Arkistot: Kesäkuu, 2009
Tarttis saada kyyti…
Puhelin pirahtaa klo 01.30 lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.
M: ”Hätäkeskus.”
A: ”Kyyti.”
M: ”Anteeksi?”
A: ”Kyyti tarttis saada.”
M: ”Onko sulla joku hätä?”
A: ”Joo joo… enhän mä muuten kyytiä tarttis… hehhehheh.”
M: ”Minkälainen hätä?”
A: ”No… selkä on kipee.”
M: ”Millä lailla kipee?”
A: ”No… kipee vaan.”
M: ”Ja ambulanssia tarviit?”
A: ”Joo.”
M: ”No missä sä asut?”
A: ”Kotona.”
M: ”Missä osoitteessa?”
A: ”En mä nyt oo kotona.”
M: ”No missä sä oot?”
A: ”Penalla.”
M: ”Mikä on Penan osoite?”
A: ”Emmätiä… eksä nää sieltä koneelta?”
Voi tulla joillekin täytenä yllätyksenä, mutta hätäkeskuspäivystäjälle PITÄÄ kertoa kuka soittaa, mistä soittaa ja mitä on tapahtunut. Me emme ole selvännäkijöitä eikä meillä ole sellaista ihmeellistä ”konetta” josta näkee sun mitäkin ihmeellisyyksiä.
Minuuttien vänkäämisen jälkeen tämän aasin kanssa kävi ilmi, että hänen selkänsä oli ollut kipeä puolitoista vuotta, eikä tilanne ollut nyt olennaisesti muuttunut suuntaan eikä toiseen. Kerroin aasille, että hänen selkänsä ei todellakaan vaatisi hoitoa vilkkaimpaan päivystysaikaan eikä tarvitsisi ambulanssikyytiä, vaan hän voisi mennä maanantaiaamuna omalle terveysasemalleen.
A: ”Miten mä pääsen sinne?”
M: ”Vaikkapa taksilla.”
A: ”Mutta mulla ei oo rahaa.”
Just. Ja ambulanssikyytihän on ilmainen. Paitsi että se maksaa yhteiskunnalle satoja euroja. HEI HALOO! Entä jos sinun läheisesi olisi halkaissut kallonsa / juuttunut palavaan taloon ja hätäkeskuksen linjat olisivat varattuja, kun päivystäjät vänkäävät tuollaisten idioottien kanssa.
Palokunta/poliisi/ambulanssi lähtee liikkeelle heti puhelun aikana ja päivystäjä antaa yksikölle lisätietoa päätteeltään. Puhu rauhallisesti ja vastaa kysymyksiin. Lopeta puhelu vasta kun saat luvan. Jos kiljut: ”ÄKKIÄ! ÄKKIÄ! TÄNNE AMBULANSSI! KUMMA KUN EI TULE JO!” *klik* – avun tulo vain viivästyy. JÄRKI KÄTEEN!
T: hätäkeskustäti
”Läskitiskillä”
Työskentelin vuosia sitten erään marketin lihaosaston palvelupisteessä, jossa oli mm. grillipiste ja salaatteja. Sinne saimme puhelimitse myös puhelimitse asiakaspalautetta ja kyselyitä tuotteista.
Eräänä päivänä soittaa vanhempi mieshenkilö ja valittaa tuohtuneena broilerinkoipien laadusta. Hän ei ole KOSKAAN aikaisemmin saanut yhtä huonoa broileria. Koivet olivat sitkeitä ja kovia ja suorastaan lilluivat marinadissa! Mies on vihainen ja vaatii tietenkin hyvitystä. Olen aluksi hämmentynyt ja yritän selvittää tilannetta, mistä on kysymys? Lopulta mies alkaa valittaa myös koipien kummallisen oranssista väristä. Silloin minulla välähtää…
”Hyvänen aika, oletteko ostaneet marinoituja koipia kylmähyllystä ja syöneet niitä raakana?”
PAM! Mies löi luurin suoraan korvaani. Siinä vastaus.
* * *
Samaan puhelimeen tuli toisinaan myös häirikkösoittoja. Kerrankin joku taas soitti ja huohotteli puhelimeen. ”Sulla on niin ihana vartalo”, ja läähätykset päälle. Vastasin siihen, että kiitoksia vaan, laskettuun aikaan on enää 4 viikkoa..
