Arkistot: Heinäkuu, 2009
Laktoositon, gluteiiniton, lihaton, aivoton
Olen ollut töissä keittiössä jo lähes 20 vuotta, mutta aina vaan jaksaa tämä totaalikieltäytyjien joukko ihmetyttää.
Saimme riesaksemme isomman ryhmän, joka viipyi vieraanamme 2 päivää. Myyntipalvelu oli informoinut heitä ilmoittamaan mahdolliset ruoka-allergiat etukäteen. Muutamaa päivää myöhemmin sähköpöstista pukkasi neljän sivun lista nimineen. Mistähän johtuu, että yleensä kaikki nämä allergikot ovat naisia ja keski-ikäisiä? Jotain kriisiä.
Anyway, noin 70 ruokailijasta 47:llä oli joku erikoistoivomus. Ja kyllä, he olivat sihteereitä. Päätä raapimalla saimme rakennettua kaikille sopivat ruoka-annokset. Tai niin luulimme.
Koska meillä oli ruokalijoiden nimet ja allergiat tiedossa, laitoimme lautasten viereen nimilaput, että edes jonkinlainen tolkku hommassa säilyisi. Sama tehtiin myös alku- ja jälkiruoan kohdalla. Katsoimme, että selleri tai tomaatti leikattiin erikseen omalla laudalla ja veitsellä, koska meille oli teroitettu, että osa porukasta oli NIIN pahasti allergisia, että lekuria tarvitaan, jos ruoka-aineita edes käsitellään samoilla käsillä. Lateksihanskoja kului. Tiedän, kuinka vaarallisia ruoka-aine-yliherkkyydet voivat olla, joten suhtauduimme asiaan vakavasti.
Kun porukka tuli sisään, informoimme tilauksen emäntää, että meillä on vammaisten ruoat erikseen laitettuna ja nimien kera. Loput voivat ottaa buffasta mitä haluavat.
15 minuutin kuluttua valmiiksi laitettujen lautasten pino ei ollut huvennut lähes ollenkaan ja buffa alkoi näyttää jo melko tyhjältä. Menin emännän luo hänelle tarkoitettu lautanen kädessäni, mutta hän istuikin jo pöydässä lautanen edessään. Kysyin, että mitä selleri-valkosipuli-allergialle oli tapahtunut? ”Mutta kun tämä näytti niin hyvältä…”. Seuraavaksi kysyin, missä rouva se-ja-se istuu. Menin ko. ruovan luo, joka oli erityisesti varoittanut olevansa tosi allerginen ja saavansa hengenahdistusta jo esim. homejuuston näkemisestä. Saavuin pöytään hänen lapioidessaan gorgonzolagratiinia lautaseltaan. Hieman huolestuneena ilmoitin hänen syövän homejuustoa ja voisin hakea hänen annoksensa keittiöstä. Nähtävästi vielä shokissa kokemastaan ihmeparantumisesta hän ei saanut sanaa suustaan vaan haarukoi suuhunsa myös täytettyjä minipaprikoita, joille hän myös oli OLLUT allerginen.
Lopuksi kävi niin, että yli puolet tehdyistä lautasista lensi roskiin, koska niitä ei kukaan koskaan hakenut, pyynnöistä huolimatta. Buffasta loppui tietysti ruoka, ja saimme vielä kuulla kännisen emännän moitteet siitä illan päätteeksi.
Rakkaudesta ruokaan.
T: acme
Julkimon tupakkaostos
Työskentelin joskus 90-luvun puolivälissä eräänä kuumana kesäpäivänä terassivuorossa. Työnantajani vaati sukkahousuja, mustaa mekkoa, liiviä ja pitkähihaista paitaa, joten palvelualttius oli ns. hien takana. 14 tunnin vuoron päätteeksi paikalle purjehtii siihen aikaan suosittu julkimoherra, kädessään R-kioskin muovikassissa perrysiidereitä. Jono herran takana oli jo aikamoinen, kun tuli hänen vuoronsa; halusi tupakkaa. Kuullessaan että tupakka-aski maksaa 25 markkaa, alkoi huorittelu ja päivittely. Kuinka voi olla näin kallista ja plaa plaa plaa. Kuuntelin noin 3 minuuttia ja totesin että: ”Hyvä herra X, minulla ja huoralla on se ero, että minä annan ilmaiseksi ja huoralle täytyy maksaa. Ja siksi toisekseen, se on semmoinen juttu että köyhälle kaikki on kallista, joten ostatko sä sitä röökiä vai et?”. Täysin tyrmistyneenä herra-iso-herra poistui ja muut jonossa olleet asiakkaat alkoivat taputtaa. Sain jonossa olleilta sen jälkeen noin 120 markkaa tippiä. Ja ostin niillä mm. tupakkaa (kaupasta…).
