Arkistot: Tammikuu, 2009
Kermaa
Jouluaatto monta vuotta sitten:
Olin töissä matkahuollon kahvilassa ja tiskille tuli hieno rouva miehineen. Rouva alkoi tivaamaan minulta, onko kermanekassa oleva kerma oikeaa kermaa. Vakuutin kannussa olevan kermaa. Asiakas laittoi sitä kahviinsa ja sanoi: ”Ei tämä millään voi olla oikeaa kermaa”. Johon minä vastasin: ”Kyllä se on, voin näyttää kyllä teille purkin, mikäli haluatte”. Jouduin kaivamaan jääkaapista purkin, sillä rouva edelleen valitti kermasta. Nähtyään purkin, rouva sanoi: ”En kylllä sittenkään usko, että tämä on oikeaa kermaa”.
Juu, ei tietenkään voi olla. Vaihdoin aina salaa kerman maitoon ihan asiakkaiden kiusaksi. x(
Jouluaattona ihmiset olivat muutenkin tavallista kiukkuisempia. Se oli aina virkailijan vika, ellei jatkoyhteyttä juuri sinne takahikiälle ollut junalta, minne he olivat menossa. Kyllä minä ainakin ottaisin selvää ennen matkaan lähtöä, kulkeeko bussivuoroja jouluaattona ollekaan. Heillä oli tapana tulla haukkumaan virkailija, koska tokihan se on tyhmän myyjän vika, ettei itse ota vuoroja selville.
Tuon rouvan ja muutaman muun haista-p***a-asiakkaan jälkeen mittani oli niin täysi, että marssin rahtiaseman puolelle vähän päästelemään paineita. 
Tyhjässä rahtitilassa hypin tasajalkaa ja kiljuin niin kovaa kuin lähti. Helpotti, ja sen jälkeen huomasin, että rahtiaseman ja kahvilan ovi oli rakosellaan ja kiljuntani oli kaikunut iloisesti kahvilasalissa. xD
Koko kahvilan puoli oli täynnä erittäin hiljaisia asiakkaita, kun palasin tiskini ääreen.
T:emäntä
Ihania muistoja pikkujouluajalta
Voi jestas, mikä ihme siinä on että on ennemmin sääntö kuin poikkeus että pikkujouluissa käyttäydytään kuin mikäkin apinalauma ja käytöstavat jätetään aina narikkaan? Tässäpä muutama esimerkki todellisista aasiakkaista näin tarjoilijan näkökulmasta…
1.
Aasiakas: ”HEI tyttö! (tämä on siis tarjoilijalle esitetty ”pyyntö”…) Vilautas mulle näin joulun kunniaksi sitä TORTTUAS!”
Just joo… No annahan se lautasesi niin käyn vääntämässä sinulle tuolla takahuoneessa semmoiset tortut että loppuu se vikinä…
*********
2.
Aasiakas: ”ANNA kossukola!”
Minä: ”5,80€”
A: ”No v*tut minä tätä maksa!”
M: ”No jonkun sen on kuitenkin maksettava”
A: ”V*tut tätä kukaan maksa!”
M: ”No sitten sitä ei kukaan juokaan”
A: ”V*ttu s*tana tätä ei maksa kukaan kun tänä menee siihen firman piikkiin!”
M: ”Anteeksi minkäköhän firman?”
A: ”No sen x-firman piikkiin tietysti s*tanan tollo!”
M: ”Joo no ensiksikin, kyseinen firma ei ole avannut meille piikkiä tälle illalle, sillä ko. firma juhli pikkujoulujaan jo viikko sitten ja vaikka heillä piikki olisikin, niin en minä mitään teille enää tarjoilisi kun tuntuu herra olevan jo niin humalassa ettei hallitse enää edes minkäänlaisia käytöstapoja.”
A: ”V*ttu p*rkle tämä on ihan paska paikka. V*ttu minä menen toiseen raflaan!
