Arkistot: Toukokuu, 2009
Voiko karkin maksaa luonnossa?
Toimin myymäläpäällikkönä videovuokraamossa. Olen tehnyt asiakaspalvelutyötä monta vuotta ja olen siinä erittäin hyvä, mutta mitä tahansa en asiakkailtakaan kuuntele enkä typerää käytöstä siedä.
Sattuipa kerran suunnilleen ikäiseni nuori mies (itse olen 24 v. naishenkilö) tulemaan liikkeeseen isänsä kanssa. He jonottivat leffansa kanssa ja kun olin palvelemassa edellistä asiakasta loppuun, kundi käveli karkkiosastolle, nappasi purkista sormin karkin ja pisti poskeensa. Sitten hän siirtyi takaisin jonoon. Tällaista en periaatteesta hyväksy lainkaan, en vaikka kyse olisi yhdestä karkista, vaan kaikki ostokset maksetaan. Ei kai ruokakaupassakaan asiakkaat maistele porkkanoita vihannesosastolla?
Ystävälliseen sävyyn huikkasin miehelle kun edellinen asiakas teki lähtöä, että ”anteeksi, mitä oikein teit?”. ”NO OTIN KARKKIA, TÖRKEE NÄLKÄ!”, hän huusi takaisin. Ilmoitin hänelle, että kaikki ostokset tulee maksaa ja karkit punnitaan kassalla ennen niiden syömistä. Lisäksi karkkeja ei saa ottaa purkeista sormin, vaan ne tulee kauhalla tai pihdeillä kerätä pussiin. Kundi huutaa mulle että ”MAKSAN SULLE KOHTA LUONNOSSA!”.
Savu nousi korvista ja kun edellinen asiakas vihdoin lähti tiskiltä, lähdin hakemaan kundille ja hänen isälleen elokuvaa. Samalla tokaisin, että karkki laitetaan varmaan samaan laskuun, johon isä sanoi että laita vaan. Kun en sattuneesta syystä onnistunut karkkia punnitsemaan, veloitin siitä 50 senttiä eli jossain määrin yläkanttiin ja ilmoitin ostosten hinnan. Kundin ihmetellessä karkin korkeaa hintaa sanoin, että ensi kerralla se kannattaa tuoda punnittavaksi, jotta saadaan tuotteelle tarkka hinta. ”NO OKSENNANKS MÄ SEN TÄHÄN VAA’ALLE? TOLLA HINNALLA MÄ MEEN OTTAA PARI LISÄÄ”. Nyt sanoin jo huomattavasti tiukempaan äänensävyyn: ”Ei tarvitse oksentaa etkä todellakaan ota yhtään enempää tai veloitan niistä erikseen ja ensi kerralla otat käytöstavat mukaan. Yleensä opastan näissä asioissa 6-vuotiaita”. Kundin isä repesi nauramaan ja sanoi pojalleen että ”Nyt sait poika kuule just sitä mitä tilasit”. Nuori mies ei sanonut enää mitään, muita asiakkaita nauratti ja isä kiitti kauniisti ennen heidän lähtöään. Ei ole enää karkkivarasta näkynyt…
T:Jeppe
Pehmeitä paketteja
Työskentelen isohkossa marketissa jokapaikanhöylänä. Toisinaan tulee seistyä info-pisteessä, joka luonnollisesti on jokaisen aasiakkaan lempimesta.
Vanhempi rouva lähestyy tiskiä ja kaivaa kassistaan kahvipaketin. Pehmenneen.
Myyjä: ”Päivää.”
Aasiakas: ”Päivää vaan. Tulin vaihtamaan tämän kahvipaketin.”
M: ”..Ahaa..?”
A: ”Niin, kun ostin tämän pari kuukautta sitten kun oli se hyvä Saludo-tarjous ja nyt tämä on itsestään kaapissa mennyt pehmeäksi. Päiväystäkin on vielä jäljellä, joten ottaisin ehjän pakkauksen tilalle.”
M: ”Niin no, (olin ihan pihalla, onko tämä nainen tosissaan??) meillä ei kyllä ole ollut tapana vaihtaa pari kuukautta sitten ostettuja kahvipaketteja uudempiin.”