T: Justiina
Takuuaika ei ole sama kuin palautusaika
Olinpa tässä eräänä päivänä perhemarketissa jonottamassa kassalle. Viereisessä jonossa rouva-aasiakas pääsi tiskille ja ilmoitti haluavansa palauttaa antennidigiboksin, kun heillä olikin kaapelitalous. Kehaisi vielä, että kuittikin on tallessa, ja ojensi sen myyjälle. Myyjä katsoi kuittia ja totesi rouvalle, että boksihan on ostettu lähes vuosi sitten, ei sitä enää voi palauttaa, kun palautusaika on 14 vuorokautta. Nainen siihen, että kuitissa lukee selvästi, että takuuta on yksi vuosi. Myyjä kertoi, että takuu tarkoittaa sitä, että jos laite menee rikki niin se korjataan/korvataan. Rouva väittää että vielä vuosi sitten, kun hän laitteen osti, sanottiin että vuoden ajan voi palauttaa jos ei laite käykään. Myyjä vastasi kärsivällisesti, että ei näin ole kyllä koskaan ollut.
Lähdin paikalta kun rouva jäi vielä jankkaamaan vastaan. Kaikki sympatiat myyjälle!
T: Andriina
”Yksi ateria, juomaksi virtsanäyte”
Pikaruokalassa työskentelevä ystäväni oli ehtinyt välivuotensa aikana kohdata monen monta aasiakasta, mutta tämä herra oli silti omassa luokassaan:
Asiakas: ”Tommonen x-ateria ja makeutusaineeton limu.”
Tilaus oli sen verran omituisesti muotoiltu, että ystäväni päätti varmistaa käsittäneensä oikein.
Y: ”Elikä halusitteko tommosen sokerilla makeutetun normaalilimun, vai lightin, joka on sokeriton, mutta jossa on keinotekoisia makeutusaineita?”
A: ”Eihän tosta nyt ymmärrä vi***akaan, laita siihen vaikka kusta!”
Tässä vaiheessa ystäväni, joka koki olleensa miellyttävä asiakaspalvelija, tuijotti asiakasta hetken hämmentyneenä, täytti sitten tyynesti lasin appelsiinimehulla ja kiikutti asiakkaalle toivottaen ”Erittäin hyvää ruokahalua”.
Jälkeenpäin harmitteli vielä, ettei valinnut sopivamman väristä omenamehua.
T: ”on se niin vaikeaa”
Äidin rakkaat kullannuput
Meillä käy viikottain eräs äiti n. 7-8 -vuotiaiden kaksospoikiensa kanssa isoilla ruokaostoksilla, ja minun tekisi mieli juosta takahuoneeseen aina kun näen tämän perheen tulevan kauppaan. Tässäpä heidän normaalikauppareissunsa:
Äiti käy aina ensin palauttamassa pullot ja pojat saavat sillä välin tehdä mitä haluavat. Yksi heidän suosimansa ajanviettotapansa on juosta kärryjen kanssa ympäri käytäviä ja törmäillä ihmisiin aivan tahallaan. Ja totta kai, kun saadaan törmättyä johonkin viattomaan ihmiseen, on pojilla hyvin hauskaa. Äiti on palauttanut pullonsa ja taistelee hetken kärryistä poikien kanssa ja tästä se hupi sitten alkaakin kunnolla.
