Arkistot: Heinäkuu, 2009
Mistä näitä sikiää?!
Kuten kaupan kassalla työskentelevät tietävät: perjantait ovat niitä rattoisimpia, tämä ei ole poikkeus.
Olipa siis — ah, niin ihana — perjantai, jolloin kaikki pystymetsästä heränneet aasiakkaat tulvivat kassalleni. Aamu alkoi hyvin; olin ensimmäinen, joten olin sillä hetkellä ainut kassa. Tanner tömisi kun minua kohti riensi sulokkaasti kaksimetrinen ja vähintäänkin yhtä leveä, äärettömän kiukkuinen ja pelottavan näköinen mies. Asiakkaalla on kaksi isoa kärryllistä täynnä tavaraa, joita hän alkaa latoa hihnalle. Pakkauspääty on täynnä ja tavaravirta vain jatkuu, joten pyydän kauniisti jos herra voisi mennä pakkaamaan, jotta saisin loputkin tavarat vedettyä kassan läpi…
A: ”V*ttu! Pitääkö täällä itse pakata tavaransa?!?! Onpa todella p*ska kauppa ja p*ska palvelu!!”
M: ”Niin, valitettavasti meillä on pakkausapua vain joulun alla kun partiolaiset ovat täällä auttamassa.”
A: (muminaa, kiroilua)
Kauan kestäneen tavaroiden läpivetämisen jälkeen (jolloin oli myös jonoa kerääntynyt) ilmoitin summan asiakkaalle, joka oli vielä pakkaamassa.
M: ”Se tekisi sitten xxx,xx€ kiitos!”
A: (ei mitään reaktiota)
M: ”Se olisi xxx,xx€ kiitos!” (hieman kovemmalla volyymillä)
A: (ei vieläkään mitään)
M: ”Voisiko herra tulla maksamaan tavaransa?! Se tekee xxx,xx€!”
A: ”SIIS MITÄ??!! PITÄÄKÖ MUN VIELÄ MAKSAAKIN NÄÄ TAVARAT??!! TÄLLAISEN PALVELUN JÄLKEEN?!!” (lisänä tietysti valtaisa määrä voimasanoja, osa sellaisia joita en ollut vielä aikaisemmin edes kuullut)
Minä siinä sitten hieman ehkä vitsiä (ja jännäkakkaa) vääntäen: ”Sellainenhan meillä täällä on käytäntö, hehe”. Asiakas kaivaa pankkikorttiaan ja kun olen sitä juuri ottamassa, vetää hän kätensä takaisin:
”MITÄ SUN KUULUU KYSYÄ MULTA?!”.
Siinä sitten hieman ääni väristen: ”Öh… pankki vai luotto?!”
A: ”No onko mulla S-etukorttia?!”
M: ”No onko teillä S-etukorttia?”
A: ”NO V*TTU EI OO EIKÄ OLE TULOSSAKAAN!”
Vedin sitten asiakkaan vastahakoisesti antaman kortin ja kysyin että pankki vai luotto, asiakas mumisi että pankki…
M: ”Ja henkilöllisyystodistus, kiitos.”
Siitäkös aasiakas vielä kimmastui:” Etkö sä v*tun horo usko että se on mun kortti?!! Mun ei tarvii sulle mitään näyttää!!”
Siinä vaiheessa riitti ja soitin vartijan paikalle. Asiakas näytti henk.todistuksen ja alkoi tapella vartijan kanssa. Tilanne oli ohi, mutta päivä vasta alussa.
========
Tästä selvittyäni päivä jatkui rattoisasti, kunnes:
Suomalaisessa pesulassa…
Nyt lopputilin otettuani tuntuu oikealta hetkeltä avautua vajaan vuoden kestäneen pesulaurani vaiheista. Vaikka se kaikkein pahin aasikeskittymä löytyykin yrityksen johdosta (tämän vuoksi en alalla enää ole, enkä sille ihan pian uudelleen lähde), mahtuu mukaan myös yhden jos toisen sortin pöllöä tiskin toiselta puolen.
Tapaus 1:
Vahvasti vanhalta viinalta haiseva, joskin aspatilanteessa selvän oloinen alle nelikymppinen mies tuo pestäväksi nahkatakin. Selitän, kuinka nahkatuotteet eivät kuulu yrityksen valikoimaan, mutta ne voidaan lähettää pestäviksi toiseen, nahkatuotteisiin erikoistuneeseen pesulaan. Hintaan tultaessa miestä hirvittää, ja hän vaatimalla vaatii, että takki pestään meidän yrityksessämme, meidän hinnoillamme, hänen vastuullaan. Huolimatta varoituksistani. Jotka siis ovat hyvin kattavia ja asiantuntevia, olen kuitenkin suutariksi koulutettu.
