Väärässä kaupassa
Tällainen keskustelu tuli käytyä kaupan kassalla erään vanhemman rouvan kanssa.
Minä: “Eli se on sitten 25 euroa 40 senttiä.”
(Rouva ojentaa kilpailevan kaupan etukortin.)
Minä: “Anteeksi, se on tuon naapurikaupan etukortti, löytyykö teiltä meidän etukorttia?”
Rouva: “Eikö tämä ole kauppa X?”
Minä: “Ei, tämä on kauppa Y.”
Rouva: “Minä kun luulin olevani kaupassa X.”
Minä: “Tämä on kyllä kauppa Y.”
Rouva: “Oletko nyt ihan varma?”
Minä: “Kyllä tämä nyt tosiaan on kauppa Y.”
Ei siinä mitään, voihan vanhemmilla ihmisillä joskus muisti pettää, mutta tuossa tilanteessa ei vaan meinannut pokka pitää. ”Oletko nyt ihan varma?”. Kyllä minä luulen että olisin huomannut jos olisin aamulla meinannut mennä töihin väärään kauppaan.
T:Torsti
------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...
Tuosta ei puuttunut kuin “Mutta kyllä täällä aina ennenkin on tämä kortti käynyt” tai “Tuo toinen kassa kyllä aina hyväksyy korttini”…
Mutta kerrankos nuo ketjut menevät sekaisin. Minulta on joskus kassa kysynyt plussakorttia S-ryhmän kaupassa. No ei ollut kyllä sitäkään…
Aikanaan vaihdoin työpaikkaa ketjulta toiselle, samaanaikaan oli kolmannesta ketjusta tullut uusi työntekijä kanssa, siinä sitten molemmat sekoili korttien kanssa kilpaa kun ei vielä oltu totuttu kysymään oikeaa korttia. Mutta tekevälle sattuu…
Näitä väärän kortin antajia sattuu kohdalle kyllä joka päivä, mutta koskaan ei minun (myyjän) tietämystä omasta työpaikastani olla kyseenalaistettu.
Kukin tablaa tavallaan ja jokaisella oma elämänkatsomus. Kyselin eräänä päivänä asiakkaalta s-etukorttia. Hän kyseli eikö meillä käy normaali Bonus-kortti, näyttäen Ykkösbonus-korttia.
No miten haluaa kutsua..
Hintaa ilmoitettaessa ei käytetä mitään (&%/&%&¤#&#¤”¤# eliä! Ärsyttävä tapa. Rinnastuskonjunktio ei sovi tuollaiseen lauseeseen, vaikka voissa paistaisi. Aaargh. Opetelkaa käyttämään äidinkieltänne edes jotenkin oikein.
Elikkä on vielä piinaavampi, mikäli mahdollista
“Mutta kerrankos nuo ketjut menevät sekaisin. Minulta on joskus kassa kysynyt plussakorttia S-ryhmän kaupassa.”
Oi sitä ensimmäistä työpäivää kun tuli kysyttyä kaikkien mahdollisten liikkeiden etukortit vuorotellen ennen kuin mieleen muistui se oikea <3
“Kyllä minä luulen että olisin huomannut jos olisin aamulla meinannut mennä töihin väärään kauppaan.”
“Luulen” - oletko siis aaaaivan varma että menit oikeaan kauppaan töihin?
Kieppu: miksi asetit sulkumerkin lauseen puoliväliin, mutta et koskaan sulkenut?
Kieppu: lauserakenteessasi oli huomattava oikeinkirjoitusvirhe; ei eliä vaan “eli”ä.
Airam syttyi pääni päällä - mikä elämys! Ekaa kertaa tajuan miksi on järkeenkäypää että myyjä ilmoittaa hinnan sanomalla “Eli”. Olen sitä vuosikaudet vierastanut. Kieppu mainitsi kommentissaan rinnastuskonjunktion ja yhtäkkiä minulla välähti; Hinnat on lyöty kassaan, 2 + 3 + 3 = 8 , toisin sanoen kaks plus kolme plus kolme ON YHTÄ KUIN kahdeksan, 2 + 3 + 3 ELI 8. Siinäpä se. Eli 8 euroo
Itse myyjänä ollessani käytin tuota eli-sanaa ihan sen takia, että asiakkaat eivät kuuntele. Eli se eli oli siinä ihan huomion herättämiseksi, ettei tarvitse toistella.
Iiks, kyllä mie vaan piinaan sitten asiakkaitani ja käytän sitä elikkä-sanaa. Siitä muistankin, kun eräs asiakas odotteli vuoroaan toisen asiakkaan takana ja kun hänen vuoronsa koetti, katsoi vaan minua eikä ojentanutkaan ostoksiaan. Kysyin sitten hiukan ihmetellen, että voinko jotenkin auttaa, kun asiakas lausuu “sinä et sanonutkaan elikkä”. Sitä sitten nauraen selittelin, että tällä kertaa nyt pääsi unohtumaan, mutta koetan muistaa jatkossa.
Ilmeisesti sitä sitten tulee hoettua vähän liiaksi…
Joku: Naulan kantaan, jos sanot pelkän summan, niin heti ollaan kysymässä että mitäköhän se siis oli…?
Vaikka lyhyestä sanasta on kysymys, niin useimmat asiakkaat tajuavat sillä hetkellä höröttää korviaan vähän leveämmälle, josko kassaneidillä olisi jotain tärkeää sanottavaa. “Eli” on taas normaaleille asiakkaille ja pidempi “elikkä” on mummeleille ja muille hitaammille, joilla valonnopeus ei leviä samalla nopeudella siellä ullakonkorkeudella.
