Tulipa sanottua
Sattuipa kerran erään kaikkitietävän ryhmänjohtajan kanssa:
Olin iltavuorossa, kun meille tuli ryhmä ruokailemaan. Ruoat oli viety asianmukaisesti pöytään aikataulussa, josta jonkun ajan päästä tämä ryhmänjohtaja tuli kassalle raivoamaan ruoan laadusta. Kassalla oli jonossa ihmisiä, jotka olin päättänyt palvella kaikki vuorollaan ennen kiinnittämistä huomiotani hänen reklamaatioonsa. Tämän pitäisi jokaisen ”väliinhuutelijan” ymmärtää ihan maalaisjärjelläkin.
Kyseessä oli toimipaikallemme ennestään tuttu henkilö, jolla joka ikinen kerta on kaikki ollut hänen mielestään päin hel***tiä! Sama henkilö on itkettänyt toimipaikassamme kaksi naispuolista henkilöä vuosien varrella. Olin jossain kohtaa tainnut mainita puolitosissaan, että tulisipa joskus minun kohdalle niin saattaisipa jokunen sana tulla vastaankin.
Kaikki meni mallikkaasti kuitenkin, ja otin palautteen asiallisesti hermostumatta vastaan ja järjestin asianmukaisen hyvityksen, jonka tämä henkilö otti vastaan luonnollisesti. TÄMÄN jälkeen asian olisi pitänyt olla molemmin puolin OK. Mitäpä vielä! TÄMÄ aasiakas äkkäsi pari yövuoroon juuri tullutta tyttöä, jotka eivät tienneet koko asiasta mitään ja alkoi huutaa ja raivota vielä heille. Ilmeisesti joku oli saatava itkemään ja nämä nuoremmat tytöt vaikuttivat tarpeeksi heikoilta uhreilta tämän apinan egoiluun.
Ehkä hieman äkkipikaisena ihmisenä päätin, että nyt tähän tulee loppu, näin paljon emme heidän rahojaan tässä paikassa tarvitse. Menin asiakkaan luo ja lausahdin ehkä hieman vihaiseen sävyyn, että ”Mene sinä äijä nyt vaikka vi***un pystyyn itkemään siitä iso mies! Tai vaikka tuonne pöytään istumaan, niin tulen sinne selvittämään, jos on vielä jotain epäselvää. Virhe on tehty ja se on hyvitetty. Mikä sulla vielä on hätänä?”.
Mies meni yllätys yllätys aivan sanattomaksi. Meni pöytään istumaan, jonne menin puhumaan asian loppuun (rauhallisesti).
Noohh, palaute tuli luonnollisesti aina johtajaportaaseen saakka, josta p*ska valui alaspäin..
Kysyttiin suoraan, että sanoitko oikeasti että ”mee v****un pystyyn”, jne, johon vastasin rehellisesti, että ”kyllä” ja selitin ko. aasiakkaan historian.
Hyvitimme kaikki 25 ruoka-annosta ja johtajaportaan palautteen mukaan porukka saa mennä muualle syömään, jos meillä aina on kaikki päin hel*****ä!
Kyseinen porukka käy meillä edelleen ohikulkumatkallaan. Nykyään kaikki on aina todella hyvin, ja sekä ruoka että palvelu on mahtavaa!
Joskus pitää näemmä rikkoa sääntöjä ja olla itse täysi idiootti ”suuremman hyvän” saavuttamiseksi. 
T:Spoof
--------------------------------------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Hienoa sinällään, että johtoporras on ollut tukena, sillä liian usein saa lukea siitä kuinka johdon mielestä ”asiakas oli oikeassa”.
Voi itku noita aikuiseksi kasvaneita lapsia, jotka käyttäytyvät kun pahaiset kakarat kunnes joku pistää ne kuriin ja järjestykseen. Sinänsä ihme, että kun sen joku kerran tekee, niin pysyvät säyseinä.
Lapselta moista maailman kuningas -asennetta voisi odottaakin, mutta että aikuiselta ihmiseltä, huh huh…
Aplodeja! Encore!
Hienoa! Olin itse tehdä saman kun olin huoltamolla töissä. toisaalta että meidän ”johtoporras” ei olisi ollut tukena vaan olis ollu kyllä vamrasti kengän kuva perberissä..
On se kumma, että aina pitää tulla samaan paikkaan syömään, vaikka kaikki menee aina pieleen. Onneksi laitoit tyypin ruotuun. Taisivat alkuunsa tulla juuri siksi, että saivat joka kerta hyvitystä ruoistaan.
