Juuri tällainen vituttaa suunnattomasti. Pitäisivät saatana huolta niistä räkänokistaan!

Siis mitä? Onko tuo totta? Onko noita oikeasti?
Voi luoja mitä röyhkeyttä.
Kyllä niille lapsille pitäisi opettaa, että kaupan omaisuutta, kunnes maksetaan.
Ai niin, ja toisen omaisuuteen ei sun tahmatassuilla ole mitään asiaa!

Onhan noita riiviöitä toki, mutta en voi kyllä sanoa, että usein kaupassa käydessä tulisi vastaan.

Eivät nämä ole vapaan kasvatuksen tulosta, vaan sen, että kasvatusta ei ole ollut ollenkaan.

Mitä eroa on vapaalla kasvatuksella ja sillä, ettei kasvata ollenkaan?

Kaikesta tuhotusta tavarasta voi hyvillä mielin vaatia korvauksen.

LadyLilith: paljonkin.

Luulis, että tuollaisessa tapauksessa voi jo sanoa, että ”nyt maksatte vahinkonne, tai soitamme poliisit”. Tarvitseeko kaupankaan olla munaton omien oikeuksiensa puolustamisessa?

Voi kiesus, mitä meininkiä… onneksi löytyy lehmänhermoisia a(a)siakaspalvelijoita, muuten olisivat nämä vanhemmat hätää kärsimässä.

LadyLilith: ”Mitä eroa on vapaalla kasvatuksella ja sillä, ettei kasvata ollenkaan? ”

Niinpä, päällisin puolin ihan sama… mutta vakavasti ottaee: ero lie siinä, että vapaassa kasvatuksessa vanhempia oikeasti kiinnostaa, mitä lapsista tulee (vaikka kasvatusmetodista itsestään voi olla monta mieltä), ja se vaatii vanhemmilta kuuntelua, tilannetajua ja ennen kaikkea johdonmukaisuutta. Siis vaivannäköä. Jos ei kasvateta ollenkaan, lie jälkikasvun kohtalo vanhemmille yks hailee. Tämä tarina on hyvä esimerkki jälkimmäisestä.

(apropos: meillä ei juuri noudateta vapaan kasvatuksen periaatteita, perinteinen tyyli sopii paremmin)

Kuulostaa noi pennut kyllä ihan must…ais, krhömm Suomen vähemmistö kansan jälkeläisiltä. Ne on juuri tollaillaisia riiviöitä, ei mitään kuria.

Kyllä olen todistanut vastaavaa ”valkolaisistakin” jos nyt allua oikein tulkitsin..:) ja olen tälläisestä vastaavasta tilanteesta käynyt sanomassa ison kaupan henkilökunnalle itse kun alko vituttaa.. siinä se mamma men naama norsun vi**lla kun alko yks hyllyttäjä seuraan sitä ja kasaa sen mukaan avattuja keksipaketteja yms… tuli hyvä mieli:D

On vaan pakko itsekin taivastella, että ihanko oikeesti tollasia on. On varmaan uskottava. Häpeäisin silmät päästäni, jos minun muksu käyttäytyisi tuolla tavalla. Ja jos kiinni saan edes yrityksestä, niin kotiinlähtö ja sopiva kurinpalautus oli edessä justiinsa.

Vanhemmat ovat niitä hirviöitä, eivät lapset.

Vartija/poliisi paikalle. Tuollaiset tapaukset ei enää kuulu myyjälle vaan viranomaisille. Vahingonkorvausta kehiin. Ei tuotteita availla ilman, että ne ostaa.

Eikös täällä ollut joskus aikaisemmin vastaava kirjoitus, jossa myyjät olivat ostattaneet asiakkaalla kaikki pentujen sormiväreillä (?) töhrimät vaatteet. Aivan oikein!

Myöskin äitinä ja joskus kaupassa sivusta seuranneena en ymmärrä miksi pitää ne namuset ja lelut antaa sinne rattaisiin sen Pecca-Marcuksen pieniin kuolanäppeihin, puolet tavaroista hukkuu jo rattaiden syvyyksiin ja ne lakupötköt on tosiaan siellä suussa kuorineen, ja sitten vaan sanotaan että ”Tui tui Pecca, älähän nyt vielä syö kun täti ottaa ensin hinnan, ai ehdit jo syödä, ja kuoretkin, oho…”

Ja päivittäin näkee lelu- ja lehtiosastolla noita leikkijöitä ja lukijoita, vanhemmat ilmeisesti pitävät osastoja hyvinä leikkikehinä. Mulla pysyy lapsi rattaissa/ vieressä, olen siihen opettanut, eikä ole tullut kaupassa mieleenkään antaa esim syödä jäätelöä ja sitten viedä sitä limaista kuorta kassalle piipattavaksi… yörgh..

Tyhmiä on ne, jotka tällaista sikailua katsovat vain sivusta. Minä olen ainakin komentanut vieraidenkin muksuja, jos eivät osaa olla. Samalla myös joskus vanhempiakin…

Missä on lapsukaisten terve järki tätä nykyä?
Varmaankin karissut pois sitä myötä kun vanhemmat ovat antaneet heille kaiken pienen parkumisen jälkeen, siitä hyvästä kunnioitus vanhempia kohtaan on siis kadonnut.
Päiväkodissa hetken aikaa työskennellessäni näin hyvinkin paljon tapauksia joissa äitiä tahi iskää vietiin kuin pässiä narussa kun pikku Kalle-Marjatta haettiin hoidosta pois.

”Mennään kauppaan, tahdon karkkiaaaa!!!”
”Äiti kävi jo, ei mennä enää.”
”NOKU MINÄ TAHON SUPERNAMIYLLÄTYSSOKERIPOMMIPUSSIN!!”
”No.. Jos tämän kerran sitten.”

Ei olisi itsellä tullut lapsena mieleenkään huutaa ja väittää vastaan omille vanhemmille

Tästä puuttuvat vielä ne sankarit jotka antavat lapselle syötävää juotavaa kaupan hyllystä ja sallivat että lapset avaavat ja syövät/juovat heti! Mitähän minulle sanottaisiin kun kävelisin oluthyllylle, korkkaisin siitä tölkin matkaeväiksi ja sit vaan kassalla sanoisin et tuli niin jano niin join tän jo…

^ Tai jos minä avaisin siellä ensin Karhun, testaisin, ei ole hyvää.. lonkero? ei tämäkään maistu tänään.. Upcider? no tätähän minä halusinkin, otanpa tuolta siis taaimmaisen, kun siinä on vielä koko sisältö jäljellä.

Olen töissä karkkikaupassa, ja voi sitä pirjopetterien ja huudon määrää.. Varsinkin lauantaisin, kun lapsilla on ”virallinen” karkkipäivä (äiti30kgylipainoa käy kyllä joka päivä hakemassa pussillisen), kauppa täyttyy näistä pennuista, jotka juoksevat ympäriinsä, leikkivät kauhoilla ja kahmivat karkkia käsin. Ihania ovat myös nämä jasminveeti 1 veet, jotka saavat IHAN ITSE ottaa karkkia pussiin, koordinaatiokyvyn ollessa mitä on, noin 3/4 putoaa lattialle. Ja hävikki hipoo kattoa..

Täällä joskus jossain stoorissa oli äidin letkaus ”ota vaan viivakoodi siitä, se on ihan puhdasta kuolaa”. Muistan sen aina PUHDASTA kuolaa?
Meillä kerran lapsi oksensi myymälään ja äiti pyyhälsi kassan ohi ”Anteeksi, lapseni oksensi juuri tuonne lattialle” Öö- siivoa se? Paperia ym saat kyllä talon puolesta. Oli kiva tehdä töitä siinä laatan hajussa seuraava tunti.

Omien vanhempieni kasvatusperinteisiin kuului yksi hyvin yksinkertainen sääntö: meille lapsille ei koskaan ostettu karkkia tai muutakaan vastaavaa kun olimme mukana kaupassa (ei muistaakseni myöskään leluja). Kummasti osasimme käyttäytyä, ei näes tullut mieleenkään alkaa mankua ja huutaa kun tiesimme ettei sitä namia tai muuta kivaa osteta missään tapauksessa.

Voin suositella.

näitä riittää, itse saavuin eräässä isossa tavaratalossa juuri paikalle, kun jonkun lapsi oli keksinyt hauskan leikin. osastolla oli erillinen teline vöille, ja pikku marjatta-antero repi kikatusten säestämänä kaikki vyöt telineestä pitkin lattioita. äiti myhäili naureskellen vieressä että tuo meinän pikku haninassukka keksiikin itselleen kivasti tekemistä sillävälin kun äiti shoppailee.
kykenin vain tuijottamaan suu auki, niin käsittämätön oli äidin reaktio. melkein samantien paikalle kiiruhti myyjäkin siivoamaan sotkuja. tuona päivänä opin myös, miltä oikeasti näyttää paha silmä.

Joskus kuulin sellaisenkin tilanteen, kun lapsi oli mennyt yksin kauppaan ja alkanut syödä banaania. Sitten kun tää lapsi ns. otettiin kiinni niin oli sanonut että kun kotona ei ollut mitään ruokaa ja oli ollut ihan yksin. Aika pieni kersa siis. En mä tiedä oliko ne tehny siis tollasta sillonki kun olivat vanhempien kanssa ollut kaupassa vai mistä tää kersa oli tollasta keksiny.

Herää kyllä kysymys, että mitä noiden vanhempien päässä liikkuu. Lasten vikahan se ei ole jos vanhemmat antaa tehdä mitä vaan, vaan niiden vanhempien. Mulla on kolme lasta, joista yksikään ei availe mitään kaupassa, ei syö ostoksia ennen kuin ne on maksettu tai kärtä karkkia karkkiosastolla. Vauva saattaa kyllä joskus kaupassa itkeä, jos sattuu heräämään nälkäisenä.
Joskus lapset on kysyneet että miksi joku lapsi syö kaupassa, johon oon vastannut ettei niin saa tehdä, ostokset tulee ensin maksaa ja samalla saan sitten paheksuvia katseita niiden Nico-Petteriden äideiltä, joiden nuppuset saa syödä kaupassa ja availla paketteja. Musta on kyllä vaan oikeen jos vanhemmat laitettaisiin joka paikassa maksamaan jälkikasvunsa tuhoamat tuotteet.

Minä, niin ne yleensä laitetaankin jos saadaan vaan kiinni. harmillisen usein noi puoliksisyödyt lakut ja keksit löytyvät hyllystä sitten joskus. jos mä näen omassa kaupassa, niin korvausvelvollisuus alkaa samantien. ja teen hyvin selväks ettei ko. jengiä enää kauppaan kaivata.

varo huoh,

kohta varmaan joku itkee että kauppa ei saa valita asiakkaitaan…

Ennen vanhaan joutui avatun tai rikotun tuotteen maksamaan, nykyään taitaa käytäntö olla toinen. Tosin ulkomailla on vieläkin entinen sääntö voimssa.

Ja meidän perheessä on kuulemma liian tiukka kuri, kun ei saa jalkoja pitää pöydällä syödessä tai koskea vanhempien arvoesineisiin…eipähän ainakaan tarvitse omaa muksua kaupassa hävetä ja/tai maksaa korvauksia myöhemmin! Otan osaa että jotkut eivät viitsi opettaa lapsilleen yhteisiä sääntöjä.

Luke..
Se taitaa riippua kaupasta, mutta olen kyllä monessa paikassa nähnyt kylttejä, joiden mukaan ”Avattu tuote on ostopäätös”. Ja nyt tämän jutun luettuani ymmärrän viimeien keitä varten niitä kylttejä tarvitaan.

