Arkistot: Maaliskuu, 2009
Nordean rahastojen tilanteet
Työskentelen eräässä vakuutusyhtiössä joka EI ole Nordea eikä sillä myöskään ole minkäänlaisia kytköksiä Nordeaan.
Eräänä päivänä ollessani yksin töissä pienessä toimistossamme päätin hiljaisella hetkellä siirtyä viettämään lounastaukoa pitäen kuitenkin koko ajan korvat auki mahdollisten aasiakkaiden varalta. No, hetken päästä kuulen kun aasiakas rykii pöytäni ääressä äänekkäästi tyyliin ”etkö jo tajunnut että olen täällä”. Keskeytän ruokailuni ja menen kysymään miten voin auttaa.
Aasiakas kysyy minulta (joka siis EN työskentele Nordeassa) että mitkähän mahtaa olla Nordean rahastojen tilanteet. Vastaan että en valitettavasti tiedä ja totean että asiaa kannattaisi tiedustella Nordeasta. Aasiakas ei tästä hämmenny vaan hämmästelee miten minulla ei kyseistä tietoa ole, tietäen aivan varmasti että olen keskeyttänyt ruokailuni vain vastatakseni tähän kysymykseen. Totean edelleen että meillä ei tässä yhtiössä tiedetä Nordean asioista, joten kannattaa kääntyä Nordean puoleen. Aasiakas lähtee ja menen jatkamaan ruokailuani. Hetken kuluttua kuulen jälleen rykimistä ja keskeytän ruokailuni. Toimistossa seisoo sama aasiakas ja sanoo että ”no voithan sä nyt jostain sieltä netistä katsoa että mitä ne Nordean rahastojen tilanteet nyt on”. Hieman ärsyyntyneenä siitä että aasiakas ei todellakaan usko, että Nordea on paikka josta ko. asiaa tulisi tiedustella, vastaan aasiakkaalle että valitettavasti tämä asia ei nyt ole sellainen paikka mistä tuon tiedon saa ja kehoitan KOLMANNEN kerran ottamaan yhteyttä Nordeaan.
Aasiakas lähtee lopulta mutisten matkallaan jotain että ”no olisithan sä nyt varmasti sen tiedon jostain löytänyt”. Niin, paistaisitko sinä asiakkaalle pitsan jos olisit töissä hampurilaisravintolassa? Kysyn vaan.
T:kala
Halpaa hedelmää
Eräässä länsi-tamperelaisessa kaupassa oli taannoin kampanja, jossa myytiin edullisesti hedelmiä ja vihanneksia, tyyliin 1€ / kilo, rasia tai pussi. Eräs asiakas sitten suivaantui, koska ei saanutkaan sitä ostoskassillista appelsiineja (n. 8 kiloa) eurolla. Oli kuulemma niin selvästi mainoksessa sanottu että pussillinen on euron. Kyseisessä tarjouksessa tarkoitettiin kylläkin valmiiksi pussiin pakattuja tuotteita…
T:sari
Ei edes ilmaiseksi kelpaa
Sattuipa seuraava tapaus ollessani opiskeluaikoinani tuote-esittelijänä.
Uusi pyykinpesuaine oli tulossa markkinoille ja minä sitten olin eräässä suuressa turkulaisessa tavaratalossa tuotetta esittelemässä asiaan kuuluvine haalareineen. Suurin osa asiakkaista oli asiallisia ja aidosti kiitollisia, kun saivat ilmaiseksi pyykinpesuaineen kotiin viemiseksi. No, tuli sitten tämmöinen keski-ikäinen rouvashenkilö yhdessä rakkaan pissiksensä kanssa siihen tiskille ja otti pesuaineen kouraansa. Hetken sitä tutkiskeli ja alkoi sitten pitämään semmoista ristikuulustelua, johon edes gestapo ei olisi pystynyt. Parhaani mukaan siinä yritin vastailla (niin, en siis ole kemisti) ja itse asiassa samat asiat löytyi siitä tuoteselosteesta, jonka rouvalle ystävälliseen tapaan mainitsin. Rouvalla oli kuitenkin selvästi meikäläisen nolaamisen tarve rakkaan pissiksensä silmien edessä. Aikansa siinä heitteli niitä nokkelia knoppeja ja lopuksi totesi, että ”sinä kun et edes tiedä mitä myyt (siis annan ilmaiseksi HUOM!) niin en tätä ota”, ja lähti kovaan ääneen toitotellen menemään. Itselläni oli pitkä päivä takana ja alkoi suoraan sanoen v*tuttamaan.
