Arkistot: Helmikuu, 2009
Vanha rouva viittilöi nurkan takana
Voisi useammakin tarinan kertoa, mutta yksi tapaus oli taas ylitse muiden.
Lähdin täsmälleen aikataulussa liikenteeseen linja-autoasemalta. Seuraavassa risteyksessä huomasin pyöräilevän vanhemman rouvan, joka viittilöi vimmatusti haluavansa kyytiin. Kohteliaasti odotin, tukkien tietysti linja-autolla koko risteyksen kun tämä vanhempi rouva — turhia kiireitä pitämättä — vei pyöränsä linja-autoasemalle ja käveli hitaasti bussiin.
M: ”Päivää.”
A: (mulkaisu) ”ETKÖ SINÄ NÄHNYT KUN VIITTILÖIN ASEMALLA?!”
M: ”En, katsoin kyllä ympärilleni, mutta teitä en nähnyt.”
A: ”TULIN JUURI NURKAN TAKAA KUN LÄHDITTE.”
(miten minä voin nähdä ihmisen viittilöivän nurkan takaa?)
M: ”Valitettavasti en nähnyt.”
A: ”VALEHTELETTE!! VARMASTI NÄITTE!”
M: ”En valitettavasti nähnyt, mutta pääsittehän kuitenkin kyytiin.”
A: (desibelit hieman laskeneena) ”Minä teen teistä valituksen, olette tyhmä kuljettaja. Mikä teidän nimenne on?”
M: ”Nimeäni en kerro; jos palautetta annatte, niin kyllä lähtöaika ja reitti riittää”
(miksi raivoavalle nimeäni sanoisin… voi saada pian ”ystävän”, kuten joillekin kollegoille on käynyt)
A: ”VAI NIIN!!! MINÄ TEEN VALITUKSEN!!”
M: ”Ihan vapaasti, arvon rouva.”
Mitä tein väärin? En todellakaan huomannut myöhässä olevaa matkustajaa, mutta kohteliaasti otin rouvan kyytiin, vaikka tukin risteyksen siksi ajaksi?
Entä mitä opin? Jos vastaisuudessa käy kyseinen tapaus, en todellakaan enää odota!!
T:Bussiketku
P.S. Valitusta ei koskaan tullut, informoin esimiehiäni asiasta.
Harjoittelijaa kyykytetään
Olin työharjoittelussa eräässä K-marketissa, olin ensimmäistä kertaa ruokakaupassa töissä, ikää silloin 18 v. Tarjouksessa oli kirjolohen filee ja monen asiakkaan toiveesta kauppias oli alkanut pilkkoa puolikkaita fileitä pienemmiksi.
No puolikkaat kalat sitten loppuivat, jäljelle jäi niitä pieniä paloja. Eräs pariskunta sitten kysyi ihan asiallisesti että olisiko niitä lisää. Kävin varastosta katsomassa, ja ilmoitin ystävällisesti ettei niitä ole enää ja kehotin tulemaan huomenna uudestaan. Mies siinä sitten hermostui ja sanoi että ovat kaukaa tulleet hakemaan nimenomaan sitä kalaa, puolikkaana, koska aikovat savustaa sen eikä palasia voi savustaa (??). Pahoittelin asiaa, enkä muuta voinut.
No mies sitten ilkeällä ja kovalla äänellä kailottaa että pitäisikö niitä paloja vaikka teipata jollakin. Olin ihan kysymysmerkkinä. Mies sitten kysyi että myydäänkös meillä teippiä. Vastasin että ”joo” ja olin edelleen ihan pihalla. Mies sitten laittoi minut etsimään palasia, jotka oli leikattu toisistaan irti, jotta sauma olisi tasainen. No uutena talossa ja alalla olin ihan paniikissa, en osannut vastata mitään tyhjentävästi tai livistää paikalta. Nainen vieressä vaan hörisi ja kysyi että olisiko liima parempi, myydäänkö sitä?
