Hih, hyvä syy olla johtavassa asemassa. :>

MAhtava johtotyyppi, lisää tollasia! Ja valitettavasti on vieläki tosi ettei niitä aivoja muistetan ottaa sinne ostoksille mukaan.. Tai jos aivot muistaa niin ajattelukyky on ihan vieras termi:)

Valitettavasti yhä tänäkin päivänä on tavarataloissa niin sekava ja epälooginen järjestys tavaroilla, ettei ole ollenkaan päivänselvää missä se sokeri on. No liekö kummakaan jos isot kihot ovat olleet jo viiskytluvulla tuollaisia (silloin siitä internetistä kyllä jo haaveiltiin, eli liekkö tapahtunut -40 luvulla :/).

Anteeksi, mutta eikö saa kysyä, jollei löydä jotain tuotetta? Minusta tuo pomo on jutun aasi.

Itse olen parikymppisenä silloisen työni puolesta joutunut kaupassa kysymään myyjältä taloussuklaan sijaintia, koska en etsinnöistä huolimatta sitä karkkihyllystä löytänyt. Myyjä oli purkamassa kuormaa ja hän totesi, että karkkihyllystä löytyy. Vastasin, että etsin jo sieltä vaan en löydä. Myyjä tuhahti kiukkuisena ”pitääkö MINUN tulla näyttämään”. Hän näyttikin, suklaa oli eri hyllyssä kuin olin etsinyt. Kiitin ja sanoin etsineeni toiselta puolelta. Myyjä tiuskaisi ”ne nyt valitettavasti ovat tässä”.

Tuon jälkeen meni ainakin 10 vuotta ennen kuin uskalsin seuraavan kerran vaivata myyjää. Nykyisinkin vaivaan, jos A) olen etsinyt loogisista paikoista löytämättä B) olen oudossa kaupassa ja on kiire C) tutussa kaupassa on muutettu järjestystä

Kyllä mielestäni kaupassa saa kysyä tuotteen sijaintia etenkin info -pisteestä. Mitä sieltä info-pisteestä sitten saa kysyä, jollei tuollaisia asioita?

Joo, jos heti ekana ryntää ovelta kysymään että missä ”!(%!”5y0125 teillä on sokerit niin sillon on aihetta valittaa, mutta jos oikeasti ei tiedä niin sitten eriasia. Yleensä isommissa kaupoissa on niin monta erilaista sokeria että löytyvät varmasti jos viitsii päätään kääntää.

Mutta tuossahan oli kyseessä tavaratalo, ei ruokakauppa. Eli kyllähän se nyt aika loogista on että sokerit ovat ruokaosastolla.

Itse asiassa, jos tämä naisihminen ei ollut koskaan aiemmin ollut tuossa tavaratalossa niin järkevämpi kysymys olisi varmaan ollut ”missä teillä on ruokaosasto?”. Sehän ei ole ollenkaan itsestään selvää.

Kananmunat on aina kans isoissa kaupoissa tosi hyvin piilotettu. Kukaan muu ei koskaan oo tullut huomanneeksi että isoimmissa kaupoissa ne on aina hevi-osaston läheisyydessä? Paitsi onpa multa kerran kysynyt ihan normaalin näkönen äijä että missäs teillä on banaanit…

Jep, olen samaa mieltä Reinon ja Eikan kanssa. Kyllä myymälässä pitää voida kysyä missä joku tuote sijaitsee. Sitä vartenhan ne infot on olemassa ja siitä maksetaan palkkakin.

Vaikka nykyisellään monessa paikassa onkin jo hyvät rivikohtaiset opasteet, niin kaupat, ja erityisesti eri kaupparyhmien kesken, eroavat joskus niin paljon että tuotetta ei helposti löydä. Vähänkin vieraampi kauppa ja 70 hyllyriviä, niin kyllä siinä saa etsiä. Eikä sitä tiettyä tuotetta välttämättä edes ole kyseisen kaupan tuotevalikoimassa, joten kysyminen on ihan paikallaan.

Ja jos tuo niin paljon työllistää ja ärsyttää, niin miten olis, jos laittaisitte sinne infoihin kyltin, että ”Meiltä ei saa kysellä tuotteiden sijainnista. Etsi itse. Ei meitä kiinnosta löydätkö sen vai et.” Vai kuuluisikohan tuo sittenkin ns. asiakaspalvelun tehtäviin?

Mielestäni tämä on ihan turhaa nillitystä.

Ei varmaan hirveästi esim. jossain cittarissa tai prismassa ilahduta tieto että sokeri on ruokaosastolla. Siellä kun on ”ruokasosastoa” puolet kaupasta eli neliöinä noin viiden normikaupan verran.

Itse vältän edellä mainittuja kauppoja, koska ei hirveästi huvita kävellä viittä kilometriä kahden tuotteen löytämiseksi. Ehdotin joskus sittarin neuvontaan, että voisivat tehdä kartan siitä kaupasta ja laittaa vaikka ständiin siihen neuvonnan viereen. Voisi sitten harvemmin käyvä jotenkin järjellisesti löytää tuotteet. Eipä ole tätä ideaa näköjään haluttu hyödyntää.

Kommentoin tuosta myös joskus eräälle tutulle joka työskenteli prismassa. Hän sanoi että onhan siellä he kaupan työntekijät joilta voi kysyä. Tämän jutun ja kommenttien perusteella se kartta kuulostaisi edelleen hyvältä idealta, jos kerran asiallisen kysymyksen esittäjälle kuuluu vaan vittuilu.

Itse opastan ja jopa etsin asiakkaan kanssa ihan mielelläni (helpottaa muiden neuvomista tulevaisuudessa) jos kyseessä on oikeasti joku erikoisempi tuote, esim. kookosmaito, maustevoit, joita tosiaan saakin ainakin meillä etsiä – sen sijaan en jaksa ymmärtää sitä, että asiakas tulee palvelutiskille, tuijottaa 5 s lihaosiota ja huutaa: ”AI TEILLÄ EI OOKAAN LOHTA?” ”kyllä meillä on, se on tossa vieressä muiden kalojen kanssa…”

”Kananmunat on aina kans isoissa kaupoissa tosi hyvin piilotettu. Kukaan muu ei koskaan oo tullut huomanneeksi että isoimmissa kaupoissa ne on aina hevi-osaston läheisyydessä”

Meidän lähiPrismassa heviosaston vieressä hyllyjärjestyksessä ovat einekset, makkarat, lihat, säilykkeet, ryynit, murot, sinapit, öljyt, vaipat jne., eläintenruoat, paperit + kertakäyttöastiat ja pasuaineet ja sitten lopulta noin sadan metrin päästä hevi-osastolta ovat sipsihyllyn päädyssä voi- yms. hyllyä vastapäätä kananmunat eli aika kaukana hedelmistä.

No ei ollut niin vakava tuo pomon heitto asiakkaalle… pitää heti alkaa vinkumaan (tosin vasta kolmannessa kommentissa, hävetkää) kuinka myyjä on siellä töissä ja sen kuuluu palvella mua ja nönnönnöö.
Kyllä kuuluu palvella ja senkun kyselette, mutta uskomatonta miten jotkut ottavat kaupassa käymisenkin niin kovin vakavasti (kuten se yksi nynnerö joka pelkäsi 10 vuotta kysyä myyjiltä tuotteiden sijaintia…apua).

”Valitettavasti yhä tänäkin päivänä on tavarataloissa niin sekava ja epälooginen järjestys tavaroilla, ettei ole ollenkaan päivänselvää missä se sokeri on”

Niinpä. Nykyään monesti kaupoissa on nykyään hyllyt myös siellä isojen hyllyjen päissä eikä välttämättä sieltä hoksaa kattoa mitähän siellä on tai saattaa olla jotain juomia ihan eri paikassa kuin missä muut juomat/pullot on. Kiva sitten yrittää etsiä jotain.

joo, itse työskentelen melko pienessä ruokakaupassa, ja tässä pari päivää sitten eräs mies tuli kysymään, että missähän teillä olisi PERUNAT, kun hän ei löydä? o_O jaa-a, löytyisiköhän ne tuolta kaljahyllystä vaiko sittenkin lihakaapista?

Noista munista:
Oulun Linnanmaan Prismasta löytyy (tai on ainakin joskus löytynyt) sellaisesta kulmasta, jossa on maitotuotteita (ja juomia)..
Ja He-Vi osasto on saman käytävän toisessa päässä (eli oikeasti todella kaukana kananmunista).
Itse jutusta:
Tuo johtoasemassa oleva henkilö on varmasti tämän tarinan aasi. Kyllä kaupan infotiskiltä saa käydä kysymässä, missä liikkeen jokin tuote sijaitsee. Eikä siinä ole mitään vaatimuksia, että ensin täytyy käydä katsomassa ja tarkistaa vielä kaverinkin kanssa ja vasta sitten saa kysyä, jos ei löydä.
Mutta ymmärrän kyllä, jos työntekijöillä oli hauskaa. Joskus pieni työpaikkahuumori piristää, mutta se ei saisi tapahtua asiakkaan kustannuksella.

Tulipahan taas todistettua se että ylentäminen pomoksi on tosiaan keino saada ne tuottamattomat yksilöt pois tuotantoketjusta. Suurin osa myyjistä vaan ilmeisesti on niin typeriä että luulevat että vain koska myyjät itse tietävät jotain, kaikki muutkin tietävät samat asiat yhtä hyvin. Tuollainen ajattelutapa on tavallista hyvin pienille lapsille, mutta aikuisten pitäisi jo tietää ettei asiat vaan mene niin. Vaikka tuo järjen puutehan kyllä selittäisi noiden myyjien uralla jämähtämisen.

järjenkäyttö on sallittua myös kaupassa. Pitemmän päälle kaikki tuotteet on kauppassa järjestetty järkevästi pitkin kauppaa, paitsi Lidlissä. Kysysin kerran Lidlin myyjältä, mistä löydän kananmunat. Olivat maitohyllystä seuraavat. Ensin oli varaston ovi ja sitten vessapaperi ja pyykinpesujauhe, joiden välissä löytys kananmunat.

Muuten, jos viittit vähän katteella meitin tavallisen ruokakaupan hyllyjä, niin löydät melko vaivattomasti tuotteet. Ja suurimpien kauppojen hyllyjen välissä, katossa roikkuu kyltit, jotka kertoo, mitä kaikkea kyseisestä hyllyvälistä löytyy.

Loppupeleissä sanoisin, että suomalaiset kaupat ovat hyvin hyvin yksinkertaisia, jos vain viitsii käyttää vähän urbanisoitua maalaisjärkeä(kuten opettajani sanoi)

No tässähän voi jo puuttua muutamaan kohtaan, eli:
Kuinkahan iso tuo tavaratalo oli? Kihon viittaus pohjakerrokseen kertoisi, että iso/monikerroksinen, ellei ollut pelkkää vittuilua.
Täällä päin tavaratalot eivät mielestäni ole kovinkaan ”loogisia”, ja mitähän sillä edes tarkoitetaan? Jos toisella puolellani aukeaa hehtaarin kokoinen kauppahalli ja heti vieressä on infopiste, niin mielessä saattaisi käydä jopa kysyä tuotteen sijaintia, jos kauppa on tuntematon, enkä jaksa ravata ympäriinsä.
Jonkinlainen kartta/navigaattori voisi olla kaupoissa aika mainio

Tosin, niin, mikäli tarina on tosi, niin asiakas olisi jälleen voinut kysyä hieman kohteliaammin. Kuten tämän sivuston tarinoista on huomattu, nöyrät kyselijät eivät joudu vittuilun kohteeksi ja saattavat saada jopa ”mainio asiakas” -alennusta!

