Härnäävä kassavirkailija

Tulin työvuorooni ja istuin kassapaikalle laskemaan kassaa. Olin puoliksi piilossa ison kyltin takana, jossa luki ”seuraava kassa, olkaa hyvä”. Koska rahaa oli paljon, laskeminen vie aikaa. Jonoa muille kassoille oli jonkun verran.

Yksi jonottajista oli reilu viisikymppinen rouvashenkilö, joka päätti avautua kollegalleni tultuaan jonossa vuoroon.

- Sanokaa tuolle teidän kollegallenne että menee pois kassapaikalta jos hän ei aio avata kassaansa, ei tarvitse istua siinä pahoittamassa meidän jonottajien mieltä.

Emme olleet uskoa korviamme. Asiointinsa jälkeen rouva Idiootti käveli kassani ohitse ja katsoi minua pitkään silmiin.

Sellaista meillä.

T: Krisse

Iäkkäämpien hyvät käytöstavat

Tapahtumasta on jo jonkin aikaa, mutta edelleenkin kerron tarinaa uusille kassoillemme opetustarkoituksessa.

Kesälauantai, alennusmyynnit alkaneet ja muutenkin normaali la-ruuhka. Tavaratalomme koko kassalinja miehitettynä, mutta allekirjoittaneen linja hidastui melkoisesti kun kohdalle osui keski-ikäinen nainen täysi-ikäisen tyttärensä kanssa. Vaatteita alennushyllyistä oli löytynyt kohtuullisen paljon ja kaikki kassalla työskennelleet tietävät kuinka kauan vaatteiden henkareiden ja hälyjen poistossa ja vaatteiden kassittamisessa menee aikaa. Rouva pyytelee jo muutenkin ajankäyttöä anteeksi ja minä totean, ettei mitään syytä pyydellä anteeksi.

Seuraavana jonossa nuorehko mies, joka odottelee kaikessa rauhassa, mutta hänen jälkeensä jonossa oleva noin 60-vuotias mies kertoo kuuluvasti mielipiteensä odottelusta ”kun täällä joutuu aina jonottamaan, kassat ovat täysin ammattitaidottomia”, jne. Vuorossa oleva rouva tyttärineen ilmeisesti miehen räyhäämisen takia hämääntyvät ja huomaavat vasta kun muutama ylimääräinen vaate on laskutettu ja laitettu kassiin, että hänen ja tyttären erilliseksi tarkoitetut vaatteet olivat menneet sekaisin. Kapula oli tarkoituksella jätetty pois, mutta oli tarkoitus sanoa asiasta, mutta kuten sanottu miehen räyhääminen sekoitti molempien ajatukset. Ei asia minua haitannut; se, että poistin pari vaatetta kuitilta, laskutin ja aloitin uuden kuitin, ei paljon aikaa vienyt, samalla tavallahan vaatteita käsittelemään joutuu ja asiakas pyyteli moneen kertaan erehdystään anteeksi.

Mutta se pappa… sitä kiljumisen määrää. Asiakkaat hoituivat valmiiksi, kovasti kiitellen ja edelleen anteeksipyydellen he poistuivat kassalta. Seuraavana ollut nuorimies tuli palveltua normaalisti, ilman mitään ongelmia, mutta sitten… Kun herran vuoro tuli, alkoi myös tulla tekstiä. Olen täysin väärällä alalla, hidas, tyhmä, yms. Annoin herran meuhkata kommentoimatta mitenkään ja rahastin hänellä olleet noin 5-6 tavaraa ihan normaalisti, pyytelin kortteja, kiittelin ja toivottelin olkaa hyvät (teitittelen kaikki yli 20v. asiakkaat).

Mies menee pakkaamaan ja koko ajan hän valittaa kuinka tässä kaupassa joutuu aina jonottamaan, kuinka ammattitaidottomia kaikki työntekijät ovat… Minä jatkan jonon purkamista, seuraava asiakas tulee palvelluksi normaalisti ja aloitan seuraavana olevan rouvan palvelemisen. Vilkaisen onko koko ajan kassan päädyssä valittamista jatkanut mies pakannut tavaransa (kaikki ne 5-6 kappaletta); hän nostaa juuri kassiaan pois ja kääntyy lähteäkseen, joten liu’utan rouvan ostoksissa ensimmäisenä olleen pullapussin hihnan sivua pitkin alas pakkauspäähän.

Ja jo menossa ollut mäkättävä miesasiakas kääntyy takaisin, nappaa pullat ja sulloo ne kassiinsa. Minä tarkistamaan rouvalta, ovatko he samaa porukkaa; rouva kieltää ja minä huutelemaan ”anteeksi herra, taisitte ottaa rouvan tavaroita!”.

A: ”Enkä ottanut.”
M: ”Kyllä ne pullat taitavat olla rouvan ostoksia.”
A: ”Eikä olleet.”