Siinä vaiheessa toinen myyjä huomasi tämän kiusaamisen ja tuli paikalle kysymään että mikä oli ongelma. Mies sanoi että olin töykeä, laiska, ryhditön (?) ja että hän haluaisi kalaa. Toinen myyjä vain sanoi että kalaa tulee huomenna, tervetuloa uudestaan. Pariskunta poistui nyrpeinä, kiitin toista myyjää ja juteltiin hetki. Myyjä palasi omiin hommiinsa ja minä jäin tarkistelemaan päiväyksiä. Ja kas kummaa, samainen pariskunta tuli takaisin ja alkoi saman kiusaamisen uudestaan. Kyseltiin että olenko jotenkin vajaaälyinen kun en osaa myydä asiakkaalle sitä mitä hän tahtoo, olenko jotenkin idiootti kun olen mennyt pilkkomaan hyvät kalat pilalle ja kaikkea mahdollista. Sitten n. 5 minuutin rääkkäämisen jälkeen jostain se toinen myyjä karjaisi että ”KALAA EI OLE TÄNÄÄN EIKÄ ME VOIDA KALAKSI MUUTTUA, JOS EI OLLUT MUUTA NIIN HYVÄÄ PÄIVÄN JATKOA!!”. Mies tuhahti että onpa p*skaa palvelua ja lähti menemään. Karkasin sitten tauolle koska pelkäsin että he tulevat vielä takaisin.
Nykyisin olen oppinut tyhjentävän vastauksen jalon taidon, ja jos ei olo helpota, osaan hoitaa tilanteen siitäkin. On kamalaa että aikuiset ihmiset (+50) tulevat kyykyttämään nuoria, kokemattomia ja arkoja myyjiä juuri siksi ettei he uskalla sanoa mitään. Kyllä on ihme ettei osata käyttäytyä.
T:myyjä
”Asiakas on AINA oikeassa!”
Työskentelin muutama vuosi sitten pizzeriassa myyjänä/tarjoilijana. Oli perinteinen perjantai-ilta, asiakkaita riitti jonoksi asti ja olin yksin salin puolella töissä.
Kassalle tuli vuorollaan rouva miehensä ja 3 lapsensa kanssa.
Minä: ”Hei! Mitäs teille saisi olla?”
Asiakas: ”Hmm… Me otamme jotain pizzaa ja Vernerille tulee hamppari tuosta naapuriliikkeestä.”
M: ”Minkäslaista pizzaa laitetaan?”
A: ”Hmm… Ainakin Al Capone, Quatro Stagione, Mexicana… Ja Vernerille lastenateria kokiksella, ranskalaisiin ei suolaa…”
M: ”Öh… Niin teidän täytyy käydä ne tilaamassa tuolta ****tiskiltä kun meillä ei tässä ole tarjolla muuta kuin pizzaa.”
A: ”Ja menisin taas jonottamaan?!! Kyllä sinä voit ihan hyvin käydä ne meille hakemassa! Tuosta vaan tiskin sivusta, tunnet ne myyjät kuitenkin. Tuossa on rahaa, kyllä se piisaa! Tuo loput takasin!”
M: ”Se ei kyllä valitettavasti onnistu. He eivät voi myydä tiskin sivusta, sillä se ei ole reilua jonottavia asiakkaita ajatellen. Enkä voi poistua työpaikalta kesken työvuoron.”
Asiakkaita kun oli useampi jonossa rouvan takana ja työhöni kuului myös valmiiden pizzojen toimittaminen pöytään.
A: ”Kyllä se onnistuu kun menet vaan! ASIAKAS ON AINA OIKEASSA!!! Se on vaan sinun laiskuudestasi kiinni ettet hae sitä annosta! MINÄ olen asiakaspalvelun AMMATTILAINEN! Olen jopa OPETTANUT asiakaspalvelua! Älä sinä tule minulle sanomaan että minä vaadin muka jotain mahdotonta!!”
M: ”No nyt on tilanne kyllä niin että joudutte valitettavasti hakemaan itse annoksen, sillä näette varmasti että täällä on tällä hetkellä hieman kiire. Anteeksi pieni hetki!”
Käännyin tarkistamaan joko pizzat uunissa olivat karrelle palaneena.