No, kuinka ollakaan, takista lähtee pesussa laikuittain väriä, ja nahan heikoista kohdista se jopa repeää. Asiakas (jälleen vanhalta viinalta haisevana) toteaa tilanteen, ja vetää palkokasvin juurta myöten nenäänsä vaatien useita satoja euroja korvauksia, huutaen ja meuhkaten, ja tyynnyttelystäni huolimatta lopulta syytää niskaani uhkauksia tyyliin ”Kuka tän firman omistaa, mä laitan saatana sen auton alle pommin!”.
Olin yksin töissä, oli ilta, lähimaillakaan ei ristin sielua. Onneksi lopulta ”Olkaa hyvä ja poistukaa, tai soitan poliisin” toimi, mutta tuon jälkeen meni heti ihan vaan itseään kootessa. Kismittämään jäi lähinnä selkärangaton pomoni, joka lopulta suostui maksamaan asiakkaalle korvauksia tämän omasta tyhmyydestä.
Tapaus 2:
Vähän alle kolmekymppinen mies tuo pestäväksi kasan vanhoja, rähjääntyneitä räsymattoja, saatteena tiedustelu: ”Näissä voi olla turkiskuoriaisia, miten ne sais pois?”. No, allekirjoittanut ei tiennyt, joten allekirjoittanut otti selvää, ja selitti sittemmin asiakkaalle, että kyseisten kuoriaisten tappaminen vaatii vähintään 60 asteen pesulämpötilaa, joka ei ole matoille suositeltava, ja saattaa johtaa kutistumiseen tai muihin ongelmiin. Asiakas toteaa ystävällisesti ettei vanhojen mattojen niin väliä, tärkeintä on tappaa kuoriaiset. Asia selvä, näin teemme.
Mattojen palautuessa pesusta käy ilmi, että yksi niistä on päästänyt väriä, ja kahden muun loimilangat ovat nyt kauniin vaaleanpunaiset. Yhtäkkiä matoilla onkin väliä, ja asiakas nostaa metelin vaatien korvauksia. Kuoriaiset unohtuvat täysin. Tässä tapauksessa väännettiin ja väännettiin puoli ikuisuutta, lopputulos: ei korvauksia.
Parkkihallissa taas tapahtuu…
Toimin siis kärrypoikana ja kassana eräässä keskustan ruokakaupassa, jossa on kellarissa parkkihalli. Parkkihalli on kaupan oma, joten se sulkeutuu puoli tuntia kaupan sulkemisajan jälkeen. Eli ei ole auki yötä päivää.
Olin eräs lauantai kassanlaskuvuorossa ja kello oli jo 18.10, eli asiakkaat oli jo poissa ja laskimme kassoja työkavereiden kanssa. Yhtäkkiä jostain ilmestyy melko hysteerinen keski-ikäinen rouvashenkilö, joka haluaa tietää parkkihallin aukioloajat.
A: ”Moneenko teidän parkkihalli on auki?”
M: ”Se on puoli tuntia avoinna kaupan sulkemisajan jälkeen. Eli tänään se on auki 18.30 asti.”
A: ”Kamalaa! Aivan kamalaa! Ei se niin voi olla. Minä haluan että se on auki myöhempään. Kuka tästä on vastuussa?”
M: ”Se on nyt valitettavasti niin. Ja halli on aina mennyt kiinni puoli tuntia sulkemisajan jälkeen.”
A: ”Mutta enhän minä nyt voi ajaa autoani sieltä pois kun minä olen juonut! Minä olen istunut terassilla ystävättärieni kanssa…”
M: ”No, parkkihalli on kyllä auki taas huomenna. Sen auton voi kyllä huomenna noutaa…” (oli siis kesä ja sunnuntaiaukioloajat)
A: ”Mutta sehän tulee maksamaan kun se siellä yön yli seisoo. En minä sitä ainakaan aio maksaa, kun te suljette parkkihallin ennen aikojaan!! Minä olisin odottanut että selviän ja sitten vasta ajanut auton pois, illemmalla. Se on teidän syy! Te saatte maksaa!”
M: ”No, halli on tänään auki 18.30 asti ja huomenna avautuu 12.00 aikaan. Se siitä.”
Nainen poistuu sadatellen ja uhkaillen pistää meidät vielä maksamaan. Todellinen järjen riemuvoitto taas asiakkaalta. Totta kai se on myyjien syy, jos joku aasi ei voi enää ryyppäämisen jälkeen lähteä auton rattiin. Selittäkööt saman syyn sitten poliisillekin. 
…
Vahtimestarit hoitavat parkkihallia ja siten myös pysäköintimaksuautomaattejatkin. Tämän tarinan kuulin eräältä vaksilta.
