Arkistot: Helmikuu, 2009
Se on AINA luotto!
Olen töissä marketissa ja meillä käy viikottain eräs hyvin mielenkiintoinen asiakas. Jokaisessa kuitissa tai tuotteessa on aina jotain vikaa ja hän maksaa aina luottopuolella ja auta armias jos menet kysymään, että kummalla puolella maksetaan. No teinpä sitten sen virheen tässä eräs päivä.
M: ”Hei!”
A: *ei vastausta*
M: ”Se tekisi sitten 23,40e, kiitos!”
A: *ei vastausta, työntää vain korttinsa eikä puhu mitään* (yleensä mutisee HYVIN hiljaa, että ‘luotto’)
M: ”Niin, että luotolta nämä sitten vai?”
A: ”Anteeksi mitä?” (ääni on hyvin vaarallisen kuuloinen jo nyt)
M: ”Niin, että luoton puolelta maksetaan?”
A: ”No kuule mistäpäs muualtakaan?” *puhisee ja tuhisee*
M: ”Tässä on tämä pankkipuolikin…” (lause jää kesken)
A: ”ÄLÄ SINÄ S**TANAN KESKENKASVUINEN MINUN PANKKIASIOIHINI KUULE PUUTU! VAI ETTÄ JOKU PANKKI VIELÄ, VOI H*LVETTI! JÄTÄ MINUN PANKKIASIANI RAUHAAN! JA MITÄ NUO TAVARAT TUOLLA TEKEVÄT KUULE?”
M: ”Ne ovat teidän ostoksianne…”
A: ”No en minä nyt näistä puolikaan ota, kun halusin vain tietää mitä nämä maksavat!!”
(Senhän olisi tietysti voinut kertoa aikaisemminkin, mutta kun on kiva tehdä kaikesta vaikeaa, niin mikäs siinä. Vetelin niitä tuotteita sitten pois kuitilta sellaiset kymmenen kappaletta ja kerroin paljonko maksaa…)
M: ”No niin, uusi hinta olisi sitten 9,25e.”
A: ”VOI NYT P*RKELE! KUKA NYT SANOI ETTEN MINÄ NIITÄ OTA, VOI H*LVETTI!”
M: ”Te sanoitte, että halusitte vain tietää paljonko nämä tuotteet maksavat..?”
A: ”JA SINÄ ET TIETENKÄÄN TAASKAAN TAJUNNUT ETTÄ KYLLÄ MINÄ NE OTAN, KUN NE NIIN HALPOJA OLI?! VOI H*LVETTI!”
Lopulta sain tämän mummelin sitten pois kassaltani, mutta noin puolen tunnin päästä hän palaa ja rynnii tietysti kesken toisen asiakkaan selittämään asiaansa.
A: ”Kuules nyt, miksi tässä kuitissa on että olet ottanut näitä tuotteita pois tästä?”
M: ”Kun te sanoitte, ettette otakaan niitä, niin otin ne pois.”
A: ”Ja sitten oletkin taas lisännyt ne tänne. OLET VELOITTANUT NE MINULTA KAKSI KERTAA!!!!! EI VOI OLLA TOTTA!”
Silloin paukahti hermo ja kävin hakemassa vastaavan selvittämään tilannetta. Saan nauttia tästä skitsomummusta joka ikinen viikko parikin kertaa, miten ihanaa. Ja hän häiriköi myös vapaa-ajalla jos sattuu näkemään jossakin, varmasti tulee valittamaan kuukauden takaisista makkaroistaan kun niissä niin oudosti maistui korvasienet?!
Parasta oli kyllä kun olin kahvilla ystävien kanssa niin hän tuli samaan pöytään istumaan ja haukkumaan minut rumaksi, hu*raksi, ym. Silloin kilahti ja sanoin kaiken mitä ajattelen hänestä; nyt hän vähän välttelee kassaani ja hyvä niin.
