Arkistot: Lokakuu, 2009
Promoottorin arkea
Olen jo pitemmän aikaa työskennellyt keikkaluonteisesti pitämässä erilaisia tuote-esittelyjä. Lähinnä olen työskennellyt isojen ketjujen suurissa marketeissa. Työ ei ole mieltä ylentävää, mutta saa sillä voisilmän opiskelijan puurolautaselle. Kun seisoo päivän paikallaan ja yrittää ottaa kontaktia ohitse kulkeviin ihmisiin, saa kyllä nähdä monenlaista. Ollessasi aasiakas et pilaa päivääni, mutta ollessasi asiakas saatat pelastaa sen. Tässä muutama näkökulma asiaan.
- En voi muistaa kaikkia ohikulkijoita. Suuressa marketissa käy tuhansia asiakkaita päivittäin, ja vaikka pyrinkin huomioimaan kenelle olen tuotteita jo tarjonnut, kaikkia en muista. Muistini ei myöskään ulotu viikkojen taakse, eli turha ärähtää tyyliin ”etkö sinä muista etten viimeksikään ostanut!?!”
- Vaikka työskentelen myymälässä, en työskentele myymäläLLE. Yleensäkin kaikki promot ja esittelyt ovat ulkopuolisten firmojen järjestämiä. Tapanani on uuteen myymälään tultaessa tarkistaa missä mikäkin suunnilleen on, jotta voin tarvittaessa vinkata oikeaan suuntaan. En silti ole vakituista henkilökuntaa, joten en osaa kaikissa asioissa auttaa. Valitan.
- Kylkiäiset ovat kylkiäisiä. Niitä saa harvoin ilmaiseksi vaan yleensä vaaditaan, että jotain pitää ostaa. Tämä ei ole minun sääntöni, en siihen voi vaikuttaa. En myöskään voi antaa ylimääräisiä kylkiäisiä. Jos kaupanpäälle saa suklaapatukan, se ei tarkoita, että vaimolle kanssa. Lasten kohdalla olen joskus joustanut, mutta naurettavaa että aikuiset miehet jaksavat kinuta ylimääräisiä patukoita.
- Minulle ei tarvitse keksiä typeriä tekosyitä. Pelkkä ”ei kiitos” riittää. Välillä näkee miten asiakas täysin hatusta keksii syyn miksi ei tuotetta osta. Minulle on yksi ja sama, miksi kauppoja ei synny. Välillä naurussa on pitelemistä kun asiakas vaihtaa tarinaa kesken lauseen. Sen huomaa kyllä, mutta ehkä tunnet olevasi parempi ihminen kun sinulla on Syy.
- Muutenkin on hauska seurata miten paljon vaivaa jotkut näkevät, etteivät joutuisi kontaktiin promoottorin kanssa. Omapa on vaivannäkönne, mutta kymmenien metrien pituiset kiertolenkit ja valepuhelut huvittavat. Pelkkä ”ei kiitos nyt” ajaa ihan saman asian. En minä suutu!
- Minä en päätä hintoja, enkä voi antaa niistä alennusta. Yleensä promoamani tuotteet ovat myymälän omaisuutta. Neuvotelkaa kassan kanssa siitä saatteko hinnasta liiat pois. ”Kyllä kauppamies aina voi hintaa tiputtaa” ei pidä paikkaansa silloin kun on töissä toisen laskuun.
- Minulle on turha urputtaa siitä että menisin oikeisiin töihin. En minä tätä siksi tee, että työ olisi mukavaa tai että haluaisin kiusata muita. Yleensä nämä vikisijät hiljenevät siinä vaiheessa kun vihjaan minkälaisella tuntipalkalla hommia teen ja montako pussia makaroonia saan sillä…
- Minusta on mukava jutella asiakkaiden kanssa. Ymmärtäkää silti että en voi jäädä tuntikausiksi turisemaan, koska työtehtäväni kuitenkin on olla kontaktissa muidenkin kuin yhden ihmisen kanssa. Jääkää toki toviksi rupattelemaan, mutta tajutkaa myös että olen töissä.