A: ”Mutta kun tämä on rikki! Mennyt itsekseen kaapissa pehmeäksi! JA MINULLA ON KUITTI ETTÄ SEN TÄÄLTÄ OSTIN!”
Rouvalla rupesi ääni nousemaan ja minua meinasi ruveta naurattamaan, joten otin paketin vastaan ja kirjoitin rouvalle lapun jolla hän saisi uuden paketin tilalle. Mitä tästä opimme? Säästäkää hyvänen aika ne kuitit, eihän sitä tiedä vaikka näkkileivät menisivät murusiksi itsestään kaapissa..!
T:KettuPerkele
Tamponien vaihto-oikeus?
Olin töissä päivittäistavarakaupassa. Kassalleni tuli vanhempi nainen ostoksenaan vihreä Tampax-rasia. Hän kysyi minulta, että jos nämä ei sovi niin voiko tulla vaihtamaan. Pidin naaman peruslukemilla ja kerroin, että jos on avaamaton paketti niin sitten saa, ei muuten…
T:iksu
Kukkakaupan portaat on ansoitettu
Tämä tapahtui kesällä -08 äitini kukkakaupassa. Liikkeessä myydään paitsi kukkia, kasveja, lannoitteita ja puutarhan työkaluja, myös pihapatsaita, koriste-esineitä ja muuta tavaraa. Liikkeessä oli kiireinen päivä, ja kaikki myyjät olivat koko ajan liikkeellä palvelemassa asiakkaita. Liikkeeseen kävelee nainen (n. 30 v), hänen (oletettavasti) äitinsä (n. 50+) sekä pieni tytär (3-4 v). Nämä aasiakkaat jäävät odottamaan vuoroaan ja katselevat patsaita ja kukkia sillä aikaa kun myyjät palvelevat aiemmin tulleita.
Pieni tytät tutkii portaiden vieressä olevia kohtalaisen pienikokoisia valkobetonipatsaita ja alkaa tönimään niistä toista. Äiti ja mummo kiinnittävät huomionsa tyttäreen ja alkavat kovaan ääneen taivastelemaan: ”Oi oi, miten villi tuo lapsi on! Niin energinenkin! Katso nyt miten se leikkii!”. Ohikulkeva kiireinen myyjä (äitini) ei kohteliaisuudesta voi sanoa muuta kuin ”varo lapsi kulta ettet kaada sitä patsasta, ettet satuta itseäsi”. Mummo ja lapsen äiti mulkoilevat äitiäni, joka kehtaa häiritä heidän pientä kullanmussukkaansa. Lapsi jatkaa patsaan työntämistä ja tökkimistä vielä suuremmalla innolla.
Sitten kuuluu kova pamaus; lapsi on onnistunut työntämään patsaan kumoon, ja patsas tietenkin hajoaa kovalle betonikulkutielle. Äiti ja mummo pääsevät kassavuoroon pikkuostoksensa kanssa (pari ruukkuorvokkia), jolloin äitini huomauttaa heille että heidän lapsensa rikkoi seitsemänkymmenen euron hintaisen patsaan ja että heidän on se korvattava. Hän on ostanut sen tukusta viidelläkymmenellä eurolla ja sen verran hän tarvitsee, eli ei veloita täyttä hintaa, mutta koska lapsi teki teon tahallisesti, on vahinko korvattava. Naiset maksavat patsaan tyrmistyneen hiljaisina.
Seuraavana päivänä lapsen äiti soittaa liikkeeseen ja ilmoittaa soittaneensa kuluttajaneuvojalle. Hän kertoo että kuluttajaneuvoja soittaa kohta perästä ja hänhän saakin rahansa takaisin. Seuraavaksi soittaa kuluttajaneuvoja, joka ihmettelee että onpas törkeää että liikkeen portaille on kuulemma rakennettu patsaista ANSA niin, että pieni lapsi vahingossa kaatuu ja rikkoo, ja sitten on muka korvattava kovaan hintaan…
Äitini selitti tarkalleen miten tapaus on käynyt, kertoo siitä miten naiset ovat huomanneet lapsen työntävän ja tönivän patsasta tahallaan, sen että patsas ei ole portailla vaan niiden vieressä, sekä sen että liikkeessä käy paljon vanhoja mummoja keppeineen ja rollaattoreineen, eikä rampeilla tai portailla ole koskaan kukaan muu mitään rikkonut.
