”Koiranruokaa tarttis…”
On se uskomatonta miten järkevät ihmiset jättävät usein aivonsa oven ulkopuolelle astuessaan sisään eläinkauppaan. Varsinkin koiran- tai kissanruoan ostaminen on monelle hyvin hankala toimitus. Meillä on liikkeessä ruokamerkkejä melkein parikymmentä, ja asiakasvirta on sen verran iso ettei mitenkään voi muistaa jokaisen yksittäisen asiakkaan muffen koiranruokamerkkiä.
Usein asiakas tulee sisään, ei tervehdi, sanoo vaan että koiranruokaa pitäisi saada.
Minä kysyn: – Mitäs merkkiä?
- No joku semmonen sininen pussi se oli, en minä voi tietää!
(kukas sitten jos ei koiran omistaja?)
- No meillä on täällä 6 sinistä pussia eri merkeissä, olisiko se jokin näistä?
- Emmä nyt kyllä yhtään muista, semmonen sininen pussi missä on semmosta ruskeeta pyöreetä nappulaa!
(suurin osa koiranruoasta on ruskeata pyöreää nappulaa…)
- No oliko se isoa vai pientä nappulaa?
- No semmosta normaalia, KOIRANRUOKAA!! Sinä olet myyjä, sinun pitää tietää!
- Me ei ikävä kyllä pystytä sanomaan että mitä ruokaa juuri teidän koiranne on syönyt, voimme tietysti suositella jotakin koirallenne sopivaa ruokaa jos se vaikka osuisi oikeaan…?
- Ei se voi syödä kun sitä yhtä ruokaa, ette te täällä mitään osaa, sinä olet myyjä, sinun pitää tietää!
Ja tämän jälkeen asiakas marssii puhisten ovesta ulos…näitä tulee joka viikko ja monta kertaa. Apuva.
T: eläinkaupan täti
--------------------------------------------
Seuraavat jutut saattavat myös kiinnostaa...






Ens kerralla pokalla vaan kallein pussin eteen ja sanot ”tässäpä tämä, mitäs muuta sais olla?”.
Eikös siihen koiranmössöön tarvitse tietää vain sen koiran koko? Kyllä meidän koiralle riittää, että kuppiin pistettiin nappuloita. Kyllä kelpasi ruoka kuin ruoka kun tarpeeksi nälkä tuli.
Lurppa, koiralle katellaan ruokaa myös sen aktiivisuustason mukaan, käsittääkseni.
Ei se koko välttämätön juttu ole, ikä ennemminkin (pentu, juniori, aikuinen, vanhus) sekä aktiivisuustaso. Lisäks tietty olis kiva tietää, jos on allergioita.
Toki on erikseen ruokia pienille, isoille ja keskikokoisille roduille, mutta osa ruoista käy kaikenkokoisille, eli sitten se ikä yms.
Lisäksi osa koirista voi oikeasti olla kranttuja (persoonallisuuseroja siinä missä ihmisissäkin)..
Mutta ei ne koirat silti nälkään kuole.
Kyllä nekin lopulta aina ruokansa syö – vähän ehkä irvistellen, jos ei ole lempimerkkiä.
No, olipahan taas osaamaton aspa, kun selvästikin koulussa ajatuksenlukutunneilta lintsasi! =)))
Olisit sanonut kyseiselle asiakkaalle että herra/rouva on hyvä ja kaivaa niitä nenästään kun selvästi siellä hiertää…
”Kyllä nekin lopulta aina ruokansa syö – vähän ehkä irvistellen, jos ei ole lempimerkkiä.” -> meillä koira mieluummin oksentaa sappinesteitään ja syö toisten koiran jätöksiä kuin koskee epämieluiseen ruokaan… joskus se on tarkkaa…
Ja on se kyllä välillä ihmisillä niin hiton vaikeeta tarkistaa et mitä se muffe siellä kotona syö. Kuinka vaikeeta on kysyä myyjältä etttä ”hei. Suositteleppa 2 vuotiaalle aktiiviselle pienelle koiralle jotain?” Myyjä on myyjä. ei ajatusten lukija. Siitäkös asiakkaat hermostuis jos ruvettaisiin ajatuksia lukemaan tai käytäisiin kodit penkomassa vastauksia varten. Kun olet asiakas (et aasiakas) niin vastaa myyjän kysymyksiin. Hyvä myyjä osaa kartoittaa eli selvittää kysymyksillämitä asiakas on vailla.
