Arkistot: Tammikuu, 2009
Piuhat ristissä
Minä: ”Huomenta, nettimyymälä xxx asiakaspalvelu, miten voin auttaa?”
Aasiakas: ”Onko siellä ihan oikea ihminen?”
Minä: ”Kyllä on. Miten voin auttaa?”
*BEEEEEEEEP*
Minä: ”Ööh… niin miten voin auttaa?”
*BEEEEEEEP*
Minä: ”Anteeksi, voisitteko kertoa minulle miten voin auttaa?”
Aasiakas: ”No yritän painaa kakkosta tohon palautuksiin.”
Minä: ”No se toimii meidän automaatissa; te soititte asiakaspalveluun, mutta minä voin hoitaa sen asian kyllä. Mikä tuotteessa on ongelma?”
Aasiakas: ”No kun tämä paita on väärää kokoa.”
Minä: ”No sen voi kyllä vaihtaa, mikä teidän asiakasnumeronne on? Se näkyy siinä laskun yläreunassa.”
*BEEP BEEP BEEEP BEEEEEEP….*
(Ja korvissa vinkuu…)
Minä: ”Rouva, teidän pitää kertoa minulle se numero.”
*BEEP BEEP BEEEP BEEEEEEP….*
Minä: ”Rouva, teidän pitää kertoa minulle ihan sanoin se numero, ei näppäillä puhelimen numeroilla!”
Aasiakas: ”Ai jahas, no joo…”
*BEEP BEEP BEEEP BEEEEEEP….*
Lopun puhelusta saatte päätellä itse…
T:Asiakaspalvelija
Elukkakuljetus
Kyllähän näitä sattuu, ajoi taksia sitten päivä- tai yövuorossa, mutta viimeinen tapaus vei kuitenkin voiton.
Erään yökerhon taksitolpalta kyytiin kipuaa n. 20v pulleahko poika reppu sylissä. Takapenkillä olisi tietysti ollut enemmän tilaa, mutta aasin pitää juuri sen valtavan retkireppunsa kanssa ahtautua etupenkille. Samalla kun reppu murskaa taksamittaria ja muuta laitteistoa, vinkuu aasi kidutetun pikkuporsaan äänellä: ”Itä-Helsinkiin!! Äkkiä kotiin Itä-Helsinkiin!”.
Lähden ajamaan aasia kotiin Vuosaareen ja matkalla juuri ennen sammumispistettä aasi sylkäisee auton keskikonsoliin. Siis aivan yht’äkkiä, PTHYI. Aloin huutamaan aasiakkaalle, mutta se meni kuuroille korville kun aasi röhnötti ja kuorsasi siinä jo täydessä vauhdissa.
Perillä herättelin asiakasta. Ei herännyt tökkimiseen, ei huutoon korvanjuuressa, ei auton torveen saati raittiiseen ulkoilmaan. Viimeisenä keinona otin autolla hieman vauhtia ja löin jarrut pohjaan niin, että viimeisetkin aasipartikkelit löllähtivät rajusti vasten vöitä. ”YNGH”
Rahaa ei vielä irronnut vaan ensin piti ajaa läheisen McDonald’sin kautta. En tuntenut erityisemmin seutuja, joten aasi neuvoi reitin huitomalla vasemmalle ja huutamalla ”OIKEALLE OIKEALLE!”. McDonald’s oli tietysti jo suljettu, mutta aasiakas oli sitä mieltä, että minun pitäisi antaa hänelle ruokaa. Minulla ei ruokaa ollut antaa, joten ajoimme takaisin kotiosoitteeseen. Kotiosoitteessa sain sitten kuulla kunniani ja aivan kiusallaan aasi komensi minua ajamaan aivan suoraan oven eteen. Kieltäydyin kuitenkin kulmakivien joukossa ajamisesta ja annoin ymmärtää saaneeni tarpeeksi pelleilystä. Aasi ei ollut saanut vielä tarpeekseen, vaan viimeisenä kiusantekonaan sotki vielä allekirjoitettavan kuitin piirtämällä siihen kirkkoveneitä ja muita sotkuja.
Kuitista löytyy sitten ”lisät”-kohdasta taksapäätöksen mukainen 2,30 euron suuruinen lisämaksu eläinten kuljettamisesta.
T:”Ärtynyt taksikuski, ja syystä”
Kohtauksia ja vapinaa kaupassa
Olin Siwan leivissä reilut kaksi vuotta ja erilaisia ihania aaseja sattui vastaan useampia. Toimin myös kotikuntani eri Siwoissa, sillä niitä on useampia.
