Arkistot: Maaliskuu, 2009
Murinaa kahviosta
Ihan lyhyt juttu vaan, joka ärsyttää.
Kahviossa aasiakas jättää likaisen kahvikupin kassalle nenäni eteen, siinä samassa usein myös muita astioita, tai koko tarjottimen.
Voisiko sitä millään katsoa hiukan ympärilleen, se palautuspiste kun on siinä ihan vieressä. Seuraavalle asiakkaalle hiukan kurjaa tulla siitä tiskien seasta maksamaan kahviaan.
T:Kupponen
Toisenlaista puhelinpalvelua
Itse olen töissä viihdelinjalla. Meidän aasiakkaistamme riittäisi tarinaa vaikka kokonaan omalle sivustolleen.
Antaisimme asiakkaillemme ilomielin palvelua kun vaan tiedettäisiin että miten. Suomalaiset perusmiehet kun eivät ole parhaimmillaan vuorovaikutustaitoja vaativissa tilanteissa. Päivittäin linjalle ilmestyy miehiä jotka eivät saa sanotuksi mitä he haluavat. Nämä tyypit vaihtavat naista minuutin keskustelun jälkeen. He saattavat roikkua linjoilla tuntikausia ja tekevät itselleen valtavia puhelinlaskuja. Pääosa laskuista koostuu jonotusmusiikin kuuntelusta. Tosimies kun maksaa 2€/min siitä renkutuksesta mieluummin kuin sanoo asiansa. Me naiset siinä huuli pyöreänä ihmettelemme kun kellään ei ole aavistustakaan siitä mitä he haluavat.
Tämä on siitä poikkeuksellinen palveluala että ne v*ttumaiset rähjääjät ja huorittelijat saattavat olla hyviäkin asiakkaita. Heti kun luurista alkaa kuulua huorittelua ja muuta törkeyttä alan oikein provosoida. Maksullisella linjalla yksi puhelu saa kestää maksimissaan 30 min. Aina silloin tällöin onnistun provoamaan niin että nämä taulapäät pysyvät linjalla minuutit täyteen. Mahtaa tyypit tuntea itsensä fiksuiksi kun koittaa laskun aika: 30 min x 2,29€/ min. 
Puhelinlaitokselle on turha itkeä huonosta palvelusta. Aikuiset kun ovat itse vastuussa puheluistaan ja lasku peritään, oli asiakas tyytyväinen tai ei. Minä luonnollisesti saan maksun joka minuutista työtä tekemättä.
Eniten kuitenkin huvittaa nämä urpot jotka itkevät että miehiä huijataan koska linjoilla on palkattuja naisia. Tahtoisin tosiaan nähdä sen naisen joka näitä lättähattuja ilmaiseksi kuuntelisi. Asiallisesti käyttäytyviä asiakkaita toki palvellaan parhaamme mukaan. Provikkapalkalla tätä duunia tehdään.
T:Puuskupuh
Itsekin liike-elämässä..?
Työskentelen suuressa automarketissa myyjänä. Tässä eräs tapaus, jolloin Rouva Aasiakas taas tahtoi näyttää minulle paikkani…
Minut pyydettiin asiakaspalvelupisteeseen, koska asiakas (keski-ikäinen rouva blondatussa peruukissaan ja meikattuna kuin olisi linnan juhliin menossa) halusi ostaa KYNSILAKAN, jota hän oli käynyt jo 3 kertaa etsimässä, mutta tuote oli joka kerta ollut hyllystä loppu ja hän oli joutunut ajamaan n.15km ajomatkan/kerta (ei tietenkään siellä pääkopassa missään kohtaa yhdistänyt, että soittaakin voi..?).
No, hän oli sitten löytänyt ”saman” tuotteen eli ERI TUOTTEEN; tämä hänen hyllystään löytämä kynsilakka oli pakattu pahviseen pakettiin ja maksoi nyt vaikka 8e, kun taas loppunut tuote oli tarjouksessa 3e (ja siis tämä ERI TUOTE olisi tietenkin pitänyt saada sitten tarjoushinnalla loppuneen tilalle, kun on tässä edestakaisin joutunut ajelemaankin).