- En myöskään hyväksy sitä että minulle tullaan saarnaamaan kun olen töissä. Minulla ei ole mitään uskoanne vastaan, mutta tulenko minä teidän työpaikallenne kertomaan omasta maailmankuvastani?
- Jos ette ole tuotetta ostamassa, älkää minun mielikseni esittäkö sitä. On rasittavaa kun promottua tavaraa löytyy milloin minkäkin omenahyllyn päältä ja tungettuna kassojen pussitiloihin. Ymmärrän toki jos huomaat, että et jostain syystä haluakaan ostaa tuotetta, mutta osa aasiakkaista kyllä ottaa tuotteen mukaan ja lemppaa sen lähimmän kulman takana. Kuka tästä hyötyy?
Näitä juttuja riittäisi vaikka maailmantappiin asti. Pitkälle pääsee kuitenkin jo sillä kun huomioi että promoottorikin on ihminen!
T: Konsulentti
Ystävällisyyskään ei aina riitä…
Olin töissä eräässä isommassa marketissa. Työskentelin infopisteessä, joten kaikenlaista sai päivittäin kuulla.
Eräänä päivänä klo 19.45 tulee tiskille mies alle kouluikäisen pojan kanssa. Mies tulee tekemään asiakaspalautusta jostakin tavarasta. Vaihto onnistuu ongelmitta ja mies on tyytyväinen. Kun asia on saatu lopullisesti päätökseen, toivotan vielä tapani mukaan asiakkaalle hyvää illan jatkoa. Tästä mies tulistuu alkaen naama punaisena huutamaan ja tivaamaan, että ”Mitä ihmeen hyvää tässä illassa voisi olla?! Mitä ihmeen hyvää voi olla siinä, että kello on 20 ja on pienen pojan kanssa kaupassa (arviolta n. 6-vuotias poika katselee aivan rauhallisena vieressä, ei siis ainakaan lapsen kiukusta tuo epämukavuus johdu)?! Miten voit toivottaa hyvää iltaa, kun tässä ei mitään hyvää ole…?! Miten, miten niin, sanopa miten?!”. Aikansa tästä paasattuaan ja vastausta tivattuaan, hän pitää pienen tauon selvästi odottaen vastausta minulta.
Tähän ryöpytykseen en hölmistyneenä kuitenkaan muuta osaa sanoa, kuin ”Anteeksi, meillä hyvää illan jatkoa toivotus kuuluu hyvään asiakaspalveluun”. Mies lähtee edelleen marmattaen paikalta ja minä jään hölmistyneenä miettimään sitä, että mitä minun todella olisi pitänyt sanoa ja kuinka kaikkia ei sitten voi parhaallakaan taidolla miellyttää.
T: Huoh…
Tupakoimaton valaisee tupakoitsijaa
Tuli taas yhtenä päivänä eteen tilanne, jossa pokan pitämiseen kyllä joutui käyttämään kaikki tahdonvoimat.
Palvelin ihan normaalisti mukavantuntoista naisasiakasta ja kaikki menikin ihan hyvin, kunnes naisen ostaessa tupakkaa hän samalla huomautti, että joka ikinen kerta kun hän ostaa MEIDÄN kaupasta tämän tupakka-askin, sen sisältä puuttuu kaksi tupakkaa.
Selitin sitten tietty naiselle että jos näin on niin vika on sitten jossain muualla kun meidän kaupassa, koska röökiaskit on pakattu suojamuoviin, kuten rouva itsekin näkee. Tästä nainen möksähti ja sanoi että näin nyt joka kerta kuitenkin käy kun MEILTÄ ostaa tämän ja alkoi siinä sitten avaamaan vasta ostamaansa askia samaan aikaan kovaan ääneen päivitellen että hetken päästä minäkin näen ettei hän valehtele.