Tässä yhden toimipaikan helmiaasikas:
Ihanaakin ihanampi mamma, joka ensimmäisellä käynnillään aiheutti minulle sydämentykytyksiä…
Mamma astuu sisälle. Tervehdin tavalliseen tapaani ja sanon ”päivää”. Mamma vastaa ja tarraa välittömästi kiinni kärryjen vieressä olevaan tankoon, pitelee rinnastaan ja polvet tutisevat. Pomppaan pystyyn säikähdystäni että nyt se saa jonkun kohtauksen ja kysyn että tarvitseeko rouva apua tai täytyisikö päästä istumaan. Ei kuulemma tarvitse.
Mamma sitten kiertää siinä kauppaa ja saapuu karkkihyllylle, joka on ihan kassan lähellä.
Noh. Siinä sitten valitsee (sittemmin tutuksi tulleen) päiväannoksensa, yhden tai kaksi Pätkistä ja mahdollisesti kyytipojaksi vielä Fazerinan. Kertoo vielä kassalla, edelleen tutisevin polvin, että lääkäri on häneltä suklaan kieltänyt ja pitää ottaa suklaat eri kuitille, ”ettei ukko näe kuitista hänen ostaneen suklaata” (muistipa muuten joka ainut käyntikerta ostaa sitä suklaata vaikkei muuta ostaisikaan ja aina kertoi tuosta lääkärin kiellosta).
Jahah.
Edelleen säikyn tuota rinnasta pitämistä ja tutisevia polvia ja varmistan että kaikki on hyvin. Mamma hymyilee likaisilla, ällöttävillä hampaillaan että ”enhän minä enää mikään kakskytäkesänen enää ole vaan vanha ämmä, ja tämä teidän lattiakin taitaa keinua!”.
Mamma poistuu.
——
Myöhemmin työkaverini siis kertoivat mamman käyttäytyvän noin joka kerta, hakee siis ihan vain huomiota.
Samainen mamma aiheuttaakin aina jonkun välikohtauksen viimeistään kassalla, jos paikalla on muita asiakkaita — itse olen oppinut olemaan välittämättä tästä tädistä ja sainkin sitten aina vihaisia katseita näiltä muilta asiakkailta, jotka kyselivät hädissään mamman vointia, koska olinhan itse välinpitämätön p*ska.
Miten olisin siinä kassalla voinut ruveta tilittämään tädin joka kertaisen shown kuvioita??!?
Mainittakoon vielä, että JOKA PÄIVÄ mamma kävi ainakin 5 kertaa kaupassa, kerran jopa laskin. Aina ostamassa jotakin pientä.
Ja JOKA PÄIVÄ mukamas osti väärän lehden, kun ei muistanut minkä se ukko oli jo kotiin ostanut, voiko vielä vaihtaa?? Juu totta kai voi, onhan se vaikeata muistaa minkä lehden olet mahdollisesti jo lukenut, tai kysyä siltä ukonkäppänältä minkä se on ostanut!! Mahdollisesti jopa sopia että toinen ostaa aina vaikkapa IS:n ja toinen aina IL:n? Prkl.
Parasta kuitenkin on, että aina kun mamma poistui liikkeestämme, kävelyssä ja tasapainossa ei ollut MITÄÄN vikaa. Lattiamme täytyi siis olla viallinen.
T:Straightjacket
Vanhoja konvehteja…
Kävipä tässä jokin aikaa sitten niin, että kassalleni pelmahti täti avatun suklaarasian kanssa.
Asiakas meuhkaa kassajonossa suureen ääneen: ”Teillä myydään vanhoja konvehteja! Kävin eilen ostamassa nämä, ja vasta kotona huomasin että olivat melkein kolme kuukautta vanhoja! Maistuivat AIVAN HIRVEÄLLE ja mahakin tuli kipeäksi! Ei saisi myydä vanhaa, on todella huonoa mainosta teidänkin kaupalle! Ihan KAMALAN MAKUISTA suklaata!”
Aloin sitten tarkistamaan päivämääriä ja alkoi kummasti hymy hiipiä korviin…
M: ”Rouva, tämä on VALMISTUSPÄIVÄMÄÄRÄ…”
A: ”Mikä ihmeen valmistuspäivämäärä?”
