Tuotetietous kunniaan
A: “Tiedätkös sinä näistä hedelmistä?”
M: “Tiedän jonkin verran, miten voin auttaa?”
A: “Onko teillä pahvilaatikoita?”
M: ??? 
T:Mari
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
16 kommenttia
Jätä kommentti
Hassu dialogi sinänsä, mutta minulle tuli mieleen, että ehkä se asiakas ajatteli että muut kuin hevimyyjät eivät tiedä onko takahuoneessa pahvilaatikkoja, koska ainakin meillä suurin osa niistä laatikoista on nimenomaan hevistä peräisin. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Toki asiakas olisi voinut lähestyä myyjää hieman erilaisella avauksella, mutta mielestäni hän ei nyt ollut varsinainen aasiakas.
toisaalta, on saattanut kuulua super-säätäjien alaryhmään, jossa kuluttajan kysymyksiä sinkoilee konekiväärin tavoin ja aivan random-järjestyksessä liittymättä mihinkään edellä keskusteltuun.
Hih, aika hassu
Jospa hän tarkoitti kysyä: “Oletko hedelmäosaston myyjä?” Eli oletko henkilökuntaa, onko sinulla valtuuksia antaa pahvilaatikoita?
Ihan sama mitä se ajatteli, huvittava dialogi silti. Voihan aasiakas olla kai muutakin kuin röyhkeä. Viattoman outo!
Saattoihan se olla vaikka mielisairas. Pitäisi aina koittaa ymmärtää… vai miten se nyt menikäään.
Onhan aina näitä; hyllytän iso lava vieressäni, työvaatteet päällä jne… Silti yleisin kysymys: “Oletko myyjä?” Joka ikinen kerta tekisi mieli vastata “EEEEEEN ole.”
Jensba: Sehän johtuu tietysti siitä, että teidän työvaatteet on niin trendikkäät, ettei niitä erota “normaaleista” cityvaatteista
…ja käänteisesti samasta syystä minulta ei koskaan ole kysytty, olenko henkilökuntaa XD
Noniin, anteeksi hysteerinen mielentilani, tulin juuri iltavuorosta.
‘Onhan aina näitä; hyllytän iso lava vieressäni, työvaatteet päällä jne… Silti yleisin kysymys: “Oletko myyjä?” Joka ikinen kerta tekisi mieli vastata “EEEEEEN ole.”’
Mikä tuossa on omituista? Mistä ihmeestä asiakas voi tietää, onko hyllyjen täyttäjä myös myyjä vai ainoastaan varastotyöntekijä?
Näitä kysyjiä riittää joka päivälle… EI auta, vaikka päällä olisi kirkkaan keltainen paita ja sinipunainen liivi ja rinnassa nimikyltti. “Anteeksi, oletko täällä töissä?” JAAA-A. Jospa hetki pohditaan tätä… Pariin otteeseen on piru iskenyt ja olen ihan kylmästi todennut, että en. Kerran aasiakas ei tajunnut vitsiä, vaan totesi, että “Jaa…anteeksi. Ei sitten mitään. Täytyy etsiä joku toinen.” Meinasin kuolla nauruun kun aasi oli saatu palveltua. Sinä päivänä minulla nimittäin sattui olemaan kirkuvan punainen t-paita jossa luki ketjun oman tuotesarjan nimi TODELLA isolla fontilla, ja vyötärölle oli solmittu kirkkaansininen takki jossa luki firman nimi myös kissankokoisilla kirjaimilla. Asiakas hyökkäsi vielä selän takaa, eli luulisi että tuollainen “hienovarainen” vihjaus (firman logoja ja mainoksia joka vaatekappaleessa) menisi perille ja kysymys olisikin ollut vain lähinnä heitto… Mutta ei kun ei. Kyllä nauratti jälkeen päin.
