Arkistot: Elokuu, 2009
Mikä maa, mikä valuutta?
Työskentelen valuutanvaihdossa ja työni onkin pääosin oikein mukavaa hommaa. Asiakkaat ovat hyvällä tuulella, enkä ole koskaan joutunut kuuntelemaan rähjäystä tai huorittelua. Joskus vain on niin vaikea palvella pokerinaamalla, kuten tässä tapauksessa.
Rouva: ”Päivää, tahtoisin Jugoslavian rahaa.”
Minä: ”Voisitteko hiukan tarkentaa, minne olette matkustamassa, kun tuota Jugoslavian valtiota ei enää ole olemassakaan?”
Rouva: (katsoo minua silmät pyöreänä kauhistuneen näköisenä) ”Jaa mitä, onko siellä vallankaappaus?”
Minä: ”No onhan siitä sodasta jo useampi vuosi. Entinen Jugoslavia on jakautunut useampaan valtioon ja kaikissa niissä on eri valuutat. Olisikohan se Slovenia, Kroatia, Makedonia tai Serbia? Muistaisitteko kaupungin, johon matkustatte? Voisin sen perusteella löyää oikean valuutan.”
Rouva: ”No en minä semmoisia muista! (alkaa plärätä käsilaukussaan olevia papereita ja jono vain kasvaa) Jaa, tuo lento on näköjään Bratislavaan.”
Minä: ”Jaha, se on sitten Slovakiassa (joka ei ikinä ole Jugoslaviaan kuulunutkaan) ja siellä on käytössä euro.”
Rouva: ”Mutta me mennään kyllä sitten rajan yli, ei me jäädä siihen maahan.”
Minä: ”No mihinkähän te Bratislavasta sitten menette?”
Rouva: ”No Jugoslaviaan!!”
Lopulta sain rouvan soittamaan matkakumppanillensa, joka sattui muistamaan kaupungin, joka oli lomakohteena. Oikea valuuttakin löytyi ja rouva lähti lopulta ihan tyytyväisenä. Mutta mikähän siinäkin on, että ollaan kovasti matkalle lähdössä, mutta ei tiedetä maata tai kaupunkia, mihin ollaan menossa? Ja tämä tapaus ei ole ainoa laatuaan.
T: Gloria
Hups, haukuit väärää puuta
Olen töissä pienessä marketissa. Sattuipa ”hauska” tapaus, kun kassalle saapui ensivaikutelmaltaan ihan mukava ja rempseä naisihminen…
Hän tervehti ja alkoi latomaan tavaroitansa liukuhihnalle. Sitten hän katsoi minua pitkään tarkastellen ja alkoi huutamaan suoraa huutoa, kuinka näytän hänen ex-miehensä uudelta vaimolta. Kuuntelin korvat punaisina hänen solvauksiaan vaatetuksestani ja kuinka olen hu*ra, perheenrikkoja, miestennielijä ja ties mitä muuta. Saatuaan vuodatuksensa loppuun, totesin rauhallisesti naiselle, että en ole kyseinen henkilö, joten haukuit väärää puuta. Nainen tuhahti vain ”haistapa sinäkin ämmä v*ttu”, tietysti asiaan kuuluvineen käsimerkkeineen.
Jäin hämmästyneenä tuijottamaan ja miettimään, että mitä IHMETTÄ juuri äsken tapahtui.
T: Wolffen
Varo, tyttö: rouva jyrää!
Seuraavassa tapauksessa olin itsekin asiakas, ja seurasin vierestä erään aasin käytöstä.
Suuressa kosmetiikkaa yms. myyvässä liikkeessä oli wapun alla jos nyt ei ruuhkaa niin ainakin vilkasta. Yhdellä neljästä myyjästä oli asia kesken nuoren, farkkuihin ja t-paitaan pukeutuneen naisen kanssa, kun paikalle törmäsi vanhempi rouva jakkupuvussaan. Ensin hän kohteliaasti kysyi myyjältä, saisiko hän ihan nopeasti kysyä että myydäänkö liikkeessä tiettyä merkkiä. Myyjä vastasi ettei, ja jatkoi nuoren naisen palvelemista rouvan kadotessa johonkin.