M: ”No voi kiitos, sehän sopii!”
*********
3.
Mies yrittää pakkautua neljän n.19v tyttöjen seurueeseen. Tytöt eivät kuitenkaan herraa seuraansa huoli, vaan ystävällisesti (huom! siis ihan oikeasti ystävällisesti!) pyytävät miestä poistumaan. Mies hermostuu silminnähden ja yrittää heittää tyttöjä päin kädessään olevan kaljatuopin! Tuoppi osuu pöytään ja menee sirpaleiksi. Sirpaleita lentää tyttöjen päälle ja heidän juomiinsa. Portsarit vievät miehen ulos. Menen perässä ovelle hakemaan tytöille korvaukset pilalle menneistä juomista. Näin menee keskustelu todellisen känni-ääliön kanssa:
Minä: ”Nyt pitäisi kuule herralla korvata tyttärille ne juomat mitkä menivät lasinsiruihin.”
Aasiakas: ”NO minä p*rkele korvaan kaikki! AIVAN KAIKKI!”
M: ”Uudet juomat tekevät yhteensä x-euroa.”
A: ”TÄSSÄ ON KORTTI! VEDÄ V*TTU KAIKKI KORVAUKSET TÄSTÄ!”
M: ”Kiitos…”
A: ”MINÄ HALUAN NÄHDÄ NE TYTÖT JA JUOMAT MITKÄ JOUDUN KORVAAMAAN!”
*vinkkaan tytöt juomineen ovelle*
M: ”No niin, tässä on tytöt ja juomat. Kuten näette niin tyttöjen juomat on lasin siruissa.” *näytän yhtä juomaa jossa on siruja*
Aasiakas antaa kortin ja höylään sillä uudet juomat.
Aasiakas kuittaa pankkikorttikuitin jonka jälkeen sekoaa täysin…
A: ”V*TTU! NYT SOITETAAN POLIISIT!”
M: ???
A: ”NYT SOITAT POLIISIT! KUKA V*TTU TÄÄLLÄ VÄITTÄÄ ETTÄ MINÄ OLEN LYÖNYT HEITÄ JA VAATII TÄÄLLÄ KORVAUKSIA???!!!”
M: ”Siis täh?”
A: ”NIIN! MIKSI MINÄ JOUDUN KORVAAMAAN VAIKKA MINUA ON LYÖTY? JA KUKA SEMMOISTA SANOO?”
*tässä vaiheessa olen niin ymmälläni etten saa sanaa suustani!*
A: ”JOKO SINÄ SOITIT NE POLIISIT?”
M: ”No joo, mennäänpäs tuonne ulko-ovea kohti ja selvitellään tätä asiaa ihan rauhallisesti…”
A: ”SINÄ V*TUN PENIKKA ET MINUA ALA MÄÄRÄILEMÄÄN! MINUA ON S**TANA LYÖTY JA NYT JOKU VAATII MINULTA KORVAUKSIA! MITÄ H*LVETTIÄ TÄMÄ ON?”
*kaikenlaisia ääliöitä olen nähnyt mutta tämä oli oikeasti jo kaiken huippu!*
M: *huokaan syvään* ”No niin otetaanhan aivan rauhallisesti ja lähdetään tuohon ovelle niin saadaan paremmin yhteys niihin poliiseihin…”
A: ”NO NIIN NYT ALA S**TANA TULLA!”
Ukon öyhytessä kävelemme ulko-ovelle ja kun ukko öyhyää niin kovasti, niin hän ei edes huomaa että johdatan hänet ulos asti ja paiskaan oven hänen perässään kiinni. Sinne jäi ukko öyhyämään…
Ja tämä kaikki tapahtui vain yhden illan aikana…
T:”Mikään ei voi enää yllättää…”
Kesätöistä lomakylässä
Olin kesän töissä eräässä lomakylässä, joka vuokrasi asiakkailleen kalustettuja mökkejä. Meinasin ottaa lopputilin jo ensimmäisten kahden viikonlopun aikana, kun noin 30-vuotiaiden miesten lomakäyttäytyminen alkoi käydä hermoille.
