Arkistot: Marraskuu, 2009
Ei tartte vastata…
Toimin eräässä yrityksessä lähitukena (ulkoistettuna) ja sainpa sitten ilmoituksen, että käyttäjällä on koneen kanssa ongelma, ja ongelman kanssa todella kiire (oli perjantai).
Yritin sitten soitella käyttäjälle hänen työpuhelimeensa, että saisin tietää missä käyttäjä sijaitsee, voiko tulla käymään, jne. Luonnollisestikaan kun soitan omasta työpuhelimesta, numeroa ei ole näkyvillä, jotteivat käyttäjät soita suoraan minulle (ei kuulu toimintatapaan).
Kolmen tunnin ajan soitin 10min välein käyttäjälle, mutta välillä oli varattua ja muuten puhelimeen ei vastattu. Lopulta, kun sain muuta kautta tietoon käyttäjän olinpaikan, menin käymään. Käyttäjä alkaa räyhäämään minulle päin naamaa, miksi kestää näin kauan, ja vihjaili etten olisi ollut puolenpäivää kestävällä kahvitauolla. Kun selitin käyttäjälle, että olen yrittänyt soittaa x kertaa, hän tuumaa: ”Ai sinäkö se olet yrittänyt soittaa? En minä vastaa tuntemattomiin numeroihin”, ja alkoi siitäkin syyttämään minua.
Niinpä niin. Eihän sitä koskaan kannata TYÖPUHELIMEEN vastata, varsinkaan sen jälkeen jos on pyytänyt pikaista apua ongelmaan…
T: Lähituki
Kuinka kalaa pakataan?
He jotka ovat kalatiskillä töissä varmaan tietävät: onko jotain oikeaa tapaa pakata graavia lohta? Olen itsekin kioskiaspa, mutta tämä tapahtui ollessani marketissa kalatiskin jonossa.
Eräs aivan tavallisen akateemikon oloinen mies oli edelläni. Oli joku erikoispäivä (=jengiä kuin pipoa), ja aspa oli tiskin takana yksin sillä hetkellä. Mies pyysi 400g graavilohisiivuja. Äänensävy ei tässä kohtaa ollut mitenkään erityisen loukkaava, perustöksähtävä. Aasilta kysyttiin onko määrä hyvä, ja kalat laitettiin pakettiin. Kun paketti kohtasi aasin käden, hän ei hyväksynyt kalaa, koska ”Eihän nyt noin kalaa pakata, en varmana ota. Huonoa on.”
Ympärillä asiakkaat paheksuivat aasin käytöstä. Kun tuli minun vuoroni, otin sen paketin minkä aasi oli hylännyt. IHAN HYVÄÄ SE OLI, EN YMMÄRRÄ MITÄ SE VALITTI.
Tästä nyt on jo muutama kuukausi aikaa ja suhteellisen pieni asia, mutta olen jäänyt miettimään!
T: Raag
Juoppo lähentelee, ja vanha kunnon henkkari-ongelma
Ehdottomasti ikävin kokemus tapahtui työskennellessäni eräässä halpahallissa. Minulta neuvoja pyytämään tuli umpihumalainen, vanhempi mies. Kerrottuani hänelle tuotteen hinnan, hän kysyi mitä maksaisi yö kanssani; hämmennyin ja koetin poistua paikalta vedoten kiireeseen. Tämä äijä nappasi kädestäni kiinni ja alkoi tunkemaan naamaansa iholleni, about nuolemaan. 
Ja heitteli samalla rivoa tekstiä. Onneksi eräs varastomies näki tilanteen ja heitti miehen ulos – vielä oveltakin tämä huuteli minulle. 
Toinen mieleenpainunut kokemus oli myös vanhempi mies, joka ei kassalla suostunut näyttämään henkilöllisyystodistustaan maksaessaan kortilla suurehkon ostoksen. Tästä hän raivostui, huusi ja meuhkasi ja kertoi olevansa nimeltään **** *******, kuvitteli että nimen kertominen riittää. Nimi vaihtui useaan otteeseen ja raivo kasvoi. Muut asiakkaatkin jonossa koittivat miehelle puhua järkeä, mutta ei. Lopulta vaati esimiehen paikalle – pyysin, ja lopulta mies näytti henkkarinsa.
