Arkistot: Heinäkuu, 2009
Kaksoisvirhe: pisteet baarimikolle
Työskentelin kiireisessä yökerhossa tuossa taannoin ja tiskilleni tuli mies kaksi naista kainalossa tilaamaan juotavaa.
On pari asiaa, joita en halua asiakkaan minulle tekevän. Ensimmäinen on viheltely ja toinen on pojuttelu. No…
Tämä kyseinen sankari avasi pelin kuuluvasti vislaamalla ja sen jälkeen huikkaamalla: ”Hei poika, tuus tänne!”. Hammasta purren kävin kysymässä tilauksen.
A: ”Anna GT, salmari ja siideri.”
Tein hörpyt ja rahastin.
A: ”Äläs karkaa vielä! Tee vielä joku naisellinen juoma.”
En perkule pystynyt vastustamaan kiusausta vaan kysyin, että mikähän herralle maistuisi?
Taisi tajuta piruilun, kun loppui se ylimielisyys.
T: temppu
Koristeliinalla koreaksi
Istuin tavallista iltapäivää kassahihnan äärellä ja kun kassalleni saapui asiakas, aloin ihan normaaliin tapaan vetää hänen ostoksiaan läpi.
Ensimmäisten ostosten joukossa oli asiakkaan ostamat kukalliset, isompaa kokoa olevat alushousut. Olin juuri skannaamassa niitä koneelle, kun asiakas lirkauttaa iloisesti: ”Löysinpäs tarjouksesta hienon koristeliinan” . Tässä vaiheessa pokka oli pettää täysin, mutta sain nyökättyä ja jatkoin skannausta.
Tämän jälkeen tietenkin kysyin asiakkaalta, pistetäänkö tuote muovipussiin jotta se ei likaantuisi. Vähän aikaa piti miettiä, että kysynkö asiakkaalta, pistetäänkö ”tämä” vai ”nämä” pussiin, mutta päädyin sitten ensimmäiseen vaihtoehtoon, koska asiakashan on aina oikeassa, eli kyseessähän oli silloin koristeliina.
T: Tulevaisuuden alalla
Kiilailijoille kostetaan
Vappuyönä keskustorilla on kauheat jonot niin busseihin kuin takseihin. Totesin kavereideni kanssa että taksijono on niin suuri että todennäköisesti puolen tunnin päästä tuleva bussi on nopeampi vaihtoehto. Jonottelimme kauniisti, kuten kaikki muutkin nuoret ihmiset. Hieman ennen bussin tuloa, keski-ikäinen nainen pyyhälsi jonon kärkeen. Kävin ilmoittamassa että myös hänen olisi suotavaa jonottaa, mutta hän oli oikeutettu ohittamaan 100 teekkaria, koska hänen suvussaan on insinöörejä. Valitettavasti ko. nainen pääsi bussiin ja sai vielä istumapaikan. Kun näin tämän ikkunasta, päätin istua naisen sylissä matkan. Nainen valitti kauheasti minulle (syystä) ja sanoi että hän sitten menee taksilla. Toivotin hyvää matkaa ja nainen jäi keskustorille odottamaan tunnin taksijonoon tai seuraavaa bussia.
T: sylissä istuja
Hepulikohtaus narikassa
Oli suhteellisen kiireinen sunnuntai-ilta baarissamme. Meillä on käytössä yksi iso narikka (n. 1000 paikkaa) ja pienempi ”pikkunarikka” (n. 300-400 paikkaa), joka avataan jos asiakkaita on paljon. Olin saanut nakin mennä pikkunarikkaan. Sielä on töissä vain yksi ihminen, joten jos jonkinlaista sattuu kohdalle, eikä apua ole aina saatavissa. Tässä kuitenkin ehkä kummallisin tapaus.
Vähän yli yksi yöllä narikkaan tulee asiallisesti käyttäytyvä mies, iältään 25-30. Otan takin, maksun ja annan narikkalapun. Mies jää istumaan narikkatiskille ja jossain vaiheessa huomaan, että mies naurahtelee itsekseen, mutta ei puhu mitään kenenkään kanssa. Huomasin, että naureskelija on istunut siinä jo noin puoli tuntia ja päättelin, että taitaa olla aika humalassa.