A: ”Näin törkeätä palvelua en IKINÄ ole saanut! Nokkavuus ei kuule kannata ja nyt sinun kannattaa todellakin polvillasi anella että en soita teidän ravintolapäällikölle tai toimitusjohtajalle tältä sekunnilta! Sinä saat potkut välittömästi! Miltä tuntuu olla töissä viimeistä päivää?!”
M: ”Voimme soittaa ravintolapäällikölle samantien, jotta saadaan asia pois päiväjärjestyksestä. Haluatteko muuten laittaa vielä tilaukseen nämä pizzat? Siis Alcapone, Mexi.. ja Quatro?”
A: ”No en minä sille nyt ala soittelemaan! Hommaa nyt ne pizzat kuntoon. Sinun takias tässä on taas kulutettu turhaa aikaa ja lapsilla on nälkä! Kai minun on sitten itse haettava se ruoka kun ei täältä saa edes säädyllistä asiakaspalvelua!”
Löin ostokset kassaan ja asiakas maksoi. Ojensin hänelle kuittia, mutta se ei kelvannut. Heidän jälkeensä moni asiakas päivitteli että kuinka olin kestänyt noin kauheata akkaa ja kuinka hän oli tehnyt vain itsensä naurunalaiseksi.
Olin jo rauhoittunut tilanteen tuomasta kuohusta kun vein rouvalle pizzat pöytään. Hymyilin ja luettelin kaikki tilatut pizzat.
A: ”No missäs se tonnikalapizza on?!”
M: ”Anteeksi?”
A: ”Missä se h***etin tonnikalapizza on! Minä tilasin 4 pizzaa!!”
M: ”Ahaa. Tilauksella oli vain 3 pizzaa, mutta ei tässä ole mitään hätää. Käyn heti tilaamassa teille sen pizzan ja voitte sitten ruokailun päätteeksi sen tulla maksamaan.”
A: ”JAAHA!! Nyt sitten alat vielä kusettamaan lisää rahaa!!!! Minä tilasin ja maksoin sen pizzan ja jos SINÄ olisit antanut kuitin, olisin sen voinut todistaa! On siinäkin pirun ovela ämmä!”
M: ”Itseasiassa se kuitti on tuolla minulla tallessa ja voin sen teille tuoda heti. Keittiön orderista voimme varmistaa että tilaus ja kellon aika täsmää.”
Näytin kuitit ja orderit jonka jälkeen asiakas paineli tiskille ja läväytti rahat siihen. Olin kuulemma jättänyt tahallani sen pizzan pois kuitilta, jotta voin kusettaa rahat häneltä uudelleen. Olin kuulemma varsinainen huijari.
Että näinkin voi käydä!
T:huijarimyyjä..
Tapahtunut matkapuhelinmyymälässä
1.
Asiakas ostaa linux-läppärin, kun ei halua maksaa sitä 30€ lisähintaa että saisi tutun windows-pohjaisen koneen. Totta kai tulee kovimpaan ruuhka-aikaan, lyö koneen tiskiin ja haukkuu koko koneen kun ”se on p*ska romu”. Tästä alkaa vuoropuhelu:
A: ”Ostin tän eilen enkä pääse sillä nettiin, ihan p*ska vehje.”
M: ”Ahaa. Katsotaan. Onkos teillä se ‘mokkula’ mukana?”
A: ”Mikä?”
M: ”Se pieni usb-modeemi, jonka eilen asensimme yhdessä.”
A: ”Ai niin, sori.”
Asiakas menee kotiin… Kuluu tunti ja tulee taas takaisin täynnä raivoa, lyö koneen tiskii ja vaatii rahat takaisin.
M: ”No eikö se sitten toimi?”
A: ”Ei toimi.”
M: ”No kokeillaan… Meneehän tämä nettiin.”
A: ”Missä se netti on?”
M: ”No tässä on esim. google, josta voit hakea tietoa.”
A: ”Kyllä sen tiedän, oon hei kymmenen vuotta ollu atk-alalla.”
M: ”Ok eli tämä on nyt selvä. Kiitoksia ja hyvää joulua.”