Onko kyse laiskuudesta vai tyhmyydestä vai kuvittelevatko tuollaiset vanhemmat oikeasti, että lapset jotenkin kärsivät rajojen asettamisesta? Vanhempien tehtävä on paitsi huolehtia lapsesta myös opettaa tälle, mikä on oikein ja väärin. Ja tähän kuuluu myös se, että toisten omaisuutta ei käytetä ilman lupaa – kaupassa myytävät tavarat ovat kaupan omaisuutta kunnes ne on maksettu.

Että osaa olla vastuuttomia ihmisiä.

Ihmiset eivät arvosta muiden tavaroita, eivätkä näe kuin oman napansa. Itse olen yrittänyt noudattaa periaatetta: Tässä maailmassa on kaksi napaa, joista minä en ole se toinen etkä sinä ole se toinen.
Arvostan entistä enemmän äitiäni joka vei mut kauppaan, kerran. Huusin ja kiljuin niin paljon kun en saanut mitä halusin että meni aika monta vuotta ennen kuin mut vietiin kauppaan seuraavan kerran, ja silloin osasin jo ikäni puolesta käyttäytyä.

Ehkä vielä astetta parempia ovat nämä (yleensä) äidit, jotka nimenomaan huomaavat lastensa huonon käytöksen. Sitten kovaan ääneen huudellaan että ”Nyt jos Petteri et käyttäydy, niin jätetään karkit pois! Jos Pete toi ei heti lopu, niin ei tule karkkia!”. Ja tätä jatkuu hetken aikaa, mutta mitään ei tapahdu ja muksut käyttäytyvät koko ajan vain huonommin ja riehaantuvat enemmän, kun tietävät että mitään seuraamuksia ei kuitenkaan tule. Sitten ne karkit saadaan käsiin ja äiti maksaa ostokset, ehkä jopa ottaa kassojen luota vielä lisää karkkia kun eihän noi nyt riitä…

Tällaiset vanhemmat tietävät, että kuria pitäisi pitää, mutta eivät yksinkertaisesti jaksa/halua/viitsi aiheuttaa lapsiraukoilleen pahaa mieltä. Tulevaisuus näyttää melko mustalta.

Käsittämättömintä on se, että myös monet aikuiset ihmiset kuvittelevat, että tuotteita saa availla ja syödä/juoda ennen maksamista..

Kiva sitten kassalla esim. tarttua jogurttipurkkiin ja huomata, että kansi on poistettu ja sormi on sisäpuolella jogurtinjämissä koska arvon asiakas ei millään malttanut odottaa kotiin asti syödäkseen.. ”joo ota vaan se hinta ja heitä pois, mä söin sen jo, hehe”

Kaupassa jossa työskentelin kävi mm. eräs n. 25-vuotias nainen jatkuvasti ja joka ikinen kerta söi riisipiirakan tai pari, banaanin tms. ja vielä jotain juotavaakin piti ottaa palan painikkeeksi.. AIVAN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ! Kaupassa olevat tuotteet ovat kaupan omaisuutta kunnes ne on maksettu! Ja toisekseen ko. myymälän tiloissa on syöminen kielletty myös maksamisen jälkeen (jos ei ole asiakaswc:tä, saa ruokaa myydä vain take away -periaatteella – emme ole mikäkän ravintola)..

Ja ihan prkl kivaa myös siivoilla jotain croissantinmurusia lattialta kun niitä mussutetaan miten sattuu.. Eräs ihastuttava (spuge)täti myös söi aina mm. punajuurisalaattia ja kylmää maksalaatikkoa SORMIN myymälän tiloissa (tosin maksun jälkeen..)NAMI!

Minä ihmettelen myös suunnattomasti, ettei nykylapsilla ole minkäänlaista kasvatusta. Mutta eihän näillä aikuisillakaan ole tai sitten heillä ei ole aivokapasiteettia tarpeeksi käytettäväksi, jotta osaisi kunnolla kasvattaa.

Meidät on pienestä pitäen kasvatettu siihen, että mitään ei kaupassa syödä, millään ei leikitä, mitään ei avata ja itse asiassa mihinkään ei kosketa, ja varsinkin rikkimenevien kohdalle jouduimme pysymään kaukana, sillä muuten joutuu maksamaan, jos jokin menee rikki.

Itsekin kaupan kassalla olen joutunut monet kerrat vetämään kassalta läpi avonaisia sipsipusseja, karkkipusseja, pillimehuja jne.. ja usein on niin, että pussukka on siis muksun kädessä, joka ei tietysti halua luovuttaa pussiaan pariksi sekunniksi ja alkavat rääkyä täyttä kurkkua. Eikä vanhemmat sano yhtään mitään. Sellaisiakin lapsia olen nähnyt, jotka heittelivät ostoskärryistä tavaroita lattialle, sitä mukaa kun vanhemmat ne laittoivat kärryihin. Eikä vanhemmat siitäkään sanoneet mitään.

Kerran ostoskärryissä oleva lapsi tiputti pesuainepurkin lattialle ja isä vain nauroi ja puhui muksulle jotain leikkimisestä… isä ei tietenkään nostanut purkkia vaan jätti sen lattialle ja jatkoi matkaansa.

Sitten on näitä lapsia, jotka kirkuvat ja itkevät niin kauan, että saavat karkkipussinsa. Eikö vanhemmilla riitä pokkaa sanoa, että sitä pussia ei tule vaikka itkisit kuinka paljon. Meille sanottiin aina, että sitten saat mennä autoon istumaan siksi aikaa, kun me käymme kaupassa. Tosin meillä ei ikinä ollut ikinä karkkipäiviä tai että olisimme saaneet viikkorahaa, kyllä siinä tulee nöyräksi, jos vaan ymmärtää, että mikään ei ole ilmaista, eikä halua käyttää vanhempien rahaa ”turhuuksiin”. Mitään en koskaan pyytänyt. Joskus äiti yllätti jollakin yllärillä tai karkkipussilla ja joku toinen kerta toisille sisaruksille… Täytyy odottaa vuoroaan… Nykyään vanhemmat ehkä antavat liikaa lapsille, ja näin lapsilta puuttuu nöyryys ja kiitollisuus. Ajatellaan vain itseään ja omaa egoa ja arvostuksen saamista. Vanhemmat ovat nykyään samanlaisia. Raha ja materia ovat elämän lähde!

Sitten yhä hämmästelen niitä vanhempia, jotka kyselevät lapsiltaan, mitä ostetaan ja mitä syödään. Mikä idea? Eihän lapsilta kuulu kysyä yhtään mitään! Aikuisella ihmisellä pitäisi olla sen verran vastuuntuntoa, että päättää asioistaan. Kannattaa varmaan hankkia se pankkikortti samantien lapselle, joka siellä kaupassa voi käydä ostamassa mitä lystää.

Mä en vois pitää suutani kiinni jos tollasta näkisin.Vaikka vain aasiakas oonki.Jumaliste mitä kakaroita..

Sehän tässä on uskomattominta, että tälläkin palsalla on aikoinaan käyty keskustelu saako kaupassa syödä maksamattomia ostoksia.

Ei tulisi itselleni mieleenkään. Ei koskaan eikä missään tilanteessa.

Ihmettelyä: siis sun mielestä lapselta ei kysytä mielipidettä että mitäs laitettaisiin ruuaksi? Eihän nyt sentään suoraan päätöstä lapselta oteta mutta ainahan voi kysyä lapselta ja päättää että onko se hyvä vai huono idea.

Anna ja Eräs myyjä, mulle on pariin otteeseen kaupan henkilökunta tyrkänny pienen tuoremehu purkin kouraan, ku oon meinannu pyörtyä verensokerin romahdettua. Maksoin sen kyllä kassalla ja vein ihan itse roskiin. Kerran pyysin lupaa avata ja juoda vesipullosta (jonka myös luonnollisesti maksoin) ku alko maailma pyöriä ja alko oksettaa. Eli oon ollu aasiakas ja syöny/juonu tuotteita ennen maksua, tosin aika äärimmäisessä hädässä vasta. Muuten en oo koskaan vastaavaa tehny.

Luke, Kyllä se avattu tai rikottu tuote on korvattava kaupalle, kyseessä on kaupan omaisuus jota on rikottu ja jos asiakas ei suostu korvaamaan silloin voi soittaa poliisit paikalle. Asia on käytännössä sama kuin joku tulisi kotiisi hajottamaan tavaroitasi.

Kun me mentiinpienenä kauppaan meiltä kysyttiin miten kaupassa pitää olla. Takapenkiltä kuului kuorossa: Kiltisti.
iskä on kertonu, että kaupassa me katsottiin oudosti muita lapsia jotka järjestivät itkuraivokohtauksen, koska eivät saaneet karkkia ja/tai lelua. Siitä on nyt n.8 vuotta.

Ja itse taas olen törmännyt siihen, kun kävelen lasten kanssa kaupassa ja he kävelevät vierelläni niin saan kuulla ”kävelevät kun koirat”. Kun en päästä juoksemaan ja ottamaan tavaroita ”ovat robotteja eikä saavat olla lapsia”.
Mutta kuitenkin näistä kommenteistä olen yrittänyt pitää lapsukaisia kurissa sekä kauppassa että muaalla.

Työskentelin vuoden verran kaupan kassalla kun jäin työttömäksi oman alan töistä. Muistan hyvin erään perheen, äiti, isä ja noin noin 5-v Juuso-Kaaleppi. Vanhemmat lappaavat ostoksensa hihnalle, ja kakara käy itse hakemassa ison karkkipussin hyllystä eikä sano mitään vanhemmilleen. Kakara lätkäisee karkkipussin hihnalle ja mulkasee mua pahasti. Menee noin 2 sekuntia kun se alkaa rääkymään: ”Anna jo se karkkipussi! ANNA JO SE KARKKIPUSSI! Nopeesti nyt, KUULITKO SÄ KUN MÄ KÄSKEN! Vanhemmat vaan hykertevät ja katselevat ylpeänä kakaraansa. Kakaran ääni vaan yltyy: ”ETKÖ SÄ KUULE KUN MÄ KÄSKEN!!!” En tehnyt elettäkään karkkipussin suuntaan, vaan ilmoitin kakaralle kyllästyneellä äänellä että: ”Kuulin kyllä erittäin hyvin, ja vedän karkkipussisi kassasta läpi kun se tulee hihnalla kohdalle, en yhtään aikaisemmin.” Tämän jälkeen hymyilin vanhemmille parhaan aspa-hymyni. Kakara tuijotti mua ihan järkyttyneenä suu auki, ja vanhemmat myös. Sitten vanhemmat alkoivat änkyttää Kille-Petterille että ”täti ihan kohta vetää sen karkkipussin oota kulta nyt hetki lässyn lässyn lää”. Vedin vittuillakseni sen karkkipussin viimeisenä ja ojensin sen liioitellun ystävällisesti penskalle, ja sanoin yliystävällisellä aspa-äänelläni: ”OLE HYVÄ. Nyt saat tästä karkkipussisi!” Pentu repäisi sen mun kädestä ja rääkäs että: ”ANNA SE JO!!!” johon minä vieläkin ystävällisemmällä äänellä totesin: ”ole hyvä!”. Vanhemmat poistuivat kaupasta ja lähtiessään mittailivat mua päästä varpaisiin ihan järkyttyneinä. Vissiin kukaan ei ollut koskaan sanonut heidän Kuola-Persikilleen vastaan. Teki mieli mainita vanhemmille jotain käytöstavoista, mutta kuuroille korville olisi tainnut kaikua, valitettavasti.

