaa lääkettään.”
Minusta tällainen asenne on aika ikävä ja turhan provokatiivinen. Vai onko fiksua kostaa asialliselle feissarille jonkun asiattoman toiminta käymällä aggressiiviseksi?
Ja joo, myönnän, että rinnastukseni siihen, että joku muu ihminen tulee kadulla puhuttelemaan ei ollut täysin pätevä, onhan siinä intensiteetissä eroa.
Myös feissauskulttuurissa, esimerkiksi siinä, paljonko (etenkin saman järjestön) feissareita on pienellä alueella, ja sitten tietysti siinä, että uskotaan kun sanotaan, on varmasti kehitettävää. Varmastikin feissarit tästä toimintakulttuurista myös keskenään ainakin jonkin verran keskustelevat ja pohtivat fiksuja toimintatapoja. (Kaipa hommaan jokin perehdytyskin on.) Siinäkin työssä kuitenkin vaihtuvuus on luultavasti suurta.
Tuli eilen tätä ketjua luettuani mieleen taannoinen uutinen, jossa oli vertailtu helsinkiläisten keskimääräistä kävelyvauhtia muihin paikkoihin ja kaupunkeihin Suomessa ja maailmalla. Jos muistan oikein, helsinkiläiset olivat maailmankin mittakaavassa aika hätäisiä.
Helsinki, kiireisten ihmisten kaupunki, jossa ei ole aikaa häiriötekijöille.
*
Pääkaupunkielämän tunnelmapalana pätkä Dannyn Kuusamoa:
”Helsinki.
Savuinen, sumuinen kaupunki.
Ihmiset ei tunne edes naapuriaan.
Kaikilla on kiire,
harva täällä hymyilee.
Näkymättömät laudat nykivät ja repivät sätkynukkeja,
jotka poukkoilevat kuin saaliskalat sumpussa.
Kaikilla on kiire ei minnekään.”
Voin ilolla tunnustaa olevani 32-vuotias, en sitten tiedä mikä oli ajatuksena tuossa ”olisi kiva tietää vastaajien iät”. Uskoakseni olen ylittänyt sen iän, jolloin ollaan koppavia nirppanokkanuoria, mutta en ole vielä siinä iässä, jolloin ollaan koppavia nirppanokkaämmiä
Edelleen seison sanojeni takana siitä, että feissauksessa ei ole asiakasta vaan viaton huono-onninen ohikulkija, samoin kuin ei asiakaspalvelijaakaan, sillä feissari saattaa kyllä palvella aatetta tms, mutta ei tuota vastoin tahtoaan asiakkaaksi pakotettua henkilöä.
”Nykyään feissaus tuo kuitenkin järjestöille jo yli puolet heidän liikevaihdostaan, joten ajatelkaapa millainen tilanne maailmalla olisi jos feissausta ei olisi.”
Totta, kerjäloisten ilmestyttyä katukuvaan maailmasta onkin tullut melkoinen utopia!
Itse kuulun niihin ihmisiin jotka osaavat hakeutua itsenäisesti haluamansa järjestön/uskonnon uhriksi, jos pakottava tarve on. Jos minua lähestytään näiden asioiden tiimoilta julkisella paikalla on tyrkyttäjän oman terveytensä takia parempi uskoa ensinmäistä kieltäytymistä.
Feissarit ja puhelinmyyjät ovat mielestäni ammattieina pahimipia syöpäläisiä mitä työväestöstä löytyy.
”Voin ilolla tunnustaa olevani 32-vuotias, en sitten tiedä mikä oli ajatuksena tuossa “olisi kiva tietää vastaajien iät”. Uskoakseni olen ylittänyt sen iän, jolloin ollaan koppavia nirppanokkanuoria, mutta en ole vielä siinä iässä, jolloin ollaan koppavia nirppanokkaämmiä
”
Hain kommentilla sitä, että ihan vain kadulla havainnoinnin perusteella olen huomannut nuorten henkilöiden (n. alle 30 v.) olevan paljon kohteliaampia ja kiinnostuneempia niin feissausta kuin muutakin (järjestö/avustus)toimintaa kohtaan. Tylyä sanoa, mutta n. keski-ikäiset henkilöt – varsinkin naiset – tuntuvat olevan kaikista vähiten kiinnostuneita avustustoimintaa kohtaan. (Kenties elämän tuoma kyynisyys ja katkeruus on jo tarttunut heihin?
)
Tämä siis perustuu lähinnä omiin ja tuttujen havaintoihin, enkä todellakaan yleistä sitä kaikkiin keski-ikäisiin (naisiin), joten ei tarvitse vetää hernettä nenään, jos sattuu kuulumaan ko. kohderyhmään.
Mielestäni voi jättää myös sen kortin pois, jossa joku kohta toteaa nuorten olevan vielä niin sinisilmäisiä ja ”helposti höynätettävissä”. Tämä ei kyllä pidä paikkaansa, sillä uskoisin suurimman osan suomalaisista nuorista (täysi-ikäisistä) olevan omilla aivoillaan ajatteleviä, fiksuja henkilöitä.
”minulla on oikeus feissata”.. No helvetti sentään, minulla on vissiin ihan yhtälainen oikeus olla kuuntelematta sinun feissaustasi.
Vastikään sain tietää että usein feissauksesta vielä maksetaan kohtuu hyvin (Amnestyn kyseessä summa taisi olla luokkaa 10,50€ /tunti) joten voitte samalla lopettaa kitinänne siitä kuinka teette pyyteettömästi hyvää työtä ihan sydämenne ilosta.
Feissaus on tasan niin kaukana asiakaspalvelutyöstä kuin olla ja saattaa. Käsittääkseni asiakas valitsee yrityksen jonka asiakas haluaa olle eikä ”asiakaspalvelija” valitse jotain satunnaista jamppaa kadulta jota yrittää taivutella asiakkaakseen. Se on myyntiä, ei asiakaspalvelua.
Itsehän olen 29v. Ja kyllä suomen nuoriso 20 ja alaspäin on naaivia ja helposti höynäytettävää. Lukekaa vaikka uutsinen 16v.n tilamaasta palkkamurhasta. Tuo siis pahimpana esimerkkinä.
Feissarit ärsyttävät minuakin, sillä mielestäni minulla on oikeus kulkea kadulla ilman mitään häirintää ja tyrkyttämistä. Aina voi tietysti sanoa kohteliaasti kiitos ei, mutta ei sitäkään aina jaksaisi kun kaupungilla liikkuu useasti.
Kampin keskusta ja osittain Forumiakin vältän juuri sen takia, että siellä on juuri niitä käsivoiteen ym. tyrkyttäjiä. Reittiä saa tosiaan suunnitella että onnistuu kiertämään ne ja yleensä kun joku niistä alkaa esim. Kolmen Sepän patsaan lähellä tulla kohti niin alan kaartaa näkyvästi pois, mikä yleensä toimii.
Voisiko joku suunnitella sellaisen EI FEISSAREILLE-rintamerkin, jotta he tajuaisivat jo heti ensi vilkaisulla jättää rauhaan? Tai Reclaim the streets vs feissarit?
->jeijei: allekirjoitan saman, keski-ikäiset ja sitä vanhemmat daamit voivat olla aspoille pain in the ass, ja useimmiten ovatkin sitä (ja kyllä, useammin kuin miehet jotka haluavat vain äkkiä pois palvelutilanteesta eli yleensä ostoksilta
)
Puhelimitse lehtiä myyviin auttaa useimmiten sanoa, että ei lue muita kuin uskonnollisia lehtiä.
Tai sitten voi kysyä onko heillä kenties pornolehtiä myytävänä.
Eihän niillä ole kumpiakaan…
Vaikka olisi feissari, puhelinmyyjä tai kerjäläinen, se ei oikeuta tuollaiseen käytökseen aasiakkaan puolelta. Vai pitäisikö sano aahdisteltavan
Solvaaminen henkilökohtaisella tasolla ja fyysinen kiinnikäyminen sekä sen yrittäminen ovat aina väärin, riippumatta tilanteesta.
16-vuotiaat eli alaikäiset eivät ole feissauksen kohderyhmää. Mutta hiuksia sen enempää halkomatta; lahopäitä kuuluu kaiken ikäisiin, kokoisiin ja hajuisiin. Voisin myös väittää, että suhteellisen vasta täysi-ikäistyneet eivät edes ole feissauksen suurin ”asiakasryhmä”. Enemmänkin kahdestakymmenestä ylöspäin.
”“minulla on oikeus feissata”.. No helvetti sentään, minulla on vissiin ihan yhtälainen oikeus olla kuuntelematta sinun feissaustasi.”
Onko joku toisin väittänyt? Tietenkin sinulla on oikeus olla kuuntelematta tai olla lähtemättä mukaan avustustoimintaan. Ihmisellä ei kuitenkaan ole oikeutta käyttäytyä aasimaisesti _minkään ammatin_ harjoittajaa kohtaan – ei edes feissaajaa kohtaan. Sama tietenkin toisin päin; kukaan työntekijä ei saa olla aasimainen (mahdollista) asiakasta kohtaan. Mätiä omenia kuitenkin löytyy kummaltakin puolelta ja alalta kuin alalta.
Ja voisin lopuksi vielä väittää, että 10 euroa/tunti siitä, että saa lokaa niskaan, ei ole kovin kummoisesti. Kyllä siinä täytyy jo siihen työhönkin uskoa, että sitä jaksaa vähänkään kauempaa. Tokihan se on myös ammatinvalinta kysymys, niin kuin aina.
Huh huh, eikö tämän pitänyt olla se asiakaspalvelioiden henkireikä? Nyt täällä lynkataan kaikkia vain niihen häiriö käyttäytyjien tähden. Samalla tavalla te muka oikeat asiakaspalveliat osaatte joskus häiriökäyttäytyä. Joskus autokaupassakaan ei saa rauhassa katsella vaan jokut tulee tyrkyttämään kaikkea, sama jossain elektroniikkakaupassa.
Oletteko ikinä ajatelleet, että siis kyllä kaikki liikkeetkin tyrkyttävät itseään eri tavoin mainostamalla tunkemalla väkisin mainoslehtiä postilaatikkoon ym, jotkut menevät myös messuille tyrkyttämään omia tuotteitaa ja toiminta saattaa olla jo lähellä Feissausta. Ei ne asiakkaat itsestään sinne kauppaan ilmesty. Feissaus on tapa mainostaa ja mielestäni feissari muuttuu siinä vaiheessa asiakaspalveliaksi kun hän rupeaa asiakasta siinä palvelemaan, moni tulee myös itse kyselemään. Onko teillä niin suppea maailmankatsomus, että oikea asiakaspalvelu mielletään vain kaupankassa – helpdesk linjalle,
Ei auta se että sanoo jo kuuluvansa ko. järjestöön. ”ET NÄYTÄ SILTÄ! KUULUKKO VARMASTI?! PALJONKO LAHJOITAT?!”. Itselläkin tekee välillä mieli nostaa tuollanen ärsyttävä hipinretku naamakilluttimista puuhun roikkumaan ja mietiskelemään että mitä tuli tehtyä. Menen kaupungille hakemaan asiaa X, en kuuntelemaan mitään propagandoja. Mua ei kiinnosta luonnonsuojelu, ihmisoikeudet, uskonlahkot jne. jos ne tullaan esittämään mun kotiovelle tai keskellä kaupunkia. Mun puolesta feissauksen ja ovelta-ovelle -kiertelyn vois kieltää kokonaan. Ja maailma pelastuu <3
Geijjo sanoikin sen mitä ajattelin seuraavaksi kirjoittaa; asiakaspalvelu ei ole enää vain tiskin takana istumista. Siinä jää äkkiä muitten yristysten jalkoihin, sillä nykyään kilpailu on todella kovaa. Kyllä nykyään alalla kuin alalla kosiskellaan potentiaalisia asiakkaita eri tavoin, ei jäädä odottelemaan josko se asiakas itse päätyisi meille.
Feissaus on samalla tavalla myymistä kuin mikä muukin. Ja ihan samalla tavalla toimivat liittymämyyjät kauppakeskuksissa jne., aktiivinen myynti on nykypäivää. En sano, ettäkö aktiivinen myynti olisi aina näin mahdollisen asiakkaan kannalta kivaa, mutta ymmärrän myös sen, että paljon tehokkaampaa se on kuin passiivinen asiakkaan odottelu.
”Joskus autokaupassakaan ei saa rauhassa katsella vaan jokut tulee tyrkyttämään kaikkea, sama jossain elektroniikkakaupassa.”
Onko se niin helvetin vaikea käsittää että julkinen tila jossa on pakostakin liikuttava päästäkseen paikasta A paikkaan B, ei ole autokauppa johon mennään omasta vapaasta tahdosta?!? Sama pätee elektroniikkakauppaan.
Minä en mene edellä mainittuihin tiloihin ellen halua niiden palvelua/tuotteita.
Onpa tämä viestiketju muodostunut ikäväksi. Itse vastustan väkivaltaa kaikissa muodoissa ja tilanteissa, täällä pelottavan monessa kommentissa uhkaillaan väkivallalla
”Itselläkin tekee välillä mieli nostaa tuollanen ärsyttävä hipinretku naamakilluttimista puuhun roikkumaan”, ”Nyt taisi feissari saada maistaa omaa lääkettään.” (viitaten alkuperäisen asiakkaan tapaukseen” ”Navetan taakse vain” ja , ”työ muuttuu aika äkkiä fist-to-face toiminnaksi.”
Hyi helvetti! Häpeäisitte.
”“Joskus autokaupassakaan ei saa rauhassa katsella vaan jokut tulee tyrkyttämään kaikkea, sama jossain elektroniikkakaupassa.”
Onko se niin helvetin vaikea käsittää että julkinen tila jossa on pakostakin liikuttava päästäkseen paikasta A paikkaan B, ei ole autokauppa johon mennään omasta vapaasta tahdosta?!? Sama pätee elektroniikkakauppaan.
Minä en mene edellä mainittuihin tiloihin ellen halua niiden palvelua/tuotteita.”
Se on kuule mukavampi katsella niitä autoja rauhassa kuin, että myyjä tulee väkisin tyrkyttämään ja puhumaan paskaa siihen viereen, kusettavat senkukn kerkeää. Autokauppiaan käsitys huippukuntoisesta autosta on loppuun ajettu mätä pakkeli paska. Saanut tuon karvaasti kokea.
Sen auton kunto ja muu on helpompi itse silmämääräisesti tarkistaa kuin, että myyjä kertoo sen olevan huippukunnossa vaikka takakaaren on ruosteessa, sisällä haisee tupakki ja moottori pukkaa sinistä savua.
Niin en tietenkään sais yleistää niinkuin feissareita. Mutta autokauppiaatkin yrittää vain tehdä voittoa eivätkä yleensä tiedä myymistää autoista mitään varsinkaan kunnosta. Heiltä en saa kuulla autosta sitä mitä haluaisin. Kun menen elektroniikkakauppaan menen katsomaan joko tarjontaa tai ostamaan tuotetta en kuuntelemaan myyjän myyntipuheita. Monesti itse tietää hakemistaa tuotteista paremmin kuin myyjä.
”Huh huh, eikö tämän pitänyt olla se asiakaspalvelioiden henkireikä?”