Kerran joku asiakas valitti että automaatti ei toimi, joten vaksi sitten lähti asiaa tutkimaan. Automaatissa todellakin oli jotakin häikkää, joten vaksi avasi automaatin etukannen. Ja yllätys yllätys! Alta löytyi 10 euron seteli taiteltuna tiiviiksi neliöksi ja tungettu sisään kolikkoreiästä!
En tiedä onko tämä juttu todellinen vai kaupunkilegendaa. Mutta jostainhan ne legendatkin on saanut alkunsa. Ja myyjänä olen oppinut että todellisuus on AINA tarua ihmeellisempää. 
T: duunari
1+1=?
Harvoin tulee kassalla työskennellessä tilanteita, jolloin asiakkaan kanssa joutuu vääntämään kättä matemaattisista faktoista. Paljon on näitä ”ei voi olla noin paljon!” -tyylisiä kauhistelijoita, jotka kuitenkin heti perään myöntävät (kuitin nähtyään), että kyllähän siitä tosiaan loppusumma kertyy. Eräs tapaus vain ei millään ottanut uskoakseen…
Asiakas laittaa tiskille neljä tuotetta, jotka maksavat 5,95€/kpl.
M: ”Yhteensä 23,80€, kiitos.”
A: ”Eikä! Ei ollut noin paljon!”
M: *otan kassakoneesta kuitin kopion ulos ja tarkistan summan* ”Niin nämä olivat 5,95€ kappaleelta.”
A: ”Niin.”
M: ”… ja siitä tulee se 23,80.”
A: ”Minä laskin että alle 22 euroa!”
M: *etsin katseellani piilokameraa löytämättä sitä*
A: ”Kahdesta tulee se vaille 12 euroa… ja näitä on neljä… kyllä, 22 euroa!”
M: ”Siis kun kahdesta tulee se vähän alle 12 euroa, niin neljästä tulee vähän alle 24 euroa.”
*käyn vielä vakuudeksi laskemassa laskimella 4 x 5,95 ja näytän asiakkaalle laskimen antaman tuloksen*
Viimein asiakas tuhahtaa jotain ”no kai minä nyt sitten olin väärässä”, maksaa ostoksensa, mulkaisee minua päästä varpaisiin ja lähtee.
Ja niin, tarkoituksena ei ollut pilkata matemaattisesti vähemmän lahjakkaita, huvitti vain rouvan asennoituminen. Kumpi lienee todennäköisempää, asiakkaan erehtyminen vai se, ettei kassakone osaa laskea yhteen.
T: Allycia
Lukutaito: saa käyttää myös pakkauksiin
Olen töissä eräässä pientavaratalossa tekstiiliosastojen osastonhoitajana. Tiettyjä asioita en vain pysty ymmärtämään:
Jos lakanassa/tyynynliinassa/pussilakanassa/whatever lukee päällä selkeästi ko. tuotteen koko, miksi se on pakko repiä pois banderollista tai pakkauksesta? Eivätkö ihmiset todella tiedä minkä kokoinen on normaali tyynynliina? Onko jotenkin käsittämättömän vaikeaa hahmottaa yhden hengen 150×210cm pussilakanan koko? Jotenkin pystyn ehkä ymmärtämään (mutta en hyväksymään) kuviollisen pussilakanan paketin avaamisen, jos haluaa nähdä miltä lakana näyttää kokonaisuudessaan kuvioituna. Yleensä paketeissa kuitenkin on kuva pedatusta sängystä ko. lakanalla…
Näitä tuotteita on melkeinpä mahdoton taitella takaisin pakkauksiinsa järkevästi -> niitä ei osta kukaan -> pakko myydä alessa/heittää roskiin kun avattujen pakettien sisällöt tippuvat hyllystä likaiselle lattialle pyörimään -> katteet tippuu -> hinnat nousee -> kuuntelen valitusta kauppiaan ahneudesta (joo joo, ei se kaikki hinnannousu tästä asiasta johdu, mutta valittajat voisivat kyllä pistää oman kortensa kekoon hintojen nousun vastustamisessa!).
Sama asia koskee pitkiä kalsareita ja miesten kauluspaitoja. On se kumma miten ei mielikuvitus riitä yhdistämään kuosia ja kokoa, jos juuri siitä IHANASTA kuosista ei ole omaa kokoa mallina, ja on pakko repiä taas paketti auki ja jättää sisältö myttyyn pitkin lattioita ja paketti muoveineen jonnekin hyllyyn lojumaan.
Tässä vaiheessa voisin sanoa, että pidän todellakin osastoillani huolta siitä, että kaikkia kokoja eri valmistajilta on malleina. Joten jos ei oma kapasiteetti riitä mallien katsomiseen, voi pyytää apua myyjältä.
Tuntuu siltä, että ihmiset eivät ymmärrä kaupassa olevien tuotteiden olevan kaupan omaisuutta, ennen kuin ne on maksettu. Ei missään muuallakaan tavalliset ihmiset tuosta vaan riko toisten omaisuutta, miksi se siis on kaupassa sallittua??