Kunrei: Joo siis seurasin kerrankin asiakasta pitkin myymälää (tai en seurannut, mutta sattui joka kerta olemaan samalla käytävällä tai ainakin kuuloetäisyydellä) ja tämä äiti käytävästä toiseen kyseli lapseltaan, että otetaanko näitä ja otetaanko näitä ja mennäänkö hakemaan vielä niitäkin ja haluaisitko sitä vai tätä… Tämä on toistunut myös kerran jos toisenkin…

Mun mielestä lapsilta ei vaan kysytä, varsinkin jos ovat pieniä, sillä nehän nyt sanovat mitä tahansa ja siitä se sitten lähtee, että kun vanhemmat ostavat kaiken mitä lapsi sanoo, niin, silloinhan he saavat tahtonsa läpi myöhemminkin.

ARGH miksi näiden junttien pitää lisääntyä?! Ei ainakaan tarvitse miettiä mistä joidenkin ihmisten aasimaisuus kaupassa (ja varmasti muuallakin) johtuu – ne on kasvatettu aasiakkaiksi.

Olen itsekin kaupassa töissä, ja hyvin usein kyllä huomaa, että huonokäytöksisten asiakkaiden lapsetkin käyttäytyvät huonosti. Mitä muuta he voisivatkaan, kun vanhemmat näyttävät esimerkkiä, ettei kaupan omaisuudesta tai säännöistä tarvitse välittää. Ystävällisten ja fiksun oloisten asiakkaiden lapset taas ovat yleensä vähintäänkin siedettäviä.

Ellu: kaamea tenava, oikea horror-tapaus :O Vallan puistattaa ajatella tulevaisuuden työelämää kun nämä kuritta kasvaneet herrantertut päästetään valloilleen duunipaikoille. Siinä on pomoilla, asiakkailla ja paremmin käyttäytyvillä työkavereilla kestämistä…

Itse oon kanssa samaa mieltä, että lapsilta on turha kysyä kaupassa mitään, kun tietäähän se mitä ne haluaa: ruoaksi pelkkää spagettia ja kasa herkkuja päälle. ;P

Mutta kasvatuksellisesti oon eri mieltä siitä, että lapsilta ei saisi mitään kysyä. Päin vastoin, lapsen täytyy saada tunne siitä, että on tärkeä osa perhettä, että saa osallistua perheen päätöksentekoon ja että hänenkin mielipiteitään kuunnellaan. Vastuu ja päätäntävalta on kuitenkin aina vanhemmilla.

Krista:
Tuollaiset kommentit voi ottaa kehuna, koska osaat toimia kasvattajana oikein ja pitää lapsia silmällä.

Ja olen täysin samaa mieltä siitä, että kurittomien lasten tärvelemät myyntikelvottomaksi menneet tuotteet pitää maksattaa kakaroiden vanhemmilla.

Ruokakaupan asiakkaana olen nähnyt omin silmin useita tällaisia tapauksia. Lähes poikkeuksetta kyseessä on ollut tiettyyn etniseen vähemmistöön kuuluva perhe.

”Itse oon kanssa samaa mieltä, että lapsilta on turha kysyä kaupassa mitään, kun tietäähän se mitä ne haluaa: ruoaksi pelkkää spagettia ja kasa herkkuja päälle.”

Sitä voi kysyä vaikka näin:
”Syödäänkö tänään makaroonilaatikkoa vai lihakeittoa?”

Siinä on aikuinen tehnyt alustavan valinnan (ruoka numero 1 ja vaihtoehtona ruoka numero kaksi — kannattaa pitää valinnat simppelinä jos on nuoresta muksusta kyse ja kasvattaa valinnanmahdollisuutta iän myötä) ja kersa saa kokea, että hän voi jotenkin vaikuttaa siihen, mitä tänään tapahtuu.

Itse pidin siitä, että pääsin kokkaamaan kun ikää oli tullut tarpeeksi ja tein sellaisia ruokia, mitä vanhempani eivät itse olisi kokeilleetkaan muuten; kyseessä oli niinkin kauhean eksoottisia ruokia kuten risottoa ja pizzaa (juu, ennenkuin pizzeriat yleistyivät Suomessa, tämä oli joskus silloin kun vielä mammuttia jahdattiin kivikeihäiden kanssa).

Ja kyllä, kurissa ja nuhteessa pidettiin kaupassa. Niinkin hyvin, että kuusivuotiaana pystyi lähettämään kauppaostoksille omin neuvoin. Olen varma, että näitäkin muksuja on edelleen olemassa ja se on vain pieni (mutta näkyvä ja kuuluva ja hemmetin kiusallinen, pintaväriin katsomatta) osa, joka aiheuttaa ongelmia.

Tämä sattui minulle ensimmäistä kertaa, eikä kyllä ole sen jälkeen uudelleen tapahtunut… Sinänsä ei mitään haukuttavaa, mutta ehkä outoa…

Olin kassalla ja kaupassa oli todella hiljaista. Kassalleni tuli ulkomaalainen pariskunta pienen vauvelinsa kanssa, joka osasi vasta istua. No isä laittoi tavarat hihnalle ja lopuksi vielä muksunsakin. Ja lopuksi mun piti vetää hänen muksunsa siitä kassalta läpi.. Ilmeisesti joku hauska leikki, olihan se huvittavaa! Ihan ok, olin hyvällä tuulella, eikä hänen perässään ollut muita asiakkaita… mutta kuitenkin hieman outoa…

Joo kyllähän noita kuolaa valuvia tuotteita kassalle tulee aina välillä,suurinta haloota aiheutta kersoille se eurolla toimiva paloauto,johon on ihan PAKKO päästä ja sitten huudetaan sieltä että isä/äiti anna rahaa!!!x10. Myönnän että pentuna söin itsekin hyllystä juustoista lähtien kaikki,heti jos silmä vältti,kauppaan juoksentelemaan ei ollut mitään asiaa.Kaikki maksettiin kumminkin.Jos yletin kärrystä hyllyyn niin syödyksi joutui tuote kuin tuote.Äidin kanssa sain huutoraivarit aina,se vaan nosti mut syliin ja käveli tyynesti ulos kaupasta ja sanoi että huutamalla et saa mitään. Tai antoi mun huutaa ja ihmisten tuijotuksesta huolimatta ei ostanut mitään eikä ruvennut hyssyttelemään.

Kullannuppuja riittää myös minun työpaikallani lelukaupassa. Penska saa kulkea ympäriinsä ja vetää hyllystä kaikki mihin ylettyy, hintakyltit luonnollisesti myöskin. Kerran kuulin yhden naisen sanovan ystävättärelleen että sinun Hannu-Elina tuolla tyhjentää hyllyjä. Äiti vastasi että antaa tyhjentää vaan, se on Hannu-Elinan mielestä niin kivaa. Mä näin punaista ja lähdin keräileen niitä tavaroita penskan perässä. Tätä on meillä viikottain, vanhemmat myhäilee kun lapsi on niiiin reipas ja oma-aloitteinen. Aivan käsittämätöntä touhua!!
Ja annetaanhan toki hyllystä vaunuun pikku Antti-Mikaelille jotain kivaa mutustettavaksi ettei tule vaan paha mieli, kerran oli lapsi syönyt nipun postikortteja… Yksikin äiti antoi lapselleen hyllystä LYIJYKYNÄN imeskeltäväksi!! Mitä te oikeen mietitte, aasiakkaat!?!?!

Krista; viimeiseen kysymykseen vastaus on ”Ei mitään…siellä se banaanikärpänen lentelee yksikseen pääkopan sisällä…”

”Itse oon kanssa samaa mieltä, että lapsilta on turha kysyä kaupassa mitään, kun tietäähän se mitä ne haluaa: ruoaksi pelkkää spagettia ja kasa herkkuja päälle. ;P”

Oletpas opettanut lapsesi surullisen yksipuoliseen ruokaan.

Minunkaan mielestä pikkulapselta ei kysytä, mitä ruokaa se haluaa. Ei anneta edes vaihtoehtoja, koska miksi pikkulapsen pitäisi tuntea, että se voi vaikuttaa asioihin? Siitähän se vain alkaa se lapsen ‘mie päätän kaiken ja teen niin kuin tykkään’.
Sitten on eri asia, kun lapsi on vanhempi, siinä vaiheessa vasta kannattee lapsi ottaa päätöksentekoon mukaan jollain tapaa.

Meillä ei ole lapsena paljoa kyselty, että mitä ruokaa se kullannuppu nyt haluaa. Jos ei ole ruoka maittanut, on ollut joko ilman ruokaa sitten tai syönyt jotakin jääkaapista. Joten aina on maittanut.
Lisäksi kaupassaollessa kun ekan kerran huusin ja itkin kun jotain en saanut, äiti tyynesti teki vain ostoksensa ja antoi miun huutaa. Enpä ole sen jälkeen kaupassa kohtauksia aiheuttanut ja aina kiltisti kulkenut mukana. Välillä nyt karkeilin kulkemaan ympäri kauppaa kun silmä vältti Mutten ikinä ottanut leluja pakkauksista tai syönyt mitään etukäteen, koska niin ei tehdä.

Siksi en ymmärräkkään, että miksi vanhemmat eivät voi sano niille ”kullannupuilleen” vain tyynesti ei tai antaa huutaa koko kaupan läpi. Sillä se lapsi oppisi kerralla, että kaikkea ei saa mitä haluaa, varsinkaan huutamalla. Siksi aina yllätyn, kun näenkin hyvinkäyttäytyvän lapsen: se on niin harvinaista nykyään.

Tämä ei nyt liity ipanoihin mutta asian vierestä kumminkin.
Eräässä kaupassa, jossa asioin useasti, on kyltti ”Pidäthän lemmikkisi kytkettynä myymälässä”. Siis päästävätkö jotkut todella koiransa/kissansa vapaaksi kaupassa?

Ehkä vähän sivusta, mutta pakko kertoa… Eräs tuttuni oli paikallisessa supermarketissa sivusta seurannu, kun 2-3v. ”pikkuPetteri”, piti hupia, potki kassajonossa toistuvasti eläkeläissetää sääreen. Tämä setä sanoi monta kertaa pojalle, että ei saa näin tehdä, ei auttanu… Kyllästyneenä hän sanoikin lapsen äidille, että voisitko sanoa pojallesi lopettavan potkimisen, johon äiti tokaisi: ”En voi, meillä on vapaa kasvatus!!” ÄrrMurr. Tuttuni herpaantui, ohitti kassajonossa kyseisen naisen lapsineen, ”vahingossa” tönäisi naista. Nainen katsoi paheksuvasti tuttuani ja kysyi kovaan ääneen ”Ohitteletko?” Johon vastaus, ”joo, mulla on ollu vapaa kasvatus” !!!

Mistä te noita nimiä revitte:D

Kerran olen kaupassa heittäytynyt karkkihyllyn eteen -> äiti otti syliin ja kantoi mut kaupasta ulos huutamaan ja meni itse takaisin ostoksille. Enpä sen jälkeen huutanut.
Paha tapa mulla oli kyllä imeskellä Brie -juustoa muovin kera:) Vanhemmat yritti aina piilottaa sen jonnekin kärryjen syvyyteen, mutta sieltä mä sen aina tongin ja vanhemmat sai punaisena ja häpeissään pyydellä kassalta anteeksi. Mutta kyllä se maksettiin. Ja ikinä ei kaupassa syöty mitään. Muistan, että ihmettelin usein, että miks joku toinen lapsi saa syödä kaupassa jäätelöä, mutta mä en. Mutten muista mitä mulle sanottiin.

Kai toi kaupassa lapsen mielipidettä kysyminen on vähän niin kuin ihan sama, jos se ei aiheuta muille ihmisille pääsärkyä. Jokainen kuitenkin kasvattaa tavallaan.