Olipa hienoa että ylemmällä taholla ymmärrettiin asia. Useammasta paikasta olisi varmaan potkut napsahtanut.
Itsekin pystyn ottamaan yhtä sun toista kritiikkiä vastaan, mutta jos pitää vielä käydä syyttömille aukomaan sen lisäksi, niin kyllä minäkin siitä huomauttaisin enemmän tai vähemmän asiallisesti.
Ihana kun osasit oikeassa paikassa pistää kovan kovaa vastaan ja vielä hienompaa, että johtoporras oli tukena. Erinomainen tilannetaju kaiken kaikkiaan.
Välttelisin itse viimeiseen asti kirosanoja enkä ole tähän mennessä joutunut kiroilemaan periaatteena että en pyri hyppäämään alatyyliselle puhetasolle vaikka asiakas sellaista harrastaisikin. (Tosin voin myöntää että en ole ollut identtisessä tilanteessa.)Ilmeisesti vaan jonkun kaaliin ei mene ennen kuin sanoo kirosanan?
Tuossa on varmasti riskinsä, mutta tällä kertaa riskinotto selvästi kannatti.
On ihmisiä, jotka ymmärtävät vain omaa kieltään ja omalla tyylillään esitettyjä asioita. Kun vaihtaa asiallisen puheen reppaalla äänellä ilmaistuun kirosanaan, voi saada kuuntelevan ja hieman kunnioittvankin asiakkaan. Loistava palvelu ja asiallinen käytös ei vaan toimi kaikkiin. Tai ei ainakaan poista epäkohtia.
Olen itsekin törmännyt vastaavankaltaisiin asiakkaisiin. Siis ihmisiin, joille mikään ei kelpaa, mikään ei ole koskaan hyvin. Ja kun sitten koittaa asiallisesti, sekä ystävällisesti yrittää ratkoa ongelmaa, huomaakin, että kyseinen asikas vaan hermostuu enemmän aspan asiallisesta käytöksestä. Lisäksi tämän tyyppiset ihmiset tuntuvat saavan suurenmoista mielihyvää päästessään höykyttämään aspoja..pistää välillä vihaksi..
Tässä jutussa aika riskialttiisti toimittu, meillä ei olisi välttämättä johtoporras tukenut..onneksi toisilla tukee..
miksi se sapuska piti mennä antaa ilmaseks
”miksi se sapuska piti mennä antaa ilmaseks”
eofs, siksi koska moni liike uskoo, että aaseja houkutellaan ennemmin porkkanalla kuin kepillä. Tai amerikkalaista versiota mukaillen: kärpäsiä kannattaa houkutella ennemmin hunajalla kuin viinietikalla.
Huomasitteko muuten, että se ei mainoksia-tarrajuttu on poistettu? Poistettiinkohan asianomistajan vaatimuksesta, kenties?
Jospa blogin pitäjääkin alkoi hävettämään, että niin itsestään selvä keksitty juttu päätyi seulan läpi.
Ei näiden juttujen totuusarvoja ole ennenkään kyseenalaistettu eikä ainakaan poistettu epäilyksen vuoksi. Ainoat poistot mitä minä muistan ovat liittyneet piilomainontaan, tuosta jutusta ei sitä tainnut kuitenkaan löytyä?
jotenkin en vain uskonut siihen postijuttuun.
Mä huomasin kans et se postijuttu oli kadonnut. Olihan se tarina aika lapsellinen. Kiinnostais kyl tosiaan tietää, miksei sitä ole enää.
Minä olisin aika iloinen, jos siitä postijutusta ei kuulisi enää.. Se oli oikeasti tosi huono tarina.
Mitä tähän tulee, niin olen muutaman kommentin kanssa samaa mieltä. Kiroileminen ei kuulu hyvän asiakaspalvelijan toimintaan..
On totta, että sillä saa joskus paljon aikaan, mutta varmasti samaan pääsisi kiroilemattakin.
(eikä kiroilemattomuus todellakaan tarkoita, että ollaan kohtelias ja niellä kaikki paska vaan ainoastaan, ettei kiroilla)
Mistäköhän tänne aina eksyy näitä teinejä, jotka luulee että asiakkaille uhoaminen ja kiroilu on jotenkin coolia?