Ensinnäkin, ensimmäisenä työpäivänäni pääsin selvittelemään suomalaisen polttariporukan jälkimaininkeja. Olin päivystämässä yöllä toimistossani, kun saan puhelun naapuritalosta, että alueellamme juoksentelee alaston mies ympäripäissään. Napakkana tätinä (nuoresta iästäni huolimatta) käyn paiskaamassa miehen omaan mökkiinsä klo 5.00 aamuyöstä. Seuraavana aamuna eräät ruotsalaiset kalastajat, jotka majoittuivat viereisissä mökeissä saapuvat tiedustelemaan, että nappasinko sen hepun. Vastasin tähän myöntävästi, ja sanoin ettei poikien mökki ole todellakaan liian hyvässä kunnossa. Tähän ruotsalaiset kalastajat toteavat, että ” entäs sitten meidän mökkimme, onko neiti nähnyt sen?!”. Raahauduin sitten katsomaan sitä mökkiä ja ällistyksekseni koko mökki, lattioineen ja suihkuhuoneineen oli täynnä oksennusta ja mitäkäs muutakaan kun ihan sitä itseään… Kalastajat kertoivat yhden pojista eksyneen väärään mökkiin, kun samanlaisten mökkien tunnistaminen pimeänä huhtikuun yönä humalassa oli tuntunut ylivoimaiselta, ja saaneen aikaan kyseisen siivon. Ja tämä kaikki oli tapahtunut juuri ennen naapurin soittoa. Kyseinen kaveri pulitti siivouksesta, häiriköinnistä & uusien sänkyjen sekä mattojen hankinnasta 2000e. Ei mikään halpa viikonloppu.
Seuraavana viikonloppuna sain koko kylän täyteen ruotsalaisia salibandypelaajia (n. 25-35v.) viettämään kauden päätösjuhlia. Ensi hetkistä alkaen koko poppoo oli vietävässä tuuterissa ja aiheuttivat hämminkiä henkilökunnassani. Jo ensimmäisenä iltana yksi jos toinenkin nuorista herroista eksyi toimistooni tiedustelemaan mahdollista kiinnostustani viettää yötä kyseisen henkilön mökissä. Vastasin useampaan kertaan asiallisesti olevani töissä ko. paikassa apulaisjohtajana, en seuralaisena. Seuraavana aamuna yksi miehistä herätti pahennusta ruotsalaisessa keittiöhenkilökunnassamme ilmaantuessaan keittiöön — KYLLÄ, AIVAN OIKEASTI — salibandysukissa, valkoisessa peruukissa ja aurinkolaseissa, ilman rihman kiertämää, tiedustelemaan että olisiko meillä mahdollisesti tiedossa paikallisen taksin numeroa. EI NÄIN!
Olen monesti harkinnut kirjan kirjottamista noista kyseisistä seitsemästä kuukaudesta, sillä näin jälkikäteen kun olen luetuttanut päiväkirjaani noilta ajoilta ystävilläni ovat he saaneet melkoisen hyvät naurut useammasta kuin yhdestä kertomuksesta.