Yritin sitten selittää asiakkaalle, että kyseessä on eri tuote, tuotteet on eri ean-koodilla, joten ovat kaksi eri tuotetta, vaikka voivatkin olla käyttötarkoitukseltaan lähes samaa!! Tähän aasiakas vastaa ”kyllä minä tiedän miten nämä jutut toimii, olen itsekin liike-elämässä!”, ja silti vaatii minua ottamaan tämän kalliimman kynsilakan pakkauksestaan ja myymään sen tarjoushinnalla: ELI EI NÄKÖJÄÄN TIENNYT!!!!
Yritin löytää palan rautalankaa jostain, jotta saisin tiedon kulkemaan: NE OVAT KAKSI ERI TUOTETTA, enkä voi niin tehdä, sillä tuotteiden saldot menisivät sekaisin eikä se muutenkaan ihan noin vaan mene! Kala on loppu, no nyt myyt tuota naudan sisäfilettä sitten samalla hinnalla!!
Kysyin, että sopiiko, jos otamme asiakkaan tiedot ylös ja soitamme kun tarjouskynsilakkaa tulee, jotta hänen ei ”enää tarvitse turhaan ajella katsomassa”, johon asiakas:
”No en kait minä enää tänne aja sitä hakemaan, kun tuotetta on hyllyssä!! (siis sitä ERI TUOTETTA OLI)
Lähetätte sen minulle postiennakolla!!”
(näinhän meillä juu on tapana toimia, lähetetään asiakkaille tavarat postiennakolla kotiin 
DD)
Taas yritin pinna piukeana tälle happamalle lehmälle selittää, että ei se valitettavasti onnistu, mutta AINAKIN me OSAAMME käyttää sitä puhelinta ja voimme sitten soittaa kun sitä kynsilakkaa tulee…
Sitten tämä lady kaivaa lompakostaan KÄYNTIKORTTINSA ja tunkee sen melkein suuhuni ja sanoo vain: ”GSM”.
Siis mitä vitsiä?!?! Ei voinut sanoa nimeään ja puh.nroaan, vaan minun piti oikein käyntikortista todeta kuinka iso johtaja hän jossain koruliikkeessä on ja kuinka hänellä on sekä koti- että GSM-numerot!!! Vähän minä onneton, säälittävä marketin myyjä olen kateellinen!!
Kysyin akalta, että haluaako korttinsa takaisin, niin hän ei vastaa mitään, pitää vaan korttia siinä minun silmieni edessä että varmasti näen, että HÄNELLÄ ON KÄYNTIKORTTI, EIKÄ HÄN OLE MIKÄÄN ”MYYJÄ” VAAN ”LIIKE-ELÄMÄSTÄ”!!!
Siis voi jeesus näitä ihmisiä!!
Tulee ensin valittamaan jostain kynsilakasta ja sitten ollaan ihan närppäsiä, ellei myyjä jostain syystä juoksekaan valmistajan varastolle hakemaan sitä ja sen jälkeen lähde juosten asiakkaan luo tuomaan pakettia, kai sitä pitäisi vielä rouvan kynnetkin lakata?!
Argh! Onneksi en itse ole ”liike-elämästä”, jos se tekee ihmisestä noin vajaaälyisen.
T:simpanssi
Tappelu 30 sentin takia
Olen töissä päivittäistavarakaupan kassalla. Eräänä päivänä todella isokokoinen, noin keski-ikäinen naisasiakas asioi kassallani. Maksun jälkeen hän tuli kuitin kanssa karjumaan, että salaatin hinta oli hyllyssä 30 senttiä halvempi. Yritämme kuulemma aina huijata viattomia asiakkaita.
No minä lupasin tarkastaa asian, soitin osastolle ja varmistin kyseisen salaatin hinnan. Myyjät kertoivat salaatin olevan kuitilla oikean hintainen, ja että asiakas oli varmasti katsonun varmaan väärän tuotteen hintalappua hyllyssä.
Kerroin tiedon asiallisesti asiakkaalle ja siitäkös hän suuttui. Väitti minua valehtelijaksi ja ties mitä. Yritän rauhoittaa tilannetta parhaani mukaan ja pyysin rouvaa tulemaan mukaani katsomaan hintaa hyllyyn ellei hän uskonut mitä sanoin. No rouva tokaisi hänen jalkojensa olevan niin kipeinä ettei hän voinut tulla mukaan (kumma juttu kun oli saanut kärryt täyteen kaikkea muuta tavaraa, kauppamme on kuitenkin aika iso). Hevi-osastomme oli sitä paitsi aivan näköetäisyyden päästä kassastani. No lupasin kuitenkin vielä itse käydä hyllyn luona kattomassa hintaa asiakkaalle. Päädyin samaan tulokseen kun kyseisen osaston työntekijä, asiakas oli väärässä.