Btw, tämän kaupungin Cittari rempattiin justiinsa ja uudet katosta roikkuvat neuvontakyltit ovat todella epäselviä/epäselvästi sijoitettu (vrt. Prisma).

Joskus ollessani S-marketissa töissä mulle oikee työsuhteen alussa näytettiin sokerien paikka, niitä kuulemma kovin usein kysyttiin. Ja kyllä ne ainakin musta oli aika epäloogisessa paikassa, nimittäin mehuhyllyllä.

Mua taas ärsyttää, kun etenkin ulkomaalaiset tulevat jatkuvasti kysymään missä on öljy tai jauhot… ei siinä muuten mitään, mutta kun nämä samat ihmiset käyvät kaupassamme jatkuvasti (ostelemassa näitä tuotteita). Eikö sitä nyt viime kerrasta muista?!

Sitten on niitä, jotka joka käytävällä vastaantullessa ottavat oikeudekseen kysyä kaikkia ostoslistalla olevia tuotteita. Toisin sanoen, joskus olen ns. tehnyt ostoksensa hänen puolestaan.

Ihmisellä on aivot, silmät, jalat, kyllä niillä pääsee jo pitkällä niinkin yksinkertaisessa puuhassa kuin kaupassa käynnissä.

On ihan ok tulla kysymään, kun etsinyt tuotetta eikä siltikään löydä, mutta sellaiset tyypit ärsyttää, jotka eivät edes viitsi vaivautua hakemaan itse (ellei tosiaan ole jostain harvinaisemmasta tuotteesta kyse).

Ulkkiksista ärsyttää myös se, että aikaa kuuluu oikeesti paljon, kun ulkomaalaiset (ja suomea vähän taitamattomat) eivät osaa lukea tai ymmärrä hintakylttejä. Tulevat sitten varmistamaan joka tuotteen minulta, että hintakyltti kuuluu kyseiseen tuotteeseen. Jos se siinä kohdalla on niin mitä tod. näk. kyltti kuuluu tuotteelle ja toiseksi, jos ei osaa suomea, osta sanakirja! Itse asuin ulkomailla ja siellä käytin sanakirjaa kaupassa, jos en ollut varma tuotteen tarkasta sisällöstä tai jos tuote oli muuten vieras.

”Ulkkiksista ärsyttää myös se, että aikaa kuuluu oikeesti paljon, kun ulkomaalaiset (ja suomea vähän taitamattomat) eivät osaa lukea tai ymmärrä hintakylttejä.”

Hmm… luulisi, että yksinkertaisimmillaan tuo olisi aika helppoa. Hintalappu on yleensä joko tuotteen ylä- tai alapuolella. Hintalapussa lukee tuotteen merkki, sisältö ja koko (esim. 350g), niin luulisi että osaisi jotenkin yhdistää oikean lapun ja tuotteen. Jos ihan nämä meidän kirjaimet osaa, niin osannee katsoa että lapussa ja tuotteessa on samat kirjaimet.
Tosiaan, tuo on esimerkki yksinkertaisimmillaan, vaikeammissa asioissa pitänee jo kysyä.
Enkä ole itse tällaiseen tilanteeseen koskaan joutunut, kunhan vähän mutuilin.

Mun mielestä kaupan tuotteet on yleensä melko loogisesti sijoitettu. Ongelma on siinä, että joka paikassa on erilainen, looginen järjestys . Ikinä ei voi tietää, minkälainen järjestys juuri siinä kaupassa on, edes samaan ketjuun kuuluvat kaupat eivät käytä yhtenevää sijoittelua.

Oon kyllä tyrmistynyt siitä, että myyjien mielestä ihmisten pitäisi ensin kierrellä ympäri kauppaa ennen kuin saavat tulla kysymään neuvoa! Hirveä vaiva ja ihan turhaan, myyjä kuitenkin periaatteessa tietää tuotteiden sijainnin. Tämä siis muutamaa tuotetta etsiessä, se on eri asia, jos myyjän pitää neuvoa koko kauppareissu.

Jos minä menen outoon kauppaan (suureen) etsimään jotakin ehkä erikoistakin, niin aina ensin kysyn neuvonnasta, että onko heillä ko. tuotetta. En tahdo pyöriä turhaan kaupassa etsimässä jotain, mitä siellä ei ehkä sitten olekaan.
Minua voidaan pitää aasina, mutta ei se haittaa, niin monia olen vuosien aikana palvellut, että josko minäkin joskus vuorostani.

Jepjep..
Ja noista ulkomaalaisista sen verran, että johan on kumma, että ärsyttää sellaisetkin ihmiset, jotka kysyvät ihan oikeasta asiasta..
Jos ei ymmärrä kieltä, niin on oikeasti syytä kysyä, että mikä on tuotteen hinta tai mista mitäkin löytyy.. Siinä eivät edes mitkään kartat tai opaskartat auta..

Jos työntekijöitä ärsyttää niin paljon ulkomaalaisien neuvominen, niin mikäs sitten ei ärsytä??
Ainakin itse ulkomailla ottaisin kernaasti avun vastaan.

”Ja suurimpien kauppojen hyllyjen välissä, katossa roikkuu kyltit, jotka kertoo, mitä kaikkea kyseisestä hyllyvälistä löytyy. ”

Niinhän siellä lukee, mutta kun osa tuotteista on ihan eri paikassa kuin siellä missä lukee niiden olevan. Esim. eräässä kaupassa missä käyn, on osa mehuista hevi-osaston lähettyvillä, aivan eri paikassa kuin siis se hylly missä mehut on. Samoten osa limukoista on noin 10 hyllyn päässä muista limukoista. Ja samassa kaupassa myös leivät on vähän pitkin kauppaa.

Kaikki on suhteellista..
Kyllä itse olen löytänyt elämäni aikana lähes kaiken omatoimisesti joko maalaisjärkeä ja logiikkaa käyttämällä, tai niitä hyllyjen yläpuolella olevia kylttejä katsomalla.

Yksi asia mitä en ruokakaupasta löytänyt oli sitruunaesanssi (vai mitä se nyt on siinä pienessä pullossa, ei kai ihan mehuakaan..). Mehuhyllystä sitä etsin ja etsin, en löytänyt. Myyjä tuli näyttämään ja olihan se mehuhyllyssä, mutta ihan sillä ylimmällä hyllyllä, mun pituudella aivan näkymättömissä Enkä ilman myyjä olisi siihen ylettynytkään.

Toinen kateissa ollut asia oli pienet matkapakkaukset, joita yritin Anttilasta metsästää. Olihan ne siellä myös, mutta tyyliin vanupuikkojen ja kondomien hyllyssä, enpä arvannut.

Muuten ovat kauppojen tuotteet olleet melko lailla aina loogisissa paikoissa ja helposti löydettävissä. Siinä mielessä en ymmärrä, miksi on niin vaikeaa löytää vaikkapa jauhot jotka melko varmasti ovat ”jauhot” tai ”kuiva-aineet” tms. hyllyvälissä.. Ja voisi sitä joskus olla edes hieman oma-alotteinen ja etsiä edes vähän..

Olen itse töissä pienessä kaupassa ja minultakin kysytään aika usein sitä sun tätä, ja mielelläni neuvonkin. Jotkut tuotteet ovat omastakin mielestäni hieman epälooisissa paikoissa ja usein hyllyjen päädyissä, kun kauppamme on erittäin pieni. Silloin tällöin vaan kaupassamme käy asiakkaita, jotka tosiaan eivät ole oikein omatoimisia.

Eräs rouva taannoin kysyi juuri sokereita. Neuvoin siinä kassalta, että sokerit löytyvät keksihyllyn päädystä, hedelmiä vastapäätä ja rouva lähtikin kävelemään juuri oikeaan suuntaan, jolloin keksihyllyä ei voi olla näkemättä. Noin viiden minuutin päästä jonossa ei ollut asiakkaita ja rouva tuli luokseni uudestaan erittäin tuohtuneena. ”En minä sieltä mitään sokereita löytänyt!” Ihmettelin hieman ja lähdin itse näyttämään rouvalle. Siinähän ne sokerit olivat kiltisti keksihyllyn päädyssä ja hedelmiä vastapäätä. ”Mutta ei teillä ole palasokeria.” Kyykistyin ja otin toisiksi alemmalta hyllyltä pari erilaista rasiaa palasokeria ja kysyin, sopiiko jokpikumpi näistä. Kyllähän niistä toinen rouvalle kelpasi. Ihmettelen vain, miten hän ei itse niitä löytänyt, ja kuten sanottu, kauppamme on erittäin pieni.

”Tästä on jo niin kauan aikaa, etten viitsi kertoakaan, mutta joka tapauksessa paaaljon ennen kuin internetistä ja Googlesta osattiin uneksiakaan”

Minä muistelisin, että tuolloin ammoin kaikissa kaupoissa ei ollut merkitty hyllyjen sisältöä isoilla kylteillä, kuten nykyään? Muistanko aivan väärin?

maielle:
Kerran en meinannut löytää pikkusiwasta taloussuklaata. Kun etsii muistin mukaan vääränväristä pakettia, niin ei sitä silloin löydä vaikka se nököttäisi nenän edessä.

Suski: Niin, on se ihan kiintoisaa, kun ei myyjiltä saisi kysyä paitsi ehkä sitten, jos on kissojen ja koirien kanssa jotain tuotetta etsinyt eikä ole löytänyt. Eihän se nyt sovi, että myyjän pitäisi tehdä töitä sen 20sek, joka menee asiakas neuvoessa…

Itse en todellakaan näe, miksi asiakkaan pitäisi ensin hakea pää punaisena sitä tuotetta lunastaakseen oikeuden kysyä arvon ylimyyjältä sen sijaintia. Jollakulla voi esim. olla kiire ja kauppa on outo, joten tuskinpa siinä huvittaa alkaa arpoa, että mikähän on se tämän kaupan looginen järjestys. Miksei silloin kysyisi? Ja aivan erityisesti, jos on olemassa infopiste niin ilmeisesti sieltäkään ei saa kysellä…

Olen myös sillä kannalla, että tarinan aasi on pomo. On aika todennäköisestä, ettei asiakas tule tuollaiseen kauppaan uudestaan. Totta kai se vaihtelee, tuleeko asiakas oikeasti vai ei, mutta on vähän eri asia, jos kyseessä on ainoa lähikauppa kilometrin säteellä kuin jos kyseessä on esimerkiksi keskustan tavaratalo. Jälkimmäistä on paljon helpompi vältellä ja henk. koht. ainakin olen jättänyt väliin kauppoja, joissa olen saanut huonoa palvelua. On jossain määrin ymmärrettävää asiakkaasta luopuminen, jos asiakas on todella häiritsevä ja äärimmäisen vaikea, mutta jos hankkiutuu asiakkaasta eroon vain siksi, että tämä kysyi jotain, ei kyllä oikein hanskaa kaupankäynnin perusteita…

”Muuten ovat kauppojen tuotteet olleet melko lailla aina loogisissa paikoissa ja helposti löydettävissä. Siinä mielessä en ymmärrä, miksi on niin vaikeaa löytää vaikkapa jauhot jotka melko varmasti ovat “jauhot” tai “kuiva-aineet” tms. hyllyvälissä.. Ja voisi sitä joskus olla edes hieman oma-alotteinen ja etsiä edes vähän..”

