Arkistot: Huhtikuu, 2009
Jos yrität päteä, tunne edes merkit ja termit
Olen töissä hyvin tunnetussa liikkeessä elektroniikan palvelutiskillä.
Noin 50v mies tulee tiskille rinta rottingilla ja laukoo ilmoille ylimielisellä äänellä:
”Annas mulle tuolta toi Scandiskin yhden megan muistikortti ja Kingstonin 2 megan taskukovalevy.”
Annoin asiakkalle ilmeenkään värähtämättä SANDISKIN 1 GIGAN muistitikortin ja Kingstonin 2 GIGAN usb-tikun.
T:oikolukija
Audi-mies kauhistuu
Olin työharjoittelussa autokorjaamossa viimeisiä viikkoja, ja sinne tuli vanhemman mallin Audi perushuoltoon ja laturinhihnan kiristykseen. Ajattelin homman olevan helppo ja selviäväni siitä nopeasti, taisin nuolaista liian aikaisin.
Koska olen naispuolinen, saan usein kuunnella oudoksuvia kommentteja, varsinkin miespuolisilta asiakkailta. Heillehän ei voi mitään sanoa vaan pitää pitää kaikki ajatukset pienen pään sisällä. Tällä kerralla oli kuitenkin pienestä kiinni, ettei jakoavain lentänyt tämän asiakkaan otsaan.
Kävin normaalisti auton pihalta ajamassa nosturille ja avasin konepellin, jotta saisin öljykorkin auki ja tikun ylös, jotta voisin aloittaa öljynvaihdon. Samassa huomasin kun vanhempi mieshenkilö kipittelee kauhistuneen näköisenä nosturin viereen.
A: ”Et kai sinä minun autoani huolla??”
M: ”Juu kyllä minä nyt taidan kun muut asentajat eivät jouda. Tämä hoituu kyllä nopeasti.”
Turhaan luulin että asiakas antaisi minun rauhassa tehdä työni. Voi, kaikki vain paheni.
A: ”Oletko aivan varma että osaat tehdä tämän? Olisiko parempi jos joku toinen tekisi? Oletko varma että siitä valutetaan öljyt? Et kai katkaise öljyproppua?”
M: ”Joo, no on näitä kahden vuoden aikana tullut jo tehtyä että ei hätää. Ei nuo muut oikein ehdi. Ei se katki tällaisella avaimella mene.”
Asiakas siinä sitten kyseli koko ajan että tiedänkö mitä olen tekemässä ja onko se nyt varmasti oikea kohta mitä avaan, jne. Sitten aloinkin laturin kiristykseen.
A: ”Ei ei ei, voisiko joku muu tehdä tämän. Et sinä nyt kyllä, ei, ei naiset näihin hommiin, ei kerta kaikkisesti…”
M: ”Ihan rutiini homma, ei tässä..-”
A: ”MINÄ VAADIN ETTÄ JOKU MUU TEKEE TÄMÄN.”
Siinä vaiheessa laskin avaimen kädestä nosturille ja hain vanhemman asentajan hoitamaan laturihomman. Tämän tehtyään siirryin jatkamaan.
A: ”Oi voi, eikö hän millään voisi tehdä tätä loppuun?”
M: ”Juu ei voi”
A: ”No mutta et sinä tällaisia hommia kuitenkaan osaa! Ei tuommoisella voi olla varaa korvatakaan jos jotain menee vikaan.”
M: ”No sen takia ajattelin tehdä tämän kunnolla, että jos vaikka menet kahville hetkeksi..?”
A: ”Minä en kyllä jätä autoani yksin tuommoisen kokemattoman naisen käsiin! Naiset eivät todellakaan kuulu autojen alle, pornoalalle ja hellan eteen vain!”
Siinä vaiheessa tipahti avain kädestä ja leuka tipahti lattiaan. Onneksi oli yksi vanhemmista asentajista siinä vieressä ja hoiti homman loppuun. Minä poistuin kahvitauolle (suuri kuristushimo mielessä) odottamaan seuraavaa autoa. Kerkesin istua hetken, kun asentaja toi avaimet ja käski ajaa auton pihalle.
Olisi varmaan pitänyt jättää ajamatta.
Kerkesin nosturilta alas ja ajoin ruutuun, kun omistaja juoksee entistä kalpeampana ja aivan sydänkohtauksen saavan näköisenä kysyen että en kai kolaroinut sitä (parkkipaikka oli tyhjillään ja olin n. 50m päässä seinästä). Annoin avaimet asiakkaalle ja toivotin päivän jatkot.
