Arkistot: Toukokuu, 2009
Risteilymatkustajia laidasta laitaan
Muutama tapaus risteilylaivalta.
= = =
Leivänmurut:
Vanhahko hienostorouva tutkailee silmäripsenkihartimia. Miettii vähän aikaa ja menee myyjälle kyselemään:
Asiakas: ”Onko tämä leivänmurunpoistaja?”
Myyjä: ”Anteeksi, mitä?”
A: ”Tiedäthän, kun syö leipää niin se murenee…”
M: ”Juu-u…”
A: ”Ja sitten puhalletaan pois leivänmurut pöydältä…”
M: ”Niin?”
A: ”Niin, sitten niitä leivänmurusia tarttuu silmäripsiin. Ajattelin kysyä onko tämä se laite millä ne muruset poistetaan?”
M: ”…..”
= = =
Nuori tupakoitsija:
Laivalla oli tavallista enemmän nuorisoa. Tämän takia minut laitettiin tax-free-myymälän tupakkaosastolle vartioimaan että kukaan alaikäinen ei pääse ostamaan/varastamaan tupakkaa. Päällä täysi työasu, valkoinen paita, liivit, nimikyltti. Huomioni kiinnittyy noin 16-vuotiaaseen poikaan joka käyttäytyy hyvin hermostuneesti. Hän kävelee tupakkahyllyjen ohi, edestakaisin, poistuu, tulee takaisin. Tätä kestää yli vartin. Lopulta poika tulee kyselemään minulta:
Asiakas: ”Jos annan sulle rahaa, niin ostaisitko kartongin tupakkaa minulle?”
Minä: ”Öööö, tota, minä seison täällä varmistamassa että kukaan alaikäinen ei osta tupakkaa…”
A: ”Aijaa…”
Poika poistuu hyvin äkkiä paikalta.
= = =
Eskorttipalvelua:
Noin nelikymppinen mies tulee valittamaan minulle että palvelu laivalla on huonoa. Että hän on laivalla viihdyttämässä omaa tärkeää asiakasta, ja mikään ei kelpaa. Sviittikin on huono. Hän sitten kyselee että josko varustamo voisi toimittaa hänen hyttiinsä yhden h*oran korvaukseksi huonosta palvelusta. Siinä sitten pokkana selittämään että pääkonttoriin voi lähettää palautetta, mutta minä en voi tehdä mitään asialle, firma ei tarjoa tällaisia palveluita. Aasiakas avautuu tästä ihan järjettömästi, kuinka häneltä menee miljoonakaupat ohi, jos hän ei saa h*oraa asiakkaalleen. Vähän aikaa kuunneltuani huutoa, ilmoitan hänelle että kohta hän nukkuu meidän metallisviitissä (putkassa) jos hän ei lopeta raivoamista. Aasiakas lähtee muualle, huomaa tax-free-isännän esittelemässä katkarapuja. Esittelypöydän edessä on muutama kymmenen mummoa. Aasiakas tunkee mummolauman läpi ja huutaa tax-free-isännälle: ”ANTAKAA MINULLE H*ORA”.
Mummoilta meni katkaravut väärään kurkkuun, ja aasiakas putkaan.
= = =
Aikavyöhyke:
Kohtuullisen tavallinen kysymys, tuttu varmaan jokaiselle laivatyöntekijälle:
”Milloin ravintola avataan?”
”Noin puolen tunnin päästä.”
”Ruotsin vai Suomen aikaa?”
T:diskis
Erävoitto asiakaspalvelijalle
Olen urheiluhallissa töissä, jossa vastaan aulapalvelusta ja kahvilan ylläpidosta. Tässä taannoin noin keski-iän ylittänyt rouva tuli käymään.
M: ”Hei! Kuinka voin auttaa?”
A: ”Mikä kenttä minulla on?”
M: ”Tuota, milläköhän nimellä teillä mahtaa olla varaus?”
A: ”En minä tiedä.”
M: ”Jaaha. Eli ilmeisesti vartin päästä alkavalla tunnilla. Hmm, lieneeköhän nimi Se-ja-se olla teidän varauksenne, muut ovatkin jo maksaneet viereisiltä kentiltä?”
A: ”On. Mikä kenttä?
M: ”Kenttä 2… se tekisi 26 euroa, kiitos.”
Tässä vaiheessa rouvan yrmeä ilme otti kaaliin ja minua kohtaan ylenkatsominen oli jo selvää. Hermot täytyi kuitenkin pitää kasassa. Ehkä hänellä oli vain huono päivä.
Nainen kaivaa lompakosta kahdenkymmenen ja kymmenen euron setelit, yhteensä 30 euroa. Hän katsoo niitä ja heittää ne tiskille, kuin koiralle.
M: ”Ja kolmestakymmenestä neljä euroa takaisin olkaa hyvä. Pukukaapin avaimen saatte tästä ja kenttä kaksi näkyykin jo tuossa olevan tyhjillään.”
A: ”…Ei käy!”
M: ”Anteeksi mitä?”
A: ”Neljä euroa on liian vähän! Anna poika ainakin kymmenen lisää!”
M: ”Rouva hyvä, annoitte 30 euroa, siitä 26 pois, jolloin teille jää neljä euroa.”
Hymyllä sanoin hampaiden välistä. Kiire muutenkin ja turhasta asiasta en jaksaisi tingata.