Jotkut on, jotkut ei. Olen esim. hakenut joskus hätäpäissäni nuudeleita jossain kaupassa sieltä tavanomaisesta paikasta, mutta siellä ne oli laitettu jonnekin muualle. Samoin kananmunia olen saanut etsiä ja, uskomatonta mutta totta, myös ituja hain jonkun K-kaupan heviosastolta minuuttitolkulla ennen kuin bongasin ison kylmäkaapin, jossa ne olivat… Ei ole muissa kaupoissa näin ollut. Että eroja on.

Kyllä noita on tullut itsekin etsittyä ja pähkäiltyä. Pahinta on, kun se etiketin paperi muuttuu ja sitähän syystä tai toisesta Suomessa tehdään vähän väliä. Liekö joku mainostoimistojen kikka, eihän esimerkiksi Coca-Cola tai Pepsi ole brändiään vaihtanut aivan eriväriseksi koskaan, toisin kuin voit tai einekset.

Esimerkiksi Arabianrannan S-marketissa osa mehuista on ennen maitotuotteita, osa jälkeen. Osa on omalla hyllyllään ja osa juustojen ja lihojen välissä. Miksi raejuusto on joskus maitotuotteitten kanssa samassa paikassa, joskus juustojen? Onko taloussuklaa karkkihyllyllä vai mausteitten kanssa vai leivontapuolella? Missä ovat nonparillit?

Ei se sijoittelu aina ihan niin vaan loogisesti mene. Isommissa monen sadan neliön kaupoissa siellä ruoka-osastolla haahuilu saa kyllä väsymään.

Hyvä kommentti Vink! En edelleenkään jaksa ymmärtää miksi tänne pitää tulla kommentoimaan juttuja otsa rypyssä ja ilman pienintäkään huumorintajua… :/

Anteeksi, mutta.. kuka tarvitsee karttaa ruokakaupassa käymiseen? Kuulostaa hieman avuttomalta. Kas kun ei navigaattoreita vaadita. Ei se kaupassa käynti niin kovin vaativaa ole ihan oikeasti.. ”voivoi kun minä käyn siellä suuuuressa marketissa niin harvoin enkä sitten löydä sitä sokeriakaan” Niin noh.. jos se on niin kovin vaikeaa, niin suurissa kaupoissa ei ole pakko asioida. Onneksi. Sitä paitsi suurin osa ihmisistä näyttää osaavan itse etsiä haluamansa tuotteet, kun ehkä 1% asiakkaista tulee kysymään että missä on mitäkin.
Kerran tosin eräs asiakas kysyi minulta, että ”Missäs teillä on oluet ja siiderit?”
Enkä tarkoita, että asiakkaan pitäisi hullun lailla juosta itsensä henkihieveriin ympäri kauppaa siinä sokeria etsiessään, ennen kuin tulee kysymään apua. Mutta järjen käyttö on sallittua! Esim. miettiä, että missä se sokeri YLEENSÄ sijaitsee. Jos ei sitä ole siellä, niin siinä vaiheessa (kun on jo varmasti hyvin väsynyt tähän juoksenteluun) kannattaa kääntyä myyjän puoleen.
Tietysti täysin poikkeuksena asiakkaat, jotka eivät jostain syystä kykene kävelemään/edes keräämään itse ostoksiaan. Kyllä mä olen töissä pari kertaa tehnyt koko kauppareissun jonkun vanhan ihmisen kanssa; kerännyt hänelle tuotteet kauppalistan mukaisesti kärryyn jne. Ja se on aina mukavaa, ei siinä mitään. Tällaiset asiakkaat eivät ole niitä, joista tämäkin keskustelu kertoo. Kuten eivät ole nekään, jotka ystävällisesti tulevat kysymään jonkun vähän erikoisemman tuotteen sijaintia.

Joitakin tuotteita onkin vaikea löytää, oikeasti. Mutta tässä koko jutussahan on kyse siitä, että jotkut, jotka eivät vain jaksa edes miettiä tai vähän aikaa etsiä ennen kuin kysyvät, tulevat tiedustelemaan jotain sokerin/leivän sijaintia. Tällaiset tapaukset saavat aikaan aspassa turhautuneisuutta ja ihmettelyä. Mutta en mä ainakaan yhtään ihmettele, jos joku ei löydä jotain harvinaista tuotetta/ei edes ole varma, onko kyseistä tuotetta meidän kaupassa. Tollaisia asioita siitä infopisteestä/myyjiltä yleensä kysytäänkin. Eikä jotain baananien sijaintia

Sitä paitsi, vaikka aspoja ärsyttääkin tietynlaiset asiakkaat (tässä tapauksessa tyhmiä kyselevät) niin ei se tarkoita sitä, etteikö myyjiltä SAISI kysyä jotain. Tietysti SAA KYSYÄ. Se vain saattaa tuntua aspasta vähän huvittavalta. Joskin, sitä huvittuneisuutta ei välttämättä kannata näyttää asiakkaalle. Tietenkään. TÄÄLLÄ, tosin, sen huvittuneisuuden/ärsyyntyneisyyden saa ilmaista

Minusta tuossa ”missä mikäkin tuote on” kyselyssä ei ole mitään erikoista. Jos on niin avuton ettei löydä jotain tavaraa niin kyllä sitä mieluummin sitten kysyy kuin pyörii ympyrää, ja itsellenikin tulisi ensimmäisenä mieleen kysyä neuvonnasta. Eikös se ole sitä varten että siellä neuvotaan ?Lisäksi jotkut kaupat ovat niin jumalattoman suuria ja jollei niissä ole ennen käynyt niin mieluummin kysyy kuin etsii tunnin jotain hikistä sokeripakettia. Varsinkin silloin jos on kiire.
Mutta minua on huvittanut suuresti se että miedän liikkeestä tullaan todella usein kyselemään mitä ihmeellisimpiä asioita (olen töissä Ideaparkissa eräässä liikkeessä). mm. milloin bussi x lähtee Lempäälään ja mistä, tai että missä jokin kauppa on. Tietämättömille tiedoksi että Ideaparkissa on infopiste josta kaikki nämä asiat selviäisivät paljon helpommin. Minä kun en ole tietoinen bussien aikatauluista tai siitä onko liikkeesä X myynnissä tavaraa x

”Noista munista:
Oulun Linnanmaan Prismasta löytyy (tai on ainakin joskus löytynyt) sellaisesta kulmasta, jossa on maitotuotteita (ja juomia)..
Ja He-Vi osasto on saman käytävän toisessa päässä (eli oikeasti todella kaukana kananmunista).”

Hoh, en tiedä milloin lienet käynyt siellä, mutta nykyään munat ovat HeVi-osastolla. Samoin kuin saman kompleksin Euromarketissakin, HeVi-osastolta löytyy. Vaan tuleepa itsellekin mieleen kauppoja, jossa munat ovat sitten taas jossain AIVAN muualla.

Itse tarinassa pomo toki töksäytti hivenen, mutta enemmän itseä kyllä vituttaa tyhmät ihmiset kuin siitä piikittelevät ihmiset.

Eiköhän kyseessä ole nimenomaan Stockmannin tyyppinen monikerroksinen tavaratalo, eikä Prisman tai Cittarin kaltainen hypermarket. Tavaratalon neuvonnasta voi ymmärrettävästi kysellä ruokaosaston sijaintia/kerrosta, ja ruokaosastolle löydettyään voi sieltä sitten kysellä sokeria.

”Mutta minua on huvittanut suuresti se että miedän liikkeestä tullaan todella usein kyselemään mitä ihmeellisimpiä asioita (olen töissä Ideaparkissa eräässä liikkeessä). mm. milloin bussi x lähtee Lempäälään ja mistä, tai että missä jokin kauppa on.”

Ai herranduudeli sentään. Olenpas nyt ollut aasi, kun kerran eräässä kauppakeskuksessa erehdyin ohimennen kysymään kassalta, josko hän sattuisi tietämään mistä bussit lähimpään kaupunkiin lähtevät. Ihan hirveetä, kylläpä nyt hävettää! (tai sitten ei…)

Kyllä paljon huvittavampia ovat nämä lukuisat tänne kirjoittelevat aspat, joilta kukaan ei saisi kysyä mitään. Ja kaiken huippu on jo tämä, ettei neuvonnastakaan saisi tulla kysymään sitä neuvoa

Olen Helsingin keskustassa lähikaupassa töissä. Totta kai neuvon asiakasta hänen jotain kysyessään. Itse tämän alan olen valinnut ja en todellakaan koe, että ”voi ei, mitä toikin nyt tyhmiä kyselee”. Asiakkaita varten me siellä olemme. Kysymykset voivat koskea tuotteiden sijaintia, käyttötapoja, ruokaohjeita, ihan mitä vain. Tämä on palveluala ja vaikka joskus onkin todella kiireistä ja ”liian vähän käsiä”, aikaa asiakkaalle on löydyttävä, sillä asiakas kuitenkin palkkamme maksaa. Toivottelen kaikille kanssa- aspoille mukavia hetkiä ehkä joskus kinkkistenkin kysymysten kanssa, mutta siinähän se asiakaspalvelutaito ja tietotaito punnitaan!

Ihmiset eivät taida ajatella loogisesti, kuinka paljon aikaa vie loppujen lopuksi päivittäin neuvoa asiakkaille tuotteita, jotka he voivat itsekin helposti löytää. (Ellei tosiaan ole jokin harvinaisempi). Usein on kaikenlisäksi sellaisia, jotka kysyvät tuotetta, joka on heidän vieressä… No voi olla ettei silmä huomannut.

Välillä käyn äitini kanssa kaupassa ja hän on juuri sellainen, joka kysyy ilman etsimistä ja se ärsyttää, vaikka olen asiakkaana itsekin.

J-P: Ulkomaalaiset nimenomaan tulevat kysymään, että onko tuo hinta tuotteeseen, joka on sen tuotteen ala- tai yläpuolella.. Niin no voiskohan se olla vai oisko sittekään? Lukisivat mitä siinä sanotaan. Ja jos ei ymmärrä tarpeeksi kieltä, käyttäkööt sanakirjaa. Niin minäkin tein ulkomailla ollessani.

