Arkistot: Heinäkuu, 2009
Näitä kuulee optikolla…
Optisen alan kokomusta on myynti-, aspa- ja pajatöistä hieman vajaa 5 vuotta ja työpaikkojakin neljässä eri kaupungissa. Silti muutama ”ihana” stereotypia tuppaa aina nousemaan pintaan:
- Ilmainen näöntarkastus. Jos jossakin joskus on ollut kyseinen kampanja, sen on oltava täällä ja nyt. Ja luonnollisesti optikolle on päästävä heti, samoin myös vaimon ja kummin ja kaiman on päästävä välittömästi ja samaan aikaan. Jos paikalla on yksi optikko, on tämä hieman haastavaa… Myöskin kaikki muut optikon suorittamat tarkastukset on saatava maksutta (esim. piilolinssisovitus, 1h, ja tietenkin ne linssit pitää olla ilmaiset), eikä kukaan haluaisi silmälääkäristäkään maksaa. Hyväntekeväisyydellä se yritysmaailma pyörii!
- ”Tulin vaan kertomaan, etten osta teiltä”. Liikkeeseen saapuu asiakas, joka mainostaa noin tunnin ajan myyjälle ja muille asiakkaille hyvää palvelua ja halpoja hintoja. Tuote tosin on hankittu netistä/Thaimaasta/Intiasta/Kiinasta/kuusta. Samalla hän myös kertoo oman näkemyksensä rahanahneista riistäjistä ja väliinvetäjistä, joiden takia juuri tämä sinun työpaikkasi on niin surkea hinnaltaan ja palvelultaan. Kulkeekohan nämä samat tyypit esim. Prismoissa kehumassa, miten Pirkan pakasteherneet on sitten hyviä?
- Toinen linssi 0 €. ”No jos mä ottasin kaksi niitä nollan euron linssejä, heh heh”. Joo, jos vaikka ottaisit suunnaksi tuon ulko-oven.
- Ei tilattua tuotetta/aikaa kannata ottaa, vaan ehdottomasti joku muu. Jos asiakas tilaa tuotteen eikä nouda sitä, se on myyjän vika, sillä olisihan myyjän pitänyt tietää ettei asiakas nyt oikeasti sitä ehkä haluakaan, tai sitten ehkä kuitenkin haluaa muttei juuri nyt. Jos asiakas varaa ajan eikä tule silloin, vaan vaatii päästä ”lennosta” ja jonon ohi optikolle/lääkärille silloin kun sattuu huvittamaan, myyjän pitää se järjestää.
- Kehysten valinta ja keski-ikäiset naiset kriiseineen. ”Mä haluaisin vähän räväkämpää, vaikka punasta! Ei, liian punainen. Ei, täähän on ruskee. Ei, tää on taas liian punainen. Ei, tää ei oo tarpeeks punainen, etsä tiedä millanen väri on hei punanen?!”. Osalla on myös kumma kuvitelma, että sopivat kehykset korjaavat kasvojen rypyt sekä kauneusvirheet ja pudottavat välittömästi 20 kg asiakkaan painosta…
- Liikkeen pohjaton varasto; ”ois teillä jos viittisit etsiä”. Totta kai meillä on tarjolla jokaisen kymmenen valmistajan kaikkia kymmeniä linssejä satoine väreineen ja tuhansine voimakkuuksineen! Tottakai kaikki on kiinni siitä, etten minä viitsi etsiä! Voi anteeksi, herra/rouva AASIakas, minäpä sukellan takahuoneen aika-avaruusvääristymään ja haen teille kuun taivaalta! Fakta: jotkut tuotteet ovat tilaustuotteita, ja pysyvät tilaustuotteina. Siihen ei v*ttuilu ja ruikutus auta.
- ”Älä riko sitä” ja ”annas setä kertoo”. Asiakkaat kävelevät takahuoneen pajaan ja tulevat ”auttamaan” korjauksissa. ”Älä käännä noin, vaan noin; nyt se hajoaa, ethän sä ees osaa”. Lopulta päädyt selittämään asiakkaalle juurta jaksaen mitä teet, miksi ja miten. Yleensä tässä vaiheessa itsensä sarvettomaksi, hampaattomaksi ja munattomaksi tunteva setä-AASIakas toteaa että ”no jaa, ihan sama, korjaas nyt se äkkiä, sehän sun työtäs on ja mulla ois jo kiire”. Älä siis edes kysy jos et halua tietää, äläkä etenkään tule minun työpaikalleni kertomaan miten minun pitäisi työni tehdä. 
- ”Miks mun lasit ei kestäny kun ajoin autolla yli”, ja muut kummat odotukset. Ihmisillä on kumma oletus, että kaikki käyttöohjeet ja -rajoitukset ovat heidän kiusakseen. Myöskin tahallaan/tahattomasti hajotetut tuotteet ovat myyjän vika. Jos piilolaseja ei saa pitää yön yli päässä, niitä juurikin kuuluu pitää yön yli päässä, koska myyjä vaan huijaa ja haluaa riistää sinun rahasi. Jos silmälaseja ei saa altistaa kuumuudelle, ne päässä mennään heti saunaan, koska myyjä taas haluaa kiusallaan hankaloittaa sinun elämääsi.