Se puhelu päättyi siihen. Kuluttajaneuvoja ymmärsi onneksi heti ja pahoitteli tilanteestaan saamaansa väärää kuvaa.
T:Tytär
Ei terve vaan SAIRAS!
Olinpa eräänä kesänä töissä Helsingin keskustan R-kioskilla. Sanon kassalla asiakkaille hei, terve, moi, moikka, jne ihan sen suuria pohtimatta. Sitten päivieni piristys saapuu kassalle (n.40v naishenkilö).
M: ”Terve.”
A: ”Eikun olen sairas.”
M: ”Ai kun harmi, toivottavasti parannutte.”
A: ”No en minä sairas ole mutta etkö sinä tiedä miten aikuisia ihmisiä tervehditään?!! LAPSILLE SANOTAAN TERVE! AIKUISILLE PITÄÄ SANOA HEI!”
M: (huulta purren etten repeä täysin) ”Tämä on kyllä ihan yleinen tapa tervehtiä; oletteko huomannut että ärrän mainoksessakin myyjätyttö sanoo terve?”
A: ”NO SE ON VÄÄRIN SE!”
Aasiakas siirtyy kassalta pois ja oli ihan pakko sanoa seuraavalle jonossa oikein reippaasti ja iloisesti ”TERVE”!
T:terve vaan
Suuri pelikonesalaliitto
Kaikki, jotka ovat työskennelleet kaupassa/kioskissa/baarissa ym. missä on rahapelikoneet, varmasti yhtyvät mielipiteeseeni, että ne ovat myyjän yksi suurimmista v*tutuksen aiheista. Jo pelkästään se ainainen rahanvaihtaminen käy hermoille päivinä, jolloin kolikot on loppu ja jokaisen kanssa saa siitä riidellä.
Olin pitkään töissä huoltoasemalla ja meillä ainakin lähes päivittäin sai kuulla huutoa/kommentteja pelikoneista ja lause ”miten sinä voit nukkua yösi hyvin varastaen/huijaten ihmisiltä rahaa, viet ihmisiltä niiden eläke/säästö/palkka/lomarahat” oli yllättävän yleinen. Niin, jos joku ei vielä ole tiennyt, niin myyjilläkin on kyllä ihan työehtosopimus minkä mukaan maksetaan palkkaa, eikä todellakaan saada esim. sen pelikoneen tuottoja omaan pussiin…
Parhaimman RAY:n salaliittoteorian minulle paljasti eräs vakiasiakkaistamme. Tämä sama herra myös tapasi huutaa usein ja lujaa (ilmeisesti muutaman häviön jälkeen) että ”paina nyt p*rkele tyttö sitä nappia sieltä kun tää ei taas anna mulle mitään”. Juust, joo odota ihan hetki niin minäpä kipaisen laittamassa sinulle täältä pari jättipottia, ihan pieni hetki.
Eräänä iltana sitten häviöputken jälkeen kävin allaolevan keskustelun asiakkaan kanssa:
A: ”Toi kone ei taas antanu mulle mitään, kun tiesi että mä oon voittanu jo…”
M: (tottunut miehen paasaukseen ja jorinaan) ”Jaa jaa, no voi harmi kun ei nyt tullut voittoa.”
A: ”Joo olen tässä miettinyt että miten pitkällä sitä pitäis käydä pelaamassa, että noi ei tajuais että mä oon jo pelannu…”
M: ”Ööö…?!??!!?”
A: ”Niin, mä voitin äsken tuolta S-Marketista pari kymppiä niin nyt toi ei anna mulle voittoja, oiskohan Prisman koneet siinä samassa verkossa?”
M: (mitä h*lvettiä tuo selittää) ?!?!
