Arkistot: Joulukuu, 2009
Ei ne koirat vaan ne omistaja-aasit
Koirat, nuo ihanat karvaturrit joilla on luontaiset tarpeet, sekä aasiakkaat, nuo raivostuttavat idiootit jotka eivät ilmeisesti hallitse yhtään minkäänlaisia käytöstapoja.
Työskentelen ostoskeskuksen palvelumyymälässä ja sisään astelee ilmeisesti veneilyä (ainakin siitä jäätävän rumasta pukeutumisesta päätellen) harrastava aasiakas koiransa kanssa. Katson hetken kummissani koiraa (koiria ostoskeskuksessa?!), mutta kun totean että myymäläpäällikkökin huomasi sen reagoimatta asiaan, annan asian olla.
Kuinkas ollakaan, asiakas ostaa noin 5 euron arvoisen tavaran ja poistuu kohta vaimonsa kanssa tirskuen. Ihmettelen hetken mikä nyt on, mutten vielä tajua asiaa. Noin vartin kuluttua katsastan myymälän kuntoa ja eikös silloin selviä että se saamarin munapää on antanut sen kapisen piskinsä kusta myymälän nurkkaan. Ei jumalauta oikeasti millaista porukkaa. Ei siinä vielä mitään jos koira sattuu kusemaan, sanoo siitä reilusti kassalla. Minä annan rätin ja asiakas pyyhkii niin kaikki ok. Mutta sitten kun tämmöinen idiootti on antanut sen piskin kuseksia suoraan vaateosaston hyllylle ja pitää asiaa vieläpä hauskana.
Lopputulos = n 100e edestä vaatteita roskiin, v*ttuuntuneet myyjät siivoamassa koiran jälkiä, sekä eräs henkilö jonka koira päätyy nähtäessä hyvin helposti rapumertaan syötiksi.
Ei jumalauta tajua mikä ihmisiä riivaa: koira saa kuseksia mihin tykkää ja se on hauskaa, on joo kun se jää muiden siivottavaksi ja heijastuu hävikkiin muutenkin irtisanomisuhan alaisessa myymälässä.
Noh, lohduttakoon se että tyyppi todennäköisesti maksoi kortilla, idiootti kun oli, ja saa itselleen pikapikaa laskun, joka ei ole pieni ja jonka kirjoittaminen tuottaa minulle mitä suurinta nautintoa heti kun saan kaivettua kaverin kortin numeron kassajärjestelmästä.
Onneksi en ole päivittäistavarakaupassa, siellä kuulemma aasiakkaatkin kuseksii lattialle…
T: Vapaata Riistaa
Härnäävä kassavirkailija
Tulin työvuorooni ja istuin kassapaikalle laskemaan kassaa. Olin puoliksi piilossa ison kyltin takana, jossa luki ”seuraava kassa, olkaa hyvä”. Koska rahaa oli paljon, laskeminen vie aikaa. Jonoa muille kassoille oli jonkun verran.
Yksi jonottajista oli reilu viisikymppinen rouvashenkilö, joka päätti avautua kollegalleni tultuaan jonossa vuoroon.
- Sanokaa tuolle teidän kollegallenne että menee pois kassapaikalta jos hän ei aio avata kassaansa, ei tarvitse istua siinä pahoittamassa meidän jonottajien mieltä.
Emme olleet uskoa korviamme. Asiointinsa jälkeen rouva Idiootti käveli kassani ohitse ja katsoi minua pitkään silmiin.
Sellaista meillä.
T: Krisse