Kyllä sitä kaikenlaisia löytyy…
T: psychoactive
Raivonhallinta vielä hakusessa
Olemme töissä tunnetun elektroniikkavalmistajan teknisessä tuessa, tämä erikoispyynnön omaava tyttö soitti tuohtuneena asiakaspalveluumme:
Minä: ”XXX tuki, minä puhelimessa, kuinka voin auttaa?”
Aasi: ”Voiko teidän projektoreita käyttää väärinpäin? Haluun projektorin jonka saa kattoon ja kuvan kattoon kanssa. (vaativa, tuohtunut ääni) Sai muuten 10 min. odottaa että sä vastasit!” (aasi oli jonossa n.1 min)
Minä: ”???? Siis, haluatte itse laitteen kattoon kiinni, vaiko kuvan kattoon?”
Aasi: ”No niin niin! Niinhän mä just sanoin!”
Minä: ”…??? Se on kyllä aika hankala yhdistelmä; joko voitte ostaa projektorin joka on kiinni katossa ja katsotte kuvaa suoraan edestä, tai kokeilette jollain peilillä siirtää kuvan. Tai sitten teidän tulisi asettaa projektori jotenkin väärinpäin lattiasta käsin ja siirtää kuva kattoon.”
(ilmeisesti aivan liikaa infoa!!)
Aasi: ”Mitä!! Etkö sä nyt tajuu häh!?” (huutaa raivoissaan)
Minä: ”??? Rauhoitutaanpas nyt–” (vielä ystävällisenä)
Aasi: ”Kuule, mä kävin yhdessä kiukkukurssissa ja siellä sanottiin, ETTÄ TOI ‘RAUHOITUTAANPAS NYT’ ON JUST SE LAUSE MITÄ TULEE VÄLTTÄÄ, KOSKA SEN JÄLKEEN MÄ OLEN VIELÄ ENEMMÄN RAIVOISSANI, S**TANA! ONKO SIELLÄ JOKU JOKA VOI AUTTAA!” (pidän luuria kaukana korvasta)
Minä: ”No niin, sopiiko jos tarkistan asian ja lähetän teille perässä sähköpostin?”
Aasi: ”MÄ HALUUN KATSOA TELKKARIA NIIN ETTÄ MAKAAN MAASSA JA TYKKI ON KATOSSA JA KUVA MYÖS!!!”
Minä: ”Selvä! …???! Tehdään niin, että hankin vähän lisätietoa ja otan teihin sähköpostitse yhteyttä.”
Aasi: ”SELVÄ!!!” (vieläkin huutaen)
*tuut tuut tuut*
Sähköposti lähtee –> Tutkittiin kollegoiden kanssa asiaa ja valitettavasti ei löydy asiakkaan toiveisiin laitetta. Suosittelen yhtä mallia, jonka hän voi asentaa maahan ja siirtää trapetsikorjauksella kuvaa hieman ylöspäin tai hieman alaspäin (+/-15 astetta).
Puhelin soi taas… Kollega vastaa, jolle jo varoitin tästä erikoistapauksesta.
Kollgea: ”XXX tuki, kollega puhelimessa, kuinka voin auttaa?”
Aasi: ”Mistä niitä peilejä saa?”
(kollega kääntyy minuun päin hädissään)
Kollega: ”Teidän tulisi itse kehittää jokin peilisysteemi jolla kuva siirtyy, valitettavasti meillä ei ole näitä myynni..”
Aasi: ”MITÄ!! Miten sä voit mainostaa peilejä, joita et myy! Häh?!”
Kollega: ”Niin siis yritimme vain keksiä ratkaisua joka ehkä sopis..”
Aasi: ”HALUAN PUHUA ESIMIEN KANSSA JA TEHDÄ SUSTA VALITUKSEN!!”
Kollega: ”Otamme reklamaatiot vastaan sähköpostitse eli voit lähettää meil..”
Aasi: ”MINÄ TEEN VALITUKSEN ETTEN VOI TEHDÄ VALITUSTA SUULLISESTI, SILLÄ KUN MENNÄÄN OIKEUTEEN, E-MAILI EI OO MIKÄÄN HYVÄKSYTTY TODISTE KUN TE ETTE EHKÄ OO EES LUKENUT SITÄ!!!”