Olen töissä kaupassa, jossa joka osastolla on karttataulut tavaratalosta ja joka osastolla jaetaan karttoja talosta. Opasteita on myös katonrajassa ja lattiassa kulkusuuntaa merkkaavat nuolet. Yleisin kysymys on ”miten täältä pääsee ulos?”

Heips:
Jos minulle jää ulkomailla epäselväksi, jonkin tuotteen hinta tai niiden merkinnät, niin tottakai minä siitä kysyn..
Jos joku sen takia haukkuu idiootiksi, niin on kyllä oma häpeänsä.
Sanakirjat on toki keksitty, mutta ei niistäkään ole aina apua..
Löytyyköhän minun lähikirjakaupastani edes Suomi-Swahili-sanakirjaa, jos satun tarvitsemaan? Suomi on oikeasti todella eksoottinen kieli monelle ulkomaalaiselle..
Ja ei sovi unohtaa, että mm. joulupukin takia Suomeen saapuu matkailijoita melkein mistä tahansa maailmalta.
Ja tämänkin lisäksi sanakirjat eivät ole aina mukana tai nekin saattavat hävitä..
Itse olen parhaimmillani unohtanut taskusanakirjani lentokoneen ostuimen taskuun..
Siitäkin sanakirjasta oli niin paljon apua.

Itsekin olen töissä hypermarketissa ja joka päivä saa viettää ison osan työajasta auttamalla asiakkaita. Useimmiten se on jopa mukavaa, yksi niistä syistä, joiden takia tätä työtä tekee.

Välillä vaan alkaa ottamaan pannuun kun neljättäkymmenettäkahdeksatta kertaa saman päivän aikana joku kysyy mistä löytyy hiiva. Eikös se siellä maitokaapissa (kylmässä, niin kuin kuuluukin) ole melkein joka paikassa? Toinen mikä ärsyttää on ihmiset, jotka suoraan kaupan ovista sisään tullessaan ottavat ostoslistan (usein metrin pituisen) taskusta ja kysyvät jokaikistä tuotetta ensimmäiseltä myyjältä joka vastaan tulee.

J-P: Huom! En ole ketään haukkunut idiootiksi! Usein hintakyltit kyllä ovat tarpeeksi selkästi yhteen tuotteeseen että erehdystä ei voi tulla. Ulkomaalaisille ei riitä myöskään se, että saavat vastaukseksi kyllä, vaan he kysyvät vielä pari kertaa uudestaan, varmistukseksi? No kyllä välillä ärsyttää, jos on noin vaikeaa ymmärtää myyjän vastausta. Minulla taisi sitten olla ulkomailla sen verran loogista päättelykykyä ja sanakirjan käyttötaitoa, että koskaan ei tarvinnut kysyä mikä minkäkin hinta on. Minulla ei ole mitään ulkkiksia vastaan, mutta joskus erityisesti hyvin selkeissä tapauksissa, joissa viereiset hintakyltit ovat tarpeeksi kaukana sekoittumisesta, on todella älytöntä ajanhukkaa… siis kun laskee koko päivän saldon tällaisista tilanteista!

Ja suomalaisista huomaa, että kun ihmiset kysyvät jostain tuotteesta, joka on päässyt loppumaan, jäävät sitä siihen sitten päivittelemään ja siihen pitäisi selostaa miksi ihmeessä on päässyt loppumaan. Eikö se riitä, että ne nyt vaan on loppu. Itse en tuotteeksi pysty muuttumaan.

Kyllä kaikkien nipottavien luulisi tajuavan, että on tapauksia, jotka eivät todella löydä jotain tuotetta (tai ”seisovat liian lähellä”) ja tapauksia, jotka eivät vain viitsi etsiä, asiakkaita kun kuitenkin ovat. Sama lössi ottaa aina laktoosittoman tuotteen, vaikka tarjoushintalapussa ilmoitetaan ”ei laktoositon” ja kitisee sitten kassalla kun ei viitsinyt lukea koska EI MUN TARVII.

Heips:
En tarkoittanutkaan, että sinä olisit minua idiootiksi haukkunut. Mutta muissa kommenteissa on tullut ilmi, että omaakin järkeä saa käyttää ja ovatpa ihmiset tyhmiä, kun kysyvät neuvnnasta neuvoa..
(Eihän se nyt sovi!)
Ulkomaalaisian kohdalla täytyy myös muistaa, että paitsi kieli ja tuotteet ovat ihan uppooutoja (mikä ihmeen Valio??), niin outoja voivat olla myös rahayksikkö ja myös kirjainmerkit..
(Oletko koskaan käynyt esim. Venäjällä? Venäjä on yksi Suomen suurimpia kauppakumppaneita ja myös suuri osan Suomen turisteista tulevat Venäjältä.)
Siksikin annan ulkomaalsien kysyä ihan niin monta kertaa kuin heitä sattuu huvittamaan. Ja toivoisin saavani itse samanlaista palvelua, kun olen ulkomailla.

”Ihmiset eivät taida ajatella loogisesti, kuinka paljon aikaa vie loppujen lopuksi päivittäin neuvoa asiakkaille tuotteita, jotka he voivat itsekin helposti löytää. (Ellei tosiaan ole jokin harvinaisempi).”

Miksi ihmeessä asiakkaiden tarvisikaan? Mistä ihmeestä tämä asenne oikein kumpuaa, että asiakkaat eivät saisi häiritä myyjiä kaupassa..! Ilmeisesti jokaisen pitäisi hoitaa asiointinsa mahdollisimman kustannustehokkaasti, ettei nyt vain yhdenkään myyjän työaikaa tuhraannu turhaan.

Itsepalvelukassat erikseen, mutta normaalissa ruokakaupassa / tavaratalossa pitäisi saada kysyä myyjältä mitä tahansa (tuotteisiin liittyvää) ja varsinkin INFOTISKILTÄ!

Palveluasennetta edes vähän, hyvät ihmiset!

Hannah: ”Joitakin tuotteita onkin vaikea löytää, oikeasti. Mutta tässä koko jutussahan on kyse siitä, että jotkut, jotka eivät vain jaksa edes miettiä tai vähän aikaa etsiä ennen kuin kysyvät, tulevat tiedustelemaan jotain sokerin/leivän sijaintia. Tällaiset tapaukset saavat aikaan aspassa turhautuneisuutta ja ihmettelyä. Mutta en mä ainakaan yhtään ihmettele, jos joku ei löydä jotain harvinaista tuotetta/ei edes ole varma, onko kyseistä tuotetta meidän kaupassa. Tollaisia asioita siitä infopisteestä/myyjiltä yleensä kysytäänkin. Eikä jotain baananien sijaintia ”

Minä taas en ymmärrä alkuunkaan tätä. Mitä ihmettä varten te myyjät olette sitten siellä, jos ette asiakkaiden auttamista varten – siis asiakkaita varten? En väitä, etteikö työtehtäviinne kuuluisi muutakin, esimerkiksi hyllyjen täyttö, mutta ilmeisesti asiakkaiden tiedusteluihin vastaaminen ei niihin kuulu, kun aspat oikein osaavat niistä äityä. Kysymään ei tosiaan saisi tulla ellei ole jalaton, sokea tahi jo 2 tuntia tuotetta kaupasta etsinyt. Erityisesti ihmetyttää, että jos ja kun aspa istuu oikein ”neuvontapisteessä”, mutta näyttää häiriintyvän siitä, että ihmiset kysyvät häneltä – neuvoja…

Mitä sitten, jos asiakas ei jaksa/viitsi miettiä jonkun tuotteen sijaintia? Onko se asiakkaan syy, että kaupoista on tehty valtaisia ja tuotteet sijoitettu eri kaupoissa eri tavoin ja eri logiikalla? Jos asiakas haluaa päästä helpommalla ja kysyä, missä vaikkapa sokeri sijaitsee, aspa sitten hermostuu ja huvittuu kovin tällaisesta työnsä keskeytymisestä. Eihän sellaista nyt sovi kysyä, etsiköön asiakas itse. Ja jos ei isosta kaupasta löydä itse niin joo, sopii mennä muualle. Aika hyvä kehoitus: isolle kaupalle eivät kelpaa niiden asiakkaiden rahat, jotka eivät helpolla haluamiaan tuotteita löydä. Tämä siksi, ettei myyjiä näissä kaupoissa huvittaisi neuvoa. Aika mielenkiintoinen asenne…

Heips: ”hmiset eivät taida ajatella loogisesti, kuinka paljon aikaa vie loppujen lopuksi päivittäin neuvoa asiakkaille tuotteita, jotka he voivat itsekin helposti löytää. (Ellei tosiaan ole jokin harvinaisempi). Usein on kaikenlisäksi sellaisia, jotka kysyvät tuotetta, joka on heidän vieressä… No voi olla ettei silmä huomannut.”

Niin, onhan se kauheaa, kun joutuu tekemään työtään. Minuakin aina ärsyttää suuresti kuljetusliikkeen toimistossa, kun ihmiset soittelevat meille ja tekevät tilauksia, vaikka netissä on kaavake (joka on sitä paitsi täysi susi, mutta mitäs siitä). Kehtaavatkin laittaa minut tekemään töitä! Mieluummin sitä vaan surffailisi tai päiväunelmoisi…

Heips: ”J-P: Huom! En ole ketään haukkunut idiootiksi! Usein hintakyltit kyllä ovat tarpeeksi selkästi yhteen tuotteeseen että erehdystä ei voi tulla. ”

Eivät todellakaan ole. Esimerkiksi monilla heviosastoilla kyltit ovat korkealla ilmassa eikä niistä voi millään tavalla päätellä, mikä koskee luumuja ja mikä luumujen vieressä olevia päärynöitä tai niiden yläpuolella viistosti sijaitsevia nektariineja. Mutta hittoako sitä myyjiltä kysymään, ettehän te selkeästi kaupassa asiakkaita varten ole.

Myyjä/baarineito: ”Välillä vaan alkaa ottamaan pannuun kun neljättäkymmenettäkahdeksatta kertaa saman päivän aikana joku kysyy mistä löytyy hiiva. Eikös se siellä maitokaapissa (kylmässä, niin kuin kuuluukin) ole melkein joka paikassa? ”

Jos jonkun tiettyn tuotteen sijaintia kysellään jatkuvasti, eikö se kerro vähän siitä, että kauppa on onnistunut sijoittamaan tuotteen vaikeasti löydettävään paikkaan?

Olen samaa mieltä kuin Susa. Tämä joiden myyjien asenne täällä on aika uskomaton: asiakkaat vain häiritsevät heitä kaupassa! Ei näemmä tosiaan kuulu työtehtäviin asiakkaiden kanssa asiointi – millähän oikeudella nämä ihmiset kutsuvat itseään asiakasPALVELIJOIKSI, kun eivät selkeästikään haluaisi palvella asiakkaita.

Ei saakeli. Jos voisin olla asioimatta ruokakaupassa, en enää asioisi siellä, jos kerran henkilökunta on tämän tasoista. Valitettavasti vain ruokakaupat ovat aika elinehto ihmiselle, joten ilmeisesti tällainen meno saa jatkua.