Ehkä noi kauhukakaroiden vanhemmat on mielestään saanut liian tiukan kasvatuksen, eikä halua sellaista lapselleen. Eikä sitten kasvata niitä ollenkaan. Ja onhan se niin paljon helpompaa, ainakin hetken, ostaa se karkkipussi, jos lapsi on hiljaa. Täytyy vaan yrittää muistaa, että ei ne lapset ole riiviöitä vaan ne vanhemmat, vaikka vaikeeta se joskus onkin.

”Ehkä vähän sivusta, mutta pakko kertoa… Eräs tuttuni oli paikallisessa supermarketissa sivusta seurannu, kun 2-3v. “pikkuPetteri”, piti hupia, potki kassajonossa toistuvasti eläkeläissetää sääreen. Tämä setä sanoi monta kertaa pojalle, että ei saa näin tehdä, ei auttanu… Kyllästyneenä hän sanoikin lapsen äidille, että voisitko sanoa pojallesi lopettavan potkimisen, johon äiti tokaisi: “En voi, meillä on vapaa kasvatus!!” ÄrrMurr. Tuttuni herpaantui, ohitti kassajonossa kyseisen naisen lapsineen, “vahingossa” tönäisi naista. Nainen katsoi paheksuvasti tuttuani ja kysyi kovaan ääneen “Ohitteletko?” Johon vastaus, “joo, mulla on ollu vapaa kasvatus” !!!”

^ Ja taas lipsahti päivän pakollinen kaupunkilegenda, jonka voi lukea myös 90-luvulla ilmestyneestä vitsikirjasta.

Kyllähän näitä tulee nähtyä. Mikä ihme ihmisiä vaivaa nykyään? Itse kävin lapsena (5-6v) vuotta vanhemman isoveljeni kanssa kahdestaan kaupassa. (Kauppa oli sadan metrin päässä)
Koskaan ei olisi tullut mieleenkään syödä kaupassa tai ruveta huutamaan kun jotaan ei saanut.

Jep, noita näkee kaupassa työskennellessä. Mutta en näe sitä pahalla, jos esim lapsella on banaani syötävänä ja hintalappu on toisissa banaaneissa kiinni, joka menee kassan ohi. Voi olla hetkiä joilloin ollaan oltu vaikka reissussa ja siitä ollut pakko mennä kauppaan, lapsella hirveä nälkä ja kiukku päällä. Mutta tosiaan ne karkit ja muu makea pitää jättää sinne kotiin syötäväksi.

Kyllä aina välillä saa ihmetellä sitä vapaan kasvatuksen tulosta jo nyt. Kerran olin tauolle menossa ja satuin mehuhyllyn ohitse kävelessäni todistamaan näitä annetaan lapsen valita tilanetta. Äiti tivaa tiukkaan sävyyn max 2 vuotiaalta tyttäreltään että mitä mehua otetaan. Ja vielä otetaan kädestä kiinni ja tivataan: ”Kuuntele nyt, otetaanko me nyt persikkamehua vai mansikka-mango mehukattia?”
Ja sitten nämä iänikuiset ”ANNA RAHAA!!!” huudot, jotka raikuvat kaupassa, kun meillä sattuu olemaan ne ihanat rahalla toimivat leikkivehkeet. Ihmetyksen ja jopa raivon määrä on meilkeimpä kun tulee lapsiperheiden kaupassa käynti aika. Mukulat huutaa vanhemmilta rahaa ja käskevät antamaan sitä, ja jos ei tipu niin käydään kärttämässä mummit ja kummit läpi. Kertaakaan ei ole onneksi kukaan muksuista keksinyt kysyä multa sitä euroa. En kyllä tiedä miten siinä tilanteessa reagoisin, mutta odotan jo innolla tätä älynväläystä.

”#
omppu sanoi 5/12/2008

Tämä ei nyt liity ipanoihin mutta asian vierestä kumminkin.
Eräässä kaupassa, jossa asioin useasti, on kyltti “Pidäthän lemmikkisi kytkettynä myymälässä”. Siis päästävätkö jotkut todella koiransa/kissansa vapaaksi kaupassa? ”

Viekö (tai kuka ylipäätään sallii liikkeessään) joku oikeasti kissa/koiransa kauppaan sisälle ?

Se että antaa huutaa eikä anna periksi on varmaan ihan ihailtava periaate, mutta kyseisen kauppareissun ois sit syytä kestää aika vähän aikaa, tai siellä napsuu yhdellä jos toisellakin sivustaseuraajalla pinna kun desibelit ylittää työsuojelutason.

P.S. myyjänen, keksipä oma nimimerkki. Ja samaa mieltä kuin Pönttö, kyllä ees alkeellisimmat urbaanilegendat tulis osata suodattaa.

Joo oon kanssa ihmetelly miks näissä tarinoissa ja jutuissa lapsella pitää olla kaksiosainen nimi.
Muuten kyllä samaa mieltä aiheesta kuin suurin osa.

Äiti tivaa tiukkaan sävyyn max 2 vuotiaalta tyttäreltään että mitä mehua otetaan”

Joskus kaupassa oli äiti ja lapsi (varmaan useinkin kuultu tää juttu ja saattaa kuulostaa aika ”legendalta”). Äiti sano lapselle, että ota nyt se menu (aika tiukkaan sävyyn) kun sulle tulee kuitenkin jano. No lapsi ottaa sitten kaksi pillumehua ja äiti katsoo lasta että mitä nyt. No lapsi siihen, että otan kaksi jos minulle tulee kaksi janoa . Jos tietää että lapselle kuitenkin tulee jano niin miksi ei voi ottaa vettä mukaan vaan opettaa lapset siihen että kun tulee jano niin otetaan jotain sokerilitkua?

Mun pitää tähän ”Äiti tivaa tiukkaan sävyyn max 2 vuotiaalta tyttäreltään että mitä mehua otetaan” nyt kyllä kommentoida.

Minä kysyn usein kolmevuotiaaltani kaupassa, mitä otetaan. Otetaanko tämä vai tämä mehu? Ota itsellesi jugurtti.

Näin lapseni on oppinut tekemään ostoksia kiukuttelematta ja kaupassa riehumatta, koska saa ottaa osaa, eikä hänen tarvitse turhautuneena lampsia äidin perässä tai repiä tavaraa hyllystä. Näin eivät myöskään turhat houkutukset aiheuta kiukuttelua, sillä lapsihan on jo saanut valita jugurttinsa! Ja se on kuulkaa ihan sama, ottaako se mansikkaa vai banaania, jos sovitaan, että kyseessä on jugurtti.

Yleensä nuo kaupassa riehujat ovat just turhautuneita siihen touhuun, kun ei se ole kovin mielekästä olla siellä kaupassa perässäkulkijana. Meillä kaupassakäynti on kivaa, lapsestakin. Kun sen kanssa nyt yleensä on iltapäivisin mentävä sinne kauppaan kumminkin, niin pakkoko sen on olla ahdistavaa?

Lisäksi lapsen ajattelukykyyn on syytä luottaa. Lapsen voi vaikka antaa hakea makaroonipussin hyllystä, se ei vielä ole vapaata kasvatusta tai sitä, että ei kasvateta. MInusta pikemminkin päin vastoin.

Vähän ot; Olin taannoin jonossa nuoren pariskunnan takana. Kassa huomasi hihnalla purkkapussin repäisynauhan (pussi oli hihnalla myös). Näytti sitten nauhaa purkkaa jauhavalle kundille, ja sanoi että ”nämä pitäs maksaa ennen avaamista”.
Kundi oli ihan äimänä, et aina hän on avannu, eikä kukaan ole koskaan mitään sanonut. Kassa sanoi melko kylmästi, että nyt sitten tästä lähtien maksat ensin ja syöt sitten.
Poitsu selittää, kuinka hän on aina ne kassalla maksanutkin. ”Sinne kassalle asti ne on meidän (kaupan) omaisuutta”. Jupijupijupi…

Haloo, aikuiset ihmiset! Jotenkin ymmärrän lapsen järsimässä ostoksia ennen aikojaan äidin huomaamatta (huom!) mutta jos 20v mies ei jaksa odottaa purkkaansa kassan ohi, niin voi sentään.
Ja tuo ”AINA mä oon näin tehnyt”… Argh!

Hatunnosto tuolle tiukan asialliselle tapakasvattajalle kassapöydän taakse!

Nuo naperot on kyllä luku sinänsä, meillä mitä näkee, niin vapaa kasvatus on ilmeisen yleistä.

Jepalis,

koirat ja kissat on siistimpiä kuin monet kauhuvanhemmat ja heidän kersansa. Etenkin kissat on tosi siistejä jos et satu tietämään!

Harrastettiin sitä vapaa kasvatusta ennenkin. Olisettepa vaan nähny Porvoossa 10 vuotta taaksepäin vanhemman herrasmiehen kävelykepin käsittely: Kuinka laajaa kepinliikehdintää voikaan sotiemme veteraani tuottaakkaan? Harva meistä olisi ollut kykenevä väistämään näitä floretin sivalluksia.
Jokainen väisti tyylillään, jotkut hyppäsi kadulle folkan eteen, jotkut liimantui seinää vaste, jotkut sai vaan osumia… kaikki kadun kulkijat olivat hiljaa, herrasmies jatkoi kulkemistaan, tunnelma oli kun huonosta (Kaurismäen) elokuvasta, elämä jatkui, mutta tämä pieni episodi muistuu miellessäni tod.näk. aina.
Niin, vähä sivusta, mutta ei se aina oo kakarat!!!

En nyt tarkoittanut, että nei siistejä olisi vaan ei olis välttämättä kovin hyvä viedä karvaista kissaa ruokakauppaan ja muutenki vaikean atsman, tai allergian omaava ihminen ei välttämättä vois olettaa törmäävänsä noihin elikkoihin vaikkapa siellä ruokakaupassa.

Kaikki kissat ja koirat ei ole hyvin koulutettuja ja siistejä. Äkkiä se kissa on siellä lihatiskillä kun vainun saa. Jotku ei pidä kissoille mitään kuria. Eräällä kaverilla on sisäkissa jolle ei ole pistetty mitään rajoja. Aivan järkyttävä käydä kylässäkin kun kissan annetaan hyppiä pitkin pöytiä, sitten ei siivota ollenkaan ja karvaa on joka paikassa, paskanen läävä koko paikka. Eli että voi tulla melkonen sekasotku, jos tällaset epäsiistit ihmiset tuo elikkonsa liikkeisiin. Siitäkään ei muuten hyvä seuraa kun elikot tapaavat toisensa kaupassa voi synty pienoinen ajojahtileikki.

Oma äitini on kertonut miten joutui aina kiertämään tomaatit kaukaa jos olin kaupassa mukana.. Jos kärryt jäi liian lähelle tomaatteja minä neiti nappasin heti itselleni yhden ja aloin syömään. Ikää oli siis 2-3v. Ja aina äitini kyllä kiltisti tomaatit maksoi jotka olin syönyt.Lillukanvaris: samaa mieltä kanssasi. Meillä myös saavat lapset valita omat jogurttinsa ja muutenkin auttaa tavaroiden keräilyssä. Näin todellakin vältytään turhalta kitinältä. Ja aina ennen kauppaan menoa sovitaan ettei mitään herkkuja osteta. Ja tämä pitää kun se on aina ollut sama juttu. Kaikki vanhemmat eivät tietenkään jaksa olla johdonmukaisia kasvatuksessa. Mutta silloin todellakin pitää katsoa syyttävästi vanhempia, ei lapsia, jos ipanat kauppareissulla laittavat kaiken mullinmallin.