(mikä raivotar!)
Kollega: ”???!!! No niin, voisinko minä vielä jotenkin auttaa, sillä tuntuu että tämä asia ei oikein tästä etene…”
Aasi: *hirveetä kiroilua*
*tuut tuut tuut*
Tällaista meillä tänään. Huomatkaa: tämä ei syyllistynyt mihinkään henkilökohtaiseen huoritteluun tai panetteluun, oli vain jostain niin raivoissaan että huhhuh. Me emme valitettavasti onnistuneet rauhoittamaan asiakasta. 
T: tekninen tuki
Ihan vain 15 euroakin riittäisi?
Työskentelen pienessä erikoismyymälässä Helsingin keskustassa. Olen juuri sulkemassa liikettä lauantai-iltana, kun kauniisti laittautunut, selvästi hienoihin juhliin menossa oleva, keski-ikäinen nainen pyyhältää sisään ja alkaa esitellä merkki-käsilaukkuaan.
Olen hämmentynyt, enkä osaa sanoa muuta kuin että juu-u, hieno on. Pian kuitenkin selviää, että rouva ei tarvitse varmistusta ostoksensa hienoudesta, taikka yritä myydä laukkuaan (mikä sekin olisi ollut vähän outoa), vaan ehdottaa iloisesti silmiin katsoen, että jos voisin ottaa käsilaukun pantiksi ja antaa hänelle käteistä, koska hänellä ei ole sattunut ”ihan just nyt” oikeaa pankkikorttia mukaan. ”Ihan vaikka 15 euroakin riittäisi.”
Rouva ei todella vaikuttanut alkoholistilta, uhkapelaajalta, tai hullulta, mutta nähtävästi yllättävä rahan tarve voi iskeä ihan koska vain. Toiset meistä vain etsivät siihen hiukan erilaisia ratkaisuja…
Rouva on aidosti ihmeissään, kun sanon, ettei minun ole mahdollista ottaa kassasta rahaa ja antaa sitä tuntemattomille ihmisille lainaan, ja tokaisee mennessään, että käytäntö on outo, sillä olen sentään niin hienossa liikkeessä töissä ja että luulisi minulla olevan edes sen verran järkeä, että nyt edes 15 euroa olisi voinut lainata. Huonoa palvelua siis.
Pitäisiköhän kokeilla, jos vaikka tuo liike tuossa antaisi vähän käteistä? Ihan näin tässä ohikulkumatkalla… Aika uskomatonta.
T: Tähtityttö
Näin siiderituopin hintaa lasketaan
Olin töissä yökerhossa. Asiakas tuli tiskille ja kysyi, paljonko maksaa siideri? Sanoin että 23 markkaa. Asiakas sanoi että hän haluaa ostaa sitä 20 markalla. Sanoin asiakkaalle että juoma maksaa 23 markkaa. Asiakas sanoi että ”haluan sitä 20 markalla”. En uskonut korviani. Kysyin asiakkaalta että ”oletko tosissasi?”. Hän vastasi siihen, että ”kaadat osan pois että annoksen kooksi tulee se 20 markkaa”. Ei heleeveetti. Se oli todellakin tosissaan.
T: ”ei helevetti”
Keno on vaikea peli…
Kumpi tahansa näistä yksinään olisi jo hermoja raastavia tapauksia, mutta että osuivat lähes peräkkäin, välissä oli vain muutama minuutti…
Tiskille tuli nainen, joka halusi että Kenolappu tarkistetaan, ei kuulemma tarvitse uusia. Niinpä tarkistin kupongin, ja koska siinä oli voitto, heitin voittolapun pussukkaan, jonne ne kerätään ja menin takaisin kassalle. Kerroin, paljonko voittoa oli ja kysyin, haluaako nainen voiton rahana vai ostaako hän jotain.
Nainen sanoi, että laita se sama lappu uusiksi (ja juurihan hän sanoi lapun antaessaan, että ei uusita). Eihän siinä muu auttanut kuin alkaa tonkia sitä pussukkaa, jossa on jokunen sata muutakin voittotositetta ja -arpaa. Kävi vielä niin ikävästi, että naisen tosite oli valahtanut siitä päältä jonnekin syvyyksiin, eli etsimiseen meni useampi minuutti.
