Toi on kyllä ihan järkyttävää miten luullaan että se riittää että tämä henkilö vaan vakuuttaa että se on teiltä ostettu! Ei tuu mieleen kun kassalla kuittia tarjotaan että ehkä sille kuitin tulostamiselle ja mukaan tarjoamiselle on syynsä..

Kyse taisi olla jutusta, jossa puhuttiin jotain siitä kuinka selkeästi tuotevikaisen tuotteen voi palauttaa… Sellaista muistelisin lukeneeni, mutten tiedä oliko puhetta kuitista. Kinkku nyt ei joka tapauksessa kuulu tuohon kategoriaan, luulen.

”Kyse taisi olla jutusta, jossa puhuttiin jotain siitä kuinka selkeästi tuotevikaisen tuotteen voi palauttaa”

Totta, ja tuo kuitittomuus liittyy siihen, että kulutajaviraston mukaan riittää että kauppa myy samaa tuotetta tai asiakas voi suht luotettavasti selvittää ostaneensa tavaran ko. liikkeestä.

Tosin käytännössä helpointa on, että on jonkin sorttinen lappunen maksutapahtumasta olemassa (pankin tosite maksusta käy myös) ja osaa kertoa milloin tuote on ostettu. Näin tuli palautettua Hämeenlinnan Prismaan kolme vuotta vanha kuvaputki-TV, jossa yksi ja sama vika oli uusinut 5-6 kertaa tuona aikana.

Jep, uskon että jutussa on lukenut jotain tän tyylistä, rouva oli tainnut käsittää vähän väärin…

”Jep, uskon että jutussa on lukenut jotain tän tyylistä, rouva oli tainnut käsittää vähän väärin…”

Eikä sanomalehdet ikinä valehtele, eihän?

Kuluttaja- asiamiehiltä- ja naisilta ei kyllä työt lopu ainakaan tämän blogin juttujen perusteella!

Olisipa joku kuluttaja- asiamiesblogi, miten herkullisia juttuja sieltä saisikaan lukea just näiden ”mä palautan nää vuoden käytössä olleet alushousut nyt teille, ostin ne kyllä naapuriliikkeestä hehee!”- aasien takia…

*- naisilta!

Itseasiassa kuittia ei ole pakko olla mukana. http://www.kuluttajavirasto.fi/Page/b205e0b6-575f-443e-a1fe-55387c5d8b03.aspx sanoo: ”Jos tuotteessa on virhe, siitä voi valittaa liikkeeseen ilman kuittiakin. Kuluttajien valitusoikeus voi virheestä säilyä vuosia. Olisi kohtuutonta vaatia kuluttajia säilyttämään kaikki mahdolliset kuitit vuosien ajan. Siksi valitusoikeus ei ole sidoksissa kuittiin.

Esimerkiksi pankkikorttitosite, tiliote tai liikkeen tarra tuotteen pakkauksessa voivat näyttää ostopaikan. Jollei niitäkään ole jäljellä, valitusoikeutta ei ole menetetty. Jos voidaan kohtuudella ajatella, että virheellinen tuote on ostettu liikkeestä, johon kuluttaja valittaa virheestä, erityistä näyttöä ei tarvita.”

Kiskantäti, voisiko olla niin että tuo pykälä koskeekin lähinnä kestohyödykkeitä eikä niinkään puolen kilon kinkkua?

Kuulostaapa harvinaisen tutulta tapahtumalta, ”yllätetty”, ettei vaan olisi meidän tiskiltä?

”Kiskantäti, voisiko olla niin että tuo pykälä koskeekin lähinnä kestohyödykkeitä eikä niinkään puolen kilon kinkkua?”

Juurikin näin, hän ymmärtääkseni vain tarkensi tuota mistä oltiin keskustelu.

A: “No nyt se onkin ollut jo koko päivän täällä mun laukussa, mutta kyllä se pahalle haisee. Ottaisin tästä hyvityksen, mutta en halua ostaa mitään nyt.”

Ei hemmetti
Loppuko bussirahat vai mikähän sillä oli…?

lol xD

Eiköhän noiden elintarvikeidenkin palautuksen pääasiallisesti voi hoitaa onnistuneesti jos vain sen tekee ”oikein” (ja tiettyjen yleisluonteisten tuotteiden kanssa mieluusti kuitin kera).