Pojat juoksentelevat ympäri käytäviä, heittelevät tuotteita, vievät dvd-levyjä pakastealtaisiin, menevät makaamaan pakastealtaisiin, koskettelevat irtokarkkeja tahmaisilla käsillään, huutavat, ja pitävät muutenkin aivan mahdotonta meteliä.
Ja kun he tulevat kassalle, toivon, että kassani alla olisi haulikko jolla voisin ampua itseni. Äiti latoo tavaroita hihnalle miten sattuu esim. jugurtti, maitotölkki, jugurtti, lehtisalaatti, maitotölkki, jne. Pojat tekevät kaikkensa jotta työni olisi mahdollisimman vaikeaa. He heiluttavat koko ajan sitä ”kapulaa”, joka erottaa hihnan puolet toisistaan, joten aina on heidän ja toisen asiakkaan tavarat sekaisin jos en ole todella tarkkaavainen. He myös yrittävät koko ajan hakata sormieni päälle ”kapulalla”, mikä tuo työhöni oikein jännittävän lisän! Tulipa toinen poika kerran kassan taakse repimään ja heiluttelemaan tuoliani jolla istuin. Koska tuolissa on pyörät alla, oli työnteko oikein mielenkiintoista siinä heiluessa kun yritti vielä pysyä tuolilla. Kyllä sai poika aika äkkiä todella kylmän ja kipakan käskyn häipyä sieltä kassan takaa heiluttelemasta tuoliani. Käskypä ei tullut äidiltä vaan minulta, ja äiti katsoi minua todella ihmeissään ja vihaisesti kun hänen kullannuppuaan menin ojentamaan.
Äiti ei ikinä koskaan milloinkaan sano pojilleen yhtään mitään, vaikka he romuttaisivat koko kaupan. Me kyllä käymme pojille sanomassa aina jos tavaraa meinaa hajota, että nyt loppui, mutta mitäpä muuta sitten teet kun eivät nämä apinat mitään usko? Voi että kun joskus osuisi asiakkaan roolissa kauppaamme kun nämä ovat siellä, niin saisi sekä pojat että äitikin kuulla kunniansa. Tekisi mieli sanoa tälle äidille, että älä hanki lapsia jos et niitä osaa kasvattaa.
Ihan oikeasti, lapsien teko luvanvaraiseksi, niin säästyisimme monelta. Ja: en vihaa lapsia vaan rakastan lapsia yli kaiken, nämä vain repivät hermoni riekaleiksi.
T: tintti
Saatanalliset säilykkeet
K-Supermarkettiin soittaa lauantaina 10 minuuttia ennen sulkemisaikaa aasiakas, jolle on — huudon volyymistä ja siitä johtuvasta puheen epäselvyydestä päätellen — suuren luokan katastrofi tapahtunut.
Keskustelu menee näin:
M: ”K-Supermarket XXX, XXXX.”
A: (Hirveää mölinää josta ei saa mitään selvää)
M: ”Anteeksi, kuka mahtoi olla kun en nyt saanut mitään selvää?”
A: (mölinää) ”No XXX XXX, kuulitko, v*ttu?!” (mölinää)
M: ”Kiitos nyt kuulin, mitähän asianne mahtaa koskea?”
A: (Hirveää mölinää josta ei saa mitään selvää)
M: ”Niin nyt en saa mitään selvää kun te huudatte…”
A: (Edelleen mölinää josta ei saa mitään selvää )
M: ”Rauhoittukaa nyt…”
A: (Epäselvää mölinää joka ei sitten millään tunnu lopuvan)
M: ”Ihan rauhallisesti nyt.”
A: ”V*ttu tätä purkkia, s**tana! Oletko sä v*ttu kuuro, mitä?!”
M: ”En ole kuuro, mikähän purkki siellä nyt on kyseessä kun meillä on täällä myynnissä niin monenlaista purkkia?”
A: ”No tämä Rainbow, v*ttu! Ymmärrätkö sä että meillä oli ruokana silakkalaatikkoa ja nyt me ei saatu tätä purkkia auki niin ruoka on pilalla! V*ttu!”