Koko sen ajan nainen räyhäsi, kun minä aina sählään hänen lappujensa kanssa, ja miten se kuponki voi hävitä pussukkaan muka noin nopeasti ja ettei hän koskaan enää tule asiakkaaksemme, kun en osaa mitään. Sillä aikaa jono vain kasvoi ja kasvoi, ihmiset huokailivat ja huutelivat ”mikä siellä oikein kestää?”, jne.
Nainen vastasi huutelijoille, ettei vika ole hänen, vaan myyjä tässä nyt törppöilee. Naisen takana ollut mies sanoi naiselle hyvin tiukkaan sävyyn, että vika on kyllä naisen, koska nainen ensin sanoi, ettei kuponkia tarvitse uusia, ja päättikin sitten toisin. Miehen takana ollut toinen mies sanoi naiselle osuneensa tämän taakse kerran aikaisemminkin läheisessä kaupassa, jossa kävi aivan samoin ”ensin sanoit, ettei kuponkia uusita, ja sitten kohta se pitikin uusia ja kassatyttö käytti ikuisuuden sen etsimiseen kesken jonon, taidat tehdä tätä ihan tahallasi”. Nainen hiljeni melko tehokkaasti vihdoin.
Tuon saman kanssa on aina jotain hämminkiä, eli vaikka kysytään, uusitaanko kuponki, mielipide muuttuu kuitenkin, joskus vasta vartin päästä, kun luulet jo olevasi selvillä vesillä. Hän tekee tätä meille kaikille ja lisäksi kolmessa muussa lähistön On Line -pisteessä. Jokaisessa hän haukkuu myyjät ja sanoo ettei tule koskaan takaisin, kun aina hänen lappujensa kanssa vain sählätään.
* * *
Kohta tuli eräs mies ostamaan Kenoa, halusi Täyskenon eurolla. No minähän laitoin koneelta sellaisen. No ei käy, hinta on väärä (9e). Pahoittelin ilmeisesti kuulleeni väärin ja mitätöin lapun, ja kysyin, että millainen tehdään. ”No se Täyskeno eurolla, kuten sanoin.”
Sanoin, että juuri sellaisen tein, ja että se maksaa 9 euroa. ”No eikä maksa, kun se maksaa euron!”
Aikamme jankattiin ja jankattiin, kunnes selvisi, että mies halusikin 10-tason Kenoa yhden rivin euron panoksella (hinta 1e silloin). Olin hänestä erittäin typerä, kun en osannut tuota hänelle heti myydä.
Kerroin monta kertaa, mikä ero on Täyskenolla ja 10-tason Kenolla, näytin hänelle millainen on Täyskeno-kuponki ja mistä nimi tulee. No ei auttanut, en kuulemma tiedä mistään mitään, olen itse keksinyt nimen sille lapulle, ainoa oikea Täyskeno on se jossa on 10 numeroa eli täydet numerot (enempää kun ei saa kuin 10 numeroa).
Sanoin miehelle, että Veikkaus on se taho, joka keksii peliensä nimet, en minä… mutta ei. Loppujen lopuksi mies poistui kiroillen ja minua tyhmäksi haukkuen.
T: kiskantäti
Ei ostopakkoa
Olin noin vuosi sitten kaupassa töissä ja tuli sinä aikana tavattua mitä oudoimpia aasiakkaita, mutta eräs tapaus on jäänyt erityisesti mieleen. Tiedätte varmaan, että useissa limupulloissa on aina jotain kilpailuja ja niissä yleensä mainitaan ”ei ostopakkoa”.
Eräs keski-iän ylittänyt rouva tuli sitten eräänä päivänä kysymään ilmekään värähtämättä että ”Saako tämän pullon ilmaiseksi kun tässä sanotaan ‘ei ostopakkoa’?”. Katsoin häntä epäluuloisesti ja tajusin hänen olevan tosissaan. Siinä vaiheessa meinasin saada jo jonkun asteen slaagin ja yritin naurua pidätellen kertoa että ei saa. Kehtasi vielä lopuksi syyttää minua valehtelusta. Mistä näitä aaseja oikein tulee?
T: Separi