Kun menin halliin sisälle, kaikki asentajat taputtivat minulle ja onnittelivat, Audi-mies oli vaikein asiakas mitä heillä on ikinä ollut.
T:ei_audia_kiitos
Porsaanfileitä mahtailijalle
Olen töissä huoltamolla, jonka yhteydessä toimii myös ravintola. Asemalla piipahtaa jos jonkinlaista hiipparia, joten aaseilta on vaikeaa välttyä.
Kerran noin keski-ikäinen nainen tuli kysymään minulta kohteliaasti, että olisiko buffettipöytään mahdollista saada lisää porsaanfileitä. Vastasin tähän, että totta kai onnistuu, ja lähdin samantien hakemaan niitä lisää keittiön puolelta.
Noh, keittiöön päästyäni ajattelin olla kohtelias ja viedä porsaanfileitä asiakkaalle ja hänen seurueelle suoraan pöytään, kun kerran olivat jo muut buffetin antimet noutaneet. Normaalisti buffettipöydän kanssa näin huomaavainen palvelu ei kuulu työnkuvaani.
Kävellessäni takaisin salin puolelle huomasin äskeisen asiakkaan kävelevän edessäni takaisin omaan pöytäänsä. Hän ei ilmeisestikään huomannut minua, koska hän kailotti seurueelleen tyytyväisenä seuraavaa: ”No lähtihän se poju hakemaan porsaanfileitä, kun vaatimalla vaati. Saas nähä osaako se edes tuoda niitä”. Tähän perään hän vielä nauroi makeasti. Ennen kuin nainen pääsi kunnolla vauhtiin, sanoin seurueelle että tässä olisi näitä porsaanfileitä. Räkätys loppui lyhyeen, jonka jälkeen naisen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Toivon naiselle tulleen edes vähän huono omatunto, kun kerran oli mollannut minua täysin syyttä.
T:Liian huomaavainen
Puhelimien huolloista
Työskentelen eräässä Suomen suurimpiin luettavissa matkapuhelimia ja niiden tarvikkeita myyvässä ketjussa, ja uskomattomia tarinoita olisi kymmeniä, mutta tällä kertaa muutama pikkujuttu viallisia laitteita koskien.
- Ei, puhelimessasi EI ole vikaa, mikäli se ei automaattisesti käynnisty laturiin kytkettäessä, kun akkusi on loppunut. Puhelimesta löytyy yleensä virtakytkin.
- Ei, se puhelimen näyttö EI halkea itsekseen taskussa. Se vaatii puhelimeen kohdistuvan kolhun tai liiallista painetta, ja kyllä silloin näyttö EI mene takuuseen.
- Ei, vaikka sinulle onkin satuttu myymään jopa kahdesti viallinen tuote myymälästämme, me EMME tilaa valmistajalta vain viallisia laitteita.
- Ei, puhelin ei itse osaa muodostaa höyryä tai kosteutta, joten jos laitteessasi huomataan huollossa kosteusvaurio, se EI ole huollon EIKÄ myyjän vika.
- Ei, se että puhelimesi on käynyt huollossa useampaan kertaan EI ole myyjän EIKÄ liikkeen vika. Me EMME hyödy puhelinten huollattamisesta.
- Ei, minun ei ole mikään pakko palvella sinua, mikäli et osaa käyttäytyä asiallisesti. Myös te Aasiakkaat olette varmaan joskus kuulleet käytöstavoista. Ja KYLLÄ! Sinut voidaan jopa poistaa liikkeestä, mikäli noin joka toinen käyttämäsi sana ei kuulu sivistyneeseen kielenkäyttöön.
Ja sitten vielä te kaikki ihanat vanhemmat, ihanien pikku kullannuppujenne kanssa, jotka tuotte lastenne puhelimia huoltoon. Huolto EI yritä k*settaa teitä, jos se ilmoittaa, että puhelin on kastunut, tai saanut iskun. Ja KYLLÄ, tästä asiasta minulle valittaminen on täysin turhaa. Ennen itkuvirttä kannattanee miettiä, kumpi on todennäköisempää:
- Pikku kullannuppusi on mahdollisesti ihan oikeasti itse rikkonut puhelimensa, muttei vain uskalla myöntää sitä sinulle.