Jepulis:
Minä ainakin haluaisin, että opaskoiran voi viedä kauppaan..
Kannattaa ajatella asiaa ennen kuin alat kieltää ihmisiä ostamasta ruokaa..

Mitä tulee tähän:
“Itse oon kanssa samaa mieltä, että lapsilta on turha kysyä kaupassa mitään, kun tietäähän se mitä ne haluaa: ruoaksi pelkkää spagettia ja kasa herkkuja päälle. ;P”

Tämähän ei tietenkään ole totta vaan lapsi valitsee sellaisia ruokia, joita on saanut kokeilla..
Meillä äiti kysyi aina kotiin tullessani, että mitä ruokaa tarhassa on ollut ja onko se ollut hyvää. Joskus hän teki niitä ruokia sitten kotona. Samalla tavalla hän kysyi joskus esimerkiksi, että haluammeko syödä viikonloppuna lihaa vai kalaa.
Se, että kysyy lapselta, mitä hän haluaa ruoaksi on vähän eri asia kuin se, että kysyy sitä joka päivä. Ja tämän lisäksi on suuri ero siinä, että kysyy lapselta mielipidettä ja että se mielipide myös toteutetaan joka kerta..
Meidänkin perheessä oli 5 henkilöä, joten aina joku sai valita ruoan, mutta ei todellakaan aina sama henkilö..
(Useimmiten se joku oli tietysti äiti, koska hän oli se, joka kävi useimmiten kaupassa)
Lisäksi meillä perheellä oli mm. laskullinen tili lähikaupassa, josta myös me lapset pystyimme ostamaan ”ilmaiseksi”..
Ei silti käynyt mielessäkään syödä karkkia joka päivä vaan kyllä sieltä ruokaa useimmiten ostettiin..
(ja ostetaan edelleen, jos olen vanhemmillani käymässä)

Jos 20 vuotias mies avaa karkki/purkka tms pussin jo kaupassa ja alkaa mutustamaan, niin eihän se ole mitään erikoista.

Vai mitä te muka luulette, että tapahtuu niille kersoille, jotka saavat tehdä sitä siitä asti, kun käsien koordinaatio ja voimat riittävät tavaroiden nappaamiseen. Jos sitä on elämänsä tehnyt ja siihen tottunut, niin miksi toimia toisin?

Täytyy tunnustaa että vaikka yleisesti paheksun pakkauksien avaamista kaupassa ja itsekin kassalla töissä olleena inhosin niitä imeskeltyjä lakritsipatukoita, niin pari kertaa olen pahassa sokerihimossa ottanut irtokarkkipussista pari suupalaa kassajonossa (punnituksen jälkeen siis). Kerrain jäin sitten kiinni eräälle kolme-neljävuotiaalle pojalle joka seisoi edessäni kassajonossa ja sanoi kovaan ääneen ”ei niitä vielä saa syödä!”. Ei voinut muuta kuin nolona sanoa että joo ei näitä vielä saisi…

J-P: ”Minä ainakin haluaisin, että opaskoiran voi viedä kauppaan..”

No se että saa viedä opaskoiran kauppaan ei tarkoita sitä että jokaisen karvasen otuksen saa kauppaan tuoda. Meidänkin kaupassa käy eräs sokea herra koiransa kanssa, eikä kenelläkään ole ongelmaa asian kanssa. Ei tulisi mieleenkään sanoa herralle ettei koira saa tulla kauppaan.
Siitäkin huolimatta pikku Fifi kullat joutuvat kiltisti odottamaan ovien ulkopuolella kun omistajat käyvät kaupassa.

J-P: “Minä ainakin haluaisin, että opaskoiran voi viedä kauppaan..”

Turhaa saivartelua (opas koirat on ihan eri juttu). Sinun mielestäsikö kauppohin pitäs saada tuoda kaikki elikot ihan vapaasti? Ei herran jeesus.

Tää joutuu nyt kyllä tunnustamaan syöneensä kaupassa nälissään esim suklaapatukan ja kääreen antanut sitten kassalle, toki sentään ei limaisena. Samaten olen juonut vesipullosta kun on ollut sairas jano, avattuna sitten vasta maksanut. Mitään lupaakaan en ole tajunnut kysyä kuten joku fiksumpi edellä kirjoittanut.

Joka tapauksessa olen ostokseni maksanut, söin ne sitten ennen tai jälkeen hihnan. Ei nyt ihan tulisi mieleen vetää esim sitä maksalaatikkoa kaupassa, mutta hätä ei lue lakia. Jos on tajuton nälkä, vatsaa kivistää, hermoa kiristää ja pyörryttää niin kyllä vaan syön vaikka ei saisi. En näe tätä niin suurena syntinä että tarvitsisi kassatädin siitä kovin suureen ääneen volista, eikä kertaakaan ole kassalla kukaan mitään sanonut eikä edes katsonut paheksuvasti tällaisessa tapauksessa. Ymmärrän kyllä että tavara on kaupan omaisuutta ennen kuin se on maksettu, mutta jotain järkeä voisi tällaisissakin tilanteissa käyttää. Esimerkiksi sitä kaljaa ei tulisi mieleenkään avata jo kaupassa

Tietenkään en tarkoita että muksuilla tai kenelläkään muullakaan olisi oikeutta repiä kaikki auki ja sotkea mielin määrin, saati sitten jättää niitä avattuja ympäri kauppaa aiheuttaen epäjärjestystä ja hävikkiä. Tapauskohtaisesti voi aina tilanteet arvioida, esimerkiksi purkkapussin avaaminen ennen maksamista ei niin suurelta kuulosta että siitä itkeä tarvitsisi.

Ihmiset on sitten hassuja kun ihan pienimmistäkin asioista täytyy saada valittaa, ja ilmeisesti monessa tapauksessa ihan vain periaatteesta

Satuinpa kerran todistamaan (n 50 vuotta sitten )
Linja-autossa pieni kakara kiljui, häiriköi, nyki muita matkustajia vaatteista jne koko ajan . Joku kanssamatkustaja pyysi lapsen äitiä vähän rajoittamaan pikku Terttu-Eerikin toimia. Tähän tuo äiskä kertoi, että ”meillä noudatetaan vapaata kasvatusta”. Riehuminen tietysti jatkui. Lopulta eräällä pysäkillä bussista pois jäämässä oleva vanhempi herrasmies kävi sylkäisemässä äiskää kasvoille, sanoen: ”Hyvä rouva, tässä näitte Vapaan Kasvatuksen tuloksen !” Oli muuten suuri nautinto !

Alunperinhän tämä eläinkeskustelu lähti tämänlaisesta kyltistä: “Pidäthän lemmikkisi kytkettynä myymälässä”.
Opaskoiriahan tuo ei koske, koska se ei ole lemmikki ja siksi oikein hyvä kyltti..

Minä(kään) en halua, että kaupassa juoksee eläimiä vapaana, mutta jos eläimen omistaja ottaa siitä vastuun ja pitää sen kytkettynä, niin ei se minua häiritse. Kuten jo yllä joka kommentoikin. Enemmän ne ovat monesti siistejä kuin nämä hirviölapset.

Kerran eräs asiakas tuli koira sylissä kauppaan, jossa työskentelen. Menin hänelle sitten ihan kohteliaasti huomauttamaan, että ne nelijalkaiset pitäisi jättää tuonne pihan puolelle, tämä nyt kuitenkin on ruokakauppa. Tuli vaan hirveät selitykset, kuinka hän ei uskalla jättää sitä ulos kun sitä on hakattu ja hän vain äkkiä hakee jäätelöpaketin jnejne. Aha, no, sitten varmaan kannattaa jättää se kotiin jos ei uskalla jättää kaupan eteen.

Opaskoirat ja käsittääkseni avustajakoirat saavat tulla mukaan kauppaan, mutta kaikki muut karvakasat voiki sitten jättää kotiin.
En ihan oikeasti tajua, että miten ihmisille ei mahdu päähän, ettei sitä perkeleen koiraa/kissaa oteta sinne kauppaan. Kun asiasta huomauttaa niin heti on hirveen selitykset päällä: ”voi voi, kun meidän pikku fifi jäätyy/menee paniikkiin/tulee surulliseksi tuola ulkona yksin”. Ensinnäkin, jos koirasi ei kykene jäämään ulos yksin, niin jätä se kotiin! Toiseksi, se koiran niin sanottu paniikki, on todennäköisesti riemua siitä, että pääsee hetkeksi eroon siitä ylihuolehtivasta lässyttävästä lehmästä joka myöskin tunnetaan omistajana (TIEDOKSI: koiralle ei tarvitse hössöttää jatkuvasti, pieni karaistuminen on niille vain hyväksi, ja todennäköisesti kaipaavatkin sitä). Tällaisten tapausten takia koirien ja ylipäätänsä eläintenomistajille pitäisi olla psykologiset testit (kuten myös lisääntyville ihmisille) ennen hankintaa.

Meni vähän offtopiciksi, oli vaan pakko avautaua tostakin.

@ Vapaa Kasvatus:

Taisi olla ruuhkaa siinä linja-autossa, miten te kaikki mahduitte sinne? Sinä ja kaikki ne n. 729 000 ihmistä, jotka tätä samaa tapahtumaa ovat ”todistaneet”…

Alkuperäisen kaupunkilegendan mukaan sylkäisijän pitäisi olla nuori punkkari

Pikkulapselta voi mielestäni kysyä välillä että mitä syödään, mutta silloinkin valinnat kannattaa rajata pariin tyyliin ”lihaa vai kalaa”.

Meidän lähikaupassa käy parikin perhettä, joissa leikki-ikäinen päättää perheen ruokalistan. :/ Näissä perheissä ei syödä ruisleipää juuri koskaan, sillä ”x ei halua kuin vaaleaa eivätkä muutkaan saa syödä tummaa tai nousee kamala huuto” (tämän kuulin kun perhe oli edelläni kassalla ja kassa naureskeli että sorsiako menevät syöttämään kun ranskanleipää ostivat taas). Ymmärrän että töiden jälkeen ei jaksa kuunnella huutoa, mutta auttaako tuo oikeasti asiaa tippaakaan että antaa kaiken periksi?

Vuosien kuluttua kodissa onkin sitten hapannaamaisia murkkuja, joille eivät riitä mitkään pelit eikä vehkeet. Voin arvata että viimeistään silloin aikuiset napsahtavat ja raivoavat että ”eikö sulle mikään kelpaa, aina ollaan annettu kaikki mitä oot halunnut”…

”Minunkaan mielestä pikkulapselta ei kysytä, mitä ruokaa se haluaa. Ei anneta edes vaihtoehtoja, koska miksi pikkulapsen pitäisi tuntea, että se voi vaikuttaa asioihin? Siitähän se vain alkaa se lapsen ‘mie päätän kaiken ja teen niin kuin tykkään’.”

Saa vaikuttaa asioihin = päättää kaiken? Ei lapsellakaan ole tuollaista logiikkaa.

Mistä johtuu, että tällä palstalla on läjäpäin ihmisiä, joista toisten kommentit ovat kaupunkilegandaa? Onko tullut mieleen, että jotkut todellakin tekevät niin? Jotkut ovat voineet kuulla ko. legendan ja päättäneet sopivassa tilanteessa tehdä niin?
Eiköhän vieläkin ole ihmisiä, jotka siirtyvät sanoista tekoihin ja todellakin sylkäisevät vapaakasvattajan päälle, kun kauhukakara on terrorisoinnut riittävästi. Jotkut tulee palstalle asiaa harmittelemaan, jotkut sylkevät vasten kasvoja – ja ovat tyytyväisiä päivän hyvään työhön.

ton: ”Saa vaikuttaa asioihin = päättää kaiken? Ei lapsellakaan ole tuollaista logiikkaa.”