Komppaan Arawnia…

Hiiva. Siis ne pienet köntit. Ne onkin aina niin helppo löytää sieltä kilometrien mittaisilta kylmähyllyiltä.

Sokeri. Se nyt voi olla joko siellä jauhojen luona, tai mausteiden luona, tai jopa kahvi-tee osastolla.

Kaikille vinkiksi. Kannattaa suosia lähikauppoja. Tulee vähän kalliimmaksi, mutta ruokaostoksien teko on vähemmän tuskallista.

Harvemmin on joutunut kaupassa jotain tuotetta kysymään henkilökunnalta. Ainakin erään kauppaketjun myymälöissä tuntuu olevan kaikissa suunnilleen samanlainen järjestys, joten toisen paikkakunnan liikkeestäkin yleensä löytää kaiken nopeasti ja helposti.

Poikkeuksena voisi mainita erään citymarketin, jossa tavaroiden järjestystä on vaihdettu noin kerran kuukaudessa, joten siellä harvoin käyvänä joudun joka kerta etsimään puolet tuotteista. Minkä ihmeen takia niitä tavaroita pitää tässä kaupassa vähän väliä siirrellä pitkinpoikin?

No, toisaalta kyseisessä kaupassa tuntuu hintatiedotkin olevan vähän miten sattuu, siksi siellä vissiin on niitä hinnantarkistuspisteitä kylvetty joka nurkkaan. Hyllyjen laidat ovat kyllä täynnä niitä hintalappusia mutta eivät koskaan tunnu olevan tuotteen kohdalla.

Kyllä tuo isopomo teki väärin. Ei varmasti tuo asiakas enää palannut tuohon liikkeeseen. Ei kovinkaan kannattavaa liiketoimintaa. En voisi kuvitellakaan omassa liikkeessäni toimivani tuolla tavalla, töykeää.

”J-P: Ulkomaalaiset nimenomaan tulevat kysymään, että onko tuo hinta tuotteeseen, joka on sen tuotteen ala- tai yläpuolella.. Niin no voiskohan se olla vai oisko sittekään? Lukisivat mitä siinä sanotaan. Ja jos ei ymmärrä tarpeeksi kieltä, käyttäkööt sanakirjaa. Niin minäkin tein ulkomailla ollessani.”

Ottakaa huomioon että nämä vähän köyhemmistä maista tulleet maahanmuuttajat ovat usein lukutaidottomia.

mainde:
On niitä lukutaidottomia myös kehittyneissä maissa (vrt. Yhdysvallat)..
Eli eiköhän sovita, että kaikea saa kysyä..
(Varsinkin tavaratalon neuvontapisteestä.)

myyja
”Välillä vaan alkaa ottamaan pannuun kun neljättäkymmenettäkahdeksatta kertaa saman päivän aikana joku kysyy mistä löytyy hiiva. Eikös se siellä maitokaapissa (kylmässä, niin kuin kuuluukin) ole melkein joka paikassa?”

Onko teillä kuivahiivatkin tuolla kylmässä? Käykö mielessä että hiiva alkaa jo nykypäivänä olemaan melko harvinainen ostos. En edes muista milloin olen itse edellisen kerran ostanut hiivaa.

Joo ja tosiaa on se vittu kumma jos infotiskiltä ei saa kysyä sitä infoa. Kyllä osa tämän ketjun aspoista kuuluisi ehdottomasti sinne varaston puolelle.

Lienee myös luonnollista, että ulkopaikkakuntalaiset kyselevät sitä sun tätä, koska aspalta on helpompi kysyä ja saa varmemmin vastauksen kuin satunnaiselta vastaantulijalta. Kohta tänne varmaan tulee taksimiehiä valittamaan siitä, kun asiakkaat kehtaavat la-iltana kysellä kaupungin menomestoja…

joo kaikki aspat on vitusta, hyhhyh, vaihtakaa alaa. tajuatteko te simpanssit, että suomessa olis ehkä 2 avoinna olevaa kauppaa, mikäli töihin otettaisiin ainoastaan alalle täydellisesti soveltuvia ammattiaspoja jotka omistavat elämänsä perseennuolennalle ja Maksavan Asiakkaan palevemiselle.
Mä ainakin duunissa vittuilen huoletta takaisin jos siihen tullaan jotain inisemään, ei mulle oikein voi kenkääkään antaa. asialliset ihmiset palvelen itsekin asiallisesti, tottakai.
kyllä se laittaa vituttamaan vastailla joka päivä samoihin kysymyksiin, vieläpä niille samoille naamoille jotka siinä puljussa käyvät joka jumalan päivä.
toivottavasti kaikki kitisijät pääsevät mun asiakkaiksi kitisemään, niin saadaan taas lisää vauhkoa keskustelua aikaan paskasta asiakaspalvelusta

Heips sanoi 3/7/2009 (#):
Ihmiset eivät taida ajatella loogisesti, kuinka paljon aikaa vie loppujen lopuksi päivittäin neuvoa asiakkaille tuotteita, jotka he voivat itsekin helposti löytää.

Joku ei nyt taida ajatella loogisesti, että mikäköhän se NEUVONNASSA työskentelemisen tarkoitus sitten on, siitä kun oli kyse.

Jos huohin mielestä infotiskiltä kysyminen on inisemistä ja siihen vastaaminen perseennuolentaa, niin suuresti epäilen onko hyypiö koskaan törmännytkään ”asiallisiin ihmisiin”. Itse hän ei ainakaan sellaiselta vaikuta.

Jouduin yks päivä kysymään missä on cous cous kun en löytänyt riisi-pasta-osastolta. Olinkohan aasiakas ku en tajunnu että ne on ryynien seassa

Kärtty: En työskentele neuvonnassa, eikä meidän kaupassa sellaista ole, VALITETTAVASTI. Jos infotiski on, niin sieltä sitten kysellään ja meidän kaupassa kysellään myyjiltä, mikä on ihan oikein, mutta aivan loogisissa yhteyksissä NIIN turhaa. Kuten olen aiemmin jo sanonut, että asiakkaan kannattaa tulla kysymään tuotetta tai hintaa, jos tuotetta ei etsimälläkään löydy tai jos harvinainen, tai jos hinta puuuttuu tai niissä on oikeasti jotain epäselvyyksiä. Hintakyltti kannattaa lukea otsikosta lähtien. Usein tulee kassalle ihmisiä, jotka sanovat, että hinta oli tämä, eivätkä olleet edes katsoneet, että hammastahnan hinnaksi luulemansa hintakyltissä luki käsienpesuaine. Siis oikeesti. Lukekaa hyvät ihmiset!

Ja ulkkikset voivat kanssa ajatella omalla päättelykyvyllään, vai puuttuuko se yhtä hyvin kuin luku- ja kielitaitokin? Ilmeisesti.

”Erityisesti ihmetyttää, että jos ja kun aspa istuu oikein “neuvontapisteessä”, mutta näyttää häiriintyvän siitä, että ihmiset kysyvät häneltä – neuvoja…”

No tuossa lauseessa oli tuo _jos_, mutta itse en ole koskaan nähnyt istuvan (vaan ovat seisoneet) neuvontapisteessä. Ainakaan siis semmoisessa missä on muun muassa se neuvontapiste ja sitten esim. veikkauksen ym.. piste samassa.

Heips:
Tuopa minulle ulkomaalainen, joka ymmärtää suomea..
eli kyllä: ulkomaalaiset Suomessa ovat todella usein kielitaidottomia. Ja kuten aikaisemmin on tullut ilmi, niin ei niillä kaikilla lukutaitokaan ole kunnossa.

Miksi siinä kiireessä pitää rynnätä sinne kaupunginosan kokoiseen hypermarkettiin etsimään sitä sokeria? Jonot ovat usein pitkiä, ja jos sinne pelkää eksyvänsä, yleensä löytyy läheltä pienempikin kauppa. Jos ei, niin käyppä ostoksilla paremmalla ajalla, tai tee tiedusteluretki ennen hyökkäystä. Ei ole maailman nopeinta toimintaa selvittää tuotteen koordinaatteja siltä myyjältäkään, ja onhan se tietysti sen töykeän, kiirettä ymmärtämättömän asiakaspalvelijan vika, jos myöhästyt bussista siksi, että edellä oleva asiakas selvittää virheellistä kuittia tai ilmoittaa pilaantuneesta tuotteesta.

”Mä ainakin duunissa vittuilen huoletta takaisin jos siihen tullaan jotain inisemään, ei mulle oikein voi kenkääkään antaa.”

Hahhaa, tämä huoh kuulostaa just sellaiselta luuserilta joka oikeessa elämässä ei uskaltaisi sanoa kenellekään vastaan mitään, ja purkaa sit tätä katkeruutta ja turhautumista netissä, kun täällä on pirun helppo uhota ja päteä. Joo, kerro ihmeessä paikka missä oot töissä ja mihin aikaan, niin tullaan kaikki testaamaan paljonko sitä vittuilua sieltä oikein tuleekaan

Kananmunien paikka tuntuu ainakin vaihtelevan niin paljon marketeittain, että alkaa sauhu nousta päästä aina kun on vieraammassa kaupassa asiomassa. Isoimmat ketjut voisivat sopia yhdessä, että kaikki sijoittaisivat munat vaikkapa voihyllyn läheisyyteen?

Jos suuret kaupat ja suuret valikoimat ärsyttävät niin vaihtakaa kauppanne lähikauppaan. Älkääkä täällä valittako.

Suuret kaupat ovat niitä varten, jotka haluvat sen kattavan valikoiman ja alemmat hinnat. Samalla tosin tulee se joskus hieman sekava järjestys ja massiivinen halli, jossa joutuu ottamaan muutaman ylimääräisen askeleen. Mutta sitten on turha nurista jos lähikaupasta ei löydy juuri sinun suosikkileipääsi vaikka sillä kuin olisi ”suuri menekki”.

Niin ja suurissa kaupoissa on itsepalvelu. Myyjän kyllä saa paikalle ja palveluakin mutta ei heitä joka nurkan takana ole vaan asiakas joutuu näkemään hieman vaivaa saadakseen palvelua. Miksi? Koska jotta voidaan pitää se kattava valikoima ja alemmat hinnat. Myyjät kuitenkin maksavat ja asiakkaat kyllä jaksavat nurista joka hinnannoususta.

Varsinaisessa tarinassa pomon vastaus oli turhan kettuileva. Tosin en usko, että ystävällinen kysymys olisi saanut tuollaista vastausta. Ikävä kyllä emme voi tietää mikä mahtoi olla asiakkaan äänensävy. On totta, että jokainen asiakas pitäisi palvella samoin mutta me myyjätkin olemme ihmisiä. En usko, että on olemassa ihmistä, joka koko elämänsä kääntää aina sen toisen posken.

Itse olen huomannut että noissa suurimmissa kaupoissa ei ole juurikaan sen suuremmat valikoimat kuin keskikokoisissakaan kaupoissa. Esimerkiksi sittarissa on vaan sitä samaa menekkituotetta kaksi hyllymetrillistä.