Piti, ja siksi ihmettelenkin mitä feissarin kirjoitus tekee täällä.
Kannattaa sitten teidänkin yrittäjien/asiakaspalvelioiden lopettaa se mainostaminen ja tyrkyttäminen. Ei minua teidän paskat tuotteet kiinnosta. Tiedän kyllä mitä haluan ostaa.
Kyllä, feissarin ”asiakas” ei ole se ohikulkija vaan järjestö, jolle hankitaan jäseniä -> jäsenmaksuja -> varoja. Suurin osa ohikulkijoista tuntuu tämän tiedostavan.
Aivan samastahan on kyse puhelinmyynnissäkin: toiminta ei ole asiakaspalvelua, vaan asiakashankintaa, ja siksi ei-tervetullutta – ainakin sille hyvin suurelle väestönosalle, joka tämän tarkoitusperän tiedostaa.
Uskomatonta suvaitsemattomuutta ihmisiltä, joilla on kuitenkin varaa haukkua muita!
Itse olen ollut niin feissarina kuin monissa muissakin asiakaspalvelutöissä, mutta pakko kyllä myöntää, että ihmisten ikävimmän puolen näkee juuri tuolla kaduilla. Kun hain feissariksi ja aloitin työt, ei ollut käynyt mielessäkään, että heihin voidaan suhtautua noin kielteisesti. Itse olin jo aikaisemmin juuri feissarin kautta liittynyt erääseen järjestöön ja muutenkin kadulla vastaan tulevat mainostavat/tietoa jakavat/rahaa keräävät ihmiset ovat aina olleet minulle mukavia ja minä heille, joten naiivi käsitykseni oli, että muutkin kuin minä osaavat käyttäytyä inhimillisesti.
Kampin keskuksessa päivystävät tuote-esittelijät ovat kyllä kovempia tyrkyttämään kuin yksikään tapaamani feissari, mutta heillekin on ihan mukava jutella ja jos olen kiireinen, kerron heille muutamalla sanalla, että nyt en ehdi jäämään. Ei ole kertaakaan päivääni pilannut!
Ikävää lukea täältä, että muut asiakaspalvelijat suhtautuvat noin agressiivisesti kanssaeläjiinsä. Ehkäpä ne omat aasiakkaat vetävät sitten hermot niin tiukille, että täytyy päästä jollekin toiselle viattomalle purkamaan turhautumisensa. Nykyisinkin toimin itse asiakaspalvelutehtävissä, mutta ehkäpä se sitten on minulle oikea ala, sillä kertaakaan ei ole ikävänkään työpäivän jälkeen tullut mieleen riehua kaupankassoille, feissareille tai muillekaan ihmisille.
@myynti-ihminen: Minä olen töissä kiireisellä kioskilla, ja silti jaksan aina käyttäytyä kohteliaasti muita ihmisiä kohtaan.
Tästä huolimatta inhoan tyrkyttämistä ja sitä, että mua pysäytellään kadulla. En inhoa feissareita henkilöinä vaan tapaa, jolla he ottavat minuun kontaktia.
Kojut olisi paljon parempi tapa, kiinnostuneet voisivat rauhassa hakeutua niiden ääreen katselemaan ja hankkimaan tietoa. Vilkkaalla paikalla ja oikeanlaisella näkyvyydellä tällainen kojun pitäminen saattaisi olla hyvinkin hedelmällinen tapa hankkia uusia asiakkaita.
Inhoan puhelinmyyntiäkin. Ehkä se raja menee siinä, kun joku puhuu ja pitäisi kuunnella vaikkei kiinnosta. Painetut mainokset on ok, koska niitä voin katsella rauhassa ilman, että veisin kenenkään aikaa tai potisin huonoa omaatuntoa jos en päätäkään ostaa/lahjoittaa mitään. Ehkä näitä unicef-luonnonsuojelu-mitälie -yhdityksiäkin huomioisin paremmin, jos nämä lähettäisivät mainoksensa postitse.
Jokainen ihminen on erilainen, ja vaikka joitakin ei haittaa kadullapysäyttely, ei se tarkoita että se ei saisi haitata minua. Haluan itse rauhassa kiinnostua asioista ja tutkia niitä juuri silloin kun se minulle sopii. Shoppailuretken haluan pyhittää shoppailulle, en yli-innokkaiden mainostajien väistelyyn.
Mua ei kyllä (asun Helsingin keskustassa) hirveästi ole feissarit kiusanneet. Tosin kuulun itse tuonne kävelyvauhtitilaston kärkipäähän – kaupungilla kävelyvauhti alkaa kai lähennellä jo powerwalking-tasoa. Ei pysy feissariparat perässä
Itsekin puhelinmyynnissä työskennelleenä: paras tapa on ehdottomasti sanoa tiukkaan sävyyn (ennen kuin myyjä ehtii aloittaa litaniaansa), kiitos, mutta minua ei kiinnosta, kiitos hei! ja luuri kiinni. Säästät omaa, ja provikkapalkalla toimivan puhelinmyyjän aikaa.
”Kyllä, feissarin “asiakas” ei ole se ohikulkija vaan järjestö, jolle hankitaan jäseniä -> jäsenmaksuja -> varoja. Suurin osa ohikulkijoista tuntuu tämän tiedostavan.”
Järjestö on feissarin työnantaja, ei asiakas (feissari ei ole yksityinen yrittäjä tms.). Mahdollisia asiakkaita ovat kadulla kulkevat ihmiset. Eikä feissarit hae jäseniä ja jäsenmaksuja, koska liittymällä kuukausilahjoittaksi sinusta ei tule käsittääkseni järjestön jäsentä – sinä vain tuet yhdistyksen toimintaa. Näin jos aletaan hiuksia halkomaan.
”Aivan samastahan on kyse puhelinmyynnissäkin: toiminta ei ole asiakaspalvelua, vaan asiakashankintaa, ja siksi ei-tervetullutta – ainakin sille hyvin suurelle väestönosalle, joka tämän tarkoitusperän tiedostaa.”
Eikö samalla tavalla kaikki myyntitoiminta ole asiakashankintaa? Asiakaspalvelu ei ole pelkästään asiakaslähtöistä toimintaa, vaan työntekijä voi olla myös itse aktiivinen.
Feissarit ovat kadulla palvelemassa mahdollisia(!) asiakkaita ja samalla antavat tietoa siitä kiinnostuneille (=asiakkaille), eli feissarit ovat myös markkinoimassa järjestöä ja sen toimintaa. Toisaalta, feissarit samalla palvelevat jo järjestön olemassa olevia lahjoittajia, jos heillä tulee aiheesta jotain kysyttävää – eikö se ole asiakaspalvelua? Minusta Unicefin asiakassähköpostiin vaastaava ja kadulla tietoa antava feissari tekevät periaatteessa samaa työtä, poikkeuksena se että feissari myös tekee myyntityötä.
Ehkä teidän, jotka olette niin negatiivisella kannalla feissareita kohtaan, kannattaisi tutustua feissaritoimintaan paremmin. Silloin kun teillä ei ole kiirettä minnekään, niin menkää jonkun järjestön feissarin luo ja jututtakaapa sitä hetkisen. Ehkä se ei sitten olisi enää niin kamala mörkö, joka jokaisen kulman takana väijyy?
Ja vielä kerran, ystävällisyydellä pötkii pitkälle.
Xfoon ja jeijein kommentit kun yhdistää, niin saadaan lopputulokseksi, että nopeilla jaloilla pötkii pitkälle.
Mitä moninaisempien tuotteiden, palvelujen ja ajatusten aktiivinen myynti ja markkinointi (tyrkyttämiseksikin joku ehkä voisi sanoa
), on tietysti lisääntynyt. ”Kaupallisuus valtaa katutilan” jne., hälyä tulvii joka tuutista, eikä mainoksilta voi välttyä. Kaupunki on basaari.
Hektisessä kaupunkielämässä taaksejäänyt hetkinen on iäksi menetetty.
(Varmasti ”ei feissausta kiitos” -lätkällekin joku keksisi käyttöä, joten siitä vaan, jos siltä tuntuu.)
Pulla: Ei kaikista ja kaikesta tarvitsekaan tykätä, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitää osata käyttäytyä. Sinä ilmeisesti osaat, joten hyväksyn täysin mielipiteesi face-to-face-toiminnasta. Lähinnä kauhistelinkin näitä, jotka ovat valmiita käyttämään henkistä tai fyysistä väkivaltaa toiseen ihmiseen.
Eiköhän täällä ole jo kaikki oleellinen sanottu.
Liityn ihmisten katurauhaa puolustavien joukkoon.
Feissari EI OLE asiakaspalvelija.
”Joskus autokaupassakaan ei saa rauhassa katsella vaan jokut tulee tyrkyttämään kaikkea, sama jossain elektroniikkakaupassa. ”
Eri asia. Auto- tai elektroniikkakauppaan mennään katselemaan juuri autoja tai elektroniikkaa, ja on varsin todennäköistä, että aiotaan ostaa jotain. Myyjä tulee kysymään, josko voisi auttaa valitsemaan jonkin tuotteen. Myyjä ei tyrkytä mitään. Feissari taas tuputtaa uskonnonomaisesti ajatusmaailmaansa ja kinuaa rahaa ihmiseltä, joka halusi vain kävellä ohi.
”Oletteko ikinä ajatelleet, että siis kyllä kaikki liikkeetkin tyrkyttävät itseään eri tavoin mainostamalla tunkemalla väkisin mainoslehtiä postilaatikkoon ym,”
Mainoslehtinen ei väitä vastaan, kun sen heittää roskikseen. Toisaalta jos mainoslehtisen heittää aamulla roskiin, se ei tule iltapäivällä takaisin.
”jotkut menevät myös messuille tyrkyttämään omia tuotteitaa ja toiminta saattaa olla jo lähellä Feissausta.”
Messuvieraat menevät messuille nimenomaan tutkailemaan jonkin alan uutuuksia ja kehitystä. Heitä siis kiinnostaa kuunnella esittelijöitä. Yritätkö nyt väittää, että julkiset tilat ovat poikkeuksetta verrattavissa messuhalleihin?
”mielestäni feissari muuttuu siinä vaiheessa asiakaspalveliaksi kun hän rupeaa asiakasta siinä palvelemaan”
Edelleen, asiakassuhdetta ei synny, jos feissari vaan nappaa satunnaisen ihmisen kadulta.
”moni tulee myös itse kyselemään.”
Tässä mennään harmaammalle alueelle. Ehkä voidaan jo ajatella, että asiakaspalvelu olisi kyseessä, koska asiakas itse ja oma-alotteisesti tulee juttelemaan esittelijälle.
”Voisiko joku suunnitella sellaisen EI FEISSAREILLE-rintamerkin”
Vassokuu, saa käyttää vapaasti (ja saa myös kertoa, missä rintanappeja saisi tehdä/teettää yksittäiskappaleina @Hki, halvalla tietenkin):
EI FEISSAUSTA KIITOS
1) normaali kieltomerkki: http://img238.imageshack.us/img238/6186/eifeissaustakiitos26cmsl7.png
2) sama shokkiväreillä (pinkki): http://img374.imageshack.us/img374/5267/eifeissaustakiitospink6au8.png
Tausta on läpinäkyvä. Jos selain ei käsitä läpinäkyvyyttä, samat kuvat valkoisella taustalla:
1) http://img72.imageshack.us/img72/4981/eifeissaustakiitos2whittv9.png
2) http://img72.imageshack.us/img72/4492/eifeissaustakiitospinkwcn8.png
Kuva on kooltaan 6cm x 6cm 300dpi resoluutiolla printattuna ja itse merkki 40mm halkaisijaltaan, reunoille jää siis sentin verran tilaa. Tuosta saa skaalattua esim. pienemmän 35mm napin tulostamalla 350 dpi tarkkuudella tai 20mm rintanapin 600dpi tarkkuudella. Kuvia saa käyttää vapaasti ei-kaupallisissa tarkoituksissa. Enjoy!
Miten musta tuntuu et ton alkuperäsen tarinan pointti on jääny monelta tajuamatta..Ja feissarit tekee mun mielestä tärkeetä työtä. Asiat johon he yrittävät saada ihmisiä rahaa lahjoittamaan ovat sen verran tärkeitä, että niitä pitääkin ”tuputtaa” ihmisille. Suomalaiset saa vaan suurinpiirtein paniikkikohtauksen jos vieras ihminen tulee puhumaan ,saatika yrittää saada antamaan rahaa…
”Ehkä teidän, jotka olette niin negatiivisella kannalla feissareita kohtaan, kannattaisi tutustua feissaritoimintaan paremmin. Silloin kun teillä ei ole kiirettä minnekään, niin menkää jonkun järjestön feissarin luo ja jututtakaapa sitä hetkisen. Ehkä se ei sitten olisi enää niin kamala mörkö, joka jokaisen kulman takana väijyy?”
Ja pitäisi tuhlata kallisarvoista aikaa sellaseen, mikä ei kiinnosta pätkääkään?
Navetan taakse vaan kaikki feissarit. Hävettääkö kirjoittaa näin? Ei.
Feissaus ei ole asiakaspalvelua. Jos minä keksin vaikka hankkia rahaa asialle x soittelemalla omatoimisesti naapurien ovikelloa niin tekeekö se minusta asiakaspalvelijan? Ei. Asiakaspalvelu on työtä joka lähtee asiakkaan halusta tai tarpeesta saada joku tuote tai palvelu eikä kaduilla häiriköinti mitenkään täytä kriteerejä.
Jos feissaus on nostanut järjestön saamia tuloja niin kyllä se helvetti nostaa niitä menojakin kun feissaajille pitää maksaa lähes sadan euron päiväpalkkaa. Minä ainakaan EN RAHOITA TÄLLÄISTÄ HÄIRIÖKÄYTTÄYTYMISTÄ!
Olin töissä paikassa jossa piti kulkea keskimäärin kuuden feissarin ohi. Hermot meni niin kireälle että otin mukaan vesipullon josta uhkasin heittää nestettä kiusaajien päälle. Suositan tätä konstia kaikille. Jos valtio ei pysty tai halua suojella kansalaisiltaan häiriköiltä niin otetaan omankäden oikeus mukaan. Julkinen liike pystyyn ja jääköön hipinretkut kotiin syljeskelemään kattoon (pienempi paha) tai vaikka kerrossiivoajiksi jossa ammatissa heistä on jotain hyötyä yhteiskunnalle.
”Miten musta tuntuu et ton alkuperäsen tarinan pointti on jääny monelta tajuamatta..Ja feissarit tekee mun mielestä tärkeetä työtä. ”
Höpöhöpö. Minä olen joskus kuulunut järjestöihin (Amnesty ym.) mutta nykyään boikotoin näitä tämän häiriköinnin takia. En halua rahoittaa näitä m*lkkuja! Pisteet vaan tarinan herrasmiehelle hyvästä käytöksestä.
Annika-ressu voisi feissaamisen sijasta mennä takaisin koulunpenkille oppiakseen kirjoittamaan sivistyssanat kuten ”aggressiivinen” oikein.