Olen seurannut todella läheltä, kuinka ”2-vuotias hellanlettu” todellakin päättää kaiken, mitä syödään, milloin syödään, mitä tehdään ja kuinka myöhään valvotaan. Leikkii ihan millä haluaa ja hajottaa minkä haluaa, esim. kaukosäätimet. Ja karkkiakin pitäisi joka päivä saada. Kaikki pistetään sen piikkiin, että ’se on vielä lapsi, niin vilkas ja utelias’. Just.

Ex-myyjä, mitäs tekemistä sillä että lapsi saa kaupassa käydessä valita tyyliin otetaanko baanaani, mansikka, metsämarjajugurttia on tekemistä sen kanssa, että hän saa polttaa talon ja vanhemmat ihastelee vieressä, kun on niin aktiivinen ja luova tulitikkujen käsittelijä jo tuossa iässä?

Ei asiat noin mustavalkoisia ole. Vanhoina ”ns.” hyvinä aikoina lapsille ruvettiin antamaan vastuuta jo hyvinkin nuorina ja niin tapahtuu vieläkin maissa ja alueilla jossa ei eletä tällaisessa hyvinvointihyysäys yhteiskunnassa. Reilusti alle kymmenvuotiaat hoitavat sisaruksiaan ja sitten hieman vanhempina jo huolehtivat esim. eläinten paimentamisesta yms. Ja ihan kunnon ihmisiä sielläkin kasvaa, vaikka lapsien ei annetakkaan olla lapsia (mikä on ilmeisesti nykyään synonyymi sille, että saa tehdä mitä haluaa ilman mitään rajoja).

Se että meidän kulttuurimme on muuttunut ei silti tarkoita että lapsia ei voisi kasvattaa samaan malliin. Annetaan hieman vastuuta pikkuhiljaa aluksi mitättömissä asiossa ja sitten kun nähdään sujuuko homma, niin liekaa voidaan löysätä hieman lisää. Siitä huolimatta vanhemmat ovat ehdoton auktoriteetti eivätkä piltit tosiaan saa pyörittää hommia mielensä mukaan.

Ja kaiken lisäksi kun nuo lapset vielä tuppaavat olemaan omia persoonallisuuksiaan, eli toiset ovat kiltimpiä ja uskovat helpommalla ja toiset eivät sitten millään ja kokeilevat omia ja vanhempiensa rajoja jatkuvasti. Toisilla vain käy parempi tuuri ja kasvatustyö on siltä osin hiukan helpompaa.

Kunnon ihmisillet on huonosti valittu termi tuossa ylemmässä kommentissani, tarkoitukseni oli kuvata lähinnä sitä, että heille ei ole jäänyt traumoja ja ikuista katkeruutta vanhempiaan kohtaan siitä, että he eivät saaneet lapsena tehdä mitä halusivat, vaan joutuivat myös osallistumaan panoksellaan perheen arkeen.

Mä en kyllä myöskään tajua tota että ”pidäthän lemmikkisi kytkettynä myymälässä” koska mun mielestä lemmikkejä ei oteta myymälään, varsinkaan vapaana.
Ok, olen ite kerran käynyt levykaupassa ostamassa (jo aiemmin valitsemani, sinä päivänä ilmestyneen levyn) kantaen koiraani sylissä, koska se oli silloin vielä muutaman kuukauden ikäinen enkä voinut sitä ulos jättää. Olen kerran myös käynyt normaalissa päivittäistavaraliikkeessä kissan & kissankopan kanssa (kissa siis tietysti kopassa) koska olin menossa eläinlääkäriin ja oli pakko käydä palauttamassa kaksi pulloa että sain tarpeeksi rahaa bussiin, enkä ehtinyt enää käydä palauttamassa pulloja ja tulla takaisin kotiin hakemaan kissaa. Oma moka siis.
Mutta näistä kahdesta tapauksesta huolimatta en ymmärrä miks joku ottais varsinkaan koiransa mukaan kauppaan, niitä on kuitenkin vaikeampi kuljettaa kantokopassa. Ja tietysti opaskoirat on eri asia, kuten myös eläinkaupassa asiointi.

marley: Onko se vastuun antamista, kun lapsi päättää, mitä syödään ja mitä ei? Ja kyse ei ole mistään mansikka- tai banaanijugurtin valinnasta. Toki tekstissäsi oli hyviä pointteja, mutta kun lapsi päättää, että mitä ruokaa syödään, ei sillä ole mitään tekemisestä vastuunantamisen kanssa.
Se on omiaan ruokkimaan ‘mulle heti kaikki nyt’ -asennetta, mitä niin monissa pikkulapsissa näkee. Juuri tämän vuoksi esim. 15-vuotiasta serkkuani ei voi jättää yöksi yksin omaan kotiinsa, siinä näkee tämän kasvatuksen tuloksen. Tietysti joissain tapauksissa asiat voivat mennä erilailla, mutta tämä perustuukin omaan kokemukseen asiasta.

Kyse onkin siitä, että kun lapset suht on pieniä, niin niin ovat ne hänelle annettavat valinta- ja vaikutusmahdollisuudetkin. Lapsi tuntee, että hänkin saa osaltaan vaikuttaa elämäänsä, oli ne mahdollisuudet todellisuudessa miten pieniä tahansa. Ja tämä huom, hyvin käyttäytymällä. Kiukkuaminen tarkoittaa, että sitten mennäänkin toisen marssijärjestyksen mukaan. Resistance is futile.

Sitten kun ikää tulee lisää, niin tulee lisävastuuta. Väitätkö tosiaan, että sillä että jos vaikka 5-vuotias lapsi saa päättää ottaako (omaksi) ruokajuomakseen jääkaapista maitoa vai piimää, johtaa siihen että tämän takia teini-iässä hallinta on menetetty? Lapsi ei enää tottele ketään koska on tottunut saamaan kaiken ja kaikki on mennyt mielen mukaan? Koska se, että saa joissain asioissa vaikuttaa, ei kyllä tarkoita, että esim aamulla itse valittaisiin mitä laitetaan päälle, vaan laitetaan päälle mitä löytyy ja vanhemmat käskee ja katsoo fiksuimmaksi.

Minäkin tiedän omakohtaisesta kokemuksesta esim sen, että omassa sisarusparvessa kaikkien elämät ovat olleet viimeistään teini-iästä lähtien melko erilaisia. Joku lähti maailmalle jo hyvissä ajoin ovet paukkuen ja toinen taas vasta ollessaan jo täysiiän ylittänyt. Porukat varmasti yritti kasvattaa kaikki samalla tavalla ja säännöillä, eikä kukaan myöhemmin jutellessa eriarvoisuudesta ole valittanutkaan, mutta siitä huolimatta me kaikki sisarukset eroamme jo perusluonteeltamme reilusti toisistamme vaikka toki paljon samojakin piirteitä esiintyy. Ja voin suoraan sanoa, että toisten kanssa oli enemmän ongelmia kuin toisten

Kyllä olisi korville tullut, jos itse olisi pienenä tuollaista koittanutkaan harrastaa kaupassa. Ei tullut mieleenkään alkaa syödä tuotteita suoraan hyllystä. Ja jos veljeni kanssa villiinnyimme kaupassa äidin mielestä liiaksi, hän vain tyynesti nappasi molempia ranteista tiukasti kiinni ja sitten lähdimme kaupasta pois nuhdesaarnaa kuunnellen.

Tai no joo, yhden kerran, joskus mitälie 5-vuotiaana napsin lähikaupassa irtikarkkipurkeista muutaman namin. Omasta mielestäni tietenkin salaa, mutta mammapa sen sitten oli huomannut ja kotiin päästyämme käskytti sitten takaisin tunnustamaan kaupantädille tekoseni ja pyytämään anteeksi. Niin nolotti, että enpä sen jälkeen tehnyt mitään vastaavaa.

Ei siis nyt varsinaisesti suoraan liittynyt aloitukseen, mutta tulipa vain mieleen omasta lapsuudestani, että miten piti käyttäytyä.

Hehe. En itsekään ymmärrä noita pakettien availuja ennen kassaa, paitsi ehkä äärimmäisissä tilanteissa. Yleensä se kaupassa asioiminen ei vie niin kauan aikaa, etteikö voisi odottaa pääsevänsä kassojen toiselle puolelle.

jeNska-n jutusta tuli mieleeni ensimmäinen ja ainoa myymälävarkauteni – olimme äitini kanssa lähikaupassa, ja laitoin taskuuni Hubba Bubba-purkkapaketin. Tietenkin tarkoituksenani oli laittaa se kassalle muiden tavaroiden mukana, mutta niin se vain unohtui taskun pohjalle. Kotona vihdoin huomasin tämän anastetun purukumin, ja häpesin sitä niin paljon, että hautasin sen avaamattomana takapihalle.
Oikea ratkaisu olisi tietysti ollut viedä se takaisin kauppaan ja maksaa, mutta annettakoon anteeksi 5-vuotiaalle..

Luin juuri kommenttinne tekstiini ja olen samaa mieltä asiasta eläimet vs. lapset (=hirviöt). Eläimet ovat paremmin kasvatettuja/koulutettuja kuin tämän päivän tenavat. Mutta äly hoi!!! Eikö jo järki sano ettei eläimiä tuoda ruokakauppaan? Ei edes sitä pikku Fifiä joka mahtuisi olemaan takin sisällä tai taskussa. Eläintarvikekaupat ovat sitten ihan oma lukunsa.

Ja sitten nämä Ladyt jotka uivat aamu-uintinsa siinä kalliissa hajuvedessä… Vähentäkää ystävällisesti sitä tuoksun määrää. Itse en ole allergikko enkä astmaatikko, kuten muutamat kolleegani, mutta silti ahdistaa palvella heitä. Vesi valuu silmistä ja henki ei kulje. Miten mahtaa olla oikeasti astmaattisten arki näiden aasiakkaiden kanssa?

Liikkeessäni eräs pikkukersa viskeli korillisen palloja ympäriinsä, johon hänen äitinsä kommentoi, että kun hän niin tykkää palloista.
No kivahan siinä oli sitten lähteä konttaamaan hyllyjen alustoja ja etsimään palloja
(konttaamista vielä kaiken lisäksi vaikeutti mahani joka oli jo suht kookas koska olin raskaana). Ja tämä äiti kyllä varmasti huomasi että ei ollut kovin mukavaa poimia niitä palloja ja pari palloa laitoin paikalleen heidän ollessaan vielä liikkessä, mutta pikku enkeli viskoi ne samoilla vauhdeilla pois.
No ainakin heti kolahti kuinka itse EN kasvata jälkikasvuani.

Hakaniemen s-market on ihana, siä ei käy mukuloita. ainakaan sillon oo käyny kun meikä on asioimassa. pulsuja ja muita kehveleitä kyl sitäkin enemmän. mut paras kauppa silti. <3

Vaatekaupassa (boutique) jouduin eräänkin kerran kieltämään lapsia juoksentelemassa vaaterekkien välissä ja sisällä. Mitäpä olis mammat sanoneet, jos vaikka 400 e maksava kolttu olisi revennyt ja mamma olisi joutunut maksamaan. Paras tapaus oli, kun lapsella oli joku limainen karkki kädessä, ja siellä vaan piti vaatteitten välissä lymytä. Sitten sanoin sille, että tuupas pois sieltä, että vaatteet ei tipu lattialle. Lapsi (n. 6 v) tuijotti suurin silmin, tuli sentään pois. Äiti vaan, että noh mites sinä nyt tuolleen, Kerttupetteri, mutta samalla mulkas mua pahasti.
Huoh.