A: ”Joo kato kun noi koneet tunnistaa ihmisen pelityylin ja viestittää sitten muille koneille, että tää on jo voittanut, että älkää antako sille enempää voittoja tänään. Taidan lähteä kokeilemaan jos naapurikaupungin koneet ei vielä tietäis mun voitosta.”
M: ”…..okei…..hyvää päivänjatkoa?”
Kyllä oli naurussa pidättelemistä, mutta myös aika huolestuttavaa… Joka päivä oppii töissä uusia asioita, itsekään en ollut ennen tätä päivää tiennyt että rahapelikone osaa A) tunnistaa ihmisen pelityylin B) keskustella toisten, toisessa yrityksessä sijaitsevien, rahapelikoneiden kanssa.
Jaksamista kaikille asiakaspalvelutyöhön!
T:rusina
Multaisia perunoita
Pari edellistä kesää olen torilla myynyt pottuja ja porkkanoita ja ties mitä maasta ja puusta nyhdettävää, sielläkin aasiakkaita kuhisee. Seuraava tapaus sattui kesän pahimpien sateiden ollessa päällä:
Kojun lattia lainehti vettä eikä mieli ollut muutenkaan mitä parhain, päivää piristi eritoten eräs universumin kuningatar joka oli sattunut ostamaan minulta edellispäivänä perunoita. Tätösellä oli sievässä kädessään pussillinen multaa, jota ojensi minulle kovasti kiivaan näköisenä.
A: ”Oli perunoissa näääääin paljon multaa, siitähän tulee hintaakin lisää kun pistät puntariin.”
Kerroin rouvalle ystävällisesti, että tämmöisten sateiden aikaan perunat ovat väkisinkin multaisempia mitä kuivasta maasta nostettuina. Muistin vielä pyöristäneeni vaa’an näyttämää summaa perunoista multamäärän takia hieman alaspäin.
A: ”Mutta ei sitä tämmöisiä multamääriä pitäisi asiakkaan pussiin tunkea, yritätkös omaan taskuun laittaa sen rahan minkä mullan myynnillä saat?!”
Totta kai yritän, sitähän minä torilla juuri teen. Edelleen superhymy naamallani pyysin saada pussin itselleni, iskin sen vaakaan ja piippasin päälle timoperunan eilisen kilohinnan, vaaka näytti kymmentä senttiä. Ystävällisesti siis otin kassasta kymmensenttisen, ojensin prinsessalle ja tokaisin: ”olen hyvin pahoillani, ensi kerralla yritämme saada jossain muualla kuin mullassa kasvatettuja perunoita”.
T:toritytsy
Onko oluessa gluteenia?!
Ravintolassa työskennellessäni olen huomannut erään mielenkiintoisen seikan liittyen gluteenittomiin annoksiin… Tämä seuraava tarina on vain esimerkki, näitä on sattunut useita… Olen näitä myös muilta alan immeisiltä kuullut.
Olin töissä ravintolassa, jonka valikoimissa on myös gluteenitonta pizzaa. Aasiakas tekee minulle erittäin selväksi, että hän on keliaakikko ja pizzan täytyy olla gluteeniton. ”Ja onhan varma kans, ettei oo gluteenia..?”. Sitten kun asia on saatu hissillä ylimpään kerrokseen asti, hän ymmärtää että vaihtoehtona todella on myös TÄYSIN gluteeniton pizza. Sitten pyydän juomatilauksen, niin aasiakkaan vastaus on yllätyksekseni iso OLUT. Yritän selventää ettei kyseinen tuote ole gluteeniton, mutta eihän se taas perille mene. Koska minulla on kiire eikä hermot enää kerta kaikkiaan kestä uutta sanailua kyseisen henkilön kanssa, tarjoilen hänelle ison oluen gluteenittoman pizzansa kanssa…
Eipä mene kauaakaan kun aasiakaspalautteesta luemme että oli kamalat vatsakivut tullut, vaikka piti olla gluteenitonta, mikäli tarjoilijan vakuutteluihin oli uskominen. Eipä pomolla ollut juuri muuta sanottavaa kuin hillitön naurun rämäkkä…
Olisiko aihetta selvittää keliaakikkona, että sisältääkö olut gluteenia vaiko ei…
T:SuDOKU