Kohta rouva kuitenkin tuli takaisin ja alkoi selittää myyjälle omaa asiaansa, ihan kuin nuorempaa naista ei olisi olemassakaan. Myyjä kohteliaasti sanoi, että hänellä on nyt palvelutilanne kesken, ja jos rouva suinkin voisi odottaa vuoroaan. Rouva vilkaisi nuorta naista päästä kantapäihin ja totesi myyjälle: ”Minulla on kiire! Olen menossa Helsinkiin ja tarvitsen palvelua heti. Kyllä tyttö ymmärtää”. Siinä vaiheessa hän vielä kääntyi nuoren naisen puoleen ja kysyi ”Eikö niin?”. Nainen ei vastannut yhtään mitään (ilme tosin kertoi mitä mielessä liikkui), mutta myyjältäpä vastaus irtosi heti. Topakasti hän sanoi rouvalle, että hän palvelee nyt tätä asiakasta, ja jos rouvalla on niin kova kiire, niin rouva on hyvä ja kävelee toiseen päähän liikettä, jossa on kolme myyjää vapaana. Rouvalla oli muuten näkemisen arvoinen ilme! Tuhisten ja puhisten marssi pois paikalta ja mutisi miten on kumma kun nykyään ei enää saa palvelua.
Sinänsä epäoleellinen asia, mutta satuin vielä yhtä aikaa kaikkien kanssa kassalle. Nuori nainen osti laatukosmetiikkaa yli kahdellasadalla eurolla vanhemman rouvan tyytyessä muutaman euron ripsiväriin. Että kannatti jatkaa ”tytön” palvelua!
T: Fresca
Tarinoita laivalta
Kuten nimestä arvaa, olen laivalla duunissa, ja tässä muutama aasiakastilanne:
Olen taistellut saksalaisen herrasmiehen kanssa, jonka hyttiä ei heti oltu siivottu hänen laivaan saapumisen jälkeen. Ilmoitin, että hyttisiivouksessa saattaa mennä hiukan aikaa lähdön jälkeen. Tätä herra ei hyväksynyt vaan kertoi olevansa pilotti ja hammaslääkäri, ja tätä hän ei voi hyväksyä. Tässä välissä olin jo ilmoittanut hyttäreille että siivotkaa hytti ASAP, ja se tehtiinkiin… Asia ei herralle kuitenkaan riittänyt vaan tarvittiin intendentin ja pääpurserin apua, koska hänen mielestään hytti pitää olla siivottu samantien. Selitimme että vajaa tunti sitten meiltä oli jäänyt 2000 matkustajaa maihin ja on käytännössä mahdotonta saada tämä määrä hyttejä pedattua/siivottua alle tunnissa.
Saimme kuulla olevamme epäpäteviä, huonoja asiakaspalvelijoita, jne. Hänen mielestään meidän pitäisi ottaa 500 rantasiivoojaa mukaan jotta kaikki hytit olisivat valmiina. Kun kerroin hänelle että millään laivayhtiöllä tätä mahdollisuutta tuskin on, niin kuulemma on, tosin hän ei muistanut heti laivayhtiön nimeä..
Ja lienee turha kertoa, että ko. asiakas oli todella töykeä ja desibelit olivat varmaan yli 100 db luokkaa.
* * *
Olin n. 10 vuotta sitten urani alkuaikoina kassassa, ja seuraava asiakas oli n. 150kg madame yllään ihanat trikoot yms. ihon myötäiset vaatteet. Ostokset tekivät vain n. 15 kr, ja hän maksoi sen 20 kr setelillä. Meinasin pistää setelin laatikkoon, mutta sitten asiakas sanoi: ”katsopas tarkemmin sitä rahaa”.
Katsoin, ja siinä luki: ”haluatko ****** kanssani?”… Ojensin setelin takaisin ja kerroin että siihen tarvitaan hiukan enemmän kuin tämä 20 kr. Nainen ei häkeltynyt vaan sanoi kovalla äänellä että kaikki varmasti kuulivat: ”Voi poika, et tiedä mitkä kyydit menetit, ja olisit saanut olla vielä alla”…
* * *
- ”Hei voisinko saada tavata sairaanhoitajan, kurkkuni on kipeä?”