- ”Mitä teiltä saa S-Etukortilla/Plussakortilla/Ykkösbonuskortilla/ovikortilla/nimipäiväkortilla/muulla verukkeella?” Siis joku kortti pitää kelvata kaikkialle, se on vähintään Suomen laissa määrätty. Ja jos teille käy Plussakortti, täytyy teille käydä myös minun S-Etukortti koska minä niin sanon. Kävisihän se kortti teille, jos laittaisit sen käymään, myyjän vikahan tämäkin on.
…Että näin on näppylät optisella alalla. 
T: Adri
Mistä löytyy sokeria?
Olin aikoinaan opiskelijana tavaratalon neuvonnassa töissä. Tästä on jo niin kauan aikaa, etten viitsi kertoakaan, mutta joka tapauksessa paaaljon ennen kuin internetistä ja Googlesta osattiin uneksiakaan. Niinpä tavaratalon neuvonnasta todella saatettiin kysyä mitä tahansa, esim. milloin juna Pieksämäelle lähtee, tai millainen sää on huomenna Tampereella. Tämä jaksoi hämmästyttää minua, itse olin aina tajunnut sen että tavaratalon neuvonnasta kysytään vain tavarataloon liittyviä asioita.
Toinen minua alkuun hämmästyttänyt seikka (siihen kyllä sai luvan tottua) oli se, että asiakkaat eivät vaivautuneet käyttämään omia aivojaan ollenkaan, siis miettimään missä joku tuote loogisesti voisi olla. Niinpä neuvontaan kerran paukkasi naisihminen tokaisten ”Mis teill on sokerit?”. Sattuipa niin, että neuvonnassa meidän tyttöjen lisäksi oli käymässä yksi varsin korkea kiho ihan tavaratalon johdosta, joka ehätti vastaamaan kysyjälle: ”Hyvä rouva, sokerit olemme sijoittaneet maaliosastolle pohjakerrokseen”.
Itse en olisi tietenkään voinut vastata noin, mutta kyllä se silloin huvitti. Ja huvittaa oikeastaan vieläkin. Ilmeisesti omilla aivoilla ajatteleminen on aasiakkaiden keskuudessa harvinaista.
T: Nonnarita
Tuota en olekaan kuullut tänään!
Myyn työssäni arpoja ihmisille ja tietysti asiakas haluaa usein itse valita arvan.
A: ”Mä otan jonku arvan tosta.”
M: ”Jaahas, minkäslaista ajattelit?”
A: ”No minkälaisia niitä on?”
Käyn kaikki hinnat läpi siinä sitten ja selitän arvoista.
A: ”No mä otan ton ässän.”
M: ”Mikäs niistä ois sitten hyvä?”
A: ”No sellanen joka voittaa tietysti!”
Tuon saman keskustelun saa käydä monesti läpi yhden vuoron aikana.
T: pinna kireällä?
Taksin tilaaminen on vaikeaa…
Olin aiemmin töissä suuren alueen kattavassa taksikeskuksessa. Selvyyden vuoksi täytyy sanoa, että tilaukset siis tehdään ko. keskuksessa koneelle, eli välittäjät eivät ota henkilökohtaisesti yhteyttä kuljettajiin, vaan tilaukset välittyvät järjestelmän kautta. Tämän vuoksi asiakkailta kysytään tarkat osoitetiedot (toisin kuin ehkä pikkupaikkakunnilla, joissa tilausmeininki voi olla aivan toinen).
Vieläkin ihmetyttää, miten niin monille (a)asiakkaille taksin tilaaminen tuottaa niin paljon vaikeuksia. Tässä tulee vain jäävuoren huippuja:
1. Osoite. Sen selvittäminen etukäteen on tietenkin mahdottomuus. Jo kaupungin tietäminen on mahdottomuus. Eihän sitä aikuinen ihminen voi hyvänen aika tietää tai ottaa selvää, missä on. Ei mene kaaliin, että taksi ei voi mitenkään löytää perille tiedolla ”no V*TTU TÄNNE s**tana, emmä tiiä mis mä oon prkl”. Etenkään kun tilausta ei voida tuollaisena tehdä. Järjestelmään tarvitaan osoite. Jankuttaminen / huutaminen ei poista tätä tosiasiaa.
2. Tarkennukset, etenkin rappukirjain. Sen sanominen kysyttäessä on mahdottomuus. Tästä intettiin tuhansien asiakkaiden kanssa minuuttitolkulla. Lopulta saattoi selvitä, että rappu oli esimerkiksi Ö (!!) jonkun järjettömän kolhoosin perukoilla. Taksikuskihan varmaan ajeleekin mielellään puoli päivää etsimässä asiakasta pitkin maita ja mantuja, kun asiakas ei ole voinut puhelimessa sanoa rappukirjainta, vaan on väittänyt talon olevan pieni kerrostalo tai peräti omakotitalo.