Hinnat on ehkä hieman alemmat, mutta jos sinne autolla lähtee niin ei kannata kyllä nykyisillä bensanhinnoilla.

Extrakassa: ”Suuret kaupat ovat niitä varten, jotka haluvat sen kattavan valikoiman ja alemmat hinnat. ”

Anteeksi, nauroin itselleni juuri kurkkukuolion. Isoissa marketeissa halvemmat hinnat? Sen kun näkisi. Joku Smarket pesee helposti Citymarketin, Prisman ja vastaavat hinnoissa.

Eikä isoissa marketeissa käyminen sinänsä ärsytä, mutta se ärsyttää, jos niissä ei muka saisi kysyä jonkun tuotteen sijaintia, koska arvon myyjillä ei ole halua tehdä työtään.

Ja, kuten tässä huomautettiin, automarkettien valikoimatkaan eivät ole kummoiset. Jos haluaa kunnon valikoimaa kannattaa mieluummin käydä Helsingissä esimerkiksi Hakaniemessä, missä on lyhyellä säteellä useita erilaisia kauppoja, Kauppahalli, aasialaisia kauppoja, Smarket, K-kauppa jne. Suhteellisen hyvä valikoima on myös Kampin K-marketissa.

Hjaan kommentti on kyllä jostain toisesta ulottuvuudesta. Olisihan se kiva, jos pystyisi suunnittelemaan koko elämänsä etukäteen ja ennustajana näkemään ennalta, milloin mitäkin tarvitsee, mutta ikävä kyllä me tavalliset ihmiset emme ole varustettuja tällaisin yliluonnollisin lahjoin.

Arawn: Anteeksi nyt vain mutta olet väärässä.

Isommassa on keskimäärin halvempi hinta kuin pienessä. Johtunee suuremmasta katemahdollisuudesta ja laajemmasta valikoimasta. Yksittäisten tuotteiden kohalla on toki vaihteluja ja tietenkin on tarjoustuotteet erikseen mutta jos katsotaan ostoskorin yhteishintaa niin se on pienempi. Ei paljoa koska yksittäisten tuotteiden kohdalla hintaero lasketaan senteissä.

Erikseen tietysti pitänee laskea esim. bensan hinta jos autolla menee kauppaan.

Mitä tulee valikoimaan niin se on laajempi suuremmissa. Mahtuu enemmän jotenka mahtuu myös vaihtoehtoja. Toki myös tavaraa on enemmän mutta kukaan kauppias ei ole niin tyhmä, että pitäisi hyllymetrettäin jotain yhtä tuotetta.

Niin ja kaikki eivät asu Hakaniemessä saati edes Helsingissä. Saati halua juosta useampia eri kauppoja. Toki jos haluan jotain kunnollista niin haen ne pikkukaupoista kuten shusit, teet ja pähkinät mutta perustarpeet haluan yhdestä kaupasta.

Jos ei jaksa tavallisessa ruokakaupassa kotimaassaan miettiä missä joku perusruokatavara, esim. kananmunat, banaanit, hiivat, on miten ihmeessä on jaksanut raahautua sinne kauppaan tai yleensä hankkia ne rahat millä maksaa ne ”vaikeasti” löydettävät tuotteet.

Koskaan en ole joutunut kaupassa kysymään missä on kananmunat, olen osannut käyttää päätäni/ silmiäni ja lukea kylttejä.

Tietty jokaisen laiskuus on oma asia, ihmetyttää vaan…

Kommentoisin kaikille niille, jotka ovat tarinasta ottaneet sokerit nenään ja tulkinneet, ettei kaupassa saisi kysyä tuotteiden sijaintia, ettei se tainnut olla ihan pointti. Voisi kuvitella, että jokainen ymmärtää sokerin olevan ruokaosastolla, joten olisi ollut loogisempaa kysyä infosta, missä on ruokaosasto. Asiakkaallekin on helpompaa sitten sinne ruokaosastolle löydettyään kysellä siellä sitä sokeria. Näin pystyy saamaan tarkemmat ohjeet. Paikan päällä on infotiskiä helpompi neuvoa, että ”tästä menette suoraan ja kolmas käytävä oikealle”.

Ja kuten sanottu, niitä aivoja saa käyttää. Voin vain kuvitella, millaista olisi kaupassa, jos kukaan ei viitsisi itse yrittää etsiä mitään vaan aina oltaisi kysymässä tuotteiden sijaintia maidosta lähtien. Saattaisi hintataso olla nykyistäkin korkeammalla.

Tarinassa ei mielestäni ollut kyse siitä, ettei tuotteiden sijaintia saisi kysyä, vaan että jotain voisi itsekin osata päätellä. Kuten että sokeri on ruokaosastolla.

ruisrokilta taisi mennä jotain nyt ohi? Pointtini EI nyt ollut se että neuvominen olisi minulle jotenkin vaikeaa vaan se että kun infopistekin on olemassa mistä kysyä niin eikö asia selviä helpommin sieltä…? Minä kun en tosissaan useimpiin kysymyksiin osaa vastata. Tämä oli ihan huomautuksena jutun alkuperäiselle kirjoittajalle. Neuvonta on neuvonta ja info on info ja järkeni mukaan molemmista voi mennä kyselemään mitä haluaa. Että rouva/herra ruis on hyvä ja lukee tarkemmin ja menee haukuskelemaan oikeita puita.

Extrakassa: Noin se voi olla, jos koostetaan sellainen valtaisa ostoskori, mutta jos pitää joitain tiettyjä tuotteita ostella niin epäilenpä. K-kaupat vaikuttavat ylipäätään olevan kalliimpia kuin S-ketjujen kaupat.

Tässä jotain infoa:
http://www.jyu.fi/viesti/verkkotuotanto/tutkiva/jutut/opiskelijatkin_syovat.shtml

Tuolla mainitaan, että halvimmaksi osoittautui Prisma ja se ei varsinaisesti yllätä: se on S-ketjun kauppoja. Citymarketit ovat minusta aina vaikuttaneet kummallisen kalliilta suhteessa S-ketjun liikkeisiin, jopa S-marketteihin. Tuon mukaan Citymarket olisi 2,6e halvempi kuin Smarket, mutta sehän taas riippuu, mitä ostaa. Pitäisi joskus testata, tulisiko oma kori mistä halvimmaksi. Silti, ero ei kyllä ole minusta kovin merkittävä ja saattaa kadota kokonaan, jos panostaa esim. Smarkettien alennuksiin, joissa mm. myydään lihaa pari päivää ennen viimeistä käyttöpäivää 30 % alennuksella. Automarketeissa tämä tuntuu olevan harvinaisempaa.

Totah: ”Jos ei jaksa tavallisessa ruokakaupassa kotimaassaan miettiä missä joku perusruokatavara, esim. kananmunat, banaanit, hiivat, on miten ihmeessä on jaksanut raahautua sinne kauppaan tai yleensä hankkia ne rahat millä maksaa ne “vaikeasti” löydettävät tuotteet.”

Ja ennen vanhaan ne ihmiset vasta laiskoja tomppeleita olivatkin, kun pyysivät myyjiltä kaupoissa kaiken!

Nykytrendihän on se, että kustannussäästöjen vuoksi asiakkaat laitetaan tekemään kaikki mahdollinen työ. Ovathan robottikassatkin tulossa. Mutta ruoan hinta sen kun nousee… Asiakkaan näkökulmasta ainakin vaikuttaa lähinnä siltä, että palvelun taso laskee, mutta hinta nousee ja rahat kyllä käärii joku johtoporras siellä. Bleh.

Kyllähän kysyä saa, mutta tavaratalossa ei ifopistekään pysty pysymään tarkkojen sijaijntitietojen tasalla, muutenhan he joutuisivat kävelemään ympäri kahdeksaa kerrosta tutustumassa tavaroiden paikkoihin, eivätkä sitten olisikaan siinä infopisteessä.

Tavaratalon infopisteestä voi tiedustella myydäänkö teillä sukkapuikkoja, ja millä osastolla, tarkemmat koordinaatit saa sitten ko. osastolta.

Kuinka moni teistä ymmärtää, kuinka monta eri tuoteryhmää ja tuotenimikettä on pelkästään pikkuisessa ruokakaupassa, hypermarketeista ja tavarataloista puhumattakaan. Infopiste ei mitenkään voi tietää osastojen pikku yksityiskohtia.

Kysyä siis saa, mutta helpompaa on jos kysyy järkeviä, R-kioskissa tuskin annetaan diagnooseja, ja lääkäri ei välttämättä tiedä paikallisbussien aikatauluja….=) Järjenkäyttö on sallittua.

Mut monta kertaa se asiakas kaipaisi henkilökohtaista apua. Usein kun menee kysymään apua juuri siltä osaston ihmiseltä, tulee vaan viittaus et ”tonne päin, jos ei sieltä löydy niin ei sitten ole.” Tietenkään myyjän ei tarvitse eikä voikaan tietää kaikkea, mutta joskus auttava silmäpari olisi tarpeen.

Ja isommissa kaupoissa muuten on yllättävän vaikeaa löytää jokin osastovastaava. Ehkä silloin infopiste tuntuu parhaalta paikalta kysyä.

Vielä lisätäkseni, itse en kuitenkaan apua kysy juuri koskaan, joskus kuitenkin kun tuotetta ei löydy on turvauduttava myyjän apuun. Mutta ei ne tuotteet aina niin loogisesti tosiaan ole, esim. hyla-maidot eivät välttämättä ole maito-osastolla, joskus taisin löytää ne mauste-osastolta. Tarkoitan nyt niitä ”tiiliskivi-maitoja”, ”normaalipurkkiset” hyla-maidot oli kyllä maitohyllyssä.

Minun mielestäni neuvoja pyytäessään kannattaa kertoa mahdollisimman selvästi, mitä etsii, eikä ruveta itse arpomaan, mikä mahtaa olla oikea osasto. Sokeri varmaankin löytyy ruokaosastolta, mutta miksi pitäisi kysyä erikseen ruokaosaston sijaintia ja vasta ruokaosastolla sokerin sijaintia, kun asiansa osaava neuvoja saattaa tietää sokerin sijainnin ruokaosastolla itsekin. Jos ei tiedä, hän osannee neuvoa tien ruokaosastolle.

Miltä osastolta menisitte itse etsimään matka-adapteria pistorasiaan eli laitetta, jolla saadaan suomalainen laturi kiinni vaikkapa amerikkalaiseen pistorasiaan? Sähköosasto tuntuisi loogiselta paikalta ja sieltä löytyikin pari mallia. Mutta onneksi kysyin ennen ostamista, koska sähköosaston lisäksi adaptereja oli myynnissä myös matkalaukkuosastolla, josta löytyi näppärämpi ja pienempi vaihtoehto, tosin muutaman euron kalliimmalla.

Jos siis kysyy, kannattaa kysyä juuri sitä, mihin haluaa vastauksen, eikä jotain muuta. Jos haluat sokeria, kysy sokeria.

alkuperäinen kirjoitus oli hyvä, naurahdin pomon tokaisulle. Se siitä.