A: ”Nyt riittää röyhkeys! Poika, nimesi heti! Otan yhteyttä johtajaan ja olet pulassa! Tämä ei jää tähän!”
M: ”Mielellään rouva. ###### on nimeni ja katsokaahan tätä…”
Kaivan laskimen esiin, pistän sen hänen eteensä. 30-26=4. Jäätävä hiljaisuus iskee… Nainen nappaa kolikot tuhahtaen, suorastaan halveksuen minuun katsoen ja suuntaa kahvilan puolelle. Otsassa alkaa nykiä… Älä osta mitään…
A: ”Tämä tällainen lähdevesi.”
M: ”Se tekisi 2,20 kiitos”
A: ”MITÄÄÄH!?”
Rouvan tuttu kotkotus alkaa.
A: ”Ei pullovesi voi maksaa saman verran kuin limonadi!”
M: ”Kyllä se valitettavasti maksaa, kaikilla sama hinta.”
A: ”Ei käy. En suostu.”
Tässä vaiheessa en jaksa pelleilyä kauempaa.
”Jos rouvalla ei ole varaa pulloveteen, meiltä saa ilmaista vettä hanasta. Eikä maksa mitään. Suokaa anteeksi jos harkitsette kauemmin, palvelen muita asiakkaita toisella puolella; kuten huomaatte kiire on kova.”
Rouva heittää 2,20 pöydälle, lähtee mekkaloiden pois ja mutisee mennessään ”nuljake…”.
Ensimmäisen erän voitto minulle.
Rouva käy vähän väliä paikan päällä, milloin suihku on törkyinen, milloin valaistus kehno. Rahasta ei ole kiinni, Burberryn vaatteet päällä, saapuu pihalle 5-litraisella Audilla ja tulee mihin tahansa aikaan pelaamaan, ei työt paljoa paina.
Tästä tulee piiiitkä vuosi.
T:Hymy kestää
Tietokonehuolto tiedottaa
Ihan yleisesti vain kaikille tiedoksi, kun tässä on aina niin paljon epäselvää…
Tietokonehuollossa me emme ole mitenkään vastuussa sinun tiedostoistasi. Sinä olet. Vaikka ne häviäisivät koneen ollessa huollossa, me emme silti niistä ole vastuussa; hyvää hyvyyttämme voimme soittaa ja kysyä otetaanko tiedostot talteen (maksua vastaan), jos tiedämme niiden häviävän huollon yhteydessä.
”Se ei toimi” ei ole riittävä vikakuvaus. ”Kone lähtee käyntiin, mutta mitään ei näy” on riittävä vikakuvaus, tai ”tuulettimet pyörähtää kerran, mutta siihen se toiminta loppuu” on riittävä vikakuvaus.
Jos olet kaatanut jotain nestettä koneesi päälle, takuu on rauennut. Minä en voi sille mitään. Voit soittaa vakuutusyhtiöön. En ole myöskään tässä tapauksessa vastuussa tiedostoistasi; voin maksua vastaan YRITTÄÄ ottaa niitä talteen, mutta se maksaa se yrittäminenkin. Se vie työaikaani.
Tämä ei ole myöskään hyväntekeväisyyttä; tuot koneen huoltoon, tutkitaan vika -> työ on silloin osittain jo tehty vaikka et sitä sitten korjautakaan. Tämä maksaa myös sen työajan, mitä siihen koneeseen on käytetty.
Minua ei kiinnosta mitä sinun siskonpojan kaverin naapuri ”asiantuntijana” sanoo siitä koneesta, minun täytyy itse todeta vika, jotta saan sen takuuvaihtoon.
Tietokone on KÄYTTÖESINE, eli sitä käytetään jatkuvasti, kuten autoakin. Ne ei ole ikuisia. Vaikka et olekaan kopauttanut sitä mihinkään.
Jos verkkokaupassa sattuu olemaan sama näytönohjain halvemmalla, meillä sitä ei myydä siihen hintaan. Osta sieltä verkkokaupasta, maksa ne postikulutkin, mutta älä sitten itke kun takuuhuollot sun muut kestää kauan tai se PCI- väyläinen ei käynytkään sinun AGP -väylääsi.
Tietokoneita on erimerkkisiä ja niillä on eri valmistajat. Valmistajat itse on päättänyt mikä kuuluu siihen takuuseen ja mikä ei. Me teemme niin kuin valmistaja sanoo, ei niin kuin sinä sanot.
Tässä ihan muutama, tulee kyllä lisää jos on tarvetta.
Kiitos, helpotti jo nyt…
T:Töissä huollossa
Mummolle vessapaperia
Olin aamuvuorossa purkamassa kuormaa normaaliin tapaan, kun suloinen mummeli pörhältää paikalle hemmetinmoista kyytiä ja kyselee mistä löytyy vessapaperit. Vein sitten mummon veskipaperihyllylle. Mummeli nappaa innoissaan paketin ja huokaisee: ”onneksi sain nyt tätä paperia… piti nimittäin aamulla pyyhkiä paitaan”. Silmät pyöreinä tuijotin mummelia ja yritin jatkaa töitäni.
Viikko-pari myöhemmin sama mummeli tulee ostoksille ja kyselee, että mikäs on kestävintä vessapaperia. Edellisistä kuulemma meni aina sormet läpi p*rsettä pyyhkiessä. Ei ollut oksennus kaukana!
T:vessapaperia!