Nuorten kannattaisi muistaa, että se hankala asiakas voi olla pomo jossain yrityksessä, johon menee seuraavalla viikolla haastatteluun. Itse olen ollut tukkuliikkeissä töissä kolmessakin eri paikassa ja opin tuntemaan suuria ja pieniä yrittäjiä sen verran, että pomopuolella on paljon hankalia ihmisiä, vaikkakin yrittäjien kanssa noin yleensä oli keskiarvollisesti mukavampaa kuin taviskuluttajien.
Voi hemmetti mikä postijuttu???
Nuorten kannattaisi tosiaan muistaa tuo pomojuttu ja varsinkin se, että jos joku on huippuhankala asiakas, voit olla sataprosenttisen varma että hän on vielä hirveämpi työnantaja! Pomotusmentaliteetti ei minnekään katoa siinä vaiheessa kun ”alamaisista” on kyse. Eli jos käykin niin ettet saa töitä juuri hänen firmastaan olet tod. näk. menettänyt vain tulevan vatsahaavasi…
Onhan niitä sellaisiakin pomoja, jotka kohtelevat omiaan tosi hyvin, mutta purkavat sen sitten muiden työntekijöihin..
Ja niitä, jotka kohtelevat muita kuin aarteita ja omia työntekijöitään kuin paskaa.
Eli tästä ei nyt voi oikeastaan tehdä johtopäätöksiä.
Mutta ihan elämänohjeenakin kehoittaisin kohtelemaan muita ihmisiä hyvin. Ensinnäkin se tekee elämästä paljon helpompaa, kun vihamiehiä on vähemmän ja toiseksi siitä voi joskus olla arvaamatonta hyötyä.
Mulla kans vaivaa, että mikä postijuttu?? Harmi, ko olen missannu ilmeisesti.
postijuttu lyhyesti: mainostenjakaja oli jäänyt väittelemään jonkun henkilön kanssa, jonka postilaatikkoon oli laittanut mainoksia. Lopulta mainostenjakaja uhkasi näillä sanoin: ”tiedätkös, netistä löytyy sellainen aasiakas.net, ja TEIDÄN juttunne löytyy pian sieltä!”. Keksityn oloinen tai tai jutun kirjoittaja oli iältään 14 v…
Kiitos Dea!!!!
Mistä se oli jäänyt väittelemään? Sori nyt off topic, mutkun kiinnostaa :/
kikt:
(olisi varmaan syytä laittaa se juttu tänne takaisin, niin voisimme kommentoida kaikki sinne) Pääasiassa väittely meni näin:
1)Siinä postilaatikossa oli repeytynyt ”ei mainosia” -tarra.
2) Postilaatikkoon päätyi mainoksia
3) Mainosten jakaja kertoi, että jos tarrasta ei saa selvää, niin hän ei voi luvata, etteikö sinne(kin) menisi mainoksia
4) Laatikon omistaja sanoi, että tekee uuden tarran kunhan kerkiää
Ja siinä maailmassa, jossa minä elän tarina olisi päättynyt siihen, mutta se jatkui vielä vaikka kuinka, koska mainostenjakaja alkoi väittelemään asiasta laatikon omistajan kanssa..
Lopuksi hän ehdotti, että tekee hänelle tarran (ihan ilkeyttään) ja samalla tunkee sen postilaatikon niin täyteen mainoksia kuin sinne mahtuu..
Artikkeli oli täällä näkyvillä ehkä puolisen päivää, kunnes se poistui. Uskoisin, että se johtui joko siitä, ettei juttu ollut totta tai siitä, että se oli todella surkea tarina.
Ja postijutussa oli ainakin tälläinen väittely:
Postinjakaja: Miks sä olet niin ilkeä?
Laatikon omistaja: Miks sä olet niin tyhmä?
Postinjakaja: Miks sä olet niin tyhmä ja ilkeä?
Ei siis kovin rakentava keskustelu
Kiitos ja JP ja Punajuuri täydennyksistä. Ei tosiaan kovin lentävää ollut se tarinointi.
^^ Tuo väittelyhän alkoi vasta sen jälkeen kun postilaatikon omistaja oli uhannut vääntää jakajan fillarin liikennemerkin (tms) ympärille eli ihan aiheestakin jakaja mielestäni kettuuntui.
Kyllähän laatikonomistajakin oli aikamoinen aasi. Mut se väittely alkoi kuitenkin kun jakaja alkoi läksyttämään laatikonomistajaa.
Itse en henkilökohtaisesti pidä mainostenjakajaa asiakaspalvelijana, mutta aspana pitää kuitenkin tajuta tietyt asiat. inhottavien asioiden pitäisi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei siinä pitkään kestä, jos ottaa jokaisen haukun henkilökohtaisesti. Vielä se, että alkaa kostamaan lapsellisesti tunkemalla mainoksia väkisin postilaatikkoon, tuntui älyttömältä.