”Kyllähän kysyä saa, mutta tavaratalossa ei ifopistekään pysty pysymään tarkkojen sijaijntitietojen tasalla, muutenhan he joutuisivat kävelemään ympäri kahdeksaa kerrosta tutustumassa tavaroiden paikkoihin, eivätkä sitten olisikaan siinä infopisteessä.

Tavaratalon infopisteestä voi tiedustella myydäänkö teillä sukkapuikkoja, ja millä osastolla, tarkemmat koordinaatit saa sitten ko. osastolta.

Kuinka moni teistä ymmärtää, kuinka monta eri tuoteryhmää ja tuotenimikettä on pelkästään pikkuisessa ruokakaupassa, hypermarketeista ja tavarataloista puhumattakaan. Infopiste ei mitenkään voi tietää osastojen pikku yksityiskohtia.”

Eli hetkinen siis, kerran viikossa käyvän asiakkaan kyllä pitäisi tietää (monen muun kommentoijan tekstien perusteella) missä mikäkin tavara milloinkin on, mutta kaupan työntekijöiden sitä ei tarvitse tietää, koska niitä merkkejä ja tuotteita on niin paljon. Loogista, loogista.

Ihme ettei minua ole ilmiannettu tänne. Melkein joka kerta joudun kaupassa kysymään myyjiltä apua. Viimeksi etsein vessapaperia, joka yleensä käyttämässäni marketissa on heti sisäänkäynnillä kun taas ko. paikassa ne olivat elektroniikka osaston takana.

Minun on muutenkin todella vaikea hahmottaa kirjavien hyllyjen välissä missä tuote on vaikka olisin jo kävellyt ohi. Turha kävellä hehtaarin kokoisessa hallissa ympyrää kun myyjä yleensä osaa antaa oikean suunnan.

Arawn
”Nykytrendihän on se, että kustannussäästöjen vuoksi asiakkaat laitetaan tekemään kaikki mahdollinen työ. Ovathan robottikassatkin tulossa. Mutta ruoan hinta sen kun nousee…”

No tämä taas johtuu aasiakkaista eli suomalaisista pösilöistä, jotka inisevät kuinka kaikki vaan maksaa enemmän ja enemmän ja sitten kumminkin käyvät vanhasta tottumuksesta Prismassa.

Menkää siihen saksalaiseen laatikkokauppaan, saatte ruokalaskusta helposti vähintään 10-15% pois. Ainukainen asia, joka Prismassa on yleensä halvempaa, on Valion arkijuusto ja sitä 1,2 kilon könttiä ei tarvi ihan joka päivä ostaa.

Jos jokaisella kauppareissulla pitää ostaa rengasrauta, hiusväriä, hajustamatonta pyykinpesuainettam jonkun tietyn tsekkiläisen pienpanimon olutta ja valmiiksi grillattu broileri, ei tietenkään mahda mitään ja on aivan pakko mennä sinne Citymarkettiin. Tällöin täytyy ymmärtää, että se maksaa.

No onpa hölmöä verrata nykyisten hypermarkettien palveluja joihinkin nujasodan aikaisiin kahden neliön kokoisiin pikku puoteihin, joissa myytiin maksimissaan ehkä kolmea tuotetta…

Olen se alkuperäinen kirjoittaja. Selvennän vähän: kyseessä oli siis todella tavaratalo, 5-kerroksinen, ja isohkossa kaupungissa, ei mikään Cittari tai vastaava, eli looginen kysymys olisi ollut ”missä on elintarvikeosasto”.
Ja juu, tottahan neuvonnasta kysyä saa, sitä vartenhan se on olemassa, mutta ei haittaa, jos omiakin aivoja käyttäisi. Toinen esimerkki: mies ryntää neuvontaan ja karjuu ”missä muovit?” Minä selitän sitten, että erillistä muoviosastoa meillä ei ole, mutta jos saisin tietää, minkälaisesta muoviesineestä on kysymys, niin osaisin neuvoa oikeaan paikkaan. Tähän asiakas: ”ja v..tuakos se sulle kuuluu mitä mä haluan ostaa!”

Ymmärrän, että myyjillä on usein kiire, joten yritän aluksi etsiä loogisista paikoista (kokis löytyy yleensä virvoitusjuomaosastolta ja kurkku Hevi-tiskiltä), mutta jos en millään löydä, käyn kysymässä myyjältä: ”Missä tuote X on, kun en sitä tuolta ossstolta Y?” Aina välillä niillä tuotteilla on tapana ”kulkeutua” pitkin kauppaa ties minne välikköihin, kun ei viitsi aasiakkaat viedä ylimääräisiä tuotteita hyllyyn.

Arawn ja Mmm: Meillä on kyltti siellä hyllyn päällä sen hiivan kohdalla, se hiiva on ollut myymälän avaamisesta asti samalla paikalla, monesti tuntuu olevan kuitenkin samat naamat, jotka sitä hiivaa kysyy. Mielellään vielä muodossa: ”Hei! Missä SULLA on hiivaa?”

Myönnettäköön, ettei se ehkä ole hyllyn isoin ja kirjavin paketti, mutta kun sillä on siellä hyllyssä ihan oma paikka ja ihan oma kyltti, missä lukee isoilla ja selkeillä kirjaimilla sen olinpaikka! Epätoivo vaan iskee välillä…

Arawnille vielä, että tottakai mä neuvon aina asiakasta, ystävällisesti ja kohteliaasti niin kuin kuuluukin. Jopa silloin kun on kiire. Itse asiassa pieni asiakaskontakti kaiken muun stressin keskellä jopa piristää. Älä siis yleistä.

Maake: Meillä myydään hiivaa parisenkymmentä pakettia päivässä, juhlapyhien alla paljon enemmänkin. Ei mikään harvinainen ostos. Kuivahiivaa ei kukaan koskaan kysy, se löytyy samasta hyllystä kuin muutkin leivontatarvikkeet (kuiva-aineet).

Ehkä asiakkaan kysymyksessä oli huvittavinta se, että jos tosiaan käy vaikka 3-kerroksisen tavaratalon infossa kysymässä sokerin sijaintia ja ruokaosasto on täysin eri kerroksessa, niin täydellisiä ohjeita sokerin löytämiseksi lienee lähes mahdoton antaa/asiakkaan muistaa..

Nonnaritalle: Vaikka tavaratlo olisi kymmenen kerroksinen ja sijatsee vaikkapa Lontoossa ja olkoonki kiho vaikka toimitusjohtaja niin silti se käyttääntyi idioottimaisesti. Olisi voinut sanoa että sokeri löytyy ruokatavaraosastolta. Hyvin yksinkertaista.

Se aika on jo ohi, jolloin kauppiaalla oli varaa olla ylimielinen, vaikka kyllä sellaistakin saattaa vielä sattua.

Nonnarita
”looginen kysymys olisi ollut “missä on elintarvikeosasto”.”

Oliko asiakkaan kysymys informaatioarvoltaan jotenkin olennaiesti tuota huonompi, eli oliko teillä vaikeuksia vastata kysymykseen?

”Toinen esimerkki: mies ryntää neuvontaan ja karjuu “missä muovit?” Minä selitän sitten, että erillistä muoviosastoa meillä ei ole, mutta jos saisin tietää, minkälaisesta muoviesineestä on kysymys, niin osaisin neuvoa oikeaan paikkaan.”

No jos mies olisi kysynyt ”missä teillä on punaiset halkaisijaltaan 38 millimetriset polyuretaaniletkut 2,7 barin työpaineella”, sekin varmaan olisi ollut ihan perseestä, koska samanhan olisi voinut kysyä helpommin ”missä on muoviset letkut”…

(luonnollisesti huutaminen on aasiakkaan merkki, mutta huvittaa kun ensimmäisessa postissa valitetaan liian tarkasta kysymyksestä ja heti perään valitetaan liian yleisestä kysymyksestä)

Jeps: sanoit sen, mitä minä tarkoitin, mutta en kyennyt ilmaisemaan kyllin selvästi. Kiitoksia.

Varmaan jokainen viihtyisi kaupassa, jossa sen ostosen tekijän voisi palkata juoksemaan kauppaa ympäri ostoslista kädessä, mutta auta armias, jos se maksaisi jotain. Silloin juostaisiin taas automarketeissa inisemässä hirveistä jonoista, sekavista hyllyistä ja huonosta palvelusta jottei tarvitsisi maksaa ”tyhjästä”.

Nonnarita:
Olen aika luottavainen henkilö joten, jos tavaratalon neuvonnassa sanotaan, että sokeri on maaliosastolla, niin minä etsin sokeria sitten sieltä..
En todellakaan ala enää sen jälkeen miettimään, että tarkoittikohan hän kuitenkin 2. kerroksen elintarvikeosastoa? Eli en aio alkaa väittelemään tavaratalon infopisteen kansaa sokerien sijoittelusta.
Jos sokeria ei siltä osastolta löydy niin on varmaa, etten osta sieltä enää mitään muuta ja kerron samalla ystävillenikin, että siellä ei kannata käydä.
(Todennäköisesti kirjoitan myös palautetta johonkin, jos löydän sellaisen palautelapun.)

Ennen tosiaan oli ehkä enemmän varaa olla ylimielinen. Nykyään toivoisin, että useampi neuvonnassa työskentelevä olisi ainakin rehelinen..
(Vaikka sitten vähän piilovittuilisikin.)

Eli asiakas kysyi tuotteen sijaintia, mutta koska hän ei kysynyt sitä kuten sitä olisi oikein pitänyt kysyä, niin hänelle saa hyvällä omallatunnolla kettuilla? Hmm, täälläkin olen muistaakseni lukenut esimerkiksi tapauksista, jossa kassahenkilö tervehtii asiakasta ”väärin” ja saa tästä kuittailuja ja pahimmillaan huutoa ja muutakin naamalleen. Onko toinen ok ja toinen ei?

Tuossakin tilanteessa kaikki tilanteessa olleet varmasti tajusivat mitä asiakas tarkoitti ja jutun olisi voinut kuitata tyyliin – ”Ruokaosastolta, pohjakerroksesta, tuolta portaat alas, siellä osaavat neuvoa sitten tarkemmin.” Siitäkin huolimatta, että tuollainen on joidenkin mielestä asiakkaan edessä matelua ja perseennuolentaa.

Se että joidenkin mielestä ensin pitää kierrellä ja etsiä ensin itse ja sillä tavoin ansaita oikeus kysymyksen esittämiseen on varmasti todella toimiva neuvo kaikille sosialistisessa Shangri Laassa asuville, joilla ei ole maallisia huolia, murheita tai joskus kiirettä, eikä etenkään muita ihmisiä joista joutuu huolehtimaan ja jotka voivat tuhota sinun kaikkein huolellisimmatkin viikkokausia hiotut suunnitelmasi ja aikataulusi parhaimmillaan alle parissa sekunnissa.