T:Tiitu
The Asiakas
Olen töissä melko pienessä kaupassa, jossa on varsinkin jouluaikaan vilskettä aamusta iltaan. Tuossa joulun alla oli taas eräs vilkas päivä; neljän aikoihin alkoi taas työstäpalaamisruuhka, ja avasin totta kai toisen kassan käyttöön, kun ykkösellä jono alko lähennellä pariakymmentä metriä. ”Täällä on vapaa kassa!” -huutooni tuli yllättäen läheiseltä hyllyltä aasin vastaus: ”Älä nyt vielä huuda, mä en oo vielä valmis ja halusin olla ekana jonossa!”. Hiljaisuus. Käännyn katsomaan. Etsin merkkejä vitsailusta asiakkaan naamalta, enkä niitä löydä. Ääliö on siis aivan tosissaan.
”Täällä on nyt aika kova ruuhka, kyllä mun täytyy avata tämä toinenkin kassa”, sanon hieman huvittuneena ja alan palvella kassalle tulleita asiakkaita. Tämä maailmanomistaja sen sijaan heittää ostoksensa lattialle kuin kiukutteleva pikkulapsi, huutaa ”en minä sitten osta täältä kyllä yhtään mitään”, ja marssii kaupasta ulos nokka pystyssä.
Juu anteeksi vain, arvoisa idiootti, ensi kerralla suljen koko kaupan, kun Te suvaitsette lähestyä oviamme. Tai sitten käännän ”auki”-kyltin toisinpäin.
T:Ania
”Voisiko sen saada ilman sitä ja tätä..?”
No ihan varmasti voi. SIIS JOS SE ON VAAN MITENKÄÄN EDES HIEMAN MAHDOLLISUUKSIEN RAJOISSA!
Esimerkkejä lounasaikaan:
”Ai teillä on lounaalla tänään paellaa, mitäs siihen nyt taas tulikaan?”. Kertaan ystävällisesti miten kyseinen ruoka valmistetaan… ”Joo kuulostaa ihan hyvältä, mutta ottaisin sen ilman sitä riisiä, kiitos.” (tuletko ihan itse nyppimään ne jyvät sieltä?).
Toisella kertaa, lounaalla ossobucoa: ”Mitäs se liha siinä olikaan? Ai naudan potkaa… Joo mä voisin ottaa sen mutta mielummin vaikka kanalla!” (hohhoijaa…).
Esimerkkejä illalla:
”Ottaisin paahdettua turskaa, mutta tämä paprikavoikastike pitäisi saada ilman sitä voita…” (voisitko käydä kokille demonstroimassa miten tehdään voisoosi ilman voita).
Toisella kertaa, bliniviikoilla: ”Ai että taikinassa on tattarijauhoja? En oikein pidä tattarista, niin saako ilman niitä.” (tämä jo veti ihan sanattomaksi, vaikka on kohta 15v mittarissa alan ihanuuksia…).
Ja huomioksi vielä teille kaikille oikeasti ihanille asiakkaille, jotka tekevät tästä työstä hienoa: nämä ovat onneksi vain marginaalitapauksia.
T:hovi
Hytin oven lukko rikki
Asiakas tulee tuohtuneena laivan neuvontaan ja sanoo että hytin ovi ei aukea avaimella. Ok, tietenkin annan uuden avaimen ja varmistan että kyseisessä hytissä majailee nimenomainen asiakas. Kutsun myös hyttärin paikalle tarkistamaan ettei ovessa ole ”oikeasti” vikaa. Käy ilmi, että asiakas ei vain ollut osannut työntää ovea auki. Oli vain ja ainoastaan riuhtonut kahvaa itseään päin. 
Oikeasti, miten ne edes löytää laivaan asti…??
T:MW
2. kerros on syypää supistuksiin ja riitaan?
Joskus tauoilla on hyvin viihdyttävää sekä myös kehittävää lukea asiakkaiden jättämiä palautteita. Tällä kertaa palautteissa oli myös erään tulevan äidin kirjoitus.
Kyseinen naisihminen oli asioinut suhteellisen isossa, kaksikerroksisessa marketissa miehensä kanssa. Nähtävästi olivat sopineet, että rouva hoittaa saippuoiden ja muiden hygieniatarvikkeiden ostamisen ja mies loput, koska kyseinen rouva oli viimeisillään raskaana.