M: ”Hei, sä oot puhaltanu siinä nyt puolisen tuntia. Ootko varma, että jaksat vielä jatkaa vai pitäiskö ottaa takki ja tilata taksi?”
A: *naurahtelua* ”Eeeeei, muijaa vain odotan. No tossahan se on!”
Miehen tyttöystävä tulee narikkaan ja pahoittelee viivästymistään. Otan takin, laitan samaan narikkaan miehen takin kanssa kun niin pyysivät ja toivotan mukavaa iltaa. Tässä vaiheessa kaikki meni hyvin ja aasi käyttäytyi todella hyvin. Jotain täytyi tapahtua illan aikana, sillä muutos oli suuri valomerkin jälkeen.
Kello 03.50 mies ilmestyy narikkaan pahimman ruuhkan aikaan, ojentaa narikkalappunsa ja seuraava keskustelu käydään:
A: ”Moi, mä otan tosta sen mustan takin, muija jää vielä.”
M: ”No et kyllä ota, odotat nyt sitä muijaa kun kello on jo kymmenen vaille.”
A: ”Mikä v*tun hu*ra sä luulet olevas??!?! Ooks sä v*ttu ekaa iltaa töis?? S**tanan kusilutka, anna nyt se v*tun takki tähän ku v*ttu muija jää vielä. V*ttu sä tiedä mistää…”
M: ”No nii, otahan nyt rauhallisesti ja siivoat suus. Kello on kymmenen vaille ja muijas tulee ihan näillä minuuteilla. Mulla olis täs muitakin asiakkaita.”
A: ”V*ttu sä tiiä mitään. Mä oon v*ttu itekin asiakaspalvelussa s**tanan hu*ra, kyllä mä tiedän miten nää jutut menee. Laitas nyt ämmä tossua toisen eteen ja tuo mun takki tähän.”
Tässä vaiheessa otan asiakkaan narikkalapun, laitan taskuuni ja hymyilen asiakkaalle.
M: ”Nyt suu kiinni ja odotellaan sitä sun muijaa.”
A: ”Jaaha, ei oo vittu rahasta kii, ota tästä.” *ojentaa VIIDEN euron seteliä*
Otin setelin, laitoin miehen taskuun.
M: ”Isäntä on hyvä ja kävelee portaat alas, saat takkis huomenna.”
Tässä vaiheessa toinen asiakas puuttuu puheeseen.
A2: ”Painu nyt v*ttuun täältä, ei työntekijöiden tarvi tuollasta kuunnella.”
M: ”Kiitos. No niin, portaat alas ja nähdään huomenna.”
Tässä vaiheessa yritin kuumeisesti viittoilla toisen narikan järjestyksenvalvojia opastamaan miestä ulos. Aula oli kuitenkin niin ruuhkainen, että kukaan toisessa narikassa ei nähnyt avunopyyntöjäni.
A: *uskomaton määrä kirosanoja ja haukkumista*
M: ”NYT V*TTU ULOS TÄÄLTÄ TAI ITE VIEN SUT! OLISPA SULLE NOLOA LÄHTEE NISKA-P*RSE-OTTEELLA PIKKUTYTÖN TOIMESTA.”
Tässä vaiheessa aasin tyttöystävä tulee ja menen hakemaan takkeja, jolloin aasi keksii, että ei tarvitsekaan niitä enää kun ”tommoset huorat rupee uhoomaan”.
M: ”Tämän hu*ran pinna katkes nyt. S**TANA portaat alas ja korjaa asennettas ens kertaan jos vielä baariin haluat!” (tämä kaikki siis HYVIN kovalla äänellä)
Aasi lähtee järkyttyneenä kävelemään portaita alas kohti ulko-ovea ja aasin tyttöystävä pyytelee tuhannesti anteeksi.
Narikan edessä olevat asiakkaat antavat minulle aplodit ja huutelevat kommentteja tyyliin: ”No kylläpäs susta lähti ääntä, pikkusen säikähdin”.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Aasi tuli seuraavana päivänä baariin ja leikki, että ei mitään ei olisi tapahtunutkaan ja oli niin ystävällistä, niin maireaa ja niin kohteliasta. Näpäytin kuitenkin narikkamaksua pyytäessäni: ”Kaks euroo normaalisti, mutta mä en oo niin halpa hu*ra. Kakskymppii, kiitos.”