Huh huh, onneksi en ole kenenkään teidän lapsenne. Tai onneksi en joudu olemaan tekemisissä tämän sivuston porukan kanssa, kerrassaan järkyttävää luettavaa. Suositaan sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa, ja vain sen vuoksi, että ei pidetä toisen ammatista. Kyllä taitaa oma napa olla tämän sivuston porukalla todellakin lähinnä. Ja tämä porukka asiakaspalvelutyössä? Ihmettelen suuresti.
^Feissaajatko sitten saa harjottaa henkistä väkivaltaa? Solvaamista, moralisointia ja jopa kiinni tarttumista? Paskat, seuraava hipinretku joka muhun koskee niillä paskasilla näpeillään saa selkäänsä. Varmaan ensimmäistä kertaa ikinä, mokomat vapaan kasvatuksen hedelmät.
Toimin itse feissarina ja ymmärrän kyllä, että toisia ärsyttää – en ikinä lähde tyrkyttämään. Kun sanotaan ”Ei” niin se myös tarkoittaa minulle eitä. Toivotan vain hyvää päivänjatkoa, enkä lähde kulkemaan perään. Jotkut tekevät niin, yleensä yrittävät kyllä katsoa milloin ihmisen kanssa voi lähteä kävelemään, eli miten tyyppi ottaa asian.
Sitten tästä ”parveilusta”. Tällä hetkellä Helsingissä feissaa muistaakseni kuusi järjestöä. Kesällä järjestöjä on enemmän. Sen takia paikkojen jakamista varten on ihan oma varausjärjestelmänsä, johon on merkattu paljonko feissareita mihinkin paikkaan mahtuu. Saman järjestön edustajia on aina useampi kuin yksi samassa paikassa, koska kukaan ei saa feissata yksin. Kadulla kun ei välttämättä ole turvallista (en kaipaa tähän kommentteja siitä, miksei ole, mutta tämä on syy saman järjestön edustajien parveiluun samassa paikassa). Lisäksi on mukavampi olla kadulla jonkun tutun kanssa, välillä kun ihmiset käyvät ikäviksi, niin on hyvä päästä purkamaan asiaa jollekin.
Asematunneli ei kuulu paikkavarauksen piiriin, vaan se on ”vapaa” alue. Sinne feissarit menevät, jos tulee kylmä tai sataa. Kauniilla ilmalla asematunnelissa ei yleensä ole ainuttakaan feissaria, mutta tilanne kärjistyy sateella, kun meillä ei ole muuta paikkaa. Ikävää se on meillekin, emme me halua häritä ihmistä, jolta on kysytty jo kuusi kertaa samaa asiaa, mutta ei siellä ehdi näkemään jokaisen työntekoa, keneltä on kysytty ja keneltä ei.
Palkka-asiaan, mistä oli jossain välissä puhetta, eri järjestöillä on eri systeemit palkkauksen suhteen. Toisilla on pohjapalkka provikka, toisilla tuntipalkka. Eikä palkka tosiaan päätä huimaa, mutta tutkinnottomana opiskelijana on vaikea saada parempaakaan.
Ja nämä kommentit ”mene oikeisiin töihin”, niin koen todellakin olevani oikeassa työssä, vieläpä äärimmäisen tärkeässä sellaisessa. Jos saan työlläni hankittua järjestölle rahoitusta (rahojen mennessä vaikkapa öljyntorjuntajoukkojen varustamiseen ja koulutukseen), saan aikaan varmasti tärkeämpiä asioita, kuin vaikkapa suunnittelemalla taustakuvia kännyköihin. Ja niin. ”OIKEA TYÖ” voi jonkun mielestä olla häilyvä käsitys, mutta minulla on työsopimus, minulle maksetaan palkkaa, käyn kokouksissa ja koen työni palkitsevaksi. Myös monet pysähtyvät henkilöt kiittelevät siitä, että olen tuonut kertomani asiat heidän tietoisuuteensa. Minulle harvoin haistatellaan, minä hymyilen kun huomaan ihmisen virnistävän, että ”taas tuo” enkä pahastu vaikka ei pysähdytä. Joskus joku tulee haukkumaan feissareita yleisesti, silloin pääsen kertomaan miksi joku asia työssämme on näin tai näin…
Feissaus on järjestöille äärimmäisen kannattavaa, ja ne pystyvät tekemään työtään feissareiden ansiosta kokonaisvaltaisemmin kuin koskaan ennen.
Minulla ei ole feissareita vastaan sinällään mitään (ja tarinan mies käyttäytyi aivan järkyttävästi!), mutta kun kävelet kaupungilla tunnin pari, ja joku tulee taas viidenen kerran tunnin sisällä tuputtamaan jotakin, saattaa siinä itseä alkaa hiukkasen ketuttaa. Helsingissä, keskustan alueella liikkuessa näihin nimittäin törmää aivan liian usein. En häiriinny yhdestä feissarista, mutta viides tai ties miten mones alkaa jo ottaa päähän.
Puhelinmyyjälle ei tarvitse vastata, mutta feissarin kontaktia ei voi välttää edes sanomalla, että on kiire ”No ei tässä mene kuin hetki!” tai sanomalla, ettei ole rahaa moiseen ”no mutta sä voit itse päättää, maksat vaikka vaan vitosen kuussa!”. Kiitos mutta ei kiitos. Molemmat esimerkit elävästä elämästä. Mitä kohtaa sanasta ei feissari ei ymmärrä?
Ja ei, feissari ei ole asiakaspalvelija. Feissarin tarkoitus ei ole saada ”asiakasta” tuntemaan oloaan viihtyisäksi tai auttaa päivittäisissä asioissa (kaupan myyjät, apteekkarit jne). Feissari vain on ja tuputtaa jotakin, mitä ihmiset eivät yleensä halua. Asiakaspalvelijan tarjoituksena on puolestaan tarjota sitä, mitä asiakas haluaa (televisioita, ruoka-annoksia tms).
”Jos valtio ei pysty tai halua suojella kansalaisiltaan häiriköiltä niin otetaan omankäden oikeus mukaan.”
”Pisteet vaan tarinan herrasmiehelle hyvästä käytöksestä”
Tällaiset kommentit osoittavat että feissarithan ne juuri ovat niitä häiriköitä, eivät suinkaan ihmiset jotka tekevät/toteuttavat tällaisia sairaanpuoleisia uhkailuja. Minua inhottaa/pelottaa enemmän tietää että kaduilla liikkuu vapaana tällä tavalla ajattelevia ihmisiä kuin feissareita. ”tämä kyseinen ammatti häiritsee minua, joten minulla on täysi oikeus tehdä sen harjoittajille ihan mitä tahansa haluan. ” Kettutyttö-logiikkaa. Hyökätään ammatinharjoittajien ja työntekijöiden laillisen elinkeinon kimppuun kun itseä ketuttaa jokin asia.
Se on ikävää että feissaaminen häiritsee, enpä itsekään ole immuuni, mutta toisen ihmisen, joka ei siis lain, kirkon eikä minkään muunkaan instanssin silmissä tee yhtään mitään väärää, kimppuun käyminen verbaalisesti tai fyysisesti ei ole hyväksyttävää eikä muuten laillistakaan. Koittakaapa vaikuttaa siihen valtiovaltaan feissamisen estämiseksi, se se vasta olisi miehen työ. Mutta eipä taida rahkeita riittää muuta kuin nuorten feissarien piinaamiseen. Kovaa on, elämä.
Jostakin käsittämättömästä syystä olen itse selvinnyt vailla taisteluvammoja kymmenestä vuodesta Helsingin keskustassa liikkumisesta. Ehkä feissareiden aiheutta post-traumaattinen stressi iskee sitten eläkeiässä.
Äijä käyttäytyi törkeästi, sitä ei voi kieltää, mutta mieluiten kieltäisin koko feissari-bisneksen. Ei se ole oikein, että joudun vaihtamaan reittiäni kadulla, että voisin välttää edessä vaanivan feissarin.
Mieluummin tarjoan tupakan sille joka ilta kärttävälle puliukolle, kuin juttelen feissarille. Toinen on sentään aidosti rappiolla ja pulassa, eikä nosta palkkaa tuntemattomien ihmisten häiritsemisellä.
Feissareiden ansiosta hyväntekeväisyysjärjestöjen avustukset ovat ehkä lisääntyneet, mutta organisaatioiden paisuessa ja byrokratioituessa ne hallintokulutkin kasvavat samalla mitalla.
Esim. kuinka monta tuhatta/kymmentä tuhatta 5-10 euron lahjoitusta kuukaudessa tarvitaan, että edes avustusjärjetön juoksevat kulut kuten palkat/mainoskulut yms. saadaan kuoletettua ja pystytään yhtäkään lahjoitettua villasukkaa lähettämään nälkää näkeville lapsille?
Kun järjestöillä on lukemattomia virkoja ja rahareikiä feissareista toimistotyöntekijöihin, sihteereihin, kahvinkeittäjiin, kuskeihin, kaluston ja kiinteistöjen huoltokustannuksiin. Lisäksi menestyneimmät (=isoimmat) avustusjärjestöt mm. hyödyntävät mainostoimistojen suht hinnakkaita palveluita jotka kaikki maksetaan mm. avustustuloilla.
Montako ihmistä feissarin pitää päivän/oman uransa aikana saada lahjoittajaksi, että kuolettaa edes omat palkkatulonsa ja että siitä riittäisi ropoja sinne hyväntekeväisyyteenkin asti. Tosin ilmeisesti toiminta ei ole tappiollista, koska silloin feissari toiminta lopetettaisiin luultavasti nopeasti.
Mutta eipä esim. tämän takia tee mieli pysähtyä ja tukea tuota teollisuutta vaan jos haluaa auttaa, niin pyrkii sitten etsimään oma-aloitteisesti niitä muita keinoja saada apua perille. Etenkin kun olen itsekin törmännyt useampaan tyyppiin jolle kohtelias: ”ei kiitos” tai ”valitettavasti minulla on kiire junalle” tms syy ei ole kelvannut, vaan on lähdetty kävelemään perässä tai vierellä ja alettu syyllistämään/tivaamaan/epäilemään minua, koska vastaus ei ilmeisesti miellyttänyt. Nykyään sitä mieluummin väistelee ja varoo ottamasta katsekontaktia kun pelkästään töistä lähtiessä, lounaalla tai kaupassa käydessä joutuu helposti torjumaan keskimäärin n. 4 lähentely-yritystä. Ja tämä siis yhteen suuntaan mennessä. Sama kiirastuli odottaa paluumatkalla.
Come on ”papu”, tutki vähän asioita ennen kuin hutkit.
Oli kyseessä mikä bisnes tahansa – kännykät tai ihmisten auttaminen – on markkinointi aivan älyttömän tärkeä osa sitä. Esimerkiksi Nokian rahoista viidesosa menee markkinointiin. Tämä tapahtuu siksi, että myynti kasvaa markkinoinnilla erittäin tehokkaasti. Kun myynti kasvaa, voidaan voitosta suurempi osa upottaa itse asiaan (tuotto tai avustukset) ja vastaavasti taas lisää markkinointiin, jolloin myynti kasvaa entisestään.
Jos tuotetta ei markkinoida, sitä ei ikinä saada myytyä. Sama pätee avustuksiinkin. Matalalla profiililla toimiva avustusjärjestö tuottaa asialleen paljon vähemmän rahaa kuin markkinointiin reilusti panostava. Sama totuus pätee mihin tahansa myyntiin yhdistysten myyjäisistä lähtien. Siis mitä enemmän rahaa käytetään oikein tehtyyn tehokkaaseen papereiden pyörittelyyn ja markkinointiin, sitä enemmän rahaa saadaan myös itse asialle. Ei se mammona itsekseen puusta tipahtele.
Mutta feissaus, se on suolesta, ja enimmäkseen negatiivisia mielipiteitä herättävää.
Miksi kellään tuntemattomalla hyypiöllä olisi oikeus singota kadulla kohti ja haluta minulta minkäänlaista reagointia olemassaoloonsa? Jos kyseessä olisi tuttu ihminen, pyyteetön lahjan tarjoaja tai kyseisellä henkilöllä olisi akuutti henkilökohtaisesti hankala tilanne, en panisi häiriötä pahakseni, mutta anteeksi vaan tuntematon kerjäävä hippi, sinulla ei ole oikeutta edes yrittää.
Ja arvatkaa ottaako päähän, kun oma olemus on villapaitahumanistimainen. Yrittäjiä piisaa valtavasti. Enpä ajatellut kuitenkaan feissareiden takia muuttua, mutta alkaa jo ottaa aivoon.
Painukaa suolle kerjäämään.
Feissaajatko sitten saa harjottaa henkistä väkivaltaa? Solvaamista, moralisointia ja jopa kiinni tarttumista?
Oon saattanu missata tämän näistä yli sadasta kommentista, mutta missä helvetissä kukaan on väittänyt että feissari saa solvata, saati käydä kiinni? Äly hoi. Tää on jo aikamoinen olkiukko.
Henk.koht. olen sitä mieltä ettei feissaus ole varsinaista asiakaspalvelutyötä, mutta ei se tarkoita että kellään olisi oikeutta uhata feissaria väkivallalla.
Ihan näin vaan yleisen mielenkiinnon vuoksi kysyisin kuitenkin, että onko teistä ihan oikein napata käsivarresta kiinni/huutaa ja solvata/uhata kaataa vettä päälle/viedä navetan taakse/piestä, jos joku yli-innokas myyjä tarjoaa kassalla kolmannen kerran plussasetustockmankorttia, vaikka asiakas on sanonut jo ei? Myyjä on siinä rasittava toki, mutta oikeuttaako se väkivallalla uhkaamiseen saati väkivaltaan?
Haluaisin nähdä sen lakipykälän jonka mukaan ihmisen oikeus fyysiseen koskemattomuuteen menee kun hän tekee jotain ärsyttävää.
Voi olla että yksi näistä älyttömän ärsyttävistä feissareista (älyttömän ärsyttävä nimike joka tuo lähinnä mieleen ”in your face”-asenteen) on tarttunut herran käteen tuputtaakseen valmiiksi syötettyä propagandaansa ja herra on vain toistanut näiltä turhuksilta oppimansa tavan. Tietysti se on väärin, mutta sama pätee siihen, että nämä pellet eivät vain eihin tyydy vaan alkavat inttää ja tarttua ihan fyysisestikin ”asiakkaisiin”.
Kyseinen herra toimi toki törkeästi, mutta silti pidän JOIDENKIN feissareiden työtapoja joskus hieman arveluttavina.
Ensinnäkin tuo kysymyksenasettelu ”kiinnostaako teitä mahdollisesti ympäristöasiat?”. Miten tuohon voi vastata kielteisesti, ilman että antaa kuvan ettei minua kiinnosta ympäristöasiat. Vaikka vastaisikin ”ei juuri nyt” tai ”ei kiitos, nyt en ehdi” rupeaa omatuntoani soimaamaan, kun muka pidän omia kiireitäni ympäristöasioita tärkeämpinä. Feissauksen tarkoitus tuskin kuitenkaan on aiheuttaa syyllisyydentunnetta, vai kuinka ?
Toiseksi, kun olen esimerkiksi hyvin selvästi askelia kiihdyttämällä/ juoksuun lähdöllä tai suuntaa muuttamalla osoittanut etten juuri nyt halua tulla ”feissatuksi”, eivät feissarit ole huomioineet tätä vaan ovat esim. juosseet perääni.