Ha, minä en sentään elikkään ole yleensä ratkennut, mutta se pelkkä eli tulee automaattisesti AINA. Jotenkin se tuntuu ainakin omasta mielestäni jotenkin “pehmentävän” sitä hinnan sanomista (en sitten tiedä, millä logiikalla:)). Tiedän kyllä, että joitakin se ärsyttää, joten välillä ihan tietoisesti yritän sanoa sen “eli”n vain hiljaa omassa päässäni ja aloittaa ääneen vasta siitä hinnan kohdalta… Sama juttu sitten siinä, että vaihtorahoja antaessani aloitan aina ja- sanalla. Se vaan tulee, ei voi mitään, sori vaan:D (P.S. Turha on sitten asiakkaitten valittaa täällä siitä, että me aspat ärsyynnytään kaikista pikkuasioista, jos asiakkaat taas jaksaa noin pahasti jostakin elikästä tai elistä suuttua. Asiakkaitten ei sentään tarvitse kuunnella meidän aspojen kuluneita fraaseja 8 tuntia päivässä, eihän?!)
Mä en sano käytä sanoja “ja” ja “eli”. Ainoastaan jos asiakas ottaa alkuperäisen hinnan sanomisen jälkeen vielä jokun tuotteen, saatan sanoa “Eli sitten se on…”. Mutta kyllä se on ihan mahdollista olla sanomatta niitä sanoja :D.
Itse sanon “yhteensä” tai “eli”.
Välillä myös mutisen ääneen sitä laskutoimitusta jota näpyttelen kassaan tuotteineen päivineen.
Mahtaa aaseja ärsyttää. ehehe
Minusta on hauskoja nää “oletko varma” -jutut :).
Itse annoin puolitutun hotelliasiakkaan tulla tstoomme kopioimaan muutamaa dokumenttia koska itsellä ei ollut aikaa. Selitin nopsasti miten kopiokone toimii ja että paperi laitetaan kannen alle tekstipuoli alaspäin.
- niinkö..?
- joo, teksti alaspäin ja sit tota vihreetä nappia.
- teksti alaspäin? Ootsä ihan varma?
- *hymy* pikkuhiljaa alan olemaan kun on jo yli 10v tässä talossa täynnä.
- *nolo hymy* öh niin joo tosiaan.. kiitti :).
Kauppakeskuksessamme on myös Anttila ja Hong Kong. Välillä näissä kahdessa vieraillessa aasiakkaat kylmän viileästi alkavat kysellä minulta (kun esim. kahvitunnilla käyn) asioita. Kohteliaasti kieltäydyn vastaamasta tietty.
Luulisi nyt kuitenkin erottavan, kun värit ja vaatetus on täysin poikkeava näistä kahdesta.
Itselläni on tapan aloittaa puhelut “No täällä on..”.
Joskus muistan kuulleeni, että varsinkin puhelinkeskustelua ei kannata aloittaa suoraan nimellä, koska ihmisen aivot ehtivät vasta kolmanne sanassa mukaan puheeseen. Näin ollen aivot eivät välttämättä ehdi rekisteröimään sanomaasi nimeäsi jos aloitat lauseen sillä. Sama varmaan pätee näihin hintojen kertomiseen ja muihin. Siinä voi aivoilla mennä hetken ymmärtää että nyt minulle alettiin puhua ja pitää kuunnella varsinkin jos kassan pyöritellessä hintoja ajatukset pääsevät harhautumaan johonkin ihan muihin asioihin.
Itse ruokakauppojen kassoilla useimmiten en kuuntele enkä katso mitä tavarat maksaa. Ojennan vaan kortin kassalle. Jos se hinta minua jostain syystä kiinnostaa, niin katson sen kassakoneesta.
Lexor kirjoitti: “Itselläni on tapan aloittaa puhelut “No täällä on..”. Joskus muistan kuulleeni, että varsinkin puhelinkeskustelua ei kannata aloittaa suoraan nimellä, koska ihmisen aivot ehtivät vasta kolmanne sanassa mukaan puheeseen. Näin ollen aivot eivät välttämättä ehdi rekisteröimään sanomaasi nimeäsi jos aloitat lauseen sillä.”
Tuota, mitäs jos aloittaisi ihan normaalilla tervehdyksellä tyyliin “Hyvää päivää”? Eikös se tasoittaisi tuon? Vai onko siinä jotain ongelmallista?
Meilläkin tänään joku tuli kauppaan sisään ja kysyi
“niin mikäs kauppa tämä on??” (vastaus olisi lukenut hänen yläpuolellaan suuressa kyltissä, tai lasiovessa)
“öh…? siis tämä on kauppa G…”
“siis oletteko te toinen kauppa G, tuollahan oli tällainen jo”
“eeei kyllä me ollaan ihan kauppakeskuksen ainoa kauppa G…”
Kauppamme on kyllä hiljattain muuttanut, eli jokin opaste voi mahdollisesti näyttää vielä vanhaan paikkaan, mutta asiakas osoitti kyllä täysin päinvastaista suuntaakin, kun kertoi missä kauppamme jo mukamas näki… Ok, hän näki väärin, mutta yleisestikin jotenkin hassua etteivät ihmiset tiedä missä kaupassa olevat
aahh niin tuttua!!
tosin aina sieltä on löytynyt MYÖS MEIDÄN ketjun bonuskortti sieltä lompsasta!