T: Francine
”Päivä jona aivotoiminta pysähtyi”
Asiakas kävelee sisään videovuokraamoon ja tulee suoraan kassalle edes vilkaisematta elokuvia.
A: ”Moi, hei mikä toi leffa on minkä mainoksessa lukee ‘Päivä jona maailma pysähtyi’?”
M: ”???? ‘Päivä jona maailma pysähtyi’.”
A: ”Ei, vaan mikä sen leffan NIMI on?”
M: ”No, ‘Päivä jona maailma pysähtyi’!”
*hiljaisuus*
A: ”Aaa, siis sen leffan nimi on ‘Päivä jona maailma pysähtyi’?”
(Tapahtuuko tällaista edes?)
M: ”!?!? Kyllä?”
T: Varmasti vartisssa
Parkkihallissa…
Toimin iltaisin ja viikonloppuisin ns. kärrypoikana eräässä ”maineikkaassa” tavaratalossa, jossa on parkkihalli ja josta täytyy käydä hakemassa ruokaosaston ostoskärryjä. Tässä muutama erikoinen tapaus sieltä maan alta:
Työnsin kärryletkaa kohti hissiä kun takavasemmalta hyppää tyylikäs nainen eteeni ja paiskaa käsilaukkunsa ensimmäiseen ostoskärryyn niin että ensimmäiset kärryt hypähtävät ilmaan (ja äänestä päätellen jotain menee laukussa rikki).
M: ”Jaahas, haluatte ilmeisesti kärryt?”
A (täyttä huutoa): ”MINÄ TÖRMÄSIN PYLVÄÄSEEN!!!”
(En kommentoi, olen vain paikallani hiljaa.)
A: ”Täällä on pylväitä! Ja autoja ja pylväitä! Minä olen ajanut autoa kymmeniä vuosia, enkä ole koskaan törmännyt mihinkään. Ja nyt täällä teidän kaupassa minä ajoin pylvääseen…”
Tämä vuodatus jatkuu ja jatkuu, kunnes yhtäkkiä rouva jättää lauseen kesken ja pikakävelee hisseille ja katoaa hissiin. Ainakin tämä henkilö itse tajusi hetken paasaamisen jälkeen, ettei voi syyttää omasta autolla törmäilystä ketään muuta kuin itseään (jos tajusi). Huvittaa vain asiakkaan purkaus ja ajatus siitä, että oma autolla törttöily on tietenkin kaupan ja ensimmäisen henkilökunnan jäsenen syy.
* * * *
Taas autohallissa ollessani nuori miesasiakas ottaa hihasta ja ojentaa kahden kympin seteliä.
A: ”Hei, voisiks vaihtaa tän?”
M: ”Öö, en voi, koska ei ole kassaa mukana. Lähin kassa, missä sen voi vaihtaa, on kerrosta ylempänä.”
A: ”No, en mä voi sinne koska mun auto on tossa oven edessä. Eksä nyt millään voisi rikkoo tätä kun toi automaatti ottaa vastaan vaan kolikoita..?”
M: ”Siis; mulla ei oo rahaa täällä mukana. En voi tehdä sille mitään.”
A: ”Niin mutta kun tää pitäs nyt saada rikottua…”
Toistin saman vastauksen vielä pari kertaa ja kerroin, että parkkilipun voi maksaa myös kortilla. Onneksi hissi tuli pian ja livahdin kärryineni sinne. Miten vaikeaa onkaan ymmärtää suomen kieltä, ja totta kai kärrypojat kuljettavat kaupan rahavarastoa mukanaan.
* * * *
Jälleen kerran työnsin kärryjonoa kellarissa, kunnes liikkuvan auton ikkunasta huudettiin…
Taksilainaa
Takavuosina maalaistaksissa tapahtunut keskustelu.
Asiakas: ”Kai sulla on lainata mulle muutama kymppi, kun menen tuonne baariin?”
Kuski: ”Ai niinku sulla ei ole rahaa tähän kyytiin ja sä pyydät multa vielä vippiä? Et ole tosissas. Ei käy.”
A: ”Kyllä se taksari X lainaa mulle aina rahaa!”
K: ”Joo, mutta se on auton isäntä. Mä olen vaan kuski. Voin viedä sun piikkiin, mutta rahaa en pysty lainaamaan sulle.”
A: ”No, siinä tapauksessa käännä takaisin ja vie mut kotiin, koska eihän mulla ole rahaa baariin. Ja tästä kyydistä et muuten sitten saa mitään, kun en edes päässyt baariin!”
Ja jälleen kerran oli ilo tehdä provillapalkalla töitä.
T: köyhä taksirenki
Loading ...