M: ”No meillä ei kyllä myydä Rainbow-tuotteita vaan ne on tuosta viereisestä kaupasta…”
A: ”Kun tätä ei saa auki, v*ttu, ja vaikka minun miehelläni onkin päästä verisuoni katkennut niin hän on kyllä hyvin voimakas ihminen, niin hänkään ei s**tana saanut tätä v*tun purkkia auki!” (eläimellistä huutoa josta ei saa selvää)
M: ”Niin jospa soittaisitte sinne S-Markettiin josta olette ostaneet sen purkin, niin…”
A: ”V*ttu mä tulen nyt heti sinne niin saatte antaa mulle sellaisen purkin jonka saa edes auki ja korvata meidän ruoat että maksatte meille kaikille ruoat siinä Chicosissa!”
M: ”Hyvä rouva, kun te olette soittaneet väärään…”
A: ”V*ttu tämä on kunnianloukkaus, minä soitan poliisille!”
M: ”Rauhoittukaa nyt, rouva hyvä, kun tämä on nyt väärä kauppa…”
A: ”Poliisi ottaa teihin yhteyttä, älkää yrittäkö lähteä kotiin karkuun sieltä!” *SLAM*
Joskus vaan väkisinkin miettii, että monikohan noista soitoista on ihan hupailumielessä tehty.
T: K-Kaupan Väiski
Autonkuljettajan arkea
Työskentelen isommanpuoleisessa kuljetusliikkeessä autonkuljettajana. Kuljetamme kappaletavaraa sekä teollisuuden että kaupan alan yrityksille kuten myös yksityisille. Asiakaskohtaamisia on päivästä riippuen kymmenestä kolmeenkymmeneen, tästä voi jokainen vetää omat johtopäätökset sen suhteen olenko asiakaspalvelualalla vai en. Työkaluna vain on hieman järeämpi peli verrattuna kaupan kassakoneeseen.
Pääsääntöisesti asiakkailla, jotka vastaanottavat/lähettävät tavaraa päivittäin, homma pelaa hyvin. Kommellukset sattuvat useimmiten yksityisasiakkaiden kanssa.
Esimerkkejä:
1. Omakotityömaat. Viedessäni esim takkalähetystä työmaalle, asiakkaan mielestä minun pitäisi lavat purkaa ja kantaa sisälle asennuspaikalle. Tämä idea kaatuu heti kun kerron tämän käyvän mainiosti, hinta on 16€/alkava 15 min. On myös ihmetelty enkö jääkään asentamaan niitä samantien. No totta h*lvetissä jään, otin nuo suolakurkkulavat evääksi mukaan ja autonrenkaat tuolla kyydissä ovat vain kiertoajelulla. Tässä kohtaa pyydän konsultoimaan myyjän kanssa. Myyjän puoleen kehoitan kääntymään myös silloin kun kysyt minulta muurarin saapumisajankohtaa tai hänen puhelinnumeroaan. Älä minulle kiukuttele siitä että minä en takkasi asennusajankohtaa tiedä.
Närää asiakkaan silmissä (tätä ihmettelen, itsehän ovat sotkeneet työmaansa..) aiheuttaa myös se jos en
a) mahdu autolla pihaan kun rakennusjätteet/tarvikkeet on levitelty ainoalle kulkutielle
b) saa vedettyä hiekkapihalla tonnin kaakelilavoja pumppukärryllä perälaudan reunaa pidemmälle saati PORTAITA PITKIN YLÖS. Jos ei ole kovin kiireinen päivä, joudan jätelaudoista kyllä pitkospuita rakentelemaan että lavat saataisiin edes sinnepäin, mutta tämäkään ei ole kaikille kelvannut. Katsos kun niitä muottilautoja oli kyllä ajateltu tuonne leikkimökkiin. Useimmat ymmärtävät yskän sitten siinä kohtaa kun tarjoan pumppukärryä asiakkaan lykättäväksi.