Nainenhan on esimerkiksi voinut luvata käydä ostamassa vanhalle äidilleen sokeria, jotta tämä saa taas tehtyä kiljua, mutta päivän aikana onkin selvinnyt, että mies ei pystykkään noutamaan lapsia tarhasta, jolloin kauppareissusta tuleekin odotettua lyhyempi ja sokeri pitää käydä todella pikaisesti lähimmästä keskustan kaupasta, koska kiljuttoman äitimuorin valitusta ei kukaan jaksa kuunnella enää sekuntiakaan tulematta hulluksi.

Oikea syyhän voi olla ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, mutta kun asiakas ei kuitenkaan osoittanut aasiakkaan merkkejä mitenkään erinomaisen selvästi (kiroilut, huutamiset, kettuilut, vanhat vitsit yms. häiriökäyttäytyminen) ainakaan tarinan perusteella, niin luulisi että vähintään se kylmän asiallinen peruskohteliaisuus on aina se turvallisin ratkaisu. Etenkin kun harva pystyy toisen oikeita luonnetta ja motiiveja yhden silmäyksen perusteella sanomaan (ylimielinen, muita halveksiva ja koiranpentuja potkiva snobi, vai löytöeläimiä ja sairaita lapsia hoitava äiti teresa, jolla sattuu olemaan kiire syystä tai toisesta. Esim joku sairas lapsi roikkuu korkealla puussa, ja uhkaa hypätä ellei saa sokeriomenia ;d ).

Se että tuollaisen möläyttää ns. yllättävässä tilanteessa asiakkaalle ei vielä tee kenestäkään hyvää tai huonoa asiakaspalvelijaa. Jos on esim luonteeltaan vähänkään sarkasmiin taipuvainen, niin tuommoinen voi enempiä ajattelematta lipsahtaa suusta lähes huomaamattakin (itsekin tunnen useampi henkilöitä joilla tuollaista taipumusta on, enkä varmasti ole sen suhteen itsekään synnitön). Kaikille varmasti sattuu elämänsä ajalle useampiakin heittoja ja mölöytyksiä, joita ei vähän asiaa ensin ajatelleena tulisi ääneen sanoneeksi.

Jos myyjien aikaa ei saisi tällaisten asioiden kysymisellä kuluttaa, niin ihmettelen vähän mikä erottaa myyjän ja vaikka varastotyöntekijän toimenkuvat toisistaan? Ilmeisesti ainakaan kohta ei mikään, koska luin vasta tänään uutisen Suomessa Kullaalla tällä viikolla koekäyttöön tulevista ruoka-automaateista (Ruokakomeroista), joista saa peruselintarvikkeet samaan tapaan kuten karkkiautomaatista. Mutta jonkunhan niitä tosiaan pitää täyttää vähintään päivittäin.

Mutta ilmeisesti aasiakas.netin käyttötarve tulee siis tulevaisuudessa vähenemään, mitä voitaneen pitää sekä hyvänä, että huonona asiana.

Ehkä nyt on aika luonnollista (ja suositeltavaa), että ihmiset kyselevät tuotteiden sijaintia info-pisteeltä.

Eri asia taasen on se, että jotkut kassaruuhkassa jonottavat vuoronsa ja alkavat sitten kassalta kysellä että missä eri tuotteet sijaitsevat.
Osan muistan ja pystyn heti kertomaan, mutta joistakin tuotteista en edes tiedä onko meillä niitä ja jos on niin missä. Joudun siis soittelemaan osastoille kysyäkseni ja jonoa kertyy.

Ymmärrän tämän niinä päivinä kun on alimiehitys, mutta useimmiten kassalle tullaan kyselemään vaikka osastot kuhisisivat myyjiä.

”Kuinka moni teistä ymmärtää, kuinka monta eri tuoteryhmää ja tuotenimikettä on pelkästään pikkuisessa ruokakaupassa, hypermarketeista ja tavarataloista puhumattakaan. Infopiste ei mitenkään voi tietää osastojen pikku yksityiskohtia.”

Miksi infolla ei voisi olla hyllykarttoja käytössään vaikka tietokoneella, ja sieltä voisi hakusanalla ”sokeri” löytää missä se sokeri sijaitsee kaupassa?

no:
Tarinahan on kai jostain 40-luvulta (tai mistä lie) eli silloin ei kai ollut niitä tietokoneita, mutta kommenttisi on muuten tosi hyvä..
Luulisi, että infopisteessä olisi hyllykarttoja, joista voi tarpeen vaatiessa katsoa, missä mikäkin tuote sijaitsee..
(Ainakin sen verran, että osaa sanoa oikean kerroksen ja osaston.)

”Kananmunat on aina kans isoissa kaupoissa tosi hyvin piilotettu. Kukaan muu ei koskaan oo tullut huomanneeksi että isoimmissa kaupoissa ne on aina hevi-osaston läheisyydessä? Paitsi onpa multa kerran kysynyt ihan normaalin näkönen äijä että missäs teillä on banaanit…”

Monissa kaupoissa ne on kyllä jossain maito-osaston tienoilla. Kananmunat on kyllä yks tuote, joka on useimmin asiakkailta hukassa ja ihan syystäkin.

Vaikuttaa olevan kauppakohtaista, onko esim. tofu juusto- vai maitohyllyissä. Jos kauppa sattuu olemaan neliökilometrin kokoinen enkä ole käynyt siinä koskaan ennen, saatan joutua kysymään neuvoa. Kartta ja kompassi mukaan ensi kerralla?

”Kyllä noita on tullut itsekin etsittyä ja pähkäiltyä. Pahinta on, kun se etiketin paperi muuttuu ja sitähän syystä tai toisesta Suomessa tehdään vähän väliä. Liekö joku mainostoimistojen kikka, eihän esimerkiksi Coca-Cola tai Pepsi ole brändiään vaihtanut aivan eriväriseksi koskaan, toisin kuin voit tai einekset.”

Pepsi vaihtoi värinsä valkoisesta siniseksi 1980-luvun loppupuolella. Itse olin silloin vielä lapsi, mutta muistan silti miten outoa se oli.

Mun vanhempani käyvät AINA samassa kaupassa, koska tietävät miten siellä tuotteet on sijoiteltu. Muualla käynti on pakollinen paha. Juttu ei ole siinä, etteivät löytäisi oikeita tavaroita vaan siinä, että ruokakaupassa on muutakin ajateltavaa kuin se, että mistä tuotteet löytyvät.

Mun lähin kauppa on hypermarket. Matka kauppaan tuplaantuu, jos menen pieneen lähikauppaan. Tavaroiden etsiminen kaupassa ei ole ongelma silloin, kun olen ostamassa paljon tuotteita kerralla, mutta yhtä puuttuvaa peruskamaa hakiessa hyllyjen kiertäminen on hanurista. Omassa lähikaupassani (eli hypermarketissa) se ei ole ongelma, koska tiedän tuotesijoittelun, mutta esim. pitkän ostosreissun tai työpäivän päätteeksi on turhauttavaa hakea sitä yhtä sokeripussia vieraassa kaupassa.

Kaupan valinnasta yleisesti: ihmiset menevät hypermarkettiin silloin, kun ovat autolla liikkeellä. Pienten lähikauppojen yhteydessä ei ole välttämättä parkkipaikkaa tai jos on, niin se saattaa olla täynnä. Isojen tavaratalojen, kun Stockmannin tai Sokoksen yhteydessä olevat ruokakaupat ovat yleensä pieniä, mutta niissä on kattava tuotevalikoima. Se tarkoittaa sitä, että tuotehyllyjä on monta ja hyllyjen päässä ja välissä olevilla tuotteilla ei useinkaan ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Esimerkkinä se paljon puhuttu sokeri. Yleensä sokeri on aika lähellä leivontatuotteita tai kahvia. Eräässä erään kaupungin keskustassa sijaitsevassa kaupassa, jonka lähellä ei ole toista ruokakauppaa, se ei ole lähellä kumpiakaan tuotteita eivätkä niidenkään ”naapurit” ole samoja kuin muissa kaupoissa. Kahvit löytyvät maitohyllyjen jälkeen, ja niiden vieressä on hygieniatuotteet ja takana jauhot. Leivontatuotteet (mukaan lukien raesokeri) ovat leivososaston (joka ei ole leipien lähettyvillä) vieressä ja toisena naapurina ei ole mausteet vaan hedelmä- ja kasvissäilykkeet. Loppujen lopuksi sokeri löytyi karkkihyllyn päädystä, limujen ja kaljojen vierestä.

Mun vanhempani käyvät AINA samassa kaupassa, koska tietävät miten siellä tuotteet on sijoiteltu.

Pakkaa sekottaa se, että liikkeet muuttavat myös itse järjestelyjään ja sen jälkeen on aina ihan kuutamolla vaikka on käynyt kaupassa satoja kertoja.

Epäilen että tätä hyllyjen järjestelyä tehdään myös juuri tuosta syystä – kun ostaja on eksyksissä eikä rutiiniostosten poiminta pelkän lihasmuistin varassa enää onnistukaan, tekee enemmän heräteostoksiakin…

Käytävien yläpuolella olevat kyltit toki kertovat näppärästi, missä tuotteet ovat. Vielä kun maallikkokin ymmärtäisi logiikan.

Kerran löysin pitkään etsittyäni tonnikalat. Olivat tietenkin käytävällä, jolla oli ”hedelmäsäilykkeet”. Ei sanaakaan mistään muista säilykkeistä saati kalasta tms.

Olin opiskeluaikana töissä kaupassa ja meillä piti kaikkien uusien työntekijöiden perehtyä kaupan osastoihin edes sen verran, että jokainen osasi edes summittaisesti neuvoa, mistä päin tietty tuote löytyy. Siltä varalta ettei tiennyt, voi soittaa kyseisen osaston työntekijälle (jokaisen osaston vastaavalla oli sellainen kannettava puhelin mukana) tai jos oli aikaa, voi lähteä itsekin asiakkaan kanssa etsimään. Yhdestäkään kysymyksestä ei tullut mieleenkään hermostua etenkään silloin, kun asiakas käyttäytyi kauniisti.

Koska itse kaupassa olleena meille teroitettiin asiakaspalvelun merkitystä, kysyn kyllä itsekin, jos en jotain tuotetta tiedä. En osannut aavistaakaan, että se jotakin harmittaisi. Esim. juuri hetki sitten lähikaupassa jouduin kysymään hiivapalojen sijaintia. Olin kävellyt kauppaan paljon vaatetta päällä, kun ulkona on kylmä ja kun olin tarpeeksi kauan etsinyt tuotetta, alkoi olla jo kuumakin, eikä sitä hiivapalaa vain löytynyt sieltä maitohyllyltä. Hiivat olikin siirretty rasvojen kanssa samaan hyllyyn ja rasvahyllykin oli siirretty toisaalle kuin missä se aiemmin oli.

Tuossa pari viikkoa sitten kävin suht kookkaassa citymarketissa ja tarvitsin suihkusaippuaa. No olihan siellä katossa ne ”kätevät” kyltit ja 5 sekunnin päästä spottasinkin toisesta päästä kauppaa kyltin ”PESUAINEET”. No löytyikö? Eipä löytynyt. Suihkusaippuat majaili kosmetiikkaosastolla. MMMIKSI!?!?!