Aasi maksoi kaksikymppiä mukisematta. Tulipahan tippiä.
T: Nuppu
…aina oikeassa, muista se…
Olen siis elokuvateatterissa töissä ja tämä asiakas oli joku n. 60v hienohelma-nainen. Hän tuli kassalle ylpeänä siitä että oli ostanut liput netistä elokuviin, ja antoi siitä minulle kuitin, jotta saan hänelle tulostettua liput: ”ostin liput netistä tähän 18:30 alkavaan elokuvaan”. No eihän meillä siihen aikaan mitään alkanut ja koitin sitä asiakkaalle selittää. Tarkistin minne hän todellisuudessa oli liput ostanut, niin ne olivatkin seuraavalle päivälle klo 18:30. No pakkohan asiakkaan oli sitten se saada jotenkin minun viaksi. 
A: ”Mä kyllä soitin tänne aikasemmin ja sanoin että ostin liput netistä, mutta en saanut niitä tulostettua, joten minulle neuvottiin ottamaan kuittinumero että ne saadaan tulostettua täältä. Olisitte te voineet kysyä mihin näytökseen ne on?!”
M: ”No eihän me nyt jokaiselta aleta kyselemään että mihin näytökseen liput on, vaan vastataan siihen mitä asiakas kysyy.”
A: ”No kyllä minä oletan että minulle kerrotaan monelta se näytös alkaa.”
M: ”Ja me oletamme että asiakas tietää minne elokuvaan hän on liput ostanut, jos kerran ne on netistä ostettu. Eihän me nyt aleta kysymään jokaiselta, joka netistä lippuja ostelee, että minne ne on ostettu.”
A: ”Sulla on kyllä paljon opittavaa, asiakas on aina oikeessa, muista se.”
M: ”Selvä ja niin kai sitten, haluatteko rahat takaisin vai vaihdatteko liput toisiin?”
A: ”Me otetaan rahat ja mennään sinne toiseen elokuvateatteriin, siellä alkaa nyt 18:15 se-ja-se elokuva.”
Olihan mun pakko tarkistaa sen toisen elokuvateatterin aikataulu sen jälkeen kun tämä rouva oli poistunut, niin ei sielläkään alkanut tähän aikaan mitään. No niin no, asiakas on aina oikeassa. Olisi ollut ihan mielenkiintoista olla näkemässä miten se siellä saa syytettyä kassaneitejä.
T: aina väärässä
Toisenlaista puhelinpalvelua, osa 2
Laitoin tuossa taannoin tarinaa viihdelinjojen aasiakkaista. Kommenteissa muutama pyysi lisää, joten tässä kertomus kahdesta aasiakkaasta. Jokainen voi mielessään miettiä miten järkevää on ryppyillä maksullisella puhelinlinjalla.
A: ”Alas v*tun h*ora heittää tarinaa.”
P: ”Mitä sä sit haluut?”
A: ”Päätä sä, se on sun työtäs.”
P: ”Enhän mä voi mitenkään tietää mitä sä haluut.”
A: ”Se on sun työtäs. Anna tulla aika kuluu, v*itun h*ora.”
P: ”Ei mulla oo kiire. Eikä se oo mun työtä.”
A: ”Se on sun työtäs, p*erkele.”
P: ”Ei oo.”
Tätä samaa jankkausta käydään noin 15 minuuttia.
A: ”No mitä helvettiä se sun työs sit on?”
P: ”Mun duunia on jutella täällä ihmisten kans mahdollisimman pitkään. Sama se on mitä täällä puhutaan.”
A: ”V*tun h*ora.”
-Klik-
Sitten toinen tapaus:
Asiakas huorittelee, kiroilee ja muutenkin käyttäytyy asiattomasti.
P: ”Mikäs sua jurppii? Onko pomo keljuillut töissä kun pitää täällä rähistä?”
A: ”Ehei likka kuules. Mä olen itse pomo.”
P: ”Ai, onkos ammattiliitot nykyään niin keljuja ettei voi enää alaisiin purkaa kiukkuaan?”
A: ”Häh?”