PAM! Taas sain luurin korvaani!
* * *
Grillissä myytiin mustaa makkaraa ja siitähän aina tietyntyyppisillä miehillä juttua riitti…
Kerrankin tuli taas joku niljakas keski-ikäinen mies ja vaati saada ”sitä suomalaisen naisen lempimakkaraa”. No minä pidin pokkani ja vastasin siihen vaan kiltisti, että paljonko laitetaan? Äijä jatkaa samalla linjalla ja kyselee, että ”mikäs se olisi neidille tyydyttävä määrä?”.
Pakkaan pokkana folioon aivan hervottoman määrän makkaraa, pakkaan sen ja ojennan äijälle kauniisti hymyillen. ”Vähintään tämän verran tulee ainakin saada, pienempään en tyydy!”
Äijä nolostuu, ottaa paketin ja häipyy. Ilmeisesti myös maksoi sen, koska sitä ei tullut koskaan palautuksissa takaisin.
T: minnaryyni
Uudet bikinit, kiitos
Työskentelin erään tavaratalon vaateosastolla, kun nuorehko nainen halusi tulla keskustelemaan ”korvausasioista”. Hän selitti ostaneensa muutamaa viikkoa aiemmin liikkeestämme hiusvärin, joka osoittautui pilaantuneeksi. Väriaine ei ollut vaahdonnut vaan pysyi ”litkuna”, joka valui pois hiuksista. Tästä hiustenvärjäysepisodista nainen antoi tarkan selostuksen. Olin jo monesti keskeyttämässä ja aikeissa selittää, että tämä tosiaan on vaateosasto eikä kempparipuoli, mutta nainen jatkoikin tarinaansa:
Asiakas: ”Niin, otin yhteyttä hiusvärin maahantuojaan, joka jo korvasi väriaineen tililleni.”
Myyjä (hämmentyneenä keskustelun tarkoituksesta): ”No niin, mutta sehän on hienoa…”
Asiakas: ”Niin, mutta kun minä olin jo aiemmin ostanut teiltä täältä bikinit ja ne nyt sitten pilaantuivat siinä värjäyksessä. Haluaisin uudet tilalle hyvitykseksi. Katsoin jo, ettei teillä enää ole niitä samoja, mutta minulle kelpaa kyllä toisenlaisetkin.”
Tämä asiakas ei onneksi suuttunut, vaikka saikin kuulla, ettei todellakaan ole kaupan vastuulla, jos asiakas käyttää uusia bikineitä hiuksia värjätessään… Oli väriaine sitten viallista tai ei. Karmeinta oli, että asiakas aivan todella tuntui uskoneen, että hänelle annetaan ilmaiseksi uudet bikinit.
T: nykyisin jo ex-myyjä
Täyden palvelun talo
Kuntokeskuksen vastaanotossa kerkesi kuudessa vuodessa nähdä jos jonkinlaista…
Eräs vanhemman puoleinen naishenkilö, joka oli ollut noin kaksi kuukautta jäsenenämme, soitti vastaanottoon selittäen miten hän oli Arabian rannassa pyöräilemässä, mutta hänen pyörästään oli puhjennut kumi. Kyseli siinä lähimpää bussipysäkkiä johon voisi pyörineen mennä, mutta kun en ole Helsingistä, en voinut naista auttaa. Hän selitti, ettei voinut millään jättää pyörää sinne paikoilleen, kun se kuitenkin varastettaisiin eikä hän millään jaksanut taluttaa sitä kotiin. Pahoittelin kovasti tilannetta ja sitä etten voinut auttaa häntä. Lopuksi selvisi syy, miksi hän oli meille soittanut; josko joku henkilökunnastamme voisi tulla hänet hakemaan ja heittää kotiin pyörineen. Sanoin, ettei se valitettavasti käynyt. Nainen jatkoi sinnikkäästi kyselyä, josko joku olisi tullut Helsingistä päin töihin (sijaitsemme Vantaalla) ja voisi napata hänet samalla matkalla kyytiin. Hieman hölmistyneenä kuuntelin tätä vuodatusta – vaikka olemmekin jäsensali ja meiltä saa vaikka minkälaisia palveluita, ei taksipalvelu kuitenkaan kuulu niihin. Puhelu kesti varmaan parikymmentä minuuttia naisen voivotellessa tilannetta ja yrittäessä pummia kyytiä. Joutui loppujen lopuksi varmaan kävelemään kotiin – eipä tarvinnut jumppaan tulla sinä päivänä…
Kerran tuli keski-ikäinen mies vastaanottoon ja kysyi onko meillä juoksumattoa. Kerroin, että yläkerrasta löytyy kyllä sellainen. Seuraava kysymys oli: saako hän tuoda koiransa siihen juoksemaan? Hänellä oli näet vinttikoira, jota halusi treenata kisoihin. Ei millään suostunut uskomaan, että meidän laitteemme ovat vain ihmisiä varten.