Rouva sai askinsa auki ja tyytyväisenä osoitteli minulle askin sisusta ja hönki jotain niistä kahdesta tupakanmentävästä reiästä, jotka askin sisäpuolelle ihan selvästi jäivät.
Hämmennyin itsekin hetkeksi (itsehän en polta ja siksi en suuremmin ikinä ole kiinnittänyt huomiota röökiaskien kokoihin tai mihikään muuhun niihin liittyvään) ja laskin tupakat, joita oli 28. Tässä vaiheessa rouvan ilme on jo voitonriemuinen ja hän toistelee koko ajan sanoneensa että NÄIN SE KÄY AINA MEILTÄ OSTAESSA. Vilkaisen askin kylkeä ja huomaan, että sen kuuluukin sisältää 28 tupakkaa. Huomautan tästä asiakkaalle ja hölmistyneenä hän alkaa tivata, miksi askista pitää sitten tehdä niin iso, että sinne jää tyhjää tilaa. Itse yritän tässä vaiheessa olla purskahtamatta nauruun muistellessani, miten tämä rouva on omien sanojensa mukaan jo monen kuukauden ajan ostanut VAIN meiltä noita vajaita askeja eikä sitten ole huomannut ikinä tarkistaa askin kyljestä, täsmääkö se tupakkamäärä vai ei. 
T: ”ei voi käsittää”
Hyvityksen pyytäminen: jotkut osaa, jotkut ei
Arvoisat asiakkaat, jos tuote oli virheellinen, niin pyytäkää hyvitystä välittömästi, eikö viikon kuluttua!
Olin töissä pizzeriassa. Eräänä päivänä paikalle saapui kolmihenkinen perhe, joka tilasi jokaiselle oman pizzan. Tilausvaiheessa perheen isä mainitsi, että he kävivät viime viikolla syömässä täällä ja heidän tilaamassaan pizzassa oli vääriä täytteitä, saavathan he tällä kertaa yhden pizzan verran hyvitystä? Tiedustelin, tekivätköhän he reklamaation asiasta henkilökunnalle? Ajattelin, että tuo hyvityspizza oli ennalta sovittu, mutta tällaisissa tapauksissa henkilökunnan muistioihin laitetaan joku lappu asiasta. Isä vastasi, ettei hän viitsinyt vaivata kiireisiä tarjoilijoita silloin. Pahoittelin asiaa, mutta totesin, ettei enää hyvitystä voida oikein antaa, kun täytevirhe ei ole luotettavasti todistettavissa.
Tästä se isä sitten kimpaantui. Miten kehtasin väittää häntä huijariksi? Sanoin, etten missään vaiheessa ole mitään sellaista sanonut. Me mielellämme hyvitämme luotettavasti osoitetun virheemme. Kehotin häntä ensi kerralla reklamoimaan virheestä välittömästi. No, tästä alkoi nämä perinteiset: ”osaamaton tytöntyllerö” -huudahdukset ja pomon vaatiminen paikalle. Pomo sanoi samat asiat kuin minä, mutta tähänkin seurasi se kuuluisa ”Ei tulla tänne enää ikinä!”. Kului kolme viikkoa, kun sama perhe ilmestyi pizzeriaamme.
T: Nica
Ihmisten pyynnöt melkoisia
Olen ollut ravintola-alalla vasta kolmisen vuotta, mutta laidasta laitaan löytyy mitä kummallisempia valituksia ja pyyntöjä.
Avokeittiössä asiakkaiden ideoita kuunnellen:
A: ”Olisiko mahdollista saada tuota ceasarsalaattia ilman sitä salaattia, vaikkapa ranskalaisilla perunoilla?”
M: ”Valitettavasti ei se ole enää salaatti, eikä minulla ole melkoisen lounaskiireen takia aikaa lähteä soveltamaan mitään ylimääräistä.”