Outoa kyllä, kun olen siviilit päällä liikenteessä, ja jossain täysin vieraassa kaupassa/putiikissa ostoksilla, silloin aasit kyllä repivät hihasta! Viime viikonloppuna seisoskelin torikojun edessä ja katselin villapaitoja, kun eräs nainen lähestyi minua pipo kädessään ja kysyi, että “Mitäs tää maksaa?” Jaa, kuule sitä sun kannattaa ehkä kysyä tolta myyäjltä joka seisoo tossa tiskin takana. Ja tätä käy lähes viikottain, vaikka olen tosiaan ihan selkeästi omat vaatteet päällä, laukku olalla. Samaa sattuu alvariinsa myös äidilleni, joten se on ilmeisesti geeneissä se juttu. Kai meillä vaan on sellainen naama. Mutta sitä ihmettelen, että miten ne työvaatteet onnistuvat harhauttamaan asiakkaat..?? Joku voisi tästäkin tehdä yliopistotutkimuksen.
mä olen lukenu tän jostakin muualtakin…
ei ole yksi eikä 2 kertaa kun olen kysynyt jotain asiaa “myyjän” vaatteissa olevalta, vastauksina olen saanut mm:
olen vain töissä tuolla varastossa ja vain puran näitä pakkauksia, mutta tuo tuolla tietää asiasta.
en ole myyjä, vaan tämän ja tämän firman konsultti
en tiedä mitään talon asioista.
olen vain siivoaja, en tiedä mitään. (miksi vastaava asu kuin myyjillä?)
olen tauolla, en nyt ehdi palvelemaan (miksi työasussa tauolla kaupassa?)
olen jo lopettanut työt ja nyt vapaalla itse ostoksilla (mistähään senkin voi tietää? monet kaupat ottavat tilauksia esim. vanhuksilta ja myyjät pakkaavat ne toimitusta varten)
olen vain kesätyöntekijä.
olen vain työharjoittelussa täällä
sitten kun isoissa tavarataloissa on hienosti erilaisia työasuja ja osastojen välillä ei ole seiniä tai kerroksia, niin mistä tietää kuka on minkäkin osaston myyjä
ja sitten vielä joskus itse kauppiaalla on omanlaisensa asu, tosin silloin yleensä hän pyytää myyjän jostain, jos ei itse tiedä
ja vielä kauppiaan tai omistajan lapset ja muut sukulaiset pitävät usein liikkeen “kirkuvan punaista” paitaa, vaikka eivät ole töissä siellä, eikä se kuitenkaan ole myyjän “virallinen” asu.
nekin kun vaihtuvat monesti eri teemojen mukaan, mutta eipä niitä löydy kuitenkaan kaikille sopivia, tai muuten vaan liian vähän……
siinä alkuun muutama syy miksi asiakas voi kysyä : oletko myyjä.
kuka piru kaupungin kaikkien 260 eri liikkeen myyjien asut opettelee ulkoa ja vielä takistaa, mikä teema nyt sattuu olemaan
te myyjät ajatelkaapa hieman, että jokainen asiakas käy joskus ensimmäisen kerran liikkeessäsi, eikä voi tietää juuri sinun käytäntöjäsi ja mieltymyksiäsi!
toinen ääripää. vaikka kuinka olet ostoksilla perheesi kanssa siinä kaupassa, jossa työskentelet, niin aina on joku kysymässä et missä on sitä ja tätä. Joo, ei kiinnosta, olen vapaalla nyt. Mutta eihän aito aasiakas voi tajuta, että myyjälläkin on työajat, niiden ulkopuolella häntä ei kiinnosta mikään työhönsä liittyvä. Ja arvon aasille ei tietenkään kerro mitään se, että myyjä ei ole työasussa ja hänen mukanaan kulkee joku mies/nainen ja pari lasta mahdollisesti…..
tossa lähinnä varmaan tarkotettiin sitä, että kun asiakkaat tulee kysymään ihan yleisesti, että “oletko henkilökuntaa”. sillon ei ole väliä onko myyjä vai hyllyttäjä vai mitä.
Tuo on kyllä lähes päivittäinen kysymys, ja sitä ainakin meillä kysytään tuolla lastenvaatekaupan kassallakin että oletko myyjä tai kun esimerkiksi olen siivoamassa pöytää eli viikkaamassa vaatteita tai hinnoittelemassa tuotteita….hmmm, no mitäpä luulet, teen tätä vain omaksi ilokseni tai hinnoittelen itelle halvemmaksi mutta en ole myyjä :)?! Maalaisjären käyttö ei olisi kiellettyä tässäkään asiassa.
Mitenkähän toi keskustelu jatkuis?
M: On. Tarvitsekko sellaisen?
A: Mikä on lyijykynien kilohinta?
M: ???
Minut on ainakin pahvilaatikoita kysyessäni lähetetty hevi-osastolle, banaanilaatikot ovat tunnetusti jopa kirjoja kestäviä.