No täti sitten käveli muutaman metrin, jonka jälkeen kääntyi ja sanoi, että” no, mitäs tähän sitten sanot?”. Sitten meikäläisellä kilahti. Näytin keskisormea ja sanoin ”idiootti” aikas kovaan ääneen. Johan rupesi rouva punastumaan ja aika pikaisesti lähti rakkaan pissiksensä kanssa (joka oli siinä koko ajan äitiään kompannut) muille ostoksille. Itse asiassa muut asiakkaat, joita siinä ympärillä oli kerääntynyt ja tilannetta olivat seuranneet, tulivat sitten tämän jälkeen minua kiittelemään. Kyseinen äiti-tytär -pari oli kuulemma alkanut heitäkin v*tuttamaan.
T:Niinpä
Viiden pennin kosto
Tämä sattui 90-luvun alussa ollessani opiskelun ohella kassana Helsingin Lauttasaaren Sestossa. Yleensä ottaen seudun asiakkaat olivat ystävällistä väkeä, mutta kyllä joukkoon muutama poikkeuskin mahtui.
Eräs kuivan asiallisen näköinen mies oli juuri kassallani, kun kassakoneen kuittirulla sattui loppumaan. Ilmoitin, että kuittirulla loppui ja että vaihdan sen, siinä ei mene kuin hetki. Siinä ei todellakaan mennyt puolta minuuttia kauempaa, mutta tuossa ajassa jo ehti tämä aasiakas todeta: ”Ei näytä oikein onnistuvan”. En sanonut mitään vaan laitoin loput ostokset kassan läpi.
Herra maksoi, latoi ostokset ostoskärryyn, otti vauhtia (siis todellakin ‘otti vauhtia’) ja rynni kassa-aulan reunassa olevan pakkauspöydän luo tyhjien ostoskärryjen muodostaman suman lävitse kauhealla ryminällä runnoen toisten asiakkaiden jättämiä tyhjiä ostoskärryjä tieltään apinanraivolla. Pöydän luokse päästyään hän alkoi pakata ostoksiaan muovipusseihin yksi kerrallaan. Jokainen ostos ja hinta katsottiin kuitista ja tarkistettiin.
Kun kaikki oli pakattu, tuli herra luokseni kassalle ja sanoi: ”Jos haluatte kostaa, ottakaa toki enemmän kuin 5 penniä ylihintaa!”. Olin hieman äimistynyt; mitä olisin halunnut kostaa? Tuohon aikaan olivat viisipenniset poistuneet käytöstä ja loppusummat pyöristettiin lähimpään kymmeneen penniin. Muutoksesta oli kulunut jo kuitenkin sen verran aikaa, että asian ei olisi pitänyt kenellekään tulla yllätyksenä. Huikkasin ulos marssivan aasiakkaan perään vain ”Hyvää päivänjatkoa teillekin!”, vaikka oikeasti olisi tehnyt mieli sanoa jotain muuta…
T:TP
”Näytä mulle granaattiomenat!”
Olin vasta muutaman viikon ollut töissä erään marketin kassalla, kun eräs hetki sitten palvelleeni asiakas tuli täynnä raivoa huutamaan kassalleni.