Joo, toi sama on muuten shampoo pullojen kohdalla.Me töissä myydään vähintään kahdenkymmenen eri valmistajan tuotteita ja kun asiakas tulee kysymään ’sitä sinistä pulloa, vai oliko se harmaa’niin ei oo helppoo
)
kun sitä ollaan Kuningas Kuluttajia, niin kyllähän jokainen myyjä nyt Kuninkaan muistaa
Monta monituista kertaa olen kuulluut: ”Shampoota tarvitaan pienelle koiralle.” Kun myyjä tiedustelee koiran rotua, vastaus: ”Sellanen pieni terrieri”. Kun sekarotusen karvan laatua ja väriä kysyy, vastaus: ”Karva kuin karva. Sellanen normaali, sekarotusen koiran karva.” No, valkonen vai tumma vai monivärinen? Pitkä, lyhyt vai villakoiramainen karva? ”Osaamaton sinäkin olet!”
Ainahan sitä voisi suositella muita, samanhintaisia merkkejä. Tuskin se Murre henkeään heittää, vaikka vähän vaihtelua saakin ruokavalioonsa. Ulkomailla kulkukoirat syövät suoraan roskiksista ja hyvin tulevat toimeen, hännät heiluen posottavat paikasta toiseen.
Koirakin varmaan arvostaisi, jos ei viikosta toiseen saisi samaa sapuskaa.
Kyllähän se selkeästi on myyjän vika, kun taas ei osata ajatuksia lukea. Mitään väliä sillä, vaikka olisi omistajan vastuulla tietää niinkin vaikeat asiat kuin koiransa ikä ja allergiat ja niistä myyjää informoida. Luulisi oikeasti, että omistajat, jotka erikoisliikkeistä koiranruokaa ostavat, ottaisivat selviä merkeistä sen verran, että ne muistaisivat. Lemmikaupoissa kun harvoin pelkkää Luppaa ja Serttiä myydään.
CullySint on puolestaan missannut jutun pointin. Miten suosittelet samanhintaisia merkkejä, kun etsitään ”sitä sinistä” pussia? Ja allerginen/sairas koira voi hyvinkin ainakin mennä huonoon kuntoon väärästä ruuasta, jos ei heti siihen kuole.
Joo voihan sitä myydä mitävaan ruokaa koiran omistajalle.. Mutta tulee piäniä ongelmia kun koira on koko elämänsä syönny jotain merkkiä jonka koostumus on vaikka riisiä ja nautaa, sitten sen vaihtaa yks kaks yllättäen niin on kaverin vatta niin sekaisin siinä helposti pääsee pesemään mattoja.. Ei koiran vatsa välttämättä kestä nopeaa vaihtoa..
Toisaalta kun tollainen aasiakas tulee ja sanoo että kyllä sun pitäis tietää niin toteaa vaan et pitäis pitäis, pitäis olla miljoona rahaakin mut ei ole.. Toimii muuten hyvin asiakas tajuu nopeesti jonkin vastaavanlaisen kommentin jälkeen olevansa tampio..
Voimaa sinulle työssäsi
”Tuskin se Murre henkeään heittää, vaikka vähän vaihtelua saakin ruokavalioonsa.”
Ei ehkä yhdestä annoksesta. Jos koiralla on allergioita, jälki voi olla hyvinkin rumaa.
Toisaalta allergikkokoirien omistajat (kuten minä) ovat useimmiten erittäin tarkkoja ruoasta ja muistavat mitä ruokaa on ostettu ja mitä ei taatusti osteta.