A: ”No on se kumma, jos maksavana asiakkaana ei saa palvelua. Oli kyllä viimeinen kerta, kun palaan tähän ravintolaan…”
****
A: ”Saisinko tuon perunamuussin ilman perunaa, vaikkapa porkkanalla?”
M: ”Valitettavasti ei nyt satu olemaan porkkanaa tai sen suuremmin aikaa tehdä niistä muussia.”
A: ”No mutta kun todella haluaisin porkkanamuussia.”
M: ”Ei kyllä onnistu, kun ei tuota porkkanaa ole.”
A: ”No voisitko käydä kaupassa?”
M: ”Lähin kauppa 10 kilometrin päässä, eli en, koska muita asiakkaitakin on ja olen yksin töissä tänään keittiössä.”
(kiistely jatkui noin viitisen minuuttia, ehdinkö mennä kauppaan vai en) 
****
(Todella huonon ja kiireisen aamun aikana vanhempi mies tuli juttelemaan.)
A: ”Mitenkäs tuota lohta oikein pitäisi paistaa?”
M: ”Anteeksi, haluatteko lohta?”
A: ”Siis en minä täältä, vaan kun ostin kotiin lohifileen, niin että mitenkä se pitäisi valmistaa?”
M: ”Tuota noin, en tiedä mitään fileen koosta, miten tehokas uuni ja niin poispäin, eli en voi nyt neuvoa, kun ei ole aikaa.”
A: ”No mutta jokin arvio?”
M: ”Olen nyt pahoillani, mutta noin 40 asiakasta odottaa ruokaansa eli minulla ei ole aikaa käydä tätä keskustelua.”
A: ”No on se kumma, ettei löydy aikaa neuvoa asiakasta.”
M: ”Anteeksi, mutta oletteko tilanneet jotain ruokaa meiltä nyt?”
A: ”No en tänään.”
M: ”No valitettavasti ette ole siis asiakkaamme.”
(tätä jatkui pitkään)
****
A: ”Tilasin pihvinä kypsänä ja se on ihan raaka.”
M: ”Oliko se siis punainen?”
A: ”Ei vaan siis aivan RAAKA.”
M: ”Siis ei ollut kypsennetty täysin?”
A: ”No etkö nyt ala jo tajuamaan? Se oli RAAKA.”
M: ”No tuotko näytille, niin teen uuden.”
A: ”Valitettavasti söin jo, mutta haluan uuden.”
M: ”Olisin tehnyt uuden, jos olisitte jättänyt syömättä.”
A: ”Naurettavaa pelleilyä täällä.”
****
(Yleensä ajasta tulee valituksia ja suurin osa todella pahasti liioiteltuja)
A: ”Tilasin ruokani yli kaksi tuntia sitten, eikä ole näkynyt.”
M: ”Avasimme tuossa puoli tuntia sitten ovemme, että olen pahoillani, jos olitte ravintolan ollessa suljettuna odottamassa ruokaa.”
A: …
Yksitellen, kiitos!
Myyn mansikkaa eräässä marketissa ja ko. ammatissa aasiakkaita todella riittää. No, kerran olin täyttämässä mansikkatiskiä. Kaadoin mansikkaa laatikosta tiskiin. Etäältä toimitusta seurannut keski-ikäinen nainen ryntää paikalle, melkeinpä huutaen: ”Ei ei! Ei noin! Ne pitää asetella yksitellen.”
Minä: ”Siihenhän menisi ikä ja terveys, ei meillä ole täällä sellaiseen aikaa.”
Nainen: ”Mutta nehän menevät piloille! Olin juuri Argentiinassa (tms. maassa; en muista tarkalleen, sillä yritin pitää pokkani) ja siellä ne laittoivat mansikat yksitellen tiskiin.”
En jaksa inttää vastaan, vaan annan olla ja jatkan tiskin täyttöä. Nainen poistuu paikalta mutisten itsekseen.