”Nuorten kannattaisi muistaa, että se hankala asiakas voi olla pomo jossain yrityksessä, johon menee seuraavalla viikolla haastatteluun. Itse olen ollut tukkuliikkeissä töissä kolmessakin eri paikassa ja opin tuntemaan suuria ja pieniä yrittäjiä sen verran, että pomopuolella on paljon hankalia ihmisiä,”
Hei kamoon. Se on vain hakijalle parempi, ettei tule valituksi kusipääpomon alaisuuteen.
Suomalaiset ovat muutenkin nihkeitä vaihtamaan työpaikkaa, moni vain sinnittelee ybermulkun alaisuudessa vuosikausia vaikka toinen firma yrittäisi kokoajan värvätä leipiinsä.
aika jännä, ettei olis vaan se samainen herra samaisen seurueensa kanssa
kävivät ennen ex-duunipaikallani ja saivat porttikiellon kun aina kaikki oli päin helvettiä. pomo muistaakseni lähetti vielä asiasta sähköpostia, ettei tarvitse siis enää tulla.
Arvasin, että joku (nuorehko) kommentoi tuota ”kusipääpomon” alaisuuteen. Itselläni on ollut jos jonkinmoista pomoa, mutta joskus palkka on ollut hyvä tai työkaverit tai työtehtävät. Kaverilla on ollut luonteeltaan kiva pomo, mutta pomo maksoi palkan silloin kun muisti. Tai toisaalta, jotkut ovat veemäisiä asiakaspalvelussa, mutta omassa työssään ihan mukavia.
Pätkötyöhistoria on opettanut, että kusipää jossain on kiva jossain muualla ja päinvastoin.
Itselläni on ollut tilanne, että lasteni todella mukavana pitämäni lastentarhan opettaja olikin pari vuotta myöhemmin asiakkaana erittäin hankala, suorastaan sai ymmälleen että ei tämä ole mahdollista. Hänellä oli kyllä asiallinen syy olla vihainen, kun silloisen työpaikan tietojärjestelmä petti uudistuksen yhteydessä ja sieltä lähti juttuja myöhässä mutta silti olin yllättynyt tästä käytöksestä.
En ymmärrä, miksi pitää menettää hermonsa ja käyttäytyä huonosti tuollaisessa tapauksessa. Itse olisin vain heittänyt asiakkaan ulos. Ei tarvitse ottaa riskiä siitä, että paskan valuessa alaspäin joku kyrpä pääsee vittuilemaan epäprotokollanmukaisesta toiminnasta.
Tuli tästä mieleen eräs vanhempi miesaasiherra (ounastelisin 70-80v) joka käy toisinaan (lue: 3-6 kertaa vuodessa) lempiravintolassani asiakkaana. Joka kerta hän tilaa naudan sisäfilettä, milloin milläkin lisukkeella ja kastikkeella, ja painottaa erittäin tarkasti että pihvi pitää paistaa erittäin kypsäksi jotta se on mahdollisimman mehukas (öö, siis täh?). Noh, joka kerta tapahtuu näin: Hän syö piffinsä pöydässä, mutisee itsekseen jotakin, ja syötyään koko annoksensa, valittaa ensin tarjoilijalle ja sitten kokille että hän ei ole ikinä noin sitkeää pihviä syönyt, hampaatkin katkeilivat, vaikka hän erikseen käski paistaa sen mahdollisimman kypsäksi jotta se olisi mehukas ja pehmeä.
Kerran jälkeenpäin tämän mehukkaan ukkelin lähdettyä kysyin piruuttani kokilta että kuinka kypsäksi hän pihvin oikein paistoi. Kuulemma kolme minuuttia kaksi kertaa kummaltakin puolelta. Ei ihme jos on pihvi sitkas siinä vaiheessa, mutta asiakas on aina oikeassa. Pihvistähän tulee sitä mehukkaampi mitä kauemmin sitä paistaa.
noniin! Kerrankin selkärankaa! Ite otan aina järkyttävät niitit jos asiakas alkaa huutamaan tai solvaamaan tai muuten vain käyttäytyy huonosti. Toimii, ja ostavat yleensä vielä enemmän. Muutkin paikalla olevat asiakkaat yleensä sen jälkeen taipuvat helpommin ehdotuksiini=)