A: ”Näytäs vielä miten maksan laskut.”
M: ”No mikäs pankki teillä on?”
A: ”No v*ttuako se sulle kuuluu. Mihin tähän ne laskut laitetaan..?”
Koitapa tässä sitten olla naama peruslukemilla.
*********
2.
Asiakas tulee noin 7 vuotta vanhan puhelimen kanssa ohi jonon tiskille.
A: ”Myitte p*skan puhelimen, täs on takuuta jäljellä vielä!”
M: ”No mikäs vika siinä on?”
A: ”Osoitekirja jumittaa i:n ja k:n kohdalla.”
M: ”Saanko katsoa?”
Tarkistettuani puhelimen kerron asiakkaalle että tällä on 19 kertaa sama nimi tallennettuna, joten ei se oikeasti ole jämähtänyt ja että täytyy poistaa vaan turhat.
A: ”Ei, haluan sen takuuhuoltoon. Mulla on kuitti.”
Katson kuittia ja totean että puhelin ostettu 2003 eikä takuu ole voimassa enää ja asiakas vastaa itse huoltokuluista…
A: ”Kun ostin niin sanottiin että on ikuinen takuu…”
Joopa joo…
T:puhelinmyyjä
Hotellin respan ”arkiongelmia”
Lista on loputon,mutta tässä mieleenpainuvimpia ja useimmin kohdattuja aasiakasongelmia:
- Aasiakas tulee pää punaisena, suu vaahdoten tiskille, heittää tiskiin pysäköintisakon ja huutaa, että mikäs tämä on? No me siihen tyynenrauhallisina vastaamme, että kovastihan tuo sakkolapulta näyttäisi. Luulisi tuntevan liikennemerkit ja -säännöt jos on ajokortin saanut. Kenties siellä Takahikiällä on erilaiset liikennesäännöt?
- Toinen pysäköintiin liittyvä ongelma: hotellimme sijaitsee kaupungin keskustassa, jossa pysäköinti on jotensakin haastavaa. Omassa tallissamme on tilaa vain 10%:lle asiakkaista, ja luonnollisesti kaikille ei voi riittää parkkipaikkoja. Siitä kuulee huutoa päivittäin, ja jos asiakas autonsa hyvässä lykyssä talliin sattuu saamaan, sitten ihmetellään isoon ääneen, että eikös se nyt sitten olekaan ilmaista. Juu ei, emme harjoita hyväntekeväisyyttä, vaan liiketoimintaa. Asioista kannattaisi kenties ottaa selvää, ennen kuin lähdetään vieraalle paikkakunnalle autolla.
- Hotellimme muuttui vuosi sitten täysin savuttomaksi,ja huoneissa onkin asiakkaille info, että huoneissa polttamisesta veloitamme ylimääräisen huonehinnan. No, eipä tämäkään aaseja estä sauhuttelemasta. Sitten kun mainitsemme asiasta asiakkaan kirjautuessa ulos huoneesta, alkaa armoton vääntö. Asiakas luonnollisesti kieltää kaiken, mutta ei se röökinkatku sinne huoneeseen itsestään tule. Sama koskee minibaarin käyttöä. Kysymme kaikilta asiakkailta poiskirjautuessa, onko minibaarikäyttöä. Iso osa aaaseista valehtelee kirkkain silmin, ettei ole kaappiin koskenutkaan, mutta kappas vaan; kun siivojaa kirjaa minibaarikäytön koneelle, niin johan on kaappi tyhjentynyt.
- Kaupungissa on useampi ketjumme hotelleista ja luonnollisesti nimet tuppaavat menemään sekaisin. Noh, asiakkaat tulevat koppavina tiskille vaatien huonetta. Kun käy ilmi, että varausta ei löydy, ja ehdotan että kysyisin muista hotelleistamme, asiakas jo hieman suuttuneena tiuskaisee, että kyllä minä sen tänne varasin! No, soitamme kuitenkin muut hotellit läpi ja — yllätys yllätys — sieltähän se varaus löytyy, aasin itsensä tekemänä, toisesta hotellista. Siinä kohtaakaan aasilla ei ole pokkaa pyydellä anteeksi vaan marssii suurielkeisesti, ovet paukkuen, ulos hotellista. Kyllä, onhan se täysin meidän vikamme, että olet varannut hotellin jostain muualta.