Katsoo kuitenkin kassiinsa ja huomattuaan ylimääräisen pussin paiskaa sen takaisin tiskille ja tietysti löytää syyllisen juuri sieltä mistä pitääkin.

A: ”Se oli sinun vikasi, itse laitoit sen minun ostosteni sekaan.”
M: ”Anteeksi, mutta kyllä te olitte jo poistumassa kun laitoin rouvan tavaroita sinne.”
A: ”Enkä ollut, mutta ethän sinä osaa edes asiakkaitten tavaroita erotella ja antaa pakata rauhassa.”

Pyysin anteeksi (niin kuin se minun vikani olisi ollut, mutta asiakashan on aina oikeassa). Herra lähtee menemään, edelleen möykäten ja allekirjoittaneeseen iskee pikku piru. Huudan asiakkaan perään, hyvin iloisesti hymyillen: ”Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen!”. Ja vastauksena saan: S**tanan idiootti, kauppiaalle voi kertoa ettei hän tule tähän kauppaan enää ikinä. Ja loppukommentiksi tämä noin 60-vuotias hyvin kasvatettu herra noin 10 metrin päästä käytävältä huutaa ”haista v*ttu” ja vilauttaa vielä keskisormea.

Hyvin epäkohteliaasti sekä minä että omassa ja viereisessä jonossa tapahtumaa seuranneet asiakkaat räjähdämme kaikki nauramaan. Rouva, joka pullansa oli menettää varmisti, että asiakas oli todella jo poistunut ja kääntyi varta vasten takaisin hakemaan hänen pullapussinsa.

Kiitos kaikille jonossa olleille asiakkaille, jotka omalla vuorollaan totesivat allekirjoittaneelle, että toimin oikein ja ihmettelivät voiko joku todellakin käyttäytyä noin huonosti. Tämähän on varmaan kaikille kassoille aivan arkipäivää, mutta joskus tulee vastaan asiakas, joka on jo niin typerä, ettei enää voi muuta kuin nauraa. Ja tämä on mielestäni malliesimerkki siitä, että kyllä niitä huonoja tapoja on kaikissa ikäryhmissä: itse asiassa yhdeltäkään nuorelta en ole haistatteluja saatikka keskarin näyttöä vielä kassalla saanut.

T: ”Asiakaspalvelussa omasta halusta… edelleenkin”

Lidl-myyttejä

Nykyisin jo valmistuneena muistelen huvittuneena työvuosiani Lidlissä opintojeni ohella. Lidl oli sinne mennessäni uusi kauppa ja sen työntekijöiden kohtelusta oli liikkeellä jos jonkinlaista tarinaa. Todellisuudessa pidin paljon Lidlissä työskentelystä, vain asiakkaat toivat välillä paljonkin päänvaivaa niin kuin naurujakin. Kuten tässä tapauksessa:

Kassalleni tulee kaksi keski-ikäistä naista. He katselevat minua jo jonottaessaan ja nyökkäilevät osaaottavaisen näköisinä toisilleen. Naisten vuoro koittaa ja skannaan heidän ostoksiaan pienelle pakkaustiskille. Naiset katselevat minua ja laittavat tavarat nopeasti kärryyn. Ilmoitan summan ja maksaja rohkaistuu puhumaan: ”Onko sinulla ihan hyvä olla täällä?”

Katson vähän kummissani naista laskiessani vaihtorahoja ja vastaan että onhan minulla, mitä nyt on ollut vähän ruuhkainen päivä. Nainen nyökkäilee ja hymähtää osaaottavasti: ”Niin kun teillä ei ole niitä taukoja, ja joo, kun Anja tuossa juuri kertoi, hymyilykin on teiltä kielletty!”

Tässä vaiheessa ajattelen, että nainen kuittailee minulle, etten ole hymyillyt heille tarpeeksi ja naurahdan: ”Onhan meillä taukoja ja kyllä saa hymyilläkin, taidan olla vaan vähän väsynyt… anteeksi.”

Nainen on tyrmistynyt: ”Älä naura! Minä tiedän, että se on kielletty! Miten noin mukava tyttö on tänne joutunut, hyvänen aika… Tässä on käyntikorttini, jos ammatinvaihto kiinnostaa…”. Ojentaa minulle käyntikorttinsa, nostaa sormensa huulilleen, vinkkaa silmäänsä tietävästi. ”Me ei kerrota kellekään”, hän sanoo ja naiset jatkavat päitään puistellen matkaansa.

Ja näitä ”osanottojahan” tuolloin sai paljon, nykyisin uskoisin tilanteen jo parantuneen ja ennakkoluulojen karisseen, mutta oli se vaan hassua aikaa.

T: ”Ei tarvitse sääliä, kiitos!”