- Me ihan vaan piruillessamme liikkeessä tai huollossa hajotamme puhelimia ja haluamme tehdä asiakkaillemme kiusaa, omaa oksaamme sahaten.
T:Nutipää
Bensan ostamisen vaikeus
Olen ollut liikenneasemalla töissä jo reilut 4 vuotta, ja ei voi kuin ihmetellä kuinka välinpitämättömiä ihmiset ovat asioidessaan myymälässä. Peruspaketti on kun asiakas tulee kassalle käsi ojossa kortin kanssa ja ei sano sanaakaan. Ei vastaa tervehdykseeni ja mulkoilee vain. Tyypillistä on että siinä vaiheessa lausun vaan kysyvästi että ”niin?” johon asiakas toteaa että ”no bensaa!”
Ja keskustelu jatkuu kuta kuinkin näin:
Minä: ”Mikä mittari oli?”
Asiakas: ”No en mä sitä kattonu…”
Minä: ”Monta litraa otit?”
Asiakas: ”No mitäköhän sinne nyt meni… Jotain, näethän sä sieltä..?”
Joo, ja näen myös viisi muuta eri tankkausta, arvotaanko vai mitäs tehdään?
Kerran vastaava tapaus meni niin pitkälle että kysyin jopa että no mitä asiakas tankkasi, 95, 98 vai dieseliä ja vastaus oli tietysti ”No mitäköhän se nyt oli…”. DAA! Tietysti! Tankkaa mitä tahdot ja maksa mitä sattuu, kauppias varmasti kiittää!!!
On myös tullut huomattua kuinka yleistä on unohtaa tankkaus kassalla kun ostetaan kaikkea muuta. Ei se ole mitenkään tavatonta että näin käy, ja ei, se ei ole maailmanloppu. Me otamme kyllä teihin yhteyttä jos näin on päässyt käymään, ja ei, siitä ei tarvitse loukkaantua ja haukkua myyjää pystyyn siitä että se p*rkeleen tyttö/poika ei laittanut sitä laskuun mukaan. Ja ei, me ei soitella kenenkään perään jos kyse on ”ryöstöstä”, sen tekee poliisi… Olisihan se kyllä kivaa kun huomaa selkeän varkauden jossa ”asiakas” tankkaa ja lähtee samantien kiitämään auton kanssa tuhatta ja sataa ja sitten ottaa selville puhelinnumero rekkarin perusteella ja soittelee että jotakin taisi jäädä.
Ja kun soitamme unohtuneen maksun perään, se on meille jo tarpeeksi veemäinen ja nöyryyttävä kokemus että syyttelyt sikseen. Ihmisiähän mekin kai (?) ollaan… Onhan siinä ero kun tulee asemalle, ja maksaa kahvin ja 50 litran tankkauksen, että maksaako 1,50 € vai 70 €, vai häh..?
T:Bonbon
Rengastuksia
Pitääpä pari tarinaa / yleistä asiaa kertoa rengasmyyjänä olemisesta.
Firma jossa työskentelen on kohtuu suuri, ja toimin työnjohtajana sekä myyjänä. Myymme myös luonnollisesti vanteita ja lisäksi alustasarjoja yms. sälää. Liian yleisiä tapauksia:
Asiakas tulee sisään.
M: ”Päivää, mitä saisi olla?”
A: ”NO RENKAITA.”
M: (ihanko kuule totta) ”Jahas, minkä kokoisia tarvitset?”
A: ”En mä tiedä!” (ihan luonnollista, moni ei tiedä)
M: ”Mikäs auto teillä on?”
A: ”No Toyota.”
M: ”Mikä malli ja minkä ikäinen?”
A: ”NO EN MÄ TIEDÄ, aika vanha se on.” (aika vanha = mikä tahansa vm.1970-2006)
No tämä nyt vain naurattaa, sitä varten me olemme että palvelemme ja käymme katsomassa koon asiakkaan autossa, tarpeen tullessa jopa muutamme sen oikeaksi. Mutta auta armias jos joku soittaa; ei, emme voi arvata kokoa, monissa autoissa pelkkiä vannekokokoja on tehtaalta lähtiessä jo välillä 15″-18″ joten myös se paljon kysytty hinta vaihtelee silloin 300-900 euron välillä…
* * * *
Sitten on nämä ikuiset tinkijät. Voit olla varma että myyjää ei kiinnosta se että sanot ”kun sekin myyjä on aina antanut alennusta” (miks sit juttelet mun kans) tai ”aina ennenkin on saanut” (silloin 80-luvulla) tai ”ostan aina renkaani täältä” (4-5 vuoden välein). Etenkin kun olet jo laskenut ns. tiukan hinnan.