M: ”Niin siis se on päivämäärä, jolloin tämä suklaa on valmistettu… Tuossa yläpuolella on vanhenemispäiväys, joka on ensi vuoden heinäkuussa…”
A (huomattavasti hiljaisemmalla äänellä kuin äsken): ”Aijaa, no kyllä ne silti maistui ihan kauhealle… Minäpä menen käymään vielä tuolla kaupan puolella…”
Olen vissiin vähän sadistinen, mutta kyllä teki hyvää päästä näpäyttämään asiakkaalle, ja vielä ihan ilman näkyvää v*ttuilua. 
Varokaa Fazerin työntekijät, neuvoin nimittäin rouvaa ystävällisesti kääntymään Fazerin laadunvalvonnan puoleen, vaikka tosiasiassa en kyllä usko, että suklaassa oli mitään vikaa…
T:Neppu
Kirje aasiakkaille
Hei. Kaksi ja puoli vuotta jaksoin teitä pienen kaupan kassalla. Nyt käyn läpi yksitellen jokaisen mieleenpainuvimman kokemuksen ja kiitän ihania kantiksia, jotka jaksoivat tulla huonoinakin päivinä naurattamaan ja parhaimmillaan halaamaan. Tykkään teistä edelleen.
Asiaan:
Sinä, joka tulit huutamaan minulle kuinka kauppa varastaa ja kuinka huono asiakaspalvelija olin. Haista itse. Otit minua kädestä kiinni kauppalappusi kanssa ja sanoit: ”Nyt mennään yhdessä laskemaan tuleeko tästä oikeasti muka tällainen summa”. Anteeksi, että riuhdoin käteni irti. Minuun et v*ttu koske. Huutosi ja raivoamisesi jälkeen olin edelleen rauhallinen, vaikka toinen työkaveri jo lähes itki. Sain kuittisi uudestaan tulostettua ja olit ostanut kampanjajuuston sijasta kalliimpaa juustoa. Olit väärässä. Olit vielä rikkonut paketit. Tarjouduin silti vaihtamaan ja laittamaan hävikkiin. Ei kelvannut. Juoksit pois etkä edes anteeksi pyytänyt. Kiitos, kun pilasit päiväni.
Mies, joka ilmoitit minulle joka kerta, että ”OHHOH! Anteeeekfi, jäi hampaat kotia!”; se ei ole enää kymmenennen kerran hauskaa vaikka nauroinkin. Se oli valitettavan oksettavaa.
Toinen vanhempi mies, joka olisit halunnut ”nukahtaa isojen tissieni päälle”… Onneksi en näe sinua enää ikinä.
Sitten sinä nuoremman sukupolven edustaja. Ei, en lähde kanssasi edelleenkään treffeille. Olen pahoillani, että pyysin sinua poistumaan kun tokaisit kovaan ääneen keskellä kauppaa lapsien läsnäollessa kuinka hyvä pylly minulla on ja kuinka minua olisi kiva n*ssia vähän takaapäin. Haista p*ska.
Mummo, joka kiukuspäissäsi haukuit minut lihavaksi. Se sattui. Vaikka olet vanha ja kipeä, ei se oikeuta haukkumaan minua. Sitä paitsi olen normaalipainoinen.
Voi te narkkarit, jotka aiheutitte paljon mielipahaa. Miksi olitte väkivaltaisia muille edessäni? Luuletteko, että sen jälkeen oli helppo olla töissä. Se oli myymäläpäällikköni!
Te alkoholisti-/narkkari-myymälävarkaat. Miten tyhminä te pidätte meitä?
Ja viimeisenä vähemmistö. Miksi te olette mitä olette? Miksi pitää pilata koko rotu omalla käytöksellä? Kun silloin kerran lukitsin teidät kaksi kansallispukuista oven ulkopuolelle ja laitoin oveen lapun ”Hetki, olen tauolla”, se myös tarkoitti sitä. Kiitos, kun laitoitte asiakaspalveluun palautetta kuinka olen katsonut teitä päästä varpaisiin halveksuen ja palvellut huonosti. Jumalauta. Meillä on kamerat ja veitte puolet pesujauhehyllystä. Yksin en rupea tekemään muuta kun ottamaan ylös tuntomerkkejä ja niin tein.
Kiitos kuitenkin edelleen ihanille asiakkaille, jotka olivat kaikkien meidän tukena. Helsingin pahimmat nurkat eivät ole parhaita työpaikkoja, ellet omaa kultaisia hermoja.
Kiitos ja anteeksi.
T:ex-kassamyyjä
Dementia(ko)?