Eli jos vaikka tuo kinkku maistuu oudolta, niin lopetetaan sen syöminen (kuten voisi lähes jokaisen pilaantunutta ruokaa epäillessään tekevän, tai jos sen siitä huolimatta syö, niin ei kyllä pitäisi odottaa siltä suunnalta valituksiakaan), pakataan ja säilötään ko. artikkeli asiallisesti ja viedään tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan mahdollimman pian takaisin ostopaikkaan suht. kokonaisena.

Ei niin että tuo kauppaan kalutun luun ja sanoo: ”Tässä oli vikaa, haluan hyvitystä”. Se viallisuus on aika vaikea osoittaa jos kuitenkin näyttää että se on kuitenkin maistunut mainiosti.

Itsellekin on käynyt joskus niin että erään kerran kun taas tuotiin kaupasta uusi kaurapuuropaketti (samaa merkkiä kuin mitä olimme tottuneet käyttämään jo pidemmän aikaa), niin siitä paketista tehty puuro maistui aivan omituiselle, tämän totesi ihan jokainen kolmihenkisestä testiraadistamme, jolle se oli valmistettu. Muistaakseni siitä tehtiin vielä yksi pieni testierä myöhemmin iltapäivästä, joka sekin havaittiin normaalista poikkeavaksi, eikä tosiaankaan positiiviseen suuntaan.

Paketti teipattiin ja laitettiin kiinni, mutta kaupan sijasta lähetettiin asianmukaisen saatekirjeen kanssa suoraan pääkallonpaikalle. Sieltä tulikin sitten anteeksipyyntö ja jonkinlainen korvaus/tuotepaketti myöhemmin.

Vaikea kuvitella, että olisi myöhemmin kuulunut yhtään mitään, jos sinne olisi laittanut tyhjän paketin ja vaateen: ”Puurossanne vikaa, lähettäkää lisää!”

Toisaalta voisihan sitä tietyistä tuotteista valittaa ihan aiheellisestikin, että: ”Tuotteessanne A on jotain vikaa. Vaikka sitä ostaisi isommankin määrän, niin yleensä aina se on jo iltaan mennessä kadonnut jääkaapista

marley:
Todistusvastuu tuotteen pilaantumisella on kuluttajalla (ainakin suurimmalti osin). Syödystä kinkusta on aika vaikea todistaa mitään..
(Jos ei sitten esim. sairastu ja saa sitten sairaalasta todistusta, jonka mukaan elintarvike on ollut pilaantunutta.)
Kauppiaalla on tietysti samanlainen vastuu tuotteen oikeellisuudesta kuin muutenkin..
Muttan toki vähän rajoituksemmin (eli ei sellainen, joka on voimassa vuosia niin kuin esim. televisiota ostettaessa).

Kun näin sen Hesarin artikkelin niin tuli mieleen et palautusten käsittelijöille tulee rankat ajat. Vielä kun artikkelissa sanottiin että kaupat usein yrittävät huijata asiakkaita ja olla antamatta hyvitystä silloin kun kuuluu…

Ainakin tämän tarinan rouva oli lukenut jutun aivan väärin!

Tässä on kyllä täydellinen esimerkki valikoivasta lukutavasta. Napataan artikkelista vain ne omaan tilanteeseen soveltuvat faktat, unohdetaan kaikki muu ja sitten mennään pätemään upeilla tiedoilla.

A: “Kyllä minulla on oikeus ne tietää! Minä puhun kuluttaja-asiamiehelle ja teiltä menee molemmilta kyllä työpaikka! Minä palaan asiaan!!”

Se on kyllä hienoa että maailmassa on ihmisiä, jotka ei tee koskaan virheitä (vaikka tässä tapauksessa myyjä virhettä ei tainnut tehdäkään). Juuri nämä ihmiset, ”saat potkut ellet tee niin kuin sanon”, eivätkö koskaan muka missään asiassa tee virhettä? Ovatko he täydellisiä joka suhteessa? Ja voisi ottaa asioista selvää ettei se potkujen antaminen niin helposti käy. Jos aina aspa saisi potkut kun aasi käskee niin varmaa työttömiä oltais kaikki.

Itse valitan pilaantuneista elintarvikkeista suoraan valmistajalle/maahantuojalle, enkä edes lähde kaupan kassalle jonottelemaan, että pääsen näyttämään homeista pähkinäpussia tms. kuitteineen. Varsinkin, kun ruokakauppojen kuitteja tulee todella harvoin säästeltyä.