T:tuulen tytär
Joka alan asiantuntijat
On se muuten kumma (tuli taannoisesta insinöörijutusta mieleen), että aina asiakkaalta löytyy se juuri kyseisen alan ammattilainen lähisuvusta, joka todistaa että viallinen on. Itse työskentelen puutarha-alalla ja aina meidän reklamaatioasiakkailla on joku sukulainen/naapuri, joka on vähintään hortonomi ja tietää kyllä että kasvissa on vika. Ystäväni työskentelee apteekissa ja usein asiakkailta tulee tekstiä tyyliin että ”sukulaiseni/naapurini on lääkäri/ylilääkäri/muu terveydenalan ammattilainen ja sekin sanoi että vääriä myitte”…
T:Enterprais
Huonoa palvelua rautakaupassa
Viime kesänä eräs paikallinen suuremman yrityksen johtaja aloitti rakentamisen. Kyseinen henkilö tuli luokseni rakennusosastolle ja sanoi tarvitsevansa lasikuituvahvisteista aluskatetta noin 300 m2. Tiesin että kyseisellä henkilöllä oli rakennus vasta pohjan kaivamisvaiheessa, joten kysyin mihin hän aluskatetta tarvitsi. Hän sanoi laittavansa sitä pohjan alle tulevien sepelikerrosten väliin, jossa yleensä käytetään suodatinkangasta. Kerroin hänelle, että hän tarvitsee suodatinkankaan, ja että aluskate laitetaan peltikaton alle. Tämä henkilö ärähti minulle että kyllä hän tietää mitä tarvitsee. Pitääkö hänen vaihtaa kauppaa vai saako hän mitä haluaa? No, myin aluskatteet, mutta koska tiesin että homma ei tulisi jäämään siihen, sanoin kahdelle vieressäni työskenneelle kollegalle, että eikö suodatinkangas olisi tähän sopiva artikkeli, ja sain myöntävän vastauksen. Asiakas sai mitä halusi.
Myöhemmin samana päivänä tämä sama mies ilmestyi tiskille eteeni ja tiuskaisi minulle, että olin myynyt hänelle ihan väärän tavaran, ja että hänelle on korvattava turhasta ajelusta aiheutuneet polttoaineet ja hänen on saatava suodatinkangas samaan hintaan mitä hän maksoi aluskatteesta.
Tässä vaiheessa otin puhelun esimiehelleni, kerroin tilanteen ja sen, että minulla on kaksi todistajaa, jotka kuulivat minun kertoneen mikä on oikea tavara kyseiseen paikkaan. Lähetin tämän Herra Ison Herran esimieheni luo selvittämään asian. En tiedä miten homma jatkui, mutta ainakaan minulle ei asiasta tullut jälkimainintoja. Onko asiakas aina oikeassa?
T:Fox Mulder
Ravintolan aukioloajat
Työskentelin ruokaravintolassa, jonka yhteydessä oli myös pubi. Pubin puoli oli auki aina pari tuntia pidempään kuin sali.
Kerran salin puolella istuskeli kaksi ”herrasmiestä”, jotka eivät halunneet siirtyä pubin puolelle salin sulkeuduttua, kun siellä oli kovempi melu. Pubin tiskiltä näki jotenkuten saliinkin, joten annoin heidän jäädä salin puolelle nautiskelemaan juomistaan.
Kun kello alkoi lähestyä pubin valomerkkiä, kävin vielä erikseen kysymässä herroilta, haluaisivatko he lisää juotavaa, sillä baari menee kohta kiinni. Kummallekaan ei enää irish coffeet maistuneet, ja he pudistelivat päätään.
Hetken päästä annoin valomerkin, ja asiakkaat pubin puolella lähtivät kotiinsa.
Tässä vaiheessa salissa istuvat herrat päättivät sittenkin haluta vielä yhdet irkkukahvit. Sanoin, että se ei nyt käy, sillä valomerkki on jo tullut ja baari on menossa kiinni. Sanoin myös, että ravintola on sulkemassa ovensa, ja heidän on poistuttava. Tässä vaiheessa olin vielä ystävällinen ja kohtelias. Molemmat herroista kumminkin repivät pelihousunsa täysin, ja sanoivat, etteivät ole missään saaneet niin huonoa palvelua. Yhdessäkään Tampereen keskustan ravintolassa asiakkaita EI AJETA POIS. Ilmoitin heille, että ravintolan aukioloajat löytyvät ovesta, ja kyse ei ole pelkästään siitä että minä haluan kotiin, vaan myös siitä, että ravintolassa ei lain mukaan saa klo kahden jälkeen enää tarjoilla alkoholia.