T:Minardi
Kumpi tätä autoa huoltaa?
Olen hommissa autoliikkeessä, jossa on myös huolto. Asiakkaiden on — monista muista merkkiliikkeistä poiketen — annettu seurata oman autonsa huoltoa hallin puolella, mikäli he haluavat.
Kerran potilaaksi sattui eräs innokas herrasmies joka hääri autonsa alla yhdessä asentajan kanssa. Aikansa miestä väisteltyään asentaja totesi automiehelle: ”Sano vaan jos mä oon tiellä…”.
T:pellefantti
Puhelinmyyjän arkea
Olen työskennellyt puhelinmyynti-/asiakaspalvelutehtävissä nyt vajaa 3 vuotta. Matkan varrelle tuntuu sattuvan aina samantyyppisiä asiakkaita… Tässä esimerkkejä muutamista.
-MITÄ SÄ MULLE SOITAT, OLEN KIINASSA??!!!
-Minä EN voi tietää että sinä olet Kiinasssa. Asiakastiedoissasi ei kerrota erikseen jokaisesta työ- tai lomamatkastasi ulkomaille. Ymmärrän kyllä, jos sanot että puhelu tulee kalliiksi, enkä jatka sitä silloin turhaan. Huutamalla ja epäasiallisesti käyttäytymällä vaan pitkität puhelua.
-MÄ OLEN JUST PALAVERISSA ENKÄ TODELLAKAAN VOI PUHUA!!
-No sepä kiva. Itsehän en todellakaan vastaisi palaverissa minkäänlaiseen puheluun. Tapanani on myös aina kysyä asiakkaalta, onko sopiva hetki, etten häiritse.
-MULLA ON SALAINEN NUMERO! MISTÄ SÄ OOT TÄN SAANUT?
-Minä en etsi yhteystietoja mistään puhelinluettelosta, internetistä saati numeropalvelusta. Useimmiten telemarkkinointiin päätyvät yhteystiedot tulevat jostain vanhasta asiakasrekisteristä, jonkin kilpailun osallistujista tai johonkin kyselyyn vastanneista. Eli lähtökohtaisesti olet itse antanut numerosi johonkin, josta se on päätynyt edustamani yrityksen kontakteihin.
-ÄLÄ SOITA MULLE ENÄÄ IKINÄ!
-Joo, en soita, mikäli se minusta riippuu. Vaan ei riipu. En tiedä muista järjestelmistä, mutta itse olen tähän mennessä toiminut puhelinmyyjänä kolmessa eri firmassa, joista kaksi on valtakunnallisessa mittakaavassa hyvinkin isoja. Me emme todellakaan pysty itse vaikuttamaan siihen, kenelle se puhelu lähtee. En minä voi tietää että juuri sinä Kerttu-Irmeli Tötterström-Virtanen olet juuri se, joka et halua että sinulle soitetaan. Jos et halua vastaanottaa minkäänlaisia markkinointipuheluja, ota suoramarkkinointiesto (lisäinfoa täältä) liittymääsi. Se on kerrallaan kolme vuotta voimassa ja käsittää käytännössä kaikki alan toimijat Suomessa. Mikäli olet tämän kiellon ottanut ja jostain syystä sinulle markkinointipuhelu tulee, ilmoita asiasta kohteliaasti, jolloin aivan varmasti saat myös kohteliaan vastaanoton ja pääset tilanteesta nopeasti eroon ja saat ehkä tarvittaessa ohjeita, miten pystyt tarkastamaan että kieltosi on voimassa.