Hetken hiljaista muminaa luurista…
-Klik-
Ja näitä riittää. Itse en osaa pitää edes työntekona näiden aasien kanssa juttelemista. Itse vain provoilen ja naureskelen partaani kun kelloni ajastimessa numerot kasvavat. Mitä keljumpi aasiakas, sen parempi palkka minulle, ja mikä parasta: Sen isompi lasku aasiakkaalle.
T: Puuskupuh
Hyllypaperia ja tussi
Olen lukenut hymy korvissa teidän muiden tarinoita, joten ajattelin jakaa pari omalle kohdalle sattunutta tarinaa teille iloksi ja ihmetykseksi.
Olen töissä myyjänä pienessä ketjuliikkeessä, jossa suurin osa ajasta ollaan yksin vuorossa. Meillä myydään kaikenlaista kansioista kaitaliinoihin. Kohdalleni on sattunut jos monenmoista aasia, mutta jos kertoisin jokaisesta, teksti ei loppuisi ikinä!
Tapaus 1:
Eräänä päivänä liikkeeseemme purjehtii iso, vanha ja kiukkuinen nainen. ”HYLLYPAPERIA!!!”, kuuluu kaunis huuto ovelta. Nainen pitelee kädessään lahjapaperirullaa. Menen ovelle ja sanon naiselle ”Meillä ei valitettavasti ole hyllypaperia, mutta tällainen kodin yleispaperi käy siihen tarkoitukseen”, ja näytän yleispaperirullia. ”MINÄ HALUAN HYLLYPAPERIA!”, nainen rääkäisee. Minun pitää mennä kassalle, joten sanon naiselle että ”niin, valitettavasti hyllypaperia meillä ei ole”, ja poistun kassalle, toiselle puolelle kauppaa.
Nainen katselee lahjapaperia kädessään, kävelee pari askelta eteenpäin ja kiukuspäissään paiskaa sen poistolaariin. ”TÄMÄ ON TÖRKEÄÄ!!! TÖRKEÄÄ!!!! TÖRRRRRKEÄÄ!”, nainen huutaa (ja pudistelee päätään niin, että posket heiluu, mikä näky…). ”PRISMASSAKAAN EI OLLUT HYLLYPAPERIA! EI HYLLYPAPERIA!!!”. ”Niin, minä en voi sille mitään, minä en vastaa Prisman valikoimasta”. ”MINÄ TUNNEN KEULA:N TOIMITUSJOHTAJAN!!! SAATTE VIELÄ KUULLA!!!”, nainen kirkuu ja lähtee. Keula:n toimitusjohtajaa varmasti kiinnostaa naisen valitus, sillä meidän liike ei edes kuulu S-ryhmään. 
Tapaus 2:
Meitä on vuorossa kaksi. Olen järjestelmässä toimisto-osastoa ja toinen myyjä on kassalla. Työkaverini huikkaa minulle, että näyttäisinkö yhdelle asiakkaalle missä meidän tussit on. Asiakas, noin nelikymppinen sliipattu ”tärkeä” pukumies, vaatii äkkiä saada nähdä tussit. Yritän udella minkä kokoista ja väristä tussia hän haluaa, vaihtoehtoja kun on enemmän kuin yksi ja kaksi… ”Viistokärkinen, musta!”. Näytän hänelle tavallista viistokärkistä mustaa tussia ja sanon: ”Tätä löytyy myös leveämpänä. Tämä sopii tekstaamiseen. Tämä ei ole vedenkestävä.”. En tiedä, kuunteliko mies lainkaan, mitä sanoin. Tuskin. Hän marssi kassalle, tussi rahastettiin ja hän lähti.
Kuluu pieni hetki… Mies tulee takaisin. Mies alkaa keuhkoamaan suu vaahdossa. ”MIKSETSÄSANONUT MIKSETSÄKERTONUT!!!” … ”Anteeksi??”. ”Nyt tää kortti on ihan pilalla!!!”. ”Mikä ihmeen kortti?”. ”NO KYLLÄ SÄ SEN NÄIT!”… ja tässä vaiheessa olen pihalla kuin lumiukko. Pyydän miestä hieman selventämään. ”Kyllä sä sen näit, mulla oli tää kortti koko ajan tässä!”. Olen enemmän sekaisin. Mies selittää: ”Ostin kortin siskontytölle, mutta kynä unohtui. Sun piti näyttää mulle kynä, joka tarttuu tähän korttiin! Ja kato tätä nyt!!!”