Vaikka minulla oli toinen asiakas kesken, tämä ääliö tunkee kuittinsa melkein suuhuni asti huutaen samalla ”NÄYTÄ MULLE GRANAATTIOMENAT!!! SÄ OOT RAHASTANUT GRANAATTIOMENAT JA MÄ SEMMOSIA OSTA!!! NII, NÄYTÄ NE MULLE!!!”. Itse tietenkin vähäsen pelästyn, että miten hitossa sinne jotkut granaattiomenat olen lyönyt, jos ei asiakas ole niitä ostanut…
Palvelen juuri vuorossa olevan asiakkaan loppuun tämän omena-tyypin koko ajan raivotessa ja mutistessa vieressä.. (”granaattiomenat, en mä sellaisia nyt ostais, kalliitakin ovat, että kehtaa niistä laskuttaa…” plaa plaa plaa). Sitten aletaan katsoa herran kassia, että mistä kummasta hinta on granaattiomenoille saatu, niin tämä henkilö on punninnut PERUNAT granaattiomenoina!!! 
Sanoin sitten asiakkaalle, että ”nyt taisi herran granaattiomenat löytyä”, mutta yritin kuitenkin olla ystävällinen vaikka v*tutti ja jatkoin, että ”kannattaa varmaan käydä punnitsemassa uudelleen, tulee aika kalliiksi muuten nuo perunat”.
Asiakas oli punainen kuin veuhkaamansa granaattiomena ja lähti kassalta pois kuin ohjus, ei edes punninnut uudestaan perunoitaan.
T:apina kassalla
Keittolihaa ja vasikoita
Lihatiskillä töissä ollessani eräs naisasiakas tuli ostamaan naudan keittolihaa luulla. No leikkasinpa sitten palan lihaa ja sahasin luun ja panin pakettiin. Ojensin paketin tälle rouvashenkilölle joka kaivoi silmälasinsa esille ja alkoi katselemaan lihaa. ”En ota tätä, en huoli tätä, tämä ei ole hyvälaatuista lihaa”.
No lupauduin leikkaamaan uuden palan. Jälleen ojensin paketin naiselle. ”Ei kelpaa, ei ei ei ei ei, teen kaikki ruoat alusta loppuun, en ota tätä, luu näyttää huonolta, tee uusi”. Huokaisin ja lähdin taas jyystämään uutta liha/luupakettia. Kolmannen kerran ojensin keittolihan luineen tälle ihanaiselle naiselle. ”Tämä on vanha, kuinka vanha tämä on, vanhaa on”.
Sitten napsahti. ”Kuulkaas rouva, meillä ei ole muuta vanhaa täällä tiskissä kuin tuo meidän lihamestarimme ja silläkin on vielä 15 vuotta eläkeikään. Meiltä ei valitettavasti vasikkaa löydy, mutta voimme sitä tilata, sen hinta on xx euroa. Jos kerran valmistatte kaiken alusta loppuun niin jatkossa kasvatatte varmasti lehmänne itse. Otatteko vai jätättekö?”. Muija otti lihan ja meikäpoika paineli kahvihuoneeseen nauramaan.
T:Maukka
Aaseja on kaikkialla
Olen jo nuoresta iästäni huolimatta ehtinyt tekemään monenlaisia aspahommia; jotkut pidempiaikaisia, jotkut vain muutaman päivän tuurauksia.
Aloitetaanpa vaikka eräästä grilliasiakkaasta:
Tein yhdessä vaiheessa paljon aamuja. Avasimme juuri niihin aikoihin kun useimmilla alkaa ruokatunti. Huomasin kuitenkin erään miehen jo aikaisemmin osottelemassa ulkopuolella. Ihan kärsivällisesti ja sisälle päästyään tilasi. Aloin kuitenkin aamulla avaamaan hieman aikaisemmin hänen vuokseen, koska huomasin että hänellä oli aina kova kiire takaisin töihin. Jonkin aikaa tämä meni tosi hyvin, mitään ongelmaa ei ollut.
Kunnes… Eräänä päivänä hän tuli ystävänsä kanssa normaaliin aikaansa. Hänen ystävänsä tilauksesta en ottanut tolkkua ja pitkän kyselyn jälkeen sain selville mitä halusi ja mitä mausteita. Annoksensa saatuaan mies kuitenkin suuttui, oli mielestään tilannut jotain aivan muuta ja mausteetkin väärin. Tein uuden annoksen (tätä vanhaa en saanut takaisin, kyllä sekin syötiin) ja herrat poistuivat.