Mystiset alennukset firmalle XYZ ei myöskään paljoa kiinnosta, koska yleensä selviää että ko. firmalle ei ole kukaan ikinä mitään extra-alennuksia myöntänyt. 
* * * *
Pääasiassa työ on kivaa ja pidän sen tekemisestä ja omalla persoonalla on suuri vaikutus ihmisiin. Tässä muuan puhelinkeskustelu erään asiakkaan kanssa:
M: ”Firma XXX, VT puhelimessa.”
A: ”Moro, X Z täällä, muistat kai mut, myit bemariin uudet vanteet tässä hiljan.”
M: (harvinaista kyllä, muistan) ”No moi, moi. Muistan kyllä, mitäs tarvitset?”
A: ”No mä haluaisin että se näyttäis isommalta.”
M: ”Ai no en oo varma pystynkö auttaan tohon, mutta jos SEN pitäis näyttää isommalta, olisi varmaan hyvä kokeilla vaikka 7-sarjan Bemaria.” (kaikkihan tietää että bemaria verrataan tiettyyn jatkeeseen ja asiakkaalla oli 5-sarjan bemari)
Kolme sekuntia hiljaista ja sitten kuuluikin kaksi minuuttia naurua. Osti muuten uudet vanteet ja renkaat. 
* * * *
Mutta yleisimmät on nämä sesonkiaikoina myymälään tulevat…
M: ”Päivää, mitä sais olla?”
A: ”Minä soitin kaks viikkoa sitten, haluan semmoiset renkaat.”
(sesonkiaikana pelkkä oma henkilökohtainen känny — ei siis firman — soi noin 100 kertaa päivässä + langaton + muille tulevat puhelut)
M: ”Ahaa, muistatko kenen kanssa asioit?”
A: ”En, mutta haluan tämmöiset renkaat, kai nyt joku muistaa että soitin!”
(no ei valitettavasti muista, puheluita tulee monta sataa päivässä)
Tästä seuraa suurta selvittelyä ja kyselyä. Monesti kannattaa se kauppa lyödä lukkoon puhelimessa niin sovittu tuote löytyy kivuttomasti, etenkin kun samalla varaa vaihtoajan. Silloin et arvoisa asiakas joudu odottamaan turhaan.
Kaiken kaikkiaan asiakaspalvelu on mukavaa, ja vaikka se vaatii mm. baarissa mitä mielenkiintoisimpiin työkyselyihin vastailua, niin pidän alasta enkä vaihtaisi pois mistään hinnasta.
Jaksamista aspoille.
T:VT
Helmiä baaritiskillä
Seison tiskin takana, ja asettelen pesusta tulleita laseja takaisin hyllyihin. Asiakas pyyhältää tiskille ja kysyy: ”Oletko sä töissä täällä?”. Hmm… niin, olenkohan?
====
Oli sunnuntai aamu ja baarimme alkoi pikkuhiljaa täyttyä oloaan korjaavista sankareista. Paikalle tulee myös nainen, joka ostaa limpparia. Pian hän pyyhältää tiskille vihaisena ja huutaa minulle ”Eihän täällä p*rkele voi selvinpäin olla kun kaikki ryyppää täällä!!!”. Minä vastasin hänelle, että se ei taida käsittääkseni olla kovin tavatonta tällaisessa anniskelutoimintaa harjoittavassa liikkeessä. Nainen puhisi kiukkuisena ja käski minua tekemään kossucolan. Sitten käytiin seuraava keskustelu:
M: ”Se tekis sitten 5€.”
A: ”Joo, mut sun pitää antaa mulle siitä alennusta.”
M: ”Miten niin?”
A: ”Kun mä olisin muuten ollut ihan selvinpäin, mut nyt mun on pakko juoda paukku, koska en kestä kun muut juo.”
M: ???
====
Samaisena sunnuntaina myös eräs mies, joka oli edellisenä iltana ollut juhlimassa baarissamme, saapui paikalle.
A: ”Hei, mun autosta on akku loppunut, joten tuutko antaa mulle omastasi virtaa?”
M: ”Mulla ei ole autoa, ja en muutenkaan jouda tästä nyt lähtemään…”
A: ”Niin mut mä en saa sitä autoa muuten käyntiin!”