Palautteen mukaan rouva oli etsinyt aikansa tarvitsemiaan tuotteita ykköskerroksesta ja joutunut menemään niiden takia kakkoskerrokseen. Tavarat kun sijaitsivat siellä. Tämä aiheutti hänelle supistuksia ja riidan aviomiehensä kanssa. Ja nähtävästi kauppareissu jäi kesken, koska hänen piti supistusten takia lähteä tukka likaisina synnyttämään. Nyt siis pitäisi saada hyvitystä näistä vääryyksistä.
Asiakkaalle oli toki vastattu ja vastauksessa ei hyvityksistä mainittu. Luonnollisesti hän ei niitä saanut.
Kaikkea sitä vaaditaan, kun maalaisjärkeä ei osata käyttää. Tietääkseni yksikään kauppa ei ole vielä ollut perheriidan aiheuttaja saati hyvittänyt moista. Jotkut eivät sitten osaa tai halua ottaa vastuuta itsestään. Mitenköhän mahtaa onnistua vastuun ottaminen lapsesta?
T:Kassaneiti
”Mihin on inhimillisyys kadonnut maailmasta?”
Muisteloita kiskantätiajoiltani putkahti mieleeni:
Myymälässämme oli ehdoton sääntö, että kassan puhelin ei ole asiakkaiden käyttöön. Näitä puhelimentarvitsijoita tietysti kävi joka ikinen päivä milloin minkäkin itkuvirren varjolla. Toki tarjosin aina vaihtamaan kolikoita yleisöpuhelimeen (joka oli ovestamme n. nelisen metriä vasempaan) tai myymään asiakkaalle puhelinkortin. Puhelimen tarve yleensä päättyi tähän paikkaan, kas kun rahaa siihen puhelinsoittoon ei tietenkään ollut.
Sattuipa taas kerran tällainen tapaus. Kassalle tuli mies, joka puhui englantia ja pyysi ihan kohteliaasti saada soittaa, koska oli unohtanut avaimensa kotiin. Ikävä tilanne sinänsä, mutta en voinut hänenkään tapauksessaan tehdä poikkeusta, koska samat säännöt koskevat tietysti kaikkia. Tarjosin myös vaihtorahaa tai puhelinkorttia, mutta hänkään ei sitten ollut niin kovassa hädässä, vaan poistui.
Tunnin päästä kioskiin säntäsi todella vihainen nainen, joka alkoi jo ovelta huutaa, tällä kertaa suomeksi:
(A=nainen M=minä)
A: ”Piti oikein tulla katsomaan, minkälainen idiootti täällä on töissä! Kävikö tässä aiemmin englantia puhuva mies pyytämässä saada soittaa?”
M: ”Kyllä kävi.”
A: ”Siis mihin on kadonnut inhimillisyys tästä maailmasta?! Miehelläni on migreeni ja hän oli KUOLEMAISILLAAN, eikä hän päässyt kotiin!! Miten voit olla noin julma ja ilkeä?”
M: ”Miehenne ei maininnut olevansa kuolemaisillaan. Jos olisin tuon tiennyt, olisin mielelläni soittanut hänelle ambulanssin. Meidän puhelimemme ei ole yleisöpuhelin, enkä voi antaa sitä asiakkaiden käyttöön minkään syyn varjolla.”
Nainen hieman hiljeni tämän kuultuaan, mutta lähti pois todella vihaisena. Aika erikoista, että kaveri oli ”kuolemaisillaan” migreenikohtaukseen ja kertoi vain unohtaneensa avaimet…
Onneksi topakka vaimo sitten kuitenkin tuli pistämään aspan järjestykseen, vaikka mies vissiin teki kotona kuolemaa!
T:Putkipirkko
Lisää vain alkoholi
Pienpanimon pubin tiskillä kuultua:
Kaksi keski-ikäistä naista tulee tilaamaan olutta kesäaikaan. He katsovat valikoimaa ja lukevat seinällä roikkuvaa suurta kylttiä, johon on kirjoitettu isoin kirjaimin kaikki oluet ja niiden hinnat sekä alkoholiprosentit (miedoin on keskiolut, vahvin 7,2 %).