Asiakas suuttui todella paljon, haukkui minut ja kauppamme aivan pystyyn, ja mikä pahinta kävi minuun käsiksi. Olen aika pienikokoinen ja asiakas taas oli todella iso, hän tarttui minua käsistä ja puristi. Otin hiukan takapakkia, koska pelkäsin ja säikähdin että hän käy päälleni.
No lopulta asiakas käski minun kaivaa kyseisen salaatin laukkunsa pohjalta ja palauttamaan rahat. Pakkohan se oli tehdä, vaikka hampaita yhteen purren. Onneksi pääsin kyseisen tapahtuman jälkeen kokoamaan itseäni hetkeksi tauolle…
T:Haisku
Valitusta olemattomista plussapisteistä
Tämä sattui työskennellessäni kassalla kaupassa, jossa käy plussakortti. Oli lauantai-iltapäivän pahin ruuhkahuippu, kun kassalleni vuoroon tuli erittäin pahasti viinalle haiseva, noin kolmekymppinen mieshenkilö. Mies ei tietenkään tervehtinyt minua. Hän lappasi korillisen tavaraa hihnalle. Vedettyäni kamat, ilmoitin loppusumman.
Vastaukseksi sain: ”Joo joo, olis vähän kiire”. Mies ojensi minulle pankkikorttinsa. En edes viitsinyt kysyä tältä aasilta plussakorttia, koska ajattelin saavani huudot ja v******ut päin naamaa sen tehdessäni. Aasi allekirjoitti kuitin ja ojensin hänelle omansa. Olin jo ottamassa vastaan seuraavaa asiakasta, kunnes edellinen aasi avasi suunsa:
”Ethän sää likka ollenkaan multa sitä lussakorttia kysyny.”
Minä: ”Ai anteeksi, sellainen olisi teiltä löytynyt?”
Aasi: ”No totta kai! Nyt jäi kuule hyvät tarjoukset tulematta (tiesin kyllä, ettei aasi olisi saanut senttiäkään alennusta plussakortilla). Kyllä vaan aina ennen on sen perään kyselty. Lukeeko meikäläisen otsassa, etten omista sitä vai??”
Minä siinä sitten pahoittelin kyseiselle herra aasille sekä takana tuleville, että tässä menee jonkin aikaa, kun jouduin korjaamaan kuitin.
Minä: ”Saisinko vielä sen kuitin? Joudun ottamaan maksutapahtuman uudelleen.”
Aasi katsoo minua ensin kysyvästi ja ojentaa sitten kuitin. Korjattuani kuitin, ilmoitan ystävällisesti aasille, että nyt tarvitsisin sitten sen plussakortin.
Aasi: ”Siis eihän mulla sitä nyt tietenkään mukana ole. Eikun ihan vastaisuuden varalle vaan, ettei sitten jää hyvät tarjoukset tulematta sen takia, ettei neiti kysy minulta korttia.”
Kiroan mielessäni tuon aasin alimpaan h*******in. Siinä sitten joudun selittämään, että joudun vetämään pankkikortin uudestaan, koska jouduin perumaan äskeisen maksutapahtuman kokonaan (kiitos idiootin, aivan turhaan). Sitähän aasi ei tajua, vaan sekin täytyy vääntää rautalangasta. Lopulta aasi sitten ojentaa minulle pankkikorttinsa ja antaa allekirjoituksensa (sekin piti moneen kertaan selittää, miksi sekin pitää antaa uudestaan).
Vihdoin aasi sitten painuu pakkaamaan ostoksiaan ja huutaa vielä minulle ennen lähtöään:
”Jos multa on kaksi kertaa veloitettu tää maksu, niin sää oot likka kusessa”.
Keskellä lauantairuuhkaa on todella ruveta korjailemaan kuittia, lisätäkseni siihen olemattoman plussakortin. Tämän episodin jälkeen kysyin plussakorttia pelkän maidon ostajiltakin.