Tämä ei mielestäni ole hyvää asiakaspalvelua, vaan ärsyttävää tyrkyttämistä.
”Ensinnäkin tuo kysymyksenasettelu “kiinnostaako teitä mahdollisesti ympäristöasiat?”. Miten tuohon voi vastata kielteisesti, ilman että antaa kuvan ettei minua kiinnosta ympäristöasiat.”
Eiköhän tyhmempikin feissari tajua, että tämä ”ei kiinnosta” on suunnattu häneen ja hänen toimintaansa, ei ympäristöasioihin yleisesti…
Eilen kun taas tulin pysäytetyksi (vain kerran vartin sisällä! Ihme!) työmatkalla, oli tilanne tämä: katsoin vasemmalle ja näin siellä feissarin, joka myös selvästi näki että olin nähnyt hänet. Käänsin katseeni pois ja jatkoin matkaa, mikä kenelle tahansa täysjärkiselle olisi selkeä merkki siitä, että kiinnostusta asiaan ei ole. No, tämä feissari senkun nopeutti askeleitaan ehtiäkseen luokseni ja hyppäsi eteen aloittaen litaniansa. Ilmoitin suoraan ettei kiinnosta, jolloin poitsu totesi todella ärtyneellä äänellä ”vai niin, no ei sitten!” ja mutisi vielä perään jotain, josta en saanut selvää. Eihän tuollaiselle voi kuin nauraa
” “kiinnostaako teitä mahdollisesti ympäristöasiat?”. Miten tuohon voi vastata kielteisesti, ilman että antaa kuvan ettei minua kiinnosta ympäristöasiat.”
Heittää takaisin yhtä ladatun kysymyksen tyliin ”vieläkö sinä pahoinpitelet tyttö/poikakaveriasi?”
“Ensinnäkin tuo kysymyksenasettelu “kiinnostaako teitä mahdollisesti ympäristöasiat?”. Miten tuohon voi vastata kielteisesti, ilman että antaa kuvan ettei minua kiinnosta ympäristöasiat.”
Miksi sinua kiinnostaa jonku feissarin saama mielikuva sinusta?
Tulipa mieleen, että jos feissari on asiakaspalvelija, niin samalla logiikalla on virpojatkin, tai siis pajunoksamyyntineuvottelijat
Virvon varvon vaan kaikille feissareille
Meidän kaupan edessä on feissareita n. parin viikon välein ja täytyy kyllä myöntää, etten haluaisi töistä lähtiessäni poistua samasta ovesta, jonka edessä he parveilevat. Olen kerran yhden kanssa jutellut Unisefin lapsilisästä ja kun kieltäydyin sanomalla ettei ole varaa osallistua vaikka asia onkin tärkeä, niin johan alkoi se inttäminen. ”Mutku sä voit maksaa vaan vaikka viis euroa ja se lähtis sun tilitä kerran kuussa ilman että sä ees sitä huomaat.” Joo ihan kiva kun tuntipalkka on koko kaupanalan huonoin ja joka kuukausi saa miettiä rahankäyttöä ihan tosissaan. Tähän tämä kyseisen maailmanparantaja vastasi iloisesti että sehän on melkein yhden tunnin palkka, et eihän se kirpaise yhtään. Tule vaan sanomaan noin hektisen kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen niin on kumma, kun ei tilinumeroa alkanut löytymään. Yritin vielä kysäistä, että olisiko mahdollista esim. heidän nettisivuillaan lahjoittaa samaan tarkoitukseen kertasummaa ilman, mitään sitoutumista lahjoittamaan joka kuukausi rahaa. Eipä kuulemma ole mahdollista, vaan pitää nyt tässä heti pitää se homma hoitaa. Ja jos ei halua sitä hommaa jatkaa, niin aina voi soittaa asiakaspalveluun ja peruuttaa se maksu ensimmäisen kerran jälkeen. Kun kysyin että olisiko mahdollista osallistua joku toinen kerta, niin vastauksena kuului että eivät he käy meidän paikkakunnalla niin usein, kun he operoivat enimmäkseen Turussa. Kumma kyllä olen tämän jälkeen nähnyt heidät aika usein pyöriskelemässä kaupan ja KELA:n edessä. Että kiitos mutta ei kiitos. Jos teillä ei ole tarjottavana muita auttamis mahdollisuuksia, kuin että antaisin valtakirjan ja tilinumeroni ihan tuntemattomille hipeille kadulla ja rupeaisin soittelemaan ympäri maita vain peruttaakseni vapaaehtoisen maksun, niin annetaan olla. Teette varmasti ihan tärkeää työtä, mutta minulle on turha enää siitä tulla vouhkaamaan.
”Aikoinaan paransimme maailmaan kojuista käsin. Ei mitään feissausta, vaan koju pystyyn ulos. Kiinnostuneet tulivat tutkimaan tarjontaa, ei-kiinnostuneet eivät häiriintyneet. Samaa suosittelisin feissareillekin.”
Kotikaupungissani on ajoittain tällaisia kojuja pystyssä minkä milloinkin puolesta; eläintensuojelun, Kiinan ihmisoikeustilanteen ja ilmastonmuutoksen esimerkiksi. Lähes aina olen käynyt kojut läpi RAUHASSA kun itselle sopii, ottanut esitteitä, kirjoittanut nimeni vetoomuksiin ja tutustunut asiaan, ihan itsenäisesti ja kenenkään tyrkyttämättä. Pidän huomattavasti enemmän tästä muodosta tiedottaa asioista, feissaajan nähdessä iskee vain negaatiot päälle. Jos ihminen on kiinnostunut se osaa ottaa asioista itsekin selvää!
”Ja te jotka itkette täällä ettette voi mennä enää steissille tai Kampin keskukseen koska feissarit häiritsee, menkää itseenne, ongelma on omassa päässänne!
Jos itse ei omaa senverran rohkeutta ja itseluottamusta että voi kuitata feissarit “Ei kiitoksella” tai vaikka olemalla sanomatta mitään, niin ei siitä oikein voi syyttää kuin itseään.”
No aika moni meistä sitten on pääongelmaisia. (ja rohkeuttahan se EI:n sanominen vaatiikin ihan hitosti) Faktahan kuitenkin on se, että feissaajia on nykyisin IHAN liikaa, ei niitä oikeasti tarvi yhdelle torille kymmentä kappaletta ja joka nurkkaan ja kadunvarteen vaanimaan. Suhtautumiseni (ja varmaan monen muunkin) feissareihin olisi huomattavasti positiivisempi tai ainakin neutraalimpi jos se olisi vähän lievempi ilmiö, nykyään saa taistella tiensä bussipysäkille ja kun oikeasti on kiire, ei siinä kauheasti ehdi olemaan kohtelias ja kertomaan miksi ei kiinnosta.
Olenkin huomannut että kun ottaa kasvoilleen feissareiden lähistöllä murhaavan/ahdistuneen/itkua vääntävän ilmeen niin pysyvät poissa:)
Ja kun puolustelette työtänne sanomalla että se on hyvän asian puolesta ja menkää itseenne jos ette kestä, onpas kamalaa kun joku tulee puhumaan, niin haloo. Jos työnkuvaasi kuuluu ihmisten ahdisteleminen ja kadulla pysäyttely ja sitä samaa tekee noin sata muutakin samassa kaupungissa, jokaikinen päivä, voit olla varma että kaikki eivät siitä pidä eivätkä jää kuuntelemaan asiaanne. Hyvän asian puolesta kyllä, mutta tehokkaampiakin keinoja ihmisoikeuksien/luonnonsuojelun edistämiseksi löytyy kuin ihmisten häirintä.
En tykkää tuputtamisesta muutenkaan, edes oikeiden asiakaspalvelijoiden harrastamana. Eri asia jos kysyy jostain tuotteesta tai pyytää mielipidettä, silloin tuotteen esittely ja myyminen ei ole tuputtamista. Sellaisiin liikkeisiin en kuitenkaan useinkaan toiste astu, missä ennen kuin ovi on jo ehtinyt sulkeutua myyjä on hönkimässä niskaan eikä jätä rauhaan. Se on harmi, sillä näissä liikkeissä myydään monesti jotain mitä olisin voinut ostaakin, mutta kun ei saa rauhassa katsella niin jää väliin.
Ja alkuperäiseen juttuun ettei tule väärinkäsityksiä: en tietenkään kannata väkivaltaa ja koskemattomuuden rikkomista missään muodossa, vaikka kuinka ärsyttäisi. Mutta sitä saa mitä tilaa (vaikka se olisikin väärin enkä itse noin toimisi).
Olen kohdannut vain kilttejä ja ei-tyrkyttäviä feissareita (ja olen kohdannut heitä paljon, kun tuossa Helsingin keskustassa liikun paljon). Mutta kyllä minun päivääni pilaa pitkäksi aikaa kysymys ”kiinnostaako ihmisoikeudet” tai ”kiinnostaako ympäristöasiat”. Ei feissarin mielipiteellä minusta ole sinänsä väliä, mutta en tykkää valehdella. Ja ärsyttää joutua selittämään: ”Kyllä kiinnostaa, kun nyt kerran kysyt, mutta väyläni toteuttaa tätä kiinnostusta ei ole edustamasi järjestön kuukausilahjoittajaksi ryhtyminen”.
Olisin onnellisempi, jos kaduilla ei olisi mainoksia, ja hyvä alku olisi, jos mainokset ei ainakaan puhuttelisi minua henkilökohtaisesti ja katsekontaktin kera. Vaikka kuinka hyvää asiaa markkinoisivat.
Kylläpä tuntuu olevan ihmisillä aggressioita ja kaikenlaista ahdistusta. Ja halua purkaa sitä kohdalle osuviin.
Postilaatikossani lukee ”ei mainoksia, kiitos”.
Minulla on puhelinmyyntikielto voimassa.
Mutta otsaani en voi (tai halua) tatuoida ”ei tyrkyttämistä, kiitos!”
Helsingin keskustassa kun päivittäin kulkee, sitä paremmilla ilmoilla yleensä törmää n. 4-6 feissariin per reissu. Kun keskustassa tulee käytyä kuutena päivänä viikossa tästä kertyy pahimpina aikoina 36 feissausyritystä viikossa. Sitä tahtoisi vain kävellä rauhassa ilman että joutuu koko ajan torjumaan kaikenlaisia tyrkkyjä.
Itse olen ainakin päätynyt boikotoimaan kaikkia lafkoja, joiden olen feissausta nähnyt harjoittavan. Auttaa kun voi ihmisten katurauhaa häiritsemättäkin.
Feissarit on kyllä vähän kuin rutto, ne pitäisi poistaa maailmasta. Ei siinä mitään jos olisi vain yksi joka kysyisi, mutta usein kauppakeskuksiin on jalkautunut tiimi, joka koostuu monesta yksiköstä. Oikein todella paljon ärsyttää kun pitää neljä viisi kertaa kieltäytyä ja koittaa kiertää näitä.
Yleensä nuo tuppaavat vielä tahallaan kävelemään tielle ja blokkaavat tehokkaasti siten, että matkanteko hidastuu huomattavasti, etenkin ruuhka-aikoihin.
Pahinta on, että feissarit eivät välttämättä ole tavallisia työntekijöitä, vaan intoilijoita, joilla sattuu vielä olemaan varsin hatarat tiedot toiminnastaan.
Itse ohitan feissarit aina lähes puoli juosten, näyttelemällä kiireistä ja vastaamatta mitään kysymyksiin. Saattaa olla huonokäytöksistä, mutta alkaa ahdistamaan aina hirveästi kun tajuaa että joutuu kulkemaan feissari porukan läpi.
”Pahinta on, että feissarit eivät välttämättä ole tavallisia työntekijöitä, vaan intoilijoita, joilla sattuu vielä olemaan varsin hatarat tiedot toiminnastaan.”
Juu, ja suurimman osan heistä on kasvattanut ihka oikea susiemo. Lienevätköhän ihmisiä ollenkaan?
Onneksi on puhelinmyyntikielto… eräs käytännön antropologisia kokeiluja harrastava sukulaiseni on kertonut, että hauskinta hämmentää puhelinmyyjiä ja feissareita on ruveta kauppaamaan heille jotakin takaisin vähintäänkin yhtä sinnikkäästi: ”kerro mulle vaan luonnonsuojelusta ihan kohta, mutta anna mä kerron sulle ensin X:stä (skientologiasta/krishna-liikkeestä/tms. puulaakista jonka kanssa kukaan ei halua olla missään tekemisissä)” tai ”palataan tuohon sun tarjoukseen ihan kohta. Kaikkia meitähän kiinnostaa leipominen, eikö niin? Kiinnostaisko sua liittyä tällaiseen piparikerhoon, saat joka kuukausi uuden piparimuotin hintaan 9,90 ja käsittelykulut, ja nopean tilaajan etuna vielä muovisen kaulimen, jossa on Erkki Tuomiojan kuva?”
Kokeilisin itsekin tuota jos pokka pitäisi.
Hahaha
tuolle Brimin kommentille siis. Jostain luin jonkun tekevän aina puhelinmyyjän soittaessa niin, että sanoo nyt olevan huono hetki, mutta annatteko kotinumeronne niin soitan myöhemmin uudestaan? ja kun puhelinmyyjä ei tod.näk. kyseistä numeroa anna, voi alkaa kärttää että miksi et, etkö tykkää että tuntemattomat soittelee omaan puhelimeen ja häiritsee kotirauhaa 
mielestäni tuokin oli hauska..
Punaisenristin kerääjät ovat parhaita. He vaan seisovat keräyslippaan kanssa. Ei tartte täytellä lappuja tai kuunnella turhia löpinöitä. Heille usein lahjoitankin muutaman kolikon. Mutta feissareille en. Muistuukin mieleen tuossa parin viikon takainen työmatka kun minut pysäytettiin Kampin Narinkka torilla peräti 4 kertaa…ja matkaa on huikeat 100-150 metriä. Kyllä pisti huvittamaan.
Todella törkeää käytöstä kyseiseltä mieheltä. Mielestäni voi käyttäytyä asiallisesti feissareita kuten myös puhelinmyyjiäkin kohtaan vaikka kuinka ärsyttäisi. Työtään he vain tekevät ja yrittävät saada leivän pöytään siinä missä muutkin ihmiset.
Olen itse lävistettynä ja tatuoituna törmännyt usein samantyyppisiin keski-ikäisiin miehiin/naisiin, jotka pitävät oikeutenaan kohdella minua kuin mitäkin saastaa ja huomautella ulkonäöstäni.
Esim. Istuin kesällä terassilla päälläni paita, jolloin käsivarsissa olevat tatuoinnit näkyvät. Keski-ikäinen mies tuijottaa minua pitkään ja tulee sitten viereeni sanomaan ”Ootko törmännyt naulapyssyyn ja maalipurkkiin, kun oot tommosen näkönen. Et tuu kyllä ikinä miestä saamaan kun oot noin ruma ja mitä sun äitiskin sanoo kun tytär näyttää tommoselta” Siinä vaiheessa vilkaisin ympärilleni, että onko kyseessä joku piilokamera, mutta ukko vaan jatkaa jankutustaan ulkonäöstäni. Siinä vaiheessa sanoin herralle, että en minäkään tule kaupungilla huomauttelemaan hänen kaljamahastaan ja rumasta naamastaan, joten jospa hänkin pitäisi mielipiteensä omana tietonaan.