M: ”No soita jonnekin, tiepalveluun vaikka.”
A: ”Voin mä soittaakin, mut siitä tulee lasku sit SULLE!”
M: ”Ja millähän perusteella?”
A: ”Kun et suostu mulle virtaa antamaan.”
M: ”En vieläkään omista autoa. Jos on noin vaikeeta, niin käy kysymässä joltain meidän asiakkaalta josko jollain olis auto pihassa.”
A: ”V*tun h*ora, mitä v*tun palvelua tämä on? Kun mä jätän autoni tohon, tuun SUN asiakkaaksi tänne ja sit seuraavana päivänä et voi yhtään mua jeesaa. V*ttu mä puhkon sulta renkaat.”
Porttikieltohan siitä tuli. Ehkä seuraavaksi perustamme täyden palvelun baarin. 
T:Piruparka
Ei kai työstään pidä palkkaa saada?
Olen siitä ”onnellisessa” asemassa että työllistän itse itseni, eli olen yrittäjä. Pidän pienellä paikkakunnalla erikoisliikettä ja teen tätä vähän kutsumusammattina. Pidän asiakkaiden palvelemisesta, mutta joitain tapauksia haluaisin jakaa, koska yrittäjäkin on ihminen.
Kauppaani asteli vanhempi mies nuoren pariskunnan kanssa. Mies katseli aikansa 29 euron hintaista tuotetta.
O: ”Mihinkäs hintaan sinä tämän myyt?”
M: ”No kyllä se on se 29 euroa.”
O: ”Kyllä tällainen nyt pitää 20 eurolla saada!”
M: ”No ei ikävä kyllä saa, tämä on tämänkin hintaisena edullisempi kuin vaikkapa X-halpahallissa.”
O: ”Etkö muka yhtään tästä tingi?”
M: ”No en oikein voi, meillä on nämä sopimusasiakkaat, jotka saavat tietyn alennuksen, että jos kuulutte näihin urheiluseuroihin niin siinä tapauksessa.”
O: ”On se nyt j*malauta tarkkaa.”
M: ”Niin no, me koetamme olla reiluja ostajia kohtaan.”
O: ”On se nyt s**tana mitä p*skoja täällä on. Kyllä j*malauta pitää yrittäjien ottaa kaikki s**tanan rahat köyhiltä ihmisiltä p*rkele kun ovat niin h*lvetin rikkaita, v*ttu!”
Näitä ihania solvauksia huudelle pappa poistui kaupasta ja nuorempi pariskunta katseli nolostellen. Eihän insidentti toki heidän syytään ollut.
Mutta papalle (ja kaikille muillekin väärinymmärtäneille) tiedoksi:
- Yrittäjän elämä ei ole hohdokasta, tätä saa tulla kuka vaan kokeilemaan jos kuvittelee että rahaa sataa ovista ja ikkunoista.
- Kyseinen tuote maksaa minulle 19 euroa verolla. Eli 15,57 verotta, veroton myyntihinta on tuotteelle 23,77 eli minulle siitä jää arvonlisäverottomana 8,20. Tästä summasta tuloverojen (24%) jälkeen jää 6,23, josta maksan:
työntekijän palkan, toimitilavuokran, sähköt, kirjanpidon, yrityksen auton, vakuutukset, toimistotarvikkeet, aloituslainojen lyhennykset ja kulut ja korot, jne jne. Pienellä laskutoimituksella voin kertoa että jos toimitilavuokrani on vaikkapa 1500 euroa, minun pitäisi myydä kyseistä tuotetta kuukaudessa 241 kappaletta jotta saan näistä kuluista edes yhden katettua (näitä tuotteita menee ehkä noin kaksi kuukaudessa ja ovat kulutustavaraa).
- En siis ilkeyttäni ja rahanahneuttani jättänyt myymättä tuotetta papalle tappiolla. Tietysti siinä tapauksessa tappiolla myyminen olisi mahdollista että asuisimme kommunistisessa yhteiskunnassa. Mutta koska elämme kapitalistisessa yhteiskunnassa, tämä ei vain onnistu. Pappaa tuskin kiinnostaa se että tappiolla yritykseni toimisi ehkä vuoden, jonka jälkeen asuisin kadulla tai sosiaalitoimiston elätettävänä hänenkin verorahoillaan.
T:Kyllikki