Jep jep, on vaikeaa ottaa sitä ruokapussia himasta mukaan (TAI kirjoittaa merkkiä yms. ylös TAI ottaa vaikka kamerakännyllä kuvaa).
Samanlainen juttu kävi kun mummoni kanssa kaupassa oltiin. Hän oli vielä vanhoilla päivillään joutunut kissavahdiksi ja pyysi minua etsimään kissan kuivaruokaa, ”sitä missä se kissa loikkaa” oli tarkin kuvaus
Muistaakseni kyseessä oli sellainen oranssi Friskies-pakkaus.
CullySint: Itse asiassa eläin ei niinkään kaipaa samanlaista vaihtelua ruokavalioonsa kuin ihminen, eläimelle tuttu ruoka on aina hyvä ruoka kun ei tarvitse miettiä onko syömä-kelpoista. Myös eläimen elimistö karttaa liian suuria ruokavalion muutoksia mikäli se on mahdollista. Tottakai makkara sillon tällön sen maksalaatikon rinnalla maistuu mutta anyway, eläin ei siis kaipaa samanlaista kirjoa ruokavalioonsa (niin kauan kun se saa nykyisestä ruokavaliostaan kaiken tarpeellisen) kuten ihminen.
Olipa huonolla lause opilla kirjoitettu tuo mun tekstini :O
Mä kyl ihmettelen näitä ihmisiä jotka suuttuu jos myyjä esittää tarkentavia kysymyksiä. Mulle ainakin tulee paljon asiantuntevampi kuva myyjästä, joka tekee kysymyksiä löytääkseen sopivan tuotteen. Olisko sitten parempi osoittaa vaa tuotehyllylle ja sanoo et ”kato tuolta”?
”- Ei se voi syödä kun sitä yhtä ruokaa, ette te täällä mitään osaa, sinä olet myyjä, sinun pitää tietää!”
… mutta et edes YHTÄ vitun koiranruokamerkkiä sitten muista?
Miten moinen ääliö on ylipäätään saanut sen piskinsä pidettyä hengissä????
no mutta kun se lisäkysymysten tekeminen osoittaa sen ettei aspa tiedä yhtään mitään
Pitäisi heti tietää että mitä se Aasin pikkukullanmuru siellä kotona suostuu järsimään.
Telepatiakurssit kauppikseen !!
@nica: Offtopic mutta enpäs aikaisemmin tiennytkään että koirille on erikseen valko- ja kirjopyykki shampoot. Monellekko pallukalle säädän silitysraudan puudelia varten?
@LyhjeHylje: Minulla on pitkäkarvainen valkoruskea rotukoira. Turkin vuoksi sitä pestään vöhintään kerran viikossa valkoisuutta kirkastavalla shampoolla ja kosteuttavalla ja sähköisyyttä vähentävällä hoitoaineella.
Kuulostaa ehkä jonkun mielestä kauhealta säätämiseltä, mutta itsepä olen rodun valinnut, enkä sitä mihinkään vaihtaisi. Olen todella tarkka koirani ruoista ja tarvikkeista ja vältyn aaseilulta lemmikkiliikkeessä tietämällä täsmälleen mitä haluan. Enemmän se on mennyt niin päin, että myyjä on ollut ihan pihalla, kun ei ole jotain haluamaani tuotetta tiennyt
Ainiin, ja silitysrautaa ei tarvita, fööni riittää
LyhjeHylje: Itse asiassa (nimimerkillä puudelin omistaja), eläinkaupat myyvät vaaleille ja tummille koirille shampoota. Myydään myös sileäkarvaisille, pitkäkarvaisille, kiharakarvaisille ja yms. karvanlaaduille omia shamppoita tai sitten on niitä ns. perusshamppoita, jotka sopivat kaikille. Itse ostan aina sitä vaalean puudelin shampoota.
Ja raudalla en puudelia kuivaa. Ihan perusfööni riittää.