Heh, luulisi jutun tädinkin tajunneen, että jos tuote olisi ollut aidosti pilalla, sitä ei olisi kannattanut syödä – sekä oman terveyden että uskottavuuden takia

hih,mulle palautti yks nainen kerran tyhjän,pestyn italiansalaattirasian.Syy:aasiakas oli ostanut salaatin ale-tarralla varustettuna,eli parasta ennen päiväys oli seuraavana päivänä.Ja ajatelkaa,aasiakkaan mies oli syönyt salaattia ostopäivänä ja sen maha oli mennyt ihan sekasin!kuitenkii oli niin hyvin kelvannu,että rasiakin oli pesty.No,mä olin kiltti kaupantäti ja hyvitin aasiakkaalle ale-hinnan,vaikkei ollu edes kuittia..Ajattelin,etten jaksa kuunnella sitä miehen vatsatautiepisodia enää yhtään enempää…

mä sain kerran hyvityksen homaisesta juustosta, vaikka kuittia ei ollutkaan. kun ei tule koskaan otettua ruokakaupasta sitä kuittia. oma moka.
mut tuol oli sitä samaa juustoa hyllyssä joku 5-6 pakettia, jotka oli myös homeessa vaikka päiväystä riitti. ehkä sen perusteella sit uskottiin, että heiltä oli ostettu.

”Tavaran on lajiltaan, määrältään, laadultaan, muilta ominaisuuksiltaan ja pakkaukseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun.
Jos muuta ei voida katsoa sovitun, tavaran tulee:
1) soveltua tarkoitukseen, johon sellaisia tavaroita yleensä käytetään;
5) kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa.” (Kuluttajansuojalaki 12 § 1 ja 2 mom.)

”Ostaja ei saa vedota tavaran virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita.” (Kuluttajansuojalaki 16 § 1 mom.)
”Ostajalla on oikeus vaatia, että myyjä korjaa virheen tai toimittaa virheettömän tavaran. Tällainen oikaisu on suoritettava kohtuullisessa ajassa ja siten, ettei ostajalle aiheudu siitä kustannuksia tai olennaista haittaa.” (Kuluttajansuojalaki 18 § 1 mom.)

Elikkäs lain mukaan virheellisen tuotteen voi palauttaa, eikä laissa vaadita kuitin esittämistä. Kuluttajavirasto on epäselvien tilanteiden varalta linjannut, että kuitti, tiliote tms. on osoitus ostopaikassa. Näin siis jos kyse on tuotteesta, joita voi ostaa sieltä sun täältä.
Virheellisestä tuotteesta voi siis ilmoittaa myös suoraan valmistajalle tai maahantuojalle, ja tämä jossain tilanteissa onkin järkevämpää.

asiakkaalla ei ollut mitään, millä osoittaisi, että kyseinen kinkku oli just meiltä ostettu. Samanlaista kinkkua saa paketissa hyllystä mistä vaan kaupasta.

Lisäksi, elintarvikkeiden kohdalla ei mun mielestä ole liikaa vaatia yksittäistapauksesta kuittia – muutenhan ihmiset voisi paukata joka päivä vakuuttelemaan että vaikka mitä pilaantunutta on ostaneet ja nyt hyvitätte! Käyttötavaroiden kohdalla kyllä ymmärrän Kuluttajan laittaman viestin.

Ihme ettei tuo mene myyjille kalloon. Se kuitti ei todella ole välttämätön. Eli te olette väärässä mutta vain jaksatte jankata selvää asiaa!

Reino, virheellisen tavaran kyseessä ollessa kuitti ei tosiaan ole välttämätön. Kuka täällä jankkaa? Ota silmä käteen ja lue!
Tarinan kinkku ei kuitenkaan tainnut olla pilaantunutta, tai jos oli, se oli pilaantunut viimeistään siinä lämpimässä laukussa muhittuaan, joten siltä osin hyvityksettä jääminen oli asiakkaalle oikein.

Näihin tietysti pitäisi suhtautua asiallisesti… tuskin asiakas ihan huvikseen kuitenkaan tuli hyvitystä pyytämään (näitäkin tosin näkee – valitetaan kaikesta mahdollisesta).

Todennäköisesti asiakas oli kokenut tuotteessa olleen vikaa (ehkä hampaan kolossa oli jo jokin aikaisempi pettymyskin) ja vaikkei kuittia löytynytkään, olisihan sen kinkun voinut punnita ja antaa hyvitys siitä palautetusta määrästä. Näin siis kaupan kannalta ajateltuna – kyllä nämä hankalat asiakkaatkin halutaan pitää jatkossakin asiakkaana.

Henk.koht olen kyllä tyytyväinen kun jokunen narisija on siirtynyt vaivaamaan toisen kaupan myyjiä.