KELLÄÄN ei ole oikeutta käydä toiseen ihmiseen käsiksi. Harmi vaan tällaisia sattuu silloin tällöin kohdalle, oli missä tahansa ammatissa.
Itse kuulun tähän monien kammoksumaan joukkoon ”hipit”, vaikka en siltä ulkoisesti näytä. Kuulun moniin liittoihin ja käyn keräämässä Punaiselle Ristille rahaa nälkäpäivänä lippaan kanssa jne. MUTTA mikään ei ole niin ärsyttävää kuin kulkea keskustassa kauniina kesäpäivänä ja törmätä näihin feissareihin. Iso osa ihmisistä ei pidä siitä, että ventovieraat tunkevat reviirille (lue= kesken ajatuksen, lomapäivänä jne.) lupaa kysymättä.
Todella monta kertaa on huvittanut kysyä, ”ai että mun pitäisi liittyä tähän liittoon, no oletko itse jäsen? Teetkö myös vapaaehtoistyötä tälle liitolle, vai otatko mielelläsi kybän tunti ja siihen se -suojelu sitten jää?” Tapoihini ei vaan kuulu toisille v*ttuilu.
Pitääkö kaikki aina matkia ulkomailta?????? Esim. nälkäpäivänä saa kerättyä eniten rahaa, kun vain hymyilee ja antaa haluaville MAHDOLLISUUDEN antaa jotain, jos siltä tuntuu.
Brimin kommentti loistava. Toinen vaihtoehto on kuunnella musaa niin kovalla, että feissarit jää kokonaan huomaamatta.
Hupaisia kommentteja täällä.
Jokaiselle feissarille sanon heti ensimmäisestä ”anteeksi, olisko heti aikaa” -kommentista joko ”kiitos ei” tai ”kiitos ei, olen jo jäsen” riippuen siitä, olenko jäsen (kolmelle hyväntekeväisyysjärjestölle menee rahaa joka kuukausi, AND I LIKE IT!!). Tehostan kieltoa tekemällä kädellä torjuvan eleen (kämmen pystyyn), käyttämällä kuuluvaa ääntä ja jatkamalla määrätietoisesti matkaa eteenpäin pysähtymättä tai suuntaa muuttamatta. Yksikään feissari ei ole roikkunut hihassa eikä tyrkyttänyt mitään sen jälkeen, yleensä vielä toivottavat hyvää päivänjatkoa mihin totean hymyillen, että samoin! Määrätietoisuus ennen kaikkea.
Jos tämä toimintamalli ei myöhemmin enää toimi, ajattelin kirjoittaa aaneloseen mustalla tussilla kissankokoisin kirjaimin EI! ja näyttää sitä jokaiselle kyselijälle ohikulkiessani, sanomatta mitään..
Ja Brim, se kaulin oli kyllä aivan paras!
Feissaaminen pitäisi kieltää lailla niin loppuisi sekin rauhanhäiritseminen. Menisivät hipit oikeisiin töihin rehellisiä ihmisiä häiritsemästä.
Onneksi kauppakeskusten vartijat hätistelevät joskus noita helppoheikkeijä ulos. Hyvä niin.
Joskus meinasin alkaa maksamaan unicefille 20 euroa kuussa etta lapset afrikassa sais ruokaa. Sitten aloin miettimaan etta kuinka suuri osa tuosta kahdestakympista oikeasti paatyy sinne afrikkaan? 10 euroa?7 euroa? varmasti siita summasta vahennetaan kaiken maailman hallintokuluja.
en sitten liittynyt laskutus listalle.
Ja eilen hipit ja muut feissajat marssivat Stadissakin kannabiksen laillistamisen puolesta ja vappuaattona ne heittelivät poliisia tyhjillä viinipulloilla Kampin kauppakeskuksen lähellä. Menisivät vaikka Amsterdamiin tai Christianiaan toteuttamaan huumepolitiikkanasa loppuelämäkseen ja jättäisivät kunnon kansalaiset rauhaan.
Jostain syystä puhelinmyyjiä ja jopa ovelta ovelle kiertäviä Jehovan todistajia pystyn vielä kestämään, mutta feissareille tekee oikeasti mieli sanoa pahasti.
En kuitenkaan sano, kun en kehtaa. Mutta mieli tekisi.
Hyvin herra toimi… itseänikin v—tuttaa kaiken maailman kerjäläiset, jotka useinkaan eivät tiedä asioisata tuon taivaallista… homma nyt vaan tuntuu kivalta
Koskahan Suomeen tulevat Etelä-Euroopasta tutut ”feissarit”:
Pari nättiä, ei-paikallista tyttöä nimilistan kanssa, selittävät auttavansa tiesmitä kuuroja/sokeita/pandoja, pyytävät nimikirjoitusta tärkeän asiansa puolesta.
No rustaat paperiin jotain saadaksesi olla rauhassa – seuraavaksi vaaditaan, että muutaman euron lahjoitus, nyt kun on jo nimikin paperissa! Ja olin tietenkin hijo de puta sekä muuta ikävää, kun kieltäydyin. Asiakaspalvelunaamat pysyivät tasan siihen saakka kun selvisi, että en ole tarpeeksi pihalla antaakseni heille yhtään mitään.
Kyseessä siis ilmiselvät huijarit/kerjäläiset varustautuneina jollain excelistä printatulla lomakkeella sekä kuulakynällä. Ilmeisesti tarpeeksi tyhmiä riittää.
katariina :tosi hyvä syy olla ikinä lahjottamatta rahaa ikinä mihinkään..miten meinasit sitten saada rahas apua tarvitseville?
”Feissarit ovat kadulla palvelemassa mahdollisia(!) asiakkaita ja samalla antavat tietoa siitä kiinnostuneille (=asiakkaille)”. Hyvä. Sovitaan siis niin. Ne seisoo siellä kadulla ja jos jotakuta kiinnostaa, niin saa mennä juttelemaan. Muuten ne voi hiljaa yksinään seistä siellä. Koska häiritseminen ei todellakaan ole asiakaspalvelua.
En täysin tuomitse ohikulkijoiden häiritsemistäkään, mutta jos joku JUOKSEE OHI tai on muuten täysin keskittynyt keskusteluun seuralaisensa/puhelimen kanssa niin ÄLÄ HÄIRITSE! Jos feissariksi rupeaa, pitäisi olla ainakin huomattavan paljon ihmistuntemusta! Jos se ohikulkija näyttää jo valmiiksi siltä, että ole kiltti äläkä puhu mulle, niin MIKSI ON PAKKO PUHUA?
Feissarit o tasan yhtä hyödykkäitä ku kulli keskellä
otsaa…. eli mun puolesta fuck offffffff….
kerrankin järki puhetta
Pointsit sulle kun osasit olla asiallisesti, etkä mennyt asiakkaan mukaan tuommoiseen törkyyn:)
Kannatan sitä että pistätte jonkun kojun pystyyn, jonka edessä sitten houkuttelette porukkaa, mainostatte jne. mutta THAT’S IT. Ette ala jahtaamaan ihmisiä, ette hauku heitä/häiritse turhaan ettekä väitä että ”jokaisella” on ylimääräinen kymppi antaa kuukaudessa hyväntekeväisyyteen!
Miksi meidän pitää elättää niitä, jotka eivät selviä vuosienkaan avustustoimenpiteiden jälkeen? Jos Suomi olisi jäänyt samaan jamaan sotien jälkeen, täällä olisi meininki nykyään aika erilaista. Afrikat jne. ovat täynnä resursseja ja eläimet selviävät kaudesta toiseen- mikseivät sitten ihmiset?
Kerran Kampissa joku tyttö tuli kaupittelemaan kauneudenhoitotuotteita. Muistissa oli omat ajat liittymämyyjän työstä, joten vastasin: ”Mulla ei ole ollenkaan ylimäärärahaa. Oot varmaankin provikkapalkalla, joten säästetään tässä molempien aikaa sillä, että mä jatkan matkaa.” Tytön silmät laajenivat lautasen kokoisiksi
Vaikka välillä jaksaa olla kohtelias, feissaus on asiakashäirintää. En koskaan kävisi kehenkään käsiksi, mutta pidän oikeuteni katsoa tympeästi takaisin, jos kyseessä on ahdistavasti käyttäytyvä ihminen. Jostain syystä kaupittelijoille riittää enemmän ymmärrystä kuin ituhipeille. Ehkä se johtuu vähemmän tyypillisestä maailmankuvastani.
Muutin pari vuotta sitten asuinpaikkakuntani ydinkeskustaan, kävelykadun varrelle.
Kuljen ko. katua 2-20 kertaa päivässä työ- yms. asioissa. Feissaajat jaksavat kausittain piinata minua vastaavat 2-20 kertaa päivässä. En koskaan ole liian kiireinen kertoakseni heille tukeneeni, ennen keskustaan muuttamistani, Greenpeacea ja Amnestyä kuukausittain, mutta viikon feissaajien piinaana lopettanut maksut.
Nyt minulla on 1200€ vuodessa enemmän rahaa käytettäväksi itseeni.
Hyvää työtä pojat ja tytöt!
Olen luonnosuojelijatyyppiä, mutta en missään nimessä halua lahjoittaa rahaa järjestöille, joiden toimintatavat ovat hyvin kyseenalaiset.
Pakko kertoa kun olin itse aasiakas:
Vastaani tuli ruttopuistossa hkin keskustassa ihmisoikeuksiin kuuluvan järjestön tyrkyttäjä. Olen niin kyllästynyt (kun tosiaan kannan korteni asian suhteen)siihen, ettei kaupungilla voi nykyään enää kävellä rauhassa. Huudatin poikaa aika pahasti. Hän aloitti keskustelun, että kiinnostaako ihmisasiat. Sanoin, että ”ei, minua ei kiinnosta ihmiset lainkaan.” Hän jäi tyrmistyneenä katsomaan ja totesin, että kaikki ihmiset voisivat aivan hyvin kuolla maanpäältä, meistä ei ole kuin harmia. Poika suuttui ja rupesi marisemaan, että ”sun äiti kuolisi kanssa” johon iloisesti huikkasin ”no mä olisin kuollu kans, joten tuskin enää liikuttaisi”. Myöhemmin kadutti, jos poika vaikka menetti yöunensa
Huuh, onpahan taas oiken vedenjakaja aihe. Itse en luokittelisi feissareita ja kerjäläisiä samaan lokeroon. Okei, feissarit osaa olla ärsyttäviä, mutta silti ko. tapausta jossa aletaan seurata ja yritetään käydä käsiksi, en hyväksy.
Harmittaa välillä olla niin töykeä feissareille, mutta oikeasti kaikki eivät usko mitä tarkoittaa ”Kiitos ei”. Itse olen opiskelija, mutta silti lahjoitan 2 eri järjestölle rahaa kuukausittain. Joskus olen sanonut jo kaukaa Unicefin feissarille että lahjoitan jo teille, jolloin yleensä kiittävät ja toivottavat hyvää päivänjatkoa. Kerran kuitenkin miespuolinen unicefin feissari alkoi tivata kumpaan kahdesta kohteesta lahjoitan ja että voisin alkaa antaa rahaa myös toiseen kohteeseen! Ei s**tana, jos olen jo lahjoittaja, niin eikö sen pitäisi riittää!
Olen myös sanonut etten ehdi/minulla on kiire/painellut ohi sanomatta mitään. Ei sitä aina vaan jaksa olla ystävällinen. Kerran sanoin suoraan ettei minua kiinnosta antaa rahaa eräälle organisaatiolle. Myös vetoaminen siihen että on köyhä opiskelija toimii.;)
Feissarit ovat myös ihmisiä, jotka tekevät työtään. Toki heidänkin pitää kunnioittaa muiden valintoja ja niin edelleen.:)
Pukupelleltä täysin asiatonta toimintaa, sanon minä. Ja minä paheksun feissareita tai tarkemmin feissausta. On se perkele, kun ei uskota, ettei kiinnosta.
Parasta on tietysti kun Helsingin keskustassa palloilee, ei feissareita pääse karkuun millään, vaan niitä tulee tusinoittain vastaan, jokainen yhtä innokas kuin se edellinenkin.
Melkein feissarielämyksenä samalla alueella SPR:n kerääjät, joista yhdelle antaa pari taskunpohjalla lojunutta kolikkoa ja muille sanoo, notta ”annoin jo” ja reaktio on paheksuva tuhahdus ja ”just joo” tai ”niin ne kaikki sanoo”.
Tuon takia loppui niidenkin tukeminen.
Feissareille en sentään ole ikinä mitään antanut, edes aikaani sitä ”ei kiitosta” lukuunottamatta.
No olipas törkeä äijä! Miten aikuiset ihmiset viitsii käyttäytyä tuolla tavalla, eivätkä edes tajua nolaavansa itsensä.
Feissasin joskus itsekkin parisen kuukautta. Oli kyllä sellainen työ mitä en enää koskaan ala tekemään.
Oma taktiikkani oli että kysyin olisiko hetki aikaa, ja jos ihminen vastasi kieltävästi, jätin hänet heti rauhaan toivottaen hyvää päivänjatkot.
Nykyisin minuakin ärsyttävät feissarit kaupungissani, johtuu varmaankin siitä kun niitä on niiiiiiiin paljon. En tosin kertaakaan vielä ole törmännyt feissariin josta ei pääsisi eroon.
Noh, joka tapauksessa, huomasin myös tässä työssä, että inhottavimmat asiakaat olivat juuri keski-ikäiset miehet. Kerran yritin pysäyttää yhden miehen, hän katsoi minua niin halventavasti kun vain voi ihmistä katsoa, alkoi haukkua ulkonäköäni ja kertoi että olen huonoa mainosta Unicefille. Toivotin tälle idiootille hyvää päivänjatkoa hymyssä suin. Oli kiva nähdä, kun ihminen aivan tärisi vitutuksesta.
Teille jotka vielä feissaatte haluan sanoa, että pliis, menkää oikeisiin töihin. Feissaaminen ei ole ihmisen hommaa. Mutta toki tämä on vain minun mielipiteeni.
Itse aloitin juuri feissarina ja jos joku sanoo ”ei kiitos” niin en tietenkään rupea jankkaamaan. Usein ihmiset kuitenkin vastaavat että kiinnostaa, muttei nyt ole aikaa. Sekin on ihan kohteliasta. Eniten kuitenkin ärsyttää ne, jotka eivät sano yhtikäs mitään, jatkavat vain matkaa sanomatta, tekemätä mitään. Aivan kuin olisin ilmaa. No hakiessani tähän hommaan tiesin kyllä mitä odottaa. Teen kuitenkin työtä hyvän asian puolesta ja se riittää minulle. Muiden ihmisten vitutukset ja huonot omattunnot ovat heidän omia ongelmiaan ja minun tehtäväni ei ole niitä parantaa. Tarjoan vain uuden vaikutuskanavan globaaleihin ja kotimaan ongelmiin sitä kaipaaville. Hyvin usein ihmiset kuitenkin sanovat ei feissarille, ei niinkään järjestölle tai aatteelle jota edustan. Se ärsyttää, sillä teen vain työtäni. Sama kun haukutaan TV-lupatarkastaja, ei sitä kuka koko paskan on keksinyt. Asia nyt vain on niin, että tänä päivänä on todella vaikea saada kesätöitä ja feissaus saattaa olla yksi niistä paskimmista hommista. Ei toimintansa takia, vaan sen, miten muut ihmiset siihen reagoi.