- ”Käynti sairaanhoitajan luona maksaa 6 €.”
- ”On se vähän kallista, olisko sulla taskulamppua että voisit kurkata kurkkuuni?”
- ”Tässä on lamppu, mutta kurkkimisen kurkkuun saatte kyllä hoitaa itse…”
* * *
Tuohtunut matkustaja halusi keskustella laivan infon vastaavan kanssa, koska Suomessa ei maksuvälineenä kelpaa Ruotsin kruunut. Infohenkilö yritti selittää että Suomi ei ole kuulunut Ruotsiin moneen sataan vuoteen. Asiakas intti vaan vastaan että miksi ei…
Valitettavasti laivayhtiöllä ei ole valtaa päättää mitä valuuttaa missäkin maassa käytetään…
* * *
Matkustajat ilmoittivat että käytävälle tulee jostain vettä, ja toden totta, muutama senttimetri sitä olikin, ja paikallistimme ”vuodon” yhteen hyttiin. Useista koputuksista yms. huolimatta ovea ei avattu, joten menimme sisään yleisavaimella. Suihku kohisi wc:ssä täysillä, ja lattialla nukkui alaston, suomalainen mies sammuneena ja lattiakaivon päällä… Kaikki vesi tunkeutui käytävään ja viereisiin hytteihin, tuli herralle pieni lasku asiasta…
Olin konttorissa tekemässä tilausta ja tilan erotti myymälästä vain verho. Yhtäkkiä verhot vedetään sivuun ja suomalainen n. 50v mieshenkilö oksentaa sisään, pyyhkii suunsa verhoihin ja häviää. Menee hetki, ja sama mies kurkkaa sisään ja kiittää hyvästä palvelusta…
T: Laivapiika
Orja! Kanna koiranmuonat!
Lauantai-aamu eläinkaupassa. N. 40-v. miesasiakas kävelee kassalleni.
Asiakas: ”Hei, löytyykö sitä-ja-sitä koiranruokaa 15 kg:n säkissä?”
Minä: ”Hei vaan. Kyllä koneen mukaan pitäisi olla, katsotaanpa hyllystä.”
Säkki löytyy hyllystä, pinon alimmaisena.
M: ”Eli se on tämä säkki tässä.”
Asiakas on hiljaa, joten ajattelen hänen haluavan, että minä kaivan säkin hyllystä. Ei siinä mitään, kaivan säkin ja nostan sen asiakkaan kärryihin.
A: ”Kai sä samaan hintaan sen autoon asti kannat??”
M: (hieman hymyillen) ”Ei valitettavasti kuulu hintaan.”
(Asiakkaallahan on kärryt, miksi ihmeessä minun pitäisi varta vasten lähteä kantamaan?? Olen pienikokoinen nuori nainen ja asiakas tosiaan nelikymppinen pukumies.)
A: ”Mutta hyvään palveluun kuuluu.”
M: ”No minä olen tällä hetkellä valitettavasti yksin töissä, joten en edes pääse lähtemään liikkeestä.”
A: ”Kyllä siellä-ja-sielläkin aina kannetaan autoon asti! Pistä vaan liike kiinni siksi aikaa!”
Vierestä seurannut parikymppinen mies: ”Kyllä minä voin tulla kantamaan sen säkin autolle asti jos et itse kerran jaksa! Ei tarvitse sitä myyjää kiusata!”
Asiakas tulee nolon näköisenä kassalle maksamaan koiranruoan ja lähtee liikkeestä (Kyllä, ihan itse ostoskärryjänsä työntäen). 
T: Sophie
Aasiakas vs. kanta-asiakkaat
Istuimme eräänä viikonloppuna kaveriporukassa viettämässä iltaa läheisessä ravintolassa, joka on kantapaikkamme. Olimme valinneet pöydän, jossa oli muutama ylimääräinen tuoli, koska odotimme vielä muutamaa kaveria liittymään joukkoon.