Tässä vaiheessa miehet hermostuivat täysin, ja vaativat saada omistajan puhelinnumeron. Luettelin sen heille naama peruslukemilla, kirjoitin molempien omistajien puhelinnumerot paperille, ja vielä lisäksi ravintolapäällikön sähköpostiosoitteen, sillä tiesin olevani oikeassa. Sanoinkin herroille, että mitä he kuvittelevat hyötyvänsä puhelinsoitosta omistajalle, sillä nimenomaan omistaja on määrännyt aukioloajat…
Sain vihdoin herrat ulos ovesta, ja seuraavana päivänä todellakin tuli sähköpostia päällikölleni. Hän näytti sitä minulle, ja nauroimme sille yhdessä. Ihan loistava pomo…
T:Naanutin
Numeropalvelun perusjuttuja
Aasiakkailla tuntuu olevan todella vaikeaa ymmärtää muutamia pikku seikkoja, joiden kanssa saamme numeropalvelussa painiskella päivästä toiseen. Ihan sellaisia pikku-pikku-pikku-juttuja.
1. Valitessasi numeropalvelun numeron puhelimellasi, soitat vapaaehtoisesti PALVELUUN nimeltä numeropalvelu. Harvassa paikassa saat palvelua maksamatta siitä erillistä maksua. No, jostain syystä olet kuitenkin ymmärtänyt (väärin) numeropalvelun toimintaperiaatteen ja samantien kun linja aukeaa, alat raivoisasti huutaa (sanottuasi ensin totta kai yrityksen tai henkilön nimen ja mahdollisen osoitteen niin nopeasti, ettei siitä ota mitään selvää), että ”ÄKKIÄ %#&!#, tämä maksaa, tämä maksaa, on niin kallista, on niin kallista, ÄKKIÄ”.
- Numero ei löydy sieltä yhtään sen nopeammin vaikka kuinka karjuisit linjan toisessa päässä, se enemmänkin hidastaa numeron löytymistä/antamista. Joskus saattaa jopa olla, että numero on siinä meidän näytöllä jo, mutta koska Sinä olet päättänyt hoputtaa, saat numeron ”vasta pienen etsimisen jälkeen”
- Rakas asiakas, soitat numeropalveluun VAPAAEHTOISESTI. Jos et halua palvelusta maksaa, ole hyvä, kaikin mokomin, ota puhelinluettelo kauniiseen käteen ja etsi se tieto sieltä, se on ilmaista ja haluamasi numero löytyy ”kyllä ihan varmasti, on se ennenkin sieltä löytynyt”. Kappas, olisit sitten heti sieltä katsonut, nyt tuli kyllä ihan turhaa laskua kun soitit meille numeropalveluun ilmoittaaksesi että numero löytyy kyllä luettelosta. Voi sinua hassua pientä!
2. Palveluun kuuluu se, että kysymme sinulta, rakas asiakas, voiko yhdistää. MEIDÄN ON SIIS PAKKO SE SINULTA KYSYÄ, AINA. Emme kysy sitä provikan perässä, vaikka niin tunnut aina luulevankin. Jos ottaa niin paljon päähän se pieni kysymys ”voiko yhdistää”, ole ystävällinen, ota taas se puhelinluettelo suloiseen kätöseesi, sitten ei kukaan julkea kysyä sinulta, että voiko yhdistää. Voit vaikka kysyä sen itseltäsi ja yhdistää itsesi sinne.
3. Kun sinulle tarjotaan yhdistämistä, emme yritä nyhtää sinulta kaikkia rahojasi (”no et varmana yhdistä, sehän tulee niin hlvetin kalliiksi se puhelu kun otatte koko puhelun ajalta omanne välistä”.
- Yhdistäminen maksaa tietyn summan verran, joka veloitetaan sinulta ainoastaan jos henkilö toisessa päässä vastaa. Ja silloinkin vain se kertaluontoinen maksu, esim. 0,50e. Emme siis jää linjoille roikkumaan ja rapsuttelemaan napaa että ”sieltä sitä taas kilahtaa joka herran minuutilta numeropalvelun kassaan lati jos toinenkin”.