Itse olet siihen puuhaan ryhtynyt, mitä täällä valitat häh? Lopeta ihmisten häiritseminen ja mene oikeisiin töihin. Ja minulle teikäläiset ovat todellakin kuin ilmaa, samaa roskajoukkoa kuin romanian taskuvarkaat ja kerjäläiset. Mene sinne mistä tulitkin.
”Asia nyt vain on niin, että tänä päivänä on todella vaikea saada kesätöitä”
Anteeksi? Ei muuuta kuin ovelta ovelle firmoja kiertämään ja kysymään niitä kesätöitä, voin sanoa kokemuksesta että muutaman visiitin jälkeen tärppää.
Paras vastaheitto feissarille, jonka olen tähän mennessä kuullut kaupungilla kulkiessani on seuraava:
”Hei, kiinnostaisiko sinua ihmisoikeudet?”
”Ei kiitos, mulla on jo yks.”
Eikös muuten nuo Kampin päällekäyvät kaupustelijat myy Israelilaisia tuotteita ja kenties osa ole ulkonäöstä päätellenkin israelilaisia. Ainakin tuotteissa mainitaan jotain Kuolleesta merestä. Jos ne käyvät väkisin kiinni, niin voisi kovaan ääneen kysyä niiden sionistisidonnaisuuksista ja palestiinalaisten sorrosta. Itse olen tyytynyt irvistämään niille.
Tuossa eräässä viestissä kysyttiin kahta asiaa jotka tuntuvat mietityttävän aika monia. Voisin feissaajana vastata omasta puolestani.
”Tiedän että he tekevät vain työtään mutta onko sitä sitten pakko tehdä ihmistenahdistelu-työtä.”
On PAKKO. Laskut pitää maksaa ja muutakaan työtä en ole saanut. Toivottavasti pian tärppää.
”Kyllä luonnonsuojelemisen ja ihmisoikeuksien puolesta voi tehdä muutakin työtä, ja varmaan hyödyllisempääkin.”
Juu, mutta kun sitä palkkaakin tarvitsisi saada.
On ihmetelty että miksi feissajat eivät usko ekalla kerralla. Syy on sama kuin puhelinmyynnissäkin; paine saada tulosta on hyvin voimakas. Turhautumista ja epämääräisiä vihantunteita on turha purkaa feissaajiin. Sillä ei saa aikaan muuta kuin pahan mielen jollekin ihmiselle. Sen sijana fiksu ihminen voisi ottaa yhteyden vaikkapa järjestön jäsenhankinnasta vastaavalle tai vaikkapa lääninhallituksen ihmisiin, jotka muistaakseni hoitavat lupien jakelun näihin f2f-projekteihin. Silloin voisi saada jopa jotain muutosta aikaan.
Lisäksi kaikenlaiset ”omaperäiset” ”nokkelat” ja ilkeät heitot feissaajille kannattaa jättää heittämättä, sillä ne on kuultu jo tuhanteen kertaan. Näytätte vain ihan s**tanan tyhmiltä.
Itse tulin näille immuuniksi jo parin ekan päivän jälkeen, joten sanat menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Liian pitkälle ei kannata mennä, sillä annan kyllä sitten takaisin samalla mitalla.
Lisäksi voisin vielä feissauksen puolustamiseksi nostaa esille sen asian, että taannoin esimerkiksi Amnesty sai 4 vuodessa kolminkertaisesti sen verran uusia jäseniä Suomessa kuin mitä se oli aikaisemmin saanut 40 vuodessa. Minulla on pieni aavistus että asia liittyi jotenkin feissauksen aloittamiseen. Siinä voi miettiä miten paljon hyvää aikaan näiden uusien jäsenien avulla on saatu niin maailmalla kuin Suomessakin sen hinnalla, että pientä osaa ihmisistä on alkanu ottamaan päähän feissauksen johdosta.
Feissari, ei tullut mieleen että 40:ssä vuodessa ei pitemmälti Internettiä ollut, joten kuinka moni edes tiesi Amnestystä tai mistä olisi kurkannut tietoa?
”Lisäksi kaikenlaiset “omaperäiset” “nokkelat” ja ilkeät heitot feissaajille kannattaa jättää heittämättä, sillä ne on kuultu jo tuhanteen kertaan. Näytätte vain ihan s**tanan tyhmiltä.”
Kiitos samoin, kaikenlaiset kerjuut ja ihmisoikeudet on kuultu tuhanteen kertaan, joten todellakin kuten sanoit, korvasta sisään ja toisesta ulos.
Melkein täytyy alkaa kauppaamaan seuraavalle yhtä innolla jotakin kännykkää tai takkia päältäni, jos ei ensimmäiseen vastaukseen uskota. Katsotaan kuinka kauan siinä jaksetaan puolin ja toisin jankuttaa.
Kannattaa muistaa myös, että nämä vastenmieliset häiriköt tyrkyttävät aina samalla vasemmistolaista (tai vihreää, joka on sama asia) ideologiaa.
”Feissauksen” vastustaminen on siis länsimaisen elämäntavan ja markkinatalouden puolustamista.
”On PAKKO. Laskut pitää maksaa ja muutakaan työtä en ole saanut. Toivottavasti pian tärppää.”
Ei ole pakko Suomessa. Täällä toimii sosiaalihuolto niin, ettei kenenkään ole henkensä pitimiksi pakko käydä töissä. Voisit myös mennä vaikka opiskelemaan, minkä jälkeen voisit aloittaa oikean työn teon. Tuo sinun selityksesi, että teet vain työtäsi, ei ole mikään puolustus ihmisten ahdistelulle. Hallitukselle työskentelevä kiduttajakin tekee vain työtään. Ei se silti kidutuksesta tee sen hyväksyttävämpää. Samalla tavalla ihmisten ahdistelu ei ole hyväksyttävää, tekipä sitä joku työkseen tai ei.
”Juu, mutta kun sitä palkkaakin tarvitsisi saada.”
Buhuu, eikö sinua ole kotoa tultu hakemaan oikean työn tekoon? Suomessahan on joillain aloilla työvoimapula, joka tulee pahenemaan lähivuosina. Työtä kyllä löytyy, jos vain olisi tekijöitä.
”Turhautumista ja epämääräisiä vihantunteita on turha purkaa feissaajiin. Sillä ei saa aikaan muuta kuin pahan mielen jollekin ihmiselle.”
Jos se epämääräinen vihantunne saa feissaajalle pahan mielen, niin eihän ei turhaa ole. Minusta ihmisten ahdistelusta pitääkin olla seurauksena paha mieli.
”Sen sijana fiksu ihminen voisi ottaa yhteyden vaikkapa järjestön jäsenhankinnasta vastaavalle tai vaikkapa lääninhallituksen ihmisiin, jotka muistaakseni hoitavat lupien jakelun näihin f2f-projekteihin. Silloin voisi saada jopa jotain muutosta aikaan.”
Järjestön pamput tai lupien myöntäjät eivät tietenkään myönnä, että toiminta on ahdistelua. Teilläkin on varmaan viralliset ohjeet siitä, miten toimitaan. Epävirallisesti sitten ahdistellaan ja häiriköidään – vastuuhenkilöt tietysti ummistavat silmänsä ja levittelevät käsiään.
Sinänsä on mielenkiintoista, että kirjoituksesi perusteella Amnesty polkee työntekijöidensä oikeuksia rahankeruussa. Kerroit, että ylemmältä taholta painostetaan ahdistelemaan ihmisiä, jotta tulosta tulee. Mitä tuo kertoo järjestöstä, jonka pitäisi olla ihmisoikeuksien puolesta puhuja? Tarkoitus pyhittää keinot?
”Minulla on pieni aavistus että asia liittyi jotenkin feissauksen aloittamiseen.”
Minulla on pieni aavistus, ettet sinä rivityöntekijänä tiedä yhtään mitään siitä, mikä on johtanut jäsenmäärän lisääntymiseen. Toisaalta, oletko ylpeä siitä, että saatte kilttejä ihmisiä ahdisteltua liittymään järjestöönne? Kyseiset ihmiset tuskin vapaaehtoisesti liittyisivät siihen, mutta feissaajien painostuksesta lupautuvat mukaan, jotta pääsevät jatkamaan päiväänsä. Tarkoitus pyhittää keinot?
”Kannattaa muistaa myös, että nämä vastenmieliset häiriköt tyrkyttävät aina samalla vasemmistolaista (tai vihreää, joka on sama asia) ideologiaa.
“Feissauksen” vastustaminen on siis länsimaisen elämäntavan ja markkinatalouden puolustamista.”
Voi lollero mikä logiikka.
Kyllä tuo logiikka pätee. Kaikki Greenpeacet ja vastaavat vain hidastavat kehitystä ylimääräisillä säännöillään.
Itse asiaan: Feissaaminen on ärsyttävää. En liity heidän kauttaan, koska silloin se on mahdollisimman vähän kannattavaa ja ehkä loppuu joskus.
Feissarit ansaitsee kaiken kakan mitä saavat. Mokomat häiriköt!
Feissari. Kiukuttaa pelkkä sana. Ei ihme että äijä räjähti feissarin vielä ottaessa kontaktia, hyi faan. Itse kun kuljen kaupungilla, minulla on lähes aina jokin meno. Olen siis menossa jonnekin tai tulossa jostakin ja mikä sitten olikaan määränpää mentäessä, niin minun pitää olla jossain tiettyyn aikaan ja tullessa, on kiire esim kotiin lepäämään. Jos minulla ei ole mitään tiettyä määränpäätä, olen joko ostoksilla tai lenkillä, jolloin etenkin haluan tilaa omille ajatuksilleni. Feissarit sun muut ei saa meikäläiseltä nykyään edes sanaa ”ei”. On muuten niin turhaa porukkaa ettei ole sen arvosia että päästäisin pihahdustakaan suustani. Teen pelkän torjuvan käden liikkeen joskus, usein en jaksa sitäkään. Ignooraan täysin. Parasta olis tietty ettei tarvitsisi kokea edes sitä pientä ärsykettä kun huomaa että joku feissari on bongannu mut. Häipyykää kaduilta. Ihmiset on väsyneitä ja kiireisiä. Ei kiinnosta jäädä kuuntelemaan.
Joku sanoi aiemmin, ettei voi vastata ”Kiinnostaako sinua ihmisoikeudet” -kysymykseen ei.
Itse olen vastannut näin useita kertoja, eikä kyselyä ole jatkettu.
Itse jouduin taloudellisista syistä jakamaan Metro-lehteä erään kaupungin torilla, vaikka en pidäkään tyrkyttämisestä (ei, se ei mene ihan niin että menet sossuun ja sieltä lyödään rahaa käteen). Homma oli erittäin stressaavaa ja ihmiset hyvin… värikkäitä. Saarnaajia ja yhden asian sekopäitä tuli ”juttelemaan” kanssani joka toinen päivä, eräs mies antoi koiran pissata lehtien päälle ja muutama iäkkäämpi mies kävi lääppimässä.
Toisaalta oli myös niitä ihmisiä, jotka todella tahtoivat joka-aamuisen Metronsa. Heidän kannaltaan olin ehdottomasti palveluammatissa. Eli ehkä onkin niin, että palveluammattius määrittyyk arjessa sen kautta, kokeeko ihminen olevansa palveltu, ei sen perusteella, mitä palvelualan ihmiset itse sanovat.
Nämä kommentit kyllä todistavat sen että suomalaista ei ole luotu sosiaaliseen kanssakäymiseen. Sen verran idioottimaisia kommentteja täällä näkee.
Väkivallalla uhkailijat: teistä voidaan tehdä rikosilmoitus.
”Feissari. Kiukuttaa pelkkä sana. Ei ihme että äijä räjähti feissarin vielä ottaessa kontaktia, hyi faan. Itse kun kuljen kaupungilla, minulla on lähes aina jokin meno. Olen siis menossa jonnekin tai tulossa jostakin ja mikä sitten olikaan määränpää mentäessä, niin minun pitää olla jossain tiettyyn aikaan ja tullessa, on kiire esim kotiin lepäämään. Jos minulla ei ole mitään tiettyä määränpäätä, olen joko ostoksilla tai lenkillä, jolloin etenkin haluan tilaa omille ajatuksilleni. Feissarit sun muut ei saa meikäläiseltä nykyään edes sanaa “ei”. On muuten niin turhaa porukkaa ettei ole sen arvosia että päästäisin pihahdustakaan suustani. Teen pelkän torjuvan käden liikkeen joskus, usein en jaksa sitäkään. Ignooraan täysin. Parasta olis tietty ettei tarvitsisi kokea edes sitä pientä ärsykettä kun huomaa että joku feissari on bongannu mut. Häipyykää kaduilta. Ihmiset on väsyneitä ja kiireisiä. Ei kiinnosta jäädä kuuntelemaan.”
Väsyneenäkin olisi hyvä muistaa ne hyvät tavat… ei voi olla liian vaikeaa sanoa ”ei”. Sitten on eri juttu, jos joku rupeaa tyrkyttämään…
Jotkun kun valitettavasti kokevat jo kyselynkin tyrkyttämiseksi. Sen kanssa on vain elettävä, jos tämän toimialan on tarkoitus säilyä.
hihii, tuli mieleen kuinka näin viime kesänä feissarin saaneen jonkun naisen itkemään. Tod. näk. oli siis Amnestylainen kertonut kauhukertomuksia maailmalta, mutta kyllä se vähän huvitti.
No onhan tuo ”kiinnostaako ymparistoasiat/ihmisoikeudet” ihan helvetin provokatiivinen lause. Kylla makin tivahdan inhottavasti takaisin jos joku mulle sellaista rupeaa laukomaan. Sitten vedatte kympin tuntipalkkaa – saman verran mita ”asiakas” minimissaan teille kuukaudessa maksaa. Onneksi itsellani ei ole tarvetta ostaa hyvaa omaa tuntoa. Amnestystakin erosin heti kun ekan amnestyn feissaajan nain.
Hyvä et kerrankin joku sano takasin oikeella tavalla noille kadulla vastaan käveleville hermokiristimille!
Nuoremmat sais ottaa oppia, minäkin!
Ei nyt yleisesti häiritse, riippuu paljon päivästä. Yleensä vastaan vaan et ei kerkee tai möläytän jotain sarkastisesti. Mut miks henkilökohtaisuuksia? Muutaman kerran jääny kuunteleen, koska on oikeasti ollu luppoaikaa. esim. venaillu rautatientorilla jotakuta tms. Mihinkään en oo liittyny, ryyppään mielummin senkin kympin joka muuten menisi Amnestylle..höhöhöhh.
Feissarit nuo nykyajan haaskalinnut…
Tästä tarinaa parilta vuodelta. Greenpeacen ja amnestyn haaskalinnut ovat jo parina vuotena Turussa ilmestyneet häiriköimään paikallisen opiskelijatapahtuman lipunmyyntiä harrastamalla kerjäämistään jonottaville ihmisille ja törkeimmissä tapauksissa jopa myön itse lipunmyyjiä häiriköiden.