T:Mia
Lisää turvatarkastuksesta…
Muutamia asioita turvatarkastuksesta ja lentokenttäelämästä. Voisi kuvitella nykypäivänä ihmisten tottuneen molempiin mutta mitenkähän mahtaakaan olla…
- Me joudumme tarkastamaan teidät portin hälyttäessä, vaikka kuinka ihmeissäsi tuijottelisit porttia tai näyttäisit meille vyötäsi.
- Kyllä, myös henkilökunta tarkastetaan – ihan joka kerta. Tiedän, että juuri vartti sitten kuljit tästä tai sinut tarkastettiin mennessäsi kaksi vuotta sitten Las Palmasiin. Sinut tarkastetaan silti.
- Minunkaan mielestäni nestesääntö ei ole kovin hauska keksintö, mutta minä en voi tehdä poikkeuksia kenenkään kohdalla. Huutamalla tai lahjomalla et myöskään saa rakasta vodkapulloasi tai hiuslakkaasi lennolle.
- Meillä EI ole salaista nappia jolla saamme metallinilmaisinportin hälyttämään.
- Olemme kuulleet joka ikisen ”rautainen jätkä” -puujalkavitsin muunnelman. Ei jaksa enää naurattaa.
- Läpivalaisulaite ei näe pankkikortiltasi tilisi saldoa tai tekstiviestejä puhelimestasi. Se ei myöskään vahingoita puhelimia, kortteja, muistikortteja tai filmejä vaikka serkkusi tutulle kävikin niin 20 vuotta sitten Tshernobylissä. Avaruuden taustasäteilyssäkin on suurempi säteilyvoimakkuus kuin läpivalaisulaitteessamme.
- Me emme ole Tulli, Rajavartiolaitos tai Poliisi. Me emme tee ruumiintarkastuksia tai huumetestejä. Me emme ole myöskään minkään lentoyhtiön palveluksessa.
- Kun teitä pyydetään ottamaan KAIKKI esineet pois taskuistanne, se tarkoittaa myös matkapuhelinta, lompakkoa ja avaimia.
- Jos joudumme avaamaan laukkunne, ei ehkä ole kaikkein fiksuinta huutaa kovaan ääneen ”No ei siellä ainakaan POMMIA ole!”. Se ei varmasti naurata ketään.
- Meille ei tarvitse selitellä laukkunne sisältöä, me olemme nähneet kaiken mahdollisen eikä meitä kiinnosta muut kuin kielletyt esineet.
- Me kyllä ymmärrämme jos teillä on kiire, mutta emme siitäkään huolimatta voi nopeuttaa toimintaamme. Tulkaa ajoissa paikalle niin ei ole kiirettä.
- On ihan turhaa alkaa väittämään ettei laukussanne ole jotain kiellettyä. Me kyllä näemme, että siellä on.
T:Mr.Mystery
Hopeateetä hyla-maidolla
Olen töissä tuettua asumista tarjoavassa yksikössä, jossa asuu tällä hetkellä 10 vanhusta. Asukkaat ovat pääasiassa todella mukavia ja kaikkea pientä toki välillä on mutta tuossa joulun paikkeilla meni kyllä ihan yli hilseen…
Erään asukkaan sisar tuli vierailulle ja oli asukkaan kanssa aiemmin sovittu että tarjoamme sisarelle kahvit kun hän tulee (tavallinen tapa, osalla asukkaista ei ole kahvinlaittovälineitä yms.). Asukas sitten pyysi lounaalla josko sisarelle voisi tarjota ruisleipää ja että eivät juo tänään kahvia. Pyysi jos voisin tuoda iltapäiväkahvin aikaan nämä (meillä kahvi on puoli 3). Sisar tuli ennen yhtä ja melkein samantien tuli asukas kysymään että huomasinko hänen tulleen. Kerroin huomanneeni (kuinka olisinkaan voinut olla huomaamatta kun avasin oven sisarelle…). Asukas sitten kyselemään miksen jo tuonut leipää ja kerroin että kello on vasta vajaan yksi ja että hän pyysi tuomaan vasta kahvin aikaan. Sovittiin sitten että tuon kahdelta leivät.
Mikäs siinä, tein muutaman ruisleivän sisarelle, pari vaaleaa asukkaalle (kun tiesin että syö vain vaaleaa) ja laitoinpa vielä muutaman pullan siivunkin lautaselle mukaan. Vein nämä kahden aikaan ja kumpikin ihmettelemään että miksi en tuonut juomista ja kerroin ettei asukas ollut pyytänyt kuin leipää.