3. Kysymyksiin vastaaminen. Kun taksikeskuksen työntekijä kysyy jotain, inttäminen ja vastaamasta kieltäytyminen ei ainakaan nopeuta palvelua ja paranna taksin mahdollisuuksia löytää perille puutteellisilla tiedoilla (jos tilausta yleensä pystytään tekemäänkään). Ei siellä huvikseen tai rahastus- tai v*ttuilumielessä kysellä, vaan tiedot todella tarvitaan tilaukseen.
4. Kuunteleminen. Osoite toistetaan siksi, että se menisi varmasti oikein. Jos asiakas toistamisen jälkeen toteaa ”kyllä” tai muuta vastaavaa, niin siihen osoitteeseen tilaus sitten tehdään. Jos toistettu osoite on väärin, se kannattaa sanoa. Oikea osoite on asiakkaan oma etu – mikäli sen taksin tosiaan haluaa paikalle…
5. Tosiasioiden vääristely. Monesti asiakkaat soittivat keskukseen uudelleen, kun taksia ei alkanut kuulua ja väittivät aiemmassa puhelussa puhutun ties mitä. Puhelut nauhoitetaan, joten keskuksessa on erittäin helppo tarkistaa, oliko esimerkiksi taksin meno väärään osoitteeseen todellakin välittäjän vai asiakkaan syytä. Ja 99%:ssa tapauksista vika oli asiakkaassa: osoite tarkistettiin asiakkaalta nauhalla selkeästi, ja yhtä selkeästi asiakas vastasi ”kyllä”.
Lisäksi on outoa, että asiakkaalla on varaa ajella taksilla, muttei varaa maksaa puhelusta. Harva se päivä asiakkaat venyttivät normaalisti noin minuutin kestävän tapahtuman huomattavasti pidemmäksi olemalla noudattamatta edellä mainittuja (melkoisia itsestäänselvyyksiä) ja valittamalla päälle, kun puhelussa kestää. Yllättävää..?!
T: Entinen taksinvälittäjä
Mitä sillä kuitilla muka tekee?
Kun asiakas ostaa palvelutoriltamme huonon tuotteen, hyvitämme yleensä tuotteen hinnan ilman suurempia kyselemisiä; suurin osa toimii asiallisesti, he joko soittavat tai tulevat käymään, usein tuote ja aina kuitti mukana. Poikkeus mahtuu kuitenkin mukaan…
Tiskille tuli 40-50 -vuotias rouva.
A: ”Juu, kun minä ostin teiltä muutama päivä sitten tätä kinkkua ja tämä on ihan pilalla, haista vaikka itse.”
Otan muovipussin, jossa on muutama hassu pala jäljellä, haistan, enkä kyllä huomaa mitään erityisen voimakasta hajua.
M: ”Onko se tämä savunhaju? Vai mikä? Mä en valitettavasti huomaa mitään…”
A: ”No nyt se onkin ollut jo koko päivän täällä mun laukussa, mutta kyllä se pahalle haisee. Ottaisin tästä hyvityksen, mutta en halua ostaa mitään nyt.”
M: ”Selvä, onko teillä kuittia mukana?”
A (iloisesti): ”Ei! Minä luin Hesarista, että asiakkaan ei tarvitse tuoda kuittia kun palauttaa huonoa tuotetta, siinä haastateltiin oikein kuluttaja-asiamiestä.”
M (sulattelen tätä uutta tietoa): ”Jaa… tota, kuulostaa vähän oudolta, meillä kyllä aina on pyydetty kuittia. Tai jos teillä on edes se punnituslappu, sekin riittää, siitäkin näkyy hinta, päiväys ja että on täältä ostettu.”
A: ”Ei ei, siinä sanottiin ettei tarvitse.”
M: ”Joo… ihan hetki, soitan pomolle ja varmistan että näin on…”
Pomo oli yhtä ihmeissään kuin minä, ja totesi että ilman kuittia ei hyvitetä, eihän me voida muuten tietää onko edes meiltä ostettu. No tästähän rouva riemastui.
A: ”Minä luin Hesarista! Miten niin ette voi hyvittää?! Tätä on ollut MELKEIN PUOLI KILOA!” (niin, taisi loput maistua kuitenkin?)
Hetken väännettiin asiasta, sitten rouva tuli siihen tulokseen, että ottaa sekä minun että pomoni nimet ja puhelinnumerot ja menee kuluttaja-asiamiehen puheille. No joo, ihan mielelläänhän jakelen meidän yksityiset numerot jokaiselle, joka vaan keksii pyytää…
A: ”Kyllä minulla on oikeus ne tietää! Minä puhun kuluttaja-asiamiehelle ja teiltä menee molemmilta kyllä työpaikka! Minä palaan asiaan!!”
Eipä ole näkynyt…
T: yllätetty