Greenpeace sentään lähti paikalta pyydettäessä, mutta amnesty ryntäsi lipunmyyntitelttamme sisään…
Lisää paskaa noiden häiriköivien haaskalintujen niskaan vaan.
Hahah, helvetin hyvä.
Muistakaa se että greenpeacen kanssa ei pelata muuta kun laivanupotusta!
mikään ei oo niin tyhmä kuin asiakas.
”(ei, se ei mene ihan niin että menet sossuun ja sieltä lyödään rahaa käteen)”
Omakohtaisesta kokemuksesta: Kyllä se vain menee niin, paitsi että raha tulee tilille.
Äijä oli törkeä, mutta feissarit eivät ole mielestäni asiakaspalvelijoita vaan laillistettu (?) maanvaiva – ainakin jos työmatkallaan joka arkipäivä joutuu kahdesti nämä pahimmat feissailuareenat ohittamaan, alkaa puistattaa jo feissarin näkeminenkin.
Pitäisikö sitä tatuoida otsaansa että kaupustelu ja kerjääminen on kielletty kun ei joka päivä ehtisi eikä jaksaisi hokea sitä ”ei kiitosta” sitkeälle laumalle tiellehyppijöitä? Jos haluan lahjoittaa rahaa tms löydän kyllä ihan itse sen paikan minne voin roposeni survoa, ei tarvitse tulla kadulla pysäyttelemään tai kotiin soitella. Mikäli olen aasi, koska en pidä päivästä toiseen toistuvasta usein jopa epäkohteliaasta (jankutus, seuraaminen, tientukkiminen) ja tunkeilevasta pysäyttelystä viiden metrin välein niin sille ei sitten voi mitään.
Kampissa pääsee helpoimmin eroon noista, kun tiputtaa 20 euron setelin maahan, ja toteaa, että köyhät keräilee. Syntyy samanlainen kilpailu feissareitten ja pummien sekä keravalaisten kesken. Onko joku ruokkinut joskus kasvatuslohia?
Sympatiat 100% ko. miehen puolella. Siitäs sait, ituhippi!
“(ei, se ei mene ihan niin että menet sossuun ja sieltä lyödään rahaa käteen)”
Omakohtaisesta kokemuksesta: Kyllä se vain menee niin, paitsi että raha tulee tilille.
Ei se ihan noin mene opiskelijoilla… Tuon takia opiskelijoiden on otettava sitä työtä mitä tarjolla on.
oli muuten mielenkiintoista lukea ”asiakaspalvelijoiden” kommentteja. kertoi paljon heidän omasta ajatusmaailmastaan. Tämän sivuston pitäisi olla henkireikänä kaikille vastaaville, ja sen takia että joku kokee toisen ammatin huonompana, kuin toisen, ei pitäisi syyllistyä törkeään haukkumiseen ja uhkailuun sekä fyysisellä että henkisellä väkivallalla. (huomaatteko saman, kun kaupan kassalle tulee se tärkeä turkkiin kääriytynyt fiini täti, joka nokan varttaan pitkin katsoo nuorta opiskelijaa. Tässä on vaan vaihdettu nämä sivuston ”oikeat asiakaspalvelijat” vs ”hipinretkut”)
Reippaasti kärjistettynä puolet näiden ”asiakaspalvelijoiden” hauskoista tarinoista pitäisi tältä sivustolta poistaa, koska asiakassuhdetta ei ollut vielä syntynyt (mikä nyt on ollut monesti syynä siihen miksi feissareita ei voi mieltaa aspoiksi…). Esimerkiksi häirikköpuhelut, rahanvaihdot jne.
mutta silloinhan me emme tietäisi kyseisestä aasiakkaasta…
Ja vielä lopuksi: itse en pidä sedästä tarinassa. Enkä pidä mädistä omenoista feissauksessakaan, mutta kuka pitää mädistä omenoista aspatyössä?
Oma vinkkini on että hymyilen ja otan katsekontaktin heihin, niin luulevat, että kuulun jo, niin turha tulle vaivaamaan. Tämä on osaksi totta. Aikoinaan rahoitin SPR:lle rahaa.
Erittäin vahvasti nyökyttelen nimimerkin ‘opiskelija’ kannalla. Pitääkö sitä muuttaa harmittomat stressinpurkua ja viatonta huvitusta varten olemassa olevat sivustot luokkakuntaiseksi, klikkiytyneeksi solvausareenaksi?
Mikä ihmisessä aina vetää jonkinnäköiseen omaan kastiin, ”me jotka ei olla niinkun nuo”? Onko sille yleensäkään mitään tarvetta? Ja mitä kukaan siitä saa että luokittelee telemarkkinoijan – jonka työ on suurimman osan ajasta äärimmäisen stressaavaa ja vaikeata, voin sanoa koska on omaa kokemusta – tai kuten tässä tarinassa ‘feissarin’ ala-arvoiseksi olioksi? Ihminen se on puhelinmyyjäkin, tai se seuraava ”herättelijä” joka kysyy olisko muutamaa ropoa hyvään tarkoitukseen. Ja ihminen on se pummi ja kerjäläinenkin, ”romanialaisista” puhumattakaan.
Voi kun useampi sen muistaisi että ihminen on aina ja kaikkialla ihminen, tuntein ja riistämättömin ihmisarvoin varustettuna.
Ilmeisesti nyt täällä hieman vellit ja puurot sekaisin… Asiakaspalveluun kuuluu nii kassantädit, lääkärit, hoitajat, talonmiehet, feissarit (Kyllä!), konduktöörit, lipunmyyjät, telemrkinoijat, kukkakaupat, kampaajat, parturit, apteekkarit, bussikuskit, siivoojat, tavarantoimittajat.. Kaikki joilla on jollain tapaa ASIAKAS. Ja feissarillehan jokainen ohikulkija on potentiaalinen asiakas jota on hyvä lähestyä. Se ei ole kerjäystä, sillä et anna feissarille rahaa, vana teet sopimuksen jossa yleens äsitoudut tiettyn summan maksamaan kuukausittain esim. Unicefille.
Kiitos.
eri järjestöillä on erilaiset ohjeistukset työntekijöilleen. luonnonsuojeluliitolla tuon ei:n hyväksyminen kuuluu näihin (ja vieläpä perustuen siihen, että sen jälkeen jankuttamaan jääminen lähinnä tuhlaa työaikaa). olen itse ollut töissä kyseisellä järjestöllä. työ on todella rankkaa mutta myös antoisaa ihanien ihmiskontaktien ja eettisen arvolatauksen vuoksi. monet tähän keskusteluun osallistuneista ovat kritisoineet ammattia ja korostaneet että haluavat rauhassa kotisohvalla tehdä päätöksen alkaa lahjoittajajäseniksi. kaikkien kannalta paras mahdollinen ratkaisu olisi, jos ihmiset itsenäisesti päättäisivät alkaa lahjoittajajäseniksi. harmittavan usein se vain jää, ellei sitä hoida samantien pois esim. feissarin kohdatessaan. luuletteko että ne järjestöt huvikseen palkkaavat feissareita sinne kaduille teitä häiritsemään ? he ovat siellä vain ja ainoastaan jotta järjestön toimintaan riittäisi rahaa !
vielä tohon työn hyödyllisyyteen.. saadessani tavoitteen täyteen, on minun saatava yksi väh. 5e lahjoittaja tunnissa. eli 25e per päivä. eli 125e per viikko. eli 500e per kuukausi. tää ei oo viel paljon. mut kun kyse ei ole kertalahjoituksista vaan suoravelotuksesta kuukausittainen. joten kuukauden työlläni järjestö saa 6000e per vuosi. ja keskimääränen aikahan lahjottajana on n.3 vuotta ja henk. koht ylitin noi tavotteet joka päivä.. en mie omalla työlläni vois mitenkää auttaa ympäristöasiois 6000e vuosi. muuten ko näin.
Feissarit ei muuten välttämättä ole pelkästään ärsyttäviä, itse ainakin ihmiskammoisena myös ahdistun tuntemattoman odottamattomasta lähestymisyrityksestä suunnattomasti. (Kyllä, toki voisin lukita itseni myös neljän seinän sisälle, tiedetään.)
Toimivaksi havaittu ”näin pääset feissarista eroon”-lausahdus: ”En asu Suomessa.” :p
”ohjeistuksemme ei ole tuputtaa kenellekään väkisin mitään, joten “ei” riittää kyllä”
Buahaaaa :9 kävelen päivittäin rautatieaseman ohi ja jatkuvasti joku paukuissa oleva hippi vonkumassa massia…..
Feissarit on kyllä niiiii rasittavia!
Ei ollut kyseisen herran käytös asiallista, mutta kyllä toi feissaaminen alkaa allekirjoittanuttakin pikkuhiljaa tosissaan nyppiä.
Asun helsingissä ja kyllä se oikeasti rupee jo vähän vituttamaan kun jatkuvasti joku on iholla kiinni roikkumassa ja mankumassa kiinnostuksen ja rahan perään.
Ei oikeasti jaksaisi kaupungilla kävellessään jatkuvasti tulla pysäytetyksi. Alkaa siinä kiinnostaa pikkuhiljaa ne ihan omat ihmisoikeudet.
Voisiko feissareillekkin jotenkin saada suoramarkkinointi kiellon?
On feissaajia jotka uskoo hyvällä ja sanoo hyvää päivän jatkoa, mutta on niitä toisiakin…
Kun olin ite just 18v. ei tuloja ja just opiskelua aloitteleva; minut ja ystäväni pysäytti ovela feissari… Kerto asiastaan ja sanottiin et sori, mut ei oo oikeen rahaa antaa, niin tilanne päätty siihen kun feissari ilmoitti että meidän takia (kun ei annettu rahaa) kuolee 10 ihmistä per minutti! Siinä vaiheessa todettiin että kiitos ja hei että tätä meidän ei tarvitse kuunnella. Huuteli se jotain vielä peräänkin…
Pointtina siis: on niitäkin feissaajia, jotka ansaitsee vastalauseita, mutta hankaloittavat sitten niiden ns. hyvien/kilttien feissaajien toimintaa.
”Itse olen kyllä huolissani maailman tilasta ja autan parhaani mukaan. (rahallisesti en koska ei ole varaa)”
Jos et asu kadulla sinulla on varaa. Jätä yksi kaljatuoppi kuukaudessa juomatta ja anna sen hinta vaikka Unicefille. Sen jälken voit surutta sanoa feissareille ”Kiitos, olen jo jäsen” ja jatkaa matkaa.
”Mieluummin tarjoan tupakan sille joka ilta kärttävälle puliukolle, kuin juttelen feissarille. Toinen on sentään aidosti rappiolla ja pulassa, eikä nosta palkkaa tuntemattomien ihmisten häiritsemisellä.”
Niin. Tai sitten toinen yrittää ihan oikeasti auttaa ja tehdä jotain hyödyllistä ja epäitsekästä, kun taas toinen on mahdollisesti aivan itse tuhonnut oman elämänsä ja elää muiden verorahoilla.
”Tai sitten toinen yrittää ihan oikeasti auttaa ja tehdä jotain hyödyllistä ja epäitsekästä, kun taas toinen on mahdollisesti aivan itse tuhonnut oman elämänsä ja elää muiden verorahoilla.”
Auttaa todellakin. Lahjoitat sen 5€/kk niin siitä hallinto sun muihin kuluihin menee suurinosa ja loppujen ”hyötykäyttöä” voi seurata uutisissa päivittäin tuolla Afrikan suunnalla.
Ja epäitsekkyyden rajakin menee siinä 10€/tunti?
Ihan oikein teille vitun feissareille, itse henkilökohtaisesti vittuilen jokaiselle puunhalaajalle ja mokkakikkelin kiihkoilijalle, mahdollisuuksien mukaan ihan henkilökohtaisella tasollakin.
Njoo.
Uskon kyllä että miehen käytös on ollut ahdistavaa ja omastani mielestäni myös asiatonta. Jos on pakko feissareille vittuilla niin sen voisi tehdä edes tyylillä ilman että kenenkään tarvitsee pahoittaa mieltään (ainakaan pahasti).
Itseäni feissaajat harvoin lähestyvät, mutta jos niin tekevät niin saatan muutaman sanan vaihtaa ja vielä kohteliaasti. Jos itse perustelee asiansa hyvin, niin jankkaamista ei kuule. Hiilidioksidin vaikutus ilmaston lämpenemiseen on suosikkini, heti kun heittää vähän faktaa pöytään ja feissari (yleensä) tietää vain sen mitä hänelle on kerrottu muiden toimesta, niin harva enää jatkaa vänkäämistä. Ei sillä että olisin täysin varma omasta näkemyksestäni, mutta vaadin aina vastapuoleltakin perusteltuja argumentteja mikäli keskustelu sellaisia vaatii.
Tunnen muutaman entisen feissaajan henkkoht ja ovat erittäin mukavia tyyppejä jotka myös välittävät ympäristöstä ja ihmisistä kuten itsekin teen. He ovat päässeet ”ylenemään” organisaatiossa jonkin verran ja tekevät kaikenlaisen värväyshomman lisäksi kaikkea muutakin. Olen heiltä itseltään kuullut millaisilla autoilla pomot ajelevat, millaiset ovat palkat ja mihin ne hankitut rahat oikeastaan menevät suurilta osin. On 100% varma ettei yksikään feissaaja tule saamaan nimeäni ikinä mihinkään lappuun, vaikka pystyisin sen 5e/kk kyllä maksamaan. Onneksi ei tarvitse ostaa omaatuntoa tuohon hintaan vaan luonnon tms. hyväksi osaan toimia muutenkin.
Jos alalla työskentelevä ihminen pitää itseään h****na ja myöntää että kyse on enimmäkseen organisaation rahastuksesta, en näe mitään syytä osallistua tällaiseen pelleilyyn. Ollaan tosi pyyteettömiä joo. Osa feissaajista varmasti uskoo tekevänsä paljon hyvää, mutta suoraan sanottuna heitä kusetetaan aika kuninkaallisesti.
En koskaan lähtisi itkettämään yksittäistä feissaajaa, joka vieläpä monesti on nuori nainen joka saattaa huonolla tuurilla saada traumoja tilanteesta. Varsinkin jos joku elämäänsä kyllästynyt äijä esittää vaimolleen kovaa jätkää niin voidaan epäillä ko. henkilön mielenterveyttä.
Mikäli olisin ollut paikalla, tämä herra olisi asiasta kuullut myöskin, mielellään mahdollisimman halventavasti.
/internet-hero
Feissaan itse tälläkin hetkellä ja ymmärrän kyllä sen, että on ärsyttävää kun feissareihin törmää koko ajan. Itse pyrin olemaan aina ystävällinen, uskomaan kun sanotaan ei ja toivottamaan hyvää päivän jatkoa jotta meidän työ ei ärsyttäisi ohikulkijoita ihan niin paljon. Tiedän myös etteivät kaikki feissarit usko yhtä vähällä kuin minä, tämä saattaa johtua siitä että heidän järjestöllään on kovemmat tulostavoitteet kuin meidän järjestöllä. Minulle feissaus on työ jolla elätän itseni opiskellessani. Ehkä jonkun mielestä voisin tehdä muuta kuin feissausta mutta kun en ole tämän pirun laman takia saanut muutakaan työtä, kun ei vielä sitä ammattiakaan ole. Joku puhui siitä miten järjestöt käyttävät rahoja mainontaan. Järjestö jolle feissaan ei ainakaan käytä rahoja mainoksiin sillä heitä tukevat mainostoimistot tekemällä mainokset järjestölle ilmaiseksi. En myöskään pidä feissausta asiakaspalveluna vaan myyntityönä. Yrittäkää kestää meitä feissareita, emme me tahallamme teitä ärsytä vaikka välillä siltä tuntuisikin.