Olen töissä kaupassa, ja olin juuri aloittanut työvuoroni. Eräs aasiakas tulee kassalle ja vedettyäni koneen läpi kaikki tuotteet, hän sanoo että ”Ventti-pussi, paperit ja filtterit”. Sitten kun kysyn että kumpaa venttiä (sininen vai punainen), ja onko väliä minkä merkkisiä papereita, ja lyhyet vai pitkät filtterit, tämä rouva aasiakas alkaa huutamaan minulle: ”Ja v*ttu etkö sinä p*rkele muista että sininen ventti ja pitkät filtterit, on se nyt h*lvetti että joka kerralla pitää muistuttaa kun et vieläkään osaa ulkoa sitä!”.
Suu loksahti varmaan ihan auki kun en tiennyt miten olisi pitänyt moiseen reagoida. Käyhän meillä joka päivä n.700-800 asiakasta, niin kyllähän minä kaikkien ostokset ulkoa muistan…
Se ei riitä että tekee kaikkensa asiakkaan hyväksi, pitäisi varmaan muistaa korttienkin numerot kohta ulkoa…
T:A-P
Kadonnutta rahaa baarissa
Tapaus 1:
Kyseessä hiljainen perjantai-ilta, n. klo. 3.20. Tilitystä nopeuttaakseni olin jo ehtinut niputtaa setelirahat ja siirtää ne yhteen kassaan, kolikot olivat vielä jaettuna muihin kassoihin.
Asiakas (asiallisen näköinen pukumies, melko selvin päin) tilaa juoman ja maksaa; annan hänelle kolikot ja pyydän odottamaan hetken, haen vaihtorahoista puuttuvan vitosen setelinä viereisestä kassasta. Asiakas kuuli mitä sanoin (ymmärtänyt sitten ei), katsoi silmiin, hymyili ja sanoi ”selvä”. Liikkuessani vaihdoin muutaman sanan työtoverin kanssa (yhteensä aikaa tuhraantui hätinä 30 sekuntia). Palatessani asiakas alkaa huutamaan, että olin antanut hänelle sen 5e liian vähän takaisin. Seisoin siinä hölmönä vitonen kädessäni ja yritin selittää asiaa uudestaan, sen mitä pajatuksen sekaan sain sanottua. Totta kai olin p*ska työntekijä, joka yrittää kusettaa humalaisia asiakkaita, samaan syssyyn haukuttiin vuoropäällikkö, hotellin laatu, ruoka ja viinat. Yritin ojentaa seteliä asiakkaalle ja pahoitella, hyvitystäkin lupasin, mutta ei kelvannut. Juoma jäi pöydälle, vitosen sain rutattuna takaisin ja kolikot päin naamaa, tähän puljuun hän ei kuulemma enää ikinä astuisi.
Seuraavana iltana tuli nolona pyytämään anteeksi käytöstään, kehtasi vielä kinuta edellisiltaisia vaihtorahoja takaisin. Totesin vain että ensi kerralla parempi tuuri.
Tapaus 2:
Tuiskeessa oleva nuoriherra tunkee väkivalloin tiskille ja ilmoittaa nokkavasti, että häneltä on hävinnyt 150e. Kyselin sitten siinä, että lompakkoko on kadonnut. Ei, vaan 150e setelirahaa takataskusta. Totesin, että niitä rahoja ei luultavasti enää takaisin saisi, jos ne baarissa on onnistunut hävittämään. Tähän valopää toteaa, että saanhan, minun pitää antaa kadonneet rahat kassasta hänelle. Miksi muka? Koska hän on tämän ravintolan maksava asiakas. Eikä suostu ymmärtämään, että ravintola ei korvaa asiakkaan hukkaamia rahoja eikä tavaroita. Löytötavarat kyllä palautetaan mahdollisuuksien mukaan omistajilleen, mutta kotitonttujen viemiä rahoja/esineitä emme korvaa.
Loppujen lopuksi herra uhkasi tulla tiskin yli ja viedä itse rahansa kassasta. Tässä vaiheessa onneksi portsari ennätti väliin.
T:Sammakko
Tahmatassuja liikenteessä?
Työskentelen kahvila-buffetravintolassa sekä keittiössä että salin puolella kassalla. Tässä muutamia yleisiä ärsytystä aiheuttavia seikkoja asiakkaissa:
- Jos kakkuun/pulliin/sämpylöihin/mihin tahansa pakkaamattomaan tuotteeseen on laitettu pihdit tai lapio, niitä olisi tarkoitus ihan käyttääkin. Haluatko itse syödä muiden lääppimiä kakkupaloja?