- Kun sinulta kysytään ”voiko yhdistää”, siihen ei tarvitse vastata kirosanalla, tai turhautuneella äänellä että ”EI VOI, KUN ANNAT NYT VAAN SEN NUMERON”. Hyvien käytöstapojen mukaan voisi vaikka sanoa että ”kiitos ei, ottaisin numeron”.
- Kun nyt yllä tuli jo selväksi tämä yhdistämisen periaate (kertamaksu, ei siis koko siitä puhelusta minkä puhut kun sinut on jonnekin yhdistetty), niin sovitaanko että mietitään hetki.
Tarjoan sinulle yhdistämistä, johon vastaat yllä mainituilla tavoilla (”ET VOI YHDISTÄÄ, ON NIIIIIN KALLISTA”). Alan siis luetella numeroa. Jostain syystä et kuitenkaan saa sitä ensimmäisellä, et toisella, etkä kolmannellakaan kerralla vielä oikein ylös, joka kerta toistat kyllä numerot perässäni oikein, mutta sitten kun haluat vielä varmistaa ottaneesi numeron oikein ylös, paljastuukin karmea totuus; olet hassu mennyt lisäämään sinne väliin omasta päästäsi omia numeroita! Voi sitä riemua kun saan sinulle KAHDEKSATTA MINUUTTIA selvittää sitä samaa numeroa. Tässä kohtaa pieni laskutehtävä: jokainen 10s mitä kanssani puhut, maksaa sinulle lähes 30snt. Lasketaan siitä että mitä se puhelu nyt sitten tekeekään yhteensä, kun ei kerran saanut yhdistää (yhdistämisen yhteydessä lähtee aina matkapuhelimeesi maksuton tekstiviesti, joten numero jää matkapuhelimeen ylös, tästäkin mainitsemme usein sinulle kun tarjoamme yhdistämistä). Eli siis, puhelu kestää kahdeksan minuuttia, jokainen 10s on 20-30senttiä… Olisikohan tullut halvemmaksi se yhdistäminen, se kun oli sen 0,50e… Hmm… Jännä juttu. Mutta älähän huoli, me numeropalvelussa saamme tyydytystä ja valtaisan onnentunteen kun mietimme siinä kahdeksannen minuutin jälkeen että miltä se sinun puhelinlaskusi näyttääkään, kun ei nyt taaskaan voinut yhdistää kun taas oli liian kallista. Juup.
4. Olemme numeropalvelu, emme taksikeskus. Emme tilaa sinulle taksia, emme myöskään näe missä se viipyy. Emme tiedä mikä yksityisistä taksiautoilijoista on juuri tänään töissä.
5. Olemme numeropalvelu. Toki meillä on karttapalvelu olemassa, mutta näemme sieltä aivan normaalin kartan, emme siis näe sitä ”Shelliä siinä heti valojen jälkeen siinä keskustassa”. Ja kyllä, mukavaa että tiedät, että kaverisi ei ole tällä hetkellä kotona, mutta uskot hänen ottaneen matkapuhelimensa mukaan. EI, meillä EI TODELLAKAAN ole ikiomaa sateliittia avaruudessa, jolla voisimme hänet nyt sitten näillä tiedoilla paikantaa. EMME NÄE MISSÄ IHMISET MILLOINKIN LIIKKUU, SE ON HEI IHAN NORMAALI KARTTA.