Todella asiallista kaytosta herrasmiehelta.
Terroristijarjestoilla, kuten Greenpeace, on aivan liikaa mahdollisuuksia toimia.
Valitettavasti ei ole moiset feissaajat osuneet kohdalle, voisi olla etta tarvittaisiin laaketieteellista apua.
Antakaa palautetta kyseisen järjestön F2F-vastaavalle, älkääkä ulisko turhan pantteina netissä. Nettisivuilta löytyy varmasti sähköposti, johon kyllä vastataan. Feissaajat ovat järjestöjen näkyvin osa toiminnasta, älkää siis antako aihetta valitukseen. Ja kusetuksesta sen verran, että käykääpä vaikkapa ihan itse katsomassa järjestöjen sivuilta, paljon mikäkin järjestö käyttää rahaa mihinkin, ja jos siitä on asiaa, niin tulkaa kertomaan.
Eipä ole vielä itselle sattunut yhtään feissaria sattunut vastaan joka ei olisi sanaa ”ei” ymmärtänyt, vaikka aika usein liikunkin huomattavan ”feissarialueen” läpi eli Helsingin rautatieaseman liepeillä ja asematunnelissa.
Hankala kuvitella että jotakuta häiritsisi feissarin kysymys niin paljon että pitää moisiin toimenpiteisiin ryhtyä… kaikenlaista kulkijaa sitä sitten kuitenkin löytyykin.
No, kaipa niitä häirikköjäkin sitten kuitenkin löytyy, kuten varmasti muiltakin elämänaloilta; toivottavasti ei tule koskaan moista vastaan.
Eipä ole vielä itselle sattunut yhtään feissaria sattunut vastaan joka ei olisi sanaa ”ei” ymmärtänyt, vaikka aika usein liikunkin huomattavan ”feissarialueen” läpi eli Helsingin rautatieaseman liepeillä ja asematunnelissa.
Hankala kuvitella että jotakuta häiritsisi feissarin kysymys niin paljon että pitää moisiin toimenpiteisiin ryhtyä… kaikenlaista kulkijaa sitä sitten kuitenkin löytyykin.
No, kaipa niitä häirikköjäkin sitten feissareistakin kuitenkin löytyy, kuten varmasti muiltakin elämänaloilta; toivottavasti ei tule koskaan moista vastaan.
Lukion vikalla ollessani 18, kävelin hammaslääkärin jälkeen Aleksanterin kadulla kouluun takaisin, kun varmasti maailman ikävin feissari kävi kimppuun.
Kysyi ensin juuri tuon ”kiinnostaako pelastaa ihmisiä/eläimiä/luontoa?”. Tottakai kiinnostaa! En kai nyt ei sano vaikka kuinka pääsis eroon tyypistä.
Sitten keskustelu jatkuikin näin:
Feissari: lahjoita sitten rahaa kerran kuukaudessa. Voit laittaa vaikka suoraveloituksena.
Minä: ei mulla ole tuloja.
F: tiesitkö että sun vaatteet on tehty lapsityövoimalla
M:????
F: niin, että jätä se siideri viikossa juomatta. Voit laittaa 5 euroa hyväntekeväisyyteen. Niin mäki alotin että jätin oluen aina välillä juomatta.
M: öhhh..
F: Tai voithan aina tehä vapaaehtoistyötä.
Ja tämä oli erittäin lyhennetty versio keskustelusta. Kauan jaksoi jankata vaatteistani ja siitä kuinka se yksi siideri viikossa pitäs jättää pois. Meni vähän liian henkilökohtaiseksi. Vieläkin aina kun nään sen miehen niin täytyy väistää KAUKAA.
Todella törkeää ja asiatonta käytöstä. Poliisijuttu olisi ollut paikallaan, olisika sika saanut turpaansa. Ymmärrän kuitenkin että tuossa tilanteessa tahtoo vain päästä heti pois.
En kuitenkaan allekirjoita sitä, että feissaus olisi asiakaspalvelutyötä. Minusta se yksinkertaisesti ei täyty kriteerejä. Lisäksi ärsyttää hirvittävästi, että kysymys on aina muotoa ”Kiinnostaako ihmisoikeudet/eläinten oikeudet/ympärisöasiat/lasten oikeudet/ilmastonmuutos/mikävaan?” Kyllä kiinnostaa, mutta ei kiinnosta keskustella niistä feissaajien kanssa. Siinä on ero. Kysymys ”Olisiko hetki aikaa?/Kiinnostaako tämän ja tämän järjestön toiminta?” ei ärsyttäisi ollenkaan, koska siihen kieltävä vastaus olisi totta, toisin kuin noihin, mitä aina kysytään.
Tosi on että OSA näistä ihmisistä ei usko sanaa ”ei/ei kiitos”, jolloin joutuu sanomaan uudelleen että ”usko jo, ei kiinnosta!”. Sama pätee rahankeruussa kaupungilla. V-käyrä on korkealla jo parin feissarin/kerääjän jälkeen, kun yrittää päästä kaupungin läpi sattumatta kenenkään tämmöisen ihmisen näkökenttään..
Tosin onneksi nämä inttäjät ovat harvassa, yleensä ei tuputeta.
Feissaus vaan ei oikeen sovellu näille leveyspiireille. Joka päivä saa väistellä näitä tietyillä kulmilla alati väijyviä tyyppejä. Vaikka kieltävä vastaus riittääkin, niin kyllä se kypsyttää, että sitä pitää päivästä toiseen toistella. Uskokaa kerrasta: Ei kiinnosta.
Itseä ottaa päähän se kysymys ”terve, kiinnostaako ihmisoikeusasiat?” Jos vastaat ”joo” ni se jatkaa sitä juttua ja sit jos vastaa ”ei”, niin sit sä oot kusipää.
Se on ihan sama ku tyrkkis ihmisiä kadulla ja kyselis niiltä, että ”vieläkö sä hakkaat sun vaimoa?” Mitä vastaat…
Kuulehan, Annika. Ainakin itseäni kiinnostavat ympäristöasiat, joten oikea vastaus typerään kysymykseenne on ”kyllä”. En kuitenkaan niin kauan kun feissausta tehdään, aio tukea yhtään organisaatiota feissauksen takana. Ennen tuin Unifefia säännöllisesti, mutta kun feissaus alkoi, vedin rahani muualle.
Nyt feissaajat ovat löytäneet omalta paikkakunnaltani taas yhden pienen torin, jolla he ovat joka päivä. Kuljen torin poikki kuudesti päivässä ja haluan olla ne pienet hetket rauhassa, kun työltäni päivän aikana ehdin. En halua kuulla edes ”hyvää päivän jatkoa sinullekin” feissaajalta. Se on alentuvaa! Ette ole muiden yläpuolella ”hyväntekeväisyyksinne”, vaikka siitä kaikkien ihmisten ilmoilla kuulutattekin.
Mitä vikaa feissaajissa on? Varsin harmittomia. Kerran olin menossa työkeikalta toiselle, kun päätin mennä Tallinnanaukiolle syömään jotain. Siihen tuli pari plikkaa, jotka halusivat keskustella kristinuskosta. Mikäs siinä, meillä oli hyvä juttutuokio tyttöjen kanssa ja oli avartavaa kohdata niitä jotka uskoivat Jumalaan, minä kun olen ateisti.
Kerran samaisella aukiolla kohtasin miesfeissarin, joka oli meikannut. Kirosimme yhteen ääneen huonoa henkilökohtaista taloudellista tilannetta ja sen jälkeen aloimme vertailla ripsivärimerkkejä. Saa ne mut ainakin pysäyttää, sanon nätisti ja hymyillen ”Ei kiitos”. Kohteliaisuus ei maksa mitään, pitäisi muidenkin se jo tajuta.
Pakko kommentoida, kun tämä keskustelu on saanut absurdeja piirteitä. Ei, feissaus ei ole asiakaspalveluammatti. Mutta ei, se ei tarkoita sitä, että feissareja kohtaan voisi käyttäytyä miten tahansa! Fiksu ihminen osaa sanoa ei kiitos. Ei siinä sen kummempaa. Ja jos joku feissari on rasittava, niin miksette ole sitten rasittava tätä tiettyä feissaria kohtaan tai tee hänestä valitusta? Miksi suunnittelette väkivaltaisia toimenpiteitä tiettyyn tapaukseen liittymättömiä feissareita kohtaan? Vain senkö takia, että kiltimmille feissareille on kivempi vittuilla? Tekeekö se teille sitten hyvän olon, ja voitte tuntea olonne tärkeiksi ja päästä tuntemaan olevanne muiden yläpuolella? Ja väitätte, ettei se käytös sitten ole aasimaista????
Itsekin olen joskus feissannut. Työ on rankkaa ja ei se palkka nyt niin suureksi nouse, tuota työtähän tehdään korkeintaan 5 h päivässä kerrallaan, joten mitään mahtituloja ei ehdi ansaitsemaan (olin tuntipalkalla). Onneksi kohdallani suurin osa ihmisistä oli varsin mukavia, ja osan kanssa pääsi käymään mielenkiintoisia keskusteluja. Ja olen vieläkin kiitollinen sille eräälle miehelle, joka huonona päivänä pelasti uskoni ihmisiin. Olin jo ehtinyt suunnitella Amnestystakin eroamista (en työskennellyt siis Amnestylle, mutta olin senkin kuukausilahjoittaja), koska olin varma ettei meitä ihmisiä kannata yrittää auttaa kun olemme niin aaseja. Tämän ihanan ja piristävän miehen ansiosta muutinkin sitten mieltäni. Harmi että nyt on ollut pakko irtisanoa kaikki, kun ei ole yhtään rahaa. Kunhan saan töitä liityn mielelläni takaisin, vaikka jonkun kivan feissaripojan avustuksella
Feissarit ovat olemassa sellaisia ihmisiä varten kuin minä.
Olen aivan onnettoman huono sanomaan ei! Minua ärsyttää suuresti kun feissari tuputtaa asiaansa, mutta en vain halua olla epäkohtelias. Pelkkä ”ei” ei riitä, joten jään jumiin ja kuuntelemaan luentoa. Siiten tulen kiitollisuudenvelkaan feissarin ystävällisyydestä ja lahjoitan rahaa.
Olen myös ostanut kampista ulkomaalaisilta myyjiltä kynsihoitotuotteita, hiuskrääsää ja meikkivoidetta.
Opettakaa joku minua sanomaan ei!
Miettikääs… Mielumminko maksaisitte näillekin ”hipin retaleille” vähistä sosiaalirahoista toimeentulotukea, kuin että sanotte ”kiitos ei”? He kuitenkin tienaavat itse elantonsa, eivät ole sossun jonossa…
Sama koskee niitä ”tiedän vihaamianne puhelinmyyjiä”…
No Suomessahan kannattaa olla työtön, raha juoksee…
Tämän sivuston tarinoita lukiessa on arvostus ja myötätunto asiakaspalveluammatissa toimivia kohtaan kovasti kasvanut ja omatkin asenteet ja käytöstavat toivottavasti asiakaspalvelutilanteissa parantuneet. Mutta tämän kommenttiketjun jälkeen arvostus ja myötätunto romahtivat aivan nolliin. En minäkään ihmeemmin pidä feissareista enkä puhelinmyyjistä, mutta aina olen selvinnyt molemmista ihan ystävällisesti. Jos kaupan myyjät ja tarjoilijat ovat nenäkkäästi sitä mieltä että feissarit eivät ole mitään asiakaspalvelijoita joten heitä on oikeus vihata ja solvata, niin terve menoa samaan joukkoon minun puolestani!
Enää en niin ihmettele kertomuksia huorittelevista ja simputtavista aasiakkaista, kun kerran palveluammatissa toimiminenkaan ei näköjään opeta näkemään muissa ammateissa työskenteleviä ihmisarvoisina yksilöinä. Feissareita vihaavat aspat ovat ansainneet kaikki aasit joita työssä itse kohtaavat.
Nykytilanteessa on todella vaikeeta saada työtä lähes mistään lukioikäisenä, kun kuitenkin pitäis maina vuokra edes saada maksetus. Ite oli ensin tän kevään puhelinmyyjänä, mutta otin loparit siinä vaihees, kun mielenterveys oikeesti alko mennä. Se on kyllä kamlampaa olla myyjä kun ns ”asiakas”!! Feissarina olen nyt ja sekin on tosi haastavaa, mutta sentäs asian puolesta! Ja ainakin SPR:ltä kaikista varoista max. 15% menee kustannuksiin kuten kuljetus, palkkaus, asioiden valvonta. Se ei oo paljon ja sen kyllä näkee siitä kuinka paljo punainen risti on saanu hyvää aikaan. JOTEN PLIIS IHMISET kohdelkaa KAIKKIA ihmisiä ihmisen lailla. Tämä on työ jota ei tehtäisi, jos sitä éi tarvittaisi.! ! ! !
Te, jotka ette feissareita halua kohdata: ilmoittakaa suoraan feissareiden edustamille järjestöille, että feissaus pitäisi lopettaa. Feissarit on työntekijöitä siinä missä kassaneitikin, ei ne itse päätä ammattinsa olemassaolosta.
f2f: Feissareiden edustamat järjestöt eivät sitä paskaa lopeta niin kauan kun sillä rahaa tienaavat.
Kun feissaajaa solvaa tarpeeksi monta kertaa eri ihmiset niin ehkä hän pikku hiljaa alkaa ymmärtää, ettei tätä työpanosta yhteiskuntaan kaivata ja alkaa etsiä joko hyödyllisempää työtä tai ryhtyy vaikka työttömäksi eikä sentään aiheuta samanlaista haittaa enää.
Elämäni kummallisin kokemus tapahtui juuri Kampin kauppakeskuskuksen torilla. Kävelin sen ison, kampin edessä olevan torin kautta ja siellähän niitä feissareita seisoi.
Feissari pysäytti erään ukon, joka alkoikin avautumaan kuinka hän on työtön ja yhteiskunta päähän potkinut ja kaikkea hirveää, mitä ikinäkään on tapahtunut. Kun tämä ukko aikansa yhteiskuntaa ja feissaria mollatessaan lähti, joku toinen mies kysyi siltä, haluaako se ilmaista rahaa? Tähän ukko tummasi, että haistakoon hän paskat. Sitten mies kysyi seuraavalta ohikulkijalta saman ja tämähän suostui. Mies antoi tälle ohikulkijalle 50 euron setelin ja lähti. Sen ukon naama oli näkemisen arvoinen.
Ehkäpä tuo mies koitti jotenkin puolustella feissareita tai jotain. Työtähän hekin vain tekevät, joten heihinkin tulee suhtautua asiallisesti.