Netistä luin eräästä tapauksesta, jossa lapsi oli kaupassa ollessaan purrut jotain muuta asiakasta käteen (itselleni on käynyt samalla tavalla), ja hoitanut homman aika tyylillä kotiin. Jätkä oli alkanut huutamaan ”VOII PASKA, VOII PASKA” ja sitten selittänyt tämän riiviön äidille miten hänellä on HIV, ja miten lapsi tulisi testata. Äiti alkoi tästä itkemään.

Minua ei haittaisi. Lapset, saatana, opetetaan tavoille ainakin niin, että kaikkea ei hipelöidä, EIKÄ VARSINKAAN PURRA MUITA KÄDESTÄ.

Tuo kuvailemani tapaus oli mielestäni täydellinen ja ihana kosto tämän kasvatuksen puoltajille.

Voimia kaikille myyjille jotka joutuvat hirviöitä kaitsemaan kun omat vanhemmat eivät osaa!

^ @Jari-matti loistava tarina!

Kassalla istuessa saa kyllä usein vahtia lapsia. Olen jo luovuttanut sen suhteen, että tikkareita/mehuja annetaan lapsille jo ennen kassaa, en jaksa enää huomauttaa. Sen sijaan yritän aina pitää silmällä hihnan päässä odottavia lapsia ja sanoa, jos vanhemmat eivät huomaa, esim. että ”varokaa sormia”. Oikeasti inhoan niitä tenavia, jotka yrittävät kiivetä prismojen hälyportteihin (tai muuten vain rynkyttävät niitä), tai ehkä pikemminkin inhoan siis niitä vanhempia, jotka niin antavat tehdä. Itse sanon siitä kyllä aasiakkaiden penskoille aina, mutta aasiakashan ei tähän välttämättä edes reagoi, ottaa vain tyytyväisenä vastaan sen, että ostosten laskuttamisen lisäksi vahdin myös hänen lastaan…

Ai joo, ja sikäli kun joku ei tosiaan tiedä, eläinten (poislukien opaskoirien) tuominen elintarvikeliikehuoneistoon (siis ruokakauppaan noin arkisemmin) on laissa kiellettyä. Se ei siis ole edes kauppiaan päätösvallassa. Rautakaupan omistaja saa toki tehdä miten lystää.

kaupassa ei syödä. jos mä pystyn pitämään mun 6v adhd:n kurissa kaupassa niin miten nää muut ei pysty pitämään ”normaaleja” lapsiaan kurissa???!!!! Meillä menee kauppareissut hyvin kun luen lapusta ja poika hakee. kun annan pojalle tekemistä-se ei lähde tekemään muuta Ei ruinaa karkkia koska meillä on karkkipäivä. Viikolla korkeintaan purkkaa saa ostaa jos se on kotoota loppu. sellaisten vanhempien takia (jotka siis kasvattavat vapaasti/eivät kasvata ollenkaan)olen joutunut vaikeuksiin koska poikani on mm. impulsiivinen, villi, erittäin puhelias ja silloin on heti oletettu että siinä on vapaan kasvatuksen tuotos. Olen monesti vaan sitten sanonut että googletapa adhd ja jutellaan enskerralla ku nähään….

Jokainen tuote pitäisi ehdottomasti korvata, uskomatonta ettei kyseisiä tuotteita veloiteta niiltä jotka ne tuhoavat.

Veikkaanpa, että ”Pidäthän lemmikkisi kytkettynä” on myymälän henkilökunnalta hieman kaksimielinen vastaveto noille vapaille kasvattajille ja heidän jälkikasvulleen. Elintarvikkeita käsittelevät myymälät, ravintolat ja kahvilathan ovat kiellettyä aluetta muille kuin opaskoirille, koulutetuille apukoirille tai virkatehtäviä suorittaville poliisikoirille, joilla on syy olla siellä. Kissat, koirat, gerbiilit, liskot tai muut eläinkunnan eläväiset (elleivät ole eläviä rapuja kalatiskissä tai muuta syötäväksi myynnissä olevaa) eivät saa kauppaan tulla. Jos omistajat ovat kyllin tyhmiä olettaakseen toisin ja tuovat lemmikkinsä kauppaan, tekisi mieleni välillä huomauttaa siitä heille suht tylysti.

Itse olen opiskeluni rahoittanut vartijan hommissa ja aikoinaan seurannut lapsiperhettä hedelmä- ja vihannesosaston läpi ja vienyt kerran puraistut omenat, tomaatit ja aukaistut banaanit kassalle asiakkaan mukana, kun tämä jo useampia kertoja saman kuun aikana oli toistunut rouvan kahden mukulan kanssa. Hieman parempi kuri siitä seurasi, ja äiti piti lapsensa hippasen paremmassa lieassa. Sana ”varkaus” sellaiselle ihmiselle, jonka alkuperäisessä kulttuurissa se maksaisi syylliselle tämän käden on aika iso pelote.

Olen myös joutunut näkemään töissäni jo teini-ikään ehtineiden Klaara-Sebastianien satoa, ja toden sanoakseni, joissakin tapauksissa on kovin kovin yleistä, että ovat lähteneet Maijan kyydillä aseman kautta kotiin, kun ovat niin ”vapaita” tekemään mitä huvittaa, vaikka laki on toista mieltä. Kyllä sitä miettii joskus, mitä ihmettä vanhempien päässä liikkuu. Ainoa asiakaskunta, joihin olen joutunut käymään käsiksi poistotehtäviä suorittaessa, kun eivät muuten usko. Laitapuolenkulkijat ja spuget tuntevat pelisäännöt ja ovat usein jo matkalla pois ilman suullista kehotusta jo vartijan nähtyään.

Tai kun vartijatäti ojensi isää siitä, että tämän ehkä 4-5v kullannuppunsa pyöräili alueella – jossa polkupyöriä saa korkeintaan taluttaa – eläkeläisrouvia nurin kolmipyörällään, isä sanoo, että olen puuttunut hänen perustuslailliseen oikeuteensa oleilla siellä ja antaa lapsen viettää aikaa. Samanaikaisesti lapsi vieressä lallatteli ”höpönlöpönhöpönlöpön…” koko tapauksen ajan. Ilmeisesti herraa ei olisi voinut vähemmän kiinnostaa, vaikka hänen tyttärensä kaateli hauraita vanhuksia, jotka eivät ehtineet väistää. Onneksi ei tullut lonkkavammoja, kun olisi vapaan kasvattajan vakuutusturva tullut testattua…

oon täysin samaa mieltä tästä :< hyh..
Ainut juttu joka tästä tuli mieleen on diabeetikot. Jos verensokerit on vaarallisen alhaalla (hypoglykemia) on pakko saada nopeasti jotain sokeria joka nostaisi arvot normaalille tasolle. Jos kassajonot ruokakaupassa ovat todella pitkät ja vaihtoehtoina on joko joutua tajuttomaksi keskelle ruokakaupan lattiaa tai juoda se limu ennen maksamista niin mielestäni on ‘oikeutettua’ syödä/juoda ennen ostamista..

Mutta, joo tämä onkin vaan poikkeustilanne joka tästä keskustelusta tuli mieleen En siis todellakaan tarkoita että kuvailtujen lasten (tai vanhempien) käytös on milläänlailla oikeutettua, halusin vain muistuttaa siitä että kaikki ei aina ole sitä miltä se näyttää..

Muistattehan, että eläinten tuominen liikehuoneistoon, jossa käsitellään elintarvikkeita (päivittäistavaratkaupuat, ravintolat ym.) on lailla kielletty hygianiasyistä. Opaskoirat luonnollisesti poislukien

Jo on tyypeillä otsaa!!!

Ja jos sanokin tos viis vuotta sitte (siis joku vanha komma) et ”jokanen ihmine ajattelee vain omaa napaansa” -tyyliin tää.

Oon samaa mieltä, ja jos joku ajattelee muitaki, nii sitte on niin ”outo ihmine ja kielletää lapsia menemästä niitten lähellä yms.

terv. 12v

monta kertaa jo sanottu, mutta vielä kerran: siis ihan oikeesti?! Lapsien käytös ei ota kuutsaan, mutta noita ”vanhempia” vois vähän ojentaa. Voi hyvänen aika sentään…

tässä ois jenkkiaasiversio:
http://notalwaysright.com/finger-lickin-good-parenting/1425

Vanhemmille vinkkejä, kuinka käyttäydytään vaatekaupassa pienten lasten kanssa:

-Lapsenne eivät saa juosta kaupassamme, ihan heidän oman turvallisuutensa vuoksi. Meillä on paljon teräviä vaatepiikkejä ja pöydänkulmia, joihin pieni lapsi voi loukkaantua pahastikin, kun osuu sopivasti kohdalle.

-Liikkeessämme on paljon mallinukkeja, jotka eivät ole kiipeilytelineitä. Edelleenkin ihan turvallisuus syistä. Jos mallinukke kaatuu lapsen päälle, tulee pahaa jälkeä.(Mallinuket myös maksavat kohtalaisen kolminumeroisen euro summan.)

-Vaatehenkarit/tuotepakkaukset eivät ole vauvojen/lasten imeskeltäviksi tarkoitettuja. Tulisiko teille isellenne mieleen imeskellä todella likaisia ja ties missä pyörineitä henkareita??? Ties mitä pöpöjä nekin sisältää..

-Jos otatte shoppailu-kierokselle muksut mukaan, voisitte ehkä myös jossain vaiheessa selvittää , josko heillä on jano tai pissihätä tai nälkä tai väsy, tai ihan mikä tahansa syy mikä aiheuttaa sen huudon! Voisitte sitten ehkä helpottaa tämän pikku-ihmisen oloa.

-Ja EI, emme valitettavasti voi antaa teidän käyttää myymälämme wc:tä,joka sijaitsee myymälän sosiaalitiloissa, vaikka pikku-ihmisellä on tosi kova pissihätä, koska siellä on paljon esillä salaista liiketietoa myynteihin yms liittyen. Voimme toki ohjata teidät yleisö wc:hen, joka sijaitsee ihan tässä samassa liikekeskuksessa.

Kiitos ja tervetuloa uudelleen!

Äläpä hauku lapsia hirviöiksi. Vanhemmat ne tuossa hirviöitä ovat. Tekevät lapsilleen karhunpalveluksen kun eivät opeta tapoja. Suomessahan käytöstapoja ei muuten opikaan kuin että vanhemmat ne sanallisesti kertovat, sillä aikuiset tässä maassa ovat todella törkeitä jo hyvin pienillekin lapsille. Eli hyvien käytöstapojen mallia reaalielämässä lasten on mahdoton saada.

Taitaa olla taas vähän liioittelua kirjoittajalta.Ei tommosia usein ainaakaan tapahdu..

Niin, kyllä tällaista samankaltaista toimintaa näkee myös aikuisilta… harvemmin kuin pieniltä lapsilta mutta kuitenkin. Parhaiten on jäänyt mieleen noin 15v sitten eräs iso aikuinen mies ruokakaupassa joka muina miehinä otti hyllystä mehutölkin, avasi sen, otti pitkän huikan ja laittoi tölkin takaisin hyllyyn. Kyllä siinä oli noin 10v nassikalla ihmettelemistä (siis minulla )

”Joskus kuulin sellaisenkin tilanteen, kun lapsi oli mennyt yksin kauppaan ja alkanut syödä banaania. Sitten kun tää lapsi ns. otettiin kiinni niin oli sanonut että kun kotona ei ollut mitään ruokaa ja oli ollut ihan yksin. Aika pieni kersa siis. En mä tiedä oliko ne tehny siis tollasta sillonki kun olivat vanhempien kanssa ollut kaupassa vai mistä tää kersa oli tollasta keksiny.”