No eiköhän siihen sitten eräs vanhempi mies istahda. Yksi kavereistani sanoi kohteliaasti, että paikat ovat varattuja ja josko hän voisi siirtyä toiseen pöytään. Ja sitten se alkoi… ”Minä olen se ja se, minulla on oikeus istua tässä! Tämä on MINUN paikkani, kysykää vaikka tiskiltä, MINUN paikkani!”. Toinen kaveri pyysi uudelleen arvon herraa siirtymään, johon vastaus oli: ”Te olette alempaa työväenluokkaa, TEIDÄN kuuluu siirtyä”.
Hetken tätä kuunneltuaan yksi kavereista meni tutulle ovimiehelle kertomaan miehestä, joka tulikin pyytämään tätä poistumaan pöydästä. Oli Ylhäisyyden ilme näkemisen arvoinen, kun hän nöyränä ja nolostuneena naureskeli poistuessaan. Työväenluokka määrää.
T: TheNemesis
IT-tuessa
Olen töissä erään suuren yrityksen IT-tuessa ja sisäisten järjestelmien ylläpidossa. Pidän työstäni, mutta välillä alkaa v*tuttamaan:
1) Kone hajoaa tai joku ohjelma ei toimi; ei, se ei ole minun syyni. Soitit minulle saadaksesi apua. Minä en ole konettasi hajottanut, joten älä raivoa minulle.
2) Kun korjaan konettasi, minua ei kiinnosta kuinka uuden ja hienon prosessimallisi suunnittelu myöhästyy ”turhan säätämisen takia”. Jep, olen sinua alemmalla tasolla firman hierarkiassa enkä tyhmänä IT-tukena ymmärrä hienoja suunnitelmiasi. Tosin sinä tarvitset apua virtanapin painamista suurempaan operaatioon. Vaikken business-mallinnuksistasi ymmärrä, sen kuitenkin tiedän että tämäkin hieno suunnitelmasi jää powerpoint-tasolle, eikä sitä toteuteta. Lisäksi vetämäsi projektin viivästyminen/kuseminen on kuumin puheenaihe alakerran taukotilassa.
3) Ei, et takuulla asenna työkoneellesi mitään torrent- yms. softia tai mitään muutakaan viihdettä. Osta sillä 5000 euron kuukausipalkallasi 400 euron läppäri ja käytä sitä noihin säätämisiin.
T: erä-jorma
”Koiranruokaa tarttis…”
On se uskomatonta miten järkevät ihmiset jättävät usein aivonsa oven ulkopuolelle astuessaan sisään eläinkauppaan. Varsinkin koiran- tai kissanruoan ostaminen on monelle hyvin hankala toimitus. Meillä on liikkeessä ruokamerkkejä melkein parikymmentä, ja asiakasvirta on sen verran iso ettei mitenkään voi muistaa jokaisen yksittäisen asiakkaan muffen koiranruokamerkkiä.
Usein asiakas tulee sisään, ei tervehdi, sanoo vaan että koiranruokaa pitäisi saada.
Minä kysyn: – Mitäs merkkiä?
- No joku semmonen sininen pussi se oli, en minä voi tietää!
(kukas sitten jos ei koiran omistaja?)
- No meillä on täällä 6 sinistä pussia eri merkeissä, olisiko se jokin näistä?
- Emmä nyt kyllä yhtään muista, semmonen sininen pussi missä on semmosta ruskeeta pyöreetä nappulaa!
(suurin osa koiranruoasta on ruskeata pyöreää nappulaa…)
- No oliko se isoa vai pientä nappulaa?
- No semmosta normaalia, KOIRANRUOKAA!! Sinä olet myyjä, sinun pitää tietää!
- Me ei ikävä kyllä pystytä sanomaan että mitä ruokaa juuri teidän koiranne on syönyt, voimme tietysti suositella jotakin koirallenne sopivaa ruokaa jos se vaikka osuisi oikeaan…?
- Ei se voi syödä kun sitä yhtä ruokaa, ette te täällä mitään osaa, sinä olet myyjä, sinun pitää tietää!
Ja tämän jälkeen asiakas marssii puhisten ovesta ulos…näitä tulee joka viikko ja monta kertaa. Apuva.
T: eläinkaupan täti
Loading ...