T:Respantäti
Kylpyvaahtoa
Työskentelin kassana ruokamarketissa, jonka yläpuolella oli tavaratalo. Kassalleni tuli keski-ikäinen rouva, joka pöyristystä äänessä kysyi: ”Eikö teillä TODELLAKAAN ole kylpyvaahtoa?”. Kysymys itsessään jo hymyilytti ja selitin kohteliaasti rouvalle, ettei meillä myydä kylpyvaahtoa, ja lisäsin siihen vielä, että ketjumme on nykyään korostetusti nimenomaan ruokakauppa siten, että non-foodista on vain peruspäivittäistavarat. Rouva jatkoi entisellä äänensävyllään, että ”Sehän on päivittäistavara!”. Tämän jälkeen ehdotin, että rouva katsoisi yllä olevan tavaratalon puolelta. ”Minä katsoin jo, mutta siellä oli vain kahta laatua”. Niinpä niin. Todennäköistähän on että ruokakaupasta sitten löytyisi runsaampi valikoima…
T:Helmut
Ruuviostoksilla
Tämä on hyvin yleinen tapaus meidän liikkeessä:
Vanha mies henkilö tulee kassalle ja on valinnut pussiin tietyn määrän ruuveja ja on ihmeissään mitä ne maksaa.
Yritän kohteliaasti sanoa että ne pitää punnita vaa’alla jolloin niille saa hinnan. Sanon asiakkaalle että voidaan punnita tässä kassallakin ja laitan pussin vaakaan.
Asiakas katsoo minua ja sanoo hölmistyneenä että ”kyllä laitoin vaakaan, mutta se ei antanut mitään lappua, on varmaan epäkunnossa, kannattaisi laittaa lappu koneeseen”. Minä sitten vähän ihmeissäni mietin että onhan se toiminut tänään aikaisemmin, että mikä siihen nyt… No kun hoksaan asiakkaalta kysyä, että painoitteko sitä nappia jossa on kyseisen ruuviryhmän väri, AASIakas sanoo että mitä ihmeen nappia, tarviiko siinä jotain sellaistakin painaa?!
No, voihan ollakin että ei se ole itsestään selvyys, mutta mietin miten tämä ko. asiakas pärjää kaupan vihannestiskillä?!
T:rautakaupan tyttö
Eräs silmäätekevä asiakas?
70-luvulla asiakkaita kestitettiin kosteasti. Olimme aamuyön puolella palaamassa pääkaupunkiseudulle pikkubussilla maakuntaan työnantajayritykseeni tehdyltä tehdastutustumismatkalta, kun eräs asiakkaista ilmoitti, että nyt pitää saada kahvia ja heti. No ei siinä auttanut mikään; kurvasin bussin huoltoaseman kahvilan eteen ja totesin, että taitaapa olla kahvila olla menossa kiinni ja että kukin saisi parasta kahvia varmaan kotoansa.
No ei siinä mitään, kahvin tarvitsija ryntäsi sisään ja tilasi kahvinsa. Myyjä-neiti totesi, että koska kello oli pari minuuttia vaille sulkemisajan niin kahvilaitteet olivat jo suljettu ja pesussa. Siitä nousi asiakkaani taholta varsinainen älymöly ja hän vaati kahviansa, koska kello oli vielä vaille ja uhkaili vaikka millä, sekä totesi lopuksi kahvilan tytölle ”ettekö tiedä kuka minä olen?”. Tästäpä nuori tyttö ei hätkähtänyt vaan totesi, että olkaa hyvä ja odottakaa vain hetki, niin hän soittaa poliisit paikalle niin voitte tosiaan selvittää ja kertoa heille kuka Te olette. Kahvin tarve loppui napakasti ja minäkin pääsin varhain kotiin pitkältä ja myös muuten kostealta paluumatkalta.
T:Konda
Loading ...