-MÄ EN OSTA SULTA MITÄÄN KU SÄ VAAN LUPAAT JOTAIN ILMAISEKSI JA SIT SE YHTÄKKIÄ MAKSAAKIN JOTAIN!
-Aha. Tiedän itsekin että monessa (liian monessa) telemarkkinointiyrityksessä vastaavanlaista kieroa markkinointia harjoitetaan. Tämä on pahasti väärin ja suosittelenkin tällaisissa tapauksissa ottamaan yrityksen nimen ylös ja ilmoittamaan asiasta Suomen asiakkuusmarkkinointiliittoon. Läheskään kaikissa yrityksissä Suomessa ei toimita näiden kierojen markkinointitapojen mukaan. Itse ainakin selvitän asiakkaan tarpeen tarjoamilleni tuotteille (joka ei ole alushousut, vitamiinit, omegakolmoset rasvahapot, lehdet, tms turhakkeet. Myyn siis hyvin kilpailukykyiseen hintaan varsin tunnetun yrityksen jokapäiväistä palvelua) ja pystynkö tarjoamaan asiakkaalle ko. palvelun nykyistä halvemmalla ja paremmilla ehdoilla. Minä siis en yritä huijata sinua, vaan tarjoan sinulle mahdollisuutta jopa säästää rahaa.
Ja sitten on vielä tämä kaikkein mukavin asiakasryhmä…
-NO MITÄ SÄ NYT TAAS OOT MYYMÄSSÄ? MIKS SÄ TAAS SOITAT? MÄHÄN SANOIN ETTÄ ÄLÄ SOITA MULLE! MÄ OON TÄÄL KIINASSA! EN MÄ VOI PUHUA! EN MÄ OSTA SULTA MITÄÄN KU MUN KOIRA KUOLI JA MIES HAUDATTIIN JA RAHAT ON LOPPU JA VETTÄ SATAA JA MUL EI OO YHTÄÄN KAVERIA JA SÄKIN VAAN SOITTELET!!!!
-Ei, se ei ole minun vikani että sinulla on huono päivä, olet matkoilla, sinulla on kiire tai mitä tahansa. Ei ole minun vikani, jos sinulla on hankala elämäntilanne ja kaikki tuntuu vaikealta. En voi myöskään tietää, että elämänkumppanisi on poistunut keskuudestamme viikko sitten.
—-
Tässäpä näitä muutamia vakiotarinoita. Asiakkaana on myös hyvä muistaa, että puhelinmyyjänä en ole sinua tyhmempi, laiskempi, saamattomampi tai muuta yhtä imartelevaa. Olen ihminen kuten sinäkin. En tee työtäni pakon edestä, vaan siksi, että olen siinä oikeasti hyvä. On paljon vaikeampaa kohdata sinut, rakas asiakkaani, puhelimitse kuin kasvoista kasvoihin. Sinulla tuskin olisi pokkaa käyttäytyä kasvokkain aivan samalla lailla. Ja vielä, vaikka soitankin sinulle, en ole sinua huijaamassa, vaan haluan ihan oikeasti että sinä teet hyvät kaupat. Sinä, rakas asiakkaani, maksat kuitenkin viime kädessä palkkani…
T:Hege
Mummot ne osaa käyttäytyä…
Olen kassatyössä ollut 10 vuotta ja kaikenlaista on nähty. Tässä eräs tapaus, joka hienosti osoittaa että kyllä mummoilta ne käytöstavat useasti uupuu.
Olin takavarastossa laittamassa pullokoreja järjestykseen muutaman TET-tytön kanssa. Neuvoin heille tavat ja paikat mihin kaikki laitetaan, kun yhtäkkiä takavaraston ovi aukeaa ja sieltä tulee riehaantunut noin 65v mummo huutamaan että ”täällä sitä vain juorutaan lapsiesi kanssa kun minä tarvitsen apua kärryjen kanssa!”. Menin mummon kanssa myymälän puolelle ja kysyin: ”Anteeksi, miten voin auttaa?”
”Minä olen tärkeä asiakas tälle putiikille ja minä haluan että kuljetat ostoskärryjä ja laitat tavaraa siihen tämän ostoslistan mukaan!”