Niin siitä ruoasta, jotkut koirat ovat allergisia tietyille aineille ja oireeat voivat olla jopa hengenvaarallisia. Jos koira allergisen reaktion saa, niin siitä tykkää vain eläinlääkärin laskutus.
Minä taas käytän silitysrautaa koirankorviin…no joo vitsi vitsinä. Ihmiselle saadaan näemmä myytyä pas*aa pashana kun se jotenkin yhdistetään harrastukseen tai elämäntapaan. Vai shampoota koiran värin mukaan? Hmm. Ruokapuolen tajuan koska koira ei syö mitä tahansa sontaa sen eteen lykkää, ihminen syö. Näin siis ihan yleistasossa sanoen. Entinen piski söi mitä vaan, sohvasta vessanseiniin. Se olikin ex-muijan koira, kumma kun loppui kun tulin kuvioihin mukaan. Käyttäkää järkeä koirienne kanssa ja varsinkin kuinka paljon ruokaa niille annatte. Näen punaista kun tulee läski koira vastaan vaikeasti lyllertäen.
Itse olin naapurin pentujen (11 kpl) vahtina tämän työmatkan aikana. Pesti tuli minulle viime tipassa, toinen omistaja kun otti ja katosi. Kun pentujen ruoka loppui, olin oikeasti aika hukassa. Menin eläinkauppaan kyselemään oikeita nappuloita, mutta niitä ei oikein löytynyt. Olin vasta herännyt, joten en ollut tajunnut ottaa vanhasta pussista tietoja ylös (minun moka, tiedän). Myyjä oli kyllä avulias, ja lopulta oikea merkki (ja myymälä) selvisivät. Iso kiitos myyjälle, ei-koiranomistajana olisin ottanut väärän pussin ja tuloksena olisi luultavasti ollut aikamoinen sotku pentujen vatsanväänteiden takia.
@ purkkavirittelijä, myydäänhän ihmisillekkin kaikensorttista kohottavaa, tuuheuttavaa, hoitavaa, mitä lie shamppoota.
Miksi et valita naisille siitä että käyttävät semmoisia höpö-höpö tuotteita vaan säästäisivät rahaa ja käyttäisivät mäntysuopaa?
Vai ovatko ne enää höpöä kun kyse on ihmisen tuotteesta?
Varmaan näyttelyissä tms. käyvien juttuja nuo värishampoot.
nj: Ihan oikeassa olet. Nuo värishampoot ovat hienosteluja, sillä jokainen koira pärjää perusshampoolla, harjauksella ja trimmauksella. Kaikki maailman ylihienot letitykset, föönaukset, yms. hienostelut ovat ihan turhia kotikoiralle.
Sen sijaan oikea ruokavalio on kaikki kaikessa. Niin kuin aiemmin totesin; koiran allergisesta reaktiosta tykkää vain eläinlääkärin laskutus.
Mudda Mudda: Ehkä kyse onkin siitä, että ihminen (ainakin yleensä) kykenee itse päättämään mitä kaupasta ostaa. Mitenkään ottamatta kantaa siihen, kuinka hyödyllisiä koirien kosmeettiset tuotteet ovat, en ole kyllä nähnyt koiraa joka vaatisi juuri sen värille sopivaa sampoota.
Joskus eräs nainen halusi kysyä koiraltaan mielipidettä, minkävärisen peiton se haluaa. Tuskin se koira paljon välittää, onko kangas sininen vai punainen.
@Punajuuri: En koirista niin tarkkaan tiedä, mutta joillekin kissoille ainakin on värillä väliä. Mun nuorimmainen kissa leikkii innokkaimmin punaisilla hiirillä ja palloilla, kun taas vihreät ei niin kovasti kiinnosta. Ja kyse ei siis ole mistään lempilelusta vaan mikä tahansa punainen kiinnostaa enemmän kuin minkä tahansa muun värinen lelu.