Tämän jälkeen tämän vakioasiakkaani käytöskin muuttui. He tulivat aina sitten yhdessä, olivat töykeitä ja kiusasivat. Lopulta en enää avannut minuuttiakaan aikaisemmin ja muutaman kerran jouduin sanomaankin, ettei minua tarvitse koko aikaa haukkua.
Että kiitos vaan, kun viitsit tulla aikaisemmin minun vuokseni töihin, olet ihan surkea.
=====
Olin kerran extrana suuressa kaupassa täyttämässä hyllyjä parin viikon ajan. Joulu kun oli tulossa, meni homma aina ylitöiksi eli olin paikalla vielä kun asiakkaat tulivat. Minulla ei ollut työpaikan vaatteita vaan omat, ja sitten kaulassa työpaikan avainnippu ja siinä poletti jolla pääsin kulkemaan.
Täytin hyllyjä kaikessa rauhassa kun näen sivusilmällä että joku tuijottaa minua. Käännyn ja asiakas alkaa tulla luokseni epäuskoinen ilme kasvoillaan. Kysyn kuinka voisin auttaa häntä ja loppu menikin näin:
A: ”Ootko sä muka töissä täällä?”
M: ”Kyllä, minä täyttelen näitä hyllyjä täällä.” 
A: ”Siis etkä oo!”
M: ”Tuota… Kyllä olen. Olen täällä väliaikaisesti auttamassa kun tuo joulukin on tulossa.”
A: ”No et varmana oo! Täällä on työntekijöillä työvaatteet ja mun kaverikin on töissä täällä ja sanoi ettei oo sua koskaan nähnyt! Ala painua täältä pois nyt heti!!”
Tässä vaiheessa asiakas poistuu ja menee lähimmälle myyjälle puhumaan, joka sanoo jotain, ja asiakas poistuu nyrpeänä pois paikalta. Myyjä tulee luokseni kysymään mitä oikein tapahtui ja selitin kaiken hänelle. Myyjä kertoi, että asiakas oli tullut sanomaan että joku, joka ei ole täällä työntekijä, täyttää luvatta hyllyjämme, jonka jälkeen myyjä korjasi että kyllä olen töissä täällä. Olemme molemmat hieman hämillämme ja alamme tekemään taas töitämme.
Tätä tapausta olen useasti miettinyt ja pitkään! Kuka asiakas alkaisi yhtäkkiä täyttämään kaupan hyllyjä? Noh, meitä on moneen junaan.
=====
Siivousurani oli aika tapaus ja muutenkin näitä juttuja olisi aivan liikaa, tässä kuitenkin lyhennettynä yksi.
Siivosin erästä myymälää ja myymälässä oli tietokonealue. Minulta painotettiin joka suunnasta, että en saa tuolla alueella tehdä muuta kuin hakea roskat, siellä oli muutenkin firman salaisia juttuja plus etten vahingossa nyppää jotain johtoa irti.
Näin tein ja kaikki meni hyvin, kunnes eräänä aamuna sitten myymäläpäällikkö tuli ja alkoi haukkumaan. Haukkui täysin siitä että tuo heidän tietokonehuoneensa on niin likainen ja pölyinen, olen laiska ja ties mitä muuta kun en voi tuota siivota. Koitin sanoa että minua on tätä kielletty siivoamasta, mutta en saanut puheenvuoroa kun jo myymäläpäällikkö poistui paikalta ja ilmoitti, että kun on pomolleni soittanut, ei minulla enää ole työtä.
Autooni päästyäni soitin pomolleni ja kerroin tapahtuman. Hän sanoi heti että kyseinen myymäläpäällikkö oli juuri hänellekin sanonut ettei siivoojat saa koskea tietokonetilaan. Noh, en koskaan enää kuullut aiheesta mitään, mutta ei myymäläpäällikkökään minulle enää sanonut halaistua sanaa.
…
Näitä juttuja olisi niin monta, välillä tulee sellainen olo että tuleeko joka paikassa juuri minulle se ainoa aasi vastaan.
T:Aasimagneetti
Vartija avautuu, osa 2
Edellisestä osasta onkin jo tovi kulunut, mutta nyt olen saanut taas henkilökohtaisen mittarini täyteen ja kerron hienoista aasiakkaista turvallisuusalan betoniviidakoissa.