Myös talvi teettää omat mielenkiintoisuutensa. Pihat kapenee ja etukäteen kysyttäessä mahdollista pihan kokoa, todetaan että ”voi kuule, on täällä ennenkin autoja käynyt”. Tässä kohtaa hälytyskellon pitää pärähtää, sillä olen kuullut pihaan saapuessani sitten kommentin autoni koosta: ai se onkin noin iso. Kyllä, se on juuri sen mittainen kuin puhelimessa hetki sitten sanoin ja tarvitsee ympäri kääntyäkseen enemmän tilaa kuin se naapurin paku, johon tarvitsee kuorma-autokortin. Sitten tutkitaan mitä on mahdollisesti lumihangen alla, jotta uskaltaako siihen autoa tarjota päälle.
2. Avuliaat Aatut. Pidän siitä että kysytään mahdollista avun tarvetta. Mielelläni otan TARVITTAESSA sitä vastaan. Mutta arvoisa asiakas, kun minulla on siinä pumppukärryn päällä mitä tahansa mitä ei käsin jaksa kantaa, ethän PYYTÄMÄTTÄ työnnä/vedä/käännä tai tee yhtään mitään muutakaan ”auttaaksesi” taakan siirtämisessä. Minulla on turvakengät, sinulla useimmiten ei. Jo 150 kilon lavakin alkaa sattumaan kun se heilahtaa varpaittesi päälle. Ahtaissa paikoissa myös suunnan muutokset ovat välillä hyvinkin nopeita, en tahdo että sinä/minä itse jään lavan tai pumppukärryn ja seinän väliin. Kehu vaikka hieman sivummalla kuinka näppärästi isokin lava pyörähtää ympäri ahtaassa tilassa. Pyydän kyllä apua jos sitä tarvitsen. Älä myöskään tule perälaudan taakse kun se on ylhäällä. Pahimmassa tapauksessa ei tarvita kuin yksi letkurikko ja lauta kallistuu. Sen jälkeen sieltä tullaan kuormineen kaikki alas. Kivahan se olisi tietysti kun on pehmikettä vastassa, mutta mieluummin näkisin sinut vaikka soittamassa yksykskakkoseen jos tilanne niin vaatii.
Pihaan tultaessa autonsiirtopyyntööni olen myös kuullut vastattavan ”minä sitä just siirsin, eikö se jo tuosta taivu?”. Tässä kohtaa on turha taistella tutkainta vastaan. Käännän auton parhaani mukaan kohti purkupaikkaa; siinä kohtaa kun pelivarat on käytetty, kulkutie tukossa ja purkupaikka on vielä pumppukärryn ulottumattomissa, käyn esittämässä pyynnön autonsiirrosta uudelleen. Lähes aina sitä tilaa on sitten tehty.
Näillä mennään tällä erää. Välillä hyvinkin haasteelliset asiakaskohtaamiset pitävät homman mielenkiintoisena. Kaikesta huolimatta.
T: emansissu
Laajakaista-asiakkaista, vol.2
Tässä kootut kohellukset laajakaistaoperaattorin palveluksessa, teknisen selvityksen puolella.
Kuullun ymmärtäminen:
1)
M: ”Saanko liittymän omistajan henkilötunnuksen?”
A: ”Flegmir Laamanen.” (nimi keksitty päästä)
M: ”Henkilötunnusta kysyin?”
2)
M: ”Saanko modeemin merkin ja mallin?”
A: ”Telewell.”
Tähän väliin voisi olla hiljaa vaikka tunnin eikä asiakas kertoisi mallia ilman että kysyn sitä erikseen.
Versio 2:
M: ”Kerrotko osoitteesi?”
A: ”Katuosoite 1.”
Taas voisi kuunnella kuikan laulamista ilman että asiakas kertoo postinumeron ja toimipaikan.
3)
M: ”Onko teillä nyt modeemi päällä?”
A: ”En ole nyt kotona, vaan töissä.”
M: ”Mutta onko teillä silti modeemi päällä?”
A: ”Johan minä sanoin että en ole paikalla!”
****
Tekninen taitamattomuus (lähinnä huvittavaa):
1)
Asiakas soittaa kaapelinetin toimimattomuudesta:
A: ”En sitten osaa mitään teknistä!”
M: ”Joo, ei tämä aivokirurgiaa olekaan. Näkyykös teillä televisio normaalisti?”
A: ”No nyt mä en enää tiedä mistä sä puhut!”