Voi elämä. Mies oli ostanut 2-osaisen (avattavan) kortin, jossa oli joku kuva kannessa. Mies oli yrittänyt kirjoittaa saajan nimen kortin kanteen (no siihen kiiltävään pintaan ei kyllä vesiliukoiset kynät tosiaan tartu – enkä ole ikinä kuullut että joku kirjoittaisi saajan nimen kortin kanteen eikä sisäpuolelle…) ja tussi oli levinnyt sotkien koko kuvan.
Hyvin häkeltyneenä yritin selittää, että on tapana kirjoittaa kortin saajan nimi onnitteluineen kortin sisäpuolelle, ei kannessa olevaan kuvaan… Mies ei usko, tai ei halua myöntää olleensa väärässä. Hän jatkaa jankkaamista; miksi minä en huomannut korttia hänen kainalossaan ja siitä päätellyt, että hän aikoo sotkea tussia kortin kanteen. 
Vaikka mies oli täysi aasi, hyvitin hänelle uuden töhrimättömän kortin ja vedenkestävän kynän. Ei olisi pitänyt, oli sen verran p*skantärkeä tapaus, oli liian ylpeä voidakseen myöntää olleensa aasi.
—
Vielä niille, jotka sanovat, että itsepähän olette ammattinne valinneet; haluaisin tietää teidän ammattinne. Ei varmasti ole ammattia, jossa jokainen päivä on ruusuilla tanssimista.
T: juupajuu
Suomalaisia hedelmiä ja vihanneksia…
Eräänä talvisena päivänä olin tarkistamassa kauppamme hevi-osastoa. Kuten aina, asiakkaat valittavat kun jotain tuotetta ei olekaan kotimaisena, vaan jonkun muun maalaisena. Eräs nainen tulee kysymään, että miksei meillä ole tarjolla kotimaisia kasviksia ja hedelmiä. No minäpä innokkaasti esittelen kuinka löytyy tomaattia, omenaa, salaattia ja kurkkua kotimaisena. Sanoin myös, että enemmän kotimaista tulee sitten kesällä; nyt kun on ydintalvi, niin kaikkia tuotteita ei ole kotimaisena, koska ne maksaisivat niin paljon ettei niitä ostettaisi juuri lainkaan…
Nainen sitten kysyy, miksei ole paprikaa kotimaisena. Selitän edellisen jutun uudelleen. No, ylimielinen nainen sitten puuskahtaa, että kun ei ole edes banaania kotimaisena, hän ei tahdo ostaa mitään ulkolaisia kun ne ei hänelle sovi. Ensin ajattelen että nainen vitsailee ja naurahdan. Nainen toteaa, ettei siinä ole mitään hauskaa kun meillä ei myydä kotimaisia banaaneja.
Alan jo katsella ympärilleni, että onko tämä jonkun isomman porukan pila, että muut naureskelisivat jossain kauempana kun myyjää taas kiusataan. Ei ollut ketään. Mielessäni vilahtaa, että tämän täytyy olla joku piilokamera…
En osaa todellakaan vastata mitään, joten nainen jatkaa: ”No muista kaupoista saa aina niitä kotimaisia Chiquita -banaaneja ja tahdon tukea näin vaikeina aikoina kotimaisia maanviljelijöitä. Voisit pistää viestiä eteenpäin asiasta.”.
Katselen uudestaan ympärilleni, etsien sitä piilokameraa, naamani oli varmasti näkemisen arvoinen. Totean naiselle, ettei Suomessa kasvateta banaania, Chiquita on kansainvälinen, suuri merkki, kuten Coca-Cola, tms. Nainen tajuaa homman pienellä viiveellä ja alkaa huutamaan minullle että olen nolannut hänet, kun piti oikein huutaa se ettei banaaneja viljellä Suomessa. Pahoittelen, vaikka mielestäni puhuin ihan normaalisti. Nainen hylkää kärrynsä ja naama punaisena poistuu kaupasta…
T: kaikkea sitä