T: Mansikkatyttö
Portugalilaisen pahastunut puoliso
Tukkuumme soitti naishenkilö, joka valitti siitä, että eräiden ulkomaisten keksien suomenkielinen tuoteselostetarra oli läntätty paketin portugalinkielisen selosteen päälle. Hänen portugalilaissyntyinen miehensä kun olisi halunnut lukea tuoteselosteen äidinkielellään. Yritin kertoa että tarran paikka on yritetty valita niin, ettei se peittäisi mitään tärkeää, mutta tässä tilanteessa tarra on päätetty laittaa portugalinkielisen selosteen päälle, sillä täällä Suomessa on todennäköisesti useampia, jotka tarvitsevat englannin-, ranskan- tai espanjankielistä etikettiä. Tästähän nainen kerrassaan suuttui ja väitti käytännön olevan syrjivä.
Vielä oudommaksi meni kun tämä aasiakas kertoi että miehensä on kyllä asunut Suomessa pitkään ja osaa suomea, englantia ja ranskaa (eli pakkauksen tiedot tulivat varmasti selväksi), mutta vaimo tahtoisi että miehensä saisi edes joskus lukea tuotepakkauksista omaa kieltään.
T: Organica
Kimpaantunut pikaruokailija
Jokunen aika sitten aasiakkaakseni tuli naishenkilö kahden lapsensa ja ystävättärensä kanssa. Hän oli tilaamassa kupongilla kahta ateriaa ja tämä vuoropuhelu eteni jokseenkin näin:
A: ”Näitä tulis kaks.”
M: ”Valitettavasti en voi hyväksyä tätä kuponkia, kun tästä on leikattu päivämäärä pois, mihin asti tämä on voimassa.”
A: ”Et oo tosissasi, se on tänään tullut lasten lehden mukana.”
M: ”Valitettavasti tämä on käytäntö.”
A: ”Mulla on näitä kuponkeja lisää.”
Näistä kyseisistä kupongeista löytyikin sitten jo päivämäärät ja hyväksyin sitten tämän kupongin.
A: ”Tästä touhusta on mennyt ihan maku.”
M: ”Tämä on ihan yleinen käytäntö, näin menetellään jokaisen asiakkaan kohdalla.”
A: ”Mutta arvaa, olisinko tehnyt niin?”
M: ”Jaa-a, vaikee sanoa, kun jotkut tekee niin.”
A: ”Pillit ja kannet puuttuu.”
M: ”Ja näin olkaa hyvä.”
A: ”Missä mun majoneesi on, mä tilasin myös majoneesin.”
A: ”Anteeksi, en ole rahastanut majoneesia, se olis x senttiä.”
Hetken kuluttua asiakas tulee kimpaantuneena työkaverilleni osoittaen tarjottimen päällä olevaa paperia.
A: ”Tästä kuvasta näkyy, että majoneesin mukana tulee tällainen vohveli, minä en sitä saanut.”
M: ”Asiakas yleensä itse pyytää, jos tarvitsee majoneesiinsa kipan.”
A: ”Pitääkö tästäkin asiasta erikseen huomauttaa?”
Eikä siinä ollut vielä kaikki. Syötyään, nainen tulee jälleen kassalle.
A: ”Kuinka usein te pesette tuota pallomerta?”
M: ”Noin kerran kuukaudessa, pari päivää sitten se on juuri pesty.”
A: ”No niin niin, mutta koska te seuraavaksi sen pesette?”
M: ”Varmaan noin kuukauden kuluttua.”
A: ”No soitanko minä sitten kuukauden kuluttua ja kyselen sitä sukkaa, joka on meiltä nyt hukassa?”
Onneksi naikkosen ystävätär tuli pelastamaan tilanteen ja ilmoittamaan sukan jo löytyneen.
Ja jos nauru pidentäisi ikää, meidän kassaväki ei kuolisi koskaan. Sen verran tätä kyseistä tapausta on naurettu.
T: Marsa