6. Jos hakemallasi henkilöllä on useampia matkapuhelimia samassa osoitteessa (esim. koko perheen puhelimet ovat isän nimellä ja haet nimenomaan tätä isän numeroa), suosittelisin kuitenkin ottamaan edes yhden numeron, ennemmin kuin käydä kihisemään kiukusta että ”just joo, menipä tää taas niin vaikeeks, en mä sit ota v*ttu yhtään mitään”. NE ON KAIKKI SAMASSA OSOITTEESSA, IDIOOTTI, SOITA YHTEEN JA SAAT VARMASTI TÄMÄN ISÄN NUMERON TIETÄÄ. Ota kaikki tai muutama tai yksi, mutta mikä pointti on siinä ettet SUOSTU ottamaan yhtään? Hä? Kai se sitten tosiaan menee liian vaikeaksi.
7. KYLLÄ, Virtasen Matteja on tosiaan Helsingin alueella enemmän kun yksi.
8. ”Miten niin ei ole numeroa meidän Pekalle, sukulaispoika, kyllä sillä kännykkä on, mä oon nähny kun se puhuu sillä, monta vuotta sillä on se puhelin ollut. Äläs nyt puhu p*skaa siellä, vaan anna se numero. MÄ TIEDÄN ETTÄ SILLÄ ON PUHELIN, A-N-N-A SE NUMERO”. Niin. Hyvä rakas asiakas, on mahdollista että sukulaispoikanne Pekka on laittanut numeron salaiseksi (enkä yhtään ihmettele ettei ole numeroa teille kertonut).
- Salaiset numerot EIVÄT NÄY missään tiedoissa. Ei, vaikka kertoisit että olet tuntenut kyseisen henkilön jo kaksikymmentä vuotta. Ei se numero silti siellä näy. Myöskään henkilöturvatunnuksesta ei ole apua; JOS NUMERO ON SALAINEN, SE ON SALAINEN, emme mekään sitä siellä näe. Ei siinä sukulaispoika Pekan numeron edessä lue että ”SALAINEN, älä anna jos sukulaiset kyselee”. SITÄ EI YKSINKERTAISESTI OLE.
No niin, lista jatkuu myöhemmin ehkäpä, tässä oli nyt päällimmäisiä tuntoja. Tack och hej.
T:salla1234
Työntekijä tahtomattaan
Olin kerran ystäväni kanssa semmoisessa isommassa marketissa, missä on ruokien ja perustavaroiden lisäksi pienempiä kodinkoneita. Painotankin, etten ollut siellä töissä enkä koskaan ole ollutkaan, ja minulla oli omat vaatteeni päällä, jotka eivät muistuta kyseisen paikan työunivormuja; olimme vain etsimässä ystävälleni yhtä jos toista tuotetta.
Olimme eräässä hyllyvälissä ja ystäväni kysyi minulta että missäköhän niitä tuotteita oikein pidetään; katselin hieman ympärilleni ja löysin kaipaamamme tuotteen, ilmoitin asiasta ja kävin poimimassa tuotteen ja vein sen ystävälleni. Viereinen rouva kai kuuli jutustelumme ja tulikin topakkana luokseni ja seurasi seuraavanlainen keskustelu.
Rouva: ”Anteeksi, missäköhän ovat sauvasekoittimet?”
Minä: ”Enpä tiedä.”
R: ”Kyllähän sinun pitäisi tietää jos kerran täällä olet töissä.”
M: ”Mä en ole t…”
R (keskeyttää): ”Niin että missäs ne sauvasekottimet on?”
M: ”En todellakaan tiedä.”
R: ”No johan on kumma, tyhjästä sulle ainakin maksetaan!”
M: ”Öh, mulle ei makseta mitään ku..”
R (taas keskeyttää): ”Ai olet työharjoittelija? No ethän sinä sitten mitään voi tietääkään, etippäs mulle sitten OIKEA työntekijä.”
M: …..
(ohi sattuu kävelemään kaupan oikea työntekijä)
M: ”Hei, voisitko auttaa tätä rouvaa?”
Kaupan työntekijä tulee ilomielin auttamaan ja ohjaa rouvan oikealle hyllylle. Heidän häivyttyään repeämme ystäväni kanssa nauruun. Päivän paras todellakin…
T::D