Toinen naisista alkaa kysellä.
N: ”Onko teillä merkkiä XX myynnissä?”
Baarimikko: ”Ei ole, on vain omia tuotteita.”
N: (nyrpistelee hetken ja tuijottaa kyltissä olevaa tekstiä) ”…mutta onko näissä edes yhtään alkoholia?”
Baarimikko kohottaa kulmiaan, mutta lukee kärsivällisesti kyltin tekstiä ääneen minun poistuessani taka-alalle nauramaan.
T:Beer
Liput vanhenee, ja hermot menee…
Olen töissä elokuvateatterin lippukassalla, jossa myynnissä on myös normaalihintoja edullisempi sarjalippusetti. Paketin alennettu hinta perustuu useamman kuukauden voimassaoloaikaan, joka lukee kyllä selkeästi lipuissa. Tiskillä liput vaihdetaan näytöslippuun, mutta voimassaoloajan jälkeen niitä ei enää voi käyttää.
Tiskilleni saapui normaalinoloinen keski-ikäinen täti käyttämättömän lippupaketin kanssa, jotka ovat menossa pian vanhaksi. Tässä dialogimme:
A: ”Mä vaihtaisin nämä liput nyt.”
M: ”Okei, mihinkäs näytökseen?”
A: ”Eikun siis mä otan uudet sarjaliput tilalle, mä kävin kysymässä ja sanottiin että vaihtaminen onnistuu.”
M: ”Tässä on nyt varmaan väärinkäsitys, eli täytyy olla joku tietty näytös, uusia lippuja ei voida antaa.”
A: ”Mutta nämähän menee pian vanhaksi, mulle luvattiin että ne voi vaihtaa!”
M: ”Niin siis ne vaihdetaan näytöslippuihin, ei me voida antaa uusia lippuja, se ei ole teknisesti mahdollista.”
A: ”Mutta mulle luvattiin, nämähän menee pian vanhaksi! En mä ehdi elokuviin tällä viikolla, tässä menee rahaa hukkaan!”
Lipunmyyjäkaverini viereiseltä tiskiltä kiljuu niin ikään asiakkaalle ettei lippuja voida vaihtaa, se ei vain onnistu. Jankutamme molemmat samaa asiaa aasille naiselle.
M: ”Se voimassaoloaika kyllä lukee niissä lipuissa, siitä ei voida joustaa.”
A: ”Kuule, sun työnkuvaas ei kuulu tollanen viisastelu ollenkaan!”
Tässä vaiheessa alan hiiltyä huomattavan paljon ja lätkäisen naiselle käteen elokuvaohjelmiston ja pyydän nyt vain etsimään jotkin näytökset.
Nainen pyörittelee silmiään, huokailee ja levittää kamansa ja olemuksensa TISKILLE ja alkaa selata ohjelmaa. Jono takana kasvaa. Huomattavan ärtyneenä tokaisen tiukasti:
”Nyt rouva anteeksi, voitteko väistää, tässähän on muitakin jonossa!”. Nainen siirtyy asiakasnäytön eteen, käytännössä tehden mahdottomaksi minun rauhoittumiseni ja työskentelyni.
Tässä vaiheessa lipunmyyjäkaverini hypähtää ylös tuoliltaan tokaisten itsekseen ”ja nyt riitti”, ja lähtee hakemaan vuoropäällikköä. Hänen saavuttuaan totean jo verenpaine kohonneena asiakkaalle:
”Nyt näyttää siltä, ettei mun sana riitä, joten parempi että vuoropäällikkö tulee selittämään tämän asian”. Myöhemmin kuulin asioinnin sujuneen oikein asiallisesti, joskin hiukan nuivasti.
Ilmeisesti vuoropäällikön kyltti tuo jotain ylivoimaisen jumalaista arvovaltaa, vaikka sisältö pysyikin täysin samana. Kyseinen tapaus ketuttaa edelleenkin yli vuoden jälkeen.
T:viisastelija