Samalla logiikalla voisin päätellä että oman kommenttisi koira voi jopa oikeasti välittää siitä minkä värisellä peitolla se nukkuu… ;D
Tai sitten tätillä vaan viiras, tiedä häntä!
nj ja nica: En koiraani pahemmin näyttelyissä käytä, mutta käytän värishampoota ja föönaan koirani turkkia siitä huolimatta, sillä ne kuuluvat kyseisen rodun turkinhoitoon: värishampoo siksi, että väri pysyisi kauniimpana ja föönaus siksi, että muuten turkki kestäisi kuivua tosi kauan, kihartuisi kuivuessaan ja menisi takkuun. Eli vaikkei koiran ”tarvitsisi” olla viimeisen päälle laitettu, on se kivampi kaikkien kannalta, että se on
Uskomattoman tietämätöntä porukkaa täällä. Siis oli kyseessä koira kuin koira, niin kuivaruokaa ei saa ykskaks vaihtaa toiseen! Toki joidenkin koirien vatsat sen kestävät, mutta ei silti tietentahtoen pidä ottaa sitä riskiä, että koira saa suolistotulehduksen. Uusi ruoka sekoitetaan vanhan sekaan ja vatsa totutetaan siihen. Omalle koiralleni tuli suolistotulehdus ja veriripulia kun vanha mummoni vahingossa vaihtoi ruokamerkkiä äkkiseltään hoitaessaan koiraani. Ei ollut mikään pikkuhomma se.
Jos kerran koira ei voi syödä kuin yhtä ruokaa, luulisi omistajan olevan sen verran valveutunut asiaan että tietäisi edes merkin
Hauskoja ovat myös omistajan, jotka selittävät pitkät liirumlaarumit koiran allergioista, ”ei voi syödä yhtään mitään kuin kanaa ja riisiä, maha menee heti sekaisin jne jne” ja samalla kaivellaan pakastealtaasta naudan putkiluita ”ajanvietteeksi mun työpäivien ajan..” Milloin nauta ja kana muuttuivat samaksi eläimeksi?
Niin tuttua, niin tuttua! Ja yksi ihan ehdoton suosikki-inhokki: ”Ostasin koiranruokaa”. Kysyn tietty että millaselles koiralle sais olla? ”No meidän Mustille.” No voi vattu, ihanko totta, ihanko siis Teidän Mustille? Hetkinen hyvä herra, haenpa sen paketin koiranruokaa missä lukee ”Meidän Mustin Ruokaa”…
Vaikka jo aiemmin tänne kirjoitin, niin olenko ainoa joka huomasi tämän muuttuneet koirakeskusteluksi?? Kommentoikaa aihetta, älkää omien koirienne tottumuksia ja sitä mitä teidän muffe tarvii turkin hoitoon.. Perille meni jo että tarviitte erikois juttui ja että teidän päätös ja niin edelleen.. Selvä juttu… Koirien allergiatkin on taidettu jo käsitellä?? No hyvä varmuuden vuoksi voimme viellä toistaa ”Koirillakin voi olla allergioita ja ne voivat olla kohtalokkaita..” Kaikki yhdessä sanotaan ettei tarvii heti kohta uudestaan kirjoittaa. Ja oppikaa pliis erottamaan tyhmät asiakkaat aasiakkaista. Tyhmyydelle ei voi mitään, mutta aasiakkuus nousee syvältä sielusta ja voi vahvasti.
Meillä naapuri valisti minua, että koira syö vaikka puuroa, kun on tarpeeksi nälissään, mutta se on sitten eri asia, onko se sille hyväksi. Senkin takia olisi hyvä jos syötettäisiin ruokaa oikeilla perusteilla, eikä vain siksi että se nyt sattui olemaan halvinta tai toiseksi halvinta kaupassa, tai pussi oli kivan värinen. Jos kerran elukan ottaa, niin jonkinlaisia hyvän omistajan pisteitä saa kun myös syöttää sille sellaista ruokaa, ettei se läskisty/saa vatsavaivoja/saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet/jne. Olen nyt valaistu lemmikkiasioissa.