Ensinnäkään en ymmärrä miksi täysin tilanteisiin liittymättömien ihmisten pitää tulla kommentoimaan sitä, miten työmme hoidamme. Ohessa muutama esimerkki.
1) Suoritan työparini kanssa kiinniottoa. Kohdehenkilö on foliokassia käyttämällä anastanut reilusti yli 500 euron edestä konsolipelejä sekä elokuvia. Kiinniotto sujuu rauhallisesti, kunnes täysin ulkopuolinen henkilö tulee kertomaan näkemyksensä kiinniotosta, vartijoista yleensä sekä siitä, miten taas syyttömiä otetaan kiinni. Tästähän ”poka” (eli kiinniotettu) riemastuu ja alkaa selvästi keräämään rohkeutta joko juostakseen pakoon tai aloittaakseen esittämisen, jotta muiden asiakkaiden huomio saataisiin kiinnitettyä kiinniottoon. Onneksi tällä kertaa epäammattimainen ”painupa jätkä v*ttuun siitä ulisemasta” -kommentti sai aasiakkaan poistumaan tilanteesta ja homma hoitui rauhallisesti loppuun asti.
2) (Turvallisuus)alan moniosaajat:
Tämä onkin melkein lempiaiheeni jos työssä kohdattua v*tutusta lähdetään ruotimaan. Jostain syystä — lieneekö sisäinen aasiakas-magneetti — jokaiseen voimankäyttötilanteeseen löytyy paikalle valittaja, joka tulee suoraan keskelle tilannetta toitottamaan omaa näkemystään asiasta. Ei ole hirveän hauskaa painaa rääkyvää ja rimpuilevaa pirinistiä tonttiin samalla kun noin 70-vuotias mummeli seisoo 10 sentin päässä, keskellä pahinta painia, kertomassa kuinka taas on liikaa väkivaltaa ja voimankäyttöä ja muuta sellaista p*skaa. Mummelihan on tietysti turvallisuusalan moniosaaja, kenties jopa ihan maisteri eli oikea kenttäkarju, joka hoitaisi jokaisen tilanteen paremmin kuin vain muutamia vuosia alalla olleet amatöörit. Ilmeisesti on liian vaikea käsittää, että en ainakaan itse HALUA joutua ensisijaisesti voimankäyttötilanteisiin, koska aina on mahdollisuus, että itseä sattuu pahemmin kuin kohdehenkilöä. Jos ajaudutaan tilanteeseen, että esimerkin pirinisti yrittää kokoajan käskyistä huolimatta tunkea kättään esimerkiksi housujensa taskuun, on erittäin hyvä syy olettaa, että siellä on jotain meikäläisen vahingoittamiseen soveltuvaa materiaalia. Tällöin, jos edes kuljetusote ei auta vaan kohdehenkilö yrittää edelleen laittaa hanttiin ja saada käsiään taskuun, on erittäin perusteltua suorittaa raudoitus. Ei sitä huvikseen tehdä. Hauskinta on se, että mitä paremmin tilanne on vartijoiden hallussa, sitä varmemmin löytyy valittaja.
Ymmärrän toki että tilanne saattaa näyttää pahalta ulkopuolisen silmin, kun kaksi isoa miestä painaa langanlaihaa rastapäätä maahan ja kovaan ääneen käskee tätä lopettamaan vastarinnan tekemisen… ”Eihän sillä viattomalla pojalla ole noin isoja miehiä vastaan muutenkaan mitään mahdollisuuksia”. Toivoisin vain, että aasiakkaat ymmärtäisivät myös oman turvallisuutensa edellämainitsemassani kaltaisissa tapauksissa.
Vaikken olisikaan näissä hommissa ei tulisi mieleenikään mennä kertomaan näkemystäni asiasta ainakaan keskelle varsinaista voimankäyttötilannetta. Ilmeisesti nk. ”Kontulan Case” on vielä liian tuoreessa muistissa ja jokaista tilannetta pitää vahtia lööppien toivossa.
T:Steve