Sisar: ”Voisinko saada hopeateetä hyla-maidolla?”
Minä: ”Meillä ei valitettavasti ole hyla-maitoa koska kukaan asukkaista ei juo sitä tällä hetkellä.”
S: ”Kyllähän teillä pitäisi hyla-maitoa olla! Ennenkin on ollut!”
M: ”Ennen on ollut kyllä eräs asukas juonut sitä mutta nyt hän on muuttanut pois. Mutta meillä on kahvikermaa ja se on hylaa.”
S: ”MINÄHÄN EN MITÄÄN KERMAA JUO! HOPEATEETÄ JA NIIN LAIHANA ETTÄ EN LIHO!!!”
M: ”Sopiiko jos tuon tavallista teetä kun ei sopivaa maitoa ole?”
S: ”No se sopii…”
Lähdin sitten keittämään teevettä sisarelle, siinä ei kovin kauaa vedenkeittimellä mene. Vein teen sisarelle ja tulin takaisin keittiölle.
I can’t believe she cracked the code!
Työskentelen kuppilassa jossa käy paljon nuoria a(a)siakkaita, ja niinä iltoina kun portsari ei ole paikalla olen tottunut kyselemään papereita ahkerasti. Mitä nuorempi henkilö, sitä enemmän hän henkkareiden kysymisestä kimpaantuu (”Siis mitä v*ttua, mähän oon jo 20!”). Tuossa vuodenvaihteessa sattui tapaus joka sai minut taas kannattamaan ajatusta ansaittavasta baariviisumista.
Ravintolassa riittää väkeä, lähinnä teinejä jotka odottelevat viereisen yökerhon avautumista. Tiskille tepastelee kolme mimmiä, ja huomautettakoon vielä että he näyttävät melko lapsenkasvoisilta (mitä nyt sen pakkelikerroksen alle näkee). Pyydän kohteliaasti saada nähdä paperit ennen tilauksia, ja siitäkös neidit äimistyy. Vastahakoisesti he kaivavat henkkarit esille (ja kappas vaan, kyseessähän oli vuosina ´88 ja ´89 syntyneitä tyttöjä eli eipä sitä nyt baareissa niin kovin pitkään ole tullut rällättyä), samalla jupisten keskenään ruotsiksi. Mainittakoon tähän että itsekin puhun sujuvasti molempia kotimaisia, eli ymmärrän täydellisesti kaiken mitä minusta siinä nenäni edessä puhutaan. Keskustelu kulkee jotakuinkin näin (tässä nyt suomennettu versio):
Tyttö 1: ”Siis voi herranjumala, miks se kysyy meiltä pahveja?”
Tyttö 2: ”Se vaan tuntee itsensä uhatuks hei.” (viitaten selkeästi siihen että jollain tapaa kadehtisin kyseisten tyttöjen ulkonäköä, ja tässä vaiheessa jo leukani loksahti lattiaan. Jatkoin kuitenkin palvelua normaaliin tapaan, suomeksi.)
Tyttö 1: ”Ei vitsi mikä idiootti, ärsyttää tollaset.”
Tyttö 3: ”Siis ei v*ittu mun tekis mieli vetää tota ämmää nyt turpaan.”
Ja tämä siis suoraan nenäni edessä, kielellä jota kuitenkin valtaosa suomalaisista ymmärtää. Ja kaikki henkkareiden kysymisen takia, koska palvelussani ei todellakaan ollut mitään loukkaavaa tai tympeää (ainakaan ennen turpaanveto-kommenttia).
No, ojennan tytöille juomat ja keskustelu jatkuu näin (ruotsiksi edelleen):
Minä: ”x euroa, kiitos. Ja jos neidillä on joku ongelma niin sano ihan suoraan minulle vaan.”
(Tajutessaan että puhun sujuvaa ruotsia tytöt menevät hetkeksi täysin lukkoon ja lehahtavat punaisiksi.)
Tyttö 3: ”Siis… siis… ei mul oo mitään ongelmaa… Oon vaan kännis.”
Minä: …
Eli ihan aasiakkaille vinkkiä jatkoa silmällä pitäen; jos nyt on pakko henkilökuntaa haukkua, niin odottakaa nyt edes että pääsette pöytään. Vieraat kielet eivät ole mitään salakoodia jota vain te ja kaverinne ymmärrätte.
T:Salama