- Jos aukioloissamme sanotaan, että paikka aukeaa kymmeneltä, se todella tarkoittaa sitä. Ei ole minun ongelmani, jos et kykene odottamaan kymmentä minuuttia. Ei voi avata puljua etukäteen jos valmista ei ole. Ja mikäli kysyessäsi kerron meidän avaavan vasta viidentoista minuutin kuluttua, se ei tarkoita sitä että voit rynnätä suin päin sisään kun kassa ei edes ole auki eikä kahvi vielä ole valmista. Et varmaan ryntää kauppaan tai baariinkaan väkisin ennen aikojaan? (Parhaita ovat ne aasit, jotka ryntäävät sisään ja vielä valittavat siitä kuinka ”kaikki ei ole valmista”…)
- Vaikka olen asiakaspalvelija, nuori ja vielä nainen, se ei tarkoita että olisin alempiarvoinen kuin sinä. Minua voi jopa kohdella kuin ihmistä (muun muuassa tervehtiä ja sanoa ”kiitos”).
- Olen pahoillani, jos meillä ei ole tänään tarjolla juuri sinun allergioihisi räätälöityä ruokaa. Olemme osa ketjua eikä keittiössämme ole rajattomasti tilaa, emme voi/saa tehdä mitä huvittaa. Otamme kyllä huomioon yleisimmät allergiat ja sairaudet (esim. keliakia), mutta jos juuri sinä satut olemaan allerginen jollekin yleisesti ei-allergisoivalle ruoka-aineelle, en voi sille mitään. Jos ottaisimme huomioon aivan kaikki maailman allergiset, emme voisi tehdä mitään ruokaa.
- Minulle on lopulta aivan turha valittaa ”nousseista hinnoista” ja että ne ”menevät meidän tilipussiimme”. Palkkani ei kyllä ole noussut ja oletko kuullut että raaka-ainekustannukset ovat nousseet kaikkialla? Tiedäthän, etten ole yli-ihminen ja säätele maailman taloustilannetta. Minua ei kiinnosta, jos sinulla ei ole varaa tuotteisiimme. Silloin sinä et osta niitä. Emme ole hyväntekeväisyysjärjestö.
- Jos jotain ruokaa ei ole, sitä ei vain ole enkä voi siksi muuttua. Keittiössämme ei ole mitään pohjatonta kaivoa, josta voi halutessaan onkia kaikkia maailman raaka-aineita.
- Vaikka mielestäsi olenkin sinua alemmalla arvoasteikolla koulutukseltani, se ei tarkoita etten esimerkiksi osaa kieliä. Minulle ei tarvitse alkaa tulkata englanninkielistä puhetta. Osaan kiitos ihan itse.
- Mikäli sinulla on jotain kommentoitavaa ruuasta, tee se mieluummin sen jälkeen kun olet maistanut. Ja palautetta voi myös antaa kohteliaasti ja rakentavasti, ei huutamalla. Ei ole kohteliasta tulla ravintolaan huutamaan kovaan ääneen asioita mm. ruuan ulkonäöstä ja hajusta. Osoitat siinä vain oman sivistymättömyytesi. Palautetta saa ja kuuluu antaa, mutta en ota vakavasti ruokapalautteita jos ruokaa ei ole edes maistettu. Eikö äiti opettanut käytöstapoja?
- Miksi alat tarkistella rahojasi vasta kassalla? Ja ihmettelet ääneen ”onkohan mulla rahaa tähän” ja katsot odottavasti silmiini? Emme edelleenkään ole hyväntekijöitä. On oma asiasi huolehtia rahatilanteestasi. Ja ei, et saa sitä kahvia ilmaiseksi vaikka se onkin jo kupissa.
- Jos takanasi on puolen kilometrin pituinen jono, onko aivan välttämätöntä maksaa kymmenen euron ostokset viisisenttisillä?
- Mikäli sinulla on jokin alennukseen oikeuttava kortti, näytä se automaattisesti. Jos ilmoitat olevasi opiskelija ja haluan nähdä korttisi, älä ala siinä vaiheessa kaivella korttia repun pohjalta ja seisottaa jonoa. Ja mikä parasta, päivitellä sitä, etten usko sinun olevan opiskelija? Minulla on VELVOLLISUUS tarkistaa korttisi ja sen voimassaolevuus, jotta voin alennuksen antaa. Kolmannen kerran: emme Herra paratkoon ole hyväntekijöitä!
- Ja vielä viimeiseksi: en ole ajatustenlukija. Sanothan selkeästi, jos sinulla on asiaa tai haluat minun tekevän jotain.
T:Ikuinen asiakaspalvelija
Loading ...