En usko, että oli sitä keksinyt . Ikävä kyllä todella monella lapsella ei ole kotona ruokaa ja ovat ihan liian pienenä yksin kotona. Lastensuojelussa on sellaisiakin tapauksia, joissa 1½ vuotias lapsi vaihtaa itse vaippansa :O. Lasten huono käyttäytyminen on aina vanhempien vika, nuorilla syy saattaa jo myös olla heissä itsessään.

Muistan omilta kassa- ajoiltani erään ihailtavan isän, joka kävi aina kaupassa tyttärensä kanssa. Tyttö oli sitä kokoa, että istuskeli ostoskärryjen ”lapsitelineessä”, ja huusi suoraa huutoa karkkia. Koko kassalla olon ajan siis ainakin (yleensä kärryllinen ostoksia, joten aika ei ollut ihan lyhyt). Isän ilmekkään ei värähtänyt, eikä karkkia ostettu!

Minulla on kyllä kieltämättä ongelmia pitää 2 vuotias lapseni kurissa. Muttä kyllä kaupassa tiedetään että kaikkea ei saa ja kaikkeen ei kosketa.
Ja jos kiukku tulee kaupassa jostain purkkapussista niin otan sen mukaan iha vain siks ettei muita asiakkaita häiritsisi seuraavan puolen tunnin kiljuminen siitä että sitä yhtä purkka pussia ei otettu mukaan.

Siis nää tällaiset tapaukset on ihan naurettavia.. halooo ihmiset, missä käytöstavat taas.

Meidän kaupassa käy tosi usein sama (aikuinen) mies, joka tulee kassalle, lastaa ostoksensa joiden mukana on AINA avattu ja juotu energiajuomatölkki. Kassan kysyvään ilmeeseen vastaus kuuluu tyynen rauhallisesti: ”Juu, mä join sen jo.” Aha? Ei hitto mitä idiootteja tulee kyllä vastaan joka päivä..

NuoriÄiti sanoi 20/5/2009 (#):

”Ja jos kiukku tulee kaupassa jostain purkkapussista niin otan sen mukaan iha vain siks ettei muita asiakkaita häiritsisi seuraavan puolen tunnin kiljuminen siitä että sitä yhtä purkka pussia ei otettu mukaan.”

Ja jälleen seuraavalla kerralla huudetaan jokin tuotteen perään, kun huutamallahan sen saa.

LadyLilith:Mitä eroa on vapaalla kasvatuksella ja sillä, ettei kasvata ollenkaan.

Niinpä.. itse olen saanut ”vapaan kasvatuksen”, tämä ei kyllä poistanut hyvien käytöstapojen oppimista vanhemmiltani. Tosin ei minua koskaan kiellytty tekemästä mitään, mutta se tehtiin selväksi, että teoilla on seurauksensa. Onhan tuossa ”vapaassa kasvatuksessa” paljon elementtejä joita tulee huomioida, että toimii.

Tämä nykyajan menoa on juuri tuota, että vanhemmat eivät kasvata ollenkaan lapsiaan ja puolustelevat sitä vapaalla kasvatuksella… ”my ass”. Laiskoja pa***ja.

Kiitän jo etukäteen tästä tulevaisuudesta, näyttää ihan helvetin hyvältä.

Itse olin aikoinaan ravintolan terassilla töissä, ja oli pakko mennä huomauttamaan eräällä äidille joka antoi todella pienen lapsensa möyriä maassa paljain käsin ja jaloin. Kyseessä oli mukulakivimaa, johon oli aiemmin särkynyt useampikin tuoppi. Pelkäsin että lapsi satuttaa itsensä lasinsiruihin, mutta äiti vain mulkoili pahasti ja otti vastentahtoisesti muksunsa syliin kun varoitin asiasta.

”Yleensä nuo kaupassa riehujat ovat just turhautuneita siihen touhuun, kun ei se ole kovin mielekästä olla siellä kaupassa perässäkulkijana. Meillä kaupassakäynti on kivaa, lapsestakin.”

Ehkä tää onkin osa ongelmaa. Aina pitäisi olla ”kivaa”, eikä lapsi opi koskaan hillitsemään itseään hetken aikaa, vaikka ei pääsiskään koko ajan juoksemaan ja leikkimään.
Ei ihme, että peruskoulunopettajat on tiukilla, varmaan pirun vaikea tällaisille lapsille oppia istumaan oppitunnin ajan jotenkuten aloillaan.

Meille opetettiin, että vaikka joskus olisi vähän tylsää, niin silti pitää malttaa olla hetki hiljaa aloillaan. On tullut aikuisenakin hyödyksi tämä oppi moneen kertaan.

kannattaako raskaana olevan myyjän poimia palloja, joita lapsi viskoo samalla ympäri kauppaa? itse sanoisin äidille ystävällisesti, että tehän varmasti korjaattekin jälkenne täällä.

Hei.meillä käy ruokakaupassa n.13v poika joka viskelee ja potkii tavaroita muka vahingossa.onneksi ihan lepsusti ettei ihan tuotteet hajoa (vielä) ja soittaa suutaan.ja kun yrittää puhua sille että et voi noin käyttäytyä niin aina sama ”en mä oo mitään tehnyt,se oli vahinko” ei sille saa mitään järkeä.sitten kun on monesti saanut viikon porttikiellon,niin heti seuraavana päivänä tulee uudestaan ja kun en päästä kauppaan niin alkaa se jankkaus et miksi,ja mitä mä muka oon tehnyt! ja kauheella huudolla.haistattelee ja huorittelee ja potkii sitten ulkomainokset kumoon. alkaa moni meistä olla tosi väsy kun mikään puhe ei tehoa. ja se poika tuntuu olevan EI suosittu mitä olen muilta lapsilta kuullut.ja aikuisista moni tuntee ulkonäöltä että on käynyt häiritsemässä muitakin. mitähän tollasenkin kanssa tekis……..

Ihan älytöntä touhua. Säälin kyllä kaupassa työskenteleviä. Näistä lapsista tulee varmasti myöhemmin rikollisia tai jotain muuta pahempaa. Asuinpaikassani on tällä hetkellä ongelmana tällaiset ”eläimet”. Asuvat tien toisella puolella eri taloyhtiössä, mutta niiden mielestä on ok hyppiä roskistemme päällä, heittää kiviä toisten autojen päälle, nimitellä yhtiömme asukkaita, rikkoa taloyhtiön omaisuutta. Ohessa vain muutama. Olen jutellut lasten äidin kanssa, lasten kanssa ja mikään ei auta. Mihin tämä maiilma on menossa. Käytöstavat pitää opettaa pienestä pitäen.

Jaa-a, enpä ole koskaan oikein lapsista pitänyt ja nyt pidän mahdollisesti vielä vähemmän.

Olen itsekkin huomannut, että vanhemmat vaikuttavat paljon välinpitämättömiltä mitä tulee heidän lastensa käyttäytymiseen. N. kuukausi sitten vein siskoni pyynnöstä hänen 7-v tyttären tanssitunnille. Kyseinen tunti oli avoin vanhemmille, jotka haluavat osallistua lastensa aktiviteetteihin. Ymmärrän, että vanhemmat haluavat osallistua lastensa harrastuksiin ja haluavat antaa heille mahdollisuuden nauttia vapaasta leikistä ilman torumista. Mutta järkytyin kuinka ne lapset yksinkertaisesti RIEHUIVAT siellä heitellen vaatteittaan ja leluja ja välillä tönien ja lyöden toisia erittäin kovakouraisesti. Hymyilevien vanhempiensa valvovien silmien alla. Eräskin poika juoksi siskontyttöäni päin kovalla vauhdilla, tönäisten häntä ja kun tyttö kaatui lyöden päänsä, poika jäi vain nauramaan hänelle. En tietenkään voinut katsoa tätä sivusta, joten menin siskontytön luo tarkistamaan ettei mitään käynyt. Ja kun sanoin- myönnettäköön aika tiukalla äänensävyllä- pojan vanhemmille että voisivat nyt hillitä pojan käytöstä, he vain mulkaisivat minua vihaisesti ja käskivät vain katsomaan oman lapseni perään, mitäs nyt noin pienistä pelästyi. Tässä vaiheessa tiukkasin ja kysyin onko minun katsottava vierestä kuinka pientä lasta käytönnöllisesti mukiloidaan eikä edes pyydetä anteeksi.

Ei tapaus sen pojan vika ollut, kun vanhemmat eivät ole kerta opettaneet/kasvattaneet paremmin, mutta pelottaa ajatella mitä muuta se poika saattaa vanhempana tehdä jos hänen vanhemmat eivät edes yritä hillitä hänen käytöstä. Kyllä lapset saavat riehua jos vanhemmat antavat siihen luvan (olen itsekkin tehnyt sitä:P), kunhan kyseinen riehuminen ei tapahdu julkisessa tiloissa joissa on muitakin, ja varsinkaa kun muita ei satuteta.

Itse ison tavaratalon pitkäaikaisena työntekijänä on tullut vuosien saatossa nähtyä jos jonkinlaista touhua (liittyen tähän kasvatusaiheeseen). Ei ole kahtakaan viikkoa kun katselin erään 5v pikkupojan touhua myymälämme tv-seinän edessä: ensin poju tuijotti keskihyllyllä olevaa pikku telkkaria, kun halusi nähdä lähempää, otti tukevan otteen alahyllyllä olevasta 50″ telkasta ja hilasi itsensä hyllylle seisomaan ja oli juuri iskemässä pieniä kätösiään kiinni tähän pieneen telkkaan kun pääsin hätiin komentamaan pojan alas seinältä ja vähän hätaisesti. Tavoitin pojan äidin jonkin ajan päästä ja kerroin tapahtuneesta, äiti vain nauroi päin naamaa.. Eipä ehkä olisi naurattanut jos tuo 50″ telkku olis tullu hyllyltä alas ja äiti olisi saanut laskun 799 euroa maksettavakseen…
Toinen tapaus on vuosien takaa jo..eräs isä tuli myymälän käytävällä vastaan ja pyysi siivousvälineitä kun poika oli oksentanut autokärryyn. (tavaraa oli kärry täynnä ja lattiallakin neliön lätäkkö). Hain varastosta muovipussin sekä ison paketin käsipyyhkeitä. Kun pääsin perheen luo takaisin, perheen äiti otti pussin kädestäni sekä tunki lapsen likaantuneen takin sinne, perheen isä otti yrjönneen pojan syliinsä ja lähti pois paikalta. Äiti alkoi tenttaamaan minulta että mistä he saavat nyt puhtaat ostoskärryt likaantuneiden tilalle…kun sanoin että kärryt ovat ovan ulkopuolella kuten aina niin äiti vain tokaisi että ”pitääkö MINUN nyt lähteä sinne asti hakemaan puhtaat kärryt…??” Voitte siis vain arvata kuka siivosi yrjöt…

Joo tällänen vituttaa suunnattomasti. Pikkasen vois kattoo miten ne pikku räkänokat käyttäytyy.

Olen myymälä vartijana joten hirviöitä tulee paimennettua harva se päivä (ja heidän vanhempia)
olin kuitenkin erittäin positiivisesti hämmentynyt kun eräs noin neljä vuotias poika tuli seisomaan eteeni
”hei”
minä: ”hei”
”oletko poliisi”
”en, olen vartija”
”mikä sun nimi on?”
”nimi xxxx”
Ojensi kätensä, kätteli ja tokaisi ”hienoa työtä rouva xxx”

käytöstavat opetettu