Noista koirien ruokien vaihteluista..
Kyllä koira varmasti syö kaikenlaista, mutta eri asia on, mitä se sille tekee.
Ja ehkä joku labradori voikin syödä kokonaisen lattialle pudonneen sipulin, mutta monet rodut on huomattavasti herkempiä tuollaisille ”herkuille”.
Meillä on useampi collie, ja jos menet lennossa vaihtamaan nappulamerkin toiseen tai antamaan liikaa jotain koirien purkkikastiketta, niin siinä on sitten koiralla kova ripuli ja kipeä vatsa ja meillä muilla maton/lattianpesutalkoot. Ei sekään vielä pahin, että itse joutuu siivoamaan, mutta että ”huvikseen” tuottaa koiralle kurjaa oloa
Näin tyhmillä ei saisi edes eläimiä olla.Taitaa koira olla perheen älykkäin?
Näin käy näiden tyhmien koiran ihmisten kanssa jotka ovat juuri ostaneet koiran eikä tiedä mitä se koira voi syödä. Tietysti tässähän vaikuttaa myös tyhmä koiran ruuan myyjä, joka ei tiedä mitä koirille syöttää. Kyllähän siinä voi tietyste sen kalleimman sille lykätä, mutta mielummin kysyt mikä koira sillä on, minkä ikäinen ja onko sillä joitan ruoka allergioita. Ja annat sille asiakkaalle sopivaa ruokaa.
Tuloksena tyytyväinen asiakas!
Eipä tuon tarinan kaltaisille aaseille oikein mitään voi. Ainoastaan toivoa, että aasi itse valaistuu, että eipä tosiaan se myyjä voi tietää, mitä juuri minä omalle koiralleni syötän. Siispä otan merkkitiedot ylös ja menen uudestaan kauppaan. Valitettavasti se ei yleensä mene näin, vaan aasi valittaa vielä liikkeen johdolle, kuinka asiantuntematonta palvelua sai.
TMKCodes: tarinassahan ei ollut kyse uudesta koiranomistajasta, joka ei oikein tiennyt, mitä ruokaa koirallensa syöttäisi. Kyse oli ihmisestä, joka ei muistanut syöttämänsä, ainoan sopivan merkin nimeä, ja moitti myyjää, kun tämä ei tiennyt, mitä ruokaa asiakas tapaa koirallensa antaa. Joten jutun tyhmä oli asiakas, ei myyjä. Myös sillä perusteella, että jos se koira nyt niin herkkä on, niin tokihan sen merkin olisi pitänyt iskostua asiakkaan päähän jo kokemuksesta.
Eli taas pitäisi osata lukea ajatuksia.
Kyseinen aasiakas taisi ajatella, että eläinkaupassa myyjät automaattisesti tietävät, että mitä ruokaa kenenkin aasiakaan koira tai kissa syö, vaikka myyjä ei olisi koskaan ennen edes nähnyt
kyseistä aasiakasta tai tämän lemmikkiä.
En halua moittia, itse olisin samassa tilanteessa napannut rouvaa käsikynkästä ja taluttanut hyllylle, esitellyt ne kaikki siniset pussit ja kysynyt näyttikö mikään tutulta.. Asiakas oli toki aasi ja käyttäytyi huonosti. Enkä tiedä olisiko myyjällä ollut mahdollisuutta tätä tehdä, mutta näin toimin omassa työssäni; meillä käy paljon huonomuistisia mummuja, jotka ei halua myöntää että muisti on huono, vaan mieluummin haukkuvat myyjän..
Asiakas kannattaa johdatella ruokahyllyjen luo ja kehoittaa häntä osoittamaan sormellaan tuttu etiketti, ellei kaupan pinta-ala ole kovin mahdottoman suuri ja vaikkapa kassalla jonoa. Jos ei rautalangasta vääntäminenkään auta niin sitten on heikosti asiat _asiakkaalla_.