Olin ihan äimän käkenä kun mummo oli ihan kunnossa oleva, kepitön ihminen…
”Ikävä kyllä minun pitää mennä valvomaan Tettiläiset alkuun työssään, ja meillä kyllä autetaan invalideja jos pyydetään, mutta emme voi joka asiakkaan ostoksia hoitaa kun meitä on vain kaksi töissä.”
”Minä olen invalidi! Kävelykeppini jäi autooni!”
”Haen yhden tettiläisistä paikalle, jos he voivat auttaa.”
Mummo ei sanonut mitään ja nuori tettiläistyttö meni mielellään auttamaan ostoksien kanssa, kun minä menin muille neuvomaan hommat loppuun.
Olin kassalla myymässä 10min myöhemmin, johon oli tulossa noin 20v tyttö koiranruokapussin kanssa. Yhtäkkiä tämä samainen mummo kiilaa tytön eteen (huom: melkein juoksujalkaa) sanomatta sanaakaan. Tyttö sanoi mummolle: ”Anteeksi, mutta minä olin tässä ensin”. Mummo vastaa: ”Eikö tytteli tiedä että hyviin tapoihin kuuluu päästää vanhemmat ensin?”, johon tyttö: ”Eikö rouva tiedä että hyviin tapoihin kuuluu kysyä saako mennä ensin?”. Mummo meni hiljaiseksi, odotti vuoroaan ja maksoi ostoksensa sanomatta sanaakaan ja kantoi kassit autoon…
Että näin meillä.
T:Kassatäti
Haisevat hedelmät
Työskentelin pienessä lähikaupassa ja olin täyttämässä hedelmätiskiä, kun samalla vanhempi rouva saapuu ostoksille. Rouva tulee hedelmätiskille ja aloittaa:
A: ”Nämä teidän hedelmät haisevat pahalle.”
M: ”Ei kait nyt sentään?”
A: ”Kyllä vaan, olemme mieheni kanssa pitkään ihmetelleet että miksi keittiössämme haisee pahalle ja tulimme siihen tulokseen että paha haju tulee täältä ostetuista hedelmistä.”
M: ”Kyllä meidän hedelmät ovat tuoreita (osoitan rullakkoa jossa on juuri aamulla tulleita hedelmiä), päivittäin käymme hedelmätiskin 2-3 kertaa läpi ja poistamme huonokuntoiset/pilaantumassa olevat hedelmät.”
A: ”Kyllä nämä teidän hedelmät näyttäväkin hyviltä, mutta ne vaan haisevat, sellainen paha mätä viemärin haju.”
Otan tiskiltä muutamia hedelmiä käteeni, appelsiinin ja omenan, ja haistelen niitä ja totean ettei ainakaan näissä ole pahaa hajua.
A: ”Minä en kyllä nyt uskalla ostaa, kun ne alkavat heti haisemaan kun kotiin pääsen.”
Mietin mielessäni että haju taitaa tulla rouvan omasta keittiöstä jos siellä viemäriltä haisee, mutta jätän sen sanomatta, kun samalla myymäläpäällikkö tulee sattumalta paikalle ja kerron hänelle että asiakkaan mielestä meidän hedelmät haisevat. He jäävät keskustelemaan asiasta ja haistelevat yhdessä hedelmiä, kun minun piti mennä kassalle palvelemaan asiakasta. Hetken päästä tämä rouva tulee kassalle ostosten kanssa ja toteaa: ”Hedelmiä minä en nyt enää osta teiltä”.
Näen että myymäläpäällikkö puistelee päätään, joten totean:
M: ”Kyllä meidän hedelmät ovat tuoreita ja eivätkä haise pahalle. Pidämme hyvää huolta hevi-tiskistä ja olemme saaneet siitä paljon hyvää palautetta muilta asiakkailtamme (tämä on totta)”.
A: (Huutaa) ”Mikä ihmeen HEVI?! En minä mitään hevi-musiikkia kuuntele ja en osta sitä teiltä!!”
Kerron ystävällisesti että HEVI on vain yleinen lyhennys termistä hedelmä-ja vihannestiski.
A: ”Ei minun tarvitse tietää teidän slangi-kieltänne. En ole koskaan kuullutkaan että hedelmät ovat heviä.”
Asiakas maksaa ostoksensa ja kertoo ostavansa hedelmät jatkossa toisesta kaupasta.
T:puotipuksu
Loading ...